Kaupallinen yhteistyö ⎮ Crème Bonjour

---

Vaikka suklaa kuuluukin jouluun, joulunaikaan on monta syytä myös muille makeille herkuille. Meillä kun esikoisen syntymäpäivä osuu joulun alle, on monesti tullut myös synttäritarjoiluissa mentyä vähän jouluisemmalle puolelle. Tänään kuitenkin yhteistyössä Crème Bonjourin kanssa jaan teille meidän luottokakun, josta leivotaan näin joulun alla pikkuisen piparisempi versio. Tämä uunissa meheväksi paistettu juustokakku kinuskikuorrutteella on takuuvarma tarjottava sillä se maistuu niin lapsille kuin aikusillekin. Piparkakkupohja tuo tuulahduksen joulua ja sen ansiosta tämä kakku sopii niin pikkujoulupöytään kuin joulun jälkiruokiinkin.

Talviaikaan kinuskin kanssa sopii hyvin puolukat ja karpalot. Kun pyörittelet jäiset marjat tomusokerissa, saat niihin myös pienen pakkashuurteen.

Meillä rakastetaan kinuskia ja siitä syystä sitä myös keitetään aina tupla-annos. Kinuskin valmistumista kun voi sitten huoletta seurata muutamalla maistiaislusikallisella.

 

SALTED CARAMEL CHEESECAKE (christmas edition)

Pohja:

180 g piparkakkuja

80 g voita

Täyte:

400 g maustamatonta Crème Bonjour tuorejuustoa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

ripaus suolaa

2 kananmunaa

1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:

2dl dl fariinisokeria

2 dl Flora Täyteläinen Kuohua

(tai tuplana!)

 

•  Lämmitä uuni 160 asteeseen. Voitele n. 24-senttinen irtopohjavuoka. (Voit myös laittaa palan leivinpaperia vuoan pohjalle.)  Murskaa piparit ja sulata voi. Sekoita ne keskenään ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa noin 10 minuuttia. Ota uunista ja anna jäähtyä hetki.
•  Vatkaa tuorejuusto notkeaksi, noin 30 sekuntia, sähkövatkaimella. Lisää sokeri ja vatkaa kuohkeaksi ja tasaiseksi, noin 2 min sähkövatkaimella. Lisää vaniljasokeri ja suolaripaus. Sekoita tasaiseksi.
•  Lisää kananmunat yksitellen ja sekoita jokaisen jälkeen. Lisää lopuksi maissitärkkelys ja sekoita nopeasti tasaiseksi.
•  Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 30-35 minuuttia uunin keskitasolla. Kun pinta ei enää kiillä ja täyte on jähmettynyt, kakku on kypsä. Anna jäähtyä. Olen joskus jatkanut kinuskiin vasta seuraavana päivänä ja hyvää on tullut niinkin.
•  Seuraavaksi kinuski. Keitä kermaa ja fariinisokeria kattilassa välillä sekoittaen noin 35 min. Kokeile onko kinuski valmista tiputtamalla pisara kinuskia kylmän veden joukkoon. Jos pisara ei sula matkalla pohjaan, kinuski on valmista.  Anna kinuskin jäähtyä noin minuutti ja kaada se sitten juustokakun päälle.
•  Anna kakun olla jääkaapissa yön yli tai ainakin pari tuntia. Maku paranee mitä kauemmin jaksat odottaa. 

 

Vaikka tässä kakussa työvaiheita on useampikin, kokonaisuudessa resepti on tosi helppo. En ole mikään pikkuleipien leipoja, mutta tällainen simppeli kakku aika pomminvarma.

Itse tykkään laittaa kakkuvuokaan paperin pohjalle, sillä sillon kakkua on myös helpompi siirrellä.

Kunskikakun koristelun suhteen voit olla luova. Kokeile piparkakkumuruja, marjoja, tomusokeria tai vaikka tonttuja. Kunhan et lisää kakun päälle mitään myrkyllistä voit asustaa sen miltei miten vain. Havut voit korvata rosmariinin oksilla.

Onko teillä jokin joulun luottojälkkäri tai muu makea leivonnainen, joka kuuluu ehdottomasti jouluun?

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Finnamyl & Indieplace

---

Voisin lyödä vaikka vetoa, että teidän kaikkien ruokakomerosta löytyy jotakin täällä meillä paikallisesti tuotettua. Ja jos nyt ei jostain syystä löydykään, niin ihan kohta löytyy. Tuo kuiva-ainekaapin perustuote on nimittäin Kolmen Konstin perunajauhot ja tänään laitetaan suut makeaksi fiilistellen ennakkoon jo pian lähestyvää äitienpäivää! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa.

Lapsuudessani meillä ei äitienpäiväksi juuri kakkuja leivottu. Äitienpäivä kuljettiin perinteisesti mummulasta toiseen, mutta yksi kakku on silti jäänyt mieleen. Se oli tummaan kääretorttupohjaan tehty nakukakku, joka täytettiin ajan hengen mukaan banaanilla (ja varmaan sekahedelmillä) ja koristeltiin kiivillä. Taisi olla sitä aikaa kun isosiskoni innostui leipomaan. Mieleen on jäänyt myös se kuinka pettynyt olin, kun kakku maistuikin kahville. En tiedä oliko se kostutettu kahvilla vai onko tämä vain joku häilyvä lapsuuden muistikuva, mutta hyvää se ei ollut. Pahoittelut, siskoseni!

Siinä vaiheessa kun minusta tuli äiti, oma äitini ilmoitti, että olemme jatkossakin tervetulleita viettämään äitienpäivää, mutta on ihan ok, jos haluan viettää sitä kotona perheeni kanssa. Niinpä äitienpäivää on vietetty meillä monella eri tavalla. Joskus mummulassa käydään jo ennakkoon, joskus on kokoonnuttu isolla porukalla ja joskus ollaan ihan vain kotona. Olen yleensä saanut itse päättää ja vastaavasti mies saa päättää miten haluaa kunakin vuonna juhlistaa isänpäivää. Reilu peli ja toimi meillä oikein hyvin. Muutama juttu kuitenkin kuuluu äitienpäivään ihan joka vuosi. Perinteisiin kuuluu onnittelulauluun herääminen, lasten askartelemat kortit tai lahjat, valkovuokot sekä tietenkin kakku! Kakku on joko minun itseni leipoma, lasten leipoma ja onpa miehenikin joskus etsinyt blogistani jonkin kakkureseptin kokeiltavakseen.

Mutta sitten niihin perunajauhoihin, joita oletan teidänkin jokaisen keittiöstä löytyvän. Omasta kaapistani löytyi kolmekin pakettia Finnamyl Kolmen Konstin perunajauhoja, kun on tullut joskus ostettua ihan vain varmuuden vuoksi uusi pakkaus. Loistava kiisselin ja kastikkeen suuruste on nimittäin mitä parhain jauho myös leipurille. Ja mikä parasta, tuttu ja sataprosenttisesti kotimainen tuote on myös täysin gluteeniton. Finnamylin tehdas sijaitsee täällä Kokemäellä on ja on yksi tärkeistä paikallisista työllistäjistä. Paitsi että tehdas itsessään työllistää, välillinen vaikutus on kuitenkin vieläkin suurempi. Täällä meillä ei nimittäin voi olla törmäämättä perunapeltoon. Itse lasken syksyn alkaneeksi aina siinä kohtaa kun keskustan molemmissa liikenneympyröissä näkyy kuormasta pudonneita perunoita. Tärkkelysperunan nosto ajoittuu syyskuun lopulle, joten siinäkin mielessä havaintoni pitää kutinsa. Unohdetaan siis ulkolaiset gluteenittomat jauhoseokset ja luotetaan nyt puhtaaseen kotimaiseen raaka-aineeseen. Perunaa tutumpaa juttua kun ei oikein voi keksiä.

Moni käyttää kääretorttutaikinassa vehnäjauhon lisäksi perunajauhoja taikinan rullattavuutta parantamaan. Perunajauhosta tehty kakku onkin paitsi ihanan kuohkeaa ja ilmavaa, myös erittäin pehmeää, eikä se murene käsiin kuten vehnäkakku. Itse teen torttutaikinan aina pelkästään perunajauhoista. Samalla taikinareseptillä syntyy myös mansikkakakku ja isommat synttärikakut. Gluteenittomuutta ei sitten tarvitsekaan erikseen miettiä. Tähän postaukseen rullasin kakun tummasta pohjasta, mutta yhtä hyvin perunajauho toimii myös vaalealle taikinalle, kun kaakaojauheen osuuden käyttää myös perunajauhoja. Unelmatortun tutun voikreemin korvasin tällä kertaa kuitenkin astetta raikkaammalla  vadelmalla, sillä pakastimen kätköistä löytyi kuin löytyikin vielä yksi rasia viime kesän marjoja. Ja vaikka klassinen kääretorttu ei missään nimessä ole sellaisenaan arkinen tarjottava, päätin kuitenkin koristella tämän rullan kakkumaiseen tapaan. Säästä siis osa valkosuklaarouheesta ja parhaat vadelmat koristeluun!

Äitienpäivän rullattava vadelma-valkosuklaakakku:

Kakku-/torttupohja:

4 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
(jos teet vaalean pohjan käytä 1 ½ dl perunajauhoja ja jätä kaakaojauhe pois)
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi ja kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne siivilän läpi vaahtoon varovasti sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle.

Paista 200 asteessa n. 10 min (tai kunnes torttupohja kypsä)

Kumoa pohja sokerilla siroitetulle leivinpaperille. Irrota pohjapaperi. Anna pohjan jäähtyä ja tee täyte.

Täyte:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
250 g maustettua rahkaa, esim. vanilja (tai maitorahkaa ja sokeria)
100 g valkosuklaata rouhittunan
4-5 dl vadelmia (jos käytät jäisiä vadelmia, voit hieman pienentää niitä)

Vatkaa kerma kulhossa vaahdoksi ja lisää valmiiseen vaahtoon rahka. Kaada mukaan valkosuklaarouhe ja vadelmat. Sekoita vielä huolella.

Levitä täyteseos jäähtyneelle kääretorttupohjalle ja kääri kakku rullalle. Anna kääretortun vetäytyä jääkaapissa leivinpaperiin käärittynä mieluiten pari tuntia ennen tarjoilua.

Koristelu:

2 dl kuohu- tai vispikermaa
valkosuklaarouhetta
vadelmia
marenkia
syötäviä kukkia

Voit halutessasi leikata tortun molemmista päistä pienen siivun, jotta reunat tulevat tasaisiksi. Päällystä kääretorttu kermavaahdolla. Voit levittää vaahdon tai pursottaa mielesi mukaiseksi. Lisää päälle marenkia. Jos käytät kaupan valmiita marenkeja, niitä kannattaa hieman rikkoa pienemmäksi muruksi, jotta kakku on helpompi leikata. Asettele päälle vielä vadelmat ja esimerkiksi orvokin kukat. Viimeistele kakku valkosuklaarouheella.

Yhtälailla voit kasata kakusta nakukakkumaisen kokonaiseen leikkaamalla kakkupohjan kahtia ja täyttämällä kerrosten välin täytteellä. Itse olen huomannut, että varsinkin lasten kanssa leipoessa juuri se rullaaminen on se hauskin juttu. Kääretorttu itsessään taipuu kuitenkin myös leivospaloiksi ja jokaisen siivun voi koristella erikseen. Blogin resepteistä löytyy myös mustikkainen Charlotte Russe. Rullalle kierretty kakku, nakukakku ja leivospalat ovat kuitenkin kaikki ihan sellaisenaan varsin yksinkertaisia valmistaa, joten mikäli koululaisissa on herännyt hillitön leipomisvimma tässä kotona vietetyn kevään aikana, kakkuhommat voi nakittaa myös jälkikasvulle.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

No niin, vihdoin tämä lupaamani resepti, eli viime viikonlopun lohivoileipäkakku! Meidän kahvipöytätarjottaviin kuului vuosikaudet rullavoileipäkakku, jota sittemmin muokkasin rullattomaksi ja vähän isommaksi versioksi, koska halusin yhden kakun riittävän reilulle kymmenelle aikuiselle. Sitten jotenkin kyllästyin tuon voileipäkakun tekemiseen ja monesti mietin, että pitäisi keksiä joku uusi tapa tarjota suolaisia. Vaikka maailma on täynnä erilaisia suolaisia piirakkaohjeita en oikein löytänyt sellaista suosikiksi kelpaavaa. Ensinnäkin yksi piirakka ei ole kuin nähdä, jos kahvipöydässä on 15 aikuista. Voileipäkakku on helpompi tehdä riittoisaksi koska siihen saa korkeutta ja kylmä kakku on jotenkin muutenkin freesimpi lisä tarjoiluissa, kun yleensä pöydässä on kuitenkin niitä lämpimiä myös. Halusin ehdottomasti kalavoileipäkakun ja selaisin pinterestistä erilaisia kuvia kalakakuista. Aika monet voileipäkakut on kuitenkin sellaisia pieniä suorakaiteen muotoisia, joten päätin kokeilla itse kuvien perusteella, millaisen kakun saisin tehtyä kohtalaisen kokoiseen pyöreään irtopohjavuokaan. Voinen vakuuttaa, että ihan kaikki täytteet ei mahtuneet vuokaan, mutta tämän ohjeen kokosin nyt sen mukaan, mitä vuokaan mahtui ja miten saan sen ensi kerralla maaliin ilman ylimääräistä hukkaosuutta. Reunakalvojen avulla kakusta olisi saanut vielä vähän korkeamman, mutta koska niitä ei ollut, mentiin tällä.

Mietin myös, että tämä lohivoileipäkakku on sellainen helposti jalostettava tarjottava. Jos vaikka kokeilisi joskus mätimoussetäytettä ja kakun koristelisi mätikeoilla ja punasipulilla ja tillillä. Tai sitten tästä voisi tehdä rapuversion tai lämminsavulohen sijaan voisi käyttää kylmäsavulohta. No, mutta tämä oli nyt turvallinen kokeilu ja täytyy sanoa, että kakku oli kyllä  t o d e l l a  hyvää! Meni heittämällä kärkeen ja varmasti tulee olemaan kahvipöydässä jatkossakin. Ja samaan tyyliinhän voi kasata vaikka tuon rullavoileipäkakun tyylisen kinkkuversion! Leipänä käytän jatkossa maalahden limppua tai jotakin saaristolaislimppua, mutta noista leivistä maininta reseptissä.

Tämä voileipäkakku on myös siitä kiva, että se kostuu tosi tasaisesti ja maut pääsevät ihanasti kulkemaan leipämurujen välissä. Maustekurkku vain on valutettunakin niin nestemäistä, että toiseen täytteeseen oli pakko laittaa liivatetta. Ja hyvä niin, koska kakku pysyi tukevasti muodossaan leikatessakin!

Lohivoileipäkakku

n. 18 annosta

Leipäkerrokset:

700-750g tummaa leipää
(Itse käytin paketin Pirkka perunalimppua ja paketin Oululaisen jälkiuuniviipaleita. Ensi kerralla teen Maalahden limpusta!)
3dl maitoa

Ensimmäinen täyte:

n. 500-600g lämminsavukirjolohta
200g  maustamatonta tuorejuustoa
100g crème fraichea
0,5-1dl Hienonnettua tilliä
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
1rk sitruuna- tai limemehua

Toinen täyte:

4 maustekurkkua
200g maustamatonta tuorejuustoa
100g crème fraichea
0,5-1dl ruohosipulia hienonnettuna
1rkl sitruuna- tai limemehua
1 liivatelehti

Koristelu:

200g sulatejuustoa
n. 150g kylmäsavukirjolohta viipaleina
kaksi limeä lohkoina
isoja kapriksia
ruohosipuli- tai tillisilppua
rouhittua mustapippuria

Hienonna leipä muruksi monitoimikoneella tai tehosekoittimessa. Sekoita maito valmiiseen leipämuruun ja valmista sitten täytteet.
Hienonna tilli ja ruohosipuli, laita liivatelehti likoamaan.
Muussaa lämminsavulohi haarukalla. Sekoita huolellisesti joukkoon muut ensimmäisen täytteen aineet siten, että massasta tulee tasaista ja mausteet sekoittuvat hyvin.
Pilko maustekurkut pieneksi ja laita hetkeksi valumaan lävikköön. Sekoita tuorejuuston, crème fraichen ja ruohosipulisilpun sekaan kurkkukuutiot.
Purista sitruunan- tai limen mehua kattilaan noin ruokalusikallisen verran. Kuumenna ja sulata hyvin puristeltu liivatelehti mehun joukkoon. Kaada liivateliemi kurkkutäytteen joukkoon koko ajan voimakkaasti sekoittaen.

Kokoa kakku n. 20 cm leveään irtopohjavuokaan siten, että pohjalle painelet ensin n. 0,5-1 cm kerroksen leipämuruja. Seuraavaksi lohitäyte, leipämurut ja kurkkutäyte. Itse tein vain yhden kerroksen kurrkutäytettä, eli sitten taas leipäkerros, kalatäyte ja lopuksi jälleen kerros leipää. Jos vuoka tuntuu täyttyvän liikaa, leipäkerrosten jälkeen kakkua voi painella leivinpaperin kanssa tiiviimmäksi. Itse ajattelin, että viimeinen leipäkerros ei enää mahdu vuokaan, mutta kyllä se mahui kun kakkua tarpeeksi paineli.

Laita päälle kelmu ja siirrä kylmään. Anna olla ainakin muutama tunti, mielellään yön yli. Aseta kakun päälle tarjoiluvati ja kumoa kakku alustalleen. Valmiissa kakussa on siis leipäkerros alimpana ja ylimpänä. Jos reunat murenivat ne voi helposti painella suoraksi veitsen avulla.

Laita kakun päälle lusikalla sulatejuustokasoja tasaisin välein ja tasoita pinta. Itse tein sen virheen, että kippasin koko sulatejuuston kakun keskelle ja sen levittäminen kakun pintaa rikkomatta oli todella työlästä. Lohivoileipäkakku jää reunoiltaan nakuksi joten vain päälipinta koristellaan.

Silppua kakun pintaan ruohosipulia tai tilliä. Lohko lime paloiksi ja rullaa kylmäsavulohesta ruusuja. Koristele kakku (tai sen toinen reuna kuten minä) vuorotellen limepaloilla ja lohiruusuilla. Asettele muutama iso kapris lohen ja limen lomaan. Kierrä vielä pari kierrosta mustapippuria myllystä ja kakku on valmis!

Ihanaa viikonlopun aloitusta! Meillä vielä vähän perjantaisiivousta, mutta kohta otetaan sitten sitäkin rennommin!

 

Huhhuh. Joulukuun alussa alkanut juhlaputki on taas vihdoin saatettu suurimmalta osin päätöksiin. Talo oli eilen täynnä lapsia ja aikuisia, ja vaikka ystävät tulivat vielä illalla rääppiäisiin, ei tarjoiluista siltikään päästy eroon. Pitää siis pari päivää herkutella vielä. Salted caramel cheesecaken lisäksi pöytään pääsi mutakakku vaniljajäätelön kanssa ja minipavlovat, joista jälkimmäiset totaalisesti unohdin nostaa pöytään, ja niinpä juhlaväki oli pakotettava vielä jälkiruokakierrokselle. Lisäksi tein tuollaisen lohivoileipäkakun Pinterest-kuvasta inspiroituneena ja chorizo-sarvia. Lasten makuun pieniä pitsoja, riisi- ja perunapiirakoita kera munavoin, ja vihannestikkuja viinirypäleiden ja vesimelonilohkojen kanssa. Keksitarjotin, karkkia, sipsiä…

Leinikit, vahakukat, eukalyptus ja puuterinsävyiset neilikat yllättivät paikallisen kukkakaupan valikoimassa. Ja koska eilinen oli taas harmaa kuin mikä ja vettäkin satoi ihan mukavaan tahtiin, keittiön pesemättömät ikkunatkaan eivät häirinneet. Heitin vielä illalla pöytäliinan koneeseen ja levitin sen aamulla takaisin pöytään. Tänään onkin ollut mukava nauttia juhlien jälkeisestä tunnelmasta ja ottaa vähän rennommin. Areenassa oli taas yksi Isä Brown uusinta ja taidan seuraavaksi heittäytyä sohvalle sen pariin. Ehkä yksi pavlova seuranani. 🙂

Suloista sunnuntaita!

 

Sunnuntai-iltaa!

Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.

Yksisarviskakku on  Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä.  Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.

Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.

Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan. 🙂

Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡

 

Tallenna

Tallenna

Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.

Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.

Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂

Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡

PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Keskiviikkoa ihanaiset! Tänään pannaan suut makeaksi, sillä vuorossa on suklaisen mustikkainen Charlotte Russe, jonka pääsin kehittelemään teille kaupallisessa yhteistyössä Dronningholmin kanssa. Tästä siis oiva vinkki juhannuksen kahvipöytään!

Perinteinen Charlotte Russe valmistetaan vaaleasta kääretortusta, mutta koska olen aina itse ollut enemmän unelmatorttutyttöjä, rakentuu tämäkin kakku tummaan kääretorttuun. Voikreemit tosin jätetään nyt pois ja korvataan kesäisen mustikkaisella Dronningholmin Täyttiksellä.

Ensimmäinen muistoni Charlotte Russe -kakusta on mummulasta. Sitä syötiin mummulan lasiverannalla kun olin korkeintaan juuri kouluikäinen. Jostakin syystä tuo muisto tuo mieleeni violetin värin, liekö ollut syreenejä maljakossa tai violetti pöytäliina pöydässä. En tiedä, joihinkin muistoihin liittyy vahvoja kokemuksia väreistä tai tuntumasta. Saman deja vun tunsin, kun ostin meille Thonetin wieniläistuolin. Selitin äidilleni, että tuolin kuuluisi olla läpikuultavan punainen, ja istuinosan lakkauksen karhea. Karheuden muistan siitä, että olen rummuttanut tuolin vanerista istuinosaa. Joskus ihan pienenä, tukeutunut seisomaan tuolia vasten. Äiti muisti heti, että mummulassa oli tosiaan joskus lapsuudessani sellainen huonokuntoinen punainen tuoli. Ajatella, näin ihmisen mieleen tallettuu asioita!

Mutta tuoleista torttukakkuun: Kun sain tehtäväkseni taikoa jotakin kääretortusta, ajatus oli valmis: Violettia ja Charlotte Russe! Tosin mummu on aivan varmasti tarjonnut meille vaaleasta kääretortusta tehtyä kakkua, mutta suotakoon tämä lapsellinen mieltymykseni unelmatorttuun tässäkin kohtaa!

Postauksen resepti on Charlotte Russe -kakulle, mutta toki voit jättää kääretortun ihan sellaiseksikin. Itse testasin juuri viime viikolla pelkkää mustikkakääristä kahvipöydässä, ja sekin meni parempiin suihin ihan viimeistä murua myöden. Kakku on myös gluteeniton, sillä teen kääretortun aina perunajauhosta. Tärkkelyspitoinen jauho tekee torttupohjasta myös helpommin käärittävän, eli se ei murene yhtä helposti kuin vehnää sisältävä pohja. Samalla taikinalla meillä on syntynyt myös moni synttärikakku.

Violetti kesämuisto

-mustikkainen charlotte-kääretorttukakku

Unelmatorttupohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

Valmista ensin kääretorttupohja:
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Kaada jauhoseos vaahtoon pienissä erissä siivilän läpi, ja sekoita taikinaa varovasti nuolijalla käännellen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista torttupohjaa 200 asteessa n. 8 minuuttia.
Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle heti uunista ottamisen jälkeen. Irrota uunissa ollut leivinpaperi tortun pohjasta, ja anna kääretorttupohjan jäähtyä liinalla peitettynä.

Mustikkamousse kääretortulle:

3 dl kuohukermaa
0,5 dl Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä
2 rkl tomusokeria
2 liivatelehteä

+ 1 purkki Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä kääretortun sisään

Valmista mustikkamousse:

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kerma, lisää joukkoon Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja mausta tomusokerilla.
Purista liivatteista vesi ja sulata ne jäljelle jääneessä nesteessä mikron sulatusteholla. Lisää juokseva liivate moussen joukkoon ohuena nauhana ja  hyvin sekoittaen.

Kokoa kääretorttu:
Levitä kääretorttupohjan päälle kerros Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä. Levitä kääretorttupohjalle myös mustikkamousse. Kääri torttu rullalle ja leivinpaperin sisään. Nosta valmis kääretorttu jääkaappiin tekeytymään.

Charlotte russe – mustikkatäyte:

4dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
1dl Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä
2tl vaniljasokeria
6kpl liivatelehtiä
200g mustikoita (pakaste sopii tähän)

Charlotte russe:

Vuoraa pyöreä kulho (vetoisuus n. 2,5 l) kelmulla ja leikkaa kääretorttu viipaleiksi. Levitä torttuviipaleet kulhon pohjalle ja reunoja vasten.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa rahka, Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja vaniljasokeri.
Purista lionneista liivatelehdistä liika neste ja sulata ne jäljelle jääneessä nestetilkassa mikron sulatusteholla.
Lisää juokseva liivate ohuena nauhana rahkaseokseen, koko ajan sekoittaen. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja mustikat.
Kaada mustikkatäyte kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Nosta charlotte russe kelmulla peitettynä jääkaappiin, ja anna sen hyytyä ainakin 6 tuntia – mieluummin vaikka seuraavaan päivään.
Kumoa mustikkainen charlotte-kääretorttukakku tarjoiluvadille ja koristele kermalla, marjoilla tai syötävillä kukilla.

Itse tykkäsin tuosta Dronningholmin Täyttiksestä, sillä se jättää kääretortun väliin selkeän raidan. Ja mielestäni kääretortun hienous piileekin juuri siinä leikkauspinnan kuviossa. Samaa arvostan kakuissakin. Perinteinen hillo ja kermavaahto menevät täytekakun välissä mössöksi, eikä leikkauspintaan jää selkeitä raitoja. Täyttis on siis oiva ratkaisu myös kakun väliin. Seuraksi mousse ja kakkupala saa kauniit raidat. Täyttis-kerroksen päälle on myös helppo levittää mousse. Itseäni aina ärsyttää se kerman levittämnen hillon päälle, kun tuntuu, että vaikka kuinka kevyesti nuolijalla vaahtoa levittäisi, hillo tulee jonkin verran mukana. Tässä sitä ongelmaa ei syntynyt.

Dronningholmin Täyttistä löytyy mustikan lisäksi myös vadelman ja sitruunan makuisena.

Mutta hei, nyt myös teidän ideat jakoon! Kerro oma käärisresepti-ideasi, johon Täyttiksen yhdistäisit! Mihin uuteen voisikaan perinteinen kääretorttu taipua? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 Täyttis-tuotepakettia, jossa on mukana kaikkia
makuvariantteja (3 purkkia / makuvariantti).

Jätäthän ideasi viimeistään keskiviikkona 28.6. 2017. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Maanantaita ihanaiset!

Heti alkuun söpöilyvaroitus, sillä tämä postaus on täynnä pastellisävyjä. Mutta eihän niiltä juuri voinut välttyä, kun eilen juhlittiin kohta 4-vuotiasta.

Varsinainen synttäripäivä on vasta huomenna tiistaina, mutta bileet vietettiin tosiaan jo eilen. Oikein mukavat juhlat ja hyvin perinteiset siinä mielessä kun meillä on lasten syntymäpäiviä totuttu viettämään. Kummien lisäksi paikalla oli vanhempani, miehen isovanhemmat ja toinen veli puolisoineen, sekä Klaaran hoitaja, joka lainasi tutun sukulaistyttönsä mukaan, ja näin saatiin lapsivieraskin joukkoon. Siskoni perheineen kun ei nyt tällä kertaa päässyt osallistumaan.

Viime viikolla kirjoittelinkin, että juhlien suhteen mennään nyt helpomman kautta, ja oikeastaan voileipäkakkuja ja munavoita lukuun ottamatta kaikki muu oli valmista tai puolivalmista. My little pony -kakku tilattiin paikalliselta kakkutaiturilta, ja muuten luotettiin kaupan pakastealtaaseen. Oikeastaan oli aika huojentavaa huomata, että vähemmälläkin selviää, eikä se juhlien tunnelma ole välttämättä kiinni siitä, kuinka montaa sorttia olen edellisen päivän ja yön aikana pöytään taikonut. Melko varmasti kakkuasiat tullaan jatkossakin hoitamaan samaan tapaan.

Löysin pinterestistä paljon erilaisia ponikakkuja, mutta koska itse en oikein välitä kokonaan sokerimassalla kuorrutetuista kakuista, tilasini perinteisen kermakakun My little pony -koristeilla. Meillä synttärikakut on aina tummaan pohjaan tehtyjä, ja niin oli tämä tilauskakkukin. Sisällä perinteiset marjat ja kuohkea vaaleanpunainen mousse. Täyden kympin kakku, niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin.

Tine K:n Deli -astiat taipuvat monenlaiseen kattaukseen, ja toimivat hyvin myös vaaleanpunaisissa juhlissa. Meillä käytössä on niin lautaset, kuin tarjoiluastiatkin. Kahvimukeina Hobstar -lasit, suuremmat lautasliinat ovat Ikeasta, ja pienemmät kahviliinat Tine K:n perinteistä paperlotus -kuviota vaaleanpunaisessa sävyssä. Kennopaperipallot löytyivät viime kesänä Tokmannilta, ja vaaleanpunaiset salmiakkikuvioidut paperimukit ovat ranskalaisen My little Dayn valikoimista.

Niin iloisia, kun nämä lasten syntymäpäiväjuhlat ovatkin, tuovat ne tietenkin aina mukanaan myös jonkinlaista haikeutta. Meidän perheen vauva on huomenna jo 4-vuotias, ei siis oikeasti mikään vauva enää. Tomera, reipas ja omatoiminen tyttö, joka on neljän vuoden aikana opettanut meille vanhemmille niin kovin paljon, ja saanut äitinsä, ensin sietämään, ja lopulta myös pitämään vaaleanpunaisesta väristä. Tällä viikolla seilataan siis väkisinkin siellä jossain haikeuden ja ilon rajamailla, ja tiristellään tippa jos toinenkin silmäkulmasta.

Joka tapauksessa toivottelen ihanaa uutta viikkoa teille kaikille! ♡

Aurinkoista keskiviikkoa!

Muistatte varmasti, että olin lauantaina pikkuisen juhlivalla tuulella. Kyseessä oli yhdeksän naisen hilpeä illanvietto ja kokoontumisen (teko)syynä niinkin vakava asia, kuin syömätön suklaa. Suolaisemman aloituksen jälkeen juhlat olivatkin varsin suklaiset ja samalla myös äärimmäisen onnistuneet. Kuplivat juhlajuomat iltaamme tarjosi Indiedaysin ja J.P. Chenet’n yhteistyö.

Niin paljon kuin arkea ylistänkin, juhliminen on kuitenkin elämän suolaa, ja totta puhuen järjestäisin mielelläni juhlia paljon useammin. Juhliminen -sanan merkitys itselleni on tietysti vuosikymmenen saatossa muuttunut, ja itse juhlat luonnollisesi sen myötä. Hyvä ruoka, hyvä juoma, hyvä seura ja rento yhdessäolo. Siinäpä onnistuneen illan salaisuus. Ison pöydän ympärillä koko seurue mahtuu olemaan rennosti yhdessä, ja jälleen kerran kiitän mielessäni sitä, että päätimme pitää keittiön yhtenä isona tilana ja jättää saarekkeet rakentamatta.

Omaan makuuni rento juhliminen on sitä, että jokainen syö omaan tahtiinsa pitkin iltaa, eikä pöytää varsinaisesti kateta liikaa. Ylipäätään liika suunnittelu ja aikataulut usein tappavat tunnelmaa ja parhaaseen lopputulokseen päästään, kun illan antaa soljua omalla painollaan eteenpäin.

Broiler-melonisalaatin, papu-pekonihöystön ja pestoperunoiden lisäksi tarjolla oli pientä suolaista ja illan teeman mukaan tietenkin hurjasti suklaata. Vieraat saapuivat kainalossaan suklaakakkua, suklaapiirakkaa, Snickers-leivonnaisia ja erilaisia naposteltavia, ja pöydät suoraan sanottuna notkuivat herkuista.

Illan juhlajuomina toimivat pinkkiin puettu  J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition ja valkoisen pullon J.P. Chenet Ice Edition Demi-Sec. Nimensä mukaan juomat tarjoillaan hyvin jäähdytettynä ja jäiden kera.

Skool kesälle! Pinkki J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition valikoitui seurueemme suosikiksi.

Kuten asiaan kuuluu, illan aikana ehdittiin käsittelemään asioita miltei jokaiselta elämänalueelta. Puhuttiin toki lapsista, mutta laiettiin riviin myös komeat julkkismiehet, käsiteltiin aiheina niin kengät kuin laukutkin, sekä miesten hiustyylit. Onnistuinpa muuten kehittämään itselleni myös ylitsepääsemättömän kenkäkateuden noista ystävän puputennareista. Ihan mielettömät!

Vaikka illan tarkoitus olikin syödä pois yhdistyksen suklaavarannot, ja tehtävä kuulosti enemmän kuin helpolta, pääsimme työssämme tuskin edes yhteen kolmannekseen. Niinpä olikin ilo todeta, että “joudumme” ottamaan vastaavan illan ensi kuussa uudelleen! 🙂

Onnistunut juhlailta tarkoittaa myös sitä, että seuraavana aamuna jaksaa nousta ylös virkeänä ja iloisena. Niinpä kokonaisuudessaan tämä “suklaakokous” sai arvosanakseen täyden kympin isolla plussalla! Heinäkuuta odotellessa! 🙂

Alkoholilakia noudattaakseni, jätän alkoholijuomia koskevat kommentit julkaisematta.

Kuten eilen kirjoittelinkin, siskoni tuli tosiaan lasten kanssa viikonlopuksi mummulaan, ja nämä pari päivää menevät aika tiiviisti isossa porukassa. Siskoni tyttärillä on molemmilla merkkipäivä tässä ihan lähiaikoina, joten juhlimme mummulassa ennakkoon yhdet nimipäivät ja synttärit. Ihan vain “oman väen kesken” on tarkoitus olla, joten lupauduin tekemään itsekin jotain kahvipöydän täytettä.

Monster High -kakku ei ihan tältä tädiltä taida onnistua, joten valitsin vähän perinteisemmän lähestymistavan ja tein kesäisen marenkikakun. Tai oikeastaan tämä on pavlova, mutta kahdella kerroksella. Kaksi marenkipohjaa (4 munaa ja 2dl sokeria / pohja) ja väliin kermavaahtoa johon sekoitin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Vadelmia, mansikoita ja pensasmustikoita. Niin ja kävinpä ostamassa kevään ensimmäisen orvokinkin, jotta sain vähän koristetta kakkuun.

Ulkona paistaa aurinko ja linnut lirkuttavat kevätmenojaan. Kohta pakataan taas auto täyteen, ja lähdetään ajelemaan kohti kakkukestejä. Kun vain saisin nyt kakun ehjänä perille asti!

Ihanaa viikonloppua!