Kenties muistatte viikontakaisen hyvällä asialla WWF -postauksen. Mikäli ette, käykää ihmeessä lukemassa postaus, jossa kerron teille yhden maailman uhanalaisimman eläimen tilanteesta, ja WWF:n suunnitelmasta pelastaa laji. Yhteistyössä Indiedaysin ja WWF:n kanssa haluamme innostaa myös teidät lukijat mukaan tekemään hyvää!

Himalajan vuoristossa elävää lumileopardia uhkaa niin elintilan pieneneminen, ilmastonmuutos kuin salametsästyskin. WWF:n avulla, ja meidän tuellamme, tämä lajin hiipuminen voidaan kuitenkin pysäyttää.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, näissä talkoissa jokaisen apu on korvaamaton, ja tämän vuoksi haastaan teidät mukaan lumileopardin kummiuteen, ja näin suojelemaan luontomme monimuotoisuutta. Ja, jotta hyvää asiaa vietäisiin eteenpäin, haastan mukaan myös pari boggaajaa! Kerttu ja Päivi, otattehan haasteen vastaan!? Kaksi naista, joilta ei puutu energiaa ja päättäväisyyttä, teitä tarvitaan nyt. Ja, laittakaahan ihmeessä molemmat haastetta myös jakoon, näin saadaan tukijoukot kasvatettua.

Kuva: Mark Dumont

Saman haasteen heitän myös kaikille teille lukijolleni! Tehdään yhdessä hyvää ja vaalitaan maapalloa tärkeimpänä perintönä lapsillemme! Tartutaan kummiuteen yhdessä lasten kanssa, ja pidetään huolta, että myös tulevat polvet pysyvät tietoisina maapallon monimuotoisuudesta.

Mikäli taloudellinen tilanteesi ei jousta lumileopardin kummiuteen, haastan teidät kaikki ainakin jakamaan WWF:n sivun Facebook profiilissanne. Tästä linkistä, löydät tietoa lumileopardista ja voit ryhtyä kummiksi. Sivun alaosassa on myös suora Fecebook-nappula, jonka avulla saat jaettua sivun kavereillesi, ja näin olet mukana levittämässä tietoa hyvän asian puolesta. Sivun jakaminen on pieni vaiva sinulta, mutta sillä on suri merkitys luonnolle ja lumileopardin kohtalolle!

Yhdessä kiittäen; WWF, lumileopardi ja minä

Varma merkki lähestyvästä joulusta ovat tietenkin erilaiset joulujuhlat. Tänään tonttuiltiin Niilon koululla, herkisteltiin ja vetisteltiin. Huomenna on äidin vuoro irtautua hetkeksi “tonttuilemaan”.

Ennen lähtöä ehdittiin kuitenkin napata parit potretit, joissa eläväisten lasten energia onneksi tasoittavaa vähän väsyneen äidin naamataulua. (Pitäisi varmaan kuroa univelkoja pikkuhiljaa pois!) Klaaran tylliunelma on Jeanne d’arc livingin, ja se oli laitettu meille postissa maalinäytteiden mukaan. Turha varmaan sanoa, että tyttö rakastaa rimpsujaan. 🙂

Eilen saatiin muuten viimein tuo altaan alla olevan jätevaunun viimeinen “valelaatikko” paikallee. Työkalut olivat lainassa, joten projekti jäi vähän roikkumaan. Koska betonitaso nosti allasta hiukan ylemmäs, piti askarrella vielä tuollainen ohut soiro peittämään koko altaan alaosa. Veisteltiin siihen nuo altaan muodot ja kiinnitettiin silarilla paikalleen. Nyt pitää ihan oikeasti avata laatikko, kun aikoo laittaa roskia roskikseen, muutos sekin, kun on tässä totuttu, että jäteastia on leväällään. 🙂

Univelkoja uhmaten aion nautiskella tänään ihan rauhassa Netflixin tarjonnasta. Mulla on pitsataikina kohoamassa ja kinkut ja rucolat odottamassa.

Eli, oikein hauskaa iltaa sinne ja tänne.

Olen luvannut teille postausta keittiön betonitasoista ja siitä, miten betonitasot keittiöön tehdään itse. Aiheen ympärille mulla on niin paljon juttua, että päätin suosiolla jakaa sen muutamaan osaan. Tässä postauksessa alustusta aiheeseen, ja perusidea lyhykäisyydeessään. Työvaiheita ja vinkkejä kokoan tuleviin postauksiin! Ja pahoittelut, että postauksen kanssa on kestänyt, aika ja kädet eivät vain totaalisesti ole riittäneet kaikkeen.

Betonitasot on olleet haaveissani siitä lähtien kun aloimme metsästää uutta kotia. Alunperin ajattelin, että tasoille tehdään muotit, ja ne valetaan keittiön lattialla, jonka jälkeen nostetaan paikalleen, kuten mitkä tahansa muutkin keittiöntasot. Vaan tässä isossa keittiössäpä sumenee nuo mittasuhteet. Nimittäin, tällä meidän allasvalinnallakin tason pidemmäksi pätkäksi piti valaa 3,3 metrinen taso, ja mikäli olisimme jääneet ilman tuota allasta, olisi upotettava malli pidentänyt tason yli 4,5 metriin. Jo kolmen metrin kohdalla tässä ongelmaksi muodostuu tason keskikohdalla oleva liesiaukko. Niinpä tason nostaminen paikalleen katkaisemata sitä tuosta aukon kohdalta, olisi ollut mitä todennäköisemmin mahdotonta.

Koska betonitasot olivat päähänpinttymä googlailin toki vaihtoehtoja ratkaisuksi. Selvisi, että valmiitakin tasoja saa, mutta näissä maksimipituus on kolme metriä. Sitä pidemmät tasot tehdään osista. Koska saumakohta tasossa ei ajatuksenkaan tasolla miellyttänyt, päätin jatkaa aiheeseen perehtymistä.

Jonkinlainen heureka-kokemus olikin kun törmäsin Z Counterform muotteihin niiden maahantuojan sivuilla. Näillä muovimuoteilla taso voitaisiin valaa ohuen levyn päälle, suoraan paikalleen. Muovimuotti kiinnitettäisiin vain reunoihin, ja näin muotti valaisi reunaan pykälän, joka taasen piilottaisi pohjalle jäävän levyn. Koska idean myyminen miehelleni oli osa haastetta, istutin hänet tietokoneen eteen katselemaan erilaisia videoita, joissa yksinkertaisesti näytettiin, kuinka helppoa tason tekeminen on. Jep, tulimme siihen tulokseen, että kyse ei ole tähtitieteestä, vaan enemmänkin omasta viitseliäisyydestä.

Kuva: Ohut sementtilevy,  jonka päälle taso valetaan,  ja johon reunamuotit kiinnitetään. Mahdolliset saumat teipattiin ilmastointiteipillä.

Kuva: Betonitason valumuotti näkyville reunoille. Seinää vasten, ja esim. liesi- ja allasaukoille, käytetään suoraa muottia, mutta tämä profiili on tarkoitettu peittämään ohut sementtilevy, jolle valu tehdään.
Punainen katkoviiva kuvaa osaa, joka ruuvvataan kiinni alustaan. Mustat täplät toimittavat kuvassa ruuvien virkaa. Musta katkoviiva kuvaa pykälää, jolla betonitason reunaan saadaan alustan peittävä helma. Sininen katkoviiva kuvaa muotin osaa, joka muodostaa tason etureunan. Keltainen katkoviiva kuvaa linjaa, josta muotti aikanaan katkaistaan, kun valu on ehtinyt hieman kuivua. Reunalistaa siis vain väännetään, ja naps, lista katkeaa siististi tuosta linjasta. Näkyviin ei jää sementtilevyä, eikä listaa. Ainoastaan betonitaso, joka näyttää pikkuisen paksummalta, kuin oikeasti onkaan.

Kuva: Kulma A. Muotti valmiina….

Kuva: Kulma A hiomisen jälkeen, ja viimeistelykäsittelyä vaille.

Noita Z Countertop –muotteja myydään jo joissakin rautakaupoissakin, mutta itse otin yhteyttä maahantuojaan, jonka kautta tarvikepaketteja pystyi myös tilaamaan. Lähetin keittiömme piirustukset ja selitin, mitä haluamme. Meille laskettiin tarvitsemiemme tuotteiden hinnat ja annettiin lisäksi kattavasti neuvoa betonilaaduista, sekä erilaisia vinkkejä valamiseen. Maahantuojan sivuilta sai myös kyselyn tason tekijästä, mikäli sitä ei olisi itse hallunnut jostakin syystä valaa.

Hintaa koko projektille tuli n. 600€. Tähän siis sisältyi myös itse betoni, ja kaikki hiekkapaperista, tasoittimeen, liippauslastaan, ja pintakäsittelyaineeseen saakka. Betoniksi valittiin, Weber RL45, suositusten mukaan. Tässä betonilaadussa on mukana pientä kiveä, joka helpotti tasoittusta, ja laadultaan hyvä betoni on perus rautakauppatavaraa tasaisempaa. Valuvaiheessa voi siis jokaista säkkiä kohti laittaa mililleen saman vesimäärän, ja betoni on yhtä notkeaa joka sekoituskerralla. Tämä tuote on hiukan hintavampaa, kuin halpa rautakauppabetoni, mutta kyse on tämänkin kokoisessa projektissa vain muutamasta kympistä. Paikka, jossa ei ehkä kannata alkaa säästelemään! Itse halusimme harmaata betonia, siis sellaista betonin väristä betonia, mutta katselin, että Z Countertop myy myös esim. valkoista betonia, ja betonia kai voidaan myös sävyttää, eli vaihtoehtoja on paljon.

Kuva: Liesitason aukolle rakennettiin ensin puukehikko, johon listamuotit saatiin kiinnitettyä.

Kuva: Muotit paikallaan. Seinää vasten suora, ja reunoissa profiililista, joka muodostaa valualustan peittävän helman.

Kuva: Betonitasossa raudoituksen korvaa lasikuituverkko. Verkko ja kiinnikkeet kuuluvat kaikki betonitasopakettiin.

Olisikohan tässä kohtaa tarpeeksi yhteen postaukseen?! Tosiaan lisää tuosta itse tekemisestä laitan vielä erikseen. Joitakin ajatuksia tähän loppuun kuitenkin vielä summaten;
Olenko tyytyväinen tason ulkonäköön? No todellakin!
Oliko tekeminen vaikeaa ja hankalaa? Vähän sellaista askartelua, mutta kaiken vaivan arvoista!
Miltä valmis taso on tuntunut käytössä? Ei mitään valittamista. Suoja-aine teki pinnasta veden, ja muidenkin roiskeiden kestävän. Viime viikonlopulla tasolla oli vuoroin rasvaista suklaakakkutaikinaa, sitruunamehua ja vastakeitettyä mansikkahilloa, eikä mistään jäänyt jälkeäkään.

Jos betonitaso on ihan oikeasti harkinnan alla, suosittelen katsomaan nuo videot, sillä meille ne ainakin selkiyttivät asiaa tuhat kertaa enemmän kuin mikään kirjallinen ohje.

Kysykää ihmeessä, jos jokin asia jäi vaivaamaan! 🙂

Vielä olisi muutama kuva Niilon synttäreiltä. Tarjoiluja lähinnä, ja paloja lastenkutsuilta myös, eli laitetaan nyt nekin tänne.

Helpot suklaamuffinit. Tällä kertaa suklaa taikinassa rouheena, ja päällä suklainen kuorrute.

Sunnuntain juhlien tarjoiluja….

Kylmäsavulohiruusut.

Rullavoileipäkakku.

Tämä kakku ei ollut päältä kaunis, ja Geishakuorrutekin oli kuin kiveä, mutta maku sentään oli ihan jees! 🙂

Seuraavat kuvat ovat maanantailta, lastenkutsuilta. Nämä olivat meillä ekat laatuaan, ja kieltämättä hiukan jännitti, sillä olen kuullut kauhutarinoita vastaavista juhlista. No, kaikki meni kuitenkin hienosti ja hauskaa oli. Ei mitään traumoja! 🙂

Pikkupusseja kaverivieraille.

Lastenkutsut ja lasten herkut… Suolapalana pikkupitsoja, mutta muuten aika perusherkkuja. Kakkua toki, ja muffineita myös.

Nämä bileet mentiin kertakäyttöastioilla.

Viinirypäle-nakki-juusto -tikut. Lasten mieleen…

Viisitoista lasta mahtuivat kaikki hyvin yhden pöydän ääreen. Tässä kohtaa iso keittiö todellakin oli paikallaan!

Sitten vielä noista teknisistä ongelmista; Olette laittaneetkin meiliä koskien sitä, että blogiini ei välillä pääse. Nämä jutut hoitaa itseäni hurjasti viisaammat, ja nyt näyttäisi siltä, että ongelmat on voitettu. Valitettavasti näitä juttuja kuitenkin tulee, ja sille en henkilökohtaisesti mahda yhtään mitään. Toivotaan kuitenkin, että jatkossa pääsette taas tauotta käymään täällä, ja itse pystyn taas paremmin tekemään postauksia. Ei anneta pikku katkosten häiritä! 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Kuvia eilisen juhlinnoista, kun vietimme esikoisen nimipäivää ja 6v. synttäreitä.
Yritinkin jo eilen teille laittaa postausta, mutta tekniset ongelmat tulivat tielle. Samoin kävi juuri äskön, kun koko postaus katosi savuna ilmaan. No, josko nyt onnistuisi!

Jätän tällä kertaa turhat pölinät välistä, ja tiivistän tekstin lyhyeen. Hommaa kun on vielä tällekin päivälle, sillä illalla talo on täyttymässä pikkujuhlijoista.

Ihanaa viikon alkua teille kaikille. Palaan kommentteihinne, kunhan saadaan ensin juhlat juhlittua.

Tervehdys täältä synttärihulinoiden keskeltä!

Tällä kertaa ollaan hyvällä asialla, nimittäin luonnon ja eläinten asialla. Indiedaysin ja WWF kampanjan myötä minä, ja toivottavasti myös sinä, olen auttamassa yhtä maailman uhanalaisinta eläinlajia, lumileopardia. Lumileopardin kummeudella me aiomme nyt seuraavan vuoden ajan auttaa luontoa, ja sen monimuotoisuutta säilymään.
Meidän esikoisemme täyttää tänään kuusi vuotta. Melkoinen paketti tiedonjanoa ja uteliaisuutta. Ryhtymällä lumileopardin kummiksi aiomme seurata vuoden tilannetta Himalajalla. Tutustua karttaan, maapallon erilaisiin elinkeinoihin, kasvillisuuteen ja eläinlajeihin. Olemme pohtineet miksi jokin eläin on uhanalainen, mitä toimia me voimme tehdä arkipäivässämme maapallon tilanteen auttamiseksi. Lapsi nauttii tutustuessaan uusiin ihmeellisiin asioihin, ja oppii ymmärtämään ympärillämme olevaa maapalloa. Sovimme, että vuoden päästä katsomme tilanteen uudestaan. Ikään kuin syntymäpäivälahjana. Kenties jokin toinen eläin tarvitsee apuamme silloin kipeämmin, kenties lumileopardista tulee meille pitkäaikainen kummilapsi. Itse toivon, että auttamisen lisäksi saamme hyvän mielen ja kosolti yhteistä tekemistä ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita.

Lumileopardi elää Himalajan vuoristossa n.3000- 5400 metrin korkeudessa, varsin niukan kasvillisuuden alueella. Vaikka suurikokoinen kissaeläin elää vaikeakulkuisella elinalueella ja pysyttelee piilosilla, on WWF, eli Maailman Luonnonsäätiö, todennut kannan olevan nyt pienempi kuin koskaan aikaisemmin. Pahimpana skenaariona siis onkin, että jälleen yksi arvokas eläinlaji tulisi poistumaan keskuudestamme.

Kuva: Emmanuel Keller

Mikä aiheuttaa lumileopardin uhanalaisuuden?
Syitä on lyhykäisyydessään kolme; Ilmastonmuutos, elinympäristön pieneneminen sekä salametsästys. Puurajan noustessa, ja vuoristokasvillisuuden muuttuessa, lumileopardi on joutunut nousemaan yhä ylemmäs Himalajan vuoristoa, ja sen elintila on pienentynyt, sillä tämän korkeammalla laji ei enää pysty elämään. Ilmastonmuutoksen lisäksi elintilaa ahdistaa asutus, maatalous ja kaivosteollisuus, jotka ajavat eläintä asuinsijoiltaan. Tämä kaikki johtaa myös siihen, että lumileopardille luontaisia saaliseläimiä on yhä vähemmän, ja eläin joutuu hädässään turvautumaan paikallisten karjaan. Kuten arvata saattaa, tässä kohtaa noidankehä onkin valmis. Kaiken edellisen lisäksi lumileopardi on myös salametsästäjien tähtäimessä esim. turkkinsa vuoksi.

Kuva: Emmanuel Keller

Noidankehää ja ilmastonmuutosta vastaan taistelee WWF. Sen lisäksi, että säätiö taistelee jatkuvasti ilmastonmuutosta vastaan, on tietyn eläinlajin suojelemiselle myös omat kehyksensä:
WWF kehittää yhdessä paikallisten kanssa kestäviä, ja lajien säilymistä turvaavia elinkeinoja, ja kestävää karjanhoitoa. Lisäksi säätiö taistelee jatkuvasti pysäyttääkseen salametsästyksen, ja keinoina tässä sodassa ovat puhdas valistus ja tiedonanto, sekä petokorvausjärjestelmän kehittäminen, joka lopettaisi lumileopardien tappamisen karjan puolustamiseksi.
WWF:n tuella vuoristoon viedään riistakameroita, joilla saadaan tietoa lumileopardin kannasta, saaliseläinten määrästä ja puhtaasti lumileopardin käyttäytymisestä, jotta lajin suojelu olisi entistäkin tehokkaampaa. Tärkeää suojelutyössä on pelastaa lumileopardin elinalue, ja WWF onkin ollut perustamassa ja kehittämässä suojelualueita Himalajalle.

Tutkijat Nepalissa, kuva: Rinjan Shrestra WWF

Ryhtymällä kummiksi autat!
Juuri nyt WWF kaipaa kipeästi tukea lumileopardin auttamiseen, sillä lajin tilanne on erittäin huono. Kummina voit kohdentaa tukesi juuri tälle uhanalaiselle eläimelle, ja olla mukana talkoissa, joiden tarkoitus on taata maapallon lajien kirjo.

Kuva: Emmanuel Keller

Kummius tarkoittaa WWF:n säännöllistä rahallista tukemista. Kummina voi lahjoittaa rahaa joko kuukausittain
(8 euroa tai enemmän) tai vuosittain (60 euroa tai enemmän). Kummius on siis hyvä lahjaidea myös joulun alla niille, joille yleensä et tahdo keksiä mitään anettavaa.  Yhtä hyvin kummius voi olla myös lahja lapselle. Omallesi tai kummilapselle. Ole mukana, ja tutustu lapsen kanssa maapallon ihmeellisyyteen!

Vielä loppuun minä ja WWF esitämme pyynnön: Mikäli tuntuu, että juuri nyt et voi itse rahallisesti tukea lumileopardihanketta, kerrothan asiasta eteenpäin! Kenties joku ystävistäsi tai tuttavistasi kiinnostuisi. Kun hätä on suuri, pienikin apu tekee ihmeitä. Niinhän sitä sanotaan; Pienistä puroista kasvavat ne isommatkin virrat!

Tästä linkistä voit tutustua kummiuteen, sekä lukea vielä enemmän lumileopardista ja sen tilanteesta.

Kiitos!

Perjantaiterkut!
Taas olisi viikonloppu edessä, tuntuu että viikot vain juoksevat ohi. No, juhlava viikonloppu tämä tuleva ainakin on, joten ihan tervetullutta vaihtelua.

Viikonlopun kunniaksi mulla on teille kiva Nougat-alennuskoodi. Mutta koodi on siis voimassa vain ja ainoastaan lauantaina ja sunnuntaina (6.-7. 12. 2014).

Koodilla nougatjoulu saat -10%.n alennuksen Nougat-nettikaupasta

Uskalla hymyillä -arvonnssa onni suosi tällä kertaa Mimmiä! Laitan voittajalle meiliä asap, jotta palkinto saadaan kulkemaan eteenpäin!

Leppoisaa perjantai-iltaa ja mukavaa itsenäisyyspäivää. Minä ryhdyn nyt leivontapuuhiin! 🙂

Lauantaiterkut!
Tännekin luvattiin eilisillaksi ja viime yöksi kunnon pyryä, mutta se jätti saapumatta. Maassa on kuitenkin kevyttä pakkashiutaletta sen verran, että voi sanoa sataneen lunta. Ei ehkä vielä hiihtokelit, mutta alku se on tämäkin.

Täällä elellään leppoisaa lauantaita, ja kotipäivää. Villasukkia, kynttilöitä ja joululehtiä, siinäpä ne suurimmat suunnitelmat ovat.

Pikku pakkasessa on tänään punattu poskia ja nautittu pilvisen päivän valoisuudesta. Ihanaa, ja tulee aika jouluinen fiiliskin!

Levollista viikonloppua, ja tunnelmallista lauantai-iltaa.

Ja, jälleen takaisin tavalliseen Emiliaan ja tavallisiin juttuihin! 🙂

Ihana ihana pikkupakkanen on tänään piristänyt mieltäni oikein kunnolla. Vaikkei tulisi luntakaan, niin pysyisi edes miinuksen puolella. Huomattavasti vähemmän pyykättävää ja siivottavaa!

Tämä torstai tosin on ollut sellainen puolisiivouspäivä. Pakkollinen remppatauko tulee loppuviikoksi, kun työt haittaavat harrastamista, joten katsoin aiheelliseksi kerätä ruokapöydältä porakoneen, rautasahan, silikonipyssyn ja tuhannen muuta, ei niin sisustuksellista elementtiä. Ja, lattioilta tietenkin samoin ne tuhannen pahvilaatikkoa ja suojapahvia, akkulaturit ym. tunnelmanpilaajat. Onhan se toki kätevää, että kaikki mahdollinen on kädenulottuvilla, mutta kun niitä ei nyt pariin kolmeen päivään kuitenkaan tarvita, niin olkoot hetken poissa silmistä.

Raivaamisen lisäksi tänään on toki pesty pyykkiäkin. Kun kone ei ole varattuna kuraisille ulkovaatteille, voi välillä pestä sitä kaikkea muutakin pyykkiä, kuten ne tuhannen keittiöpyyhettä, joilla pyyhin eilen maitoa, litran purkin kaatuessa siihen ruokapöydälle, kaiken tuon edellämainitun joukkoon. Hulvattoman arvaamatonta tämä ihmisen elo! 🙂

Tekoturkisliivi löytyi vaatehuoneen uumenista, ja nyt täytyy kyllä myöntää, että olin unohtanut koko vatekappaleen olemassaolon. Ja ihmettelenpä myös sitä, että miksi kummassa olen liiviä edes säilyttänyt! Ehkä se ei ole kelvannut kellekään muulle, tai sitten mulla on ollut joku hyvä idea kuten naamiaisasu tai jokin askarteluprokkis. No, anyway, kiva kun löytyi, ja pääsipä heti käyttöönkin. Ei kovinkaan laadukas yksilö, mutta ihan hyvä asuste muuten niin kovin tavallisen puuvillapuseron kanssa.

Nyt kun paikat ovat, ainakin päälisinpuolin, siistissä kunnossa, minä sytyttelen kynttilöitä ja virittäydyn pakkasillan tunnelmaan. Leivontasormeni kovasti syhyää, ja tässä pidän pienimuotoista reseptiarvontaa pääni sisällä.

By Pia’s -arvonta on nyt sekin suoritettu, ja onnekas voittaja on tällä kertaa Sanna, joka saikin multa meiliä jo aikaisemmin tänään, joten pipo lähtee uudelle omistajalleen heti huomenna. Onnea vielä voittajalle, ja kiitokset kaikille osallistujille!

Sellainen perus perunasoppapäivä täällä.
Pitäkäähän varpaanne lämpiminä. Kivaa iltaa!

Tai ehkä höyrypää mielummin. Olen nimittäin jotakuinkin koko päivän maalannut, ja hengitellyt samalla maalin huuruja tasaiseen tahtiin. Yök. Tiedän, että pitäisi käyttää maskia, mutta mulla tulee suojaimen kanssa ahtaanpaikankammo. Joo, kuulostaa hullulta, mutta sellainen minä olen! 🙂

Ja että mitäkö mä olen maalannut? No tätä vatia. Ja muutamaa muutakin sen kaveria. Ohuita kerroksia kärsivällisesti spreijaillessa ehdin jo hetken kuvitella itseni vääntämään graffiteja julkisille paikoille. Sellainen pikkukriminaali, kotiäidin toinen persoona. Tosin en mä osaisi varmaan tehdä mitään kivoja kuviota. Sellaista tasaista väriä vain, eikä sillä, tai parilla vadilla, kai tuossa skenessä suureksikaan mestariksi nousisi.

Joo, kaikkea sellaista pyörii päässä. Liekö huuruista johtuvaa, vai synnynnäistä hulluutta. Tiedättekö muuten mikä tää vati on? No, mä näytän teille jossain vaiheessa. Kunhan saan kaikki valmiiksi – ja pääni selväksi! 😉

Vielä pari tehokasta työtuntia ja sitten nukkumaan. Kivaa iltaa!