Pieni meikkipostaus siis, koska sellaisia toivoitte saa ehdottaa -postauksessa. Otsikon mukaan kyseessä on sporttimeikki, mutta sama pieni ehostus riittää myös ihan tavalliseen kotiäidin arkipäivään.
Meikkaan jossain määrin päivittäin, lähinnä fiilispohjalta, en niinkään menojen mukaan. Toki erityiset riennot vaativat asiaankuuluvat pakkeloinnit, mutta kevyemmälläkin meikillä pärjää jo pitkälle. Täysin ilman ehostusta kuljen aniharvoin, ja yleensä vain päivinä, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa tai ehdi meikata. Meikkaaminen on kuitenkin sekin yksi tapa huolehtia itsestään, ja ripsarin laittaminen piristää paitsi ilmettä, myös mieltä.

Hikoillessa meikin pitää kuitenkin olla mahdollisimman kevyt ja hengittävä, jotta naamalla ei roiku hikinen ja öljyinen naamari. Ihon sävyä riittää tasoittamaan sävyttävä päivävoide, joka ei niinkään peitä mitään, mutta tasoittaa suurimmat värivirheet ja punoitukset. Valoa ja virkeyttä kasvoille saa helposti valokynällä, ja silmiin riittää ripsien taivutus ja ripsari. Koska kulmakarvani ovat katkonaiset ja toispuoleiset, laitan yleensä myös niihin kevyesti muotoa.

Tuotteet, jotka ovat miltei päivittäin käytössäni:
Sensai Cellular Performance Hydrachange Tinted Gel Cream -sävyttävä ja kosteuttava geelivoide kasvoille (sävy 1), YSL valokynä (sävy 2), Sensai Mascara 38°C (musta), BareMinerals Eyebrow color -kulmaväri (sävy Pale/Ash Blonde)

Kun tiedossa ei ole hikoiluja, ja kasvoille haluaa lisää ilmettä, voi sävyttävän päivävoiteen korvata meikkivoiteella ja peitevärillä. Luomiväriä ja rajaukset silmiin, varjostukset kasvoihin jne… Poskipunaa en oikein osaa käyttää, mutta kuten kuvasta näkyy, poskeni punottavat miltei aina ihan luonnostaan.

Entä kestääkö meikki urheilun ja hikoilemisen? Makuasia, mutta mielestäni seuraava lause kiteyttää ongelman aikalailla hyvin:
If you still look cute at the end of you workout, you didin’t train hard enough!

Kertokaa ihmeessä omia vinkkejänne nopeasta ja kevyestä meikistä!

Saan todella usein kyselyä meidän perhos- ja korentotauluista, käytännössä joka kerta kun  taulut jossakin postauksessa vilahtavat. Kyseessähän ovat hagedornhagenin valokuvajulisteet. Ajattelin vinkata teille, että nyt noita kyseisiä julisteita saa myös Suomesta! Bongasin ne nimittäin Nougatin verkkokaupasta!

Eipä mulla muuta! Nyt iltapuuhiin ja pahnoille! Loistava fiilis, kun on pari päivää tehokasta liikuntaa takana. Ihan kuin olisi päätään vaihtanut!

Harmonia, sopusointu, tasapaino, sopusuhtaisuus. Rakkaalla lapsella monta nimeä.
Huomaan vuosi vuodelta kaipaavani elämääni enemmän juuri tuota tasapainoa, eli harmoniaa. Nautin tasapainosta – seesteisestä sekä levollisesta kodista, joka tarjoaa ärsykkeitä vain harkitusti ja rajallisesti. Syksyllä kirjoittamani greige -postauksen värimaailma on yhä mieleeni, vaikka pimeys ja koleus on vaihtunut auringon lämpimiin säteisiin. Luulenpa, että värien kaipuu tyydyttyy keväällä ja kesällä luonnon avulla.
Vaikka syksyllä hiljaa mielessäni toivoin koko remontin valmistuvan vain hetkessä, olen tavallaan nyt kovin tyytyväinen siihen, että saan nähdä uuden kotimme eri vuodenaikojen valossa ja miettiä rauhassa tunnelmaa ja sisustusratkaisuja.

Nyt tiedän, että luonnonsävyinen harmaaseen mutaan taittava värimaailma on meidän juttu. Se ryhdittyy nopeasti ripauksella mustaa ja istuu yhteen hillityn korallin, violetin, vihreän ja sinisenkin kanssa. Pohjamaalatut seinät ovat todistaneet, että haluan pitää mahdollisimman paljon seinäalaa valkoisena, ja käyttää vain harmahtavia mattapintoja harkittuina tehosteina.
Tässä vaiheessa voin siis todeta, että on oikeastaan vain hyväksi, ettei ihminen ole kone ja tämän kokoisen projektin valmistuminen vie aikaa. Suunnitelmat saavat muhia rauhassa, eikä päätöksiä tule tehtyä kiireellä.

Kiitokset vielä edellisen kommenteistanne. Ihanaa tsemppausta annoitte.
Taitaa tosiaankin olla aika havitella myös jonkinlaista harmoniaa muunkin elämisen osalle. Löytää tasapaino väsymyksen ja liikaa yrittämisen tilalle. Olla armollinen itselleen, ja vaatia itselleen parempaa. Oma aika ja itsestään huolehtiminen on sijoitus myös lähimmäisten hyvinvoinnille.
Terve itsekyys on aina parempaa kuin olla marttyyri. Se, jos mikä on varmaa!

Meillä on remontin suhteen loputon sitten kesällä -lista. Lista on oikeastaan jo niin pitkä, että tiedän yhden kesän olevan aivan liian lyhyt sen toteuttamiseen. Mutta en ota siitä stressiä, aikaahan on oikeasti koko loppu elämä. Päätimme nimittän, että elämä on tässä ja nyt. Lapset ovat pieniä vain hetken, ja vuodet lipuvat ohi aivan liian nopeasti. Meillä on takana liian monta muuttoa, ja liian paljon väliaikaista. Tästä eteenpäin remonttia tehdään yhdessä ja ilman kiirettä. Mitä järkeä on istua valmiissa ja kauniissa kodissa huokaillen ja surren elämättä jäänyttä arkea – aikaa lasten kanssa.
Luulenpa, että oikeaa värimaailmaa tärkeämpää, on kuitenkin onnellien arki ja yhdessäolo. Todellinen arjen harmonia!

Tasapainoista keskiviikkoa!

Pääsiäisen pyhät on takana ja arki edessä. Maaliskuu on vaihtunut huhtikuuhun, ja ilmassa on selvät kevään merkit kovista yöpakkasista huolimatta.

Pääsiäisen aikana tuli pohdittua arkea ja ajankäyttöä enemmänkin, ja huomasin, että muutoksia on tehtävä paitsi oman jaksamisen myös toimivan arjen vuoksi. Pari kuukautta kun on valunut laput silmillä, pitää tähän elämään herätä viimeistään nyt! Kevät ei saa vain valua ohi.

Huhtikuussa blogiajasta on jaettava muullekin. Itsestään on alettava huolehtia enemmän, omaa mieltä ja kroppaa huollettava paremmin. Niin se vain on.
Ihan en ajatellut tätäkään arjestani pois sulkea, sen verran on blogillakin vaikutusta hyvinvointiini. Mutta kevätauringosta pitää nauttia enemmän ulkosalla, ja hartiasäryt vaativat muuta hoitoa, kuin tietokoneella istumista!

Huhtikuussa jokaiseen päivään mahdutetaan vähintään tunti liikuntaa. Olkoon sitten reippailua auringon paisteessa tai huhkimista salilla. Oikeastaan ihan sama. Ja, jos se syö blogia, niin syököön!

Mieheni viisauksia lainaten:
Lapset voivat hyvin, kun äiti voi hyvin. Lapset ovat onnellisia kun äiti on onnellinen.

Pidetään huolta itsestämme!

Ei kulje ajatus, eikä synny tekstiä. Totaalinollaus – ja ihan paikallaankin. Ehkä ei oikeastaan ole edes mitään sanottavaa. Paitsi se, että ilta kuudeltakin riittää valoa kuvaamiseen! Huomenna vielä pidempään! Kiitos kesäaika, olen kaivannut sinua!
Kuvablogi – ei lainkaan hassumpi ajatus!

Mummu on täysin menetetty Arnelle ja Carlokselle. Joulupallot meni, munat tuli.

Ollaan vain ja nautiskellaan. Herkutellaan ja seurustellaan. Tehdään töitä ja eletään ihan tavallista arkeakin.
Pääsiäiseksi ei sen kummempia.

Ripaus väriä ja iloa keittiössä.

Mitä parhainta pitkäperjantaita teille!

Myönnetään, että tämä ristiäisten jälkeinen viikko on mennyt melko laiskasti. Ajattelin, että hyvin siivottu koti olisi vielä pääsiäisenäkin siisti ja “edustava”, mutta viikon löhöilyjen jälkeen näin ei todellakaan ole! Laiskuus paitsi tunttuu, myös näkyy.
Tänään oli tarkoitus pitää supertehokas siivouspäivä, ja aloitinkin heti aamulle lakanapyykillä ja tuulettamisilla. Olohuonekin freesaantui, kun heittopeittomytyt viikkasi kauniisti koreihinsa, ja ristiäiskimpuista karsi ylikukkineet kukat pois (paljon ei jäänyt jäljelle). Vielä kun jaksaisi kiivetä koristeet pois katosta ja hakea kimpun pajunoksia, olisi koti lähestulkoon valmis pääsiäisen viettoon.
Tällä kertaa kuvia ennen siivousta. Joskus näinkin.
Pieni Lintu antoi loistavan Netflix-vinkin: tanskalais-ruotsalainen Silta (Bron / Broen) oli pakko katsoa tällä viikolla loppuun hurjalla vauhdilla, oli nimittäin sen verran mukaansatempaava sarja! Sohvalla on siis tullut löhöttyä hieman liiankin ahkerasti….

Kuvissa olkkarin uusi pöytä. Tine K:n tarjotinpöytä harmailla jaloilla. Ihana! Ehdottomasti kauneimpia huonekaluja, joita tiedän. Olen haaveillut siitä pitkään, ja näin sen heti mielessäni tämän kodin olohuoneeseen. Aiheuttaa vain pientä rug issueta, nimittäin tuo Ikean luonnonkuitumatto tuossa alla näyttää nyt jotenkin kovin tylsältä. Mutta nämä on juttuja, joita en nyt ihan vähään aikaan ajatellut uskaltaa lausua ääneen. Siis menkööt toistaiseksi näin!

Tehtiin muuten kauppareissukin heti aamupäivällä, jotta välttyisimme pahimmilta pääsiäisruuhkilta. Eipä paljoa auttanut, voisi nimittäin luulla, että väki hamstraa jonkin luonnonkatastrofin varalle, tai on ainakin päättänyt olla käymättä kaupassa ennen kesää. Haloo, kukaan ei ehdi kuolla kolmessa päivässä nälkään!

Rentoa laskeutumista pääsiäisen viettoon. Tsemppiä niille, joiden pitää vielä pujotella kaupan maitokaapille!

Olen siis varautunut hyvin mahdollisiin kevättulviin ja yleiseen vehreyteen. Itseasiassa suuressa selviytymisen puuskassani varmistin myös jälkikasvuni turvallisuuden, ja ostin koko porukalle maastonvihreät maiharit! Sen verran muotijuttu, että takit ostettiin edullisesti ketjuliikkeiden valikoimista. Voihan olla, että ensi keväänä olo on jo turvallisempi!

Käytiin eilen Turussa shoppailemassa. Lähinnä nyt ihan pakollisia perusvaatteita kuten verkkareita, mutta kun näin suloisen pienen maastonvihreän tyttöjen parkatakin, en voinut vastustaa kiusausta. Ostin kuitenkin kerän vaaleanliilaa villalankaa siinä toivossa, että mummu neuloisi Klaaralle myös myssyn! Ei ihan niin angsti…

Mutta äiti on angsti ihan koko rahalla. Tosin kepeät laineet laitoin taas tukkaan kokonaisuutta pehmentämään. Uudet hiukset on kyllä hurjan ihanat, ja pidän niistä päivä päivältä vain enemmän. Ja kevättakkiakin olen muuten jo muutaman kerran käyttänyt! Automatkoilla tarkenee kyllä, aurinko onneksi lämmittää sen verran, että lämpömittarikin näyttää päivän puolella plus yhdeksäätoista!

Keväinen survivor-asu:
takki⎜lindex
farkut⎜lee
pusero⎜filippa k
kengät⎜converse
huivi⎜becksöndergaard
laukku⎜mulberry

PS. Studio Eva W:n alekoodi on voimassa huhtikuun loppuun asti. Voit napata sen täältä.

Arskaa kaikille!

Ainakin ilmatieteenlaitoksen sää-apsi lupaa plusasteita koko viikolle. Ihan kiva, noin niin kuin lämmittämisenkin kannalta, mutta myös yleisen kevääntulon vuoksi. Vuosi sitten nimittäin tienpientareet oli jo keltaisenaan leskenlehdistä, ja tämä mamma paineli ballerinat jalassa! Niin se vain on, että nyt on kevään aika, ja talvi saisi painua mailleen!

Klaffipöytä, joka ensin maijoittui kuistille, ja maalauksen jälkeen olohuoneeseen, toimi ristiäisten aikana lastenpöytänä. Laiskuudessani en jaksanut enää kiikuttaa pöytää takaisin olkkariin, vaan jätin sen tähän keittiön ikkunnan alle. Tarkoitus on kotiuttaa vuoden verran äidilläni hoidossa olleet mårbackani, ja pöytä on niille oikein oiva paikka nyt vielä kesää tai kunnon kevättä odotellessa

Olin päättänyt, että keittiön ruma tumma laminaatti ei koskaan näy tässä blogissa, mutta never say never; Siinä se nyt kuitenkin on. Inhokkini, joka toivottavasti lähtee pian matkoihinsa! Hassua, miten moni pitää valkoista puulattiaa työläänä. Jos joku nimittäin on työläs, niin ainakin huonolaatuinen tumma laminaatti! Lattian pinnassa näkyy kaikki – siis ihan kaikki! Sitä on mahdoton saada puhtaaksi, ja imuroida ja pestä saa ihan päivittäin.

Se olisi sitten pääsiäisviikko. Ohrat on yhä kylvämättä, ja muutenkaan kyseisen juhlan eteen ei oikeastaan olla tehty yhtään mitään. Mutta menee tuo kai omalla painollaan sen suurempia stressailematta.Ohran siementen lisäksi kirjoitan kauppalappuun taimimullan ja turveruukut. Keittiön ikkunan alla on maata näkyvissä ja nyt on aika suunnata katsekin kevääseen ja kesään. Kyllä se sieltä tulee – keikkuen välillä suuntaan ja toiseenkin.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!

Ja sitten vielä tarjoilupuoli, niin johan on yhdet juhlat käsitelty! Kaikkea ei tullut kuvattua, mutta jotain nyt kuitenkin. Olkaapa hyvät.

Savulohirullat on meillä vakkaritarjottavia. Ohjeen olen soveltanut Hellapoliisin tonnikala-rieskarullista. Voileipäkakkuja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta nyt tuli sekin kokemus hankittua, kiitos ystäväni, joka tsemppasi ja rohkaisi koittamaan. Reseptin kehitti samainen ystävä ja kakut tehtiin rullamuotoon.

Suklaalla koristellut vaahtokarkit maistuvat pienimmille, mutta myös hiukan isommillekin, vieraille. Ja paitsi että ne ovat hyviä, saa tikuilla myös väriä pöytään.

Koo-juoma on Laitilan limonaditehtaan Herra hakkaraista. Etiketti pois, ja masking/washi tape koristelut pintaan. Käytin leveää tapettiteippiä, ja raidallista kapeaa teippiä.
Teipillä voi muuten helposti koristella myös tarjoiluastiat, kuten vaahtokarkkitikkujen kipolle olinkin tehnyt!

Koktailtikut koristelin nekin washiteipillä, sekä sillä kutsukorteissa näkyneellä Tiimarin kangasteipillä.

En juuri ole itse kermakakkujen ystävä, joten sellaisia meillä harvoin on tarjolla. Äitini tekikin ristiäisiin valkosuklaakakkuja, jotka koristeltiin tietysti nekin juhlien väreissä.

Kaikkineen pöytä oli katettu näillä:

savulohirullat
palvikinkku-voileipäkakut
vaahtokarkkitikut
valkosuklaakakut⎜äiti
mokkapalat⎜anoppi
kuivakakku⎜anoppi
haarukkaleivät⎜Niilo
kaneli koot⎜isoanoppi

Juhlat oli oikein juhlittavan näköiset. Ei siis paistanut ainakaan koristeluista läpi, että mies täytti samana päivänä pyöreitä 🙂 Hommaa oli paljon, mutta onneksi sain apuja, yksin en kyllä olisi selvinnyt millään!
Ja syötävää tietysti jäi niin, että voisi vaikka parit ristiäiset vielä juhliakin. Mutta hyvä niin, eiköhän ne sieltä hupene. Ja olkoon tämä aihe nyt sitten toistaiseksi tässä!

Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!