Perjantaiterkut täältä jostain etananaamion takaa!

Huvittavaa, että oman ajan ottaminen vaatii näinkin rajut asusteet, mutta tajusin juuri, että nyt kesän aikana on ollut jotenkin jatkuvasti kaikkea menoa ja menemistä, ja sellaiset omat kauneusrutiinit ja rituaalit ovat jääneet tyystin kaiken muun jalkoihin. Niinpä päätin muuttaa kurssin ihan välittömästi, ja tässä sitä nyt ihmetellään, että kuinka silkin sileä iho tuolta etanauutetta sisältävän rätin alta kohta paljastuukaan. 🙂

Sain jo keväällä ystävältäni kokeiluun yhden tällaisen kasvonaamion, jota hän kovasti kehui. Jotenkin vain ei ole ollut muka aikaa puolen tunnin kasvonaamiolle. Hah, tiedän… Laiskuutta ja viitsimättömyyttähän se vain on, eikä ajan puutetta. Vaikka kesän pitäisi olla kaikenlaisen kauneussaunomisen kulta-aikaa, myönnän, että itse muutun hyvinkin huolimattomaksi näissä asioissa. Aurinkorasvat, karvojentrimmailut ja kuivat kantapäät työllistävät jo ihan riittämiin.

Täällä on perjantai-illan kunniaksi pienet pakkailut menossa, ja pyykkikone käy kuumana jo neljättä koneellista. Mutta koska on kesä ja loma, pitää homma ottaa lungisti! Tässä samalla kun voi vallan mainiosti rentoutua kummitusnaamion kanssa (tämän kuuluisi kai olla aika jämptisti pitkin ihoa, mutta minä näytän lähinnä vanhalta kummitukselta, jonka ryppyinen iho roikkuu).

Jos sitten vaikka Dicten seurassa lakkaisi kyntensä ja ylittäisi itsensä ihan täydellisesti. Pakatahan voi aina myös huomenna! 🙂

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Sadepäivää!

Nimittäin ainakin täällä meillä päin on varsin synkkä ja kolea ilma, joka muistuttaa kovasti niistä mökillä vietetyistä lapsuuden kesistä. Sade piiskasi järveä ja ukkonen paukkui. Telkkarista tuli aina Tangomarkkinoita, ja mukaan oli pakattu uusi Elloksen kuvasto, jota selasimme siskoni kanssa alusta loppuun ja lopusta alkuun pelaamalla, mitä ottaisit tältä aukeamalta -peliä. Pointti oli se, että joka aukeamalta piti valita jotain, niistäkin vaatteista, joista ei ollenkaan tykännyt. Tangomarkkinoiden ja Elloksen lisäksi sateista mökkilomaa viihdytti Ostos-TV, joka oli verrattain uusi keksintö, ja hetken aikaa varsin viihdyttävä. Jännitystähän tähän kaikkeen lisäsi vanha rämisevä TV ja tuulessa heiluva TV-antenni, joka ei jaksanut uhmata luonnonvoimia millään muotoa. Mökkiloman kohokohtia oli tietenkin se, että pääsimme käymään lähimmässä kaupungissa, jossa oli Tiimari! Ai että, se oli pikkutytölle melkoinen tapahtuma!

Mikäli Ostos-Tv ei jaksa houkutella, suosittelen katsomaan Yle Areenasta sarjaa nimeltä Dicte! Sieltä löytyy jo pari jaksoa, ja uusi ilmestyy (ja näkyy toki ihan telkkarissa) huomenna perjantaina.
Kyseessä on Tanskalainen poliisisarja, jonka pääosissa on Dicte, vasta eronnut rikostoimittaja, joka palaa lapsuuden seuduilleen Århusiin. Sarjan idea on vähän kuin Liza Marklundin Annika Bengtzon -romaaneissa, mutta mielestäni Dicte on onnistunut ruudun puolella Marklundin leffoja paremmin. Tanska on vähintään yhtä taitava kuin Ruotsi näissä asioissa. Eli jos tykkäät pohjoismaisista poliisisarjoista, pidät myös Dictestä. (Mikäli sadepäiviä tuntuu puskevan enemmän, ja laadukkaat poliisisarjat kiinnostavat, kannattaa myös katsoa Kylmäveriset tappajat (Den som dræber), joka on yksi parhaista tämän lajin tanskalaisista!)

Toinen vinkki enemmän lukemista harrastaville ja ehkä vähän kevyemmän laatuinen, sillä nyt on ihan pakko kehua myös Alan Bradleyn kirjoja!
Sain siskoltani lainaksi kaksi ensimmäistä (Piiraan maku makea ja Kuolema ei ole lasten leikkiä), ja olen aivan hurmioissani! Kirjojen päähenkilö on 11-vuotias Flavia de Luce, joka asuu Englannin maaseudulla vanhassa kartanossa leski isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa. Asetelma lapsesta salapoliisiromaanin tähtenä voi olla aluksi outo, mutta kun tartut kirjaan, et voi lopettaa! Älyttömän rikasta kieltä ja loistavaa ajankuvausta! Ilman Miss Fisheria, ei olisi Flavian kaltaisia pikkutyttöjä, ja ilman neiti Fisheriä ja Flavia de Lucea ei olisi nykypäivän naisia!

Yleisvinkkauksena voisin sanoa, että vedä villasukat jalkaan, sytytä kynttilöitä ja hae ulkoa kimppu kesäkukkia maljakkoon! Lopulta sadepäivät on oikeasti aika ihania!

Hei ihanat!

Voi tiedättekö, eilinen oli varmasti yksi tämän kesän parhaita päiviä! Alunperin oli nimittäin tarkoitus, että hyppään aamulla junaan, ja käväisen Helsingissä nopeasti työasioiden merkeissä. Illaksi kotiin jne. Mutta sitten tuli kuningasidea lähteäkin koko perheen voimin, ja viettää loppupäivä Korkeasaaressa. No, palaverini jälkeen taivas näytti kuitenkin sen verran uhkaavalta, että salamoinnin ja jyrinän säestyksellä päätimme jättää pääkaupunkiseudun hulinan taaksemme ja suunnata auton nokan rannikon kautta kotiin.

Aikoinaan kun haaveilimme muutosta ja sen The Kodin löytymisestä, harrastimme paljon “talobongausta”. Tähän kuului kotikunnan ja lähiseutujen pikkuteiden ajelu, ja ihanien talojen ja miljöiden katseleminen. Vaikka tällä hetkellä, en edes halua ajatella muuttavani minnekään, pidän tuosta autoilusta yhä; Katsella taloja ja maisemia, ja pohtia, minkälaisia ihmisiä missäkin asuu. Harrastan tätä mielikuvitusleikkiä muuten busseissa ja junissakin. Keksin mielessäni kanssamatkustajille tarinoita. Nimiä, ammatteja, elämäntilanteita. Jos aika käy kovin pitkäksi, käytän salapoliisiromaaneilla kyllästettyä mielikuvitustani, ja sepitän mielessäni rikoksia. Motiiveja, epäiltyjä ja kaikkea mitä nyt perus dekkariin kuuluukin. Jep, tiedän! Vähän ehkä pöljän kuuloista, mutta minkäs sitä itselleen voi. 🙂

Mutta takaisin eiliseen! Meillä ei todellakaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Korkeasaaren jälkeen, joten ajelimme hyvinkin epäloogisesti vähän sinne tänne. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kasvihuoneilmiö, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Hauska paikka, täytyy sanoa. Ei ehkä varsinaisesti tavaraa omaan makuuni, mutta ehkä juuri siitä syystä sellainen erilainen pysäkki. Lapsille paikka tarjosi paljon ihmeteltävää ja nähtävää.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Billnäsin ruukkia. No, erilaiset vanhat ruukit vain kuuluvat kesämatkailuun, joten tätä ei ehkä tarvitse sen enempää edes selitellä! 🙂

Billnäsin jälkeen seuraava kohteemme oli Tammisaari. Kaltaiselleni sisämaassa syntyneelle, kasvaneelle ja eläneelle rannikko on aina kiehtova. Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja merituulikin oli kohtalaisen lämmin.

Koska tässä kohtaa tiesimme jo, että kotiin pääsisimme vastaan myöhään illalla, päätimme jatkaa matkaamme vielä Hankoon koukaten. Autossa istumisen lisäksi käveleminen raikkaassa kesäilmassa myös virkisti mukavasti, ja lapset keksivät tekemistä paikassa kuin paikassa. Mikä parasta, olin itsekin niin lomatunnelmissa, etten jaksanut pingottaa oikeastaan minkään suhteen. Tämähän tarkoitti sitä, että päivän aikana syötiin ja juotiin, mitä mieli teki, ja nukkumaanmenoajoille viitattiin isolla kintaalla.

Päivä oli siis hyvinkin tiivistä yhdessäoloa ja Perheaikaa isolla alkukirjaimella. Koska viikonlopulle on suunnitelmissa vähän pidempää automatkaa, tämä eteläisen Suomen samoaminen kävi myös hyvästä harjoituksesta.

Vapaapäivän jälkeen kotona oleminen tuntuu taas hyvin virkistävältä sekin. Ja kenties vielä virkistävämpää oli nukkua aamulla kymmeneen asti!

Mutta nyt virittelemään jotakin lounaan tapaista. Taitaa kääntyä grillaamisen puolelle!

Roope Ankka väitti, että ilmaiseksi on maailman kaunein sana, mutta itse ehdottaisin sanaa hiljaisuus. Eilen illalla tuntui niin ihanalta palata kotikylän hiljaisen keskustan kautta hiljaiseen kotipihaan ja rauhoittavan hiljaiseen kotiin. Kolme vuorokautta hulinan ja lasten raikuvien huutojen keskellä vaati veronsa, ja tuntui, että kupolin poksahtaminen oli varsin lähellä. Tosin huomaan olevani omassakin perheessä poikkeustapaus, sillä tänään muut ovat haalineet ympärilleen musiikkia ja muuta mölyä, kun taas itse olen vetäytynyt nauttimaan omasta rauhastani.

Joskus aikaan ennen lapsia, ehdotin miehelleni, että osallistuisin kymmenen päivän mittaiseen retriittiin, ja kun miehelleni selvisi, että “leirin” ideana oli olla hiljaa 10 päivää 500 euron hintaan, hän ehdotti, että voisi olla puhumatta kanssani vastaavan ajan 250 eurolla. Hassua on se, että tunnen joukoittain ihmisiä, jotka ajattelevat asiasta mieheni kanssa samalla tavalla, mutta en ketään, joka olisi valmis muutaman päivän täyshiljaisuuteen, tai ainakin osittaiseen hissutteluun – saatikka maksaisivat siitä!

No, mutta eilen oma koti ja oma piha tuntuivat melkein meditatiivisen hiljaisilta (lapset nukahtivat heti kotiin päästyämme), ja raikas kesäillan tuulenvire rauhoitti koko kroppaa koneellisesti ilmastoitujen kolmen päivän jälkeen. Ai että, miten ihanalta puutarha tuoksuu, kun illan kosteus alkaa vaikuttaa maassa. Näissä hetkissä oppii itsestään paljon: missä on minun paikkani, mistä nautin – ja mihin ammatinvalinnassa kannattaa jatkossakin kiinnittää huomiota. 🙂

Tämän päivän ohlemassa on ollut niinkin eksoottista tekemistä, kuin pyykinpesua ja siivousta, mutta jollakin sairaalla tavalla olen nauttinut molemmista. Tänään on myös mansikkapäivä, joten seuraavaksi aion istua keittiön pöydän ääreen ja perata tuon vajaan laatikollisen, mitä lastista jäi herkuttelun jälkeen jäljelle. Huominen (kaupunki)päivä taitaa startata mansikkasmoothien avulla!

Tänään nautin kuitenkin vielä omasta rauhallisesta saunahetkestäni ja rentoudun oman kodin ilmaiseen retriittiin, kun lapset illalla nukahtavat. 🙂

Mutta hei, iso kiitos kaikille Kirami -arvontaan osallistuneille! Tällä kertaa voiton vei Nimimerkit Mummo ja Merja, joista ensimmäiselle osui Freedome -tulisija ja toiselle kaksi Triholdy -elementtiä. Onnittelut voittajille, ja ihanaa rauhallista heinäkuun iltaa!

Huhhuh, olen risteillyt lasten kanssa Turun ja Tukholman väliä torstaista lähtien, mutta tänä iltana kutsuu vihdoin oma koti ja oma sänky. Paljon olisi asiaa, ja kuviakin jonkin verran, mutta näillä laivan nettiyhteyksillä ei kauheasti hurrata. Itse asiassa, ensimmäinen postausyritykseni kaatui jo teknisiin ongelmiin.

Mutta hauskaa on ollut, niinkuin lapsilla näillä reissuilla yleensäkin. Tällä kertaa jäi myös enemmän aikaa olla isän seurassa, joten siinäkin mielessä lomamme on ollut onnistunut. Tosin itse alan jo olla aika väsynyt leikkihuoneiden melutasoon ja laivan hälinään ylipäätään. Olen siis erittäin iloinen että kohta saa kääntää auton nokan kohti kotia. Mulla on oikeasti jo ikävä sellaista peruspuuhailua. Imuria, omaa keittiötä ja tietysti jännitän myös sitä, onko siellä kotona enää yhtään pionia maljakkoon katkottavaksi.

Mutta palataan huomenna parempien yhteyksien kanssa asiaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa ihanat!

Aurinkoista perjantai-iltaa!

Minä olen olosuhteiden pakosta ollut melkein koko päivän sisätiloissa, mutta ainakin ikkunan kautta on tullut ihailtua auringonpaistetta. Ja muuten aika virkistävää merituultakin on tullut haisteltua pikkuisen. 😉

Mutta asiaan: Tulin nimittäin muistuttamaan teitä Kirami -arvonnasta, jossa tosiaan on jaossa yhdelle onnelliselle voittajalle Freedome -ulkotakka ja yhdelle onnekkaalle Triholdy sisustuselementit. Jos et siis ole vielä osallistunut arvontaan, tee se nyt. Ja jos ei omaa pihaa ole, tai sinne ei jostain syystä voi tuotteita sijoitaa, on aina toki luvallista laittaa palkinto eteenpäin vaikka lahjan muodossa. 🙂

Arvontaan pääset tästä linkistä!

Ihanaa kesäviikonlopun aloitusta!

Torstaita!

Tiedättekö, olen niin päivistä sekaisin nykyään, että pitää aina postausta kirjoittaessa tarkistaa tietokoneen ylälaidasta, että mitä päivää kulloinkin eletään. Kai se on ihan hyväkin merkki näin kesällä, että pääsee arjen rutiinipyörteestä ulos. 🙂

Mutta hei, nahkahame! Vaate josta olen jo pidempään haaveillut, ja alkukesästä se tuli hankittua. En ole välttämättä ihan kaikkein aktiivisin hameen käyttäjä, mutta nahkahameessa kiehtoi materiaalin lisäksi monikäyttöisyys. Tämä kun menee myös talvella paksun villapaidan kaverina.

Myönnän, että (ainakin näissä maisemissa), tästä (vale)kietaisumallista tulee vähän sellainen “sinä Tarzan, minä Jane” -olo. Pitää vain muistaa pysytellä maankamaralla, eikä roikkua liaaneissa! 😉

Vielä kun löytäisi syksyksi jostain kivan hintaiset nahkahousut, olisi yksi muukin haave touteutettuna. Sitä odotellessa!

Ihanaa päivää!

hame-Ellos
pusero-FilippaK
kengät-Sofie Shnoor
korut-Pernilel Corydon

Pavlovan makuiset keskiviikkoterveiset!

Täällä jatkuu elämä varsin kesäisesti, jopa lomamaisesti. Päivän ehdoton kohokohta oli saada vanhempani ja siskoni perheineen kylään, ja sen kunniaksi tein pavlovan, joka mansikoineen päivineen maistuu ehdottomasti kesälle. Seitsemän valkuaisen kakusta ei jäänytkään kuin likainen kakkuvati.

Tänään vielä nautitaan kesäisestä säästä ja vietetään ilta ulkona. Huomenna vuorossa pientä pakkailua ja reissaamista, mutta niistä lisää myöhemmin!

Nauttikaa auringosta!

Joskos sitten jotain muutakin kuin juhannusta!

Makuuhuone on saanut pikkuisen uudistusta sängynpäädyksi hankkimaani Love Warriors -julisteen avulla. Kuva on oikeasti todella ihana ja sen kokoinen, ettei näytä 180 senttisenkään sängyn yläpuolella postimerkiltä. Olin jo täysin varma, etten halua mitään varsinaista sängynpäätyä, mutta erilaiset taulut ja julisteet ovat siitä kivoja, että niitä voi käyttää kyllä muuallakin.

Mielestäni kuva ei kaivannut kehyksiä, vaan sille riittää pienet nipsut, jotka roikkuvat nauloissa. Naulatkin ovat sen verran pienet, että niiden jäljet eivät haittaa, vaikka kuvan jonnekin muualle tahtoisinkin siirtää. Ja tipalla kalkkimaalia ne voi peittää täysin.

Makuuhuone sai myös uudet valaisimet. Kuten niistäkin jo aikaisemmin kirjoitin, halusin sängyn molemmin puolin erilaiset valot, koska karsastan parillisia yöpöytiä ja yövaloja. Musta lattiavalaisin on Olsson & Jensenin mallistosta ja messinkinen pöytävalaisin Tine K:n. Tuohon pöytävalaisimeen pitäisi vielä ostaa kaunis lamppu, koska nuo nykyaikaiset perusledit eivät juuri imartele ulkonäöllään.
Tinen bambujakkara sopii pariksi sängynpäädyn penkille, ja sulautuu joukkoon aika huomaamattomasti.

Pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat vähän hämärässä otettuja, koska tänään on ollut taas melkoinen kiire paikasta toiseen. Mutta hei, hyviä juttuja on tullut tänään eteen! Nimittäin silmälääkärikäynti esikoisen kanssa oli melkoisen vapauttava! Hyvästi silmälasit ainakin toistaiseksi. Poika saa aloittaa tokanluokan ilman rillejä! 🙂

Ja nyt valmistautumaan illan urheilukilpailuihin. Onneksi aurinko paistaa, ja ilma on taas varsin kesäinen.

Tallenna

Olipa juhannus! Niin ei pitänyt oikein mitään tehdä, ja viikonlopusta kuitenkin muodostui hyvin tiivis ja niin älyttömän ihana, että en oikein edes tiedä mitä sanoisin.

Yhteistä aikaa rakkaimpien seurassa, hyvää perinteistä juhannusruokaa, grilliherkkuja, aurinkoa ja suomen kaunista kesää parhaimmillaan! Nyt on vähän jopa tyhjä olo kaiken kivan jäljiltä.

Lauantaina päätin tosiaankin sitten lähteä miehen matkaan, ja autoilimme Himoksen kautta Kangasniemelle, ja eilen aamulla olimmekin kotona vasta puoli kahdeksan aikaan. Autossa oli kiva rupatella kaikessa rauhassa niitä näitä, ja ihailla huimia maisemia, jotka poikkeavat näistä meidän seuduista jo valtavasti. Eilen aamulla oli myös ihan hyvä, että meitä oli kaksi, koska molempien silmät olivat aikatavalla ristissä.

Ja hei, Jari Sillanpää ja juhannus. Olihan se hauskaa! 🙂

Viime yön meillä oli taas serkkupoika yökylässä, mutta tänään ollaan ihan vain perheenkesken hissukseen. Sateesta huolimatta ruokailu hoidettiin grillaamalla ja nyt on aika nauttia sateenropinasta rennosti huilaillen. Taidanpa katsella eilisen Neiti Marplen ja oikaista itseni sohvalle.

Päivä on aloittanut lyhenemisensä, mutta kesää on yhä jäljellä. Nautitaan!