Huomenta!

Kävin aamulla vähän nollailemassa päätäni tuolla sumuisessa syysaamussa. Jotenkin tosi rauhoittava fiilis, ja varsinkin, kun autojakin oli vielä melko vähän liikenteessä (taisin nähdä kokonaista kolme). Kaivoin puhelimen taskustani ja pysähdyin välillä kuvaamaan myös maisemia. Kaikki näyttää jotenkin niin älyttömän kauniilta sumua vasten. Lampaat, kypsän viljan värit ja vanhat rakennukset.

Suloista viikonloppua!

Huh, mikä viikonloppu! Eilen starttasin jo kukonlaulun aikaan ystäväni polttareihin. Päivään mahtui paljon, ja aurinko helli läsnäolollaan. No, sään suhteen ainakin tänään on ollut sitten vähän eri meno. Kesän viimeiset jalkapallot pelattiin nimittäin aika lailla vesisateen armoilla, ja ukkosen säestämänä. Mutta pelattiin kuitenkin, ja sehän se on pääasia!

Loistava viikonloppu ja loistavaa seuraa. Silti tällaisen viikonlopun jälkeen on ihan kiva käpertyä kotiin nauttimaan sunnuntai-illan hiljaisuudesta. Rauhoittua, ja ladata akut uuteen viikkoon.

Toivottelen leppoisia viikon viimeisiä tunteja ja puhtia maanantaihinne!

Ps. Kuva on tasting-tilaisuudesta. 😉

Tästä päivästä eteenpäin lupaillaan jo vettä. Täällä ainakin sataa, ja sisällä on pimeää. Eilinen oli ehkä viimeinen kunnon kesäpäivä tälle vuodelle. Ehkä! Me kuitenkin yritettiin ottaa siitä kaikki irti. Koko päivä ulkona, auringossa nautiskellen. Jalkapallotreenien jälkeen hyppy järveen. Vesikin oli vielä lämmintä.

Jestas, miten ihanaa järviveteen pulahtaminen on puolentoista tunnin auringossa seisoskelun jälkeen. Täydellistä! Tätä on suomalainen kesä parhaimmillaan. 

Pari puhelimella räpsäistyä kuvaa muistoksi. Ihan vain eilisestä päivästä ja illasta. Muistoksi kesästä, ja yhteisestä ajasta. Tällä muistolla kahlataan taas läpi vuoden pimeämpi ja kylmempi puolisko. Uutta kesää odotellessa! 

Ei ihmisiä tällä kertaa, oltiin nimittäin ihan nakkena koko porukka. Pyyhkeetkään ei tullut mukaan, mutta onneksi kesä kuivasi! 🙂

Kesäsunnuntait on meidän perheessä pyhitetty jalkapallolle, eikä tänään poikettu vielä linjasta. Upea pilvetön kesätaivas, ja hellelukemat, tekivät tästäkin päivästä toki hurjasti erilaisen, kuin niistä alkukesän kylmistä ja sateisista sunnuntaista, jolloin viikko toisensa jälkeen pohti väkisinkin pilkkihaalarin hankkimista.

Näillä keleillä on todellakin ilo viettää aikaa ulkona, ja siitä pitää nyt nauttia. Ensi sunnuntaille lupaillaan jo vesisadetta ja viileämpiä kelejä.

Jalkapalloturnaukset ovat kiva sosiaalinen tapa viettää päivää, ja pelailun loman mahtuu niin muiden kannustamista, kuin ihan vain kentän laidalla hengailua. Klaaralle nämä ovat ennen kaikkea pitkiä eväsretkiä, joista hän osaa kyllä ottaa ilon irti. 😉

Vaikka omat urheilut eivät näihin päiviin mahdukaan, niin olo on jälleen ihan vetämätön. Pieni pulahdus uimaan, ja suihkun kautta hyppy pyjamaan. Sunnuntai-ilta ollaan hyvinkin rennosti ja voimia keräillen. Lapset menevät mielellään aikaisin nukkumaan, ja me aikuiset seuraamme todennäköisesti nopeasti perässä.

Leppoisaa viikonlopun lopetusta!

Voi näitä iltoja! Kun tekisi mieli vain olla ulkona, eikä sisälle käpertyminen houkuta ollenkaan.

Rikkaruohoja, jalkapalloa, sulkapalloa, lisää kitkemistä, vähän kastelemista, saunan lämmittämistä, niin ja marjojen poimimista! Voi hyvät hyssykät, mutta nyt on superfoodeja tarjolla!

Jostain syystä en lapsena tykännyt yhtään karviaisista. Söin punaherukat ja karviaisen raakileetkin, mutta kypsät oli ehdoton nounou. Jossain kohtaa onneksi havahduin huomaamaan, että nehän on kuin karkkia vetelisi. Tosin olo on näiden jäljiltä mukavampi kuin karkkikuninkaan jälkeen.

Mutta älkää ymmärtäkö väärin. Koulultakin polkaistiin tänään suoraa jätskille, ja hetki sitten grillattiin makkaraa. Superia sekin – omalla tavallaan! 🙂

Nautitaan nyt kesäisistä jutuista, se syksy kyllä puskee armotta päälle.

Ihanaa viikonloppua! Levätkää ja nauttikaa!

(Oho, kylläpäs hapsottaa! :))

Huh, mikä lauantai! Olimme tosiaan me&i goes Särkänniemi -päivässä eilen, ja huvipuistottelun lisäksi ohjelmassa oli uuden syysmalliston kuvaamista huvipuistotunnelmissa, sekä sirkuskoulua. Hauska päivä ja hauskaa puuhaa. Laitteissa killuttiin illalla vielä ihan viimeiseen kierrokseen asti, vaikka huvipuistoon saavuttiin jo kahdeksan jälkeen. Eipä olisi juuri parempaa säätä ainakaan voinut toivoa.

Särkänniemi oli aivan täynnä kesäloman loppua juhlistavia. Aurinko paistoi ja hattara tuoksui!

Tamperelainen Life Circus -sirkuskoulu, veti lapsille ohjelmanumeron, jossa oli niin akrobatiaa kuin temppujakin. Ei ihan niin helppoa, kuin ehkä ensin luulisi. 😉

Meandin uusi mallisto julkaistaan virallisesti keskiviikkoa. Tässä kuitenkin nyt pientä esimakua tulevasta.

Tänään nautitaan auringosta fudisturnauksen merkeissä. Ihanaa sunnuntaita!

Täytyy myöntää etten ollut eilen illalla lähtiessäni ajatellut viipyväni reissussa puoleen yöhön, ja fillaroivani kotiin pelkän kuunvalon avulla. Naurettiinkin ystävän kanssa, että tulee ihan teinivuodet mieleen. Siellä me poljettiin peltojen välissä, ja onneksi sentään kaverin pyörässä oli lamppu. Mutta, yleensä silloin onkin hauskinta, kun suunnitelmat ja odotukset eivät ole liian korkealla.

Seitsemän naisen ideariihi, mahtavat tarjoilut ja yksi kauneimmista näkemistäni mökeistä ja mökkirannoista. Tuli tarpeeseen, ja tuntui jonkinlaiselta tyky-päivältä. Tuntuu nimittäin älyttömän hienolta, että saa välillä laistaa niistä pakollisista iltatoimista, hampaidenpesusta ja iltapaloista! Saati, että välillä voi jutella ihan aikuisille! 🙂

Tänään herättiin (väsyneenä) kauniiseen kesäpäivään, ja pyöräiltiin hiki kypärässä mahtavassa lämmössä ja auringonpaisteessa. Vaan johan ne sadepilvet riensivät iltapäiväksi paikalleen.

Ilta menee yleisurheilun parissa, mutta ennen sitä tämä mamma oikaisee hetkeksi keittiön sohvalle huilaamaan. Niin kivaa kuin se yöllinen pyöräily olikin, huomaan tarvitsevani kunnon yöuneni. Jos eilen olo tuntuikin teiniltä, niin tänään se tuntuu kyllä älyttömän vanhalta. 🙂

Toivottavasti jossain aurinko jaksaa yhä paistaa. Elän siinä toivossa, että täälläkin vielä ilta kirkastuisi, tai ainakin sadepilvet jättäisivät pienet urheilijat rauhaan.

Heinäkuun helteet, ne parhaimmat lomakelit Suomessa. Noh, tänä vuonna ne jäi tulematta. Oikeastaan ne miehen lomaviikot ennen juhannusta osuivat aika nappiin kelien puolesta, vaikka kylmyyttä tuolloin valiteltiinkin. Olipa ainakin kuivempaa, ja aurinkoisempaakin.

En yleensä valvo kovin myöhään, olen koittanut pitää jonkinlaisen rytmin kesälläkin yllä. Eilen ilta kuitenkin venähti myöhäisen illallisemme jälkeen, ja puolilta öin ihastelin ruokapöydälle palamaan jäänyttä kynttilää. Pimeässä sen tunnelma oli uskomattoman kaunis – valo melkein kuin sadusta. Tajusin, ettei sykyn tuloa kannata murehtia, siinäkin on omat puolensa.

Eilen aamulla vanhempieni pihassa tuntui tuttu tuoksu. Sanoinkin isälleni, että tuoksuu ihan koulunalulta. Syksyltä, loppukesältä. Kostea ja kolea ilma on saanut luonnon tuoksumaan syksyisemmältä, kuin vuosi takaperin samaan aikaan. Silti tiedän, ettei siihen ole enää kauaa, kun nenässä tuntuu taas kypsien omenien tuoksu, ja aamuissa raikas kirpeys.

“Syksyllä kun koulu alkaa.” Toukokuussa se tntui olevan ikuisuuden päässä, nyt siihen on viikko. Viimeinen lomaviikko, viimeinen kesäviikko.

Seuraavan viikon ajan vedetään keuhkot täyteen ilmaan. Nautitaan aamuista, joilloin ei ole kiire minnekään, ja pidetään pyjamia pitkälle iltapäivään asti. Kohta se loppuu.

Tervetuloa elokuu!

Suloista loppukesän lauantaita. Muistakaa polttaa kynttilöitä!

Voihan tätä auringon hellimistä. Vaikka kuinka on yrittänyt pitää mielen positiivisena, niin kyllä sateet ovat ajaneet ihmisen niin pieneen. Välillä on ollut itku herkässä, tuntuu, että seinät meinaavat kaatua päälle. Aina sataa, ja pihassa seisoo vesi.

Tiedän, ettei pari aurinkoista päivää pelasta täkäläisiä viljasatoja, mutta mun mielenterveydelle niillä on äärettömän suuri vaikutus. Fillarointi on mulle se kesän ykkösjuttu, ja tänä kesänä pyörään on tullut kilometreja ennätyksellisen vähän. Kun tarakalla istuu aina pikkumatkustaja, ei lenkit voi olla kovinkaan pitkiä. Itseä ei isompikaan sade kaada, mutta kyytiläiselle tulee helposti epämukavat oltavat, kun taivas repeää.

Eilen pidettiin kaupunkiajoharjoitukset, ja tänään lähdettiin koko porukka vähän pidemmälle kierrokselle. Pyörälenkistä tulee pyöräretki, kun mukaan pakkaa pillimehua, ja välillä pysähtyy ihailemaan maisemia. Pääsinpä jopa eroon takaistuimesta, kun mies viritteli peräkärryn omaan mankeliinsa. Tuleva koululainen sotki pyöräänsä kaksi ja puoli tuntia, eikä yhteenkään ylämäkeen tarvinnut pysähtyä.

Nautitaan siis kesästä, kun se vihdoinkin on täällä! Jäätelökin maistuu muuten paljon paremmalta kun sen istuu syömän aurinkoon. 😉

Ihanaa keskiviikkoa!

Vaikka elämänsä täyttäisi ääriään myöden asioilla, joista nauttii, saattaa silti jossain kohtaa huomata, että joko vauhti on liian kova, tai elämä on liian täynnä. Niin paljon kuin olenkin bloggaamisesta nauttinut vuosien varrella, on siitä tullut myös luonnollinen osa päivääni. Harvassa ovat ne päivät, jolloin blogi ei ole päivittynyt, ja silloinkin vain äärimmäisen pakon alla. Keväällä ynnäsin parin viime vuoden bloggailuja ja tajusin, että en ole pitänyt varsinaista lomaa ollenkaan. Enkä nyt tarkoita, että tästä harrastuksen omaisesta jobista pitäisi jäädä lakisääteisille vuosilomille, vaan lähinnä sitä, että teet elämässäsi sitten mitä tahansa, joskus pieni etäisyyden ottaminen on pelkästään hedelmällistä. Päätin jo varhain keväällä, että heinäkuu on itselleni jonkinlainen lomakuukausi, teen blogia jos siltä tuntuu, ja jätän tekemättä, mikäli tämä vaihtoehto houkuttelee enemmän.

Muistan joskus saaneeni neuvon astua välillä ulos siitä mitä tekee, sulkea silmät tai kävellä kauemmas. Ikään kuin uusin silmin katsomalla, asiat näkee uudessa valossa ja uudella tavalla. Tähän olen tähdännyt myös heinäkuussa. Pyristellyt pakoon rutiininomaisesta päivärytmistä, joka mahdollistaa aktiivisen bloggaamisen kahden pienen lapsen kanssa, ja tarttunut sen sijaan mahdollisuuksien mukaan kirjaan tai houkuttelevaan lehteen. Sen “yli jääneen ajan”, minkä olen säästänyt olemalla pois tietokoneelta olen yrittänyt myös antaa lapsille. Olla enemmän läsnä, kiireettä lähellä ja käytettävissä.

Ollaan vasta kuukauden alkupuolella, mutta “löysäily” on jo tuottanut tulosta. Vaikka olenkin sitä mieltä, etten uskalla olla poissa blogistani pitkään (peläten pidempien taukojen tuomaa rimakauhua), huomaan kevyemmän tahdin mahdollistavan arjen elämisen ihan uudella tavalla. Ja, kun arki tuntuu löysältä ja kevyeltä, myös erilaiset harrastukset mahtuvat kuvioon paremmin.

Niinpä täällä jatkuu sama löysäily läpi heinäkuun. Nautitaan kesästä, auringosta ja sadepäivistä. Jos jonakin päivinä blogissa on ihan hiljaista, voitte arvata että nautin iltapäivän rauhallisuudesta kirjaani keskittyen tai kävellen aurinkoisessa kesäsäässä.

Suloista heinäkuun jatkoa teille kaikille!