Me ollaan tässä lähdössä onnittelemaan pappaa, mutta ajattelin kuitenkin huikata kivat viikonloput. Meillä ainakin lauantai ja sunnuntai on pyhitetty isäinpäivälle. Yhdessä päivässä kun ei millään ehdi joka paikkaan.

Eli ei muuta, kuin hauskaa lauantaita!

Täällä on jälleen palattu kotiin ja normaalin arjen pariin, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että oli varmaankin paras irtiotto sitten pitkiin aikoihin!

Olin siis eilen Helsingissä Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä, ja meille oli järjestetty ihan huikea illanvietto, tai oikeammin ravintolakierros, pääkaupunkimme ytimessä.

Illan ideana oli, että me bloggaajat, ja muutamat ystävämme, sujautimme kenkiimme Schollin uudet GelActive -pohjalliset, ja seikkailimme pitkin Helsinkiä eräänlaisen ravintolakierroksen merkeissä. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa ja paljon naurua. Vaikka me bloggaajat toki tunsimme toisemme entuudestaan, mukana oli uusia kasvoja ja meille vieraita ihmisiä, mutta porukka oli alusta asti hyvässä hengessä ja juttu kyllä riitti.

Kierroksemme aloitettiin A21 -ravintolasta, jossa siis saimme kenkiimme geelipohjalliset ja tämän jälkeen kilisteltiin teemavärein toteutetulla (alkoholittomalla) drinksulla. Tarkoitus ei missään nimessä ollut puhua koko iltaa pohjallisista, vaan ravintolat oli etukäteen jaettu neljän bloggaajan kesken niin, että meistä jokainen pääsi vuorollaan ääneen teemalla hyvinvointi. Ilta toteutettiin siis tavallaan sellaisella Vain Elämää -konseptilla, mutta laulaa ei kenenkään tarvinnut. 🙂 Aiheiksi muodostui arjessa jaksaminen, ravinto, ja positiivinen ajattelu. Lopuksi pohdimme sitä, että hyvinvointi on pitkälti myös omissa käsissämme, ja pienillä muutoksilla voimme siihen itse vaikuttaa.

Schollin GelActiv -pohjallisissa tietty kivaa oli se, että tavallinen kenkä, joka usein on valittu enemmän ulkonäöllisistä syistä asuun kuuluvaksi, on helppo muutta mukavaksi kenenkään sitä huomaamatta. Tavallinen nahkanilkkurikin taipuu pehmeäksi ja mukavaksi, kun jalan alla on geelipohjallinen. No, jokainen nainen tietää, miten suuri apu geelityynystä on korkkareissa päkiän alla, joten jos sama mukavuus on mahdollista laittaa koko jalan alle, niin mikä siinä. Me testasimme Everyday-pohjallista, mutta sarjasta on saatavilla erikseen myös Work-pohjallinen, joka on tarkoitettu nimenomaan paljon jalkojensa päällä oleville, esimerkiksi seisomatyötä tekeville.

Reittimme oli yhteistyön hengessä viitoitettu hauskoilla jättipohjallisilla, joita seuraamalla siirryimme kohteesta toiseen. Kun alkupalat oli nautittu The Cock -ravintolassa, oli pääruokapaikka meille arvoitus, mutta ihmeen kaupalla (tai kenties sovitusti) joukkoomme liittyi “Roope” joka opasti meidät läpi Punavuoren ja perehdytti meidät Rööperin saloihin urbaanilegendojen muodossa. Menneiden aikojen hämäräpisnekset, jutut rikollisliigoista ja viinakorttibisneksestä heräsivät henkiin (tai kenties vasta syntyivät), mutta matkanteko oli erittäin viihdyttävää! 😉

Scholl Dinner Detourin yllätyspaika oli ravintola Hello Darling, joka olikin kokonaan varattu meille pääruokamme ajaksi. Ravintola täyttyi naurusta ja vatsat ruuasta. Tässä kohtaa pohdittiinkin, että ravintolasta ravintolaan käveleminen on toisaalta ihan hyödyllistä, koska ruoka ehtii mukavasti laskea rastien välillä. Eikä kuukan tosiaankaan valitellut väsyneitä jalkojaan!

Kun pääruoka oli nautittu, joukkoomme lyöttäytyi mies ja kitara, ja matkamusiikkina kuultiin jalka-aiheisia biisejä niin Levottomista Jaloista, kuin Tinakenkätytöstäkin. Illan viimeinen rasti oli ravintola Kiila, jossa ennestäänkin täysinäisiin vatsoihin mahdutettiin velä herkulliset jälkkärit.

 Vaikka ilta jälkkäreihin varsinaisesti päättyikin, venytimme sitä vielä pikkuisen (tosin pienemmällä porukalla), ja kävimme matkalla hotellille uudestaan ensimmäisellä rastillamme. Tilasimme tietenkin drinksut illan keltasinisessä väriteemassa, ja niiden jälkeen uni alkoi kyllä jo tuntua ainakin minun silmäluomillani. Mutta olipa keskiviikko! Melko erilainen, johon tällainen tavallinen äiti-ihminen on tottunut.

Ilta oli älyttömän ihana ja siitä tietysti iso kiitos järjestäjätaholle, sekä seuralle. Voisin ottaa uusiksi, tosin en ihan just heti. Nyt on nimittäin kiva taas olla kotona!

Rentouttavaa iltaa, ja hei: Huomenna on jo perjantai!

No niin, kuvapläjäys viikonlopulta. Vähän kuten jo ennakkoon lupailinkin kamerani tänne tyhjentää.

En muuten ole koskaan ottanut noin paljon kuvia noissa blogipäivissä, koska kameran kanssa suhiminen ihmispaljoudessa on vähän niin ja näin. Me kuitenkin menimme sovitusti kollegani Marian kanssa pelipaikalle jo hiukan aikaisemmin, joten oli hyvää aikaa räpsiä (ja kuolata) esimerkiksi noita syötäviä. No, kyllähän me niitä ihan kiitettävästi myös syötiinkin varsinaisen tapahtuman alettua. 😉 Meillä oli siis Marian kanssa yksi prokkis, johon olimme lupautuneet heti tapahtuman alkuun, mutta sen jälkeen se syöminen taisikin olla se meidän juttu. Tilan toisesta päästä välillä toiseen kuppikakuille ja takaisin suolaisten pariin. 🙂

Iltajuhlaan en sitten kameraa enää kuskannutkaan, joten tässä siis kuvia vain päivän osalta.

Nyt minä (ja kamerani) olemme taas pari päivää Helsingissä, joten toivottelen teillekin ihanaiset puoletviikot, ja aurinkoiset päivänjatkot.

Puspus ja moi!

Lauantai-iltapäivää!

Sitä alkaa syysloma olla takana päin, ja viikonlopun jälkeen alkaa taas tavallinen arki. Meillä pikkuisen uudenlainen, ja tavallaan myös odotettu.

Syyslomaviikolle ei alunperinkään oltu ajateltu mitään ihmeellistä, ohjelmaa, mutta toki on kiva, kun välillä on ajanjakso, jolloin ehtii tehdä niitä juttuja, joihin arkena ei muka tunnit riitä. Tällä viikolla onkin tullut tehtyä monia hommia, jotka ovat jääneet roikkumaan ja odottamaan “parempia aikoja”, ja esimerkiksi eilen ehdin viettää aikaa kummityttöni kanssa. Esikoinen on edelleen reissussa vanhempieni kanssa, ja palailee lomaltaan huomenna. Jopa oikein odotan sitä tavallista sunnuntai-illan tunnelmaa ja koko perheen yhteistä aikaa.

Tänään päivä vierähti melko pitkälti Turussa. Asiana oli hankkia jonkinlaista naamiaisvarustusta Indiedaysin tuleviin Blog Awards -juhliin, joihin pitäisi kai pukeutua tänä vuonna halloween-henkisesti. Mitään kokopuku costyymia ei oltu hakemassa, vaan lähinnä asusteita, joilla juhlavaatteet voi muuttaa teemaan sopivaksi. Miehelle löytyikin nopeasti se, mitä oltiin ajateltu, mutta itse palasin kotiin tyhjin käsin. Tai no, ostin peikonlehden, mutta en taida se kainalossa kuitenkaan juhlia. 🙂

En edes muista, koska olisin viimeksi ollut jossain naamiaisissatai temajuhlissa, ja täytyy sanoa, että teemasonnustautuminen on mulle jotenkin äärimmäisen vaikeaa. Ajatuksena olisi juhlia tuossa samaisessa tyllihameasussa, mitä käytin ystäviemme häissä, ja asustaa sitä teemanmukaisesti hounted circus tyyliin. Tarjonta tuntui kuitenkin kattavan halloweenin osalta kaiken muun, paitsi sen, mitä itse etsin. (Sikäli kun edes tiesin, mitä etsiä.) Kasvovärit ja maskeerauskin ovat niin osaamiseni ulkopuolella, että nyt lyö pää vain ihan tyhjää. No, mutta onneksi on vielä melkein viikko aikaa. Eikös ne kuningasideat yleensä tule sillä lailla ihan tyhjästä ja yllättäin!? 🙂

Koska päivä kaupungilla tuntuu tällaiselle maalaiselle varsin raskaalta, loppu lauantai kuluu kotona rentoillen ja pyjamahousuissa. Taidan siis keittää kahvit ja nostaa puolukkapiirakan pöytään sillä välin, kun mies sytyttelee saunan pesää.

Rentoa lauantaita ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

Koti on siivottu viikonloppukuntoon ja kauppareissut suoritettu. Suklaata ja tuoreita kukkia eksyy aika usein perjantain kauppakassiin. Haluan, että viikonloppu erottuu arjesta.

Mulle täydellinen ilta syntyy aika pienillä jutuilla. Rintsikat pois ja päivävaatteiden tilalle pyjama ja villasukat. Se ihana tunne siitä, että kello ei pirise aamulla, vaan seuraavaan päivään voi herätä lempeästi ja kiireettä.

Lasten kanssa katsottiin Vain Elämää asiaankuuluvin eväin, ja nyt olis vuorossa tämä illan rauhallisempi osuus. Lasi hyvää punaviiniä, suklaata, kynttilöitä ja rento tunnelma.

Suloista viikonloppua!

Tämä lauantai on sujahtanut ohi vähän liiankin nopeasti. Johtunee kai siitä, että posotin unta aamulla melkein kymmeneen asti, mikä ei tosiaan ole normaalia. No, ihan hyvä välillä näinkin, meillä nimittäin tuo pienempi on taas aloittanut nuo huutovaatimuksensa yönratoksi.

Kauppa- ja kahvilakäyntiä lukuun ottamatta lauantai on vietetty kotosalla, mitä vastaan mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään. Kotihiiri, mikä kotihiiri, ja mikäs tässä ollessa.

Koska tänään ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa saatu nauttia auringonpaisteesta viime päivien tapaan, olen nautiskellut kynttilätunnelmasta jo iltapäivästä lähtien. Samaa rataa taitaa mennä koko ilta. Lasi punaviiniä ja muutama pala suklaata. Aivan loistava tapa viettää lauantai-iltaa.

Koitettiin tuosta kuistilta tähyillä naapurin pelolle, jossa on muutama peura ihmettelemässä, mutta eihän siitä mitään näe. Vieläkin liikaa puita edessä. Niinpä me annetaan peurojen olla ja notkutaan vielä hetki sohvalla lasten ohjelmia tiiraillen.

Leppoisaa lauantaita teille. Nauttikaa kynttilöistä ja rauhallisesta tunnelmasta!

Jälleen, pitkien ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen, tuntui että päivästä tulee vähintään yhtä hyvä kuin eilisestä. Niinpä käänsin energiat hyödylliseen suuntaan, ja painuimme heti aamulla pihatöihin. Kukkapenkkien perkaamista, ruukkujen puhdistamista, haravointia ja muita syyspuhteita. Ja tiedättekö, ei se haravointi taaskaan ollut niin paha juttu, kun tuosta alun lepokitkasta sai itsensä eteenpäin! Aurinko paistoi, ja ilma oli kirpeä yön pakkasten jäljiltä. Huomattavasti miellyttävämpää kuin perus lenkki, jonka osaisi kulkea unissaankin.

Vajaan kolmen tunnin jälkeen tosin olkapää alkoi huutamaan lepohetkeä, ja vatsa jotakin ravintoa. Jälkkäriksi kuitenkin kuumaa kaakaota ja pullaa!

Aurinkoista tiistaita!

Raukea, levollinen, rauhallinen ja tunnelmallinen. Siten kuvaisin tämän sunnuntain olotilaa. Aamupäivällä hiukan kotitöitä, sen jälkeen pikkuisen fiinimpää ruokaa ja nyt ihan vain nautiskelua ja akkujen lataamista. Kynttilöitä, lastenohjelmia, rupattelua. Ei sen kummempaa. Nyt kun jalkapallokausi on paketissa ja sunnuntait muuttuivat vapaiksi, aion nautiskella niistä juuri näin; Villasukat jalassa ja pyjama päällä.

Kynttilän valo ja kaminan lämpö, kenties jokin pieni jälkkäri palanpainikkeeksi. Oma sunnuntaini ei vaadi ihmeitä ollakseen täydellinen.

Muistan lapsena vihanneeni sunnuntaipäiviä. Tylsää, tylsää ja tylsää. Ei käyty edes kaupassa. Muistan myös, miten äiti manasi, että vielä tulee sekin päivä, kun sunnuntait tuntuvat parhaimmilta; Sitten aikuisena. Siihen tuntui olevan ikuisuus, mutta tässä ollaan. 🙂

Levollista viikon viimeistä!

Nyt on tiedättekös jotenkin ihan tosi syksyinen fiilis. Täällä sää on ollut sumuinen aamusta alkaen, eikä päivä tunnu valkenevan sitten ollenkaan. Eilen oli jopa pakko laittaa pattereihin muutamaksi tunniksi kierto päälle, kun kosteus ja koleus puskee sisään, vaikka ulkona suhteellisen lämmintä onkin.

Ostin kolme koristekaalia maljakkoon ja syksyisen lehden fiilistelyyn. Tähän aikaan vuodesta jopa oranssi näyttää hyvältä!

Syksyn tunnistaa täällä myös ikävästä hajusta, joka valtaa koko kylän. Hassua, että sitä kestää minkä tahansa lannantuoksun, mutta niinkin puhdas tuote kuin peruna, tekee kuvottavan olon joka syksy. Vuodenajasta kertoo myös se, että jouduin taas vuoden ensimmäiseen liikenneruuhkaan tiistaiaamuna. Kun kotipihasta piti kääntyä vasemmalle, jouduinkin odottamaan ainakin kymmenen ajoneuvon ohiajon, ennen kuin pääsin maantielle. Täkäläisittäin siinä on jo varsinaiset ruuhkanainekset. 🙂

Lehden viimeisillä sivuilla mainostettiin jo seuraavaa numeroa. Joulunumeroa! Kaupastakin bongasin jo joulusuklaalevyt, joten eipä kai tässä mene kauaa, kun saa lämmitellä glögimuki kädessään! 🙂

Varsin syksyistä, mutta kaunista torstaita!

Tiedättekö sen mahtavan tunteen, kun ihan ykskaks yllättäin tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa ihan vain itsensä kanssa? Myönnän, etten aina osaa nauttia tilaisuudesta, ihan siten kuin ehkä haaveilen, mutta tänään pääsin aika lähelle ihan täydellistä omaa aikaa.

Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte, että nautin suuresti hiljaisuudesta ja yksinolosta. Mulle on suurta luksusta olla yksin kotona, hipsutella hiljaa villasukissani ja nauttia omasta seurastani. Siitä, ettei kukaan pyydä, käske tai muuten vaadi huomiotani. Veikkaisin, että samasta fiiliksestä nauttii, ainakin osittain, moni muukin pienten lasten äiti. Niin paljon kuin sitä lapsiaan rakastaakin ja nauttii yhteisestä ajasta perheensä kanssa, on joskus ihan taivaallista olla vain yksin.

Koska Klaara vietti aamupäivän isänsä seurassa, otin ilon irti pienestä breikistäni. Kävin kaupassa ja tein itselleni ruokaa, josta itse pidän, ja joka korvasi taas kerran kiireeseen unohtuneen aamupalani. Ostin itselleni sisustuslehden, valmistin lasillisen kahvia ja nostin jalat pöydälle. Oih, kylläpä teki hyvää! Itse asiassa niinkin hyvää, että silmät painuivat kiinni.

Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, ettei maailma kaadu ja arki mene pilalle, vaikka joskus ottaisikin vähän rennommin kun siihen aukeaa tilaisuus. Ennen käytin kaikki omat hetkeni siihen, että siivosin ja pyykkäsin, kun sai kerrankin tehdä ihan rauhassa. Podin huonoa omaatuntoa, jos en ollut tehokas ja suorittanut tehtäviäni. No, oppia ikä kaikki!

Ps. Tässä sisustuslehteä selatessa pohdin samalla noita sisustuksen tyylisuuntia. Käykää ihmeessä osallistumassa keskusteluun tuolla Sisustustyyli hukassa! -postauksen kommenttiboksissa, jos ette niin ole vielä tehneet. Koitan tällä viikolla koota kommenttienne pohjalta jonkinlaisen yhteenvedon. Muistetaan kuitenkin, että siellä ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan jokainen saa kokea asiat juuri siten kuin luontevimmalta tuntuu! 🙂

Loistavaa uutta viikkoa!