Hellurei ihanat!

Lasten lomaviikko nro 2 meni blogin kannalta vähän heikommin, mutta hei, olen saanut karisteltua huono äiti fiiliksiä harteiltani ja yrittänyt olla ennen kaikkea läsnä. Joskus pitää tehdä valintoja. Uimahyppyjen, palmikoiden ja jalkapallopelien lisäksi viikkoon on toki mahtunut töitäkin, mutta se on sitä kaikkea muuta, mikä ei kuitenkaan kartuta viikoittaisten postausten määrää. Mutta josko ensi viikolla paremmin.

Tämän viikon kolea sää on taas saanut viihtymään sisätiloissa. Mutta mikäs siinä, kun on kukkia ja asiat muutenkin kohdillaan. Harvemmin tulee enää ostettua mitään sisustusjuttua, mutta tuo Ikean suuri kori on ollut himotuslistallani ilmestymisestään saakka. Tai oikeastaan siitä saakka, kun sain Ikean ennakkotiedotteen keväällä ilmestyvästä mallistosta. Ei ole juuri ollut Ikeaan pitkään aikaan asiaa, eikä ollut oikeastaan eilenkään, mutta pikaiselta kierrokselta, jolta nappasin mukaan perinteisen lautasliinapaketin (naurettiin miehen kanssa, että ei sieltä oikein voi ilman valkoisia lautasliinoja lähteä, kun ne on vähän niin kuin perinne) tarttui mukaan myös tuo himoitsemani kori. Pienet on ihmisen ilot!

Meillä on oikeastaan jo useamman vuoden ollut tässä puukorina se Tine K:n basmarket (näkyy esim tässä postauksessa), jonka olen kesäajaksi valjastanut aina hyötykäyttöön eteiseen. On nimittäin aika näppärä kenkäkori eteisessä, jossa lojuu jos jonkinlaista släbäriä, crocsia, tossua ja nappista. Kengät koriin ja eteinen on näppärästi siivottu. No nyt saan jättää sen korin eteiseen vaikka ympärivuotisesti, sillä tämä uusi puukori istuu paikalleen kuin nenä päähän. Ja edelleen mielestäni parasta sisustamista on se, jossa kauniit käyttötavarat viimeistelevät tunnelmaa.

Sen verran tuo koleus on jo hiipinyt sisäänkin, että mietin hetken josko kaminaan laittaisi tulen, mutta toistaiseksi mennään ihan sillä, että pukeudutaan lämpimämmin. Veden lämmittämisen lisäksi puita ehtii kyllä polttamaan syksyllä ihan kyllästymiseen saakka.

Ohjelmassa on tänään parin pojan kuljettamista tubetapahtumaan ja sillä välin kun esikoinen viihtyy niissä puuhissa, me aiotaan tehdä Klaaran kanssa poppareita ja katsoa eilinen Poirot. Niin ja lakata kynnet. Tosin ehkä vain Klaaran, koska ikinä en tunnu pääsevän omiini asti.

Tänään on muutenkin sellainen olo, että tekee mieli käpertyä kotiin ja viltin alle.

Mutta hei, ihanaa lauantaita myös teille! ♡

 

Heippa!

Otin heti hyödyn irti vähän viileämmästä päivästä ja tartuin imuriin. Myös lasten lattiapeti sai kyytiä ja koko alakerta tuli taas pestyä ja puunattua. Ihana tunne, eikä niin kova homma kuin viimeksi. Pitää ehdottomasti siivota useammin!

Talvella sitä usein ajattelee palkitsevansa itsensä tuoreilla kukilla siivouspäivän jälkeen, mutta sitten kaupasta palaakin vähän pettyneenä kotiin. Vaikka täällä meilläkin on välillä ihan kiva kukkatarjonta, ei se silti tarkoita sitä, että kivoja ja tuoreita leikkokukkia on tarjolla viikon jokaisena päivänä. Tai ainakaan sellaisia, mistä on siivotessa haaveillut. Tänään sain lattioita mopatessa vain miettiä, että mitäs sitä kimppuunsa keräisi. Aivan ihanaa, ja vaikka kirjavat sekakimput ei ehkä mun juttu talvella olekaan, nyt sellaiset näyttävät erityisen kivoilta. Ja hei, ensimmäiset jalopionit omasta pihasta, se on aina juhlan aihe!

Pionien lisäksi jättipoimulehteä, lupiinia, raunioyrttiä ja karhunkuminaa. Sopivasti vähän kaikkea ja kädet tuoksuvat vieläkin kuminalle.

Vielä joku kiva kimppu myös olkkarin pöydälle ja sitten tunnelma on valmis. Niin jos yläkertaa ja täysinäistä kuistia ei lasketa. Mutta ei lasketa, koska en taida jaksaa tänään enempää. 🙂

 

Tämän kukkatykityksen myötä kivaa iltaa teille kaikille. Minä taidan hipsiä nauttimaan omastani perheen kanssa. ♡

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Suomen Asuntomessut

---

Moikkelis!

Tuossa pari viikkoa sitten naurettiin ystävien kanssa remonttijuttuja, ja sitä, että miten se minun pesänrakennusviettini onkin jotenkin ollut lasten syntymän aikaan niin kauhean perusteellinen. Molempien lasten vauva-aika kun on pitkälti elelty remontin keskellä. No, tosiasiassa varmasti molempiin elämän taitekohtiin on liitynyt enemmänkin lisätilan tarve, kuin varsinainen pesänrakennusvietti. Mutta se on toki totta, että molemmat remontit ovat olleet ikään kuin sitä oman kodin luomista, niin kuin rakentaminen ja remontointi usein ovat. Tänään näistä aiheista kaupallisessa yhteistyössä Suomen Asuntomessujen kanssa.

Olen itse lamavuosien läpi kasvanut ja jo lapsena “kotini on linnani” käsitteen nielaissut. Kun lamavuosien työttömyys ja asuntolainojen tähtiin nousseet korot koettelivat minunkin perhettäni, koti nostettiin omalle jalustalleen. Minulle ei suinkaan tuolloin puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että vanhempieni ajatusmaailmassa koti oli se, mistä pidettiin kiinni kynsin ja hampain. Kaikki muu, paisti koti oli jossakin määrin turhaa. Ja niin vain ne lamavuodetkin voitettiin, ja kun nykyisin menen lasten kanssa mummulaan, menemme siihen samaiseen taloon, johon minut aikoinaan kapalossa kannettiin ja josta siivet levällään lähdin 17 vuotta myöhemmin. Samaan taloon, jota vanhempani ovat rakkaudella kaikki vuodet vaalineet ja puutarhaan, jota äiti ja isä ovat kaikki vuodet rakentaneet. Uskon, että rakkaus kotia kohtaan kumpuaa juurikin tuolta lapsuudestani. Vaikka kotini on sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien vaihtunut useammankin kerran, koti on kuitenkin käsitteenä ollut aina itselleni tärkeä. Missä asunkin, minun pitää voida tuntea olevani kotona. Ja jotta tuntisin olevani kotona, kodin on vastattava paitsi tarpeitani, myös käsitystäni viihtyvyydestä.

Se, miltä kodin sitten kuuluukin näyttää ja tuntua, jotta siellä viihtyisi, on makuasia. Ei ole yhä oikeaa sisustustyyliä, talonväriä, tai puutarhasuunnitelmaa. Ja harvoin koteja on kahta samanlaistakaan. Ideoita ja vaikutteita toki jokainen nappaa ympäröivästä maailmasta ja esimerkiksi mediasta, mutta yleensä koti syntyy siitä, että siellä on jokin omaleimainen juttu, joka kertoo asukkaistaan. Ideoita ja vaikutteita tarjoaa tänäkin kesänä Asuntomessut, jotka pidetään Kouvolassa 12.7. – 11.8 

Vielä enemmän sisustamista ja remontointia

Keräsin tähän postaukseen taas uusia ja vanhoja kuvapareja, eli ennen ja jälkeen meidän rempan. Ja kuten monessa muussakin taloudessa, ne remontit roikkuvat useimmiten siinä valmiin ja puolivalmiin välimaastossa myös meillä. Asuntomessujen tekemän asukasbarometrin mukaan suomalainen remontoi kotinsa keskimäärin noin joka viides vuosi. Jotakin laitettavaa on asukkaidensa mukaan valtaosassa suomalaisista kodeista juuri tälläkin hetkellä, ja top neljä remppakohteita ovat kylpyhuone, keittiö, lattioiden uusiminen ja seinäpintojen uusiminen. Asuntomessuilla tehdyistä kävijätutkimuksista nousee siis esille messuvieraiden toiveet nähdä vielä enemmän sisustamiseen ja remontointiin liittyvää sisältöä. Ja tähän toiveeseen Kouvolan Asuntomessut aikoo kesällä 2019 vastata!

Keittiö

Sen lisäksi, että Kouvolan Asuntomessuilla keskitytään entistä enemmän remontoitiin, myös itse messualue on vanhan ja uuden kohtaamista. 1900-luvun alun punatiilinen kasarmialue yhdistyy uusiin pientaloihin perustaen Pioneeripuisto -nimisen asuinalueen. Juurikin nuo vanhan kasarmialueen korjausrakentamisen kohteet ovat niitä, minkä vuoksi itse aion käydä katsomassa Kouvolan asuntomessut. Remontoinnin ja sisustamisen lisäksi itseäni kiinnostaa myös uusien pientalojen sisustus. Olisi nimittäin kiva nähdä kierrätysmateriaaleja uusisssa kohteissa ja muutenkin kestävän kehityksen rakentaminen kiinnostaa itseäni, vaikka uudisrakentamisesta en noin niin kuin omaan tarpeeseen olekaan kiinnostunut.

Kouvolan asuntomessuilta löytyy myös erilaisia teemaviikkoja, joissa asumisen tarpeita nostetaan esiin erityisen ohjelman avulla. Harrastusten, sisustamisen ja remontoinnin lisäksi yksi teemaviikoista on Historian ja tulevaisuuden viikko. Tällöin pääset Korian varuskunnan historiatoimikunnan ja eri asiantuntijoiden kanssa suunnitellulle opastetulle kierrokselle ja kuulemaan vanhan varuskunta-alueen mielenkiintoisesta historiasta aina 1900-luvun alusta tähän päivään asti.

Pianohuone, raput Iso eteinenOlohuone 

Asuntomessut Kouvolassa 12.7.-11.8 2019

Ostamalla lipun asuntomessujen lippukaupasta ennakkoon, saat sen 10% alennuksella. (Ennakkohinta on voimassa 11.7. klo 23.59 asti).

Alla vielä pari kuvaa Kouvolan Asuntomessualueen vanhasta kasarmialueesta. On se vain niin ihana!

kuva: Suomen Asuntomessut kuva: Suomen Asuntomessut

Kesällä Kouvolaan! Siellä tavataan!

Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡

Lauantaita ihanat!

Me nukuttiin viime yö koko perhe alakerrassa. Yläkerta on kuuma, ja vaikka läpiveto olisikin oiva ratkaisu, tuo meidän talon vieressä menevä maantie laittaa haasteita. Meidän makkarin ikkuna kun on käytännössä tien yläpuolella, liikenteen melu häiritsee nukkumista jos ikkuna on auki. Ja kyllä, sitä liikennettä itse asiassa on paljon. Ja vaikka tässä kuudenkympin alue onkin, niin harvapa rajoituksista piittaa. Varsinkaan öisin. Olen myös todennut, että tämä on yöaikaan suosittu reitti raskaallekin kalustolle. Tukkirekka kun ajaa yöllä ohi minkä pääsee, niin siinä luulee äkkiä koko talon lentävän. Niin että jätettiin viime yönä yläkertaan ristiveto ja annettiin liikenteen pauhata ihan kaikessa rauhassa. Aikuiset sohvilla ja lapset ilmapatjalla. Ihan kuin retkellä oltaisiin oltu. 🙂

Kun vuosi sitten mietittiin kasvihuoneen paikkaa, alapiha tuntui jotensakin luontevalta. Ehkä siksi, että siinä on tilaa ja koko tontti on vailla rakennuksia. Koska viime kesä oli kuuma, alapiha tuntui senkin puolesta luontevalta, koska tässä on edes jonkinlaista varjoa ympäröivien puiden muodossa. Mutta sitten syksyn tullen ja pimeän saapuessa aloinkin pelätä. Että jos se kasvihuone tulikin nyt pystytettyä liian varjoisaan paikkaan. Että mitä jos en voi koskaan kasvattaa siellä tomaatteja, ilman, että ostetaan tuo naapuritonttikin ja kaadetaan siitä puut. Kevään tullen valoa riitti, mutta jännitin yhä, miten aurinko pääsee kasvihuoneeseen kun puut ovat täydessä lehdessä. No aika turhaan pelkäsin. Valoa ja aurinkoa riittää ja jostain suunnasta kasvihuoneeseen paistaa aina. Totesin jopa eilen miehelle, että onneksi ei laitettu kasvaria tuonne yläpihalle, sillä eihän siellä voisi edes olla näin kuumalla.

Toki kasvarin voi pystyttää vaikka kuinka aukealle paikalle, ja jos se tomaattien kasvatus onkin pääasiallinen tarkoitus, niin ehkä parempikin. Toki silloinkin kasvihuonetta voi joutua varjostamaan. Me katseltiin jo keväällä erilaisia varjostusvaihtoehtoja, joita Willab Gardenillakin oli tarjolla, mutta nyt toistaiseksi tuntuu, että pärjäämme kyllä ihan ympäröivien puiden turvin. Ja noh, armoa antaa myös paksu siitepölykerros kasvihuoneen katolla. Mutta välillisesti siitäkin kiitos noille puille. Mutta siis lähinnä viestini on se, että jos olet ajatellut tällaista kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmää, niin muutama varjoa antava puu on oikein mukava ja luonnollinen tapa varjostaa kasvaria pahimmalta paahteelta.

Mies kiinnitti eilen illalla kasvarin luukkuihin nuo manuaaliset avaajat, jotka minäkin osaan tarpeen tullen sulkea ja lukita. Lähinnä siis sitä luvattua ukkosmyrskyä ajatellen. Ja vaikka vielä aamulla olinkin sitä mieltä, että sieltä voisi ihan kunnon ukonilma tullakin, niin usko tuohon on kyllä päivän mittaan hiipunut. Pilvet siirtyivät ja taas paistaa oikein kunnolla.  Ehdin jo aamulla kantaa kaikki kesäkukatkin suojaan, että jos sitä vettä tulisi vaikka ihan kunnolla, mutta taidanpa kantaa ne kohta taas takaisin ulos.

Itse kasvattamani chilit (ylähyllyllä ja muurin päällä) ovat haaroittuneet viikossa ihan mielettömästi. Ja nuppujakin on valtavasti. Ostamani habanero kuitenkin kannattelee jo useampaa pullukkaa ja toinen chili on kohtalaisen täynnä.

Daaliat on edelleen laittamatta maahan, koska tällä kelillä ei vaan jaksa. Ja helpompi ne on pitää kosteinakin näin. Onhan tässä vielä kesää jäljellä! 🙂

Jaahas, ja seuraavaksi vuorossa jäätelön syöntiä. Rankkaa tämä kesäelämä. 🙂

Hauskaa ja aurinkoista lauantaita teillekin! ♡

 

Arabian Huvila -kannu saatu blogin kautta.

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Ei saisi valittaa, enkä valitakaan, mutta totean kuitenkin, ettei näillä keleillä oikein kykene tekemään mitään järkevää. Tai ehkä lämpöön pitää vain tottua. Aamu viidestä yhdeksään meni vielä kivasti, ja aivotkin jaksoivat toimia, mutta nyt tekee jo tiukkaa. Ja tämä konekin hurisee ja kuumenee siihen malliin, että pitää varmaan sammuttaa se välillä.

Mutta hei, onneksi heräsin aikaisin! Jopa ihan imuriin tartuin aamulla kun ulkoa tuli raikas tuulenvire. Nyt ei kyllä enää näytä siltä, että joku olisi imuroinut, mutta jos ei muuten mieli pysy lämpimänä, niin lämmittelen sillä ajatuksella, että olen ainakin yrittänyt huolehtia siisteydestä. Vedin olkkarin sohvillekin peitot, joista hiekka ja ruoho on helppo pudistella pois.
Mulla kasvaa perennapenkissä lupiineja, mutta ei ne sieltä minnekään leviä. Kukinnot katkon aina pois, niin etteivät pääse siementämään ja jos johonkin silti tulee pikkutaimia, kitken ne pikaisesti pois. Mutta ymmärrän kyllä, että aina ne ei pysy penkissä ja siitä on tienpientareet paikoitellen todisteena. Itse tykkään niin paljon perinteisistä niittykukista ja esimerkiksi kissankelloista ja keltamatarasta, että kitken välillä lupiineja tienposkestakin. Mutta siis jos on vieraslajeista huolissaan, niin nyt jos koskaan kannattaa kerätä kimppu tai kaksi lupiineja kotia koristamaan. Se on vähän niin kuin palvelus suomalaiselle luonnolle. 🙂

Yksi hassu juttu, minkä helteet taas toivat nenääni on kevyt ja hento savun tai noen tuoksu tässä työhuoneessa. Siis vaikka edellinen tuli on poltettu eilen aamulla aikaisin. Tämä sama tuoksu tulee aina tosi lämpimien säiden mukana, ja itse asiassa juuri niinä päivinä, kun meillä ei välttämättä polteta ollenkaan tulta. Tänään päätin googlata ja ottaa selvää, mistä tuo tuoksu johtuu. No talotohtori Panu Kailaa kai uskaltaa uskoa vähän enemmän kuin sadattelevia keskusteluketjuja nimeltämainitsemattomilla sivustoilla. Mutta siis tällaisen tekstin löysin: “Perinteisessäkin talossa muodostuu kesähelteellä tilanne, jossa hormin ilma jäähtyy viileämmäksi kuin ulkoilma tai huoneen ilma. Se pyrkii siis alaspäin.” Selittänee ongelmani, kiitos Kaila. Ja muuten sen verran noviisi olen tässä lämmittämisessä edelleen melkein seitsemän vuoden jälkeen, että aina voi oppia jotakin uutta. Tänä keväänä opin nuohoojalta sen, ettei hellepäivinä pidä tehdä tulta iltapäivällä tai illalla. Kuumuus piipun yläpäässä tekee lukon, eikä savu pääse nousemaan. Eipä ole koskaan käynyt edes mielessä, mutta hyvä syy nousta huomennakin varhain. 

Mitä tulee pihajuttuihin, niin ei sitten saatu kaivurimiestä tälläkään viikolla. Nyt pitäisi siis etsiä uusi tekijä, jotta saadaan pihatyöt tehtyä loppuun. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin en ehkä jaksaisi levitellä soraakaan näillä helteillä. Että puolensa ja puolensa. Mutta katsotaan miten homma etenee.

Huomenna on jo perjantai. Viikko on mennyt, että hupsista vain. Nyt pitää kuitenkin nauttia kesästä ja kesäelämästä. Aamukahvi kasvihuoneessa on muodostunut tällä viikolla vakioksi. Ja koirankin lenkitin aamulla yöpaidassa ja pojan släbäreissä. Luojan kiitos, me asutaan maalla!

 

Ihanaa iltaa! Minä tässä jo arvon, että nukkuisiko sohvalla. Mutta no, viime kesän nukuin makkarissa kokonaan, joten nyt olisi ehkä vähän turhan aikaista luovuttaa. 😀

Ihanaa iltaa!

No moikka!

Niin siinä sitten kävi, että multasäkit on edelleen avaamatta ja kukkamaa perustamatta. Nimittäin minä tyttö lopultakin siivosin! Ja siivosin muuten ihan sydämeni kyllyydestä! Pari päivää armotonta hinkaamista ja hankaamista ja lopulta eilen sain kaiken valmiiksi, kun viimeinenkin tyynyn- ja sohvanpäälinen oli puhdas, kuiva ja takaisin paikallaan. Eikä meillä silti olla kuin leikkaussalissa tai sisustuslehdessä, mutta päästään aloittamaan kesää ikään kuin puhtaalta pöydältä. Lupasin myös itselleni (ja yritin takoa myös muiden päähän), ettei päästettäisi kotia ihan yhtä pahaan kuntoon. Ei sitten veisi kahta tai kolmea päivää taas saada sotkut selätettyä. 😀

Tavallaan ajoitukseni meni enemmän nappiin kuin olin edes suunnitellut. Nimittäin nuo sateiset ja tuuliset päivät olivat täysin joutilaita kotitöille. Lämpimät päivät on huomattavasti mukavampi viettää ulkona, joskaan helle nyt paras mahdollinen sää on kukkien istuttamiseen. Mutta kuitenkin. Arki vielä vähän hakee uomaansa, ja yritetään opetella uudenlaista rytmiä. Minulla ja miehelläni kun ei ole kummallakaan mitään kahdeksasta neljään ja maanantaista perjantaihin työtä, vaatii hetken löytää se kesärytmi. Toisaalta hienoa, että lasten ei ole tarvinnut kesällä olla hoidossa, vaikkakin joskus mietin, että olisi kivaa olla kesällä koko perhe vapaalla muutaman päivän tai jopa pari viikkoa. Seuraava kokonainen, yhteinen ja vapaa viikonloppu on kuitenkin vasta aikaisintaan syksyllä. Näillä siis mennään.

Lasten kesäloma alkoi uimakoululla ja siihen on varattu loman kaksi ensimmäistä viikkoa. Itse olen nauttinut aikaisista aamuista lenkkeillen ja tänään pääsen ystävän kanssa puistoon jumppaamaan.

Löysin vanhan Cath Kidstonin laukkuni. Se taitaa olla kohta 15 vuotta vanha, mutta edelleen kuin uusi. Just sopiva laukku kesään ja uimakamppeille. Taidan olla vähän tällainen kesäromantikko, mutta just nyt nuo ruusut tuntuvat erityisen ihanilta.

Kova tuuli ja vesisade antoivat kyytiä kuolanpionille, mutta onneksi seinän vieressä ainakin toinen puoli puskasta säästyi. Tänään keittiön pöydällä ilostuttaa pionin ja syreenin yhdistelmä.

Loppuviikoksi on luvattu hellettä ja eläminen taitaa siirtyä taas jotakuinkin ulos. Mutta nautitaan nyt siististä kodista ainakin vielä tämä ilta. Huomenna saattaa taas olla sellainen enemmänkin tukikohtaa muistuttava järjestys. 😀

Aurinkoista tiistain jatkoa!

Kaupallinen yhteistyö⎮Sensai⎮Ambassador

---

Kaunista sunnuntaita!

Kevään ja lämpimien kelien saapuessa meikkikerrosta oli kevennettävä nopeasti. Mitä ohuempi ja mitä luonnollisempi, sen parempi. Niinhän kesällä on meikistä tapana ajatella. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin hehkua terveyttä, nuoruutta ja kuulautta. Niin ja suojata toki talven kalvakka iho auringon vaarallisilta säteiltä. Mitä parempi iho, sitä helpompi yhtälö. Ja jossain määrin näin kolmevitosena alkaa väkisinkin epäilemään sitä nuoruutta ja hehkua.
Jatketaan tänään kauniin ja hehkuvan ihon metsästystä. Mennään meikkikerroksia syvemmälle ja ennen kaikkea ihon kuntoon ja ikääntymisen merkkeihin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Sensain kanssa.

Edellisessä Sensai -postauksessa kirjoittelinkin teille jo ajatuksiani ihosta ja ikääntymisestä. Siitä, mitä tunnen omaa ihoani kohtaan ja siitäkin, miten pidän kolmevitosen Emilian ihosta enemmän kuin koskaan ennen. Vaikka silmäkulmien harakanvarpaat eivät sinällään kaada maailmaani, tulee peilin edessä yhä enemmän kiinnitettyä huomiota ikääntymisen merkkeihin ja ihon luonnolliseen muutokseen. Ja toki epätoivon hetkiäkin tulee. Kylpyhuoneen kovassa valossa kun itselleen tulee väkisinkin oltua rehellinen.
Vaikka ikuisen nuoruuden lähde tuntuukin pelkältä myytiltä, uskon että ihon ikääntymisen etenemiseen ja ikääntymisen ensimerkkeihin voi kuitenkin vaikuttaa. Ja ennen kaikkea voimme vaikuttaa siihen, miten iho ikääntyy. Tulosta voi myös saada melko nopeastikin. Ahkera laadukkaiden tuotteiden käyttö ja ihonhoidolle annettu aika näkyvät kyllä.

Kirjoitin viime kerralla Sensain ihonhoitorituaalista eli SAHOsta. Japanilaista teeseremoniasta ajatuksen saanut hoitorituaali on yhtä kuin kaksivaiheinen puhdistus yhdistettynä kaksivaiheiseen kosteutukseen. Sensain ihonhoito perustuukin ennen kaikkea aikaan ja harmoniaan. Laadukas ihonhoito ei ole vain tapa tai rutiini, vaan enemmänkin ylellinen hoitohetki, nimenomaan rituaali. Kaikki perustuu silkkiin, ja siihen, miten japanilaisen Koishimaru-silkin ominaisuudet siirretään iholle. Ihonhoidollisesti paras silkkilaatu on myös ainoa silkki, joka pystyy edistämään ihon omaa hyaluronihapon syntyä ja sitä myöten myös ihon luonnollista kimmoisuutta ja uusiutumista.

Kirjoitin myös siitä, miten tärkeää on muistaa puhdistaa iho huolella vaikka kasvoilla ei meikkiä olisikaan. Puhdistus ei siis ole vain osa iltarituaalia, vaan tärkeä vaihe hoidettaessa ihoa myös aamuisin. Vasta puhdistuksen jälkeen on aika toteuttaa kaksivaiheista kosteutusta ja antaa iholle tarvittavat hoitoaineet paitsi pitkäjänteiseen uudistumiseen, myös välittömään hehkuun.

Hoitovesien pioneerina tunnetun Sensain kaksoiskosteutus lähtee tietenkin hoitovedestä. Hoitoveden tarkoitus on valmistaa iho kosteutukselle ja taata, että kaikki tarvittavat hoitotuotteet varmasti pääsevät imeytymään ihoon. Mielestäni vertaus kukkaruukun rutikuivasta mullasta ja siitä, että ensimmäinen kasteluvesi valuu mullan läpi, avaa ihanasti ajatusta. Hoitoveden tarkoitus on nimenomaan avata, alustaa ja hoitaa ihoa.

Absolute Silk Micro Mousse Treatment

Sain alkuvuodesta ennakkokokeiluun Sensain uutuuden, hieman pidemmälle viedyn hoitoveden. Absolute Silk Micro Mousse Treatment on ensimmäinen askel ihon ikääntymisen merkkejä vastaan. Ylellinen Koishimaru Silk Royal yhdistettynä ihohuokosiakin pienempään mikrovaahtoon. Tuloksena laadukas anti-ageing tuote, joka vaikuttaa paitsi pitkäkestoisesti, myös välittömästi.

Absolute Silk Micro Mousse Treatment on tarkoitettu käytettäväksi aamuin illoin. Läpimitaltaan vain noin kolme senttinen vaahtoannos jaetaan poskille, otsalle, leukaan ja nenälle. Tämän jälkeen tuote levitetään hellin ottein koko kasvoille ja annetaan imeytyä ennen varsinaista kosteusemulsiota. Silmänympärysihoa ei tämänkään tuotteen kanssa tarvitse erikseen varoa. Hoitovaahdossa on Sensaille ominainen hennon mieto, mutta ylellinen tuoksu.

Ilmejuonteet, kuten juuri silmien ympärille muodostuvat rypyt, ovat ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä, joihin kiinnitämme huomiota. Usein ne vievät myös huomion ihon kokonaisvaltaiselta ikääntymiseltä, kimmoisuuden vähenemiseltä ja lopulta ehkä myös sen luontaisen hehkun katoamiselta. On siis tärkeää, että ihon ikääntymistä hidastavia tuotteita aletaan käyttämään ajoissa. Myönnän kuitenkin, että itselläni silmäkulmien ilmejuonteet yhdistettynä vuosien akneen, ovat hämänneet ja ihon varsinainen ikääntyminen on ikään kuin jäänyt paikallisten ongelmien jalkoihin. On kuitenkin ilo huomata, että iho uusiutuu edelleen kun käytössä on laadukkaat tuotteet. Jopa siinä määrin, että välillä tulee ihan iloiseksi siitä, miten hyvässä kunnossa iho oikeasti on. Ja mitä tulee viime kerralla kertomaani kosteusvoiteen keventämiseen, niin totta tosiaan, myös leuan hormonifinnien määrä on vähentynyt. Yhden stressaavan kierron ongelma muistuttivat olemassaolostaan, mutta muuten iho on pysynyt tasaisempana. Ja kuivuutta ei ole missään tapauksessa tarvinnut kärsiä. Päinvastoin, jatkuva kiristely on loppunut. Kosteutus ja hoito eivät siis välttämättä vaadi tuhteja voiteita, vaan tulosta syntyy myös kevyemmillä tuotteilla kun niiden sisältö on laadukasta ja tarkoitusperät oikeita.

Sensain Absolute Silk Micro Mousse Treatment -uutuustuote on nyt saatavissa
Stockmannilta ja Sokos Emotion -myymälöistä. Kesäkuun ensimmäisen viikon ajan käynnissä on myös esittelyviikko, jolloin Absolute Silk Micro Mousse Treatment -tuotteen ostaja saa kaupan päälle Sensain yllätyslahjan (arvoltaan 60 euroa).

Ja hei, liittymällä kesäkuun aikana SENSAI-klubiin kerrytät klubitilillesi 15 pistettä (tämä vastaa 150 euron ostosta)!

Pidän itse kovasti siitä ajatuksesta, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa ihostaan huolehtimista. Siinä missä parikymppisenä kosteutus ja hyvä puhdistus riittävät monille, viimeistään kolmen kympin jälkeen iho kuitenkin kaipaa laadukkaampia hoitotuotteita ja ennen kaikkea tuotteita, jotka vaikuttavat ihon uudistumiseen. Jos siis etsit tuotetta, joka paitsi korjaa jo syntyneitä vaurioita, mutta myös laittaa kapuloita vuosien rattaisiin, mikrovaahdon ja silkin yhdistelmä on kokeilemisen arvoinen.

Mun opiskelut on nyt sitten ihan viralllisestikin lopussa ja sain tänään todistukseni. Ja siihen se juhliminen sitten loppuikin, tai ainakin se sellainen juhlimiseksi mielletty. Itse nimittäin juhlin omalla tavallani, eli (kuinkas muutenkaan kuin) puutarhatöiden parissa. Kevytsoraa ja multaa kaupasta, ja sitten kesäkukkia istuttamaan.

Ollaan nyt pari viikkoa odotettu kaivuria kaivamaan nuo pihan ajoradat. Ne on tarkotus tyhjentää ja reunakivien väli, sekä tietysti tuo kasvihuoneen ympäristö on sitten tarkoitus täyttää uudella soralla. No tänään a.k.a. kaivurimies kävi ja lupasi, että maanantaina tapahtuu. Jee! Sitten saadaan asioita eteenpäin. Helatorstaina mies kaivoi tuon minun uuden istutusalueeni ja se on nyt sitten mun tämän kesän projekti. Meillä on tuolla pihan perällä sellainen maa, jossa vielä valtavasti päivänliljoja ja pioniakin, mutta paikka on hankala ja puskittunut. Kasvit on nyt tarkoitus siirtää tähän, ja tähän uuteen maahan tulee tietenkin sitten myös ne daaliat. Kasvatusalueen muoto mukailee tuota kasvihuoneen käytävän toisella puolella olevaa maata. Näistä muodostuu ikään kuin siivet tuohon kasvihuoneen eteen. Ja vaha kaivonkansikin saadaan sinne joukkoon ikään kuin maisemoitua. Pitää ehkä valjastaa kohta esikoinen ottamaan jotain dronekuvaa puutarhajutuista. 😀

Istutin viime viikonloppuna ostetut chilit ruukkuihin ja samalla istutin noihin isoihin koreihin hortensiat ja maahumalat. Korit on siis tarkoitus nostaa tuohon kasvihuoneen eteen kunhan saadaan se sora siihen ensin. Korien pohjalle laitoin pesuvadit väärin päin ja kasvit istutin sellaisiin taipuisiin muovisankoihin. Niihin kevytsora pohjalle, ja nyt ne ovat sen verran kevyet nostaa, että ne on myös helppo tuoda kasvariin suojaan, mikäli sää ei ole niille suotuisa.  Lobelioille en vielä keksinyt paikkaa, mutta kaipa nekin tuosta jonnekin pääsevät.

Myös itse kasvattamissani chileissä on jo nuppuja!

Tuosta kasvihuonepolun päästä otetaan nuo muutama reunakivi pois, ja sitten sora-alueet ikään kuin liittyvät kauniisti toisiinsa.

Kuolanpioni! Niin ihana! Ja alla puukoreissa daalioita. Ihanasti nekin kasvaneet jo!

Tuo vati on taas aivan täynnä ja piukassa sormustinkukkaa. Kitkin kaikki pois kaivurin tieltä ja istutan myös nämä uuteen kukkamaahani.

Tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy, miten sora-alue on kovettunut kivituhkaksi. Sitä on mahdotonta pitää siistinä ja kitkeminen käy työstä. Odotan innolla, että saadaan tämän kovan maan tilalle kaunis paksu sorakerros.

Sormet syhyävät uutta istutusaluetta tekemään. Tosin olen luvannut ja vannonut, että huomenna siivoan. Olen nimittäin joka ikinen kerta viimeisen kuukauden aikana vaihtanut siivoussuunnitelmani puutarhatöihin. Ja nyt on ihan oikeasti se tilanne, kun pitäisi tosissaan siivota. Joten yritän pitää itseni ainakin osittain huomenna irti tuosta projektista. 😀

Sellainen perjantaikatselmus. Ihanaa viikonlopun aloitusta ja ihanaa lomaa lomailijoille. Ja ennen kaikkea onnea koulunsa päättäville ja valmistuville, ja tietenkin teille ylpeille vanhemmille. Itse en saanut tänä keväänä nauttia suvivirrestä, mutta lupaan hyräillä sitä huomenna itsekseni kun siivoan. Tai teen puutarhatöitä ja siivoan ihan pikkuisen….

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Kaupallinen yhteistyö / Specsavers

---

Siitä on jo hyvin tarkkaan pari vuotta, kun kirjoittelin viimeksi näköjutuista ja silmälaseista. Pari vuotta on myös se aika, joka saisi vierähtää edellisestä näöntutkimuksesta; Joka toinen vuosi, kuuluu nimittäin suositus. Pari vuotta toki kuluukin nopeasti ja, jos on tällainen  perusvarma kehysten valinnassa, ikä ei vielä paina ja näkökään ei ole hirveän huono, parin vuoden sijaan saattaa helposti kulua enemmänkin. Tänään vähän juttua viimeaikaisista silmävaivoistani ja samalla kurkistus tämän hetken silmälasimuotiin. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Specsaversin kanssa.

Silmät jumissa?

Aloin talvella saada kaverikseni yhä useammin päänsärkyä. Ongelma paheni kevään tullen ja kävin lääkärissäkin vaivan takia. Tutkittiin kaikkea mahdollista, ja lopulta vaivan todellinen syy jäi leijumaan kysymysmerkiksi. Todennäköisesti monen tekijän summa. Niska-hartiajumi, stressi ja mahdollisesti silmät. Jälkimmäisiin aloinkin kiinnittää huomiota auringonpaisteen lisääntyessä. Jouduin autoa ajaessa jatkuvasti hieromaan vasenta silmääni, joka väsyi nopeasti liikenteen seuraamiseen.

Useimmiten näkemisen ongelmat ja valoherkkyys mielletään näön heikkenemiseen. Ajatellaan, että näkö on huonontunut ja uudet lasit olisivat tarpeen. Joskus syynä saattaa kuitenkin olla silmäsairaus. Silmänpainetauti tai silmänpohjan rappeuma ovat yleisempiä silmäsairauksia. Esimerkiksi silmämelanooma on harvinaisempi, mutta ei suinkaan vähemmän vakava. Useimmiten silmäsairaudet kuitenkin löytyvät tavallisen näöntutkimuksen seurauksena. Joskus löytö saattaa myös viitata verenpainetautiin tai diabetekseen. Koska tieto lisää tuskaa, aloin jo pelätä silmieni terveyttä ja asian pohtiminen kenties jopa lisäsi tarvetta jatkuvaan silmän hieromiseen.

Specsaversin kokonaisvaltainen näöntutkimus ei keskity ainoastaan näkemisen tutkimiseen, vaan tutkimuksessa kartoitetaan juurikin silmän kokonaisvaltaista terveyttä. Tavallisen optikkokäynnin lisäksi silmänpohja kuvataan ja silmäpaine mitataan. Molemmat toimenpiteet ovat suositeltavia tehdä kahden vuoden välein, ja se pari vuotta oli omalla kohdallanikin jo vierähtänyt.

No onneksi kaikki näytti lopulta hyvältä. Silmänpohjan kuvat olivat normaalit ja niitä verrattiin parin vuoden takaisiin, eikä mitään muutoksia ollut syntynyt. Myös paineet olivat kohdallaan, mikä puhui terveiden silmien puolesta. Huokaisin helpotuksesta. Mahdollinen vika olisi korkeintaan näkemisessä ja helppo korjata. Juttelimme myös silmäsairauksista, ja optikko muistutti, että silmien sairaudet eivät yleensä tuota kipua, ja vasemman silmäni kipuilu jo sellaisenaan puhui enemmän näkemisen ongelmasta kuin sairaudesta. Tilanne on kuitenkin salakavala, sillä jos ei ole kipua, sitä harvemmin hakeutuu tutkimukseen. Säännöllinen tutkimus on kuitenkin tarpeen ihan jokaiselle. Itsekin olen aina ajatellut, että on jotenkin noloa käydä näöntutkimuksessa, jos laseihin ei kuitenkaan tarvita muutoksia. Näin ei kuitenkaan ole. Ei ole lainkaan noloa huolehtia silmiensä terveydestä, päinvastoin! Parin vuoden välein tehtävä silmänpohjankuvaus on hyvä tapa seuloa vakavia silmäsairauksia. Kokonaisvaltainen näöntutkimus jo nimeltäänkin puhuu sen puolesta, ettei pääosassa ole pelkästään silmälasien vahvuudet, vaan silmien kokonaisvaltainen terveys.

Tällä kertaa tutkimus tuntui silmilleni raskaammalta kuin ennen, ja optikon vaihtaessa linssejä, koin, että vaihdot olivat niin nopeita, ettei silmäni ehtineet tarkentamaan kirjaintauluun. Optikkokin huomasi asian nopeasti, ja sanoi, että silmäni ovat jumissa. Liikaa lähelle katsomista, liikaa ruutua. Silmä ei jaksa tarkentaa kauas katsoessa.
No ihmekös tuo, kun viimeaikoina on tuntunut, että en ole juuri muuta katsonutkaan kuin ruutua. Kuvien käsittely ja tietokoneen katselu on kuulunut arkeeni mitä suuremmassa määrin. Ja vaikka olen tietoisesti yrittänyt vähentää ruutuaikaani puhelimella, ei se tietenkään helppoa ole ollut. Yhä useammin sähköposti tulee luettua puhelimesta ja yhä useammin niihin myös vastaan puhelimella. Uusien lasien voimakkuuksia muutettiin vähäsen ja sain ohjeen katsella enemmän kauemmaksi silmää leputtaen ja jumia palauttaen. Uudet lasit pitää myös sisäänajaa ahkeralla ja säännöllisellä käytöllä. Pieni vaiva vakavaan sairauteen verrattuna, joten otin vinkistä vaarin, ja tietokoneella istuessa siirrän silmäni tietoisesti välillä ikkunaan ja keskitän katseeni kauemmaksi. Lienee todennäköistä, etten suinkaan ole ainoa, joka kärsii tämänkaltaisesta vaivasta. Elämmehän aikaa, jona lähelle katsottava ruutu kuuluu tiukasti elämäämme.

Kehykset ylhäältä alas:

Kenzo
Kylie Minogue
Kylie Minogue
Day Birger et Mikkelsen

Kehykset kasvoille

Uusia laseja valitessa päätän aika usein, että nyt sitten jotakin tosi persoonallista ja räväkkää. Silti huomaan kerta toisensa jälkeen päätyväni melko samanlaisiin ratkaisuihin. Välillä mietin, että olen tylsä, mutta tällä kertaa ravistin ajatuksen mielestäni, ja päätin, että se mikä näyttää hyvältä, näyttää hyvältä. Väkisin ei kannata muuta valitakaan. Silmälaseja valitessani luotan pitkälti ammattilaisen näkemykseen ja, koska kehysten valinnassa niin kasvojen muoto, kuin väritkin ovat tärkeässä osassa, ei ole ihme, että tietyn malliset kehykset pukevat tietyn mallisia kasvoja. Sama pätee myös värimaailman kanssa. Toki muoti ja silmälasitrendit määrittävät pitkälle myös kehystarjontaa.

Olen ollut aina huono hahmottamaan omien kasvojeni muotoa ja, kun kysyin, että onko kasvoni neliskulmaiset, sain kuulla, että ne ovat kuitenkin enemmän ovaalit. Ja niin paljon kuin haluaisinkin olla tumma, ihoni, hiusteni ja silmieni väri viittaa enemmänkin pehmeään.

Specsaversilla lasit ovat jo myymälässä jaoteltu mallinsa mukaan: Kissamainen ja siitä hiukan pehmeämpi versio perhonen, pilottimalli tai pyöreä kehys. Hyllyistä löytyy myös neliskulmainen tai kulmikas malli. Päädyimme viimeisellä kierroksella kokeilemaan pyöreää, perhosta ja kissamaista tyyliä, ja totesimme, että kehysten yläkulmat eivät mielellään saisi osoittaa liikaa alaviistoon, eikä kehys saa valua liikaa poskille. Niin se vain on, että tässä iässä maan vetovoima vetää kyllä kasvoja jo ihan tarpeeksi alaspäin ja silmäkulmiakin on parempi liftata mielummin ylös- kuin alaspäin. Itse tykkään myös siitä, että kehys näkyy, ja vie vähän huomiota silmien ympäristöstä, vaikka kokonaan kevyt kehys onkin suuressa suosiossa.

Vaikka omille ovaaleille kasvoilleni sopiikin useammat mallit, toki makukysymyskin on ratkaisevassa osassa. Pidän klassisesta tyylistä, ja pelkään hiukan kovin voimakkaita värejä, vaikka ne kasvoilleni todella hyvin istuvatkin. Ratkaisevassa osassa on tietenkin myös monikäyttöisyys. Kulmikkaita kasvoja voi kuitenkin pehmentää helposti pyöreämmillä kehysten muodoilla ja vastaavasti kasvojen pyöreitä muotoja terävöittää kulmikkaamilla laseilla.

Kehysvalikoimassa on valtava määrä Specsaversin omia malleja ja vastaavasti hurja määrä merkkikehyksiä ja aurinkolaseja. Karl Lagerfeld, Kenzo, Marc Jacobs, Tiger of Sweden, Love Moschino, Lacoste, Karen Millen, IvanaHelsinki, Day Birger et Mikkelsen, Hugo ja vaikka mitä muita. Löytyy klassista ja sitten huipputrendikästä ja erityisen näyttävää, jokaiselle jotakin.

Mitä veikkaatte, mikä kehys näistä neljästä jäi pysyvästi nenälleni? Jep, Kylie Minogue oli valintani myös kaksi vuotta sitten ja samaan merkkiin päädyin jälleen. Klassista ja ajatonta. Pikkuisen ylöspäin liftaavaa, eikä liiaksi poskille valuvaa. Toisaalta tykkäsin ihan hirveästi tuosta, jossa kehyksen alareuna on metallia (samaa merkkiä), mutta päädyin kuitenkin varmaan valintaan eli kokomuoviseen kehykseen metallisangoilla. Pehmeän ruskea sävy ja sopivasti näkyvä kehys, joka vie huomion väsähtäneestä ulkomuodosta silloin, kun tuntuu, että silmänympärykset eivät ehkä ole parhaimmillaan. Ja mikä tärkeintä, nämä istuvat kasvoilleni niin hyvin, että laseja on mukava käyttää!

Lisää kokonaisvaltaisesta näöntutkimuksesta voit lukea tästä linkistä. Kurkkaa myös Specsaversin laaja kehysvalikoima!