Ensimmäinen kerhopäivä. Kauhean iso juttu, ja ainakin taas iso juttu äidille. Mulla on ollut perhosia vatsassa koko viikonlopun, olen jännittänyt ja vetistellyt. Ihan turhaan tietysti, mutta kun luonne vain on sellainen.

Meillä esikoisella on vain ja ainoastaan hyviä muistoja seurakunnan kerhosta. Ja, vaikka poika koulussa viihtyykin, ehdittiin viikonlopun aikana käymään läpi ne syyt, miksi hän ei enää voi käydä päiväkerhossa. Niin kivaa siellä aikanaan oli. Askartelua, retkiä, ja ah, ne eväät!
Samat tutut kerhon tädit, ja sama turvallinen tunnelma olivat vastassa tänäänkin. Vaistoamatta naulakkopaikkakin valikoitui tutusta kohtaa.

Vaaleanpunainen reppu hankittiin aikoinaan hoitolaukuksi, mutta tänään sinne pakattiin kerhotossut ja eväsrasia. Samaan aikaan havahduin siihen tosiasiaan, että mun lapset kasvaa ihan liian nopeaan. Toki ihan samaa vauhtia, kuin muidenkin lapset, mutta mulle tuo ajankulku tuntuu nyt vain jotenkin liian nopealta. Tekisi jopa mieli painaa jarrua!

Myönnän, että haaveilen ääneenkin niistä ajoista, kun lapset pärjäävät hetken keskenään kotona, voin lähteä lenkille tai kauppaan vain huikkaamalla, että äiti tulee kohta takaisin. Mutta samaan aikaan musta tuntuu ihan kamalalta ajatella sitä aikaa, kun talossamme ei ole pientä lasta! Seitsemässä vuodessa sitä kuitenkin on tottunut elämään juuri näin. Voinen vain kuvitella miltä se tuntuisi, jos vuosia olisi takana viisitoista.

Liekö itsekkyyttä, tai vain jonkinlaisen tarpeellisuuden tarvetta. Ehkä ikäkriisiä siitä, että kun lapset kasvavat, vanhenen minä itsekin. Joku typerä ajatus siitä, että olisin ikäistäni vanhempi vain koska mulla ei ole enää pieniä lapsia. Kun on useamman vuoden kerännyt dubloja keittiön lattialta päivittäin, pohtii väkisinkin, että mitäs sitä sitten tehdään kun niitä ei lojukaan enää joka paikassa?

Onneksi kolmevuotias on edelleen pieni, ja mulla on aikaa tottua niin dublottomuuteen, kuin siihen, että mua ei ehkä tarvita jatkuvasti. Tai tarvita ainakaan samalla tavalla. Siihen saakka otan kuitenkin kaiken irti tästä elämänvaiheesta. 

Ja, jossain kohtaa laitan ne palikat sitten vintille ja jään odottamaan sitä päivää, kun saan ehkä olla mummu – ja siivota jälleen lattioita leluista.

Bataattivuoka uuniin ja dublot pois lattialta. Mukavaa maanantaita!

Tallenna

Vaikka kaikki se juhlallisuus, mikä loppuvuoteen kuuluu, toki piristää ja tuntuu hauskalta, on tämä ihan tavallinen viikonloppukin silti melkoisen mukavaa aikaa. Aikaa on enimmäkseen vietetty kotona, ja ehkä se juuri on sitä parasta. Kun ei tarvitse mennä minnekään, ei ole kiire eikä hoppu.

Lapset lähtivät ruokailun jälkeen isänsä kanssa luistelemaan, ja minä jäin tekemään hommaa, jonka deadline on tänään. Viime tipassa, mutta kuitenkin aikataulussa. Niin mulla on tapana ajatella.

Koska munia sattui kaapista löytymään vielä kaksi, päätin tehdä pannarin pienille punaposkille iltapalaksi. En edes muista koska meillä on viimeksi syöty pannaria, siitä on aikaa vaikka miten. Ohje on sama vanha, maailman paras pannukakku. Tämä maistuu aina – itse tehdyn mansikkahillon kanssa, tai ilman.

Vielä hiukan pyykkikoneen pyöritystä ja iltatoimet, sitten ollaankin valmiina uuteen viikkoon ja uusiin kujeisiin.

Suloista sunnuntai-iltaa!

Tallenna

Ei ehkä otollisin keli sadetakille, mutta ei nyt siitä valiteta. Täällä maisema on puuterilumen valkaisema, ja sitähän tässä on odoteltu!

Mitä tulee sadetakkiin, olen mukana Indiedaysin ja McDonald’sin yhteistyössä ja pääsin tutustumaan uuden Big Mac Shopin  tarjontaan. Nimensä mukaan kyseessä on shoppi, jonka valikoimista löytyy jos jotakin tutulla hampurilaiskuosilla koristettuna. Itselleni valitsin Big Mac sadetakin, sillä miettiessäni viime kesän sadetakkikelejä, ja jalkapallokentän laidalla vesisateessa seisomista, totesin, että tilanne vaati pilkettä silmäkulmaa. Kenties vesisade ei jatkossa tunnu ihan niin tylsältä!

Sadetakin lisäksi hampurilaiskuosia on saatavilla Big Mac Shopista uimahousuina, kumisaappaina, lämpökerrastona, koirantakkina, lakanoina, makuupussina, tapettina, tai vaikka telttana.

Käsi pystyyn, jos olet joskus syönyt Big Mac -hampurilaisen. Jep, ja vaikka et olisi koskaan maistanutkaan, tuskin voit olla tietämättä kyseistä tuotetta, sillä Big Mac on klassikko!

Tiesittekö esimerkiksi, että Big Mac on ollut suosiossa aina 60-luvun lopulta tähän päivään saakka, mutta klassikkopurilainen on ehtinyt olla olemassa jo kahdella muullakin nimellä!? Entä tiesitkö, että hampurilaisella on museo, tai sen avulla voidaan mitata eri maiden hintatasoa?

Big Macin kehitti aikoinaan pittsburghilainen franchise-yrittäjä Jim Delligetti. Big Mac -nimen puolestaan keksi McDonald’sin mainossihteerinä työskennellyt Esther Glickstein Rose. Tätä ennen hampurilaista kutsuttiin nimillä Aristocrat ja Blue Ribbon Burger. Nämä nimet eivät jostain syystä kuitenkaan toimineet markkinoilla, ja kolmas kerta toden sanoi, eli suuren kansan tietoisuuteen hampurilainen nousi vasta Big Mac -nimellä. Big Mac kehitettiin nimittäin kilpailijaksi Big Boy – ravintoloiden Big Boy -sandwichille.

Nyt jos koskaan on loma tullut tarpeeseen. Tuntui, että tuossa ennen joulua alkoi väsymys painamaan oikein kunnolla, ja nyt on ollut ihana nauttia siitä, ettei kello pirise aamulla kuuden jälkeen, vaan unta voi posottaa liki yhdeksään – tai välillä pidempäänkin. Ja, vaikka meillä arkena pidetäänkin tiukasti kiinni myös lasten aikaisesta nukkumaanmenosta, on loma ja pitkät unet maistuneet myös pikkuväelle.

Viime päivinä onkin tullut nautittua aika yksinkertaisista jutuista. Blogiin olen tieten tahtoen ottanut hiukan etäisyyttä, ja tehnyt asioita muutenkin enemmän fiilispohjalta. Toinen osa minua silti jo kaipaakin arjen rutiineja, mutta kyllä mä aion nauttia tämän loman ihan loppuun asti.

Tänään otetaan kuitenkin pieni ryhtiliike pelkän laiskottelun sekaan, ja siivotaan koti vastaanottamaan uutta vuotta. Kyllä sen huomaa ihan villakoirienkin määrästä (ja koosta), että tässä kotona pyörii koko perhe. Niin, ja päästäänpä tänään myös kampaajan ja parturin pakeille hakemaan freesinpää ilmettä!

Sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen. Nyt en tosin tiedä, syyttääkö lemmikkejä vai ihmisiä.

Lupaan ja vannon vastailla kommentit vielä tämän vuoden puolella. Sen enempää en sitten taidakaan lupauksia tehdä.

Vielä pari päivää aikaa tehdä pieniä ja suuria tekoja vuodelle 2015. Sitten aloitetaankin puhtaalta pöydältä. Mukavia vuoden viimeisimpiä!

No nytpä on tullut sekin tutkittua, miten kadonneen joulumielen voi metsästää takaisin. Kolme merkityksellisintä keinoa ovat joululaulut, lasten ilo ja jouluinen kirkko. Kun nämä kolme vielä yhdistää keskenään, vaikutus on taattu.

Osallistuin aamupäivällä koululaisten Kauneimmat joululaulut -tapahtumaan, ja kas, siitähän se ilo taas lähti. Tänään on keitetty porkkanoita ja lanttuja, haudutettu joulupuuroa, leivottu pipareita ja kannettiinpa esikoisen kanssa myös kuusenhavuja rapunpieleen. Jos vielä eilen tuntui, ettei nappaa yhtään koko moinen valmistautuminen, niin äkkiä se fiilis sitten kääntyikin.

Ennen ensimmäistä adventtia, koululaisilla oli adventtikirkko, johon myös vanhemmat olivat tervetulleita. Sieltä se ensimmäinen fiiliskin kai lähti liikkeelle, lasten laulaessa Hoosiannaa. Tänään joululaulut tulivat todellakin tarpeeseen, ja tekivät sen, mitä niiltä odotinkin: Nostattivat joulumieleni takaisin paikalleen.

Kenties osansa oli myös kirpeällä pakkassäällä, ja kuuraisella maisemalla. Ei sitä luntakaan välttämättä tarvitsisi olla tämän enempää, kunhan vain pysyisi pakkasen puolella.

Tästä fiiliksestä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Joulumieltä!

Tämä viikonloppu on ollut sateisen harmaa niin monella tavalla. Huonoilta uutisilta on tuskin voinut välttyä, ja maailman tilanne huolestuttaa meitä kaikkia.

Muistan jokunen vuosi sitten kysyneeni äidiltäni, olenko sydämetön ja kylmä, jos en anna blogissani tilaa kansalliselle murheelle, vaan postaan arkisista ja turhanpäiväisistä asioista. Tuolloin äitini neuvoi, että huonojenkin uutisten keskellä me ihmiset kaipaamme myös muita asioita. Jopa niitä turhanpäiväisiä ja kovin arkisiakin juttuja. Ja niin se kai onkin. On suru sitten henkilökohtaista, kansallista tai kansainvälistä, huonojen uutisten sekaan pitää mahtua myös jotain hyvää. Jotain mikä saa ihmisen luottamaan elämään.

Sen enempää paneutumatta päivänpolttaviin uutisiin, päätinkin kirjoittaa siitä, että meillä on ollut mukava viikonloppu. Yhteistä aikaa, rakkaita ihmisiä, hyvää ruokaa, kodin lämpöä ja turvallisuudentunnetta. Takkatulia, naurua, kynttilänvaloa, leffailtaa, läheisyyttä ja rakkautta. Niistä on meidän viikonloppu tehty. Hyvistä hetkistä ja naurusta.

Kuvina kaikenlaista viikonlopulta kameraan tarttunutta – ilman mitään punaista lankaa.

Nyt paistaa aurinko, ja kotona leijailee sunnuntaifiilis. Se raukea, kiireetön ja lämmin. Nyt ladataan akut uuteen viikkoon.

Suloista sunnuntaita!

Perjantaiterveiset!

Meillä elellään nyt sitä vaihetta, kun lakanapyykkiä täytyy pestä vähän normaalia useammin, joten perjantain kunniaksi tänäänkin on pyykkipäivä, ja eritoten lakanapyykkipäivä. Ajattelin kuitenkin muistutella teitä Washologi -alennuskoodista, joka on siis tänään viimeistä päivää käytettävissänne. Koodin ja ohjeet löydät tästä postauksesta.

Onneksi meidän perjantaihimme mahtuu muutakin kuin pyykkäystä, nimittäin viikonlopuksi on tiedossa laatuaikaa serkkujen kanssa, ja mulle laatuaikaa siskon kanssa. Siskoni tulee lapsineen mummulaan, joten iltapäivällä mekin käännämme lasten kanssa nokan kohti isovanhempia, ja vietämme perjantaita isolla porukalla. Mukava viikonloppu piristääkin kummasti tätä lähimuistiin ehkä harmainta viikkoa.. Nyt on oikeasti pitänyt kyllä tsempata ihan hurjasti, jotta näistä päivistä on selvinnyt täysissä järjissä. Enkä väitä, että olisin välttämättä onnistunutkaan, mutta voi kun niin toivon, että ilma kylmenisi pakkaselle, ja maahan sataisi valkoinen puuterilumi.

Lumisadetta ja pakkasia odotellessa, viikonlopun ohjelmaan kuuluu myös pihan laittoa talvikuntoon. Vielä olisi nimittäin callunat ja havut odottamassa ruukuttamistaan, ja haravoitavaakin alapihan verran. Ja jos harmaus ihan mahdottomasti alkaa tökkiä, kaivan koristevaloja esiin, ja ripustelen kotiin vähän muutakin extrapiristystä. Nyt on vain jaksettava uskoa siihen, että kohta mennään taas kohti valoa!

Mukavaa perjantaita ja rentouttavaa viikonloppua.

Siitäkin huolimatta, että viime vuonna aloitin paperitähdillä joulun laittamisen jo marraskuun alussa, en ole vieläkään toimertunut tekemään minkäänlaisia jouluisia sisustusratkaisuja. Tai no, ostin jo syksyllä viikunanpunaisia tuikkukippoja joulupöytää ajatellen, mutta tosiaankin odottavat sitä joulupöytää. Tähän asti olen nauttinut Pinterestin ja Instagramin tarjoamista jouluinspiraatioista, mutta esimerkiksi kaikki vanhat joululehteni olen vieläkin jättänyt selaamatta. Ja kyllä, todellakin mulla on säästössä joululehtiä kymmenenkin vuoden takaa, mutta nyt kaivoin esiin lehtiä vain muutaman vuoden ajalta, ja niistäkin aluksi vain osan. Sinänsähän joulu on ainakin mulle huomattavasti ajattomampi, kuin sisustusjutut yleensä, ja huomaahan sen joululehdistäkin, että samoja koteja ja kuvia pyöritellään useampi vuosi. Juuri taisin nimittäin bongata jostakin uudesta joululehdestä jutun, jonka luin pari vuotta sitten toisesta lehdestä. Niin, että ei noilla inspiksillä oikein ole mitään parasta ennen -päivämäärää. Sinänsä kiva, tsemppaa myös vähän erilaiseen kuluttamiseen. Joulussa pitää olla traditioita, muistoja ja tunnearvoa. Jokaista joulukoristetta ei pidä uusia vuoden välein.

Viime jouluksi saimme vihdoin keittiön valmiiksi, ja pelkkä keittiö oli mulle niin iso juttu, etten kauheasti kaivannut joulukoristeita. Toki lasten iloksi laitettiin kaikenlaista tontusta possuun esille, mutta oma koristelun tarve oli aika vähäistä. Enkä nyt tarkoita, että kotini olisi muuttumassa miksikään runsaudensarveksi, mutta musta tuntuu, että tänä vuonna joulukoristeet ja -koristelut kiinnostavat huomattavasti enemmän. Joka vuosihan tulee hankittua jotain uutta ja jouluista, jos ei muuta niin ainakin yksi koriste kuuseen. Ehkä tänä vuonna innostun enemmän.

Ennen joulua meillä olisi kuitenkin vielä jonkin verran remontoitavaa. Ja sitten niitä ihan pikkuisia juttuja, jotka vaan jäävät tekemättä, kuten vaikka tuon takanani näkyvän vihreänkirjavan maadoitusjohdon piilottaminen. Jonkinlainen ryhtiliike tässä pitäisi tehdä, ja tarttua asioihin, jotta joskus tulisi valmistakin.

Mutta joululehtiä on ihana selata. Uppoutua hetkeksi siihen taianomaiseen fiilikseen ja odotukseen, joka jouluun aina liittyy; Ihmisten hyvään tahtoon ja rauhaan maan päällä. Sillä suunnitellessa ja haaveillessa kaikki on vielä mahdollista!

Eli glögiä ja joululehtiä. Niillä selätetään pimeyden tylsyys ja nojatuolimatkaillaan talven ihmemaahan. Kun vielä samalla hyräilee Sylvian joululaulua, ei kuule miten syyssade ropisee ikkunoihin.

Joulukoneistoni hurahti käyntiin.

Ihanaa iltaa!

Uusi viikko, uudet kujeet!

Käsi pystyyn, kuka valmistautui alkavaan viikkoon pesemällä viikonloppuna pyykkiä? Hep, pyykäys kuuluu ainakin omiin viikonloppurutiineihini. En varsinaisesti tunne mitään negatiivista pyykkäystä kohtaan, onhan se aika koneistettua, eikä tarvitse padassa vettä keittää, mutta toki noinkin arkinen asia joskus kaipaa piristystä. Meillä kodinhoitotila ei juuri kovin paljoa piristä, sillä pesutornin, pakastimen ja pyykkikorien ympärillä seisoa nököttää maalitynnyreitä, laastia, kittiä, ja lisää maalia. Puhumattakaan työkaluista, remppaimureista, suojamuovirullista jne… Kaunis kodinhoitotila on toistaiseksi vielä vain haave, sillä remppatarvikkeet nyt täytyy vain säilyttää jossain, ja siitä ne on helppo kantaa kulloisellekin työmaalle.

Pientä piristystä pyykkäykseen kuitenkin tuli, kun sain  Homenordilta testattavaksi ruotsalaisia Washologi pyykinpesuaineita. Käsi sydämellä tunnustan, että näiden aineiden tehoa, tuoksua ja ympäristöystävällisyyttä enemmän innostuin ihan heti pakkausten ulkonäöstä. Lähinnä juuri siksi, että ne ovat sitä tyyliä, jota mielelläni aikanaan laittaisin pyykkitupani avohyllyille. Tyylikkäitä, vähäeleisiä, selkeitä, ja yksinkertaisen kauniita.

Ruotsalainen Washologi lupaa myös pestä pyykin puhtaaksi jopa 30 asteessa, ja tosiaan vielä ekologisesti luontoa rasittamatta. Tuotteissa on mukana luonnollinen tuoksu, ja ainakin tuosta puuvillakukan tuoksuisesta huuhteluaineesta tuli jokin flashback lapsuuteen. Sarjaan kuuluu myös liinavaatevesiä, joita voi suihkuttaa joko sellaisenaan puhtaan pyykin sekaan, tai lisätä esimerkiksi silitysveteen.

Itse testasin aineita vaatepyykin lisäksi pellavalakanoille, jotka eivät kuivausrummun jälkeen silistystä kaipaa. Pari suihkausta liinavaatevettä lämpimän kankaan sekaan, ja tuoksu oli eteerisen raikas. Sanoisin, että jos pidät puhtaista tuoksuista, kuten vaikka Clean -tuoksuista, pidät myös näistä. Tai no, näissä nuo tuoksut ovat tietenkin vieläkin pehmeämpiä kuin hajuvesissä. Plussaa myös siitä, että tuotteet ovat älyttömän riittoisia, sillä tiivistemuotoista pesuainettakin tarvitset vain 30ml / koneellinen.

Homenord tarjoaa teille rakkaat lukijani alennuskoodin WASHOLOGI -tuotteille.

Koodilla
WASHOLOGI15
saat -15% alennuksen Homenordin Washologi -valikoimasta, ja koodi on voimassa maanantaista perjantaihin, eli  9.11. – 13.11. 2015.

Alennusta ei voi hyödyntää muihin koodeihin (=blogi- ja uutiskirjekoodit).

Toivottelen oikein mukavaa maanantaita ja uuden viikon alkua. Tänään tuli kieltämättä hetkellisesti sellainen älytön masis tästä pimeydestä, mutta koitan nyt tsempata itseäni sillä, että ohi se menee joka ikinen vuosi. Saisi kyllä tulla lunta, sekin helpottaisi. Niin pimeyteen, kuin siihen pyykkäämiseenkin. 😉

Loistavaa päivää!

Kynttilät, villasukat, punaviini ja sohva. Kylkeen vielä pientä naposteltavaa, eikä muuta oikeastaan tarvita. Jos vaikka eilisen Hercule Poirot’n katselisi, se ei niin jaksa nostaa verenpainetta tai jännitystä, mutta sopii olotilaan juurikin siitä syystä.

Viini on paikallisen Alkon suositus, kun heidän hyllyistään ei löytynyt mitään omalta viinilistaltani. Uusi tuttavuus, mutta tosi hyvä. Sellainen kevyt seurusteluviini.

Nyt sohva selkään. Myyssiä iltaa teillekin!