Se olisi huomenna suvivirren paikka. Koululaiset kirmaavat kohti kesälaitumia, valkolakit painetaan päähän ja todistukset säilötään kansioihin. Syksyllä aloitetaan sitten taas puhtaalta pöydältä ja uudella innolla.
Tuossa juuri edellispäivänä tuumailinkin kukkalähetysteni nihkeää hiipumista, mutta telepatiaan taitaa olla yhä uskominen. Eilen nimittäin sain taas tuliaispuskani Suomen Turusta, ja kylläpä se piristi kauniilla vihreävalkoisella luonnollisuudellaan. Kukat tuovat sopivasti juhlaa tähän vettä jakavaan viikonloppuun!
Kaikkien lomailevien lasten puolesta tietenkin harmittaa tuo kylmyys ja koleus, mutta nyt pitää vain luottaa siihen, että se kesä tulee jossakin vaiheessa. Myönnän toki itsekin kaipaavani aamukahvin juomista ulkosalla, hellemekkoja ja paljain varpain hyppelyä. Niitä ja kesän kukkaloiston puhkeamista odotellessa, on kuitenkin ihan mukava kääriytyä villaan ja vällyihin ja nauttia kukkakaupan kimpusta.
Nappasin eilen kirjastosta kirjan, jonka lukemista olen lykännyt jo hyvän aikaa. Odottanut muka sitä oikeaa mielialaa ja fiilistä. Ann Heberleinin En tahdo kuolla, en vain jaksa elää oli kuitenkin pakko ahmaista yhdeltä istumalta (kirja ei ole pitkä), enkä malttanut olla soimaamatta itseäni siitä, että luin sen vasta nyt. Jos siis kesäkirjapinoosi yhä mahtuu täydennystä, ja kyseinen kirja on lukematta, suosittelen lämpimästi! Rehellistä ja raakaa, mutta samaan aikaan pohtivaa ja ajattelevaa. Ei mitään kepeää kesälukemista, mutta juuri sellaista kahvipapujen haistelemista niiden kevyempien kirjojen välissä.
Viikonlopun ohjelmaan kuuluu paitsi ensi viikon ruokahuollon, myös jonkinlaisen lomaohjelman laatiminen ja varavuoteen sijaaminen. Me saadaan nimittäin yksi kaupunkilaistyttö luoksemme viikon lomanviettoon, ja sekös tuokin lisää elämää näiden seinien sisään. Uimarantaa ei taida tarvita nyt lomaohjelmaan listata, mutta koetetaan keksiä muista mukavia ajanviettotapoja.
Nyt kuitenkin kirjaston kautta viikonlopun viettoon. Hurjasti onnea kaikille koulunsa päättäville, valmistuville ja heidän vanhemmilleen. Onnistuneita ja hauskoja juhlia teille, ja muuten mukavan leppoisaa viikonloppua kaikille!
Torstaita muruset ja ihanaa alkanutta kesäkuuta! Ei nyt järin kesäinen tuo sää tänäänkään, mutta ripauksella sinistä vaihtui ainakin keittiön fiilis heti kesäisempään. Niin, ja toki taljojen kuoriminen tuoleiltakin antoi oman lisänsä kesäisempään sisustukseen. Mutta kylläpä tuntuukin taas vaihteeksi raikkaalta ja sitten syksymmällä on kiva taas vaihtaa tunnelma vähän lämpimämpään.
Keittiön ikkunalta katosi vihreys kun suurin osa kasveista lähti ilmojen lämmetessä ulos, ja nyt olenkin lisännyt basilikaa oikein vauhdilla, jotta ikkunalla vihertäisi edes jonkin verran. Basilikat kasvatan aina sisällä (jos nyt ei jotain pidempää lämpöjaksoa satu kesälle), koska ne ovat niin kylmän arkoja. Miellä mysö syödään tuhottomia määriä basilikaa, mutta kun pitää aina juurtumassa muutamaa basilikan oksaa (juurtuvat vesilasissa alle viikossa), saa ruukkuihin jatkuvasti uutta kasvua.
Sadepäivien iloksi ostin myöskin hortensian, joka saa nyt odottaa kesäisempää säätä keittiötä kaunistaen. Koska haluan ehdottomasti säilyttää kukat sinisinä (pidän yleensäkin sinisistä kukista punaisia enemmän, liekö johtua värisokeudesta), ostin myös havu- ja rodolannoitetta.
Mutta jos nyt vertaa edellisiin keittiökuviin, niin onhan tässä askeleen verran kesäisempään menty ainakin sisustuksen suhteen! Vielä kun tarkenisi villasukkien sijaan tallustella paljain varpain, niin johan tuntuisi kesäkodilta. Niitä ilmoja odotellessa! 🙂
Kouluvuosi lähenee loppuaan ja tällä viikolla ollaan jo hitusen lomaisemmissa fiiliksissä kotonakin. Ruuaksi on toivottu tacoja, ja jälkkäriksi raparperipiirakkaa. Olen tässä myös selaillut netistä jäätelökoneita, ja mikäli teillä on antaa vinkkiä jostakin hyvästä, mutta kohtuuhintaisesta jäätelökoneesta (jolla saisi valmistettua kerralla enemmänkin kuin jälkiruokakulhollisen), ottaisin vinkit enemmän kuin mielelläni vastaan!
Huomenta ihanat! Meillä jokaisellahan on jossain se rakastakin rakkaampi paikka, jossa kesätuuli tuntuu lempeämmältä kuin missään muualla, ja paikka, jossa muistot sekä tulevaisuus näyttävät molemmat yhtä aurinkoisilta ja valoisilta. Ei ole varmastikaan mikään ihme, että minun paikkani löytyy ihan läheltä, oman pihan turvallisesta suojasta. Yhteistyössä Rolling -viinin kanssa, kerron teille tarinan omasta paikastani auringossa!
Meillä on juuri pyörähtänyt mieheni kanssa käyntiin kuudestoista yhteinen kesä. Kuuteentoista vuoteen on mahtunut monenlaista asumista, kesää, ja kesänviettoakin. On asuttu kerrostalossa, ja taas seuraavassa kerrostalossa. Sitten rivitalossa, jossa jo päästiin maistamaan oman takapihan ihanuutta. Viimein täällä nykyisessä kaupungissa omakotitalossa, josta taas siirryttiin väliaikaisesti kerrostaloon ennen muuttoa tähän nykyiseen, jota kodiksikin kutsumme. Koti meillä on toki aina ollut – paikka jossa ne kaikkein rakkaimmat ovat lähellä, mutta tästä kodista on tullut meille koti ihan erityisellä tavalla.
Tämän talon myynti-ilmoitus bongattiin heti tuoreeltaan eräänä loppu kesän lauantai-iltana, ja näyttökin sovittiin samantien maanantai-iltapäivään. Näytöllä sitten luonnollisesti kierrettiin ensimmäiseksi taloa, mutta kaikki ei mennytkään kuten pankkien ja kiinteistövälitysfirmojen mainoksissa. Minä nimittäin kuljin mieheni perässä itku kurkussa. Siinä missä itse näin sen myynti-ilmoitusten potentiaalin, kulki mieheni huoneesta toiseen pitkin hampain ja päätään pudistellen. Kaikki ne parissa vuorokaudessa laatimani suunnitelmat ja unelmat olivat valua pitkin poskiani. Lopulta tuli vuoro kiertää piharakennusta ja tonttia, ja siinä se sitten iski: Totaalinen takinkääntö, joka päättyi mieheni tokaisuun “tämä me ostetaan!”. Siellä jossain piharakennuksen vintillä, tirautin ne ensimmäiset onnenkyyneleet tällä tontilla.
Jos mieheni ei ehkä osannutkaan nähdä suuria suunnitelmiani ja remonttiaikeitani kaiken silloisen läpi, iso pihapiiri ja ulkorakennus tekivät kuitenkin vaikutuksen. Vaikka olemme molemmat viettäneet lapsuutemme taajaman omakotialueella, oli meillä kummallakin kuitenkin se sama palo omaan rauhaan. Löytää se oma paikka auringosta, paikka johon juurtua ja juurruttaa myös lapset.
Ensimmäinen vuosi täällä oli yhtä löytöretkeilyä. Löydettiin luumupuut ja hahmotettiin muutenkin tontin rajoja ja vanhojen kukkamaiden ääriviivoja. Ensimmäisenä kesänä raivattiin ja kaivettiin, ajettiin ruohonleikkuri yhtenään kiviin, koska niitäkin tuntui tupsahtelevan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jopa vähän harmittaa, että niitä ennen kuvia on tullut otettua puutarhasta niin vähän. Nyt kun kivien paikat on opittu, nurmikko ajettu ja kukkamaat kaivettu esiin, on välillä jopa vaikea muistaa, miltä kaikki näyttikään ennen.
Heti ensimmäisenä keväänä rakastuin täällä vanhaan vaahteraan, jonka latvuksista kuului kukinta-aikaan korvia huumaava surina. Puun päällä leijaili valtava kimalaisarmeija, kun taas sen alapuolelle ilmestyi kesän edetessä pallohortensiat, akileijat, harmaamalvikit, kurjenpolvet ja lukuisat muuta perennat. Paahteiselle yläpihalle vaahtera luo suojaisan varjopaikan, jossa istua.
Ja siinähän me sitten istuttiin. Istuttiin ja suunniteltiin, mietittiin, että mitä seuraavaksi. Ja välillä vaahteran varjossa vain maattiin ja hengähdettiin hetki, jotta jaksettiin taas jatkaa hommia. Omenapuita tuonne ja hiekkalaatikko tuohon… Nyt niihin kaikkiin on näkymä juurikin tästä paikasta – oman vaahteran alta.
Parina ensimmäisenä syksynä ja talvena myrsky kaatoi vanhoja puita meiltäkin, ja lohkaisipa se tästä suuresta vaahterastakin puolet. Jos puussa ennen olikin neljä vahvaa haaraa, on niitä jäljellä enää vain kaksi. Mutta puuta kiertävä köynnöshortensia ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, eikä puu haljennut maahan saakka. Kohtalo oli päättänyt, että kaikista puista juuri tämä jäisi kuitenkin pystyyn. Edelleen me viihdymme vaahteran alla, ja puoletkin sen suuresta latvasta riittää meille kyllä. Välillä istumme suunnitellen, välillä makaamme hetken huilahtaen, mutta yhä useammin vietämme aikaa vaahteran suojassa vain ja ainoastaan nauttien. Uuden suunnittelemisen lisäksi tässä on nimittäin loistava paikka katsoa taaksepäin ja muistella menneitä. Pelkän puurtamisen lisäksi on mukava joskus kohottaa malja kaikelle sille tehdylle työlle ja täällä yhdessä eletyille vuosille.
Me kilistellään harvoin kuohuvalla, mutta lasillinen punaista maistuu molemmille. Rolling -viini on loistava kesäpunkku ja hyvä seuralainen erityisesti piknik-ruuille ja grilliruualle.
Rolling -viinin maku on täyteläinen, runsaan hedelmäinen, punaisten marjojen ja luumujen täyttämä. Punaiseen Shiraz-rypäleeseen on lisätty pikkuisen myös valkoista Viognier -rypälettä. Pidän itse juurikin täyteläisistä ja tanniinisista punaviineistä, ja Rolling edustaakin juuri niitä omia lempiviinejäni.
Kesän ex tempore piknikille ei todellakaan tarvitse tehdä suuria valmisteluja. Makkarat, sekä ilmakuivattu kinkku, manchego ja oliivit huolehtivat suolaisesta puolesta, leipä tasapainottaa makuja suupalojen välissä, ja helteellä kermakakkuja paremmin jälkkärinä toimii tuoreet mansikat. Eväät koriin ja viltti pyöräntarakalle!
Ja merta edemmäksi ei missään nimessä tarvitse lähteä! Jokus se paras paikka löytyy yllättävänkin läheltä. Vielä kun samalle paikalle palaa toistamiseen, siihen alkaa kiintyä erityisesti. Parasta on kuitenkin seura, ja yhdessä tehdyt muistot!
Cause there’s a place in the sun where there’s hope for ev’ry one… No nyt se soi päässä! 🙂
Kepeää keskiviikkoa!
Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!
Tunnelmallista sadeiltaa! Aukesi kyllä tuo luonnon oma kastelujärjestelmä ihan oikeaan aikaan. Pelkäsin nimittäin jo, että tässä ehtii koko kaivo kuivua, kun puutarhaletkua on jouduttu käyttämään aika ahkerasti. Kun nyt sitten ei jäisi kolea sadesää liian pitkäksi aikaa päälle. Mutta on tuo kesäsateen tuoksu vaan niin mahdottoman ihana!
Välillä tuntuu, että jokainen nurkka tästäkin talosta on nähty tässä blogissa jo liian moneen kertaan. Vähän sisältöä vaihdellakseni (ja kyllästymistänne estääkseni) räpsin aamulla muutaman kuvan työhuoneesta, jota ei ole tainnut vähään aikaan kuvissa vilahtaa. Ja ei, tämä järjestys ja siisteys ei todellakaan ole mikään alati vallitseva tila! Välillä näppäimistöä pitää ihan oikeasti kaivaa mappipinon alta esiin, ja hiirelläkään ei ole tilaa liikkua, mutta mitäs sitä nyt sekasortoa kuvaamaan. Kuvissa kuitenkin se tilanne, jota työhuoneessa pyritään ylläpitämään. 🙂
Huonekuusi ja kilpipiilea piristävät työpöytää, ja ikkunan edessä on sitten vähän muitakin viherkasveja, ja se puoli huonetta näkyy ehkä parhaiten tässä helmikuun postauksessa. Noin ylipäätään työhuone on meillä varmaankin se huone, joka fiilikseltään eroaa muista, mutta toisaalta tykkään siitä, että se saakin olla erilainen. Tosin tuosta Hayn about a chair -tuolista olen vähän miettinyt luopuvani, mutta etenen rauhassa senkin päätöksen suhteen.
Kuten tuosta alakerran pohjapiirroksestakin näkee, työhuone on se, minkä läpi meillä kuljetaan peremmälle, ja kaiken järjen mukaan tämä huona olisikin pidettävä tiptop kunnossa. Totuus on kuitenkin, että tähän tilaan jää paljon tavaraa sellaiseen väliaikaiseen sijoitukseen. Jotkin jutut ovat menossa ja jotkin tulossa. Mutta koti on koti, ja elämän kai vähän kuuluukin näkyä. 🙂
Tänään on ollut jotenkin ihan hötkyilypäivä, mutta nyt ajattelin oikaista itseni sohvalle tai sänkyyn ja painaa nenäni hetkeksi kirjaan. Sateen ropina tuo ihanaa taustaääntä siihenkin hommaan.
Aurinkoista illan alkua!
Rakkauteni vaaleansiniseen ei ota laantuakseen näin kesän koittaessa, eikä ihmekään, kun tuolla tontinrajoilla loistaa lemmikit kuin sininen kukkameri. Nostin keittiön pöydälle vanhan kannullisen noita ihania sinisiä kesäntuojia, ja kas, heti iski söpöilyvaihde päälle. Jos omistaisin oikein ison pitsipöytäliinan, olisin varmasti levittänyt pöydälle myös sen. Suitsait saavat astua syrjään taljat ja liika harmaa. Nyt meille muuttaa kesä!
Vaikka koti on vielä viipynyt eleettömän talvisessa asussaan, pukeutumisen suhteen rusetit, röyhelöt ja pitsit on kaivettu naftaliinista jo aikoja sitten. Viime kesänä hankkimani lemmikinsininen kesämekko (Banana Republic) on edelleen kaunein omistamani vaatekappale, ja sekin on päässyt jo auringosta nauttimaan. Mekossa on oikeastaan kaikki palaset kohdillaan, vaikkei sen leikkaus nyt ihan hansikkaan tavoin itselleni istukaan. Röyhelöt, leveä helma, väri ja vielä taskutkin! Tämä päällä kelpaa pyörähdellä Taipaleen Reijon tahdissa, vaikkei eriparisilmäni millään muotoa lemmikkejä muistutakaan. Ja vaikka yleisin kesähabitukseni onkin päästä varpaisiin kurainen ja multainen (mustilla kynnenalusilla höystettynä), tämä mekko päällä tulee takuuvarmasti kesäheinäfiilis! Mikäli kohtuullisen matkan päästä löytyisi vielä tanssilavakin, tässä mekossa voisin oitis hypätä pyörän selkään, ja polkea tanssahtelemaan!
Pitsipöytäliinoja ja tanssilavoja tai ei, kesän ihanuus piilee juurikin siinä, että mieli vaeltaa uusiin ja erilaisiin juttuihin. Pitkä pätkä vuodesta mennä porskutetaan tasaisen harmaassa, mutta annas olla kun aurinko lämmittää ja luonto puskee väriä. Siinä sulaa suomalainen luonne ihan uuteen uskoon!
Taidanpa kipaista vielä toisenkin kimpun sinne makuuhuoneeseen. Ja sitten penkomaan niitä sinisiä tyynynpäällisiä kaapista! Kunhan nyt en vallan sekaisin menisi kun syreenit ja juhannusruusut puhkeavat kukkimaan!
Hejsan, kaunokaiset! Taas olisi aika jatkaa Life ambassador postausten sarjaa, ja tällä kertaa puhutaan kauneudesta! Kauneudenhoidon ja kaunistautumisen voi varmaankin karkeasti jakaa kolmeen osaan: Kauneuden ulkoinen ja sisäinen hoitaminen, sekä ehostus. Kosmetiikkajuttuja löytyy blogista aina silloin tällöin, mutta sukelletaan nyt vaihteeksi siihen sisäisen kauneudenhoidon syötävään muotoon! Postauksessa jälleen kerran ajatuksia aiheesta, tuotetärppejä, sekä tietysti arvonta!
Riittävästi unta ja lepoa! Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, stressin, auringon, sokerin ja alkoholin välttäminen, riittävä vedenjuonti, ulkoilu ja raitis ilma. Sinäpä joitakin äärimmäisen yksinkertaisia kauneuskikkoja, joiden vaikutuksesta ei varmaankaan tarvitse sen enempää kiistellä. Kaikki riippuvaisia omista elintavoistamme, ja jokaisella suora yhteys ulkonäköömme. Eritoten esimerkiksi ihon kuntoon. Toki ovat ne onnelliset, joiden iho ei reagoi oikeastaan mihinkään negatiiviseen, mutta valtaosa meistä on kai kuitenkin joutunut taistelemaan harmaan ja elottomanvärisen ihon kanssa. Silmäpusseista ja näppylöistä puhumattakaan!
Tässä postauksessa kirjoittelen teille nyt kauneuden kannalta oleellisista lisäravinteista, mutta heti alkuun tuo Porin Life -myymälästäTiinalta saamani rehellinen pohjustus: Kaunetta ei voi syödä pelkästään purkista! Elintavat tulevat jälleen kerran ihan ykkösenä, mutta niiden lisäksi, ja niitä paikkaamaan, voit kuitenkin ottaa extraboostia lisäravinteista.
Aloitetaan siitä ehdottomasti tutuimmasta (ainakin itselleni tuttu jo teini-iästä) eli Sinkistä! Vaikka sinkki on välttämätön ihan normaalille kasvulle ja kehitykselle, sen merkitys korostuu juurikin ihon, hiusten ja kynsien terveyttä vaalittaessa. Sinkki auttaa meitä vastustamaan infektioita immuunijärjestelmän normaalia toimintaa edistämällä. Huipputärkeä sinkki on siksi myös esimerkiksi aknesta kärsiville, tai ylipäätään näppylöitä puskevalle iholle. Yhdessä suoliston terveyttä ylläpitävien probioottien ja luontaisen A-vitamiinin kanssa, sinkki toimii luonnollisena lääkityksenä.
Vähän jopa harmittaa, että aikoinaan aknen kanssa kärvistellessäni lisäravinteiden käyttöä vähäteltiin lääkäreiden toimesta. Olisin nimittäin mielelläni kokeillut jo tuolloin jotakin luonnollisempaa vaihtoehtoa, kun se onni ei kuitenkaan tullut siitä hevoskuuristakaan.
Life Sinkkion hyvin imeytyvä, ja yksi tabletti sisältää 25 mg sinkkiä.
Tarrataan heti perään toiseenkin tuttuun sanaan, nimittäin antioksidantteihin! Esimerkiksi kotimaiset marjat ovat täynnä antioksidantteja, mutta on olemassa myöskin superantioksidantteja. Alfalipoiini on eräänlainen vitamiinin ja rasvahapon välimuoto. Samaan aikaan se on rasva- ja vesiliukoinen ja kulkeutuu siksi tehokkaasti niin solujen sisä, kuin ulkopuolellekin, yltäen aina aivoihimme asti.
Alfalipoiinihappoa muodostuu itse asiassa meidän omassa kehossammekin, mutta omavaraisuus riittää tässä superantioksidantissa vain välttämättömimpiin solutoimintoihimme. Ravinnostakin alfalipoiinia saa oikeastaan mitättömän vähän.
Alfalipoiinihapon muodostuminen omassa kehossammekin alkaa vähetä suhteellisen varhain aikuisiässä, joten sen nauttiminen ravintolisänä on yksi ikääntymistä hidastava keino. Alfalipoiinihappo sopii myös urheilijoille, ja kaikille meille nykyajan hektistä elämää eläville. Se nimittäin auttaa selviytymään arjen kiireistä parantaen suoritustamme sekä muistiamme. Tämä Bioteekin Super Alfalipoiini on hitaasti imeytyvää sorttia, joten se sopii hyvin myös herkälle vatsalle.
Vaikka alfalipoliinilla on suotuisat vaikutukset meille kaikille, tämä superantioksidantti on kuitenkin erityisen tärkeä silloin kun keho joutuu kamppailemaan isompia vastustajia, kuten MS-tautia tai reumaa vastaan.
C-vitamiinin vaikutuksista puhuttiinkin jo tuossa liikunta-aiheisessa postauksessa, ja tosiaankin C-vitamiini on tarpeellinen paitsi vastustuskyvyllemme, myös sille kollageenin tuotannolle. Edellisessä postauksessa käsiteltiin kollageenin tärkeyttä nivelten hyvinvoinnissa, mutta kuten varmasti tiedätte, kollageenillä on iso merkitys myös ihomme elastisuuden säilymiseen. (Kollageenista lisää myöhemmin tässäkin postauksessa!) Life Vitamin C + Berries sisältää aimo annoksen C-vitamiinia (1000 mg/tabletti). Lisäksi se on täysin vatsaystävällinen.
Yksi ehdoton pillerimuotoon pakattu lempikauneustuotteeni on “aurinkotabletit”, ja ne halusinkin nostaa tähän postaukseen. Kesä tuntuu todellakin saapuneen ja sitä myöden on tullut aika paljastaa myös paljaat sääret!
Olen itse sitä sorttia, joka ei kauheasti rusketu, tosin en juuri palakaan, koska viihdyn varjossa ja suosin aurinkosuojaa. Aurinko tabletteja (tai itse asiassa kapseleita) kokeilin ensi kertaa kolme vuotta sitten, ja jäin totisesti koukkuun. Olin nimittäin kokeillut kyllästää jo elimistöni porkkanamehulla, mutta ihoni ei saanut siitäkään minkäänlaista väriä saati vauhtia terveelliseen päivetykseen. Aurinkokapselit kuitenkin muuttivat ihoni sävyn tuona kesänä, ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain kauniin kevyen päivetyksen ilman itseni tolkutonta grillaamista.
Näistä on varmasti apua ihan kaikille, mutta eritoten suosittelen aurinkotabletteja kaikille kaltaisilleni aurinkoherkille kohtalotovereille, tai muuten vain aurinkoon talven jäljiltä tottumattomalle iholle. Ruskettumista edistävän hyödyn saa tuotteesta toki jokainen. Aurinko Plussaa käytetään kuuriluonteisesti esimerkiksi ennen aurinkolomaa tai keväällä/alkukesällä.
Lifen valikoimissa on useampaakin valmistetta, mutta tämä Lifen oma Aurinko Plus oli vaihtoehdoista vahvin ja monipuolisin, joten valitsin esittelyyni sen.
Life Aurinko Plus:
“Vahva beetakaroteeni yhdessä lykopeenin ja tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden kanssa antaa auringossa oleskeltaessa iholle kauniin kullanruskean sävyn. Beetakaroteeni on A-vitamiinin esiaste. A-vitamiini, sinkki ja C-vitamiini edistävät ihon kunnon pysymistä normaalina.”
Kaksi itselleni täysin uutta tuotetta pääsivät nekin testikäyttööni.
Rannikkomäntyjen kuoriuutteesta valmistettu Pycnogenol auttaa paisti siinä samaisessa kollageenintuotannossa, jossa moni muukin tuote on mukana, mutta lisäksi sen on todettu auttavan allergiaoireiden kanssa. Tuotteessa on myös turvotusta laskeva vaikutus, ja sitä suositellaan esimerkiksi lentomatkoille laskimoverenkiertoa ylläpitämään. Itse etsin tästä apua myöskin kesähelteillä turpoaville jaloille. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun kuumana päivänä kengänkoko tuntuu kasvavan iltaan mennessä vähintään yhdellä numerolla!
Toinen uusi tuttavuus on tyrniöly, eli omega 7 -rasvahapot. Tyrniöljy sisältää luontaisia karotenoideja, eli A-vitamiinin esiasteita. A-vitamiini taasen edistää limakalvojen ja ihon hyvinvointia, mutta kuten tuolla sinkin kohdallakin mainitsin, se on tärkeä vitamiini myöskin iholle, ja moni onkin A-vitamiiniin (tai keinotekoiseen sellaiseen) törmännyt niin kosmetiikassa, kuin aknelääkkeissäkin. Erityisen tärkeä Omega 7 on kuivasilmäisyydestä tai limakalvojen kuivumisesta kärsiville. Omega 7on samaan aikaan sekä markkinoiden ensimmäinen, että myydyin tyrniöljyvalmiste. Samalla se on myös ainoa tuotekohtaisesti kliinisesti tutkittu tyrniöljy.
Ja sitten siihen kollageeniin! Äärimmäisen tärkeä paitsi niille nivelille, mutta myös iholle, hiuksille, kynsille ja ihon ikääntymisen hidastamiseen. Elimistömme alkaa nimittäin noin 25 vuoden iässä menettämään kykyään kollageenin tuottamiseen, mutta samalla se on kuitenkin elimistömme määrältään yleisin proteiini.
Kuulin aikoinaan paljon (lohdutukseksi kai tarkoitettuna), että aknesta kärsivät rypistyvät muita myöhemmin, ja joskus vielä olisin kiitollinen rasvoittuvasta ihostani. No, eihän se ihan niin mene, sillä akne ei välttämättä aina tarkoita paksua ja rasvoittuvaa ihoa, vaan on enemmänkin tulehdustila, joka syö entisestään ihon kuntoa ja elastisuutta. Niinpä minä aloin saamaan ensimmäisiä ilmejuonteita jo varsin nuorena, eikä sairauden pitkittyminen todellakaan tehnyt iholleni hyvää. Vielä nytkin, taudin voitettuani, huomaan, ettei ihoni koskaan palaudu tuosta taistelusta täysin elintapojen ja ravinnon ansiosta, vaan se tarvitsee hyvää hoitoa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Koska myös vuodet vähentävät kollageenin tuotantoa, katson parhaaksi paitsi kiihdyttää sitä kehon omaa kollageenin tuotantoa, mutta myös napata lisä suoraan suuhuni.
Puhdas + on kotimainen terveystuotesarja, jonka valikoimista löytyy erilaisia kollageenilisiä. Jauheena itselläni on käytössä tuo Puhas+ Kollageeni Natural, joka on nimensä mukaan kollageenia sellaisenaan. Oikeastaan ihan mauton jauhe, jonka voi sekoittaa vaikkapa vesilasillisen joukkoon, tai nauttia smoothien seassa, kuten itse tykkään.
Sain testiini myöskin Puhdas+ Kollageeni & Tyrnimrja -jauheen, joka puhtaan kollageenin lisäksi pitää sisällään tyrnijauhetta ja hedelmäsokeria. Kylmään veteen sekoitettuna tästä saa siis loistavan kauneusdrinkin kesäpäiviin, ja miksei ihan arkiaamuihinkin.
Jauheiden lisäksi Puhdas+ kollageenia on saatavana kapseleina. Puhdas+ Kollageeni & Biotiini on ravintolisä joka huomioi erityisesti hiusten ja kynsien hyvinvoinnin. Oma suoskikkini kapseleista on Puhdas+ Collagen & Hyarylon, joka biotiinin ohella sisältää myöskin sinkkiä, c-vitamiinia ja Dermial-uutetta. Olen erittäin kuivaihoinen, ja riisuessani pöläytänkin ilmoille usein sellaisen ihopölypilven, että oikein hävettää. Tällä tuotteella haen nyt helpotusta tähän vaivaan, joka tosin aina näin kesän koittaessa helpottuu luonnollisesti muutenkin. Mutta josko ensi talvikin olisi jo helpompi! Hyarylon on meille kaikille varmaankin tuttu kosteusvoiteiden ja seerumien ainesosana, ja se toimii ihon kosteustasapainosta huolehtijana sitoessaan vettä ihoomme.
Kaikki neljä tuotetta sisältävät kalasta eristettyä kollageeniproteiinia ja ovat tyypin 1 kollageenina juuri sitä, mitä ihomme luontaisestikin sisältää ja yrittää itse myös tuottaa lisää. Hydrolysoitu kalakollageeni ei sisällä laktoosia, hiivaa eikä gluteenia. Tuotteissa ei myöskään ole suolaa, tärkkelystä, maissia eikä soijaa.
Viime vuosien aikana olen huomannut ravinnon ja elämäntapojen merkityksen iholle ehkä paremmin kuin koskaan. Viimeinen vuosi on ollut omalla kohdallani, jos nyt ei täysin sokeriton, niin ainakin huomattavasti sokerittomampi kuin elämäni sitä ennen. Ei riitä jos sanon, että olen leikannut sokerinkulutukseni puoleen. Ottaen huomioon, että syön edelleenkin makeita leivonnaisia tai jäätelöä, lähtötilanne kauhistuttaa jopa itseäni. Muutos näkyy siinä, ettei minua bongaa jatkuvasti karkkihyllyltä, mutta ennen kaikkea ihossani! Sitä vastoin marjoja ja hedelmiä kiikutan kotiin jatkuvasti ja lienee turha sanoa, että kesän kotimaisia marjoja odotan suurella innolla.
En silti halua elää spartalaisen puhtaastikaan, vaan uskon myös siihen, että elämän mielekkyys näkyy ihossamme ja olemuksessamme. Liika väkisin pingottaminen ei kaunista ketään, siitä olen aivan varma, ja siksi elämään pitää mahtua myös nautintoja. Joskus se on kakkupala ystävän kanssa nautittuna, iltapäivän pullakahvi tai joskus jätskit perheen kesken. Vaikka mikään lisäravinne ei korvaakaan terveellistä ja monipuolista ravintoa, kapseleista, pillereistä ja jauheista saa kuitenkin helposti sen extratehon myös niihin päiviin, kun syömiset jäävät vähän heikommalle, tai keho ei ole saanut riittävästi lepoa.
Kesä on loistavaa aikaa huolehtia itsestään ja kauneudestaan. Omiin kesäsuunnitelmiini kuuluu ainakin ulkoilmasta nauttiminen, liikunta, normaalia pidemmät yöunet ja terveellinen kevyt kesäruoka. Kesä myös motivoi ihonhoitoon huomattavasti talvea paremmin! Talvella kun on niin helppo unohtaa hilseilevä iho vaatekerrosten alle.
Kaikkiin postauksen tuotteisiin voit tutustua paremmin Lifen sivuilla.
Lukijakilpailu:
Kerro kommentissasi, mihin kauneutta hoitavaan elämäntapaan olet ajatellut itse tehdä muutosta tai mikä kauneutta sisäisesti edistävä lisäravinne on mielestäsi kiinnostavin.
Viisi onnekasta voittaa Life Body & Soul –tuotesarjan kaksi ihoöljyä; Life Body & Soul –sarjan Argan Oil ja Glowing Body Oil. Kahden ihoöljyn pakkaus on arvoltaan 33€. Tuotepaketteja arvotaan siis viisi kappaletta (5 kpl), joten voittomahdollisuudet ovat nyt erityisen hyvät! 🙂
Kilpailun säännöt löydät täältä.
Sunnuntai-iltaa! Pahoittelut heti kärkeen kuvatulvasta, mutta puutarhassa on suoraan sanottuna räjähtänyt vihertämään, ja pakkohan sitä fiilistä oli myös ikuistaa muistoiksi.
Muutama kuva siis teillekin sunnuntai-illan ratoksi. 🙂
Lämpimän sunnuntain päätteeksi valmistaudutaan viimeiseen kouluviikkoon. Ihaninta aikaa vuodesta!
Kauniita unia, ja iloa sekä aurinkoa maanantaihinne!
Hei ihanat! Tänään vähän juttua ystävyydestä ja ystävällisuudestä!
Äitiys on toki muuttanut ajatus- ja arvomaailmaa paljon, mutta sitä, miten tärkeä asia ystävyydestä onkaan tullut viimeisten vuosien aikana, en ennakolta osannut edes aavistaa. Vaikka ystävät ja ystävyys ovat hurjan tärkeitä meille aikuisille, pelko oman lapsen yksinäisyydestä tai syrjään jäämisestä on aivan valtava. Lapsuusaikaiset kokemukset ystävyydestä kun ovat niitä, jotka vahvistavat itsetuntoa ja joukkoon kuulumisen tunnetta vielä vahvasti aikuisenakin. Hasbron My Little Ponyt julistavat ystävyyden päivää jokaiselle päivälle, ja tämän kaupallisen yhteistyön myötä sukelletaankin yhden maailman tärkeimmän asian syövereihin. Ystävyys kun on paitsi niitä äärimmäisen tärkeitä kaverisuhteita, myös ystävyyttä omaa itseä, luontoa ja eläimiä kohtaan.
Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, ja allekirjoitan väittämän täysin. Leikki opettaa lapselle paitsi mielikuvitusta ja sanallista ilmaisua, myöskin niitä tärkeitä ihmissuhdetaitoja. Leikkiessä opetellaan jakamaan, odottamaan omaa vuoroa, huomioimaan toinen ja tekemään myös kompromisseja. On ihana seurata kuinka neljävuotiaan leikkimaailma kuin itsestään elää tilanteista ja seurasta riippuen. Poikaseurassa leikit ovat selkeästi erilaisia kuin tyttökaverin kanssa, ja isommalla porukalla vauhti ja pelaaminen astuvat kuvioihin. Isompia lapsia seuraamalla ja matkimalla oppii uusia taitoja ja temppuja. Leikin varjolla lapsi oppii myös sen hyvin tärkeän seikan, ettei ystävyys ole vain niiden omien lempileikkien leikkimistä, vaan joskus pitää soveltaa leikki kahden erilaisen ihmisen toiveita vastaamaan.
Meille on onni ja siunaus, että naapurista löytyy kaksi poikaa, joista on molemmille lapsille leikkiseuraa. Isompien pelaillessa ja harrastaessa myös pienemälle on kaveri. Olen silti hurjan onnellinen, että kotona myös me vanhemmat voimme olla lapselle niitä ystäviä. “Äiti, tehdäänkö yhdessä tyttöjen juttuja?” sulattaa sydämeni, ja kaikista ennakkopeloistani huolimatta osaan kuin osaankin uppoutua myös näiden leikkien lumoon. Hirmuisen tärkeää on sekin, että isä taipuu joskus lattialle poneja kampaamaan, puhumattakaan sisarusten välisestä ystävyydestä.
Ystävyys omaan lapseen ei tietenkään tarkoita vanhemmuuden roolista poistumista. Uskon nimittäin, että rakkaudelle ja rajoillekin voi löytää tasapainon. Me aikuiset luomme säännöt, mutta selittämällä lapselle myöskin niitä syitä pelkän kieltämisen sijaan vahvistamme lapsen uskoa siitä, ettemme me kiellä asioita vain huviksemme. Samaan tapaan yritän äitinä kuulla myöskin sen lapsen perustelun asioille, tai ainakin lukea sen sieltä jostakin rivien välistä. Arki-iltana ei välttämättä tarvita tyllihametta, mutta joskus se voi ollakin lapselle hurjan tärkeä minäkuvan määrittäjä poikaporukassa vietetyn päivän jälkeen.
Nykypäivänä raastaa sydämestä joka kerta kun lukee tarinan lapsesta, joka joutuu sinnittelemään elämässään ilman ystäviä. Ei sillä, että asia olisi vain nykypäivän vitsaus, vaan ihan siksi, että asia on nyt onneksi nostettu myös tapetille. Kuinka voikin olla niin, että maailman yhä kehittyessä ihminen unohtaakin ne kaikkein arvokkaimmat ja tärkeimmät osat elämästä. Ystävällisyyden, anteliaisuuden ja iloisuuden kun kuvittelisi olevan niin vanhoja perusarvoja. Voisi jopa luulla, että ne olisivat juurtuneet jonnekin ihmisyyden vankkoihin perusteisiin. Karu fakta on kuitenkin se, että niin kauan kuin me aikuiset viljelemme ilkeyksiä ja loukkauksia ympärillemme, tulee maailmassa olemaan lapsia vailla ystäviä. Parempaan huomiseen kun voimme vaikuttaa vain omalla esimerkillämme – ystävyyden ja ystävällisyyden mallin antamisella. Sitä millaisen maailman me aikuiset haluamme lapsillemme jättää, tulee todellakin jokaisen omalla kohdallaan miettiä. Ystävyys on perusoikeus, josta yhdenkään lapsen ei tulisi jäädä paitsi!
Yhtä paljon, kuin toivon lasteni välisen ystävyyden olevan kantava voima vielä aikuisenakin, toivon todella, että myös äitinä voin olla ystävä lapsilleni elämän eri vaiheissa. Olkoon se nyt leikkiä ja lohduttavaa syliä, mutta toivottavasti myös tulevaisuudessa olkapäätä johon uskaltaa itkeä kaiken senkin, mitä ei ehkä missään muualla uskalla sisältään paljastaa.
My Little Ponyt olivat jo aikoinaan minun ja siskoni leikkikavereita, mutta niiden suosio ei ole vuosien saatossa ainakaan heikentynyt. Ja ovatpa ponit kokeneet myös melkoisen muodonmuutoksen. Itseasiassa nyt myytävät ponit ovat jo neljättä sukupolvea, mikä tarkoittaa sitä, että vuoden 1983 ilmestymisensä jälkeen Hasbron My little Ponyt ovat muuttaneet ulkonäköään jo neljästi. Meillä leikeissä on yhä oma vanha ponini, joka pyörittää häntäänsä kaulan kukkanappia kääntämällä, vaikkakin mekanismi ponista on jo hajonnut.
Luulen, että Netflixistä löytyvä My Little Pony -sarja (Ystävyyden taika) oli se, mikä meillä todella hullaannutti ponileikkeihin. Hyvän lastenohjelman tapaan se on yhtä aikaa hauska ja mukaansa tempaava, mutta samalla opettavainen. Ponimania oli selkeästi esillä myös tammikuun syntymäpäivillä, ja 4-vuotiaan ponikakku olikin kahvipöydän ehdoton kaunistus.
Ehkä kuitenkin paras muisto noihin syntymäpäiväjuhliin, tai ylipäätään My Little Ponyihin liittyen, on se, kun esikoinen pyysi päästä kauppaan, ja totesi parkkipaikalla menevänsä ostoksille yksin. Hetken epäröin kun shoppailuun tottumaton poika pujahti myymälän ovista kukkaronsa kanssa, mutta onnenkyyneleethän siitä vierähtivät, kun kaupasta asteli isoveli, joka oli omilla rahoillaan käynyt ostamassa pikkusiskolleen uuden My Little Ponyn. Tapahtuma, joka on talletettu syvälle äidin sydämeen, ja poni, jolla on aivan erityinen arvo tyttärelleni. ♡
Surffailin itse tuolla My Little Pony -sivustolla ja katselin, olisiko siellä jotain hauskoja puuhia sadepäivien varalle. Ja löytyihän sieltä hauska Ystävyyden päivä -sivu, jolla poneihin on rinnastettu jokin ystävällinen luonteenpiirre. Fluttershy esimerkiksi edustaa lempeyttä, Applejack on rehellinen, Rainbow Dash uskollinen sekä luotettava jne. Lisäksi jokaisen ponin alta löytyy vinkkejä, miten kutakin ystävyyden osa-aluetta voi harjoittaa, tai käydä lapsen kanssa läpi. Rarityn anteliaisuuden alle on esimerkiksi listattu rahan laittaminen lippaaseen, mutta myös kodittomuuden käsitteleminen lapsen kanssa.
Kesä on hyvää aikaa ystävyydelle, mutta myös loistava mahdollisuus opetella ystävyyttä ja ystävällisyyttä. Jatkuvasti tietenkin toivoen, että koulujen ja päivähoitojen taas jatkuessa, jokaisella lapsella olisi ystäviä ympärillään, eikä kukaan jäisi yksin. Me aikuiset toimimme suunnannäyttäjinä siinä, miten muut otetaan huomioon, mutta samalla opetamme lapsillemme myös tärkeän taidon olla ystäviä itselleen! ♡
Oman elämänsä Sulo Vilén (heh, vai Emilia Vilén!) pommittaa teitä täältä vielä toisellakin postauksella! Pakko nimittäin esitellä viikonlopun ostokseni, eli nämä vanhat koulutaulut.
Täällä pidettiin helatorstaina lakkautettujen koulujen irtaimiston huutokauppa, jossa piipahdin ihan pikapikaa. Meillä oli sellainen vartin verran aikaa, joten mitään huutamaan ei voitu jäädä, käytiin nyt lähinnä katsomassa, että millainen meno tapahtumassa oli. Ja olihan siellä täkäläisellä mittarilla ihan kiva hulina. Vanhat koulutaulut kuitenkin myytiin könttähintaan 3kpl/10euroa, ja pakkohan niitä oli mukaan napata, vaikka en nyt tainnut varsinaisesti niitäkään tarvita. Mutta kun halvalla sai!
Nuo korennot, nilviäiset ja mehiläiset sopivat kyllä varmaan hyvin vaikka sinne kesähuoneeseen ja teeviljelmäkuvankin voi kai heittää jonnekin keittiön kaapinpäälle. Raittiusopetukseen tarkoitetut sydän ja aivot olivat yksinkertaisesti vain niin hauskat, että ne piti napata myös mukaan. Oikeastaan nämä kuusi yksilöä valikoituivat mukaani ihan jo siitäkin syystä, että kukkarossani oli viikonlopun jäljiltä pari kymppiä käteistä.
Ei nämä mitään valioyksilöitä ole, mutta käytönjäljet kyllä sopivat näihin. Antavat mukavasti luonnetta!
Me vietettiin ilta kesähuoneessa suteja heilutellen. Tuntuu aivan mahtavalle saada sekin projekti vauhtiin!
Vaikka kesähuone rappuineen on pieni, täyttyi kokonainen imurin pölypussillinen hämähäkinseitistä, kuolleista öttimöntiäisistä (alalajina yöperhoset sekä kärpäset), hiekasta ja kuivuneista puidenlehdistä. No, siis kaikesta, mitä nyt kylmänä pidetty tyhjä tila on sisälleen imaissut vuosien varrella, ja mitä sinne on kengissä kuljetettu. Hus pois lähti seitit ja muu röhnä, ja jopas tuli heti eri näköistä. Siitä huolimatta nämä nyt ovat niitä ennen kuvia, eli tästä lähdetään liikkeelle, ja toivottavasti lopputulos on pikkuisen viehättävämpää nähtävää.
Tuossa juuri aamulla Marialle kirjoittelinkin, että jos nyt olisi taivaankappaleet oikeassa asennossa, ja tässä projektissa päästäisiin myös alkuun. Ensin oli tuo sairasteluputki, joka sitoi meidät sisätiloihin ja sitten puski kesä niskaan sellaisella vauhdilla, että oli pakko tarttua myös pihapuuhiin. Nyt on kuitenkin saatu ne hommat käyntiin ja nurmikkokin leikattu ensimmäistä kertaa, joten elämään mahtuu ehkä muutakin.
Vihertävä rappu tulee saamaan tietenkin valkoiset seinät ja katon. Lattiat ja rappu on tarkoitus maalata vaaleanharmaiksi ja sävyksi pyritään saamaan jokin vastaava sävy kuin kuistin lattiassa. Seinille olisi sitten tarkoitus ripustella olkihatut ja vanhat ongenvavat, jotta saadaan kunnon kesäfiilis heti tilaan tultaessa.
Vanhat sähkökalusteet antavat mukavasti tunnelmaa, ja itse asiassa olen löytänyt sellaisen vanhan lasisen lamppukuvunkin tuohon katon valaisimeen.
Itse kesähuone on pieni hellahuone, vaikka hella täästä on tosin joskus otettu pois. Sinänsä sillä nyt ei olisikaan kuin koristeen virkaa ajettavanaan, sillä tila lämpenee alakerran saunan kiukaan ja padan sekä pukutilan muuratun takan ansiosta. Lisäksi tuossa alla olevassa vaakakuvassa näkyy seinänpätkä, johon on tarkoitus laittaa sohvasänky, ja se tulekin aika lähelle tulisijan syvennystä. Ikean valkoista Hemnes sohvasänkyä tänne on ajateltu, ja tyyliltään se sopisikin tilaan täydellisesti.
Joku on joskus ksynytkin, että mihin joutui osa edellisen kodin vahoista huonekaluistamme, ja tosiaan varastossa on vanhoja tuoleja, hyllyjä, naulakoita ja pöytäkin odottamassa kesähuoneen valmistumista.
Sen verran täällä tehtiin pari vuotta sitten, että muovimatot revittiin pois, ja kaikki ne lukuisat pikkunaulat, joilla huopa ja matto oli kiinnitetty, nypittiin myös irti. Muuten tila on ollut siinä ostohetken kunnossaan valaisinta myöden. 😀
Komeron vieressä näkyykin tuo tulisijan syvennys, ja muuri, joka lämmittää tänne yläkertaan asti.
Tuossa alla olevassa kuvassa näyttää, kuin katossa olisi pahat kosteusläikät, mutta vika on kyllä ihan kameran linssissä! 😀
Muistanette ehkä, kun Maria poikkesi meillä keväällä ja tuolloin tosiaan sain ihan oikean maaliasiantuntijan kotikäynnille asti. Hyvin ammattimaisesti kollegani rapsuttelikin seiniä ja otti välillä pikapuheluita tarkistaakseen yksityiskohtia. Lähinnä pelotti se, voiko rapputilan vanhan maalin päälle maalata suoraan, vai joudutaanko vanha maali poistamaan, mikä tietenkin olisi äärimmäisen työlästä puuhaa. No, onneksi tähän ei jouduta, vaan hommaan päästään oikaisemalla. Muistanette ehkä, kun meillä sisälläkin roikkui tuo rapun maalaus pitkän aikaa, kun mietittiin, että miten hitossa homma saadaan kapeassa tilassa (johon telineet ei mahdu) hoidettua. Jatkovarsi tuntui ainoalta mahdollisuudelta, mutta maaliroiskeiden lentämistä pelättiin siinä määrin, että homma junnasi paikallaan ikuisuuden. No Maria piffasi silloin meille nuo paneeli pro kattomaalin ja paneeli pro seinämaalin, ja ne olivat niin älyttömän hyviä ja sudissa pysyviä, että niillä haluttiin jatkaa myös kesähuoneen kohdalla. Molemmat ovat siis valkoisia, samoin kuin himmeä Greenline sisustusmaali, jolla tullaan maalaamaan itse huoneen haltex katto sekä seinät. Kattoon tuo vallittiin siitä syystä, että se on tarpeeksi kevyt vahalle katolla, ja seiniin ajattelin sitä nyt lähinnä siksi, että haluan haistella kaikessa rauhassa, mikä tilan fiilis on. Valkoinen maali toimii sitten tarvittaessa vaikka pohjamaalina. Listat ja karmit maalataan nekin valkoiseksi kalustemaalilla, ja lattian suhteen mennään vesiohenteisella akvafloorilla. Mellä on nyt kolme erilaista harmaata, joista varmasti löydetään se tässä tilassa parhaiten toimivin harmaan sävy.
Meillä on myös jonkin verran yhä jäljellä sisällä käytettyä korkeaa jalkalistaa, ja siitä riittää hyvin listat myös tänne kesähuoneeseen.
Nämä nyt eivät ole mitään niin kovin kauniita kuvia, mutta ehkä enemmänkin informatiivisia. Otetaan sitten niitä sisustuskuvia, kun on vähän päästy sisustamaankin! 🙂
Jos muuten oikein jaksaisi askarrella, niin tuon alakerran sisääntulon alimman tason voisi vaikka maalata ruudulliseksi! 🙂
Että sellainen kierros ja sellainen kesähuone! Instagramiin laitoinkin tänään videonpätkän (stories) tuosta rapusta. Katsotaan josko sinne tulisi aina silloin tällöin laitettua muitakin juttuja!
