Eilen oli hiiripäivä. Nostin aamulla pojan repun kylmästä huoneesta (tulevasta työhuoneesta, joka on ollut kylmillään ja muuttunut varastoksi), jossa se oli ollut viime viikon lopulta asti. Kassi keittiön pöydälle, ja mikäs se sieltä hyppäsi vatsalleni, ja siitä reittäni pitkin kiiruhti lattialle?! No hiiri! Hyi…
Keittiön sohvan alle se luikahti, ja löysi itselleen hyvän piilon, jossa sananmukaisesti lymyili hiiren hiljaa koko päivän. Vaan kas, kun illalla hiljennyin sokeriaskartelujeni pariin keittiön pöydän viereen, alkoi rapina, ja kohta näinkin jo sohvanpäälisen liikkuvan. Hyi jälleen!
Hädässäni yritin tavoittaa miestä, joka kuitenkin istui kokouksessa kännykkä äänettömällä. Apuun riensi Koon kummisetä, pelasti hätää kärsivän naisen ja kantoi työvoitoksi päätyneen hiirulaisen ulos. Johan oli päivä!

Pieni hiiri sai kuitenkin aikaan suuria ajatuksia; Laittoi miettimään elämänmenoa, remontin etenemättömyyttä ja montaa muuta juttua. Tänään on heiluteltu maalitelaa, kylmä huone on muuttumassa työhuoneeksi kuten sen olisi pitänyt muuttua jo aikoja sitten. Mieheni sanoja lainaten: “Eihän me ostettu isoa taloa vain voidaksemme antaa hiirille oma huone!”
Johtuen hiiren aikaansaamasta herätyksestä (tai mistä sitten tulikin) havahduin itsekin miettimään kuluneita kuukausia. Tämä syksy on ollut monella tapaa todella erikoinen. On vaikea pukea sanoiksi sitä tunnemyllerrystä, jonka läpi eilen kuljin. Olen esimerkiksi treenannut koko syksyn todella ahkerasti. Viimeiset yhdeksän viikkoa kuudesti viikossa. Mennyt tukka putkella, sovittanut harrastukseni pääsääntöisesti lasten nukkumisaikaan, priorisoinut ja venynyt. Eilen ensimmäistä kertaa kuukausiin pysähdyin miettimään miksi. Kyseenalaistin elämääni, ja tajusin monen asian muuttuneen. Lopulta tajusin, että asioita enemmän muuttunut olen minä itse. Kyse ei ole pelkästään treenaamisesta, vaan monista muista asioista, joiden kanssa olen joutunut viimeisten kuukausien aikana kamppailemaan. Asioista, jotka olen joutunut opettelemaan tässä samanaikaisesti. Jossain määrin olen käynyt sotaa itseni kanssa, taistellut vanhoja pirujani vastaan. Mutta tiedättekö mitä?! Tajusin voittaneeni. En koko sotaa, mutta yhden suuren erän kuitenkin. Minä ja ruoka, taistelumme jatkuu hamaan loppuun asti. Olen kuitenkin iloinen, että voin oppia uusia taitoja, vahvistaa itseäni ja löytää luonteestani voimaa, jonka avulla kulkea eteenpäin.

On muutoksessa kyse sitten syömisestä, ajankäytöstä tai puhtaasta itsekyydestä, tämä uusi Emilia on kuulemma myös parempi kumppani. Kiva niin, sillä pidän siitä itsekin enemmän! Oikea asenne, siitähän elämässä loppujen lopuksi on kyse!

Hiiriä, ihmisiä, ajatuksia ja tunteita. Niitä on mahtunut tähän viikkoon. Muutama otos instagramin puolelta. Toivottavasti pääsen pian esittelemään teille myös entisen kylmä/hiirihuoneen ja tulevan työhuoneemme. Sormet syhyävät sisustamaan jo!

Huomenna jouluostoksille. Tiedän, ei pitäisi ostaa mitään. Siis huomenna. Koitan kuitenkin ajatella, että tuonkin teemapäivän perimmäinen tarkoitus on jossain ihan muussa, kuin vain olla yhtenä päivänä vuodessa ostamatta mitään. Meillä tämä on niitä ainoita mahdollisuuksia tehdä miehen kanssa ostokset yhteistuumin, joten käytämme sen hyväksemme.

Leppoisaa iltaa teille. Ja mulle.

Ajattelin nopeasti huikata teille muistutuksen pouf-arvonnasta!
Vielä tänään ja huomenna ehdit jättää arpalippusi arvontapostaukseen!

Arvontaan pääset tästä.

Palailen vielä tänään muissa merkeissä, mutta nyt:

Energistä torstaita!!!!

Täällä talvi senkun jatkuu, puissa on kaunis kuura ja poskiin saa ulkona nopeasti väriä. Vähän kuin luonto olisi antanut toisen mahdollisuuden kaiken pimeyden korvaukseksi. Me kulutellaan villasukkien pohjia ja nautitaan kaminassa räiskyvästä tulesta.
Tehdään ihan tavallisia juttuja. Ulkoilua, kokkailuja, leikkiä jne. Tätä se arki on. Tuntuu, että viikot huristavat ohi ihan liian nopeasti, paljon pitäisi, mutta aika riittää vain osaan jutuista.

Toisaalta tämä on kai nyt sitä elämän parasta aikaa. Pitää osata myös nauttia! Toiselle napsahti juuri 10 kuukautta mittariin, toiselle viisi vuotta reilun viikon päästä. En haluaisi joutua myöhemmin sureman, minne ne parhaat vuodet katosivat. Elisen jälkeen otin taas yhden askeleen rennompaan elämänasenteeseen. Mitä sitten, vaikka kaikki ei aina olisikaan ihan tiptop. Laitetaan joulua yhdessä, ja järjestetään leppoisat synttärit. Tärkeämpää on nauraa ja hymyillä, kuin kiristellä hampaita! Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt jatkuvaan stressaamiseen!

Me taidetaan keittää jälkkäriksi kaakaot, ja jos hyvin käy, pötkötellään hetki ihan vaan sohvalla. Tähän aikaan päivästä talossa vallitsee raukea hiljaisuus, ja siitä pitää ottaa kaikki irti!

Kaunista talvipäivää!

Hento valkoinen lumipeite maassa, muutama pakkasaste ja kirkas auringonpaiste! Ei yhtään huonompi maanantai, varsinkin kun eletään mitä pimeintä kuukautta, eli marraskuuta.
Sain viikonloppuna ihmeellisen energiapuuskan, ja siivosin koko talon. Joulututtikin oikein kunnolla, ja sormet syhysivät kuusimetsälle, mutta pidättelin itseäni vielä. Jouluostoksiakin tuli jo tehtyä, ja monenlaista muutakin valmistelua jouluun ja tuleviin synttäreihin liittyen.

Tänäänkin on vietetty puuhakasta ja kiireistä päivää, on ollut neuvolaa, kerhoa vasua ja montaa muuta tekemistä. Liedellä porisee nyt lantut ja porkkanat, mutta täysin ei kaikki kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, kuvaa tilanteestani löydätte instagramin puolelta. Mutta tekevälle tapahtuu, niinhän se vain menee. Ja kun touhua on paljon, joskus järki kulkee pikkuisen liian myöhään!

Kaivoin viikonloppuna rakkaat talvimononi taas käyttöön. Joulupukilta vuosi sitten saadut Sorellit ja vanhat pehmeät Uggit. Näillä pärjää kotiäidin arjessa pitkälle, tosin myönnän, että välillä nautin valtavasti korkojen kopinasta, onhan vaihtelu virkistävää! Becksöndergaardin huivit toimivat vuoden ympäri, villan ja silkin sekoitus on uskomattoman lämmin! Meillä on eteisessä erilaisia korikasseja ja koreja, ja yksi niistä on varattu huiveilleni. Mitäpä niitä kaapissa piilottelemaan!

Pikkueteisen remontti tyssäsi syksyllä kuin seinään, ja kaikki kulku tapahtuu edelleen tämän (myöskin keskeneräisen) eteisen kautta. Nyt kun talvikengät valtaavat lattiatilaa, alkaa remonttihommatkin taas kutkuttamaan. Pakko kai saada hommia eteenpäin, ei auta mikään! Mutta tänään tämä eteinen kylpi niin ihanassa auringonvalossa, että näin senkin ihan uusin silmin. Parit räpsyt siis sieltä!

Energistä viikon alkua teille kaikille!

Tämä etnisyysvillitys ei ota laantuakseen, hullaannun yhä erilaisista Marokko-henkisitä kuvioinneista ja yksityiskohdista. Koristeellisuus ja sellainen käsin tehty fiilis, tuovat sopivasti lämpöä sisustukseen, vaikka karsastankin liikaa romanttisuutta ja  hörselöitä. Nahkaiset pouf rahit ovat jo hetken kutkuttaneet paitsi ulkonäkönsä vuoksi, myös siksi, että rahille on ihan oikeasti muodostunut myös tarve. Nyt olohuoneen lattialla komeilee ruskea nahka pouf, ja olen täysin rakastunut sen lämpimän ruskeaan sävyyn!

Sain pouffin yhteistyössä Mrs Jones Lifestyle Shopin kanssa, ja hauskaa on se, että pääsen jakamaan yhden nahkarahin myös teidän lukijoideni kesken. Jälleen on siis mahdollista voitta itselleen pientä extraa vaikkapa joulukuusen alle! Siltä varalta, että ruskea nahka ei välttämättä istu juuri sinun kotiisi, saa voittaja valita oman pouffinsa kolmesta eri väristä.

Klikkaa alla olevaa linkkiä, ja kurkista rouva Jonesin shoppiin. Kerro oma suosikkituoteesi, ja minkä värisen nahkarahin itsellesi haluaisit. Näin osallistut arvontaan!

Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy ensi viikon perjantaina 29.11. 2013

Arpaonnea ja leppoisaa perjantaita!

Terkut täältä linssien takaa!
Nyt on nimittäin niin, että minun on aika päivittää silmalasiasiat kuntoon, ja sain tähän loistavan mahdollisuuden Instrumentariumin ja Indiedaysin kampanjan avulla. Edellisen kerran näköni on tarkastettu kesällä 2009, eli voihan oikeastaan sanoa, että nyt oli jo aikakin! Sen lisäksi, että näissä jutuissa laitetaan näköasit kuntoon, mennään tässä vahvasti myös ulkonäköasioiden pariin. Niinhän se vain on, että silmälasit antavat kasvoille ilmettä niin hyvässä kuin pahassakin. Tästä syystä uusien pokien valinta ei ole missään nimessä helppo tehtävä, sillä valintansa kanssa pitää pärjätä tovi, tai kuten omassa tapauksessani, jopa vuosia!

Arka ja tylsä kuvaavat varmaankin parhaiten omaa suhtautumistani silmälaseihin. Tälläkin kertaa huomasin selittäväni, että haen neutraalin rusehtavia laseja, joissa ei ole liikaa kimallusta tai yksityiskohtia. Sellaiset tavalliset kiitos, niin taisin asian muotoilla. Hetken hyllyjä katseltuani käsissäni olikin muutamat varteenotettavat vaihtoehdot, mutta myyjän avustuksella otin myös askeleen kokeilevampaan suuntaan. Yht’äkkiä nenälläni keikkuikin värejä, eikä se tuntunutkaan oudolta tai hassulta, päinvastoin!

Rillirallin päätteeksi käsiini jäi viidet erilaiset kehykset, ja useampi ruskea poka päätyi takaisin hyllyyn. Hittiä vai hutia; Olkaa hyvät ja kertokaa mielipiteenne!

Ei missään tapauksessa punaista! Ja kappas, yllä olevat punaiset Lexingtonit nousivatkin suosikeikseni!

Ralph Laurenin ruskea kilpikonnakuosi vetosi omaan tuttuun ja turvalliseen pokamakuuni.

Ammatilaisen silmä valitsi tummansiniset, ja pikkuisen massiivisemmat, Pradat nenälleni. Pokien sisäpuolella on keventävä vaaleanvihreä sävy, joka näkyy tuossa ylimmäisessä kuvassa. Näitä laseja ei kuulemma voi olla huomaamatta.

Astetta sähäkämpi sininen löytyi Tiffany & Co:n mallistosta. Pienet kultaiset sydänlukot antavat laseille hienostuneen ilmeen. Myönnän, näitä en olisi koskaan itse napannut hyllystä!

Myös Versacen kissamaiset lasit olisivat jääneet sovittamatta ilman pientä painostusta. Olin kuitenkin yllättynyt, miten liftaava vaikutus pelkillä kehyksillä voi olla. Nuorennusleikkaus, siltä se ainakin hetkellisesti tuntui!

Kerro, mikä vaihtoehdoista sopii mielestäsi minulle parhaiten, ja osallistut 150 euron lahjakortin arvontaan!

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan yksi 150 euron arvoinen lahjakortti Instrumentarium liikkeeseen!

Arpaonnea kaikille! Me ihaillaan valkoista luontoa!!!! Jee, vihdoin talvi!

Hikinen iltatervehdys, kotiuduin juuri salireissulta, mutta kuten menin lupaamaan, on aika kertoa Pernille Corydon -arvonnan onnellinen voittaja!
Arvottavana oli siis korusetti, joka sisältää sekä lyhyen, että pitkän kaulakorun, sekä parin korviksia. Ja, kuten sovittiin, voittaja saa valita, haluaako setin kullan vai hopean sävyssä. Osallistuitte taas ihan huikealla innolla, joten palkinto taisi olla useamman mieleen. Eikä ihme!

Pelin henki suosii kuitenkin vain yhtä onnekasta, ja se onnekas on tällä kertaa Outi! Ja koska Outejakin taisi olla mukana useampia, niin olkaa huoleti, se oikea saa minulta postia tuotapikaa!

Kiitän kaikkia osallistujia ja toivottelen mitä makoisampia unia ihan jokaiselle!
Suihkun kautta puhtaisiin lakanoihin. Voi onnea!

Halipusimoi!!!!

Meillä perheen pienin sairastaa jälleen, ja yöt ovat tällä viikolla kuluneet enemmän tai vähemmän hereillä ja jalkeilla. Vaikka ajatukseni ei yleensä väsyneenä ja puoliunessa kulje senkään vertaa kuin hereillä, sattui viime yönä päähäni pälkähtämään hurja fakta; jouluhan on ihan kohta!

Kuten niin monena edellisenäkin vuotena, olin suunnitellut aloittavani jouluun valmistautumisen viimeistään helmikuussa, hankkivani lahjoja valmiiksi pitkin vuotta, ja hoitavani stressaavat ruokien esivalmistelut viimeistään marraskuun alussa. Ja jälleen kerran olen samassa tilanteessa kuin edeltävinäkin vuosina: En ole tehnyt mitään! Olen tuudittautunut kaikessa rauhassa ajatukseen “onhan siihen vielä aikaa”, mutta viime yönä jokin todellisuuden ja stressin sekainen pyyhälsi ylitseni ja asettui hartioilleni. Oikeesti, joulu on ihan kohta!

Kutsun viime joulua alisuoritusjouluksi. Olin raskaana ja väsynyt. Molempia ihan koko rahan edestä, enkä tehnyt mitään! Koko joulun todistelin itselleni, että ensi vuonna otan sitten kaiken takaisin, ja järjestän kaikkien aikojen joulun. Ja pyh, tässä sitä ollaan! Mainitaan vielä, että alisuoritin viime vuonna myös joulukuun 4-vuotis synttärit, ja lupasin hoitaa homman tänä vuonna kunnialla ja kaiken laiskuuteni ja saamattomuuteni korvaten. Kunnon juhlat on siis saatava pystyyn jo reilun parin viikon päästä!

Stressi, stressi ja stressi. Mutta hei, mä aloitan suunnittelut nyt. Raapustin heti aamusta itselleni joulun To Do -listan ja pikapuoliin laadin samanlaisen myös synttäreiden varalle. Oikaisen sieltä mistä voin, ja yritän delegoida parhaani mukaan. Siinä mun plan, eli eikun hommiin!

Joulumieltä lisäämään muutama jouluinen Tine K:n kuva. Josko se näillä alkaisi fiiliskin menemään oikeaan suuntaan. Lunta vielä maahan ja kaunis jääkuorrutus puiden oksille, ja ollaan jo lähellä!

Muita stressiin havahtuneita kohtalotovereita?

Ilmoitan teille illalla Pernille Corydon -arvonnan voittajan!

Siihen asti:

MOI!

Lupasin postausta lauantain Inspiration Blog Awards -juhla-asustani, ja tässä se nyt tulee! Yhden kuvanhan jo julkaisinkin Facebookissa, ja joitakin yksityiskohtia löytyy myös Instagramista. Eipä kuvissa juuri hurraamista ole, sillä ne on otettu hotellin käytävällä aika haastavan valon kanssa, mutta ehkä se pointti nyt näistä käy selväksi.

Designistolta lainaamani YSL:n laukku sopi Day Birger Et Mikkelsenin mekkooni aivan täydellisesti, ja pidinkin molemmista todella paljon. Mekon malli on kivasti 1920-luku vaikutteinen, mutta äärettömän haastava, mitä tulee liivivalintaan. Päädyinkin erilaisiin teippeihin, ja täytyy myöntää, että mekko ihoon teipattuna olo ei välttämättä ollut ihan hirveän itsevarma! Tuli päästettyä voimasana jos toinenkin, kun siinä kiireellä yritin mekkoa itseeni liimata…

Korviksina olivat jälleen Pernille Corydonin pienet rinkulat ja saman sarjan pitkä rengaskoru roikkui kaulassani (molemmat saatu blogin kautta). Muut korut ovat vanhoja, enkä enää muista, mistä ne olen hankkinut.

Voin vain suositella tätä juhlalaukun lainaamista, vaikkain sydäntä särkeväähän tuollaista ihanuutta on takaisin postittaa. Näillä juhlimisillani iltalaukut jäisivät kuitenkin niin vähälle käytölle, että koen tämän palvelevan ainakin itseäni. Muutamalla kympillä saa lainattua laukun, ja valikoimista löytyy iltalaukkuja moneen makuun!

Kampauksen tein itse ja kiireellä. Pari nutturavalkkia niskaan toiselle sivulle, ja pari nippua klipsipidennyksiä antamaan lisää materiaalia. Helppo ja yksinkertainen!

Että sellainen! Muistakaahan osallistua Pernillen koruarvontaan!!!

Kivaa iltaa!

Ajattelin vielä muistutella teitä Pernille Corydon -arvonnasta! Tätä kun ei missään nimessä kannata missata! Eli tämän vuorokauden puolella ehditte vielä jättää arpalippunne. Arvontaan pääsette TÄSTÄ.

Täällä puretaan kassi- ja pyykkisumaa. Valo tunnelin päässä pilkottaa jo, paluu arkeen tapahtuu seuraavien tuntien sisällä!

Aurinkoista alkavaa viikkoa teille kaikille!