{ ajatuksia nettikiusaamisesta }

12.2.2014

Tässä ystävänpäivän alla, ajattelin kirjoittaa jokusen sanan aiheesta, joka on pyörinyt päässäni jo pitkään. Tai se niinkään pyörinyt ole, mutta aiheesta on jo pitkään tehnyt mieli kirjoittaa. Nimittäin nettikiusaaminen! Ja erityisesti tietenkin nettikiusaaminen näin bloggaajan näkökulmasta.

Jokin aika sitten nousi esiin uutinen, jossa kerrottiin bloggaaja Linsay Bottosin vastaiskusta nettikiusaajiaan kohtaan. Lindsay liitti ilkeitä kommentteja kuvasarjaan, ja nousi rohkeudellaan otsikoihin. Juttu herätti myös paljon puhetta; Jättääkö joku oikeesti tollaisia kommentteja blogeihin!

No, jätetäänhän niitä. Bloggaajat ovat kuin sitä vapaata riistaa, ihmisryhmä, joka lähestulkoon tyrkyttää itseään kiusattavaksi.  Mutta mistä kiusaaminen kumpuaa!?

Koulutyttönä ihmettelin toisten kiusaamista, en pystynyt käsittämään, miten ihmisessä voikin aina olla jotakin vikaa. Äitini selitti kateuden olevan olennainen osa kiusaajien motiivia, ja jossain kohtaa tajusin sen itsekin. En henkilökohtaisesti usko, että nykyajan aikuisten nettikiusaamisessa on sen suurempia eroja koulukiusaamiseen. Juuret juontavat samoihin luonteenpiirteisiin, kiusaaminen taitaa olla toisilla verissä. Ehkä oma heikko itsetunto kaipaa pönkitystä, kenties toisen näennäinen onni aiheuttaa päänvaivaa.

kiusaa5

Satuttaako kiusaaminen?

Valehtelisin, jos väittäisin, että esimerkiksi raskausaikana luetut kommentit “Toivon, että lapsesi syntyy kuolleena…“, eivät olisi satuttaneet. Totta kai se satuttaa ja tuntuu pahalta! Mutta, en hetkeäkään kuvitellut että minussa, saati syntymättömässä lapsessani, olisi jotakin vikaa. Kyllä se vika on jossain muualla, ja samaan aikaan se on sekä surullista, että pelottavaa.

Itselleni helpottavaa on ollut tieto siitä, että suurin osa ikävästä sanatulvasta on peräisin vain yhdeltä ihmiseltä. Tämän on saanut varmaan Suomessakin kokea jo moni bloggaaja: Ensin luulet, että maa on täynnä ihmisiä, joiden elämäntehtävä on lähinnä haukkua juuri sinua, ja sitten saatkin selville, että kaiken takana on vain yksi ja sama ihminen. Joku, jolla on aikaa näpytellä kommentteja tekaistuilla (tai toisilta lainatuilla) meiliosoitteilla, ja vastailla itselleen keskustelupalstoilla.
On kuitenkin totta, että suurempien sivustojen alla blogatessa, myös oma turvallisuudentunne kasvaa. Ammattilaisten “siipien suojassa”  meillä bloggaajilla on käytettävissämme tietotaito näiden stalkkereiden jäljittämiseen, ja mahdolliset uhkaavat tilanteet voidaan hoitaa niille kuuluvilla tavoilla.

kiusaa1

Me bloggaajat puhumme jonkinlaisesta kiusaamisen syklistä. Blogeissa on välillä kausia, jolloin ikäviä kommentteja tulee tiuhaan, ja sitten aikoja, jolloin ei kuulu mitään. Jo pelkästään tämä kertoo, että joukossamme on oikeasti hyvin pieni osa ihmisiä, joille kiusaaminen on harrastus ja ajanviete. Välillä joku, jolla on oletettavasti vain tylsää ja yksinäistä, päättää riehaantua muutamassa blogissa, ja sitten haukku hiljenee, kun elämään tuleekin muuta sisältöä.

kiusaa4

Kaikkihan me tiedetään, että kukaan ei seuraa blogia, jossa näkee vain pahaa ja huonoa – pelkkää moitittavaa. Näitä juttuja on mun mielestä ihan turha edes kirjoittaa mihinkään!
Otan esimerkiksi telkkarin golf-kanavat: En harrasta golfia, enkä ole kiinnostunut lajista pätkääkään. En siis katso televisiosta golf-kanavaa, enkä todellakaan istu iltaani keskustelupalstoilla kyseisiä kanavia soimaten. Johan se olisi järjenvastaista! Tämänkaltainen toiminta on musta lähinnä huvittavaa, ja herättää ainostaan kysymyksen, miten tylsää jonkun elämä voi oikeesti olla?! Tai no, jos luonteeseen kuuluu, että vastaantulijoille huutelee kadullakin, että “ootpa ruma” tai “sulla on rumat hampaat/hiukset/housut…”, elämä saattaa käydä ajanmittaan yksinäiseksi ja pitkävetiseksi.

Kiusaa3

Blogin lukeminen vaatii ihmiseltä tietynasteista oivaltamis- ja päättelykykyä. Jonkinlaista kypsyyttä. Pitää osata erottaa blogi todellisesta elämästä, ymmärtää, että tämä on vain se yksi raapaisu pintaa. Tuntuu, että tämä asia on parin viime vuoden aikana jo suomalaistenkin mieleen painunut. Vielä pari vuotta sitten, bloggaajia soimattiin pinnallisiksi; elämä on yhtä juhlaa jne… Parissa vuodessa suomalaisten medialukutaito on kieltämättä kehittynyt. Poikkeuksia toki on yhä, mutta suurin osa blogien suurkuluttajista on oivaltanut jutun idean.

Kiusaa2

Kaikkia me bloggaajat emme koskaan voi miellyttää. Toiseen suuntaan kun kumartaa, toiseen väkisinkin pyllistää. Itse koen tärkeämmäksi sen, että tekee omaa juttuaan omalla tavallaan. Kun itse tietää, miten asiat ovat, seisoo jo huomattavasti mauttoman kritiikin yläpuolella. Toiset ovat kahvi-ihmisiä, toiset juovat mielummin teetä. Väkisin ei onneksi kenenkään tarvitse toisen kuppia tyhjentää!

Mutta se siitä. Toivon ystävällisiä ajatuksia ja ystävällistä mieltä. Niin netissä kuin live-elämässäkin. Eikä kirjoitukseni nyt johtunut mistään ikävästä kommentista (nyt on hiljainen kausi menossa ;)), päinvastoin, olen saanut viime aikoina niin paljon ihania yhteydenottoja teiltä, että en vieläkään ole ehtinyt jokaiselle vastaamaan. Postinne on kuitenkin luettu, ja haluan teille kaikille myös vastata. Ootte tosi supereita, ja ihania tsemppaajia! Kiitos siitä!

Penni ajatuksista, ja 3 euroa pääkallotopista. Ei lainkaan paha hinta Lindexin alerekin penkomisesta!

Ihanaa ystävänpäivän aatonaattoa!


{ paloja muotinäytöksestä }

05.2.2014

Lupasin teille kuvia tuolta Me&i:n muotinäytöksestä jo behind the scenes -postauksessa, ja nyt mulla tosiaan olisi tässä valokuvaaja Anna Tanisen ottamia kuvia juhlasta. Ja, kuten kerroin, tilaisuus oli tosi rento ja fiilis ihan mieletön, mutta sen näette nyt parhaiten näistä kuvista! Huomatkaa myös, että postauksen lopussa olevat pikkukuvat voi klikata suremmiksi. Ajattelin hiukan helpottaa teidän scrollausta! 🙂

Me and I-165 Me and I-175 Me and I-177 Me and I-190Me and I-148 Me and I-149 Me and I-151 Me and I-153 Me and I-163

Alaosista omiksi suosikeikseni nousi  Boyfriend Jeanssit, vaaleanpunaiset Chinos-housut, Fluind Pantsit ja Twill Shortsit. Yläosista Symbolic pirate V-tee, Peaceful Sweater ja ihan paras Holey Cardigan. Eli joo, mä itse tykkään enemmän näistä hillitymmistä väreistä, joita on mukavasti meandille tullutkin printtien lisäksi. Lapset taas… No, ne tykkää värikkäästä! 🙂

Meillä on tänään Klaaran kanssa tyttöjenpäivä. Kaunistautumista tiedossa… 😉

Kuvat || Anna Tanninen


{ olen lähdössä treffeille }

30.1.2014

Instan puolella aamulla hehkutinkin vuosipäivän kunniaksi saamaani suurta kukkapuskaa. Tarkemmin sanottuna tänään tulee seitsemän vuotta siitä, kun mentiin mieheni kanssa kihloihin. Nämä tälläiset vuosipäivät ovat oikeastaan mukava lisä arjen keskelle. Jokin syy katkaista lapsiperheen arkea ja ottaa sitä kuuluisaa parisuhdeaikaa – aikaa aikuisten kesken. No, tänään mennään siis jälleen hoitamaan parisuhdetta ja nauttimaan ihan vain toisistamme. Niin, ja leffasta. Tylsiä ja vanhoja kun ollaan.

Anyway, ihan kiva välillä vaihtaa kotiverkkarit pois jalasta, ja unohtaa pyykkirumba hetkeksi. Sujautin juhlan kunniaksi vihki- ja kihlasormuksenkin sormeeni, ei ole tullut muutamaan vuoteen pidettyä! Ai miksi?! No, kun en ole ollut koruihminen. Mutta musta on taitanut kasvaa sellainen pikkuhiljaa. Esim. näitä Pernille Corydonin korviksia ja kaulakorua (blogin kautta saadut) käytän nykyään jatkuvasti. Korviksia en itse asiassa ole tainnut ottaa korvistani pariin kuukauteen!

treffeille 3 treffeille 4treffeille 2saappaattreffeille 1eteinen

En tiedä, onko eteinenkään näyttäytynyt tästä kulmasta, mutta tosiaan katto ja lattia kaipaavat yhä maalia, monta muutakin juttua on vaiheessa. Nyt kuitenkin kevätaurinko antaa tähänkin projektiin taas uutta puhtia, eli eiköhän nekin siitä!

Jees, mutta nyt mä valmistaudun treffeille! Hauskaa iltaa teillekin!


{ behind the scenes }

25.1.2014

Mutta ihan aluksi kiitän teitä kommenteistanne! Yleensä luen kaikki kommentit samalla kuin julkaisen ne, mutta tiedättekö, eilen en voinut! Mulla oli näytösmeikit naamassa, ja kun luin yhden kommentin puhelimestani, mulla alkoi kyyneleet valua. Loput oli vain pakko laittaa ulos, ja lukea vasta illalla kotona. Te ootte niin ihania! Elätte mukana ilot ja surut – elätte mun kanssa näitä elämän pieniä hetkiä. Olette tuntevia ja lämminsydämisiä, olette ystäviä! Kiitos teille!

Mutta vähemmän liikuttaviin aiheisiin, eli eiliseen muotinäytökseen! Olin tosiaan Tampereella me&i:n kymmenvuotisjuhlassa esittelemässä kevään 2014 naisten mallistoa yhdessä Elisan, Johannan ja Mintun kanssa. Ihana päivä, ihania naisia ja paljon naurua! Huippu porukka tuolla meandilla. Meistä pidettiin hyvää huolta ja saimme tutustua niin yrityksen perustajiin kuin suomessa toimivaan henkilöstöön. Juhlassa oli mukana myyjiä, ja oli ilo seurata, miten porukalla on tosiaan ihan mahtava me-henki. Aloin oikein miettiä, että itse en ole tainnut koskaan olla mukana missään noin isossa ja tiiviissä porukassa. Mielettömiä naisia koko porukka!

Itse näytöksestä mulla ei vielä ole kuvia, ja vaatteetkin julkistetaan virallisesti vasta tulevalla viikolla, joten nämä on tälläisiä behind the scenes -kuvia. Paljon naurua ja paljon hulluttelua!

IMG_4464

Nopeaa vaatteiden vaihtoa…

tenyearsoffun

Välipalaa… Ja skumppaa…

meandi 10-vuotta

Saatiin mahtava vinkki esitellä hampaitamme…

IMG_4500

Hulluttelua – ja hampaita….

IMG_4490

Kohtalaisen asiallisesti kaikki yhdessä koossa…

IMG_4474

Huolenpitoa… ❤

Superhyperextrakiitokset ihanalle Johannalle, joka koukkasi kotimatkallaan niin, että minä säästyin kahdelta paleltumisvaaralta linja-autoasemilla. Alkuperäisistä suunnitelmista huolimatta matkasin nimittäin vielä illalla myöhään kotiin, ja tänään onkin heti aamusta herätty leipomaan juhlaherkkuja huomiseksi. Kakku on täytetty, ja seuraavaksi olisi tiedossa voileipäkakkujen rullausta. Jatkan siis hommiani!

Ihanaa lauantaita ystävät!

ps. Enemmän kuvia Instassa!


{ objektiivileikki }

21.1.2014

Hellouuuu!
Kuten kuvista voi päätellä, täällä aletaan olla jo ihan iskussa, tosin toipilaaksi luokittelen itseni vielä ainakin huomisen ajan, katsotaan sitten asiaa uudelleen!
Anyway, ajattelin tänään jo näyttää ihan ihmiseltä, ja vetäisin niskaan viime viikolla ostamani uudet releet, jotka instassa jo viikonloppuna vilahtivatkin. Punaiset pöksyt ja farkkupaita, molemmat tosi pirtsakoita!

Mutta, entä otsikko?
Asia on nimittäin niin, että kun joutuu sinnittelemään siellä tylsyyden rajamailla, saa päähänsä mitä hauskempia ideoita. Tällä kertaa hauskuuttelin ottamalla asukuvat laajakuvaobjektiivilla! Menin reilu vuosi sitten maksamaan itseni kipeäksi uudesta objektiivista. Ajatuksena oli lähinnä kuvata laajempaa kuvakulmaa kotona, mutta minä ja obiska – me ei vain tultu toimeen toistemme kanssa. Kotona joka paikka repsottaa, ja laajassa kuvassa näkyy tietty kaikki se. En myöskään ollut ostoksestani ihan varma. Oliko se nyt kuitenkin vähän liian laaja… Oli syy mikä tahansa, obiska jäi vaille käyttöä. Parit kotikuvat kävin sillä napsimassa muualla, mutta nyt objektiivi on ollut varmaan vuoden täysin käyttämättä.

rappusilla5

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Harjoittelu tekee mestareita, ja niinpä päätin kaivaa kapistuksen tänään kaapista ja koittaa, miten lähinnä sisustuskuviin hankkimani objektiivi taipuu ihmisen kuvaamiseen. Kuvauspaikaksi valitsin raput, sillä se on ehkä haastellisin paikka saada ihminen mahtumaan kuvaan useimmiten käyttämälläni 50mm:n “putkella”. Suoraan rappusia vastapäätä on nimittäin seinä, ja tilaa jalustalle on likimain metrin verran.
Alla kuitenkin näytteet kahdella eri objektiivilla kuvattuna. Toki kuvat ovat rajattuja, jouduin suoristamaan niitä jne. Mutta näistä näkee kuitenkin etäisyydet, kuvien terävyyden, ja myös tuon hauskan mittasuhteiden vääristymän (varsinkin ihan eka kuva), kun kuvattava kohde seisoo melkein kiinni kameran linssissä!

rappusilla4

Canon EF 24mm f/2,8 ISO640

rappusilla3

Canon EF 24mm f/2,8 ISO500
Viimeiset kaksi kuvaa vertailun vuoksi. Nämä siis otettu sillä paljon käyttämälläni Canonin 50mm/1.8 -objektiivilla.Koska kuvasin suurimmalla mahdollisella aukolla (f/1,8), huomaa eron edellisiin varsinkin taustalla näkyvän rappusten kaiteen avulla. Näitä kuvia ei ole rajattu, joten tässä se todellinen, mitä sain tällä polttovälillä kuvaan mahtumaan näissä olosuhteissa. Ymmärtänette, että yli 180 senttisen kohteen mahduttaminen kuvaan on aika usein tosi hankalaa. 🙂 Seinät tuppaavat tulemaan vastaan, vaikkei tässä nyt ihan hellahuoneessa asutakaan.

rappusilla2

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400

rappusilla1

Canon EF 50mm f/1,8 ISO400
Kannattiko leikki? Kyllä vain! Hassujen mittasuhteiden lisäksi löysin myös objektiivin hyvät ominaisuudet. Ahkeralla käytöllä meistä voi kasvaa vaikka bestikset, kuka tietää! Entä kuvan laatu? Kyllä rahalla saa laatua, tässä sen huomasi. Mulla on menossa jo toinen edullinen 50mm objektiivi, ja onhan ero tähän jämerämpään (ja kolme kertaa painavampaan) kapistukseen verrattuna aika iso. Ei paljon tarvinnut terävyyttä kuviin lisäillä!

Kamera : Canon EOS 5D mark II
Objektiivit : Canon EF 24mm f/2,8 ja Canon EF 50mm f/1,8

Pöksyt ja farkkupaita : Mango
Kello : MK
Korvikset : Pernille Corydon (blogin kautta saadut)
Rillit : Lexington (blogin kautta saadut)
Villasukat : äiskän tekemät


{ värikästä sporttimuotia }

11.1.2014

Edellisen postauksen aihetta sivuten, nyt oli pakko koota kollaasi tämän kevään ihanasta sporttimuodin väritarjonnasta!
Aika monet ketjuliikkeet ovat ottaneet mallistoihinsa myös kivoja urheiluvaatteita, ja väritarjonta on nyt keväällä niin huumaava, että melkein silmiä häikii! Takana ovat mustien urheiluvaatteiden kulta-ajat, nykyään on lupa erottua massasta.
Kuten olen ennenkin kertonut, en ole mikään ahkera värien käyttäjä, ja pukeutumiseni on melko tylsääkin värien puolesta, mutta urheiluvaatteissa saa olla sitten sävyjä senkin edestä!

sporttimuotia

Kuulokkeet Sony, hengittävä pusero H&M, treenitoppi H&M, kevyttoppis Cubus, reput Fjällräven, juomapullo Sigg, urheilutoppi Cubus, trikoot H&M, kännykänkuoret Iconemesis, lenkkarit Nike.

Näiden värien katselu käy melkein jo karkin syönnistä! 🙂
Leppoisaa lauantai-iltaa!


{ juhlien kautta – tai ilman }

01.1.2014

Mahtavaa tätä vuotta ystävät!
Suuri kiitos kaikille yhä mukana roikkuville ja tietysti myös uudemmille tuttaville. Vuosi 2013 on takana, ja yksi blogivuosi saatettu onnellisesti päätökseen.

Itse vaihdoin vuotta tuttuun tapaan nukkuen. Tosin siinä puolilta öin (jopa täällä) räiskyi sen verran tiuhaan, että pieni unikatkos tuli pakostakin uuden vuoden kunniaksi. Muuten siis hyvinkin rauhallisissa merkeissä. Illalla tein vielä vuoden viimeisen salitreenin ja sitten palkkarin, suihkun ja päivällisen kautta sänkyyn. Ihan pieni itsesääli hiipi rinnalleni alkuillasta ja miehelleni jo sanoinkin, että tämä on niitä ainoita kertoja, kun treenaaminen tuntuu säälittävältä, mutta olo meni onneksi tehdessä ohi, ja totesin, että niin tässä kuin muussakin elämässä, tärkeintä on tehdä asioita, jotka sopivat itselle, ja joista saa hyvän mielen. On turha peilata elämäänsä muiden tekemisiin, tai tehdä juttuja vain koska muutkin tekevät niitä. Kenties jonkinlainen opetus uuteen vuoteen!?

Perinteisesti mieheni vaihtoi vuotta työn merkeissä, ja Niilo oli vanhempieni luona, joten meitä oli kotosalla vain tyttökolmikko minä, K ja Alma. Öisestä paukkeesta huolimatta, olimme vuoden ensimmäisenä aamuna täynnä intoa ja tarmoa,  joten kärryttelimme reippaan aamulenkin, nautimme kuumasta suihkusta ja föönasimme karvat kuosiin. Tästä on hyvä jatkaa, kirjoittaa kirjaa nimelta Anno Domini 2014!

wic 1wic 3wic 4

Parempaa vuotta lupasin paitsi itselleni henkilökohtaisessa elämässäni, myös teille blogivuoden muodossa. Sitä kohti siis!
Ja, kuten lupailin, aloitetaan koosteilla ja muistelmilla menneestä. Olen koonnut kuvia ja ajatuksia menneestä vuodesta, ja tahdon jakaa ne myös kanssanne.

Mutta entä te? Mitä kaikkea sitä tulikaan taas luvattua!?! 🙂


{ vuosi asuina }

30.12.2013

Ajattelin niputtaa hiukan kulunutta vuotta kuvina, ja aloitetaan asuista. Varsinainen vauvavuosi tosiaan kyseessä, mukavaa farkkua taisi olla jalassa enemmän kuin usein. Mutta tätä se on!
Hurjan nopeasti tuntuu vuosi kuluvan, kun sitä näin jälkeenpäin kuvien kautta muistelee.
Anyway, aloitetaan masukuvasta! Voi niitä aikoja…

Tammi-helmi-maalis-huhti…tammi-helmi-maalis-huhti

Touko-kesä…touko-kesä

Heinä-elo…heinä-elo

Syys-loka…syys-loka

Marras-joulu…marras-joulu

Jatketaan vielä vuoden 2013 parissa myöhemmin, mutta keskitytään muihin juttuihin ja muuhun kuvasaldoon!


{ joulu on juhlan aikaa }

16.12.2013

Joku jonkun postauksen yhteydessä kysyikin, voisinko kertoa perheemme juhlatraditioista ja perinteistä. Vastasin tuolloin, ettei meille ole ehkä vielä muodostunut perinteitä, ja syvälle juurtuneita tapoja. Olemme nuori perhe, joka tavallaan vuosi vuodelta, luo omaa tapaansa juhlia ja viettää juhlapyhiä.
Kuten oli puhetta, viime joulu meni todellisella alisuorittamisella. Raskauden loppuvaihe ja syksyn muutto söivät energiaani, ja joulu meni omalla painollaan nauttien muiden laittamasta ruuasta. Mutta viime vuonna teimme myös päätöksen tämänvuotista joulua ajatellen; Vietämme joulun kotona.
Käytännössä tämä tarkoittaa nyt sitä, että aaton puuroreissu vanhemmilleni jätetään ohjelmasta, samoin kuin ruokailureissut parilta seuraavaltakin päivältä. Teemme kaiken ruuan itse, ja olemme ilmoittaneet, että pöytäämme mahtuu ruokailijoita.
Sinänsä tämä päätös ei tuota työtä sen enempää kuin edellisinä vuosina, koko joulun menun kun olemme aikaisemminkin laittaneet itse. Tällä kertaa tuosta vaivasta tulee ehkä nautittua enemmän, ja ruokaa menee hukkaan vähemmän. Onhan täysin järjetöntä puhista keittiössä marraskuusta lähtien, jos aikoo ehtiä syödä omatekoista jouluruokaa vain aattoiltana!

lumoan 3

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen joulu tuntuu nyt stressittömältä. Huoli siitä, että sukulaisten pöytiin istutaan tasapuolisesti, ja joulu menee lasten ja lahjojen pakkaamisessa autoon, on poissa. Tunnen helpotusta! Uskon, että tämä päätös oli kannattava, joskaan ei välttämättä joka taholta ymmärretty. Mutta, kuten sanoin, olemme nuori perhe, ja nyt on meidän aikamme luoda omia jouluperinteitä, ja etsiä omaa ja oikealta tuntuvaa tapaa viettää yksi vuoden suurimmista juhlapyhistä.

lumoan 2

Ensimmäistä kertaa joulu on myös vapaata töistä. Tähän saakka mieheni on ollut jokaisena jouluna töissä. Ensimmäistä kertaa aiomme myös ehtiä yhdessä perheen kesken joulukirkkoon ja hautausmaalle. Ja tiedättekö mitä! Odotan joulua enemmän kuin koskaan! Odotan sitä, että on lupa vain olla. Olla kotona, ottaa rennosti. Nauttia siitä, että kaapit tursuavat valmista ruokaa, sitä ruokaa, jota on vaivalla tehty, ja johon on kulutettu paljon rahaa. Aikaa nauttia suklaasta ja kirjasta. Olla läsnä lapsille ja levähtää hetki myös itse.

Puhtaat lakanat, kevyt siivous ja viimeistellyt yksityiskohdat kynttilöineen ja kukkasineen tuovat joulun kotiin. Joulukuusi, hiljalleen lisääntyvät koristeet ja joulupukin odotus, ne ovat tärkeitä lapsille. Pipareita voidaan leipoa jouluna lisää, tai yhtälailla vaikka limppuja. Kaikki se aika, joka on ennen käytetty autossa istumiseen, tai lähdön tekemiseen, on nyt aikaa omalle perheelle.

lumoan 1

Avasin yhden joulupaketin jo hiukan etuajassa, mutta onneksi tein niin. Rennon joulun aion nimittäin viettää uudessa Lumoan -mekossani. Trikoomekko kaipaa seurakseen vain paksut sukkahousut ja lämpimät villasukat. Juhlavampaa kuin verkkarit tai pyjama, mutta mukavuudesta ei tarvitse tinkiä. Siinäpä se tämän joulun idea kiteytettynä onkin; Mukava juhla, sellaisen aiomme viettää!

Mekko blogin kautta saatu ⎜Lumoan

Kiitos, Suvi ❤


{ rilliralli saapui maaliin }

11.12.2013

Rilliralli on tosiaankin saatu päätökseen, ja nyt on mammalla paitsi terävä näkö, myös uudet pirtsakat kakkulat nenällä!

Rilliralli -arvonnassa saitte kertoa mielipiteenne silmälasivalintaani, ja osallistuitte 150 euron Instrumentariumin lahjakorttiarvontaan. Huikeat yli 450 vinkkiä annoittekin, ja kohtuu tasaisesti mielipiteenne jakautuivat kaikkien viiden vaihtoehdon kesken!

Ei missään tapauksessa punaista! Mutta, niin siinä vain kävi, että punainen Lexington vei voiton!
Oikeastaan kukaan lähipiiristäni ei puoltanut valintaani, mies liputti vahvasti Pradan sinisten pokien puolesta. Nämä tuntuivat kuitenkin omaan päähän uskomattoman mukavilta, pokat eivät “häiritse”, ja mikä tärkeintä, ne istuvat päähän myös niinä päivinä, kun ollaan verkkareissa aamusta iltaan, ja hampaatkin unohtuvat pestä. Punainen sävy on niin läpikuultava, että iho antaa sille rusehtavan vivahteen. Punainen ei tässä tapauksessa ole kova tai silmään pistävä.
Kotiäiti valitsee helppoa ja mukavaa, mutta toki, jos sisälläni olisi bisnesnainen, siskon ehdottamat Ralph Laureninkin pokat olisivat olleet vahvoilla. Mutta, jokainen tyylillään, ja tämä tuntui nyt siltä omimmalta valinnalta.

Kaikki vaihtoehdot voit kurkata Rilliralli -postauksesta.

lasit 3

Entä kuka onnekas voittaa lahjakortin!?

Päivi, kommentillaan:
“Siniset Pradat näyttävät niin raikkailta sinulla! Mie ottasin ne.  Hienoja pokia oot löytänyt. Mulla on sama homma edessä.”
Oli tällä kertaa onnettaren suosiossa. Voittaja saa näillä minuuteilla minulta sähköpostia ja pääsee valitsemaan laseja vielä vaikka ennen joulua!

lasit2

Sellaista tällä kertaa! Flunssa taisi pelästyä uhoani, ei se ainakaan enää siitä vahvistumaan ryhtynyt. Nyt haudutellaan riisipuurot iltapalaksi, ja sytytellään taas ne kynttilät!

Ihanaa iltaa kaikille!