Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!
Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.
Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.
Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!
Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.
Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!
Lumi teki kyllä myös hurjasti valoa viime talvena.. Tämä talvi on ollut vähän tällaista ikuista lokakuuta :/
Joten onneksi sentään päivät jo pitenevät 🙂
Juu, sellainen pitkitetty loka-marraskuu. Huh, nyt ymmärrän esim. Brittitalvea 🙂 Kyllä se lumi ja pakkanen vain on ikuista sadetta parempi! 🙂
Oi talvi ja talven valo!
Tunnistan itseni tuosta vauva-arjen alun ylisuoriutumisesta. Kodin piti olla koko ajan siisti ja vieraille leipoa superherkkuja. Ei ihme että välillä itketti!
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/01/02/vuosi-2013-blogissa-ja-sen-ulkopuolella/
Niinpä! Meillä oli aina pedit pedattuna ja paikat tiptop. Vaikka aikanaan haaveilinkin kaksikerroksisesta talosta, koska makuuhuoneet ovat ylhäällä ja pedit voi jättää tekemättä. Mutta siinä hormonihyrinässä kaikki menee yli. Ikäänkuin kaikki se aika, jonka vauva ei ole kiinno tississä tai pullossa, pitäisi käyttää jotenkin superhyödyllisesti.
Harmittaa, että itse lankesin samaan ansaan jo toistamiseen. Mutta ihminen oppii vain omista virheistään, eikä niistäkään yleensä kerrasta.
Parempaa tätä vuotta sinne myös. Voimia arkeen, ja armollisuutta itseämme kohtaan!