Eikö olekin rentouttavaa upottaa sormet taikinaan! Itse nautin, sillä tuollaisen pullataikina ja sen käsittely on liki terapeuttista. Melkeinpä pidän leipomisesta jopa enemmän, kuin siitä itse itse valmiista leivonnaisesta. Tai no, ainakin yhtä paljon… Harvemmin kun ne herkut kuitenkaan jäävät syömättä.
Mutta tiedättekö, yleensä tulee kuitenkin valokuvattua sitä itse valmista tuotosta ja se taikina jää harvemmin ikuistamatta. Tällä kertaa piti kokeilla näinpäin!
Oli se sitten leipomista, tai mitä tahansa mielekästä puuhaa jolla pääsi helpoiten nollaat, toivottavasti ehdit tehdä sitä tänään.
Niin ihanaa kuin arki onkin, on viikonloppuaamuissa oma taikansa. Varsinkin nykyisin, kun lapset kipittävät omin avuin alakertaan lastenohjelmia katselemaan, ja itse saa vielä hetken nukkua ihan rauhassa. Ihan parhautta! Mutta viikonloppuaamujen kruununjalokivi on kuitenkin yhdessä syöty aamupala. Sellainen kiireetön hetki, johon yhdistyy ne herkut, joita ei välttämättä arkiaamuna jakseta valmistaa. Tänään siis yksi tällainen viikonloppuaamuihin sopiva resepti. Rahka-kaurapannukakut laittavat nimittäin päivän mukavasti käyntiin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Ehrmannin kanssa.
Maitorahka tuotteena on kaikille tuttu, ja vielä tutummaksi sen teki viime vuosien fitness buumi. 1990-luvulla marja- ja hedelmärahka olivat suosittuja jälkiruokia, sittemmin rahka yhdistettiin terveysbuumiin. Perustuote on kuitenkin molemmissa se sama, eli maitorahkasta on moneksi! Ehrmannin rehti ja rasvaton Maitorahka on löytynyt kauppojen hyllyltä jo vuosikymmenen ja makunsa vuoksi se nousikin Suomessa suureen suosioon. Ehrmannin rahkassa on nimittäin miellyttävän mieto maku ja pehmeä rakenne. Jälkkäriinkään se ei vaadi seurakseen hirveitä määriä kermaa tai sokeria, vaan rahka itsessään jo maistuu hyvälle – raikkaalle, mutta ei liian happamalle.
Maitorahka sopii hyvin myös ruuanlaittoon ja leivontaan. Marjapiirakan pohjaan, sämpylöihin ja moneen muuhun tuttuun reseptiin saa hapanmaitotuotteella erilaista twistiä. Rahka toimii myös täytekakun välissä ja erilaisissa jäädykkeissä.
Kuten tiedätte, olen sellainen kaurapuuron peruspuputtaja, joka ei arkiaamuna osaa olla kovinkaan luova. Mitä taasen tulee viikonloppuihin, kaurapuurosta tohtii kyllä pitää vähän taukoakin, vaikka aamupalastaan ihan terveellisen haluaisikin. Niinpä ajattelin jakaa teille yhden omista rahkaa sisältävistä suosikkiresepteistäni. Peruspannukakkuihin saa nimittäin rakennetta kaurahiutaleilla (jotka sopivat ainakin omaan vatsaani vehnää paremmin) ja mehevyyttä maitorahkalla. Pannareiden makeutus on helppo hoitaa banaanilla, ja pannarit ovat myös oiva tapa käyttää pois ne kenties vähän ylikypsät banaanit. Näissä pannareissa rahka kuitenkin toimii mehevöittäjänä, joten banaanin maku ei hyökkää liiaksi päälle, kuten mielestäni monissa baanaaniletuissa helposti käy. Ja yhtä hyvin sen banaanin voi korvata vaikkapa omenasoseella, jos se omaan suuhun istuu paremmin!
Rahka-kaurapannukakut
6-8 kpl
1 prk Ehrmann maitorahkaa
2 dl kaurahiutaleita
suolaa
½ banaani
2 kananmunaa
1 tl kanelia
voita tai öljyä paistamiseen
Soseuta banaani haarukalla. Sekoita joukkoon kananmunat. Lisää maitorahka, kaurahiutaleet, kaneli ja suola. Sekoita pannukakkutaikina tasaiseksi. Nosta lusikalla taikinaa lämpimälle paistinpannulle tai lettupannulle, ja paista pannarit keskilämmöllä. Tasoita pannukakkujen muotoa paistinlastan avulla, mikäli käytät paistinpannua. Anna paistua noin 2-3 minuuttia, käännä ja paista vielä hetki toiselta puolelta.
Tarjoile hunajan ja marjojen, omenasoseen tai marjarahkan kanssa. Kokeile mausteena myös vaniljaa ja kardemummaa!
Näillä eväillä jaksaa pitkään. Ja kukapa kieltää paistamasta pannukakkuja myös iltapalaksi!
Ihanaa sunnuntaita!
PS. Mielelläni kuulisin myös teidän viikonloppuaamujen suosikkireseptejä, sekä myös niitä uusia tapoja käyttää maitorahkaa!
On muuten hurjaa kun aamulla herätessään huomaa, että kello on jo kymmenen! Huh, enpä muista, koska olisin nukkunut viimeksi noin pitkään! Mutta hyvinhän tässä silti on ehditty vaikka mitä, ja päivää on yhä jäljelläkin.
Kesän jälkeen viikonloppuihin on palannut taas se perinteinen viikonloppusisältö. Telkkaria ja herkkuja, noin niin kuin lyhyesti sanottuna.
Eilen löytyi Viaplaysta hyvä uusi sarja, Blindspot nimeltään. Vähemmän tullut näitä jenkkisarjoja katseltua, mutta kesällä tuli tuijotettua The Following (esitetty vissiin joskus Suomessa nimellä Pahan jäljillä (ja aika karmiva ihan ensialkuun)), ja huomasin, että kyllähän noitakin taas välillä katselee, vaikka enemmän silti pidänkin yhä skandi- ja brittirikossarjoista. Keväällä tuli se tunne, että Netflixistä oli jo katsottu kaikki katsomisen arvoinen, ja pitkään meninkin eteenpäin ihan vain Yle Areenan annilla. Nyt kuitenkin ajateltiin testata tuo toinenkin suoratoistopalvelu, josta siis nämä kaksi viimeistä löytöä. Koska telkkaria tulee katsottua arkena todella vähän (lähinnä oikeastaan vain viikonloppuisin), en pysty katsomaan kuin yhtä sarjaa kerrallaan. Onneksi sentään pystyn lukemaan kirjoja yhden tv-sarjan ollessa kesken.
Lasten kanssa leivottiin kauralastuja (maailman helpoimmat pikkuleivät) lauantaiherkuksi ja syömisen suhteen on muutenkin otettu rennommin. Meillä yritetään arkiviikko päästä läpi parilla ruokalajilla, joten viikonloppuna on kiva heittäytyä villiksi ja syödä enemmänkin siihen senhetkiseen mielitekoon. Ja tänään se näyttää tältä!
Nyt kuitenkin hetkeksi Lars Keplerin ja Kaniininmetsästäjän seuraan! Ei lainkaan pahoja nämä viikonloput!
Tässä on nyt pari viikkoa tullut tapeltua blogin kuvien, tai itse asiassa niiden laadun kanssa. Linssit kiinni tietokoneen näytössä olen tihrustanut ja tihrustanut, mutta ei se nyt siitä parane. Jostain syystä tämä WordPress tahtoo tehdä kuvistani puuroa, enkä oikeastaan voi asialle mitään. Tänään tosin jo mietin, josko jättäisin kuvat vallan julkaisematta, mutta mennään nyt näillä, kun ei muutakaan voida! Toivotaan, että pikapuoliin kuvatkin muuttuisivat sellaisiksi, joiksi olin ne ajatellut.
Heipsan! Tomaattikeitto on yksi ikisuosikkini, siihen kun ei tunnu kyllästyvän koskaan. Vaikka välillä lounaskeitto tuleekin napattua valmiina kaupasta (ja joka kerta kysyn itseltäni miksi?), se ihan paras versio syntyy kotona, pienistä ja maukkaista tomaateista uunissa paahtamalla. Makua tomaattikeitto nappaa yrteistä sekä valkosipulista ja sen hapokkuutta tasaa kerma tai juusto
Ilmojen viiletessä moni kesätauolle jäänyt ruokalaji palaa ainakin meillä taas listoille, ja yksi näistä on nimenomaan keitot. Kesällä kuuman keiton syöminen puskee hien pintaan, mutta viileämmällä säällä keitto menee siinä missä muukin lämmin ruoka. Talvella keittolautanen on viluisen ihmisen parhaimpia kavereita. Höyryävä liemi nimittäin sulattaa sen luihin ja ytimiin päässeen kylmyyden. No, nyt ei olla vielä syksyssä, saati talvessa, mutta sen verran on syksyä kuitenkin ilmassa, että keitto taas maistuu. Lämmin keitto jopa täyttää vatsaa salaattilounasta paremmin, ja itse syön päivälliseksikin mieluummin kevyen keiton, kuin tuhdin pasta-aterian.
Helppo ja herkullinen
tomaattikeitto
2-3 annosta (pääruoka)
1 kg kirsikkatomaatteja, tai muita maukkaita pieniä tomaatteja
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria
2dl kana- tai kasvislientä (riippuen keiton toivotusta paksuudesta)
Lisäksi makua taittamaan kermaa, ranskankermaa, vuohenjuustoa tai mozzarellaa
Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen.
Pese ja kuivaa tomaatit, huuhtele timjaminoksat. Öljyä uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja kuori valkosipulinkynnet (voit halkaista valkosipulinkynnet pitkittäin kahtia tai painaa ne veitsellä littanaksi). Laita vuokaan sekä tomaatit, että valkosipuli ja timjami.
Paahda tomaatteja uunissa n. 45 minuuttia.
Nypi timjaminoksat pois tomaattien joukosta. Jos et halua lopputuloksesta voimakkaasti valkosipulista, voit myös poistaa osan valkosipulinkynsistä tai noukkia ne tässä kohtaa vallan pois. Kaada tomaatit, ja niistä irronnut neste kattilaan. Riivi mukaan myös timjamin lehtiä, mutta älä laita kattilaan niiden varsia. Lisää kattilaan myös liemi. Mikäli haluat keitosta ohuempaa, voit lisätä joukkoon myös enemmän kana- tai kasvislientä. Itse pidän paksusta keitosta. Sekoita tomaatteja kauhalla, jotta niiden rakenne menee kunnolla rikki. Keitä hiljalleen miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia.
Soseuta, ja mausta suolalla ja pippurilla.
Kerman voi sekoittaa valmiin keiton joukkoon ja kuumentaa, mutta kerman tai juuston voi myös lisätä vasta lautasellekin, kunkin syöjän maun mukaan. Itse sekoitan kuumaan keittolautaseen lusikallisen ranskankermaa, ja kiehuva keitto muuttuu nopeasti suuhun lusikoitavaksi.
Mausteena käytän usein myös basilikanlehtiä, mutta tällä kertaa nyt vain timjamia.
Oikein maukkaan tomaattikeiton saa aikaan myös kokonaisina säilötyistä tomaateista, tai vaikka 50/50 suhteella tuoreiden kanssa!
Tänään nakkasin villatakin sijaan ihan takin päälleni. Harmaan ja kolean tuntuinen aamu tarttui näköjään myös koko päivään, tarjoten mahdollisuuden harjoitella syksyyn asennoitumista. Hyvä hetki opetella nauttimaan niistä pienistä jutuista, jotka tekevät syksystä kaunista ja kodikasta!
Tänään on sellainen “pannari iltapalalle, vai mustikkapiirakka jälkkäriksi -päivä”. Päädyin mustikkapiirakkaan, koska en jaksanut odottaa iltapalalle asti. Joku väittäisi lohturuuaksi, itse väitän vain herkuksi. Varsinkin kun kylkeen nakkaa pallon vaniljajäätelöä!
Sunnuntaina paistoin valtakunnallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi pellillisen pullapohjaista mustikkapiirakkaa, mutta tämä versio vie aina voiton helppoudellaan ja nopeudellaan. Varmaankin se ensimmäinen tänne rustaamani resepti, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Ja ympäri vuoden, koska samaan piirakkapohjaan voi tehdä niin raparperi-, puolukka-, kuin omenapiirakankin (ja kaikki muut mieleen tulevat variaatiot).
Pinnalle mustikoita (raparperia, omenaa, tmv) Sokeria maun mukaan.
***
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää rasva ja piimä. Sekoita. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun/korppujauhotettuun vuokaan. Lisää mustikat ja ripottele päälle sokeria.
Paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.
Sää on ollut tänään hetkittäin jopa syksyinen. Tai ehkä se fiilis tulee enemmänkin siitä kelmeästä valosta, joka on tänään tulvinut ikkunoista. Pidänkin kyllä itse enemmän tästä heinäkuun jälkeisestä valosta, joka on jo huomattavasti pehmeämpi. Ymmärtää termin kelmeä sitten jokainen miten tahtoo.
Huh, mikä viikko! Ihan hirveästi mahtunut ohjelmaa viime päiviin aina Tallinna-pyörähdyksestä eiliseen naisten kesken vietettyyn iltaan asti. Ja samalla meidän piha on muuttunut niin, että hyvä kun itse tunnistaa omakseen. Kaipa tämä on sitä tehokasta lomailua!
Pihasta on nyt muutaman päivän sisällä lähtenyt pari ikivanhaa korkeaa tuijaa, sekä jokunen vähän pienempi pusikko. Kaikki on karsittu kantoineen päivineen, joten hommaan on tarvittu vähän isompaa konetta. Niinpä tänään, kun mies puuhailu tuolla ulkona kaivurinkuljettajan kanssa, minä väänsin pizzataikinan kohoamaan ja kannoin korteni kekoon huolehtien tästä ravitsemispuolesta. Ja kyllähän se nurmikon kylväminen käykin helpommin, kun välillä pysähtyy syömään.
Täällä meillä päin ei oikeastaan ole mitään pizzerioita, ja tarjonta rajoittuu kebabravintoloiden “pitsalättyihin”, joten silloin kun pizzahammasta kolottaa, asiaan saa nopeiten helpotusta tekemällä pizzansa itse. Meillä on kaksi ehdotonta täytesuosikkia, jotka tein tänäänkin molemmat. Chorizopizza maustetaan ennen tarjoilua valkosipulimajoneesilla sekä basilikan lehdillä, ja ilmakuivattu kinkku taasen saa kaverikseen bruschetta tomaattia.
Tärkein on kuitenkin pizzan pohja, ja sen tekemiseen kannattaa satsata vielä täytteitäkin enemmän. Jos ihan 00-jauhoja ei ole saatavilla, niin taikina kannattaa kuitenkin tehdä mahdollisimman hienosta jauhosta pitkään vaivaamalla ja kohottamalla. Reilun tunninkin kohotus riittää, mutta parempaa pizzaa saa illalla, kun taikinan tekee jo aamulla kohoamaan. Paras valmistautuminen pizzaperjantaihin on kolmen päivän taikinan kohotus, mutta toki sitä ei aina saa toteutumaan spontaanin pizzanhimon vuoksi. Mitä pidempään taikina saa kohota, sitä enemmän pizzapohjaan muodostuu ilmakuplia. Kaulimen käyttö kannattaa siis myös unohtaa pohjaa työstettäessä!
Tänne luvattiin ukkosta jo aikaisesta iltapäivästä lähtien, mutta nyt se ukonilma tuntuu vasta kunnolla saapuvan. Hetkessä maisema pimeni ja taivaalta tipahtelee suuria pisaroita. Jyrinä kuuluu jo, ja nyt siirryn bongaamaan myös ne kunnon salamat. Minä nimittäin tykkään ukkosesta!
Johan se on maanantaikin yhtä juhlaa, kun leipoo kakun! Likipitäen täydellinen, kun kyseessä on suklaakakku!
Tämä suklaakakku on oikeastaan sama, kuin pari vuotta sitten tekemäni suklaa-mascarponekakku, mutta ulkonäöltään nyt hieman päivitetty. Tässä versiossa mascarponetäyte on levitetty tasaisesti kakun päälle, mutta sisältä tämäkin on silti se sama mehevä suklaakakku, joka saa makua muun muassa fariinisokerista. Jos haluat kakusta enemmän half naked cake -tyylisen, riittää vähempikin täytteen määrä.
Tällä kertaa kakun viimeistelee suklaaganache, joka valutetaan reunoille. Koristeeksi käyvät niin kukat kuin hedelmätkin. Itse metsästin kirsikoita, mutta tyydyin metsään levinneisiin, ja varjossa kasvaviin juhannusruusuihin.
Suklaa-mascarponekakku Kakkupohja(t)
2 ½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaakaojauhetta
¼ tl leivinjauhetta
¼ tl ruokasoodaa
¼ tl suolaa
100 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl fariinisokeria
1 iso kananmuna
1 suuri munankeltuainen
75 g sulatettua suklaata
1 tl vaniljasokeria
1 ¼ dl maitoa
+ voita ja kaakaojauhetta (tai jauhoja) vuokien voiteluun ja jauhottamiseen
Täyte ja kakun kuorrutus
250 g mascarponejuustoa
¾ dl kaakaojauhetta
1 dl tomusokeria
2 ½ dl kuohukermaa
250 g tuoreita marjoja
Sekoita keskenään jauhot, kaakaojauhe, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaaleaksi vaahdoksi, ja lisää koko ajan vatkaten kananmuna, munankeltuainen, sulatettu suklaa ja vaniljasokeri.Lisää jauhoseos ja maito pienissä erissä, ja vatkaa kunnes taikona on tasaista. Jaa taikina kahteen vuokaan (n. 15-17cm) ja paista uunin keskiosassa 175°C/n. 23 minuttia.
Vatkaa mascarponejuusto, kaakaojauhe ja tomusokeri tasaiseksi tahnaksi. Lisää kermaa vähitellen ja vatkaa täytteestä sopivan kiinteä.
Levitä puolet täytteestä toiselle kakkupohjalle ja lisää päälle haluamiasi marjoja. Esimerkiksi mansikat kannattaa siivuttaa tai kuutioida pieneksi. Laita toinen kakkupohja päälle, ja levitä loput täytteestä kakun päälle ja tasoita.
Suklaaganache
100 g tummaa suklaata
¾ dl kermaa
nokare voita
Pilko suklaa kulhoon ja lämmitä kerma. Kaada kuuma kerma suklaan päälle ja sekoita. Kun kaikki suklaa on sulanut tasaisesti kerman joukkoon, lisää nokare voita ja anna sen sulaa suklaaganachen joukkoon. Jos voi ei enää sula tasaisesti seokseen, käytä sitä pieni hetki mikrossa, tai sekoita kulhoa vesihauteessa.
Kun ganache on hiukan jäähtynyt laita se pursotinpussiin ja pursotta kakun reunoille valumat. Pursota loppu ganache varovasti kakun päälle ja tasoittele halutessasi nuolijalla tai veitsellä.
Lisää kakkuun koristeet kun ganache on vielä pehmeää, jotta ne tarttuvat kakun pintaan tukevasti.
Ganache käy yhtä hyvin myös koko kakun kuorruttamiseen, sillä se säilyy helposti leikattavana jäähdyttyäänkin. Jos kuitenkin käytät kuorrutteeseen maitosuklaata, vähennä kerman määrää, jotta ganache hyytyy kunnolla. Itse käytin kaapista löytyneen tumman suklaalevyn, joka sisälsi myös pieniä suolahippuja. Uskomattoman herkullinen lopputulos!
Kesän ensimmäinen kunnollinen ukkoskuuro saatiin tänään juuri kun grilliruuat olivat sopivasti kypsyneet. Kunnon salamointia ja jyrinää, joten ruuan jälkeen jätin suunnittelemani lenkin suosiolla välistä ja keskityin kirjaani. Oikein mukava tapa viettää sateista sunnuntaita.
Innokkaita raveihin lähtijöitä ei aamupäivällä ilmoittautunut, joten suunnitelma haudattiin ja vaihdettiin toiseen. Vähän parempaa ruokaa ja sauna. Ja onpa tuo saunakin omalla kohdallani merkityksellinen, nimittäin vuoden ensimmäinen lajiaan. “Joskus ja jouluna” taipuukin useimmiten kohdallani tässä asiassa muotoon “joskus ja juhannuksena”. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka saunomisesta oikein innostuisi!
Varjopaikan syreenit ovat vielä terhakassa kukassa ja kukintoja riittää paitsi maljakkoon, myös lautaselle. Tällä kertaa mustikkakääretortun seuraksi. Tämä kääris on siis se, joka taipui myös kakuksi, ja reseptin voit käydä nappaamassa täältä.
Tässä nyt hiukan arvon, lähteäkö sinne lenkille vai ei. Sää-appi näyttää kyllä vettä ja salamointia, mutta juuri nyt ei satu satamaan. Kaksin aina kaunihimpi, joten taidan houkutella itselleni seuralaisen mukaan.
Keskiviikkoa ihanaiset! Tänään pannaan suut makeaksi, sillä vuorossa on suklaisen mustikkainen Charlotte Russe, jonka pääsin kehittelemään teille kaupallisessa yhteistyössä Dronningholmin kanssa. Tästä siis oiva vinkki juhannuksen kahvipöytään!
Perinteinen Charlotte Russe valmistetaan vaaleasta kääretortusta, mutta koska olen aina itse ollut enemmän unelmatorttutyttöjä, rakentuu tämäkin kakku tummaan kääretorttuun. Voikreemit tosin jätetään nyt pois ja korvataan kesäisen mustikkaisella Dronningholmin Täyttiksellä.
Ensimmäinen muistoni Charlotte Russe -kakusta on mummulasta. Sitä syötiin mummulan lasiverannalla kun olin korkeintaan juuri kouluikäinen. Jostakin syystä tuo muisto tuo mieleeni violetin värin, liekö ollut syreenejä maljakossa tai violetti pöytäliina pöydässä. En tiedä, joihinkin muistoihin liittyy vahvoja kokemuksia väreistä tai tuntumasta. Saman deja vun tunsin, kun ostin meille Thonetin wieniläistuolin. Selitin äidilleni, että tuolin kuuluisi olla läpikuultavan punainen, ja istuinosan lakkauksen karhea. Karheuden muistan siitä, että olen rummuttanut tuolin vanerista istuinosaa. Joskus ihan pienenä, tukeutunut seisomaan tuolia vasten. Äiti muisti heti, että mummulassa oli tosiaan joskus lapsuudessani sellainen huonokuntoinen punainen tuoli. Ajatella, näin ihmisen mieleen tallettuu asioita!
Mutta tuoleista torttukakkuun: Kun sain tehtäväkseni taikoa jotakin kääretortusta, ajatus oli valmis: Violettia ja Charlotte Russe! Tosin mummu on aivan varmasti tarjonnut meille vaaleasta kääretortusta tehtyä kakkua, mutta suotakoon tämä lapsellinen mieltymykseni unelmatorttuun tässäkin kohtaa!
Postauksen resepti on Charlotte Russe -kakulle, mutta toki voit jättää kääretortun ihan sellaiseksikin. Itse testasin juuri viime viikolla pelkkää mustikkakääristä kahvipöydässä, ja sekin meni parempiin suihin ihan viimeistä murua myöden. Kakku on myös gluteeniton, sillä teen kääretortun aina perunajauhosta. Tärkkelyspitoinen jauho tekee torttupohjasta myös helpommin käärittävän, eli se ei murene yhtä helposti kuin vehnää sisältävä pohja. Samalla taikinalla meillä on syntynyt myös moni synttärikakku.
Violetti kesämuisto
-mustikkainen charlotte-kääretorttukakku
Unelmatorttupohja:
4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl perunajauhoja
½ dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Valmista ensin kääretorttupohja:
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Kaada jauhoseos vaahtoon pienissä erissä siivilän läpi, ja sekoita taikinaa varovasti nuolijalla käännellen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle.
Paista torttupohjaa 200 asteessa n. 8 minuuttia.
Kumoa pohja sokeroidun leivinpaperin päälle heti uunista ottamisen jälkeen. Irrota uunissa ollut leivinpaperi tortun pohjasta, ja anna kääretorttupohjan jäähtyä liinalla peitettynä.
+ 1 purkki Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä kääretortun sisään
Valmista mustikkamousse:
Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Vaahdota kerma, lisää joukkoon Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja mausta tomusokerilla.
Purista liivatteista vesi ja sulata ne jäljelle jääneessä nesteessä mikron sulatusteholla. Lisää juokseva liivate moussen joukkoon ohuena nauhana ja hyvin sekoittaen.
Kokoa kääretorttu:
Levitä kääretorttupohjan päälle kerros Dronningholm Täyttis Mustikkatäytettä. Levitä kääretorttupohjalle myös mustikkamousse. Kääri torttu rullalle ja leivinpaperin sisään. Nosta valmis kääretorttu jääkaappiin tekeytymään.
Vuoraa pyöreä kulho (vetoisuus n. 2,5 l) kelmulla ja leikkaa kääretorttu viipaleiksi. Levitä torttuviipaleet kulhon pohjalle ja reunoja vasten.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa rahka, Dronningholm Täyttis Mustikkatäyte ja vaniljasokeri.
Purista lionneista liivatelehdistä liika neste ja sulata ne jäljelle jääneessä nestetilkassa mikron sulatusteholla.
Lisää juokseva liivate ohuena nauhana rahkaseokseen, koko ajan sekoittaen. Kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto ja mustikat.
Kaada mustikkatäyte kääretorttuviipaleilla vuorattuun kulhoon. Nosta charlotte russe kelmulla peitettynä jääkaappiin, ja anna sen hyytyä ainakin 6 tuntia – mieluummin vaikka seuraavaan päivään.
Kumoa mustikkainen charlotte-kääretorttukakku tarjoiluvadille ja koristele kermalla, marjoilla tai syötävillä kukilla.
Itse tykkäsin tuosta Dronningholmin Täyttiksestä, sillä se jättää kääretortun väliin selkeän raidan. Ja mielestäni kääretortun hienous piileekin juuri siinä leikkauspinnan kuviossa. Samaa arvostan kakuissakin. Perinteinen hillo ja kermavaahto menevät täytekakun välissä mössöksi, eikä leikkauspintaan jää selkeitä raitoja. Täyttis on siis oiva ratkaisu myös kakun väliin. Seuraksi mousse ja kakkupala saa kauniit raidat. Täyttis-kerroksen päälle on myös helppo levittää mousse. Itseäni aina ärsyttää se kerman levittämnen hillon päälle, kun tuntuu, että vaikka kuinka kevyesti nuolijalla vaahtoa levittäisi, hillo tulee jonkin verran mukana. Tässä sitä ongelmaa ei syntynyt.
Mutta hei, nyt myös teidän ideat jakoon! Kerro oma käärisresepti-ideasi, johon Täyttiksen yhdistäisit! Mihin uuteen voisikaan perinteinen kääretorttu taipua? Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 3 Täyttis-tuotepakettia, jossa on mukana kaikkia
makuvariantteja (3 purkkia / makuvariantti).
Jätäthän ideasi viimeistään keskiviikkona 28.6. 2017. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Saiskos olla hampurilaiset!? Pääsin nimittäin kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa kehittämään teille sellaiset soosit, että näillä pelastaa vaikka juhannuksenkin ruokapulmat! Itse tehdyt hampurilaiset ovat siitä hyviä, että kauniin sään sattuessa ne voi valmistaa grillissä, mutta jos nyt kuitenkin kävisi niin, että juhannukseksi jokin sadepilvi ilmaantuisi yläpuolellesi, hätä ei ole suuri: Paistinpannulla pärjää kyllä!
Hampurilaiset ovat rentoa tarjottavaa, ja niiden valmistukseen on kiva ottaa koko porukka mukaan. Ruokahuollon ei siis tarvitse jäädä vain yhden ihmisen vastuulle. Parhaat sämpylät ovat itse tehtyjä ja munalla voideltuja, mutta kaupastakin saa toki aivan toimivia leipiä. Parhaat pihvit taasen syntyvät laadukkaasta naudanjauhelihasta, joka ei tarvitse kuin suolan ja pippurin mausteeksi. Tasakokoiset pihvit saat käyttämällä esimerkiksi juomalasia muottinasi. Kun hampurilaisista tekee minikokoisia, jokainen jaksaa syödä enemmän kuin yhden. Tällöin kukin voi koota omat hampurilaisensa makunsa mukaan ja maistaa vaikka useampaa variaatiota.
Meillä hampurilaisten väliin kuuluu perinteisesti tämä hampurilaiskastike, majooneesikastikkeet sekä cheddarjuusto ja pekoni. Lisäksi hiukan salaattia ja sipulia, sekä tietenkin se pihvi!
Tykkään itse, että silloin kun kyseessä on valkosipulimajoonesi, majoneesi myös maistuu valkosipulille. Kenenkään ei pitäisi joutua arvaamaan, onko kastikkeessa valkosipulinmakua vai ei. Valkosipulin kuuluu jopa hieman poltella kieltä. Tästä postauksesta löytyykin kaksi superhelppoa ja nopeaa ohjetta majoneesikastikkeisiin, jotka maistuvat ja tuovat potkua niin hampurilaisen väliin, kuin dipattaviin perunoihinkin.
Hienonna valkosipulit blenderissä ja lisää joukkoon Hellmann’s Real -majoneesi. Surauta seos tasaiseksi ja mausta suolalla ja mustapipprilla.
Mikäli valkosipulin määrä tuntuu omasta mielestäsi liialliselta, kokeile alkuun vaikka pienemmällä määrällä. Mikäli taas maku ei tunnu missään, heitä lisää kynsiä myllyyn!
Siirrä majoneesikastike tarjoiluastiaan ja koristele hienonnetulla valkosipulinvarrella.
Chipotle majoneesi
Ohjeesta riittää neljälle herkkusuulle
6rkl Hellmann’s Real -majoneesia
1kpl mietoa punaista chiliä (antaa kastikkeelle väriä)
2tl Chipotle Tabascoa
1tl savupaprikajauhetta
Pilko chili ja hienonna se tehosekoittimessa. Lisää joukkoon majoneesi, chipotle Tabasco ja savupaprikajauhe. Surauta tasaiseksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa potkua.
Siirrä majoneesikastike tarjoiluastiaan ja tuikkaa koristeeksi punainen chilipalko.
Hampurilaiset ovat rentoa ruokaa, joten älä turhaan “ylikata” pöytää. Perunoille voi kääräistä hauskat truutit leivinpaperista tai kuviollisesta voileipäpaperista. Juomat sinkkisaaviin jääpalojen kanssa, ja rento juhannus on varma!
Hellmann‘s Facebook ja Hellmann‘s Instagram ovat täynnä resepti-inspiraatiota, joten käyhän kurkkimassa, mihin kaikkeen (sellaisenaankin) herkullinen majoneesi taipuu!
Lukijakilpailu:
Myös teillä lukijoillani on mahdollisuus voittaa Hellmann’sin herkkutuotteita. Ideoi oma majoneesireseptisi kommenttiboksiin ja voit voittaa n. 15€ arvoinen Hellmann’s -tuotepaketti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 25.6. 2017. Tuotepaketteja arvotaan kolme kappaletta ja kilpailun säännöt voit käydä lukemassa täältä.
