Halusin vain tulla kertomaan teille, miten tärkeitä olette ihan jokainen. Tuotte päiviini iloa ja valoa, ja kanssanne on hauska nauraa niin niitä arjen kompurointeja kuin onnistumisiakin. Ja ihan totta, ilman teitä olisin kyllä tosi tosi yksinäinen!

Ystävänpäivähän on joka päivä, mutta harvoin sitä muistetaan, tai huomataan, kertoa rakkaimmille, kuinka tärkeitä he ovat, ja kuinka paljon ystävyydestä saamme. Tänään on siis hyvä päivä sanoa se, mikä niin usein jää sanomatta, ja tehdä ne pienet teot, jotka osoittavat, kuinka paljon välitämme. Ystävyys on rikkaus ja voimavara, ei koskaan taakka tai painolasti harteillamme. Se ei syö energiaa, tuomitse tai arvostele. Ystävyys ei haihdu savuna ilmaan, eikä piittaa kilometreistä ja välimatkoista. Ystävyys on aitoa ja molemminpuolista välittämistä, se ei perustu teeskentelylle tai oman aseman pönkittämiselle.

Lentosuukkoja kaikille. Meillä on ohjelmassa kyläilyä ja hengailua, ei mitään varsinaista ohjelmaa, vaan ihan leppoisa lauantai lasten kanssa. Ollaan yhdessä ja virittäydytään hiihtolomaviikkoon.

Vaatetuksen suhteen tänään tuntui tältä. Pipokelejä vielä onneksi, kuinka pärjäänkään ilman! 🙂

Muistakaa olla myös ystäviä itsellenne. Lausukaa ääneen kauniita asioita ja kehukaa itseänne. Todellinen ystävä on helpompi tunnistaa, kun arvostamme itsekin itseämme.

Ihanaa ystävänpäivää ja rakkaudentäyteistä lauantaita!

Se olisi perjantai! Viionloppu alkaa näillä näppäimillä, ja viikon viimeisten rutistusten aika on nyt.

Mainio maanantai -postauksessa kirjoittelinkin tuosta meandin kuvauspäivästä. Siiloin räpsyjä löytyi omasta kmerasta, mutta laitetaan nyt vähän ammattilaisenkin otoksia!
Hersyvän hauska, kuvaa varmaan parhaiten päivää, ja nämäkin “yökerhokuvat” laittavat heti hymyilemään. Kuvassa siis minä ja ystäväni Anni, sekä bloggaajat Elisa ja Minttu seuralaisineen. Ja, tietenkin nyt tämän kevään meandi-malliston monipuoliset pikkumustat hameet ja mekot.

Se olisi perjantai ja 13. päivä. Ja just kuten eilen kirjoittelinkin, planeetat on oikeassa asennossa, ja mitä tahansa voi tapahtua. Tämän päivän melkein voisi kuvitella kulkevansa kypärä päässää.! 🙂

Toivottelen teille mahtavat perjantait ja ystävänpäivän aatot. Jonkinlaisia valmisteluja voisi huomista ajatellen tehdä.

Tiedättekö ne päivät, kun tuntuu, että oikein mikään ei mene putkeen. Kahvimukit kaatuu, tiputtelet tai rikot tavaroita, olet myöhässä, kompuroit ja tukkakin päättää elää omaa eläämänsä – kaikista käsittelyistä ja kemikaaleista huolimatta. Noh, mulla on ollut koko viikko vähän tätä! Tähtikuviot eivät kai ole kannaltani kovinkaan suotuisassa asennossa. Nyt ollaan torstaissa, ja mulla on se fiilis, että hitto en tee enää yhtään mitään, kun kaikki menee mäkeen kuitenkin. Aamulla hajosi blenderi, ja se 1,5 litran lasikannullinen vihreää mönjää levisi nätisti keittiöön. Teki mieleni itkeä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan, totesi Kariluotokin aikoinaan tantereella, joten eteenpäin pitää vain potkia. Koska viikko on tähän mennessä antanut aihetta epäillä, ettei ehkä kannata avata kymmenen litran maalipurkkia ja kiivetä tikkaille, päätin, että käytän nämä viikon kaksi viimeistä arkipäivää turvallisesti pehmustetulla alustalla istuen ja lähinnä aivotoimintaan keskittyen. Toisin sanoen, inspiroidun, haaveilen ja suunnittelen. Tarkennettakoot sen verran, että sähköjuttujen suunnittelun kippasin nyt muiden niskaan, ihan vaan kun tuli sellainen fiilis, että se voisi olla tässä kohtaa turvallisempaa. 🙂

Aika harvoin tulee enää ostettua sisustuslehtiä (kiitos Pinterestin, Instagramin ja blogien), mutta uusimman Vakre Hjem & Interior -lehden suhteen en voinut vastustaa kiusausta. Monta kiinnostavaa juttua samoissa kansissa. Ihania jalkalistoja, kauniita kalkkimaalattuja seiniä ja kiva verhoideakin, joka on toteutettava. Kaikki toteutukset tosin jätän siihen asti, kunnes nämä vibat muuttuvat paremmiksi.

Kevätsahrami, eli krookus, tarttui mukaan taannoin Ikean reissulta. Pitää varmaan lähteä uudelleen viherostoksille, sillä muuten tämä kevätkukkien myynti on vielä aika heikoissa kantimissa.

Loistavaa torstaita teille – ja, ehkä mullekin vähän! 😉

Mikäs sen parempaa talvipäivien ruokaa kuin erilaiset keitot. Siitä huolimatta, että lämpömittari lähentelee iltapäivisin viime juhannuksen lukuja, keitto maistuu esimerkiksi ulkoilun päälle aivan loistavasti. Meillä keitot ovat aika yleistä arkiruokaa, koska isosta soppakattilasta saadaan riittämään useammalle päivälle, ja keitto maistuu hyvin mikrossa lämmitettynä. Monesti silti keiton keittäminen vaatii jonkin verran aikaa ja vihannesten kuorimista, mutta onneksi on myös niitä nopeita vaihtoehtoja!

Hernekeitto on yksi suomalainen keittoklassikko, ja Indiedaysin ja Jalostajan Hernekeittotorstai -kampanjan myötä ajattelin paitsi avata omaa suhdettani hernariin, myös jakaa teille helpon ja herkullisen hernekeitto-ohjeen.

Väistämättä hernekeitosta tulee mieleen koulu. Ihan ensimmäiset luokat, mutta myös opiskelijaravintolan torstaimenu, jossa kahdesta valittavasta ateriasta toinen oli joka torstai hernari ja pannari. Milloinkaan en ole jättänyt väliin mahdollisuutta syödä hernekeittoa. Vanhemmillani on myös aina ollut tapana keittää joulukinkun jämälihoista hernekeittoa, joten vihreä soppa kuuluu luonnollisesti tähän talven keväiseen puoliskoon, kuten laskiaiseen.
En ole einesihmisiä, eikä lapsuudenkodissanikaan juuri eineksiä tavannut. Suomalainen purkkihernekeitto on kuitenkin poikkeus, jonka avulla joskus kiireen keskellä on ollut hyvä oikaista. Takaraivossani on muistijälki astiasta, jossa äiti keitti purkkihernekeiton mikrossa. Mieleeni palaakin kuva äidistä, arki-iltana ja vielä ulkovaatteissa, taikomassa nopeasti ruokaa lapsille; Hernari mikroon ja lautaset pöytään.

Vaikka purkkihernekeittoa voikin tuunailla vaikka miten, mielestäni helppus ja nopeus ovat asioita, joita ei kannata uhrata. Meidän Jalostaja maistui tällä kertaa savujuustolle, ja sai kylkeensä pekonirullia.

Hernesosekeitto pekonilla

Purkki Jalostajan hernekeittoa
(itse olen tyytyväinen tähän vähän isompaan pakkauskokoon)
pussi pakasteherneitä (200g)
2dl ruokakermaa esim. savujuusto
tarvittaessa suolaa ja pippuria

Tyhjennä purkin sisältö kattilaan. Nykyajan tehokkaat liedet ovat jo mikroakin nopeampia. Lisää vajaa purkillinen vettä joukkoon, ja kaada mukaan pakasteherneet. Lämmitä liedellä ja sekoita tasaiseksi. Survaise keitto sauvasekoittimella, lisää ruokakerma ja anna kiehahtaa.
Kääri pekonit rullalle ja laita n. 200°C uuniin hetkeksi. Näin pekoni ei kuivu, vaan pysyy mehevänä. Koristele keitto pekonirullilla ja herneenversoilla.

Voit vastaavasti käyttää esim. Mustapekka-ruokakermaa tai mitä tahansa maustettua tai maustamatonta ruokakermaa. Myös perinteinen Koskenlaskija -juusto sopii hernekeiton kyytiin. Käyttäessäsi perus Koskenlaskijaa, käytä puoli purkkia vettä ja anna juuston sulaa kuumaan ja soseutettuun keittoon.

Suomalaisia klassikkotuotteita jaosssa:

Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä on meneillään kiva kisa, jossa voit voittaa loistavia palkintoja joka viikko. Tägää omat hernekeittokuvasi #hernekeittotorstai, ja voit voittaa suomalaisia klassikkotuotteita. Enemmän kisasta ja säännöistä kampanjasivulla.

Ja mikäkö on hernarin jälkkäripari!? No pannari tietenkin! 🙂

Ihanaa aurinkoista ja keväistä päivää. Oma eilinen ei mennyt ihan putkeen, mutta josko tänään jäisi aikaa keleistäkin nauttimiseen.

Muistakaa syödä hernekeittoa! 🙂

Hiphei, ja terveisiä Helsingistä. Nyt tosin olen taas jo onnellisesti kotona, mutta tämä päivä vierähti mukavasti paitsi bussissa, myös ihanan kuvauspäivän merkeissä. Meandin kevätmallitoon pukeuduimme ystäväni Annin kanssa, ja oli mukana myös ihanat blogisiskot Minttu ja Elisa seuralaisineen.

Pientä esimakua päivästä tässä, mutta lisää toki tulossa ammattilaisenkin kamerasta! Hauskaa oli, kuten näkyy, eikä jouduttu malliruokavaliolle, vaan herkkuja oli tarjolla! 🙂

Puoli kuudelta aamulla lähdin liikkeelle, ja nyt kahdeksan jälkeen pääsin viimein kotiin. Lyhyestä virsi siis kaunis tässä kohtaa, minä painun peiton alle.

Ihanaa iltaa ja hyvää yötä!

Kuten eilen Facebookin puolella kirjoittelinkin, sai mieheni kauhean siivouspuskan, ja sunnuntai meni kaappien järjestelemisessä. Meillä on oikeastaan kesästä asti ollut niin astiat, kuin kuivaruuat ja muut keittiötarvikkeet, vähän hujan hajan ja tungettuna sinne, mihin ne nyt on vain saatu. Eilen tyhjennettiin kaikki laatikot ja kaapit, tuotiin vintiltä säilytyksestä viinilaseja ja muita astioita, ja heitettiin turhaa romua pois ja kiertoon. Tuloksena siistit kaapit ja laatikot, joiden availu ei hävetä, vaikka olisi vieraita kylässä. Tilaa tuli säilytyksestä tuoduista astioista huolimatta lisää niinkin paljon, että yksi 80 senttinen iso laatikko jäi ihan tyhjäksi! No, pitää nyt miettiä, josko hakisi siihen vielä Ikeasta sellaisen matalan sisälaatikon, ja laittaisi vaikka mausteet vielä vähän järkevämmin lieden lähettyville.

Meillä on keittiön toisessa päässä kaappiyhdistelmä, joka oli itse asiassa jo vanhassa kodissamme. Apteekkarinsenkki, jonka päälle on nostettu vanha valkoinen astiakaappi. Tämä astiakaappi oli varastosijoituksessa, kun asuimme väliaikaiskodissa, mutta se tuotiin tänne muuton yhteydessä. Vai jälkeen, hitsi, en enää edes muista! No, joka tapauksessa siitä saakka kun kaappi on täällä ollut, on se toiminut jonkinlaisena rytöläjänä tavaralle, jolle ei oikein keksi muutakaan paikkaa. Toisin sanoen roskille! Eilen kaappi kuitenkin tyhjennettiin, ja puhdistettiin, ja se sai sisäänsä astioita. Oikein kiva, ja tässä on hyvä säilyttää laseja ja kuppeja, joita ei kuitenkaa tarvita ihan joka päivä.

Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa kaikki astiamme on sijoitettu sekä tähän, että isompaan antiikkikaappiin ja avohyllyille. Eli juuri kuten oli tarkoituskin. Toko vintillä on vielä kuppi ja kippo poikineen, mutta ne ovat astioita, joita tuskin koskaan otamme käyttöön, eli odottavat joutumista kiertoon.

Muistan kun aikoinaan haaveilin yläkaapittomasta keittiöstä, ja kaikki varoittelivat, ettei säilytystila tule millään riittämään. Tällä hetkellä olen onnellinen avohyllykeittiön omistaja ja miehen kanssa juuri mietittiinkin, että siinä kohtaa, kun astiamme ei oikeasti mahdu näihin kalusteisiin, on kyllä aikakin karsia. Nuo senkin laatikotkin ovat vielä tyhjillään, eli pelivaraa löytyy kyllä! 🙂

Nyt on hyvä fiilis, kun paikat on järjestyksessä. Ei siis yhtään hullumpi sunnuntai!

Kivaa uutta viikkoa!

Tapettia -postauksessa jo kerroinkin, että lastenhuoneeseen on tulossa pientä extraa tapetin muodossa. Groovy Magnets magneettitapetti on Valkoinen Lautturi -nettikaupan valikoimista, ja siitä kiva, että ei tarvinnut koko huonetta tapetoida, vaan riitti, että seinään kiinnitettiin tuo yksi tapetinpala, joka antoi hurjasti ilmetä.

Magneettitapetti on aika paksua ja painavaa, joten kiinnittämiseen tarvittiin tapettiliimaa. Sitä löytyi jo valmiiksi, joten tapetointiin meni noin 10-15 minuuttia. Kuvio on vuodan alaosassa, joten tapetti ei ole seinässä lattiasta saakka, vaan lähtee n. 70 sentin korkeudelta niin, että pupu kurkistaa sängyn takaa.

Kyselin Valkoisen Lautturin Tuulilta, että kuinka hyvin reunat saa liimattua seinään, sillä pelkäsin, että mahdollisesti repsottavat, tai liian paksut reunat innostavat Klaaraa nyppimään tapettia. Suvi kuitenkin kertoi, että tapetti jämähtää kyllä liimalla tiukasti kiinni, eikä vaaraa ole. Niinpä pupu pääsi sängyn taakse. Sudin tapettiliimaa reilusti vuodan leveyden verran, niin että reunoihin ei varmasti jäänyt yhtään liimatonta kohtaa. Lastalla tasaiseksi (elämäni helpoiten tapetoitava tapetti), ja rätillä ylimääräiset liimat seinästä. Siinä on ja pysyy, eikä tapetti ole niin paksu, että sitä saisi helposti nypittyä.

Vielä mietin, että pitäisikö puputapetin yläosakin pilkuttaa. Toisaalta vuota ei pomppaisi silmiin niin räikeästi, jos pilkkuja olisi kauttaaltaan. Toisaalta valkoinen tausta kehystää pupujussia.

Tähtityyny ja viirinauha ovat Numero 74:n ja niitä myy Nougat. Sänky on huutiksesta ja pupulakanat H&M:n Homen. Villapeitto on äitini neuloma, ja vanha pikkujakkara ostettu aikoinaan Niilolle vessakorokkeeksi. Mekko on H&M:n talvimallistosta ja laukku ostettu aikoinaan Accessorizelta.

Klaara pitää pupustaan oikein paljon, joten ihan nappi tapetointi.

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Huomenta!

Muistatte ehkä aikaisemman postaukseni superfoodeista? Indiedaysin ja Cocovin kampanjan myötä lähdin omalle tutustumismatkalleni superfoodien pariin, ja kerroin hieman omista ennakkoluuloistani ja ajatuksistani näitä ihmesupereita kohtaan. Pari viikkoa on vierähtänyt, ja nyt täytyy myöntää, että tuolloin kampanjan myötä saamani kokeiltavat tuotteet eivät kaikki ihan riittäneet tätä pariviikkoista. Jep, varastoja piti täydentää jo viikon jälkeen!
En edelleenkään koe olevani superfoodeihin hurahtanut hipsteri, mutta olen kuitenkin löytänyt arjesta, ja aika arkisestakin ruokavaliosta, paljon paikkoja, joihin superfoodit soveltuvat, ja näin kenties myös ruokavalioni on muuttunut hieman terveellisempään suuntaa. Itselleni suurin juttu on kuitenkin se, että superfoodit on pystynyt mahduttamaan ruokavalioon, jota koko perhe nauttii. En siis tee pelkästään itselleni superruokaa, vaan koko perhe voi nauttia samoista herkuista.

Tänään ajattelin jakaa teille pari ohjetta, jotka soveltuvat todella hyvin niin laihduttajalle kuin karppaajallekin. Ihan vaikka siltä varalta, että kevät on jollekulle teistä aikaa, jolloin ruokavalion hiomiseen olisi tarvetta, ja muutaman kilonkin tahtoisi hyvästellä.
Pari viikkoa sitten lähdin taivuttamaan terveellisiä raaka-aineita aika perinteisiin herkkuihin, mansikkahilloon ja lettuihin, tällä kertaa jakamani reseptit ovat vähemmän kaloripitoisia, mutta mausta ei mielestäni tarvitse tälläkään kertaa tinkiä.

Aika usein laihduttaja haluaa rouskutella hampaissaan jotakin. Hiilarittomalla kituessa mieli kaipaa leipää ja hiilarin himo iskee useimmiten juuri leipätiskillä. Leipä on usein ristiinnaulittu erittäin epäterveelliseksi, ja lähdinkin miettimään, että mitäpä jos leivästä, reilun hiilarisatsin sijaan, saisikin proteiinia?! Tässä näkkärissä ei oikeastaan ole proteiinin lisäksi kuin kuitua, joka kulkee kehomme läpi sellaisenaan. Näkkäräri on kuitunsa vuoksi niin täyttävää, että mahalaukku oikeasti täyttyy tosi nopeasti ja näläntunne vaihtuu kylläisyyteen. Näkkäri myös pitää nälän loitolla pitkään, mikä hiilarittomalla dieetillä on erityisen tärkeää. Mutta, muistattehan nauttia sen kanssa vettä! Kuitu sitoo itseensä nestettä, ja siksi riittävä vedenjuonti on extratärkeää!

Vähähiilihydraattinen näkkileipä:

Ohjeesta tulee pellillinen (60cm uuni)

6rkl mantelijauhetta
5rkl Fibrex-hiutaleita
2rkl vehnäleseitä
10rkl pellavansiemenrouhetta
10rkl chian siemeniä
2rkl psylliumia
1rkl oliiviöljyä
1 kananmuna
3dl vettä
suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja muna. Levitä heti, nuolijaa avuksi käyttäen, leivinpaperille uunipellin päälle. Mitä nopeammin toimit, sitä helpompi taikina on levittää. paista 175°C uunissa 45min ja jatka toiset 45min 150°C:ssa. Mikäli haluat leivästä kauniita paloja, ota pelli uunista n. puolen tunnin kuluttua ja leikkaa veitsellä palat. Näin valmis näkkäri on helppo taittaa paloiksi valmiina. Itse paistan leivän kiertoilmalla ja päästän välillä uunin luukusta vesihöyryt pois.

Rukiisen oloiset siemennachot:

Käytä yllä olevaa näkkäritaikinan ohjetta. Tarvitset lisäksi tuoreita yrttejä esim. timjamia, rosmariinia. Voit toki käyttää myös kuivattuja mausteita tai viime kesänä tuore pakastettuja makuja.

Pilko yrtit pieneksi ja sekoita ne kuivien aineiden joukkon.
Sekoita tavallisen suolan sijaan “jauhoihin” karkeaa sormisuolaa hieman reilummin.
Rouhi mukaan myös mustapippuria.
Lisää vesi ja muna, sekoita ja levitä pellille.
Ripottele pinnalle vielä sormisuolaa ja pippuria,
paista vastaavasti kuin edellä mainitussa.

Puolen tunnin paiston jälkeen leikkaa leipä veitsellä pieniin kolmioihin. Voit toistaa käsittelyn taas puolen tunnin kuluttua, jotta saat paloista varmasti kauniita kolmioita.

Tarjoile itse tehdyn tuoredipin kanssa:

Tulinen avocadodippi:

2 avocadoa
1 habanero (tai maun mukaan, lisää vähitellen)
Puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
pippuria
ripaus kookossokeria

Surauta kaikki sekaisin, ja tarkista makua, mausta tarvittaessa lisää. Kookossokeri antaa kivan maun, mutta voit jättää sen myös pois, mikäli vältät sokeria.

 Herkullista ja yltiöterveellistä!

Muistakaahan käydä lukaisemassa muutkin reseptit tuolta kampanjasivulta. Siellä on vinkki poikineen, ja mukava arvonta,jossa voit voittaa itsellesi Cocovin superfoodeja!

Superia sunnuntaita!

Tallenna

En edes jaksa muistaa, koska olemme olleet koko viikonlopun perheen kesken. Siis kasassa koko porukka. No, tätä harvinaista herkkua on nyt tarjolla pari päivää, ja siitä pitää nauttia. Aamulla nukuttiin pitkään, ja köllöteltiin koko porukka, koira mukaan laskettuna, vielä sängyssä, eikä kellään ollut kiire minnekään. Näitä viikonloppuja kun saisi mahdutettua vuoteen enemmänkin.

Eilen leivottiin, kuten instagramin puolella kerroinkin. Ilta luisteltiin ja ulkoiltiin. Tänään ulkona on ollut lähes vesikeli, mutta ei se haittaa, muutakin mukavaa tekemistä löytyy. Ehkä vähän poppareita ja leffaa myöhemmin. Nyt kuitenkin ruokapöytään.

Ihanaa viikonloppua!

Muistan blogitaipaleeni alkuaikoina, kun erilaiset haasteet olivat kovasti huudossa, ja niitä kiersi jopa niin paljon, että en mitenkään keksinyt jokaiseen uutta kerrottavaa itsestäni. Kun Fru Friida, nyt muutaman haasteettoman vuoden jälkeen, heitti minulle seitsemän kysymystä, tartuin niihin oikein innolla. Joskus tälläinen Ystäväni -kirja tyylinen vastailu on oikeastaan ihan kivaa. Tai ainakin tässä kysymykset ovat huomattavasti helpompia, kuin siskontyttöni Monster High -kirjassa, jossa vastaan tuli kinkkisiäkin kohtia. 🙂

  1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?
Näitä pitäisi varmaan kysyä joltakulta muulta, mutta ainakin haluaisin olla keittön hengetär, ja jossain määrin koen sellainen olevanikin. Pidän ruuanlaitosta, leipomisesta ja ylipäätään keittiössä hääräilystä. Nautin siitä kun voin tehdä muille ruokaa, kattaa pöytää jne. Kokkailu ja jauhopeukalointi ovat suuri intohimoni. Jos olisin sarjamurhaaja, aseeni olisi varmaankin sydän- ja verisuonitaudit, sillä yleensä koen parhaiksi herkuiksi ne ehkä vähiten terveelliset vaihtoehdot. En ole reseptien tuijottelija, teen mielummin “omasta päästä”.