En tiedä voiko mikään tuoda joulumieltä yhtä varmasti kuin koulun joulujuhlassa laulettu Enkeli taivaan. Silmäkulmathan siinä kostuu ja tulee ihana joulunrauhaisa olo. Klaara aloitti lomansa jo eilen, ja esikoisella oli tosiaan tänään vielä tuo kuusijuhla. Mutta nyt on aika jäädä odottamaan joulua.

Laitoin jo eilen Instagramiin yhden jouluisen kuvan kasvihuoneesta. Niin ihanaa tuo lumi, vaikka sitä vielä aika vähän onkin. Mutta kaikki on niin paljon kauniimpaa edes pienen puuterikerroksen kanssa. Haaveilen, että ehdimme aattona juoda vielä kasvihuoneessa höyryävät glögit. Ja varmaan ehditäänkin, ei meillä ole sen isompia aikatauluja jouluksi. Ja kiva niin. Mennään fiiliksen mukaan ja otetaan rennosti.

Sain niin puhtia tuosta koulun joulujuhlasta, että laitoin kotona hihat heilumaan. Taljat ja tyynyt ulos, imuri laulamaan ja sitten lattiat ja pinnat puhtaaksi mäntysuovalla. Olen viimeisen vuoden aikana ihan rakastunut tuhon perinteiseen pesuaineeseen ja voi että kun sen tuoksu on niin ihanan puhdas. Kävin myös hakemassa joulun kukat ja tein vielä ihan viimeisiä lahjahankintoja pienestä kausimyymälästä, joka täällä meillä on nyt joulun alla toiminut viikonloppuisin. Ihanaa kun on sellainen “kaupunkilainen valikoima” vaikka ihan maalla ollaankin.

Miehellä on vielä huomenna työreissu ja me yritämme lasten kanssa laittaa joulua ja nauttia joulun odotuksesta. Tänään kuitenkin koko perheen voimin ystävien luokse glögille. Joulumieltä pienille ja isoille tontuille. Huomenna aion nukkua pitkään, tai ainakin jättää herätyskellon virittämättä.

Lahjat alkavat olla paketeissaan ja huomenna leivotaan vielä joululimput. Lihapullat pyöritellaan naapurin tuomasta hirvenjauhelihasta ja tänään toinen naapureista toi kalkkunaa. Lähiruoka on helppo juttu, kun asuu siellä, mistä ruoka tulee. Jopa joulukinkkukin on tänä vuonna lähiruokaa, kun mieheni haave omasta siasta toteutui. Kalat kun vielä savustetaan ja keitetään rosolliainekset, niin perinteinen joulupöytäkin on likipitäen valmis.

Kolme yötä jouluun. Nutitaan näistä päivistä!

 

 

Kasvihuone pystytettiin yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Olen aivan lapsellisen innoissani. Nimittäin joulukuusesta! Miten voikin tuollainen asia tehdä ihmisen niin iloiseksi.

Olin ajatellut käyttää eilisen illan joulujuttujen tekemiseen, ja kun Klaara sai leikkikutsun ystävälleen totesin, että parituntinen yksin kotona on mitä parhain hetki kääriä lahjat paketteihin. Siinä tyttöä viedessäni rupateltiin äidit hetken keskenämme ja todettiin, että ei se joulu sentään kaappeihin ja komeroihin tule, joten turha stressata joulusiivouksella. Nolosti myönsin, että meillä on toki muutama komero, johon joku joulujen välinen siivous voisi jonakin vuonna osua, mutta lupasin pohtia tätäkin asiaa sen suuremmin vasta kevätauringon paistaessa. Eli viivana kotiin ja lahjoja paketoimaan!

Kaivoin kaikki lahjat piiloistaan ja jouduin jopa etsimään muutamaa aikaisemmin tehtyä hankintaa. Lopulta keittiön pöydällä oli muutama rulla joulupaperia, nauhoja, pakettikortteja ja askartelukartonkia, teippiä ja tietenkin ne lahjat. Sitten jossain kohtaa siinä hyöriessäni ihmettelin kun sukkani kastui. Tarkemmin asiaa tutkittuani totesin lattialle leviävän maitolammikon olevan peräisin jääkaapista. Ja siellähän se. Vasta avattu maitopurkki kyljellään jääkaapin hyllyllä. Liki tyhjänä, koska kaikki maito oli joko keittiön lattialla, jääkaapin hyllyillä ja seinillä tai ovessa ja juureslaatikoissa. Innokas, ystävälleen lähdössä ollut kuopuksemme, olikin siivonnut ruokailun päätteeksi omatoimisesti myös pöydän, ja koska ilmeistä laskupaikkaa pystyyn asetetulle maitopurkille ei näkynyt, purkki oli laitettu näppärästi kyljelleen.

Siinä se pari tuntia sitte menikin. Jääkaappia, ruokapakkauksia, hedelmiä ja lattiaa pestessä. Ehdin sentään siivota pakettitehtaani pois pöydältä. Hymyilyttää nyt, mutta eilen oli nauru kaukana. Teki lähinnä mieli maata lattialla ja ulvoa. Mutta tulipa siivottua jouluksi ainakin yksi kaappi oikein kunnolla! Mietin tosin, onko hyvä jos jääkaappi tuoksuu kovin vahvasti mäntysuovalle. Mutta hyvä kai se on, että se ainakin jossain tuoksuu!

Puuhommistaan palannut mieheni ymmärsi yskän ja kantoi nopeasti joulukuusen olohuoneeseen. Nimittäin kuin pieni lapsi, niin minäkin toivuin pettymyksestä heti kun sain muuta mukavaa ajateltavaa. Ja kun lapset olivat illalla vihdoin kotona, kieputeltiin kuusen ympärille valot ja tuo herttainen puolisoni jopa pimputti pianolla taustalle joululauluja. Muistuttaen tietenkin jatkuvasti, ettei itse ole jouluihminen ja tekevänsä kaikkensa ihan vain nostattaakseen yleistä joulutunnelmaa.

Ja nyt kun meillä viimein on joulukuusi (kattoon kiinnitettynä ja jonka lapset tosin vielä kunnolla koristelevat), joulun saapuminen, tai saapumatta jääminen, ei huoleta enää ollenkaan. Se on pienestä kiinni tuo joulumieli, ja tällä kertaa pienen kuusen kokoisesta asiasta.
Ulkona on lunta, kaappi täynnä kynttilöitä ja kuistilla hyvä arsenaali hyasintteja. Toki vielä on monta juttua tehtävänä, mutta nyt päästellään vain menemään, niin eiköhän se siitä.

Jotakuinkin tältä näyttää joulu 2018 Uudessa Kuussa. Mutta nyt tontun tehtävälistaa lyhentämään.

Ihanaa iltaa! ♡

Stoooop, tekisi mieleni huutaa. Nyt kuluu nämä joulua edeltävät päivät aivan liian nopeasti. Ja kaikki, tai ainakin melkein kaikki, on yhä tekemättä!

Viime viikko oli kyllä niin tuskaisen täynnä ja stressasin koulujutuista niin, että välillä väänsin ihan itkua. Turhaan, totesin jälkikäteen, mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi. Jos on tapana murehtia kaikki mahdolliset skenaariot ja epäonnistumiset ikään kuin varmuuden vuoksi, on vaikea takoa päähänsä järkeä. No, mutta nyt on kouluasiat tältä vuodelta paketissa ja kun tämä kolmas adventtisunnuntai vielä kulutetaan urheilun parissa, on lasten harrastuksetkin valmiit joulutauoilleen.

Vielä eilisaamuna suurin osa lahjoisa oli hankkimatta, mikä sekin osaltaan lisäsi stressiä. Aikainen herätys ja tanssituntiin yhdistetty ostoskierros veivät eilen tässäkin asiassa eteenpäin. Enää olisi paketointia ja pientä näpertelyä. Klaaralle tilasin joululahjaksi pari ihanaa mekkoa Nova Melinalta ja avattuani paketin jäin miettimään, että tohdinko ollenkaan avata tätä ja piilottaa mekkoja paperin alle. Tulin niin äärettömän onnelliseksi, kun joku oli nähnyt noin suuresti vaivaa tilauksen pakkaamiseksi, että tuli ihan itku. Kun tuntuu, että itse menee joka asiassa helpoimman kautta, toisen näkemä vaiva lämmittää ihanasti mieltä. Ja tässä tapauksessa joulumieltä. Tämä on myös se ihana ero kotimaisen työn ja suuryritysten postimyynnin välillä. Joka joulu kampanjoidaan siitä, että lahjoja hankkiessa pitäisi tukea suomalaisia pienyrityksiä. Ja tottahan se on, että näin saa hyvän mielen ihan jokainen. Lahjan saaja, lahjan antaja ja lahjan tekijä!

Mutta sitten kaipaisinkin vielä vähän lisää niitä pieniä ihmeitä! Nimittäin joulumieli on edelleen aika laimea ja koti varsin epäjouluisessa kunnossa. Itse asiassa kaaoksessa jälleen. Ja kun haluaisin nyt päästä siihen joulutunnelmaan ja saada tunnelmallisen joulukodin. Joulukuusen, kynttilöiden tuiketta, rauhan maahan ja ihmisille hyvän tahdon. Tai ainakin jotain tuollaista kuin noissa alla olevissa kuvissa, jotka on viime vuodelta. Taidan laittaa miesväen illalla kuusenhakuun ja metästää jostakin ainekset jouluiseen kimppuun. Seuraavat viisi päivää olkoon joulun ja joulumielen rakentamista.

Mutta nyt vielä ne pojan pelit ja hiukan kioskivuoroa. Illalla tartun imuriin ja sytytän kynttilät. Ja siitä alkaa sitten mun joulunodotus. Ensi viikolla en suostu murehtimaan enää yhtään mistään! Keskityn ennen kaikkea tekemään kaiken jouluisesti ja mikäli tilanne niin vaatii, elän riisipuurolla, piparkakuilla ja glögillä.

Ihanaa kolmatta adventtia! Pus! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Life / ambassador

---

Silirimpsis, tontut!

Jokos on lahjat hankittuna ja käärittynä? Itse olen asian suhteen vielä vähän vaiheessa, vaikka ideat korvien välissä jo jokseenkin valmiina ovatkin. Tänään on vuorossa päätös kahden vuoden Life ambassador yhteistyölle ja viimeinen aihe on varsin ajankohtainen, eli joululahjavinkit. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.

Tässä postausta tehdessä tuli mieleeni, kun vuosi sitten marraskuussa vierailin Porin Puuvillan Life -myymälässä ja edelläni palveluvuorossa oli miesasiakas. Ja arvatkaapa mitä tuo asiakas oli ostamassa? No 24 hyvän olon joululahjaa vaimonsa joulukalenteriin!!!! No jäihän tuo mieleen. Ja kerroin tapauksesta kotonakin. En edes hienovaraisesti vihjaillut, vaan ihan suoraan pyysin, että jos minullekin. Vaan eipä ole kalenteria kuulunut.

Mutta tänään siis muutama vähän ekologisempi joululahjavinkki, ja kulmana tosiaankin hyvä olo. Ja mikäli tykkäät tehdä joululahjat itse, löytyy siihenkin vinkki pyykkietikkareseptin muodossa! Mikäli joku muukin on jäänyt ilman hyvän olon joulukalenteria, voi vinkit toki valjastaa myös omaan hyvinvointiin ja itsensä hemmotteluun!

Life Vehnätyyny
Nämä on ihan älyttömän monikäyttöisiä. Itse hoitelin vehnätyynyllä aikoinaan synnytyskipuja ja olenpa lämmitellyt niillä myös talvivauvojen sänkyjä. Sittemmin tyynyt ovat kuuluneet niskajumien hoitoon ja välillä myös kuumavesipullon korvikkeeksi. Värejä on useampia ja valikoimista löytyy myös eritoten hartioille käytettävä malli.
Saat tuotteesta -20% alennusta esittämällä kassalla koodin “uusikuu”

Vähän parempaa suklaata
Lifessa on ihan mielettömän kattava valikoima erilaisia suklaita. On raakasuklaata, tummaa suklaata ja vegaanista “maitosuklaata”, jolla hemmotella maitoallergistakin. Ylipäätään laadukkaalla suklaalahjalla voi korvata perinteiset konvehdit ja lahja on heti persoonallisempi. Lifesta löydät myös ainekset raakasuklaan ja konvehtien valmistukseen (kirjoitin reseptejä vuosi sitten ja löydät ne täältä), valmiita DIY raakasuklaasekoituksia ja suklaamuotteja.  Jos itse tehty suklaa tuntuu liian työläältä valitse esimerkiksi Ichoc manteli-appelsiinisuklaa.

Life Body & Soul -huonetuoksu
Ihana lahja sisustukseen panostavalle ystävälle. Mieto ja miellyttävä tuoksu syntyy eteerisistä öljyistä. Valittavana tuoksut seetri ja bergamotti. Kaunis pakkaus, joka ei välttämättä vaadi paperia ympärilleen. Suloinen musta lasipullo ja mustat tuoksutikut istuu aika monentyyliseen sisustukseen.
Saat tuotteesta -20% alennusta esittämällä kassalla koodin “uusikuu”

Life Body & Soul -tuoksukynttilä
Vegaanisesta soijavahasta valmistetty tuoksukynttilä on myös hyvä hyggelahja sisustajalle. Tästäkin valittavana tuoksut seetri ja bergamotti. Kaunis lahja yksistään tai parina huonetuksun kanssa.
Saat tuotteesta -20% alennusta esittämällä kassalla koodin “uusikuu”

DIY pyykkietikka
Itse tehty lahja on aina hyvä valinta. Tämä kyseinen säästää rahaa, ja poiskulutettavana tuotteena se toimii hyvin muistamisena esimerkiksi opettajille ja kerhon tädeille. Valmista pyykkietikka aidosta, käymisteitse valmistetusta etikasta (ei laimennetusta etikkahaposta) ja laadukkaista eteerisistä öljyistä. Muista mainita lahjan saajalle käyttöohjeet (n. 0,5 dl pyykkietikkaa huuhteluainekaukaloon ja ravistettava ennen käyttöä).

4dl vettä
1dl Käymisteitse valmistettua väkiviinaetikkaa
10-15 tippaa eteeristä öljyä. (tuoksuherkälle riittää viisikin)
lasipullo (ja suppilo)

Mittaa kaikki ainekset pulloon ja ravista.
Askartele kaunis etiketti ja liitä mukaan pyykkietikan käyttöohje.

Frantsilan eteerisistä öljyistä valmistat useamman pyykkietikkapullollisen. Itse valitsin tuoksut sitruuna ja laventeli.

Harmonia KSM66
Jos haluat helliä stressaantunutta läheistäsi, tai läheisiä vähemmän stressaantunella itselläsi, on vastaus tässä. Ashwagandhalla on yksi ayurvedan arvostetuimmista hermostoa ja immuunijärjestelmää tukevista rohdoskasveista. Se edistää toipumista stressaavista tilanteista ja lisää emotionaalista tasapainoa. Tukee nukahtamista ja edistää rentoutumista. 

Lifen tuotevalikoimasta löytyy paljon hyviä lahjavinkkejä, kuten erilaiset teet ja glögit, mausteet, pähkinät, ja superfoodit sekä muut elintarvikkeet. Lampaanvillatossuja, sukkia, urheiluravinteita ja kosmetiikkaa. Enemmän lahjavinkkejä voit lukaista myös Lifen joulukuvaston sähköisestä versiosta tai Life verkkokaupan joulukategoriasta.

Muistathan, että kaikista Life:n oman tuotesarjan normaalihintaisista tuotteista saat vielä vuoden loppuun asti -20% alennsuta koodilla “uusikuu”.
Lahjakääröihin voit siis edullisesti kääräistä vaikka Body & Soul -sarjan kosmetiikka tai hyödyntää alennuksen ensi vuoden hyvinvointia ajatellen. Koodi on voimassa 31.12. asti.

Kahteen vuoteen on mahtunut paljon, ja hyvä olo ja hyvinvointi on ollut mielessä vaihtelevasti. Joka päivä tietenkin jossakin muodossa, mutta kuten varmasti meillä ihan jokaisella, aihe kiilaa kärkeen vähän elämäntilanteiden mukaan. Oppia ja viisautta on tullut ammennettua Tiinan ohjeilla valtava määrä, ja eväitä tulevaan on ainakin iso taskullinen. Silti aivan varmasti tulee jatkossakin mieleen monta aihetta, josta voisi kysellä ja ottaa vinkit vastaan.
Jos mieltäsi askarruttaa jokin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä seikka, suosittelen lämpimästi visiittiä Life myymälässä. Henkilökunta on koulutettu palvelemaan ja neuvomaan, ja ongelmat pyritään ensikädessä ratkomaan ihan omiin elintapoihin liittyvin seikoin. Jos siis piipahdat lahjaostoksille, hoida samalla omaa mieltä askarruttavat kysymykset. Vaikka tammikuu on perinteisesti se aika, kun omaa hyvinvointia pohditaan kiivaimmin, ei varaslähdön ottamisesta voi ainakaan olla mitään haittaa!

Iso kiitos Porin Life -myymälöille ja erityisesti Tiinalle. Tämä yhteistyö on ollut antoisa ja jatkuu varmasti vielä jossakin muodossa!

 

Ihanaa Lucian päivän iltaa ja valon juhlaa pimeyden keskelle ♡

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin aika. Välillä tuntuu kuin kaikessa lukisi kissankokoisin kirjaimin “vielä ennen joulua“.

Tämä alkanut viikko on ehkä kuitenkin se ihan viimeinen kunnon puristus. On kaikenlaista joulujuhlaa, konserttia ja muuta iltarientoa. Koulussakin pitäisi ehtiä olemaan. Mutta ensi viikko (jouluviikko!!!) näyttääkin sitten jo ainakin teoriassa helpommalta. Toki sielläkin on monenlaista, mitä pitää ehtiä vielä ennen joulua. On tikkien poistamista Almalta, on hierontaa ja kampaajakäyntiä. Toki nämä terveys ja kauneusjututkin pitää ehtiä hoitamaan vielä ennen joulua. Puhumattakaan niistä ihan oikeista jouluvalmisteluista! Välillä tuntuu, kuin joulu olisi jonkinlainen vedenjakaja jota ennen pitää saada hoidettua ihan kaikki. Vaikka oikeastihan se elämä jatkuu vielä joulun jälkeenkin.

Parin varsin sateisen päivän jälkeen reipas joulumieli on hippasen kadoksissa. Uskon vakaasti, että valkea maa auttaisi tässä kohtaa, mutta minkäs teet. Hetkellistä parannusta on kuitenkin luvassa ja mittarin ainakin lupaillaan laskevan miinuksen puolelle. Saapa nähdä! Nyt en kuitenkaan haaveile edes hangista korkeista nietoksista, vaan ihan pakkanen ja kuurakin riittäisi. Tyydyn vähään!

Olisikohan ollut kolme vuotta sitten, kun olin kaukaa viisas ja tehnyt kaikki jouluostokset jo marraskuun loppuun mennessä. Vannoin itselleni, että otan tämän tavaksi, mutta kappas, kun ei ole sekään toteutunut. Nyt lähinnä mietin, että missä välissä sinne jouluostoksille pitäisi ehtiä. Pelkäänpä pahoin, että sekin pitäisi hoitaa pois alta vielä ennen joulua. Olenko se ruuhkassa ja tungoksessa hikoileva viimehetken stressaaja?

Ja entä sitten kun se joulu on ohi? Kauhea kiire palata arkeen, odottaa kevättä ja sulattaa kinkkukilot? Taidan valjastaa jouluvapaan aivokapasiteettini tämän dilemman ruotimiseen. Josko kuitenkin olisi mahdollista, että joulun alla voisi ihan oikeasti nauttia niistä joulujuhlista ja konserteista. Levittää iloista joulumieltä ja kohdata uusi vuosi levänneenä ja levollisena. Samoin arki, joka koittaa joka tapauksessa. Tähän haluan uskoa. Siitäkin huolimatta että luvassa ei olisi kuin vesisadetta!

Ihanaa tiistai-iltaa! ♡

Long time no see! Tämä bloggaaja on nimittäin ollut niin totaalisen vapaalla! Mietin kyllä, että olisiko pitänyt jotakin insta strooria tehdä, mutta kun mä olen ihan huono siinäkin. On ollut jotenkin niin ihana olla läsnä ja just tässä hetkessä. Ja hei, mä olen aina kärsinyt vähän sellaisesta someähkystä tämän blogin vuoksi, mutta nyt päivitin henkkoht facebookia jopa kolme kertaa parin päivän aikana. Ja se on paljon, kun suurimman osan vuotta en päivitä yhtikäs mitään. Mutta kun kerrankin tapahtuu, niin pitäähän se nykyihmisen jollakin tapaa tuoda esiin!

Blogissa taidettiin jäädä siihen kaaokseen, joka meillä ennen itsenäisyyspäivää vallitsi. Eikä se muuten ollut lainkaan niin nopeasti selätettävissä kuin olin äkkiseltään ajatellut. Siihen kun lisäsi vielä senkin kulman, että lakanoita ei oltu hetkeen vaihdettu ja koira oli päässyt kuraisilla tassuillaan sohvalle, työleiri oli jotakuinkin valmis. Mutta hei, kymmeneen vuoteen en ollut istunut ja katsonut linnan juhlia, mutta nyt tänä vuonna päätin tehdä muutoksen. Mun itsenäisyyspäivät on menneet joko synttäreitä valmistellessa tai niistä toipuessa, mutta tänä vuonna kun vieraiden joukossa oli tuttuja, päätin katkaista tämän epäisänmaallisen  putkeni. Ja olihan se aika hienoa!

Kun esikoinen täyttää kymmenen, niin kyllähän se herkistää. Voi että, mutta olen tässä viime päivinä miettinyt sitä kaikkea, mitä kymmeneen vuoteen on mahtunut. Ja tietty ihan eniten niitä kymmenen vuoden takaisia tuntemuksia. Sitä, miltä tuntui tulla äidiksi verrattain nuorena, ja kuinka elämä niin nopeasti muuttui ja vanhat kuviot vaihtuivat uusiin. Moni ystävyyssuhde jäi, mutta toisaalta ne kaikkein vahvimmat säilyivät.

Koen, että nyt saan ihan luvan kanssa olla ylpeä mun 10-vuotiaasta ja samalla me vanhemmat saadaan olla ylpeitä myös itsestämme. Ei se alku ruusuista ollut, eikä elämä missään nimessä ollut valmis siihen tapaan, kuin moni nykyisin haluaa elämän olevan, kun perhettä aletaan perustamaan. Mutta me ollaan kasvettu itsekin tässä vanhemmuuden ohessa ja tultu aikuisiksi. Sitä mitä elämä muuten ei ole opettanut, lapset ja vanhemmuus kyllä on.

Jonkinlainen rentouskin on vuosien mittaan saanut minussa vallan. 10-vuotiasta nimittäin juhlittiin pienimuotoisesti ja rennosti perjantai-iltana. Tein päivänsankarin toiveen, eli mutakakun ja salted caramel cheesecaken. Kaikki muu syntyi kaupan paistovalmiista tuotteista, eikä kukaan kärsinyt. Päinvastoin, tunnelma oli kepeä ja iltakahvit oikein leppoisa tapa juhlistaa päivänsankaria. Taidan ottaa tämän käytännön ihan pysyvästi!

Siskoni tuli meille perjantaina pariksi yöksi lasten kanssa. Viiden serkuksen jälleennäkeminen on jo sinänsä aina sellainen erityinen tapahtuma, mutta kyllä viikonlopun kruunasi, kun saimme jättää koko katraan mieheni hoiviin, ja pääsin viettämään lauantai-iltaa siskon kanssa. Ohjelmassa oli meidän perinteinen pikkujoulu, eli Murhamestareiden murhaillallinen. Joku saattaa muistaa, että voitimme viime vuonna, ja palkinto-prosecco korkattiinkin vielä perjantai-illan lopuksi kun fiilisteltiin jo seuraavan illan perinnereissua. Ihan parasta oli, että kahmaistiin voitto ja palkinto kuitenkin myös tänä vuonna, vaikka murha oli ehdottomasti kimurantimpi tapaus kuin yksikään edeltäjänsä. Tämän vuoden palkinto sisälsi viskipullon, joten jää nähtäväksi, tuleeko siitä otettua hömpsyt sitten vuoden kuluttua.

Nyt vieraat on saateltu haikein mielin kotimatkalle ja koko taloon on laskeutunut sellainen sadepäivän raukeus. Kun koko pää ja keho on saanut rentoutua viikonlopun ajan ja akut on ladattu taas pitkäksi aikaa, voi sunnuntain viettää ihan vain nauttien. Hygge, namaste ja zen. Ne on nyt todellakin täällä!

 

Ihanaa toista adventtia! ♡

Ps. Meidän pikkupotilas toipuu hyvin ja alkaa jo olla oma itsensä.

Tervehdys!

Piti jo eilen muistaa teitä kukkakimpulla, mutta niin vaan humahti päivä koulutehtävien parissa. Ja niin on mennyt kyllä tämäkin, mutta samalla hoitelen tässä vähän hoitsun hommia ja ajattelin muistaa myös teitä. Mulla on täällä yksi hyvin tokkurainen pumpuli, joka toipuu tämänpäiväisestä leikkauksestaan. Rassukka on ihan veto pois ja luo välillä anelevan katseen tuolta kaulurinsa uumenista. Alma meni ihan suunniteltuun ja vähemmän kiireiseen leikkaukseen, joka sitten ihan muusta syystä vaihtuikin vähän kiireellisempään operaatioon. Eläinlääkärikin totesi, että meillä oli kyllä ihan mieletön tuuri. Jos tätä sovittua operaatiota ei olisi ollut, meille olisi voinut tulla ensi yönä melkoisen kiireellinen keikka päivystykseen ja pahimmassa tapauksessa olisi voinut käydä tosi huonosti. Että jos joskus tuntuukin, että vähän tökkii, niin kyllä se onnikin välillä potkaisee.

Se kuuluisa joulufiilis on tänään kuitenkin vähän kadoksissa, eikä tietenkään vähiten vesisateen vuoksi. Nyt just puuttuu myös ne hygge, namaste ja zen. Miten voikin päästä koti tällaiseen kaaokseen! Olen pari päivää katsellut tuimasti rappusilla lymyileviä villakoiria, mutta edes ne eivät ole ymmärtäneet väistyä. Jos siis oletkin joskus saanut sellaisen käsityksen, että bloggaajan koti olisi aina tiptop, niin voinen vakuuttaa, että ei muuten ole! Eikä ole edes sellaisessa somassa elämänmakuisessa tilassa, kuin niissä suosituissa Tältä meillä näyttää oikeasti -postauksissa. Ehei, tämä on todellista hardcore realityä! Ihan piti tämä tekstin kirjoittaminenkin aloittaa siitä, että kaivan näppäimistön lippujen ja klappujen alta. Pahinta, ettei ole edes ketään jota syyttää! Itse kun olen tämänkin rojun tähän kasannut.

Tänään siis vain kukkia, vassokuud!

Mutta nyt varmaan pitäis ripustaa ne pyykit, jotka otin koneesta jo ennen yhtä. Unohtuivat siinä hötäkässä kun piti lähteä noutamaan Almaa kotiin. Jos vaikka saisi maaniteltua lapset imuroimaan yläkerran (uhkailu lahjonta ja kiristys!) ja käyttäisi tunnin sellaiseen yleiseen kaaoksen selvitykseen. Ehkä tänään voisi päästä edes johonkin semihyggetilaan! Rapsutella pientä toipilasta kynttilänvalossa ja hyväksyä, että päivä se on huomennakin!

Kivaa tiistai-iltaa! ♡

Kaupallinen yhteistyö / Posti

---

Olin itse vielä aika pieni, kun siskoni veti maton oman jouluni jalkojen alta kertomalla meillä vierailevasta Joulupukista enemmän kuin olisin halunnut tietää. Koen edelleen pientä katkeruuttaa siitä, että omaa lapsenuskoani sillä tavoin horjutettiin. Olisin nimittäin ennen kaikkea halunnut uskoa. Nykyisin koen vahvasti, että lapsella on myös oikeus uskoa. Oikeus uskoa Joulupukkiin ja joulun taikaan, mutta ennen kaikea oikeus uskoa kaikkeen siihen hyvään, mitä joulun on mahdollista antaa.
Lapsen uskosta, ja samalla joulun taiasta, tänään kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

5-vuotiaan joulun odotuksessa on jotakin aika ihanaa ja aitoa. Sellaista herkkyyttä, joka ruokkii myös omaa joulumieltäni ja kenties paikkaa sitä jotakin, mikä minussa itsessäni silloin joskus meni rikki. Usko Joulupukkiin onkin asia, jota olen yrittänyt vahvistaa ja pitkittää lapsissani mahdollisimman kauan. Usko sellaiseen kaikkivoipaan joulun taikaan, joka muuttaa yhden kuukauden vuodesta omaksi erityiseksi ajakseen. Mielestäni me ihmiset tarvitsemme sitä – niin aikuiset kuin lapsetkin. Emme välttämättä niinkään kiirettä ja stressiä, emmekä edes lahjoja. Mutta sitä jotakin pientä lupausta että lopulta hyvä voittaa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta itse koen, että joulun suurin tehtävä on herkistää.
Ja vaikka olen täysin tietoinen siitäkin, että esikoiseni kohdalla tuo matto on vedetty ihan samaan tapaan joulun alta, haluan, että koti on paikka, jossa on lupa uskoa ennen kaikkea jouluun. Meillä Joulupukin olemassaoloa ei kielletä koskaan, se on päätös jonka tein itse jo vuosia sitten ja eräänlainen hiljainen sopimus, jonka olemme esikoisen kanssa solmineet vaihtamalla tiettyjä katseita.

“On illan sini, luonto, vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa, pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään
Ja toivon, että joulun tähden nään

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tunteen vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Meillä kirjoitettiin joulupukille jo lokakuun loppupuolella. Kirjeet on perinteisesti viety kuistin maton alle, josta tonttu napaa ne mukaansa öisillä kierroksillaan. Taisi tosin kulua kokonainen kuukausi, että tonttu tällä kertaa muisti ottaa kirjeen mukaansa, mutta nyt se on varmasti arkistoituna jatkotoimenpiteitä ajatellen. Viime yönä tonttu oli jo toistamiseen jättänyt käynnillään pienen yllätyksen kalenterin taskuun ja ensimmäista adventtia vietetäänkin varsin jouluisessa tunnelmassa.

Vaikka Joulupukin vierailu aattoiltana onkin lapsen joulun kohokohta, haluaisin uskoa, että itse joulun odotuksella on yhtälailla merkitystä lapsille kuin minullekin. Päiväkodin ja muskarin kautta tulevat erilaiset joululaulujen opettelut ja tonttuleikit. On joulujuhlaa, jouluaskartelua, tonttutanssia, jouluisia satuja, pipareiden leivontaa ja tietenkin joulukalenteri. Yksi merkittävä juttu on myös kirje Joulupukilta. Ihan oikea kirje ihan oikealla postimerkillä ja Napapiirin postitoimiston leimalla. Sieltä se löytyy hiukan ennen joulua postilaatikosta – kaiken tavallisen postin ja joulukorttien seasta.

Joulupukin kirje -palvelu on hauska tapa palkita sinnikäs joulun odottaja. Kirje sopii lahjaksi tietenkin omille lapsille, mutta sillä voi muistaa kummilapsia tai pieniä sukulaisia ympäri maailman. Itse asiassa jopa 13 eri kielellä. Kirjeessä lasta puhutellaan omalla nimellään ja lähettääpä Joulupukki myös virallisen kiltteystodistuksen, joka kannattaa laittaa talteen jouluaattoa ajatellen. Joulupukin kirje pitää sisällään myös itse väritettävän joulukortin, jonka voi antaa eteenpäin kelle tahansa tai sen voi värittää valmiiksi ja antaa aatto iltana kiitoksena Joulupukille.

Viikolla 50-51 toimitettava kirje antaa mukavasti uutta pontta joulumielen ylläpitämiselle ja onhan siinä kerrottavaa ystäville ja sukulaisillekin, kun itse Joulupukki on lähettänyt postia!

Joulupukin kirjeen hinta on 8,90 euroa ja sen voi tilata täältä. Kotimaan kirjeiden viimeinen tilauspäivä on 16.12. 2018. Keski-Eurooppaan kirje pitää tilata päivää aikaisemmin ja Euroopan kaukaisimpiin kolkkiin 4. 12. 2018. Mikäli Joulupukin kirjeen haluaa osoittaa kaukomaille tilaus on kuitenkin tehtävä jo tänään, joulukuun toisena päivänä.

Mitä joulukuussa sitten odotetaan?

En jaksa, enkä edes halua uskoa, että lapset odottavat vain ja ainoastaan joululahjoja. En jaksa uskoa myöskään melko lyhyen joululoman viehätykseen. Enkä usko siihenkään, että jokin ruoka olisi kokonaisen vuoden odottamisen arvoinen. Eiköhän lanttulaatikkoa voisi tehdä aikaisemminkin, jos siitä oikeasti tykkäisi niin valtavan paljon. Kyllä joulukuussa odotetaan ennen kaikkea joulua. Ihan vain ja ainoastaan joulua, joka pitää sisällään niin paljon, ja juuri niin paljon kuin sen haluaa pitävän sisällään. Joulu on mielentila ja joulun odotus vähintäänkin puolet koko ilosta!

Meillä ensimmäinen adventti pitää sisällään kynttilöiden tuiketta ja piparintuoksua. Piparit leivotaan perinteisesti tonttulakit päässä ja joululauluja kuunnellen. Ennen kaikkea perinteitä ja joulumieltä kunnioittaen. Joulua ei ole pakko puristaa muutamaan päivään, vaan sen voi onneksi jakaa myös koko kuukaudelle. Meillä tehdään juurikin niin!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun ajan aloitusta.

Wohoo! Tässä kohtaa uskaltaa kai jo tuulettaa: Marraskuu on selätetty, tervetuloa joulukuu!

Mietin aamulenkilläni, että tuo kovassa tuulessa juokseminen oli vähän kuin vertauskuvallista pinkomista. Ensimmäinen puolikas sisulla tuulen läpi, kuin marraskuuta vastaan taistellen. Ja kotiinpäin sitten askel kevyenä ja myötätuulen avittamana. Samoin kuin joulukuu antaa loppuvuoden pimeydelle oman kevityksensä. Tai ainakin vie ajatukset pois siitä pimeydestä.

Kaivoin tänään vintiltä  lasten kalenteritontut ja muutkin nisset ja nasset. Lapsille sanoin, että huoneet pitää siivota illan aikana tiptop kuntoon, tai tonttujen taskut pysyvät vastedeskin tyhjinä. Ihana joulu joka mahdollistaa perinteiset kasvatusmallit. Uhkailu lahjonta ja kiristys – minne joutuisinkaan ilman teitä!!!!

Kuin palkinnoksi marraskuun voittamisesta mulla on onneksi tänään ne pikkujoulut. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Oikein loistava tapa juhlistaa virallisen joulun odotuksen alkamista. Ylipäätään ihana tapa päättää viikko ja aloittaa viikonloppu. Vielä pitäisi pikkujoululahja kääräistä paperiin ja sitten saakin jo alkaa tehdä lähtöä. Onni on juhlat, jotka alkavat niin aikaisin, että nukkumaan ehtii vielä saman vuorokauden puolella!

Nappasin kaupasta pari ihanaa leikkoamaryllista alkavan viikonlopun ja ensimmäisen adventin kunniaksi. Huomenna laitetaan sitten enemmän joulua esille. Joulukuusellekin pitää ehkä miettiä paikka uudestaan, koska se olkkarin kirjakaappiprojekti valtasi perinteisen kuusen paikan. Vaikka toisaalta ne kirjat on edelleen siellä kaapissa ihan vain tungettuna ja ängettynä, joten kuusi voisi jopa kivasti peittää sen tilanteen. No, pitää miettiä! Tai sitten vaan viedä loppuun se elokuussa aloitettu homma!

Mutta nyt toivottelen oikein ihanaa alkavaa viikonloppua ja perjantai-iltaa.

Puspus! ♡

 

Tip tap, tip tap… Olisikin joululaulu, mutta kyllä se on kuulkaas sulavan lumen ääni mikä tuolta ulkoa kantautuu. Voi peppu, sanon minä! Vaikka olisi se kai ollut vähän liiankin hyvin, jos se pysyvä lumi ja pakkanen olisivat tulleet jo tässä kohtaa vuotta. Olen siis kiitollinen tästä pienestäkin talvesta. Ja onneksi otin eilen kuvia siitä lumesta. Menneen talven lumesta, kuten kai voisi jo tässä kohtaa sanoa. Mutta hyvä muistutus siitä, että oikea talvi on kaunis. Vai oletteko toista mieltä?

Mutta luonnon kauneudesta vähän pinnallisempiin juttuihin. Kaikkien pillifarkkuvuosien jälkeen olen nimittäin jo pitkään haaveillut kunnon flare-farkuista. Joo, mä tiedän, että nämä jakaa mielipiteitä, ja tiedän, että nämä on monelle myös ehdoton nounou. Mutta itse tykkään, ja riittäköön se nyt tällä kertaa.
No, ongelmana on lähinnä ollut, että olen halunnut täyspitkät farkut ja markkinoilla taasen on kovasti sitä vajaamittaista mallia. Parit farkut olen löytänyt sovitettavaksi asti, mutta lahkeet on aina jääneet lyhyiksi. Olin jo luopua toivosta, ja just siinä kohtaa löysin nämä ihanuudet. Korkea vyötärö, tarpeeksi pitkät liehulahkeet ja istuvat vielä muutenkin kuin hansikas. Ja onneahan on juurikin ne täydellisesti istuvat farkut! Nämä veti nyt ihan kärkeen luottovaatelistallani!

Aika ihania nämä mun lenkkimaisemat ainakin näin valoisaan aikaan, vai mitä olette mieltä? Viimeisen viikon tosin jopa illalla on nähnyt eteensä, kun lumi ja kuu on valaisseet maisemaa. Nyt täytyy pitää sormet ja varpaat ristissä, ettei taas mene ihan mustaksi.

Jos yrität pitää suklaasyönnin ruodussa ja olet kuten minä, eli rakastat fazerina-suklaata, suosittelen maistamaan noita Pulsin appelsiini-suklaa-kaurapatukoita (saatu / Life). Sellainen vähän parempi väipalapatukka, joka vie sen pahimman suklaanhimon hienosti mennessään. Ei sillä, etteikö se fazerinakin maistuisi, mutta kun ei niitäkään kai ihan joka päivä pitäisi syödä. Ainakaan ennen joulua.

Kivaa torstai-iltaa. Mä lähden tästä kohta heiluttamaan kahvakuulaa.

 

Pulsin patukat saatu / Life