Ikeassa on käyty, ja mamman corneri on edistynyt. Neulevilttiä ei eiliseltä reissulta löytynyt, mutta muuten kaikki listalla olleet elementit on nyt saatu paikalleen. Lopputuloksesta ei kai voi vielä puhua, kun tila on keskeneräinen kuin mikä, mutta tämä välietappi kuitenkin miellyttää silmääni oikeinkin paljon.
Ikean korituolin valitsin luonnonsävyisenä, koska tämän tosi pimeän tilan suhteen olen aika varovainen. Vaikka mustan ja valkoisen kontrasti muuten miellyttävätkin tällä hetkellä, ei liika tummuus ehkä kuitenkaan toimisi tilassa, jossa ei ole ainuttakaan suoraa lähdettä luonnonvalolle. Toisaalta myös halusin aulatilasta rauhoittavan ja levollisen, joten liika kontrasti ei siinäkään mielessä istunut suunnitelmaan. Tämä mielummin hiukan söpökin fiilis on juuri sopivan raukea vauvan syöttämiseen ja mahdollisiin yöistumisiin.


Joka puolella on suoritettu vasta hionta ja pohjamaalaus, eli työtä on yhä paljon. Ovista puuttuu kahvat, koska ne kiiltävät kullanväriset, jotka ovissa ennestään olivat, eivät oikein asetu fiilikseen, eivätkä patinoituneihin saranoihin. Pitääkin löytää jotkin tummat ja vanhan näköiset niiden tilalle. Niin, ja ovet pitää myös vielä pintamaalata.
Tummanruskea muovimatto, kellertävän oranssikuvioinen tapetti, tummaa punaista maalia sekä tummaa ja punertavaa puuta, niitä oli tässä tilassa ennen, kuten varmaan Facen kuvistakin huomasitte. Siihen verrattuna edistysaskel on huima, ja tilan valoisuus vähintään triplaantunut. Jos ei muuta, niin suunta on ainakin oikea.

lipasto, tuoli, talja, valaisin ja kehykset⎪Ikea
matalampi kori⎪Bloomingville
korentotyyny⎪Day Home
ruutukuvioinen tyyny, sillkityynyt, tuikkukipot ja korkeampi kori⎪Tine K
valkoinen villapeitto⎪äidin tekemä (vauvalle)
vanha nahkainen matkalaukku⎪kirppislöytö, joka kätkee lankarullat, sekä puikot ja koukut

Että sellainen projekti se. Arvonnan alla on seuraava huone….

 

Sain eilen jonkinlaisen kipinän taas tarttua asioihin, ja työn alle pääsi yläkerran aulatila, johon olen kaavaillut itselleni jonkinlaista cozy corneria. Paikkaa jossa voi levähtää ihan vain lehtiä selailemalla, mutta myös vahtia lasten unta ja nukahtamista – tai vaikka syöttää vauvaa.
Tila ei ole suuri ja se on lähes täynnä oviaukkoja; Ovet moelmmille ullakoille, molempiin makuuhuoneisiin ja ovi yläkerran pikkuvessaan. Niin ja tietysti kulku itse rappusiin. Ainoa parimetrinen ehjä seinä on tilan matalassa päässä, ja siihen on nyt mahdutettu iso lipasto vauvan vaatteita ja muita tarvikkeita varten.
Paljon ei siis tarvita. Mukava tuoli, pehmeitä tekstiilejä ja pari kaunista koria tyynyille ja lehdille. Valaisin lipaston päälle ja kenties matto jossain vaiheessa lattiaan. Maalia sitten menee sitäkin enemmän, sähköt pitäisi vetää jne jne… Koska sähköhommiin minusta ei ole, hyödynsin itseni eilen lähinnä pensselin varressa. Valkoista pohjamaalia vasta, mutta sekin tekee jo ihmeitä! Korkea portaikkotila vaan on melko hankala, enkä enää uskalla pahemmin kiipeillä ja temppuilla. (Kuvia aulatilasta ja muista remppavaiheista löytyy facebookin puolelta.)
Kirjoitinkin jo eilen, että reissu Ikeaan pitää vielä tehdä ennen vauvan syntymää, ja se reissu koskeekin juuri tätä aulatilan projektia. Muutama juttu pitää nimittäin hakea, jotta pääsen sisustelemaan.

Valaisin, neuleviltti, lampaantalja ja korituoli. Siinäpä mun ostoslista tälle päivälle. Loput tarvittavat löytyy joko ennestään tai hankitaan sitten jostain muualta, mutta näillä perusjutuilla pääsen kivasti alkuun.

Projektista kuvia, kunhan saadaan pikkuisen valmistakin ensin.

Kuvat: Ikea

 

Tai oikeastaan suukon sai tonttu. Ja sai muuten useammankin, jos ihan rehellisiä ollaan! Yksi on yhä esittelemättä, lahja ylitse muiden: Mulberryn oversized Alexa. Tykkään, rakastan ja voisin miltei syödä! Sekä laukun, että tontun – ymmärrätte varmaan.
Himotus jo yli vuoden ajalta. Kerran se olikin niin lähellä, mutta sitten piti hommata se kamera, ja laukulle ja laukkuhaaveille piti sanoa bye bye.

Nyt se on kuitenkin siinä! Valmiina palvelemaan ja ihastuttamaan mua – piristämään arkea. Niin monikäyttöinen: kulkee käsivarrella, mutta myös olkapäällä tai cross body, jättäen kädet vapaiksi. Oak Soft Buffalo on pehmeä ja kaunis. Plussana nahan keveys verrattuna aikaisempiin Mulberryn laukkuihini (esimerkiksi vanha Roxanne painaa tyhjänäkin pari kertaa sen, mitä Alexa).
Samainen laukku vilahtikin kevät jo mielessä- postauksen yhtenä kevät-lookin peruspilarina, ja joku saattoi aavistaakin yhden unelmani toteutuneen.

Se olisi sitten loppiainenkin jo takana. Päivä on pidentynyt, hullukin sen jo huomaa. Joulukoristeet on pakattu laatikoihinsa ja kannettu vintille säilytykseen. Kuusi on kiikutettu ulos, ja suurin osa neulasista lakaistu ja imuroitu pois. Muutama hyasintti säilyi joulun yli viileässä tilassa ja niistä nautin nyt. Tulppaaneja olisin ostanut viikonlopun kunniaksi, mutta kukkien värit eivät oikein iskeneet.
Remontti on ollut pitkään tauolla, mutta vihdoin tuntuu löytyvän uutta potkua myös sen suhteen. Eilinen herääminen aiheeseen tuntuu hyvältä, ja jotain olen saanut myös aikaiseksi.

Uusi viikko, arki ja rutiinit. Ne olisi nyt edessä. Tsemppiä kaikille!

 

Mulle tuli vuoden pätkä Koti ja Keittiö -lehteä, mutta lopetin tilauksen, kun mitään kauhean kolahtavaa ei koskaan lehteen mielestäni osunut. Vaan eilen oli pakko tarttua irtonumeroon, sillä yksi pitkäaikaisemmista blogirakkauksistani oli lehden sivuilla. Anskus-Kammare, blogi josta inspiroidun aina vain! Tällä kertaa niin paljon, että mä lähen just nyt yläkertaan hiekkapaperin kanssa, ja tulen kohta hakemaan pytyn valkoista maalia seurakseni!

Mieskin inspiroitui sen verran, että lupasi ensi viikolla tarttua toimeen ja itseään niskasta. Niin ja Ikeaan pitää vielä ehtiä ennen vauvan syntymää. Kiirettä pukkaa, mutta mä olen niin innoissani! Kiitos Ansku ja Koti&Keittiö!

Kuvat: Koti Ja Keittiö -lehti

Paitsi keväisemmän sisustuksen, myös keväisemmän pukeutumisen osalta. Vaikka juuri pääsin sanomasta, että vaatteita en osaa vielä “sillä silmällä” kaupoissa katsella, niin otetaan kuitenkin pieni ajatusleikki ensi kevään pukeutumisen varalle. Nimittäin, kun vauvamasu tästä aikanaan lähtee, siirryn riemulla taas hiukan erilaiseen vaatetukseen! Ja nyt, kun raskaus on edennyt siihen vaiheeseen, että vauva on virallisestikin täysiaikainen ja valmis syntymään, voin kai myöntää odottavani tuota aikaa jo ihan kunnolla!
Rentoa ja helppoa sen kuitenkin olla pitää. Kokosin Polyvoren avulla kollaasin, johon ujutin muutaman perusjutun kevättä ajatellen. Pitääkö näitä peruselementtejä metsästää kaupasta, vai mahtuuko vanhat vaatteet yhä päälle, se jää nähtäväksi. Uudet tennarit löytyvät hankintalistalta jokatapauksessa.
Rentoa farkkua, huollitellumpaa ja laskeutuvaa teepparia, perus jakkua, mukavia kenkiä ja käytännöllistä laukkua. Niitä kevääksi 2013.
Asusteiksi riittänee ajannäyttäjä, ja jokunen koru. Mielellään jotain hauskaa ja kepeää. Hiuksiin huoleton ponnari ja meikiksi heleän luonnollinen ehostus.
Luulenpa, että tämän äidin kevät-look on juurikin siinä!
Mites teillä? Joko mieli laukkaa seuraavassa sesongissa, vai onko kevät vielä turhan kaukainen juttu jossain hiihtokauden jälkeisessä ajanjaksossa?

Kevättä rinnassa tai ei, tämä hipsii nyt pahnoille ja koittaa nukkua. Päikkärit jäi välistä, ja silmäluomet painaa tonnin. Ensi yöhön olen varustautunut kynsilakanpoistoaineella (kiitos vinkistä Maria) ja uudella sisustuslehdellä. Saas nähdä, kuinka käy…

Mukavaa lauantai iltaa teille!

Kollaasin kuvat Polyvore

Mahtava tunnelma. Nyt viimeistään tämäkin joulussa roikkuja päästää irti menneestä, ja avaa silmänsä tulevalle keväälle. Tine K:n kevät/kesä 2013 kuvat; voiko noista tälläkään kertaa olla pitämättä! Voi olla, että jopa punainen saa tänä keväänä uuden mahdollisuuden kanssani. Juurikin tuossa helakassa, oranssiin taittavassa sävyssään.

Pakkasin lisää kuvia hieman pienemmässä muodossa tuohon alapuolelle. Klikkailkaa auki, jos on inspiraaton tarvetta! Kuvat: Tine K

Tämä aamuvirkku nousi tänään jo kolmelta! Missä on mun yöunet?!!!

Loppiainen kolkuttelee ovelle. Taitaa olla aika siirtyä eteenpäin, ja laittaa joulu takaisin laatikoihin, pakata jonnekin vintin uumeniin. Ja kuusi on syytä kiikuttaa ulos myös, sen verran on tiputellut neulasiaan. Liekö tosin kukaan muistanut antaa sille vettäkään Tapanin jälkeen…
Vähän haikea fiilis, ikään kuin joulu ei olisi vielä tullutkaan. Se meni liian nopeasti, vihelsi vain ohi, eikä oikein ehtinyt tarttua kiinni. Onneksi se tulee joka vuosi uudelleen, tänä vuonna siis uusi mahdollisuus.




Nappasin päivällä muutaman kuvan joulun jäänteistä. Olkoon aihe tällä kertaa tässä. Viikonloppuna lähetän joulun matkoihinsa, ja ensi viikolla ostan jotain pirtsakan värisiä leikkokukkia. Nyt saa koti ja mieli virittäytyä keväisempään tunnelmaan. Näkemiin joulu, tervetuloa valo!

Mukavaa viikonlopun aloitusta kaikille!

 

Nyt on kiittäminen Joulupukkia, sillä tällä ulkoilevalla äidillä on vihdoin tukevat, ja kelin kuin kelin kestävät ulkoilukengät! Sorel Caribou -kengät olivat tänä vuonna mun ykkös joululahjatoive, ja aikansa kun kenkäasiaa ääneen päivitteli, meni informaatio tehokkaasti Tonttu-Torvisenkin tajuntaan. Vaikka edelleen pidän vanhoista kunnon Uggeista, niin pakkohan se on myöntää, että Sorelien rinnalla ne ovat liukkaat kuin luistimet, eivätkä tietenkään pidä edes vettä. Aika nopeasti tuli siis todettua, että Sorelit ovat kaiken saamansa huomion arvoiset!


Lumitöitä ja talven leikkejä. Niitä tarkenee nyt tehdä omassa pihassa, eikä varpaat kipristele kylmyyttä. Kallista lastia kantavalle on myös tärkeää, että kengillä pysyy pystyssä. Vielä joulun päivinä kengät olivat aika kankeat, ja niiden riisuminen kävi vatsan kanssa ihan työstä (työstä joka piti välillä delegoida miehelleni ja isälleni), mutta nyt, hyvän sisäänajon jälkeen jalkineet tuntuvat jo hurjasti paremmilta. Ei siis kannata pelästyä kenkäkaupoilla, vaikka popot aluksi tuntuvatkin turhan jämäköiltä!

Ulkoilijan toinen ystävä, karvaisempi laatuaan, nauttii leudoista keleistä ja puhtaasta lumesta. Kovin pitkälle ei silti jaksa köpötellä, naapurin postilaatikoilla lyödään yleensä jarrut lukkoon. Sisällä on mukavampaa.

Ja sylikyyti on tietysti parasta! 🙂

Reipasta perjantai aamua, toivottavat Alma ja Emilia!

 

Tai taskullinen turhuutta, ihan miten asian sitten haluaakin nähdä. Piristin itseäni eilen pienellä shoppailukierroksella maailman parhaassa seurassa, eli ihan yksin. Hypistelin rauhassa ja katselin kenenkään häiritsemättä. Vaatteita en edelleenkään viitsi katsella sillä silmällä, puhumattakaan ajatuksesta tunkea itseni sovituskoppiin. Eiei!
Marimekolta jäi käpälään Tasku -nahkapussukka. Etsinnässä on nimittäin jo pidempään ollut pieni laukku, johon mahtuu puhelin, avaimet, huulirasva ja maksuvälineet. Ison käsilaukun raahaaminen kun tuntuu hassulta esimerkiksi ruokakaupassa, kun ostoskärryissä on jo pakolliset korit ja kassit. Nyt käsilaukun voi huoletta jättää autoon, ja ottaa vain välttämättömät pikkupussissa kauppakorin pohjalle.

Sokoksen kosmetiikkaosastolla huomasin käyttämäni Lancomen meikkivoiteen olevan tarjouksessa, ja koska vanhaa pulloa on jo muutaman päivän saanut ravistella (toimiva tuote, huono pakkaus), nappasin uuden paketin ja iloitsin säästäessäni muutaman euron. Samalla tarttui mukaan myös Make Up Storen huultenrajauskynä kadonneen samanlaisen tilalle.

Ylimääräisenä pikkuhemmotteluna hankin vielä uuden huulipunan ja huulikiillon vasta alkaneen vuoden kunniaksi. Ja tulihan sitä välittömästi elefantillekin tyttömäisempi olo!

Huultenrajauskynästä olen tykästynyt nudeen sävyyn Sand Storm, Chanelin Rouge Coco -huulipuasta valitsin sävyn 38, Superstition ja saman merkin kiillosta sävyn 164, Plaisir. Mitäänsanomattoman nudeja nuokin molemmat, mutta jos sävyt jotakuta nyt sattui kiinnostamaan…

Alunperin menin kyllä kosmetiikkaosastolle ostamaan kynsilakanpoistoainetta. Arvatkaa onko mulla sitä edelleenkään!? Kynsissä on kyllä sellaiset vähemmän nätit puoliksi lähteneet lakat….

Tyttömäisen turhamaista torstaita teillekin!

PS. Kävin muuten tänään lääkärissä, ja lääkäri käski nautiskella raskauden viimehetkistä ja hemmotella itseäni. Onnistuu! 🙂

Arvontalaulu on raikunut ja lottomylly pyörinyt Pikkukengurun kanssa yhteistyönä järjestetyn Aquaint desivesi -arvonnan osalta! Kolme onnekasta voittajaa tulee tässä:
1. palkinto: Emilia V, 2. palkinto: Katri ja 3. palkinto: Tuulia
Laitan onnekkaille postia ASAP, jotta Pikkukengurun väki voi postittaa palkintonne eteenpäin!

Onnea voittajille, ja jälleen kerran, kiitos kaikille osallistuneille!

Täällä yksi raihnainen mamma oikaisee nyt soffalle. Hemmottelin itseäni pienellä shoppailukierroksella, ja nyt on kuulkaas aika kaikkensa antanut olo!