olet hyvä just noin!

12.9.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Liikku & Indieplace


No heippa! Hyvinvointia tässä blogissa tulee sivuutettua aika-ajoin, mutta varsinaista treenamista tai ajatuksia treenaamisesta ehkä nykyisin kovin harvoin. Yksi syy on se, että koen liikunnan olevan sitä mun omaa vapaa-aikaa ja aika harvoin edes mietin sometusta liikkuessani. Yksi syy on myöskin se, että tarjolla on toinen toistaan upeampia blogeja aiheesta ja olen ajatellut, että tällaisen tavallisen kuntoilijan on turha höpistä mitään. Toisaalta suurin osa ihmisistä on varmaankin tällaisia kaltaisiani perus höntsääjiä, joille liikunta on ehkä jo osa arkea tai sitten niitä, jotka ainakin haluaisivat sen olevan.  Niin tai näin, tänään mennään aiheeseen! Kerron hieman omasta suhteutumisestani liikkumiseen mutta myös niistä peloista, joita liikkumaan lähtemiseen saattaa liittyä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Liikku Kuntokeskuksen kanssa.

Kun sain pyynnön lähteä kokeilemaan Liikku-kuntokeskuksen palvelua, jännitin tietysti pikkuisen. Olen tottunut käymään pienellä salilla ja aikaan, jolloin mahdollisimman harva näkee mut trikoissa. Jotenkin sekin, että se kaikkein tiukin kunto on vain muisto menneiltä vuosilta, asettaa vähän rimakauhua. Että pitäiskö ensin kuitenkin treenata itsensä sellaiseen kuntoon, että kukaan ei naura tai katso kieroon. Ja uskon muuten, että tämä on aika monen ikäiseni naisen (ja miksei miehenkin) ajatus. Ruuhkavuosien keskellä iskee idea, että omaa kuntoa ja hyvinvointia pitäisi parantaa, mutta hyvä ajatus kaatuu siihen, että kynnys “julkiseen” treenaamiseen on suuri. Mietitään omaa ulkonäköä, ehkä kiloja tai sitä, ettei omista niitä trendikkäimpiä treenivaatteita. Tai sitten ajatellaan, että ettei kehtaa mennä salille, kun muut nostelee penkistä kahtasataa. Ja niinhän se usein on, että ne suurimmat esteet liikkeelle lähtemiseen on siellä korvien välissä. Oletetaan kaikkien muiden olevan kauheasti jotain, ja vähätellään siinä samassa itseämme.
Mutta kun ihan ekaa kertaa menin käymään Liikussa, totesin heti, että ai tää onkin tällainen ihan tavallisten ihmisten kuntosali. Ja tässä kohtaa jos missä, tavallinen on oikeasti hyvä asia! Ei siis paniikkia trikoista tai kesän pehmittämästä olemuksesta. En joutunut keskelle öljyttyjä fitnessvartaloja vaan salille, jossa treenasi valtavalla ikähaarukalla ihan tavallisia ihmisiä. Ja ihan parasta, että jokainen tekee sitä omaa suoritustaan ja juttuaan, eikä varmasti tule katsomaan, laitatko vastusta 5 vai 95 kiloa.


Olen myös tehnyt kovasti työtä pääni sisällä sen suhteen, että liikkumisen ei tulisi olla itsensä muovaamista paremmaksi tai sellaista sitten kun -ajattelua, jossa oma kroppa hyväksytään vasta kun jokin tietty tavoite on saavutettu. Että enemmänkin tykkäisi itsestään just näin, ja sen vuoksi liikkuisi. Pitäisi itsestään huolta ja hoivaisi. Meinasi itku tulla, kun kun löysin kaappini sisältä tuon ihanan viestin “olet hyvä just noin”.

Juuri viime viikolla naureskelin ystävälleni, että kai me sitten jumpataan yhdessä vielä kahdeksankymppisinäkin. Naurettiin, että silloin ei puhutakaan omien lasten asioista, vaan lasketaan lastenlapsia tai lastenlastenlapsia. Ja tiedättekö, tuo on mun suuri haave. Se, että sitä olisi vielä ikäihmisenä hyvässä kunnossa ja liikunnasta saisi virtaa elämään. Niin paljon kuin ihailenkin superhyvässä kunnossa olevia nuoria naisia, niin kyllä mun silmissä ihan parhaita sankareita on ne kuntosalilla käyvät kasikymppiset tai voimistelevat yhdeksänkymppiset. Eli enemmän kuin pyöreitä pakaroita kesälle 2020 toivon ennen kaikkea liikunnalla edistäväni omaa hyvinvointiani ja kehoni toimivuutta pitkällä tähtäimellä ja tuleviakin vuosia ajatellen. Jos joku taas haluaa keskittyä siihen tarakan treenaamiseen, niin se on vallan hienoa! Meitä jokaista liikuttaa erilaiset asiat ja tavoitteita on monia. Ja tämä on vähintäänkin yhtä hieno juttu kuin se, ettei meitä kaikkia ole puristettu läpi samasta muotista. On aivan se ja sama, mikä motivoi liikkumaan, kunhan se motivaatio löytyy. Paitsi tietysti jos ainoa ajatus on itsensä piiskaaminen tai rankaiseminen. Silloin kannattaa mieluummin istua alas ja vaikka jonkun toisen avustuksella miettiä, mistä moinen ajatus kumpuaa. Ennen kaikkea liikkumisen pitää olla kivaa! Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joskus tulisi sekin tunne, että sohva olisi mukavampi vaihtoehto. Mä uskon, että ihan parhaimmillakin urheilijoilla tulee eteen niitä hetkiä. Kyse on enemmänkin siitä, että päättää lähteä liikkeelle ja liikkuessa huomaakin, että tämähän on ihanaa ja löi sohvan varmasti 6-0.

Se, että kuntosalille on helppo mennä ilman paineita on tosi tärkeää. Arvostan myös ujopiimänä sitä, että treenatessa ei tarvitse olla kenenkään vieraan iholla tai miettiä omaa tai muiden kainalohikeä. Ja onhan ahtaus myös ihan turvallisuusriskikin. Liikussa tilaa ja raikasta ilmaa riittää, ja avara sali ja väljästi sijoitetut pisteet takaavat, että kukaan ei ole liian lähellä. Yksi Liikku-salien parhaista ominaisuuksista on myös se, että ilmanvaihtoon on kiinnitetty erityisesti huomiota.

Kuntokeskus Liikku on täysin kotimainen yritys ja toimipisteitä on jo 21 ympäri maata.  Syksyn aikana niitä avataan kahdeksan lisää ja ensivuodellekin on jo tiedossa uusia paikkoja. Mikä parasta Liikkuun pääsee ilmaiseksi tutustumaan joka viikko maanantaista keskiviikkoon kello 16-19 välisenä aikana. Ja jos jännittää, kuntoilemaan voi lähteä vaikka kaveriporukalla. Tutustumisaikoina paikalla on myös ohjaaja, jolta voi kysellä neuvoja. Minulle esimerkiksi esiteltiin heti avainkortin käyttö ja näytettiin pukuhuoneet ja kaappien lukitukset. Jollekulle nuo on ihan perusasioita, mutta mulle ei. Enkä joutunut lainkaan asiaa häpeilemään, päinvastoin oli kiva, ettei automaattisesti oletettu, että osaan heti tehdä kaiken oikein. Myös porraskone oli uusi tuttavuus ja sainkin siihen heti opastuksen. Jos tutustumisen jälkeen tulee tunne, että tänne voisi tulla toistekin, jäsenyyden voi hankkia helposti netissä ja myös irtisanoa joustavasti.

Liikku-saleilta pystyy toki ostamaan myös valmentajan palveluja tai alkuohjausta. Toisaalta tavoitteiden mukaan voit tulostaa itsellesi mieleisen saliohjelman ja lähteä liikkeelle omatoimisesti. Varsinkin jos kehossa on jotakin kremppaa, suosittelen, että ammattilainen ainakin katsoo kanssasi ne liikkeet läpi. Itselläni esimerkiksi rikkinäinen olkapää asettaa aina vähän haasteita, mutta toisaalta en halua antaa sen estää liikkumistani. Pitää vain olla tarkkana ja miettiä, joillekin liikkeille se parempi toteutustapa.

Tunnistitko itseäsi tekstistä? Olisi kiva kuulla, onko joku muukin tällainen jännittäjä ja arkajalka? Ja hei, jatkoa on tulossa. Pääsen nimittäin jakamaan teille myös vähän treenivinkkejä! 🙂

Kivaa torstai-iltaa!

 


laatulauantai

24.8.2019

Kyllä se vain niin on, että koulujen alkamiseen liittyy aina jonkinlainen tautivaara. Tänä vuonna me päästiin arjen makuun heti kättelyssä, kun esikoinen sairasti ensimmäisen kokonaisen kouluviikon ja Klaara vuorostaan tämän viikon. Itse kuukahdin keskiviikkoiltana ja pari päivää olinkin kanttuvei. No ehdittiin toki tartuttaa myös äitini, joka makaa nyt sängynpohjalla (ja Luoja ties kuinka moni muu). Mutta hei, ehdin nähdä koulujen alettua täipainajaisia ja edelleen olen ihan tyytyväinen, että selvittiin kuumeella. Täit ja kihomadot kun on kai tuon ruletin huonoimmat palkinnot. No mutta kausi on korkattu, eipä tässä kai muutakaan voi todeta!

Kun mies tänään aamulla tuli puoli kuuden aikaan kotiin, huomasin, että eipä sitä unta ihan loputtomiin riitäkään. Laitoin pyykkikoneen laulamaan ja päätin, että lauantaitani en enää sängyn pohjalla vietä. Ja niin vain olo alkaa parantua, vaikkakin tuskan hikeä pukkaa pienimmästäkin ponnistuksesta. Äiti soitti tänään Klaaralle ja kysyi, että onko äiti (siis minä) vielä kipeä. Klaara totesi, että se on parantunut, koska kävi jo kaupassakin. Ja totta turisi, nimittäin tänään tosiaan piti jo kammeta itsensä maitokaapille. Koska tässä on nyt ollut vuoron perään ruokahalu kateissa vähän kaikilla, ja koska meille tarjoutui lauantaihin pikkuisen koko perheen aikaa, päätettiin tehdä oikein mättöruokien kunkkua, eli nachopeltiä. Tämä on siitäkin kiva ruokalaji, että lapsikin osaa ja kokata voi yhdessä.

Tästä muodostuikin ihan laatulauantai ja ilta vietetään hygge-tyyliin. Poltellaan kynttilöitä ja ollaan vaan ja rentoudutaan. Käsi saattaa käväistä lasten lauantaikarkkikulhoilla.  Ensi viikolle lupailee miltei hellelukemia, joten nautitaan siitä ajatuksesta, että päästään vihdoin aloittamaan ihan kunnon arkea ja arkirytmiä, eikä kesäkään ole vielä ohi.

Ihanaa viikonloppua myös teille!


Vähän levosta ja rentoutumisesta

18.8.2019

Moikka, ja ihanaa sunnuntaita!
Niinhän se on, että kun arki alkaa, myös viikonloppujen merkitys korostuu. Mulla itse asiassa oli perjantai-iltapäivänä sellainen Thank God it’s friday -olo. Esikoinen oli miltei koko viikon sairaana, ja eskarilainen oli viimeistään perjantaihin mennessä jo aivan rättiväsynyt viikosta ja kaikesta muustakin uudesta, mitä arjen aloitus kuvioon toi. Kuin tuli persuksen alla matkattiin lasten kanssa perjantai-iltapäivänä pojan soittotunnille. Kun suuniteltu 45 minuutin ajomatka muuttui liki tunniksi (unohdin, että on puintiaika), omakin pinna alkoi kiristyä. Väsynyt ja kiukutteleva kuusivuotias, erittäin epäkäytännöllinen instrumentti ja pakkorako hoitaa samalla pari kaupunkiasiaa. Lisäksi takaraivossa kummitteli, että kun vielä päästään kotiinkin, niin pitäähän sitä heti alkaa laittamaan ruokaa.

Rehellisesti sanottuna sen perjantain päivällisen jälkeen teki mieli hautautua vain sohvalle ja laittaa Hercule Poirot pyörimään. Mutta, olimme sopineet ystävän kanssa yhteisestä illanvietosta, sillä hänkin aloitti viikonloppua yksin lasten kanssa. Niinpä tehtiin treffit kaupan parkkikselle ja kasattiin ostoskorit täyteen kaikkea kukkakaalista minipitsoihin ja tultiin meille laittamaan iltapalapöytä koreaksi. Kun lapset viihtyivät keskenään ja meillä oli aikaa kuroa kiinni kaikki (tai liki kaikki) parin viime viikon päivittämättä jääneet asiat, verenpaine laski kuin itsestään. Miten tärkeää se onkaan, että arjen ja rutiinien keskelle kuitenkin syntyy niitä pieniä hetkiä, jolloin ollaan ikään kuin lomalla! Tuli sellainen olo, että ensimmäisestä arkiviikosta voi oikeasti palautua.

Tuo lepo ja palautuminen vaan on niin viheliäisen monimutkainen asia. Nimittäin ainahan siinä vaakakupissa painaa sekä mielekäs tekeminen, että ihan fyysinen lepo ja nukkuminen. Niin kivaa kuin onkin viettää aikaa hyvässä seurassa ja jakaa ajatuksia ystävän kanssa, myös ihan oikea lepo ja nukkuminen olisi tärkeitä. Kun kello lauantaiaamuna soi 5.30 tuntui, että sitä ihan oikeaa unta oli tullut nautittua aivan liian vähän. Silti tiedossa oli kiva päivä ja matka siskoni luokse. Niin, että vaikka väsyttikin, ei silti tehnyt mieli jäädä kotiin. Ja kiva päivä meillä olikin. Tuli juhlittua siskon kaksosten syntymäpäivät ja saatiinpa samaan päivään mahdutettua myös paljon muutakin mukavaa.

Eilen tultiin vasta myöhään kotiin ja vaikka päivä oli raskas ja pimeäkin tuli jo kotimatkan aikana, unta piti houkutella kirjan avulla, ja silmät painuivat kiinni aivan liian myöhään. Tai ainakin niin myöhään, että aamu kahdeksalta väsytti yhä. Niinpä ajatukset ovat tänään olleet visusti levossa ja omassa jaksamisessa. Kuinka himputissa sitä osaisi luovia kultaisella keskitiellä. Ottaa tarpeeksi aikaa nukkumiselle, mutta myös hoivata mieltään sosiaalisella elämällä ja mielekkäällä tekemisellä. Kinkkinen juttu!

Nykyisin puhutaan tosi paljon levosta ja palautumisesta. Siitä, että keho vaati unen lisäksi myös palauttavaa tekemistä ja nukkuakin pitäisi silti se kahdeksan tuntia yössä. Sen sijaan, että miettisin arkiviikkoa kiireisenä, yritän pitää mantranani “eiköhän tämä tästä”. Nimittäin sanotaan myös, että kiireestä puhuminen lisää stressiä ja niinhän se vain on. Jos jatkuvasti miettii, että kuinka kiire on, niin johan sitä alkaa ohimoissa tykyttämään. Silti en varmastikaan ole ainoa tässä elämänvaiheessa elävä ja riittävän levon ja nukkumisen kanssa tasapainotteleva ihminen. Niin ihanaa kuin arki onkin, onhan se samalla juurikin sitä tasapainottelua. Pitäisi osata haalia oikeassa suhteessa sekä kivaa tekemistä, että lepoa. Niinpä meillä on tänään lepopäivä. Olla möllötetään kotona ja nautitaan siitä, että ei ole kiire minnekään. Ollaan ladattu akkuja ja nukuttu päikkäreitä. Luettu kirjoja ja tehty hyvää ruokaa, josta riittää vielä alkuviikoksikin. Ilman arjen aikatauluja kokkaaminenkin on huomattavasti antoisampaa. Olen käynyt kirppiksellä ja miettinyt sekä muistellut kaikkea sitä kivaa, mitä viikonloppuun on mahtunut. Aikaa hyvässä seurassa, tärkeiden ihmisten lähellä oloa ja yhdessä vietettyjä hetkiä.

Jotta uusi viikko olisi sitä parasta mahdollista arkea, rentoutin kroppani kunnon löylyissä jo iltapäivällä ja illan aikana lihasjumit saa venyteltyä lempeästi veks. Mun laatuaikaan kuului myös tuhti annos korppuihon kosteutusta. Tänään kutsuu aikainen ilta, muutama aukeama kirjasta ja sitten pitkät yöunet. Mä uskon, että tällä reseptillä maanantaiaamu on ihan varmasti taas uusi kiva alku, eikä mikään masentava viikonlopun päätös.

Niin että kaipa sitä oppii aina vain paremmin kuuntelemaan itseään ja kehoaan. Oppii huomaamaan milloin kyseessä on unen ja lepäämisen tarve, milloin mieli kaipaa arjen oheen muutakin ajateltavaa, ystäviä ja sosiaalista tekemistä.

Mä olen ajatellut, että tulevan syksyn ehdottomasti tärkein missio on juurikin levätä riittävästi. Ei liikkua tai suorittaa tarpeeksi, vaan ennen kaikkea levätä, nukkua ja palautua. Niin kivaa kuin onkin tuntea itsensä supertehokkaaksi arjen suorittajaksi, jouluun mennessä tehokkuus joka tapauksessa kärsii mikäli se palautuminen tökkii.

Sellaista. Ja levollista sunnuntaita! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


Jotta näkisin sinut paremmin

30.5.2019

Kaupallinen yhteistyö / Specsavers


Siitä on jo hyvin tarkkaan pari vuotta, kun kirjoittelin viimeksi näköjutuista ja silmälaseista. Pari vuotta on myös se aika, joka saisi vierähtää edellisestä näöntutkimuksesta; Joka toinen vuosi, kuuluu nimittäin suositus. Pari vuotta toki kuluukin nopeasti ja, jos on tällainen  perusvarma kehysten valinnassa, ikä ei vielä paina ja näkökään ei ole hirveän huono, parin vuoden sijaan saattaa helposti kulua enemmänkin. Tänään vähän juttua viimeaikaisista silmävaivoistani ja samalla kurkistus tämän hetken silmälasimuotiin. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa.

Silmät jumissa?

Aloin talvella saada kaverikseni yhä useammin päänsärkyä. Ongelma paheni kevään tullen ja kävin lääkärissäkin vaivan takia. Tutkittiin kaikkea mahdollista, ja lopulta vaivan todellinen syy jäi leijumaan kysymysmerkiksi. Todennäköisesti monen tekijän summa. Niska-hartiajumi, stressi ja mahdollisesti silmät. Jälkimmäisiin aloinkin kiinnittää huomiota auringonpaisteen lisääntyessä. Jouduin autoa ajaessa jatkuvasti hieromaan vasenta silmääni, joka väsyi nopeasti liikenteen seuraamiseen.

Useimmiten näkemisen ongelmat ja valoherkkyys mielletään näön heikkenemiseen. Ajatellaan, että näkö on huonontunut ja uudet lasit olisivat tarpeen. Joskus syynä saattaa kuitenkin olla silmäsairaus. Silmänpainetauti tai silmänpohjan rappeuma ovat yleisempiä silmäsairauksia. Esimerkiksi silmämelanooma on harvinaisempi, mutta ei suinkaan vähemmän vakava. Useimmiten silmäsairaudet kuitenkin löytyvät tavallisen näöntutkimuksen seurauksena. Joskus löytö saattaa myös viitata verenpainetautiin tai diabetekseen. Koska tieto lisää tuskaa, aloin jo pelätä silmieni terveyttä ja asian pohtiminen kenties jopa lisäsi tarvetta jatkuvaan silmän hieromiseen.

Specsaversin kokonaisvaltainen näöntutkimus ei keskity ainoastaan näkemisen tutkimiseen, vaan tutkimuksessa kartoitetaan juurikin silmän kokonaisvaltaista terveyttä. Tavallisen optikkokäynnin lisäksi silmänpohja kuvataan ja silmäpaine mitataan. Molemmat toimenpiteet ovat suositeltavia tehdä kahden vuoden välein, ja se pari vuotta oli omalla kohdallanikin jo vierähtänyt.

No onneksi kaikki näytti lopulta hyvältä. Silmänpohjan kuvat olivat normaalit ja niitä verrattiin parin vuoden takaisiin, eikä mitään muutoksia ollut syntynyt. Myös paineet olivat kohdallaan, mikä puhui terveiden silmien puolesta. Huokaisin helpotuksesta. Mahdollinen vika olisi korkeintaan näkemisessä ja helppo korjata. Juttelimme myös silmäsairauksista, ja optikko muistutti, että silmien sairaudet eivät yleensä tuota kipua, ja vasemman silmäni kipuilu jo sellaisenaan puhui enemmän näkemisen ongelmasta kuin sairaudesta. Tilanne on kuitenkin salakavala, sillä jos ei ole kipua, sitä harvemmin hakeutuu tutkimukseen. Säännöllinen tutkimus on kuitenkin tarpeen ihan jokaiselle. Itsekin olen aina ajatellut, että on jotenkin noloa käydä näöntutkimuksessa, jos laseihin ei kuitenkaan tarvita muutoksia. Näin ei kuitenkaan ole. Ei ole lainkaan noloa huolehtia silmiensä terveydestä, päinvastoin! Parin vuoden välein tehtävä silmänpohjankuvaus on hyvä tapa seuloa vakavia silmäsairauksia. Kokonaisvaltainen näöntutkimus jo nimeltäänkin puhuu sen puolesta, ettei pääosassa ole pelkästään silmälasien vahvuudet, vaan silmien kokonaisvaltainen terveys.

Tällä kertaa tutkimus tuntui silmilleni raskaammalta kuin ennen, ja optikon vaihtaessa linssejä, koin, että vaihdot olivat niin nopeita, ettei silmäni ehtineet tarkentamaan kirjaintauluun. Optikkokin huomasi asian nopeasti, ja sanoi, että silmäni ovat jumissa. Liikaa lähelle katsomista, liikaa ruutua. Silmä ei jaksa tarkentaa kauas katsoessa.
No ihmekös tuo, kun viimeaikoina on tuntunut, että en ole juuri muuta katsonutkaan kuin ruutua. Kuvien käsittely ja tietokoneen katselu on kuulunut arkeeni mitä suuremmassa määrin. Ja vaikka olen tietoisesti yrittänyt vähentää ruutuaikaani puhelimella, ei se tietenkään helppoa ole ollut. Yhä useammin sähköposti tulee luettua puhelimesta ja yhä useammin niihin myös vastaan puhelimella. Uusien lasien voimakkuuksia muutettiin vähäsen ja sain ohjeen katsella enemmän kauemmaksi silmää leputtaen ja jumia palauttaen. Uudet lasit pitää myös sisäänajaa ahkeralla ja säännöllisellä käytöllä. Pieni vaiva vakavaan sairauteen verrattuna, joten otin vinkistä vaarin, ja tietokoneella istuessa siirrän silmäni tietoisesti välillä ikkunaan ja keskitän katseeni kauemmaksi. Lienee todennäköistä, etten suinkaan ole ainoa, joka kärsii tämänkaltaisesta vaivasta. Elämmehän aikaa, jona lähelle katsottava ruutu kuuluu tiukasti elämäämme.

Kehykset ylhäältä alas:

Kenzo
Kylie Minogue
Kylie Minogue
Day Birger et Mikkelsen

Kehykset kasvoille

Uusia laseja valitessa päätän aika usein, että nyt sitten jotakin tosi persoonallista ja räväkkää. Silti huomaan kerta toisensa jälkeen päätyväni melko samanlaisiin ratkaisuihin. Välillä mietin, että olen tylsä, mutta tällä kertaa ravistin ajatuksen mielestäni, ja päätin, että se mikä näyttää hyvältä, näyttää hyvältä. Väkisin ei kannata muuta valitakaan. Silmälaseja valitessani luotan pitkälti ammattilaisen näkemykseen ja, koska kehysten valinnassa niin kasvojen muoto, kuin väritkin ovat tärkeässä osassa, ei ole ihme, että tietyn malliset kehykset pukevat tietyn mallisia kasvoja. Sama pätee myös värimaailman kanssa. Toki muoti ja silmälasitrendit määrittävät pitkälle myös kehystarjontaa.

Olen ollut aina huono hahmottamaan omien kasvojeni muotoa ja, kun kysyin, että onko kasvoni neliskulmaiset, sain kuulla, että ne ovat kuitenkin enemmän ovaalit. Ja niin paljon kuin haluaisinkin olla tumma, ihoni, hiusteni ja silmieni väri viittaa enemmänkin pehmeään.

Specsaversilla lasit ovat jo myymälässä jaoteltu mallinsa mukaan: Kissamainen ja siitä hiukan pehmeämpi versio perhonen, pilottimalli tai pyöreä kehys. Hyllyistä löytyy myös neliskulmainen tai kulmikas malli. Päädyimme viimeisellä kierroksella kokeilemaan pyöreää, perhosta ja kissamaista tyyliä, ja totesimme, että kehysten yläkulmat eivät mielellään saisi osoittaa liikaa alaviistoon, eikä kehys saa valua liikaa poskille. Niin se vain on, että tässä iässä maan vetovoima vetää kyllä kasvoja jo ihan tarpeeksi alaspäin ja silmäkulmiakin on parempi liftata mielummin ylös- kuin alaspäin. Itse tykkään myös siitä, että kehys näkyy, ja vie vähän huomiota silmien ympäristöstä, vaikka kokonaan kevyt kehys onkin suuressa suosiossa.

Vaikka omille ovaaleille kasvoilleni sopiikin useammat mallit, toki makukysymyskin on ratkaisevassa osassa. Pidän klassisesta tyylistä, ja pelkään hiukan kovin voimakkaita värejä, vaikka ne kasvoilleni todella hyvin istuvatkin. Ratkaisevassa osassa on tietenkin myös monikäyttöisyys. Kulmikkaita kasvoja voi kuitenkin pehmentää helposti pyöreämmillä kehysten muodoilla ja vastaavasti kasvojen pyöreitä muotoja terävöittää kulmikkaamilla laseilla.

Kehysvalikoimassa on valtava määrä Specsaversin omia malleja ja vastaavasti hurja määrä merkkikehyksiä ja aurinkolaseja. Karl Lagerfeld, Kenzo, Marc Jacobs, Tiger of Sweden, Love Moschino, Lacoste, Karen Millen, IvanaHelsinki, Day Birger et Mikkelsen, Hugo ja vaikka mitä muita. Löytyy klassista ja sitten huipputrendikästä ja erityisen näyttävää, jokaiselle jotakin.

Mitä veikkaatte, mikä kehys näistä neljästä jäi pysyvästi nenälleni? Jep, Kylie Minogue oli valintani myös kaksi vuotta sitten ja samaan merkkiin päädyin jälleen. Klassista ja ajatonta. Pikkuisen ylöspäin liftaavaa, eikä liiaksi poskille valuvaa. Toisaalta tykkäsin ihan hirveästi tuosta, jossa kehyksen alareuna on metallia (samaa merkkiä), mutta päädyin kuitenkin varmaan valintaan eli kokomuoviseen kehykseen metallisangoilla. Pehmeän ruskea sävy ja sopivasti näkyvä kehys, joka vie huomion väsähtäneestä ulkomuodosta silloin, kun tuntuu, että silmänympärykset eivät ehkä ole parhaimmillaan. Ja mikä tärkeintä, nämä istuvat kasvoilleni niin hyvin, että laseja on mukava käyttää!

Lisää kokonaisvaltaisesta näöntutkimuksesta voit lukea tästä linkistä. Kurkkaa myös Specsaversin laaja kehysvalikoima!


Kesäisiä polkuja ja puutarhurin paras ystävä

27.5.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ MSD Animal Health


Heipsan!
Kyllä kevät ja kesä vaan on niin ihanaa aikaa. Kaikki tuo vihreys ja vehreys. Luonto on ihmeellinen juttu! Me ollaan Alman kanssa taas kevään tultua ja kurakelien väistyttyä päästy lenkkeilemään noille pienille ja kapeille metsäpoluille ja joenvarteen, sekä tietysti puuhaamaan puutarhassa. Ja eihän meillä täällä mitään citymaastoa olekaan. Talvella joskus ajellaan ensin autolla kylille ja lenkkeillään siellä, kun täällä ei ole valoja. Mutta lopun aikaa nautitaan kyllä just näistä ihanista maisemista ja pienistä lenkkipoluista. Siitä, että saadaan olla omassa rauhassa. Oikeastaan ne pienet kesäiset iltakävelyt on juuri parhaita. Ilman koiraa niitä tulisi harvemmin tehtyä, mutta onneksi on tuo oma karvapallo, joka pitää huolen siitä, että maisemista tulee nautittua!

Näihin meidän maisemiin liittyy vahvasti kapeiden polkujen lisäksi heinikot. Oikeastaan meillä päin maisema on yhtä heinikkoa ja niittyä. Asutaanhan me monellakin mittakaavalla mökkimaisemissa. Ei niitettyjä puistoja tai tienpientareita, vaan ihan sellaista luonnonvaraista maalaismaisemaa. Mutta niin kovasti kuin siitä tykkäänkin, tällainen maisema on kuitenkin melkoinen punkkiansa. Tai no, usein punkkeihin yhdistetään luonnonvaraiset heinikot, mutta ihan niin yksinkertainen tämä punkkiasia ei silti ole. Punkit kun ovat vallanneet jo ne kaupungitkin, ja itse asiassa on tutkittu, että juuri citypuutiaiset kantavat erityisen paljon borrelia-bakteeria.

Toinen punkkeihin liittyvä harhaluulo mökkimaisemien lisäksi on se, että punkit yhdistetään vahvasti kesään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan punkkikausi voi oikeasti kestää jopa läpi vuoden! Viiden asteen lämpötilassa heräävät puutiaiset ovat asia, joka kannattaa muistaa kesän lisäksi ympäri vuoden ja syyskuu on itseasiassa mitattu punkkirikkaimmaksi kuukaudeksi.

Puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista kirjoitetaan nykyään paljon. Ja se on hyvä, joskin hysteriaa asian ympärille ei kannata luoda. Nimittäin tähänkin ongelmaan on onneksi ratkaisuja. Ihan kaikkein paras keino niin punkkien torjumiseksi, kuin oman mielenrauhan takaamiseksi on käynti eläinlääkärillä. Mikä on se oikea tapa torjua karvaturreihin tarttuvia puutiaisia selviää nimittäin parhaiten uskomalla asia asiantuntijan käsiin. Eläinlääkärin kanssa kannattaa miettiä paitsi niitä lenkkipolkuja ja oman asuinseudun punkkitilannetta, mutta myös sitä omaa koira-arkea. Punkkien torjuntaan vaikuttaa nimittäin moni asia. Jos perheessä on lapsia tai koira nukkuu sängyssä, kannattaa se tuoda eläinlääkärikäynnillä esiin. Samoin kannattaa mainita, jos koirasi on innokas uimari tai jos taloudessa on muita lemmikkejä. Eläinlääkärin neuvoilla ja oikeanlaisella punkkitorjunnalla on iso vaikutus koko perheen hyvinvointiin, ja asia kannattaa ihan oikeasti selvittää. Eläinlääkäri on myös juurikin se taho, josta saat paitsi vastaukset juuri niihin itseäsi askarruttaviin kysymyksiin, myös ohjeet ja tarvittavat tiedot punkkien levittämien vaarallisten tautien ehkäisyyn.

Tähän asti meillä on selvitty punkitta, mikä on oikeasti aika hyvin 9-vuotiaan koiran kanssa. Ja toki toivon, että säästymme niiltä punkeilta jatkossakin. Alman turkki pidetään suht lyhyenä, joten punkkien havaitseminen on kohtalaisen helppoa, samoin kuin peseminen ja harjaaminenkin. Hyvä vaihtoehto punkkivälitteisten tautien ehkäisyssä on jatkuvan punkkisuojan hankkiminen koiralle.

On laskettu, että lähes joka kolmas Suomen puutiaista kantaa taudinaiheuttajaa. Vaarallisten tautien ehkäisyssä meillä koiranomistajille onkin merkittävä osa. Itse asiassa iso vastuu, joka kannattaa ottaa tosissaan paitsi oman lemmikin, myös ihmisten terveyden vuoksi. Nyt kesän korvalla ihan viimeistään on hyvä tarttua härkää sarvista ja hoitaa yksi koiranomistajan tärkeimmistä velvollisuuksista. Koirat punkkeja vastaan -sivustolta löydät paljon punkkitietoa. Käynti eläinlääkärin luona ja oman koiran terveyden kartoittaminen ja parhaimman punkkitorjunnan löytäminen on kuitenkin askel, joka meidän koiranomistajien on otettava.

Me aiotaan Alman kanssa viihtyä meidän maalaismaisemissa vastuullisesti. Suojautumalla punkkeja vastaan suojataan paitsi itsemme, myös ystävämme – niin karvaiset kuin vähemmän karvaisetkin. Itse koen myös erityisen tärkeäksi sen mielenrauhan, jonka eläinlääkäri pystyy antamaan. Paitsi oikealla punkkien torjunnalla, myös vastauksilla niihin kysymyksiin, joita pidin ehkä vähän tyhminä tai joita en aluksi tohtinut kysyä.

Punkittoman kesän puolesta kannattaa heiluttaa häntää!

 

Huom: Kaikki lääkevalmisteisiin liittyvät kommentit poistetaan Suomen lääkelain mukaan.


talvikoti & talviminä

10.1.2019

Hellouuu!

On hanget korkeat nietokset, vaikka joulu jo menikin. Sitä lähinnä huokailee tuolle kauneudelle, mitä luonto nyt tarjoaa. Ihan mieletön rikkaus nämä neljä vuodenaikaamme, siitä ei päästä mihinkään. Ja vaikka kevätihminen olenkin, niin kyllä tämä talven ihmemaa vaan kuuluu kauppaan. Ja kyllä, tulin ajatelleeksi myös sitä ruskean harmaata mössöä, joksi lumi kaupunkialueella muuttuu ja koin taas jonkinlaista kiitollisuutta siitä, että saan nauttia valkeista ja koskemattomista postikorttimaisemista.

Tällaisina lumisina päivinä on ihan mielettömän ihana fiilis. Ollaan ulkoiltu ja nautittu lumesta. Illan pimeys ei ole pimeyttä samalla tapaa kuin sateisina päivinä. Tiistaina lumitöitä sai tehdä oikein kunnolla ja lapset pyörittivät sillä aikaa tosi ihanan lumiukonkin pihaan. Nekin jotenkin sopuisasti yhdessä, ihan eri tavalla kuin tavallisesti. Ja hei, jopa koira kirmaa kuin pentu tuolla hangessa.

Mä huomaan itsessänikin jotain sellaista lapsellista intoa aina talvella. Vähän kuin kesän helteillä, nämä lumiset päivät jotenkin lataavat sellaista rentoa energiaa. Tai ehkä se on sitä, että vuoden pimein pätkä on vihdoin taitettu ja samalla kun päivä pitenee, lumi saa valon määrän ihan uusiin lukemiin. Vähän kuin alkaisi heräämään henkiin. No anyway, mä tykkään tästä talviminästäni paljon enemmän kuin siitä marraskuun vesisateiden Emiliasta.

Meillä näyttää yhä samalta kuin aina ennenkin. Eipä tuo joulun siivoaminen poiskaan niin kauheasti muuttanut asioita. Enkä mä sillä. Tykkään että asiat on just näin. Ei jotenkin vain ole mun juttu vaihtaa jouluverhoja tai tehdä mitään muutakaan suurta muutosta kotiin. Eikä meillä tosin ole verhotankojakaan, joten se niistä verhoista. 😀 Mutta talvella kotikin näyttää jotenkin tosi kivalta. Taljat, kynttilät, torkkupeitot takkatuli. Kaikki tosi hygge. Tiedätte mitä tarkoitan. Ja varsinkin kun ei ole mikään kova auringonpaiste, niin ihan jokainen pölyhiukkanen ja sormenjälkikään ei hyppää silmille. Arvostan tätäkin. Suuresti!

Muistatteko muuten, kun kerroin viime viikolla kipeytyneestä selästäni. Siitä sängyn nostamisesta ja kamalasta kivusta. No, ehdin jo luulla, että tässä se nyt oli. Olen lopun elämääni selkävaivainen, ja jatkuvan lonkkasäryn, rikkinäisen olkapään ja kieron rangan lisäksi lisäksi kuljen kohta kaksin kerroin. Vaan jihuu! Viikko siinä tasan tarkkaan meni, mutta nyt kipu on viimein poissa. Tai no, huomaan välillä pientä arkuutta, lihaksissa lähinnä jonkinlaista varovaisuutta, mutta kuitenkin pärjään jo ilman tulehduskipulääkkeitä ja se varsinainen selkäkipu on poissa. Tein tiistaina reilun tunnin lumitöitä, sen jälkeen tunnin reippaan kävelylenkin lasten harrastusten aikana ja illalla olin vielä jumpassakin. Joten kaipa tuo kunnon rehkiminen sitten vain tuotti tulosta, koska keskiviikkoaamuna selkäkipu oli poissa! Noin vain.
Mutta voi että kun annan sympatiani kaikille selkäkivuista kärsiville. Nyt kun tämänkin laadun on itse kokenut, ymmärtää, miten isosta asiasta on oikeasti kyse! Jatkossa vaalin kyllä kieroa rankaani paljon paremmin, ja jos oikeanlaiselle nostamiselle ei löydy tilaa, jätän nostamatta ollenkaan!

Sitä tässä mietin, että monia asioita ihan oikeasti osaa arvostaa vasta kun ne menettää. Eikä sen kai pitäisi mennä niin. Selkäesimerkki on nyt ehkä vähän kökkö, kun menettää voi mitä tahansa. Toisaalta terveys kai menee siellä kärkipäässä?
No, elämä on isoja ja pieniä iloja, ja nyt nautin ihan kunnolla siitä, että tuo selkä ei enää vaivaa. Ja yritän muuten muistaa jatkossakin olla kiitollinen – kivuttomasta selästä ja kaikesta muustakin. Koska oikeestaan asiat on aika hyvin ja olisi typerää arvostaa asioita vasta sitten kun ne ovat poissa.

Iloa iltaan! ♡


uudenvuodenlupauksia

08.1.2019

Tiistaita!

Näin tammikuussa naistenlehtien otsikoissa on perinteisesti retosteltu laihdutusvinkeillä ja uudenvuodenlupauksilla. Kuitenkin viime vuosien  aikana otsikointi on muuttunut, ja yhä enemmän lehtiä ja hyvinvointipalveluja myydään fraaseilla “älä tee uudenvuodenlupauksia” ja “älä laihduta”. Jossain määrin tuo markkinointilinjan muutos on alkanut ärsyttää. Miksi jokin konsepti olisi yht’äkkiä ihan totaalisen väärä? Mitä pahaa on uudenvuodenlupauksissa? Miksi ihmeessä niitä ei saisi tehdä? Ai kun ne ovat pahasta ja jollakin tapaa epätervettä? Bullshit, sanon minä!

Joo, on ehkä aika hullua luvata laihtuvansa tammikuun aikana 15 kiloa. Tai kunnianhimoista luvata lopettaa sokerin syönti kokonaan. Mutta ei se ole riittävä syy parjata uudenvuodenlupauksia. Kyse on enemmänkin siitä, millaisia lupauksia tekee.

Omaan hyvinvointiin, niin henkiseen kuin fyysiseenkin, panostaminen on aina tärkeää. Sanoisin jopa, että se henkinen menee tässä kohtaa fyysisen edelle. Kun mieli on positiivinen, se tuo usein mukanaan myös fyysisen hyvän olon. Munan ja kanan erottaminen on kuitenkin joskus vaikeaa. Esimerkiksi hyvin nukuttu yö on fyysinen juttu, joka vaikuttaa ihan hurjasti mielialaan, eli siihen henkiseen puoleen. Ja kun mieli on kirkas, sitä jaksaa helpommin vaikka ulkoilla. Me ei olla joko fyysistä tai henkistä, vaan me ollaan molempia. Ihan jatkuvasti ja kaikessa mitä teemme. Tekeminen kun yleensä tuntuu joltakin, siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Jos sokerin syönti tuntuu ongelmalta, miksi siihen ei voisi yrittää vaikuttaa uudenvuodenlupauksella? Toki totaalikieltäytymistä parempi on koittaa vaikka vähentää jokapäiväistä karkin puputtamista jättämällä viikkoon aluksi yksi herkuton päivä. Opetella jokin toiminto, joka korvaa herkuttelun ja huomata, että illan telkkarihetken pärjää joskus ilman karkkipussia. Pidemmällä tähtäimellä voi vaikka ottaa tavoitteeksi herkuttomien päivien lisäämisen kahteen tai kolmeen. Eikä sekään ole mahdotonta, etteikö vuodessa voisi oppia myös yhteen karkkipäivään. Kysymys kuuluukin, onko se oikeasti tärkeää ja onko se sitä, mitä oikeasti haluaa. Voihan se olla niinkin, että rivi suklaalevystä raskaan päivän jälkeen on arjen luksus, jonka avulla jaksaa.

“Pidän itsestäni parempaa huolta” on sekin tosi hyvä lupaus. Vuoden aikana lupaukseen voi palata säännöllisesti. Miettiä, mikä on tuottanut hyvää oloa ja kasvattaa tämän tekemisen määrää. Jos tunnin pidempi yöuni on tuntunut hyvältä, voisiko jostakin lempparisarjasta vaikka luopua, tai katsella vaikka vasta viikonloppuna tai vapaapäivinä, siten että telkkarin edessä vietetty aika ei ole pois yöunista.

“Opettelen sanomaan ei”, tai “pyrin järjestämään itselleni enemmän omaa aikaa” ovat nekin ihan tosi hyviä lupauksia. Jos on tapana aina lupautua kaikkeen, yksikin “olen pahoillani, nyt minulle ei sovi”, voi avata uusia ovia oman hyvinvoinnin ja jaksamisen suhteen. Tai entä uusi harrastus tai puolen tunnin ulkoilu. Omaa aikaa. Vaikka ensin vain kerran viikossa. Ei sekään voi olla pahasta – oli se sitten uudenvuodenlupaus tai ei.

Jos vuosi 2018 (tai sitäkin aikaisemmat) toi elämään hyviä muutoksia ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen paransi arjessa jaksamista, voi olla myös ihan paikallaan luvata jatkaa hyväksi havaitulla linjalla. “Pidän edelleen maanantaisin sokerittoman päivän”, “jatkan harrastustani”“syön jatkossakin aamupalan” tai “katson edelleen vain neljänä päivänä viikossa telkkaria” ovat nekin tosi hyviä lupauksia.

Ja mielestäni tuo uudentyyppinen otsikointi laihduttamisesta kuuluu ihan samaan kastiin. Uusi myy aina paremmin kuin vanha. Raflaavasta otsikoinnista huolimatta ne naistenlehdet kun kuitenkin tarjoavat sitä terveellistä ruokavaliota. Ei niiden viesti ole, että ylipainosta pitäisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Kyse on enemmänkin siitä, että termin “laihdutus” voisi nykyään käsittää vain ihan toisella tavalla ja kaalikeitot ja lentoemäntädietit haudata jonnekin tosi syvälle. Nimittäin se lupaus yhdestäkin sokerittomasta päivästä tai tunnin pidemmistä yöunista, saattaa tuoda mukanaan painonlaskua, eikä siitä kannata huonoa omaatuntoa kantaa! Pidänkin enemmän otsikoista “rakasta ja kunnioita itseäsi” ja “ole lempeä itsellesi”.

Maalaisjärki on paikallaan niin omia elintapojaan pohtiessa kuin myyviä otsikoitakin lukiessa. Sen lisäksi ihan oman itsensä kuunteleminen ja realististen tavoitteiden vaaliminen vievät huomattavasti pidemmälle kuin totaali sitä tai totaali tätä.

Entä teinkö itse uudenvuodenlupauksia. No aivan valtavasti! Lupasin itselleni esimerkiksi, että pyrin syömään aamupalaa ja päivän aikana muutenkin tasaisemmin. Lupasin vähentää työntekoa viikonloppuisin ja pyrkiä olemaan paremmin läsnä. Lupasin viettää enemmän aikaa lasten kanssa ilman erilaisia ruutuja ja vaalia lauatapelihetkiä ja perheen yhteisiä aterioita. Lupasin antaa jatkossakin itselleni luvan olla iltauninen ja lupasinpa myös jatkaa rakkaussuhdettani kirjoihin. Lupasin jatkossakin nauttia omasta ajastani ystävien seurassa hyvällä omallatunnolla ja pitää kiinni harrastuksistani. Lupasin nauttia edelleen liikunnasta  ja pyrkiä harrastamaan sitä monipuolisesti. Lupasin myös muistuttaa perhettäni yhä useammin siitä, miten paljon heitä rakastan.

Puhutaan sitten uudenvuodenlupauksista tai mistä tahansa elämäntapamuutoksista, pitää kuitenkin muistaa, että me kaikki ollaan erilaisia. Se, mikä itsestä tuntuu liian paljolta, tai jopa mahdottomalta, voi kuitenkin toimia jollekulle muulle. Niinpä tärkeää on muistaa kunnioittaa myös toisten lupauksia. Jos joku kieltäytyy kahvipullasta, ei ole minun asiani tuputtaa sitä ja parjata mokomia pullattomia päätöksiä ja lupauksia. Ei! Koska oikeastaan me ihan jokainen voitaisiin luvata ainakin se, että kunnioitetaan itseämme ja toisiamme, sekä toistemme arvoja. Hyväksytään, että ollaan jokainen erilaisia ja ihan omanlaisiamme – kaikki yhtä ainutlaatuisen arvokkaita.

Ihanaa tiistain jatkoa. Minä aion ainakin tänään lunastella omia lupauksiani!


hyvän olon joululahjavinkit ja DIY pyykkietikka

13.12.2018


Kaupallinen yhteistyö / Life / ambassador


Silirimpsis, tontut!

Jokos on lahjat hankittuna ja käärittynä? Itse olen asian suhteen vielä vähän vaiheessa, vaikka ideat korvien välissä jo jokseenkin valmiina ovatkin. Tänään on vuorossa päätös kahden vuoden Life ambassador yhteistyölle ja viimeinen aihe on varsin ajankohtainen, eli joululahjavinkit. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.

Tässä postausta tehdessä tuli mieleeni, kun vuosi sitten marraskuussa vierailin Porin Puuvillan Life -myymälässä ja edelläni palveluvuorossa oli miesasiakas. Ja arvatkaapa mitä tuo asiakas oli ostamassa? No 24 hyvän olon joululahjaa vaimonsa joulukalenteriin!!!! No jäihän tuo mieleen. Ja kerroin tapauksesta kotonakin. En edes hienovaraisesti vihjaillut, vaan ihan suoraan pyysin, että jos minullekin. Vaan eipä ole kalenteria kuulunut.

Mutta tänään siis muutama vähän ekologisempi joululahjavinkki, ja kulmana tosiaankin hyvä olo. Ja mikäli tykkäät tehdä joululahjat itse, löytyy siihenkin vinkki pyykkietikkareseptin muodossa! Mikäli joku muukin on jäänyt ilman hyvän olon joulukalenteria, voi vinkit toki valjastaa myös omaan hyvinvointiin ja itsensä hemmotteluun!

Life Vehnätyyny
Nämä on ihan älyttömän monikäyttöisiä. Itse hoitelin vehnätyynyllä aikoinaan synnytyskipuja ja olenpa lämmitellyt niillä myös talvivauvojen sänkyjä. Sittemmin tyynyt ovat kuuluneet niskajumien hoitoon ja välillä myös kuumavesipullon korvikkeeksi. Värejä on useampia ja valikoimista löytyy myös eritoten hartioille käytettävä malli.
Saat tuotteesta -20% alennusta esittämällä kassalla koodin “uusikuu”

Vähän parempaa suklaata
Lifessa on ihan mielettömän kattava valikoima erilaisia suklaita. On raakasuklaata, tummaa suklaata ja vegaanista “maitosuklaata”, jolla hemmotella maitoallergistakin. Ylipäätään laadukkaalla suklaalahjalla voi korvata perinteiset konvehdit ja lahja on heti persoonallisempi. Lifesta löydät myös ainekset raakasuklaan ja konvehtien valmistukseen (kirjoitin reseptejä vuosi sitten ja löydät ne täältä), valmiita DIY raakasuklaasekoituksia ja suklaamuotteja.  Jos itse tehty suklaa tuntuu liian työläältä valitse esimerkiksi Ichoc manteli-appelsiinisuklaa.

Life Body & Soul -huonetuoksu
Ihana lahja sisustukseen panostavalle ystävälle. Mieto ja miellyttävä tuoksu syntyy eteerisistä öljyistä. Valittavana tuoksut seetri ja bergamotti. Kaunis pakkaus, joka ei välttämättä vaadi paperia ympärilleen. Suloinen musta lasipullo ja mustat tuoksutikut istuu aika monentyyliseen sisustukseen.
Saat tuotteesta -20% alennusta esittämällä kassalla koodin “uusikuu”

Life Body & Soul -tuoksukynttilä
Vegaanisesta soijavahasta valmistetty tuoksukynttilä on myös hyvä hyggelahja sisustajalle. Tästäkin valittavana tuoksut seetri ja bergamotti. Kaunis lahja yksistään tai parina huonetuksun kanssa.
Saat tuotteesta -20% alennusta esittämällä kassalla koodin “uusikuu”

DIY pyykkietikka
Itse tehty lahja on aina hyvä valinta. Tämä kyseinen säästää rahaa, ja poiskulutettavana tuotteena se toimii hyvin muistamisena esimerkiksi opettajille ja kerhon tädeille. Valmista pyykkietikka aidosta, käymisteitse valmistetusta etikasta (ei laimennetusta etikkahaposta) ja laadukkaista eteerisistä öljyistä. Muista mainita lahjan saajalle käyttöohjeet (n. 0,5 dl pyykkietikkaa huuhteluainekaukaloon ja ravistettava ennen käyttöä).

4dl vettä
1dl Käymisteitse valmistettua väkiviinaetikkaa
10-15 tippaa eteeristä öljyä. (tuoksuherkälle riittää viisikin)
lasipullo (ja suppilo)

Mittaa kaikki ainekset pulloon ja ravista.
Askartele kaunis etiketti ja liitä mukaan pyykkietikan käyttöohje.

Frantsilan eteerisistä öljyistä valmistat useamman pyykkietikkapullollisen. Itse valitsin tuoksut sitruuna ja laventeli.

Harmonia KSM66
Jos haluat helliä stressaantunutta läheistäsi, tai läheisiä vähemmän stressaantunella itselläsi, on vastaus tässä. Ashwagandhalla on yksi ayurvedan arvostetuimmista hermostoa ja immuunijärjestelmää tukevista rohdoskasveista. Se edistää toipumista stressaavista tilanteista ja lisää emotionaalista tasapainoa. Tukee nukahtamista ja edistää rentoutumista. 

Lifen tuotevalikoimasta löytyy paljon hyviä lahjavinkkejä, kuten erilaiset teet ja glögit, mausteet, pähkinät, ja superfoodit sekä muut elintarvikkeet. Lampaanvillatossuja, sukkia, urheiluravinteita ja kosmetiikkaa. Enemmän lahjavinkkejä voit lukaista myös Lifen joulukuvaston sähköisestä versiosta tai Life verkkokaupan joulukategoriasta.

Muistathan, että kaikista Life:n oman tuotesarjan normaalihintaisista tuotteista saat vielä vuoden loppuun asti -20% alennsuta koodilla “uusikuu”.
Lahjakääröihin voit siis edullisesti kääräistä vaikka Body & Soul -sarjan kosmetiikka tai hyödyntää alennuksen ensi vuoden hyvinvointia ajatellen. Koodi on voimassa 31.12. asti.

Kahteen vuoteen on mahtunut paljon, ja hyvä olo ja hyvinvointi on ollut mielessä vaihtelevasti. Joka päivä tietenkin jossakin muodossa, mutta kuten varmasti meillä ihan jokaisella, aihe kiilaa kärkeen vähän elämäntilanteiden mukaan. Oppia ja viisautta on tullut ammennettua Tiinan ohjeilla valtava määrä, ja eväitä tulevaan on ainakin iso taskullinen. Silti aivan varmasti tulee jatkossakin mieleen monta aihetta, josta voisi kysellä ja ottaa vinkit vastaan.
Jos mieltäsi askarruttaa jokin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä seikka, suosittelen lämpimästi visiittiä Life myymälässä. Henkilökunta on koulutettu palvelemaan ja neuvomaan, ja ongelmat pyritään ensikädessä ratkomaan ihan omiin elintapoihin liittyvin seikoin. Jos siis piipahdat lahjaostoksille, hoida samalla omaa mieltä askarruttavat kysymykset. Vaikka tammikuu on perinteisesti se aika, kun omaa hyvinvointia pohditaan kiivaimmin, ei varaslähdön ottamisesta voi ainakaan olla mitään haittaa!

Iso kiitos Porin Life -myymälöille ja erityisesti Tiinalle. Tämä yhteistyö on ollut antoisa ja jatkuu varmasti vielä jossakin muodossa!

 

Ihanaa Lucian päivän iltaa ja valon juhlaa pimeyden keskelle ♡


feel good & top 10 suosikit

21.11.2018

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa / Ambassador


Keskiviikkoa!

Miltei kaksi vuotta kestänyt Life ambassador yhteistyö lähenee vääjäämättä loppuaan ja tänään kasataan yhteen hiukan filosofiaani hyvinvointi aiheen ympäriltä. Tämän vuoden haasteeksi laitettiin arjessa jaksaminen ja luonnonkosmetiikan käytön lisääminen. Siispä mukana myös TOP 10 suosikkituotteeni! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.

Yksi suurimmista oivalluksistani viimeisten vuosien aikana on ollut se, että vähempikin riittää. Että riittävästi liikkuakseen ei tarvitse juosta verenmaku suussa ja kärsiä kroonisesta kivusta. Että salilla ei tarvitse käydä vähintään viidesti viikossa, ja liikkunta voi ylipäätään olla myös sosiaalista kanssakäymistä. Ruokavaliossakin riittää suuremmat linjat, eikä omaatuntoa kannata soimata herkkuhetkistä. 80/20 -ajattelu riittää paremmin kuin hyvin.
Samaan aikaan oivallus on levinnyt elämään ylipäätään. Aina ei tarvitse jaksaa, ja riitän vallan hyvin, vaikka annan itsestäni välillä vähän vähemmän. Kaiken ei myöskään tarvitse ole täydellistä ollakseen hyvää. Olen edelleen pahuksen huono sanomaan EI, mutta väitän kehittyneeni jopa siinäkin.

Mulle hyvinvointi on myös sitä, että välillä on lupa olla surullinen tai melankolinen, vaikkei ehkä olisi mitään järkevästi nimettävää syytä. Välillä on lupa olla myös kiukkuinen ja turhautunut. Valittaakin saa, kunhan se ei muutu luonteenpiirteeksi. Mutta kaiken negatiivisen vastapainoksi pitää löytää myös hyvää. Kenenkään elämä kun ei voi olla pelkkää hymyä ja auringonpaistetta, mutta jos ei etsi positiivista, sitä ei ehkä myöskään koskaan opi löytämään.

Sen lisäksi, että Life ambassador yhteistyön myötä tehdyt myymäläkäynnit ja juttuhetket Porin Lifen Tiinan kanssa ovat toki koskeneet erilaisia lisäravinteita ja niiden vaikutuksia, mukaan on mahtunut myös paljon juttelua sellaisesta ihan tavallisesta elämästä ja juurikin siitä inhimillisyydestä. Ollaan puhuttu siitä, että mikään vitamiini ei yksistään tuo terveyttä ja mikään pilleri ei myöskään poista väsymystä ja ylikuormitusta. Että elämä on pieniä valintoja ja hyvinvointi paljon yhtä lisäravinnetta suurempi kokonaisuus. Kaiken lähtökohtana on se, että kuuntelee itseään ja jatkuvan suorittamisen sijaan muistaa levätä ja ihan rehellisesti nukkua. Ihan ekalta konsultaatiokäynniltäni mieleen on jäänyt Tiinan esimerkki siitä, että jos ruokavalio koostuu limuista ja einespitsoista, on turha etsiä terveyttä purkista. Kivijalka omalle hyvinvoinnille pitää rakentaa itse. Sen raudoittamiseen löytyy kuitenkin apua.

Suosikkituotteet TOP 10

Life Aurinkoplus
Vahvin käyttämäni beetakaroteenivalmiste. Helpottaa ruskettumista, jopa kaltaisellani ei ruskettuvalla tyypillä. Oikeasti! Kannattaa siis ottaa kuurina keväällä tai kesällä. Tai ennen aurinkomatkaa. Sisältää myös A- ja C-vitamiinia sekä sinkkiä, joten iho hyötyy tästä muutenkin.

Dr  Hauschka Bronzing tint (sävyttävä värineste)
Tippa tai kaksi päivävoiteen joukkoon, ja lempparivoide muuttuu sävyttäväksi. Tuo iholle tervettä väriä ja poistaa harmaan fiiliksen kasvoilta olematta kuitenkaan meikkiä. Tämä riittää jopa sellaisenaan, jos sen suurempaa peitettävää ei ole tai haluaa muuten vain antaa ihon levätä meikkaamisesta. Sävyttävästä värinesteestä on tullut päivittäinen rutiinini.

Dr. Hauschka Kasvovesi
Suihkuta kasvoille ja dekolteelle puhdistuksen jälkeen ja anna ihon imaista kosteus itseensä ennen rasvausta. Pari suihkausta riittää, mutta itse läträän tällä välillä oikein kunnolla. Ei kuivata, vaan päinvastoin kosteuttaa ihoa!

Evolve Hyaluronihappo -seerumi
Olen levittänyt tätä koko kasvoille silmänympäryksiä myöden. Tehohoito varsinkin juonteille ja rypyille. Sitoo kosteutta ihoon ja imeytyy tosi nopeasti.

Bio2You päivävoide
Kosteuttava Anti-Ageing -päivävoide. Sisältää myös hyaluronihappoa ja kollageenia. Sekoitan tähän tuon Dr. Hauschkan värinesteen.

Life Body & Soul vegaaninen tuoksukynttilä
Kynttilä on valmistettu 100% biohajoavasta soijavahasta. Kevyt tuoksu syntyy eteerisistä öljyistä ja pieni kynttilä palaa n. 35 tuntia. Ihana kynttilä sisustukseen, tai kylppärin ja eteisen raikastamiseen. Kynttilän sytyttäminen on itselleni osa arkista harmoniaa.

Life Ruusujuuri
Kuurimaisena otettu energian boostaus esimerkiksi syksyllä tai vaikka uuden vuoden alkaessa. Silloin kun tuntuu, että jaksamiseen tai keskittymiseen tarvitsee erityistä apua. Itse olen huomannut, että ruusujuuri kannattaa ottaa heti aamulla, koska muuten öinen unielämä saattaa mennä liiankin vilkkaaksi.

Life Life Sporebiotic
Jos yhtään tuntuu, että vatsassa ei ole kaikki hyvin, meillä napataan tätä. Sopii myös kesyttämään ärtynyttä suolistoa.  Vatsavaivat rajoittavat elämää ja syövät ihan turhaan energiaa kaikelta muulta. Kannattaa kokeilla myös matkalle tai vaikka antibioottikuurin jälkeen.

Puhdistamon Triplasinkki
Niin vahva sinkkiyhdistelmä, että vastustuskyvyn lisäksi tästä riittää vahvistusta myös kynsille ja hiuksille. Sinkki vaikuttaa testosteronitasoihin ja sitä kautta yleiseen jaksamiseen vireyteen ja motivaatioon. 

Nordic Health Boost B12-vitamiinisuihke
Helppo ja hyvänmakuinen vitamiinilisä kasvisruokavalion tasapainottamiseen, mutta myös aivojen toimintaa tukemaan. B-12 vitamiinilla on iso merkitys energian ja vireyden lisäämisessä.

Mainittakoon sekin, että D-vitamiini kuuluu oleellisesti koko pakettiin!

Summa summarum:

Luonnonkosmetiikkaa tuli kokeiltua enemmän kuin ennen, ja nykyisin ihonhoitoni on kokonaan luonnonmukaista. Meikissäkin päästiin 90 prosenttisesti tavoitteeseen, mutta onhan tässä vielä vuotta jäljellä. 🙂

Arjessa jaksamisestakin puhuttiin paljon ja se oli jatkuvasti taustalla perusajatuksena. Mutta tämä on samalla asia, jota pitää kehittää ja vaalia ihan joka päivä, eikä siinä silti ehkä koskaan tule täysin valmiiksi. Sain kuitenkin hyvät eväät joilla jatkaa, ja kärsivällisyyttä sekä oppia, että epäonnistua.

Muistattehan, että saatte edelleen Lifen omista normaalihintaisista tuotteista sen -20% alennuksen aina vuoden loppuun asti. Koodi uusikuu on voimassa niin kivijalassa asioidessa kun tietenkin myös nettikaupassa.

Lisäksi tällä viikolla, ja etenkin perjantaina, Lifessa on myös hyviä tarjouksia Black Fridayn hengessä! 🙂

 

Kivaa keskiviikkoa! ♡


hus pois marraskuun tahmeus

06.11.2018

En tiedä teistä, mutta itselleni tämä pimeys ja taivaalta putoava suhju ovat kuin tervanjuontia. Väkisinkin tulee sellainen velton tahmea fiilis, eikä päivät tunnu lähtevän käyntiin. Sitä ikään kuin odottaa valoa, vaikka hyvin tietää, että ei se siitä aamu kymmenestä tällaisina päivinä enää parane. Nyt voisin ilomielin ottaa kuuluisat tuvan ja porstuan täyteen lunta ja jäätä. Tai muuttaa muumilaaksoon ja painua peiton alle.

Vaikka joo, eiköhän yksi suuri syy tahmeuteen ole tuo flunssa, joka laittoi yleiskunnon ja henkisen kapasiteetin  jollakin tapaa koetukselle. Tai lähinnä se, että kun ei ole päässyt liikkumaan, niin sitten tulee vain veltto olo. Odotan siis melko kovasti, että pääsen taas tänään hikoilemaan. Se laittaa elämän jollakin tapaa raiteilleen. Niin kivaa kuin hyggeily ja kotona hengailu onkin, niin kyllä ihminen on tehty liikkumaan. Kaipaan jo aamulenkkejä, sitä että saa haistattaa pitkät koko perhanan syksylle. Ja hei, viime yö oli pitkästä aikaa ensimmäinen, kun en herännyt yskimään, ja taidan huomenna jo uskaltautua lenkille! Kyllä se tästä, ja kohta näytän tälle velttoudelle, että mistä se kana oikeasti pissii!

Ai että, tulipa heti paljon parempi olo kun sai purettua uhonsa sanoiksi. Kiitos ja anteeksi! 😀

Eikä siis siinä hyggeilyssäkään mitään vikaan, en mä takkiani ole kääntämässä. Mutta elämässä pitää olla joku tasapaino, ja mulle se tasapaino tulee selvästikin sellaisen fyysisen suorittamisen ja hiljentymisen ja nollaamisen yhdistelmästä. Allekirjoitan kyllä ihan täysin, että liikunta on osaltaan paras apu kaamosmasennukseen. Sen verran kun täällä Lounais-Suomessa nyt varsinaista kaamosta onkaan. 🙂

Katselin tuossa juuri postauksia viime marraskuulta. Vähän, että miten se joulu alkoi vuosi sitten hiipiä elämään. Totesin, että ollaan siinä pisteessä, kun niitä joulukoristeita voisi alkaa kaivamaan esiin ja “joulunodotuskuusen” voisi ehkä myös koristella seuraavan viikon aikana. Hyasintit on meillä päin olleet kiven alla vielä marraskuun loppuun asti, sen suhteen toivoisin tänä vuonna parannusta. Mutta kyllä se tästä!

Mites teidän tahmeus? Lähteekö se pelkästään sillä joulun fiilistelyllä vai tarvitaanko siihen jotain muutakin?