Yleensä, kun kysytään, että mitä toiselle kuuluu, vastaukseksi saa tavallisen “hyvää” tai “kiitos hyvää”. Harvemmin kukaan lähtee moiseen avautumaan, ja varmasti aika harvoin kysyjä sitä todellisuudessa haluaakaan. Kyse on hyvistä tavoista, fraaseista, joita heitellään ilmaan ilman sen suurempaa taka-ajatusta.

Koska viime viikko oli blogissa kovin hiljainen, ja postaukset ovat menneet arvontojen puolelle, ajattelin, että nyt voisi ihan oikeasti kirjoittaa siitä, mitä mulle kuuluu.
Ja, mullehan kuuluu ihan hyvää. Kaameaa räkätautiflunssaa lukuunottamatta, olo on aika jees, ja elämä mallillaan. Koska kuitenkin luikahdin pois blogin äärestä, moni varmaan arvaa, etten ehkä viikko sitten olisi vastannut ihan samalla tavalla.

Aloitetaan särystä: Monesti puhutaan, että kipu vie järjen, ja jatkuva särky tekee ihmisen hulluksi. Jossain määrin itsekin allekirjoitan tuon, mutta en ollut koskaan osannut kuvitella, millaista elämä todella olisi, jos jatkuva särkeminen oikeasti loppuisi. Muistanette varmaankin, kun kerroin ikävistä kivuista ja säryistä ei pelkästään maun vuoksi -postauksessa. Postaus käsitteli MSM-rikkiyhdistettä, jolla sain avun ikäviin kipuihini. Tuon postauksen kommentteihin tuli paljon asiallisia vastauksia ja vastaavanlaisia kokemuksia. Oli helpottavaa kuulla, että moni muukin kärsii noista oudoista kiputiloista. Silti Päivin kommentti oli se, joka noista tarrrasi kiinni tiukemmin. Olen jo pitkään haudutellut sisälläni ajatusta parantavasta ruokavaliosta, mutta matka mukavuusalueeni ulkopuolelle on pitänyt elintapani melko samanlaisina vuodesta toiseen. Kun jälleen luin, miten joku on päässyt eroon huonosta olostaan (ja ennen kaikkea säryistään) viljattomalla ruokavaliolla, päätin, että oli tullut aika kokeilla. En asettanut itselleni mitään loppuelämän pituista tavoitetta. Päätin puhtaasti vain koittaa. Pari viikkoa sitten siis karsin ruokavaliostani pois paitsi viljatuotteet, myös sokerin. Jostain syystä muutos ei tuntunut oikeastaan yhtään hankalalta. En siirtynyt hiilihydraatittomaan ruokavalioon, vaan korvasin kotimaiset viljatuotteet kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla. Sisällytin silti mukaan myös perunan, riisin ja monipuolisen maissin. Ei mennyt kuin pari päivää, ja huomasin, että olen varmasti ihan oikeilla jäljillä.

Viikon kuluttua olin ajautunut tilanteeseen, jossa pääni meinasi haljeta. Puolet elämästäni on kulunut jatkuvan kivun alla, ja yht’äkkiä se olikin poissa. Vaikka tunne oli sanoin kuvaamattoman ihana, alkoi pääni sisällä kuitenkin humista. Olinkin ihan hirveän väsynyt ja huonovointinen. Kun puntaroin uutta olotilaani ja sen mahdollista syytä, tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei mikään voinut johtua syömättömästä pasta-ateriasta tai skippaamastani pullasta. Kun jatkuva kivun kanssa kamppailu oli ohi, pystyin pitkästä aikaa tuntemaan, millainen oloni oli muuten! Ja kyllä, oloni oli väsynyt ja vetämätön.

Niinpä viime viikko meni tilanteen tasaamiseen. Nukuin, nukuin ja nukuin. 12 tunnin yöunia ja neljän tunnin päikkäreitä. Liikuin, ja ulkoilin, tein asioita jotka puhtaasti tuntuivat hyvältä. Pitkästä aikaa sisälläni velloneet kysymykset ja ongelmat, joihin piti keksiä ratkaisu, eivät tuntuneetkaan enää umpisolmuilta. Osasin tehdä päätöksiä, ajatella loogisesti, ja järjellä. Loppuviikosta elämä näytti erilaiselta. Moni käytännön asia oli saanut uuden suunnan, ja olin tehnyt päätöksiä tulevaisuuden suhteen, joita olisi pitänyt osata tehdä jo aikoja sitten. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Arki tulee muuttumaan ja elämässä alkaa puhaltamaan uudet tuulet! Ehdottomasti suurin päätös oli hakea kuopukselle päivähoitopaikkaa osaksi viikkoa. Asia, jonka näin pitkään lähinnä vain omana epäonnistumisenani, mutta johon mustavalkoisuuden sijaan on viime viikon aikana ilmestynyt myös harmaan sävyjä.

Eli sellaista tänne ihan oikeasti kuuluu. Ja, minä joka vastustin kaiken maailman gluteenittomia trendejä ja superfoodeja joudun näköjään pyörtämään puheeni. Never say never, tulipa taas todistettua! 🙂
Eikä ne viljattoman hyödyt todellakaan jääneet tähän. Vaikka ruokavalion suurin etu olikin kipujen lievitys, niin kyllähän tuo näkyy ihossa, ja vyötärölläkin. Jatkuva turvotus katosi ja selluliittikin sai kyytiä. Iho ei hilseile, eikä kutia. Eli, ei ihan heti tee leipää mieli! 🙂

Mutta kertokaa ihmeessä, mitä teille kuuluu? Eikä nyt sitten tarvitse vastata, että kiitos hyvää, jos ei siltä tunnu! 🙂

Katkaistakseni täydellisen radiohiljaisuuden, ajattelin tulla toivottelemaan teille mukavat viikonloput muutaman räpsyn kanssa.

Kuten kerroinkin, tämä viikko oli osaltani tälläinen puoliloma, ja ihan siitä syystä, että nyt olin vapaapäivien tarpeessa. Päivät ovat siis täyttyneet ihan muista jutuista, kuin blogitouhuista.

Viikonloppu on vielä auki, roikunko täällä, vai otanko vielä vähän enemmän aikaa muille jutuille. Ensi viikolla sitten viimeistään palaan ihan kunnolla sorvin ääreen. 🙂

Koitan viikonlopun aikana ainakin vastailla nuo kommentit tuolta taaempaa. Muistakaa te osallistua kahden edellisen postauksen arvontoihin. Siellä olisi tosiaan valittavissa vähän kivaa vaatekaapin täytettä, sekä täytettä myös keittiön kaapeille!

Lumet sulaa ja linnut laulaa. Luonto on sekaisin ja maasta pukkaa uutta. Toivotaan nyt tähän kuitenkin niitä auringonsäteitäkin. Ihanaa viikonloppua!

Tässä alkuvuodesta kun olen tutustunut superfoodien ihmeelliseen maailmaan, tuli uusien makujen ja reseptien lisäksi mietittyä myös erilaisten ravintoaineiden terveyshyötyjä, ja monikäyttöisyyttä. Vaikka Cocovin ja Indiedaysin kampanja noin pääsääntöisesti liittyykin superfood-resepteihin, ajattelin kuitenkin kirjoittaa noista tuotteista hiukan toisesta näkökulmasta.

Kävi nimittäin niin, että tuossa jossain kohtaa vuoden pimeintä aikaa kirjoitin väsymyksestä ja valonpuutteesta. Silloin ihana blogikollegani Maria laittoi Instagramini puolelle vinkin omasta aamun superjuomastaan, jonka avulla kuulemma kone lähti hurisemaan varsin energiseen tahtiin. Juoman pääraaka-aineet taisivat veden lisäksi olla sitruuna, maca- ja MSM-jauhe. Macasta olinkin jo joskus lueskellut, mutta MSM oli niin uusi kirjainyhdistelmä, että sehän piti googlettaa heti.

Kuten tuossa kerroin, kärsin jatkuvista säryistä, jotka söivät niin energiaa kuin mielialaakin. Näitä särkyjä olen joutunut jo vuosia kestämään, ja reumalääkärin mielipide olikin, että kyseessä olisi fibromyalgia. Tavallaan siis vaiva, johon suoranaista lääkettä tai parrannuskeinoa ei ole. Oma oloni vaihtelee paljolti sään mukaan, ja pitkät kosteankoleat syksyt ovat kohdallani pahimpia. No, kun sitten lähdin googlailemaan MSM-jauheen (metyylisulfonyylimetaani) perään, osui eteeni hurja määrä kirjoituksia MSM:n edullisesta vaikutuksesta juuri fibromyalgiaan. Olen luonteeltani skeptinen, mutta jokainen jatkuvan säryn kanssa eläjä ymmärtää, että silloin kun tarjolla on pienikin mahdollisuus parempaan oloon, pitää oljenkorteen tarttua, ja niinpä minä tartuin Cocovin OptiMSM-jauheeseen. Itseäni ei tässä kohtaa juuri kiinnostanut edes piristävän aamujuoman loihtiminen, vaan ihan puhtaasti tuon rikkiyhdisteen nauttiminen ja nopeasti. Niinpä aloitin OptiMSM:n käytön ihan vain sekoittamalla teelusikallisen jauhetta pieneen vesimäärään. Voin sanoa, että hyvää tuo ei missään tapauksessa ole, mutta kulaus kitkeränmakuista vettä on aika pieni hinta paremmasta olosta. Ja päälle kun hutaisee ison lasillisen kylmää vettä, kärsimys kestää korkeintaan sekunin kaksi. Ei siis sen pahempaa kuin esimerkiksi yskänlääkkeen ottaminen.

Entä löytyikö apua?
Ei tainnut kulua viikkoakaan, kun huomasin jo selvän parannuksen olossani. Jos iltaisin istun tunninkin sohvalla, on kipu yleensä ylös noustessa niin suuri, että jalat tahtovat lähteä alta. Pikkuhiljaa tuo nouseminen helpottui, ja saatoin jopa iltaisin nukahtaa kyljelleni. Suurin “kokemus” oli varmaankin se, kun parin viikon päästä istuin taas illalla sohvalla ja katselin mieheni kanssa leffaa. Leffan loputtua nousin ylös, menin kontalleni lattialle ja saalistin sohvan alle pyörineen huulirasvani. Silloin todellakin tajusin, että jotain oli tapahtunut. Tuon kaltaiseen ripeään liikehdintään pitkän paikallaan olon jälkeen, en ole tainnut kyetä vuosiin. Nyt kun olen seuraillut omaa oloani, niin selvästi tunnen iltaisin ne päivät, jolloin MSM-jauheen nauttiminen on jostain syystä unohtunut. Voin siis lämpimästi suositella, mikäli joku tunnistaa tekstistä myös itseään. Varsinaisesti MSM-rikkiyhdiste sopii kuitenkin kaikille ihon ja tukikudosten kunnosta huolehtimiseen, ja liikkuvuuden ylläpitoon. Eli, ihan meidän kaikkien nivelet hyötyvät MSM-jauheen käytöstä.

Kun nyt lähdettiin tälle vähemmän mauttomalle tielle superfoodien kanssa, ajattelin kirjoittaa vielä muutaman jutun kookosöljystä, jonka käytöstä jo aiemmassa postauksessa kyselittekin. Kookosöljy on toki terveellinen vaihtoehto keittiössä, mutta suosittelen öljyn ottamista käyttöön myös kauneudenhoidossa. Kookosöljy nimittäin on mitä ihanin meikinpoistoaine ja latvahoito hiuksille. Cocovin luomu neitsytkookosöljyssä on ihana, hiukan paahteinen tuoksu, ja se levittyy kasvoille helposti. Öljy on purkissa kiinteässä muodossa, mutta ihon lämpö pehmittää sen todella nopeasti. Oma kuiva ihoni on tykästynyt kookosöljyyn todella paljon, ja joitakin kertoja olen levittänyt sitä myös puhtaisiin kasvoin yön ajaksi ikään kuin kosteuttavaksi naamioksi. Ohut kerros imeytyy ihoon, eikä tahraa tyynyliinoja, kuten moni pelkää. Kookoksen öljy siloittaa myös ihanasti niin karheat hiukset kuin hilseilevät sääretkin. Se toimii myös loistavasti kynsinauhojen öljyämiseen ja oikeastaan kaikkeen kosteutavaan kauneudenhoitoon. Puhutaan luonnonkosmetiikasta, ja itse ainakin ajattelen, että jos käytettävä tuote on jotakin, mitä voit syödä, ollaan todellakin sanan luonto äärellä.

Kookosöljyllä on todettu myös muita hyviä vaikutuksia, ja tämä menee nyt taas osastolle “ei ehkä maistu niin hyvälle, mutta kannattaa kokeilla”. Nimittäin kookosöljyllä purskuttelu päivittäin kaappaa suun ja nielun alueen pöpöt, ja tällä konstilla voi hyvinkin välttyä ikäviltä kausiflunssilta. Myönnän, että oma purskutteluni on vähän niin ja näin, sillä minulla on herkkä kyökkä-refleksi ja öljyn tunne suussa vaatii totuttelemista. Ajanmyötä mestariksi, pätee siis kohdallani tässä kohtaa. 🙂

Aikaisemmat, ne reseptipainotteiset, Cocovi postaukset löydät täältä ja täältä. Ja hei, tuolla kampissivulla on edelleen kisa käynnissä, eli sieltä on mahdollista voittaa itselleen Cocovin tuotepaketti! Kannattaa koettaa onneaan.

Ja, nyt siskot hyvät kaikki vinkit käyttöön! Kertokaa ihmeessä, mikäli olette löytäneet superfoodeista avun johonkin vaivaan! Itseäni ainakin harmittaa vietävästi, että löysin MSM:n vasta tänä talvena. Eli hyvät vinkit jakoon!

Aurinkoiset päivät, kuten eilinen, ovat saaneet oliivipuun heräämään ja kasvattamaan uutta. Tässä kohtaa viimeistään voi kai huokaista helpotuksesta; Puu on hengissä. Laitoin eilen jo Instagramiin kuvan uusista kasvuista, ja siellä moni kommentoi oman puunsa tiputtaneen lehdet talven aikana. Niinhän ne valitettavasti usein tekee, ja omanikin on sisältä harva kuin mikä. Jos vaikka vertaa näihin syksyisiin kuviin, niin lehtiä ei taida olla jäljellä edes puolia.

Tänään ei ole auringosta tietoakaan. Ulkona on harmaata ja synkkää, eikä auriko lämmitä ikkunoiden läpi ollenkaan. Täällä on täysi kaaos, mutta jollain sairaalla tavalla mä taas nautin noista työkaluista ja jätesäkeistä lattialla. Ihme juttu, mutta ne on mulle aina merkki siitä, että jotain uutta on tulossa.

Nyt täytyy jatkaa siivoiluja ja tapetin rapsuttamista. Jos vaikka illalla pääsisi jo maalailemaan!

Kivaa tiistaita. Toivottavasti edes jossain paistaa!

Viikonloppu lähestyy loppuaan, ja uusi viikko käynnistymistään. Arki ja viikonloppu on hyvä erotella toisistaan, ja meillä se ainakin tapahtuu ehkä helpoimmin aamupalapöydässä. Jos arkena haukataan kiireellä jotakin, niin viikonloppuna katetaan sitten vähän paremmin. Eikä ole kiire, aamupalanälkää voi hyvin kerätä jonkin aikaa.

Arabia juhlistaa tänä vuonna 10-vuotiasta Koko -astiasarjaa, ja yhteistyössä Arabian ja Indiedaysin kanssa, pääsin kokeilemaan Koko astioiden uutuussävyjä Sahramia ja Niittyä. Arabian Koko -astiasto on niitä harvoja, joita voin sanoa keräileväni. Olen aina pitänyt tästä selkeälinjaisesta muotoilusta ja se istuu yhteen muiden Arabian ja Iittalan astioiden kanssa. Valkoisia Koko-astioita meiltä löytyykin aika paljon, mutta täytyy myöntää, että näillä laina-astioilla väri-ilottelu sai pohtimaan, miksei sitä joskus voisi kattaa hieman värikkäämminkin.

Totuus tulee lasten suusta, ja ainakin meillä poika oli sitä mieltä, että värikäs keittiönpöytä näytti tosi hienolta. Ja kenties värikimara hiukan piristikin aamupalapöydässä. Itse näen nämä uutusvärit, Sahramin ja Niityn, myös etnisen keittiön kattausväreinä, vaikka muotoilu varsin sumalaista designia onkin.

Ennestään meiltä löytyy Koko -sarjan valkoisia astioita. Hauskat kaatimet, S-kokoiset kulhot, jotka sopivat monenlaiseen käyttöön, niin jälkiruokakulhoksi kuin tarjoiluastiaksi. M-kokoiset kupit aluslautasineen taasen ovat älyttömän käytännöllisiä, koska ne voi kattaa niin teen juojalle, kuin latten ystävälle. Kupista voi kivasti myös kauhoa alkupalat, vaikka pienen keiton tai salaatin. XS-kokoiset kupit ovat mieheni espressokuppeja, mutta ne käyvät yhtälailla myös munakupista tai kivana lisänä kattausta, kuten esimerkiksi syyskattaus kuistilla -postauksessa. M-koikoiset valkoiset kulhot sopivat nekin tarjoiluun, mutta yhtä hyvin käyvät niin pasta-, keitto-, kuin slaattilautasena. Ylipäätään pidän koko sarjaa älyttömän monipuolisena ja monipuolisuudellaan se rikkookin kivasti vanhoja kattausmalleja.

 Kuten otsikko lupaili, pieni kilpailu olisi myös teille! Mikäli Arabian Koko astiat kiinnostavat, nyt olisi mahdollisuus saada astiakaappiin Kokoa 150 euron edestä!
Kerro kommenttiboksiin mikä on sinun henkilökohtainen suosikkivärisi, Arabian Koko astiastossa, ja olet mukana arvonnassa.

Jätä kommenttisi viimeistään lauantaina 21. Helmikuuta klo 23.00 mennessä, ja varmistat voittomahdollisuutesi.

Tukevan aamupalan jälkeen jaksaa paremmin. Se olisi laskiaissunnuntai, joten nautitaan talvesta sen verran, kuin sitä on tarjolla!

Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita!

Tiedättekö ne päivät, kun tuntuu, että oikein mikään ei mene putkeen. Kahvimukit kaatuu, tiputtelet tai rikot tavaroita, olet myöhässä, kompuroit ja tukkakin päättää elää omaa eläämänsä – kaikista käsittelyistä ja kemikaaleista huolimatta. Noh, mulla on ollut koko viikko vähän tätä! Tähtikuviot eivät kai ole kannaltani kovinkaan suotuisassa asennossa. Nyt ollaan torstaissa, ja mulla on se fiilis, että hitto en tee enää yhtään mitään, kun kaikki menee mäkeen kuitenkin. Aamulla hajosi blenderi, ja se 1,5 litran lasikannullinen vihreää mönjää levisi nätisti keittiöön. Teki mieleni itkeä, mutta ei siitä nyt sen enempää.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan, totesi Kariluotokin aikoinaan tantereella, joten eteenpäin pitää vain potkia. Koska viikko on tähän mennessä antanut aihetta epäillä, ettei ehkä kannata avata kymmenen litran maalipurkkia ja kiivetä tikkaille, päätin, että käytän nämä viikon kaksi viimeistä arkipäivää turvallisesti pehmustetulla alustalla istuen ja lähinnä aivotoimintaan keskittyen. Toisin sanoen, inspiroidun, haaveilen ja suunnittelen. Tarkennettakoot sen verran, että sähköjuttujen suunnittelun kippasin nyt muiden niskaan, ihan vaan kun tuli sellainen fiilis, että se voisi olla tässä kohtaa turvallisempaa. 🙂

Aika harvoin tulee enää ostettua sisustuslehtiä (kiitos Pinterestin, Instagramin ja blogien), mutta uusimman Vakre Hjem & Interior -lehden suhteen en voinut vastustaa kiusausta. Monta kiinnostavaa juttua samoissa kansissa. Ihania jalkalistoja, kauniita kalkkimaalattuja seiniä ja kiva verhoideakin, joka on toteutettava. Kaikki toteutukset tosin jätän siihen asti, kunnes nämä vibat muuttuvat paremmiksi.

Kevätsahrami, eli krookus, tarttui mukaan taannoin Ikean reissulta. Pitää varmaan lähteä uudelleen viherostoksille, sillä muuten tämä kevätkukkien myynti on vielä aika heikoissa kantimissa.

Loistavaa torstaita teille – ja, ehkä mullekin vähän! 😉

Hiphei, ja terveisiä Helsingistä. Nyt tosin olen taas jo onnellisesti kotona, mutta tämä päivä vierähti mukavasti paitsi bussissa, myös ihanan kuvauspäivän merkeissä. Meandin kevätmallitoon pukeuduimme ystäväni Annin kanssa, ja oli mukana myös ihanat blogisiskot Minttu ja Elisa seuralaisineen.

Pientä esimakua päivästä tässä, mutta lisää toki tulossa ammattilaisenkin kamerasta! Hauskaa oli, kuten näkyy, eikä jouduttu malliruokavaliolle, vaan herkkuja oli tarjolla! 🙂

Puoli kuudelta aamulla lähdin liikkeelle, ja nyt kahdeksan jälkeen pääsin viimein kotiin. Lyhyestä virsi siis kaunis tässä kohtaa, minä painun peiton alle.

Ihanaa iltaa ja hyvää yötä!

Muistan blogitaipaleeni alkuaikoina, kun erilaiset haasteet olivat kovasti huudossa, ja niitä kiersi jopa niin paljon, että en mitenkään keksinyt jokaiseen uutta kerrottavaa itsestäni. Kun Fru Friida, nyt muutaman haasteettoman vuoden jälkeen, heitti minulle seitsemän kysymystä, tartuin niihin oikein innolla. Joskus tälläinen Ystäväni -kirja tyylinen vastailu on oikeastaan ihan kivaa. Tai ainakin tässä kysymykset ovat huomattavasti helpompia, kuin siskontyttöni Monster High -kirjassa, jossa vastaan tuli kinkkisiäkin kohtia. 🙂

  1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?
Näitä pitäisi varmaan kysyä joltakulta muulta, mutta ainakin haluaisin olla keittön hengetär, ja jossain määrin koen sellainen olevanikin. Pidän ruuanlaitosta, leipomisesta ja ylipäätään keittiössä hääräilystä. Nautin siitä kun voin tehdä muille ruokaa, kattaa pöytää jne. Kokkailu ja jauhopeukalointi ovat suuri intohimoni. Jos olisin sarjamurhaaja, aseeni olisi varmaankin sydän- ja verisuonitaudit, sillä yleensä koen parhaiksi herkuiksi ne ehkä vähiten terveelliset vaihtoehdot. En ole reseptien tuijottelija, teen mielummin “omasta päästä”.

Pari juttua vielä tälle päivälle. Ekaksi muistuttelen Netflix-kisasta, jossa jaossa siis kaksi 6 kuukauden ilmaista Netflix-pätkää. Palkinnon voi siis hyödyntää jo olemassa olevaan Netflix-tiliin, ja kuitata sillä ikävät maksuasiat puolen vuoden ajan. Tai, vastaavasti voit ryhtyä Netflixin käyttäjäksi ja katsoa laatuohjelmia ilmaiseksi kuusi kuukautta!

Vaikka kisa oli House Of Cardsin henkeen, ja pyhitetty lähinnä faneille, on mukaan ilmoittautunut myös moni, joka ei ole kyseistä sarjaa vielä nähnyt, tai edes Netflixiä käyttänyt. Niinpä päätin, että toinen lahjakoodeista lähtee tosifanille, ja toinen jollekulle, jota sarja, ja Netflix yleensäkin, kiinnostaisi.
Eli, ei muuta kuin osallistumaan! Vielä tämän ja huomisen päivän ajan ehdit mukaan!

Ja sitten otsikkoon:
Vinkkinä kaikille, että Indiedays on nyt myös WhatsAppissa! Halutessasi voit siis tilata blogimaailman uutisia suoraan puhelimeesi. Laitan tähän lainauksen toimituksen blogista, josta voit käydä vielä kurkkimassa lisätietoa.

“Indiedaysin WhatsApp-viestien tilaaminen on uskomattoman helppoa. Mikäli haluat testata uusinta palveluamme, toimi näin:

1) Tallenna puhelimesi osoitekirjaan numeromme 040 1841 852. Viestimme ei siis tule perille, ellet lisää tätä numeroa yhteystietoihisi.
2) Lähetä meille WhatsAppissa viesti, jossa on vaikkapa oma nimesi tai muut terveisesi.
3) Saat yhden viestin päivässä, joka sisältää päivän parhaimmat vinkit tai kuumimmat puheenaiheet. Voit myös vastata meille halutessasi!

Arkipäivisin lähetämme pari lukuvinkkiä tilaajillemme, yhdessä viestissä. Numerosi ei näy muille tilaajille, sillä lähetämme ne WhatsAppin uusia Broadcast-viestejä hyödyntäen. Rohkeasti siis mukaan!”

Näistä käytännön asioista minä siirryn nyt iltapala pöytään. Huomiseen!

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin tavara tai asia näyttää hurjan kauniilta, kun se ei ole omalla paikallaan, vaan päinvastoin, paikassa, jossa sen ei kuuluisi olla. Itse havahdun tähän usein, ja juuri siivouspäivänä, jolloin tavarat vain siirretään pois tieltä, ja lattiapinnat koitetaan puhdistaa irtosälästä.

Päätin tänään lopettaa seuraavien tulipalopakkasten odottelun, ja hyödynsin raikkaan lumista ilmaa tekstiilien tuulettamiseen. Samalla tietysti tuli pyyhittyä pölyt, imuroitua ja pestyä lattiat. Jonkin asteinen kevätsiivous! Nyt kaikki onkin hyrskynmyrskyn, eikä joka nurkka todellakaan näytä kauniilta, mutta poikkeuksiakin on. Lampaantaljat vasten lumista maisemaa, ja naapurin autiotaloa, pakottivat tarttumaan kameraan kesken hommien. Joskus tosi arkisetkin asiat, kuten siivouspäivät, voivat olla kauniita.

Nyt äkkiä tavarat paikoilleen, sillä olen luvannut tänään leipoa pikkumiehen kanssa. Matot, tyynyt, peitot ja taljat saavat kyllä jäädä ulos vielä joksikin aikaa. Tästä raikkaudesta ei pääse nauttimaan kuin talvella, joten käytetään se hyväksi!

Ihanaa tiistaita.