En muista koska olisin ollut niin väsynyt kuin tämän kevään aikana. Ehkä joskus raskausaikoina tai marraskuun pimeillä. Väsymys ei kuitenkaan kuuluu minun kevääseeni ja varmaan juurikin sen vuoksi se tuntuu erityiseltä taakalta just nyt. Minunhan pitäisi pursuta energiaa ja olla täynnä intoa, kuten keväällä kuuluukin. Olen tainnut myös väsyä tuosta ajatuskierteestä entisestään. Surun ja väsymyksen harso on samaan aikaan henkäyksen kevyt, mutta painaa maahan kuin kivi.

Ajattelin tänään aamulla, että koska mulla ei ole mitään varsinaista ohjelmaa koko päivälle, menen sohvalle nukkumaan. Kello taisi olla kymmenen tässä kohtaa ja olisin oikein hyvin voinut nukkua vaikka koko päivän. Puoli tuntia makasinkin kuin raato olohuoneen sohvalla, kunnes päätin, että nyt täytyy tehdä jotakin muutakin. Niinpä siirryin ulos ja tartuin kaikkiin niihin puutarhatöihin, jotka olen tänä vuonna joutunut kirjaamaan rästejen puolelle. Ajoin nurmikkoa, kärräsin multaa, konttasin, kitkin, leikkasin ja kaivoin. Ja samaan aikaan kun tein asioita, jotka ovat oikeasti itselleni äärimmäisen tärkeitä, huomasin jonkin energia-aukon sisälläni avautuvan. Raskaan päivän jälkeenkään väsymys ei ole samanlaista tahmaa, mitä se on ollut viimeiset pari kuukautta. Se on vain väsymystä, tervettä ja normaalia väsymystä, joka ehkä taittuu yön aikana.

Niinpä päätin tänään, että miten väsyneeksi sitten itseni tulevalla viikolla tunnenkaan, pakotan itseni ulos ja puutarhaan. Vain hetkeksi tai kahdeksi, mutta tekemään jotakin.

 

Kuvat on viime viikolta. Tänään keli on ollut huomattavasti aurinkoisempi – kesäisempi. Mutta nyt nukkumaan! Josko sitä olisi huomenna taas asteen verran pirteämpi.

Jos meillä käytettäisiin verhoja, nyt olisi varmaankin se kohta vuodesta, kun olisin ripustanut kesäverhot ikkunoihin. Mutta koska meillä ei ole verhoja, päädyin vaihtamaan sänkyyn kukikkaat kesälakanat. Mainittakoon verhottomuuden syyksi myös se, että ikkunat on yhä pesemättä. Olen yrittänyt viime viikot pitää itseni sopivasti kiireisenä, minkä seurauksena kotona on tullut raivattua yhtä ja toista, joskin luulen, että varsinainen tehokkuus on ollut työstäni kaukana. Kaipaan kuitenkin sellaista kesäisen kepeää fiilistä sisustukseen, ennen kuin siirrytään taas täysin ulkoilmaelämään.

Meidän pintaremppakierros tyssäsi keväällä aika lyhyeen, ja olenkin tässä miettinyt, koska elämä olisi sillä tolalla, että jaksaisi taas jatkaa. Usein keväällä sitä ajattelee, mitä kaikkea kotona kesällä voisi tehdä, ja sitten totuus on kuitenkin se, että kaikki aika ja energia pusketaan puutarhaan ja sisällä sotkut vain kasaantuvat. Eli osaan olla jo rehellinen itselleni ja päädyn katsomaan, mitä aika tuo tullessaan. Ja onhan meillä toki ulkonakin jo ollut pientä projektia, joskaan en nyt ole itse vielä osallistunut kuin nurmikon kylvämiseen. Mutta kukkaniityn siemenet saapuvat varmaan jo huomenna ja sitten pääsen jatkamaan omaa osuuttani. Meille siis raivattiin vähän lisää pihamaata tuolta ulkorakennuksen takaa. Se olis sellaista joutomaaksi muuttunutta pihan osaa, joka sai nyt muun pihan kanssa yhtenäisen sorakentän. Tarkoitus on helpottaa vähän raskaammankin kaluston kanssa ajelua, eli puuhommia ja muuta pakollista pahaa. Mutta jäi sinne pieni rintevä paikka, johon päätimme tehdä perhos- ja mehiläiskeitaan.

En ole tänään vielä kauheasti ehtinyt ulos, mutta nyt ajattelin mennä illaksi kasvariin ja ehkä kaivan myös joitakin daalioita kellarin viileydestä esiin. Olen kovin skeptinen vielä kesän tulemisen suhteen, vaikka huomisellekin on luvattu miltei hellelukemia. Mutta ehkä mieli muuttuu kasvihuoneessa. Niinkin voi joskus käydä.

 

Aurinkoista viikkoa myös sinulle!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Substral ja Indieplace

---

Kovin on kitsaasti tuo kevät edennyt ja vaikka olisikin ihanaa, että ympärillä olisi jo kukikas paratiisi, tässä on pitänyt nyt malttaa mielensä ja odotella säiden lämpenemistä. Vanha viisaus Sepon nimipäivästä on ainakin minulla vahvasti korvien välissä ja ennen kesäkuun 10. päivää en uskalla ulos kovinkaan paljon kasveja laittaa. Mutta kasvihuoneessa voi onneksi vähän varastaa, joskaan sekään ei mitään kunnon pakkasia pelasta. Mutta siis ihan ykkösenä kesäkukkien ja kaikkien niiden mahdollisesti itse kasvattamiesi taimien parhaaksi: Pidä kasvit lämpimässä! Lisää vinkkejä löydät tästä postauksesta, joka on tehty kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Kun pakkasen ja hallan vaarat on mietitty kasvien hoito ja se sellainen rehevöittäminen alkaa tietenkin istutuksesta. Millaiseen ruukkuun, millaiseen multaan ja mihin paikkaan. Itse pidän saviruukuista, jotka antavat kastelun suhteen enemmän varaa. Kosteutta haihtuu joka puolelta ja juuristo pysyy terveenä. Pieni salaoja ruukun pohjalle ja mullaksi käy vaikka ihan puutarhamulta kunhan muistat, että kasvit vaativat myös hiukan lisäravinteita. Liian pieneen ruukkuun ei kannata kasveja yrittää istuttaa, vaan multaan on jäätävä kasvunvaraa. Samoin ruukku ei saa tulla yläreunastaan liian täyteen, jottei kasteleminen vaikeudu. Jätä siis kasteluvara, vähän kuin maitovara kahvikuppiin.

Olen äärimmäisen laiska lannoittaja ja olenkin ihan supertyytyväinen noihin Substralin lannoitekäpyihin. Testasin niitä Mårbackoille keväällä ja keittiön ikkunalla onkin jo melko rehevä viidakko. Toimivat siis todella hienosti. Tänä kesänä lannoittaminen on superhelppoa. Ja kävystähän liukenee sitä lannoitetta tarpeen mukaan, joten sellainen ylilannoittaminen on näiden kanssa vaikeaa. Kuuden kuukauden tehoaika on myös siinä mielessä näppärä, että ei ihan oikeasti tarvitse miettiä lannoittamista koko kesänä!  Super, näitä en vaihda pois!

Kun puhutaan syötävistä kasveista, lannoittamisen kanssa täytyy tietenkin ottaa huomioon myös se, mitä lannoitteesta päätyy suuhun. Eli oli kyseessä sitten tomaatit, kurkut, yritit, amppelimansikat tai syötäväksi tarkoitetut kukat, luonnonmukaiset lannoitteet ovat hyvä valinta. Substralin lannoitepuikoista löytyy kätevä biopuikko, joka vastaakin juuri tähän tarkoitukseen. 100% luonnonmukainen, kasviperäinen, vegaaninen ja pitkävaikutteinen (teho riittää 3 kuukautta!) lannoitepuikko sujahtaa helposti ruukkuun ja hoitaa kesän lannoitukset liki yhdellä kertaa. Olen itse testannut tätä niin ikään keittiön ikkunalla majaileville tomaateille, ja puikko tuntuu olevan helppo ratkaisu tuon ylilannoittamisen ongelman kanssa. Ei vaaraa lannoiteövereistä, vaan jälleen kerran lannoite liukenee juuriston käytettäväksi tasaisesti. Biopuikon erotat muuten viherkasveille tarkoitetuista puikoista värin avulla. Viherkasvilannoite on vihreissä puikoissa, tämä puikko on ruskea. Ihan vain siltä varalta, että sinäkin saattaisit sekoittaa pakkauksesta poistetut tuotteet keskenään.

Muista myös Substralin uutuus, eli käyttövalmis kasviravinneneste kaikille ruukkukasveille. Humifirst-biostimulantteja sisältävä lannoiteneste sopii kaikille ruukkukasveille ja tuote itse asiassa parantaa myös kaikkien kasvien kykyä vastaanottaa ravinteita. Kaada lannoitetta suoraan kasvin juurelle korkkimitan avulla. Jos kasvi on kovin kuiva, kannattaa se tietenkin kastella ennen lannoittamista.

Eli vaikka ne vasta ostamasi kesäkukat ehkä vielä näyttävätkin kovin pieniltä, malta mielesi ja anna kasvien päästä kunnon kasvuun ja kukoistukseen. Riittävä lämpötila, oikea kasvupaikka, riittävän suuri multa- ja kastelutila sekä oikeat ravinteet. Kyllä se kukikas paratiisi sieltä aika nopeasti ponnistaa!

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Plantagen & Indieplace

---

Maailmassa on harvoja asioita, jotka tuottavat minulle niin paljon puhdasta iloa kuin puutarha. Kyse ei ole päämäärästä, sadosta tai kukkien määrästä, vaan enemmänkin matkasta. Sellainen tietynlainen yhteys luonnon kanssa (vaikka jotenkin höperöltä kuulostaakin) pitää myös omat jalat maassa ja ajatukset kasvussa ja jatkuvuudessa. Mutta väitän myös, että puhdasta onnea on katkoa kokatessa yrtit omasta sadosta ja sujauttaa suuhun kasvihuoneessa punastunut tomaatti. Mikään tomaatti ei nimittäin maistu yhtä hyvältä kuin se itse kasvatettu. Eikä kyse ole vain mausta, vaan myös tuoksusta. Siitä, että saa jotakin ihan kaikilla aisteilla. Einstein ei sentään tarvitse olla päästäkseen osaksi tästä ilosta. Itse asiassa syötävien kasvien kasvattaminen on helpompaa kuin ehkä osasit edes ajatella. Tänään kasvattamisen iloa kaupallisessa yhteistyössä Plantagenin kanssa.

Tahdon sanoa heti tässä alussa, että valittavana on ainakin kaksi erilaista linjaa. Omasta innostasi riippuen voit kasvattaa taimet itse, tai hankkia valmiita taimia. Vaikka paprikat ja chilit on pitänyt kylvää jo alkuvuodesta, ei edelleenkään ole liian myöhäistä ryhtyä chilitarhuriksi, sillä voit ostaa myös valmiin taimen ja kasvattaa sitä. Samoin on yrttien ja tomaattien kanssa. Jos siemenestä saakka eteneminen ahdistaa jo ajatuksenakin, kokeile valmiita taimia ja ehkä ensi keväänä tai seuraavana uskallat jo kokeilla taimikasvatusta. Plantagenin valikoimista löydät välineet ja tarpeet molempiin tapoihin ja tässä postauksessa esittelen joitakin omia suosikkejani ja hyväksi havaittuja tapoja.

Turvebriketit, taimiruukut ja etiketit:

Olen kokeillut monenlaista kylvämistä ja koulimista, mutta ehdottomasti parhaaksi (ja varmaankin myös helpoimmaksi) tavaksi olen todennut turvebriketit. Tiukkaan puristetut napit turpoavat vedessä ja siemenellekin on ikään kuin valmis kolo paakun keskellä. Turvepaakku on helppo kastella (ja vaikea ylikastella, koska voit aina valuttaa alustalta ylimääräisen veden) ja siisti istuttaa isompaan astiaan kun se aika koittaa.
Se isompi ruukku on minulla yleensä muoviruukku, sillä olen todennut ne turveruukkuja paremmiksi. Turveruukku haihduttaa, joten sen lämpimänä ja kosteana pitäminen on vaivalloisempaa kuin muoviruukussa olevan mullan. Tämä on tietenkin ihan makuasia, mutta kannattaa muistaa myös, että muoviruukku ei ole kertakäyttöinen, vaan sen voi harjata kesällä puhtaaksi ja pinota taas odottamaan seuraava kesää.
Suosin myös Plantagenin valkoisia muovisia taimimerkkejä. Ne eivät ala maatumaan samoin kuin vaikka puiset jäätelötikut, ja tämä vähentää aina erilaisten vaivojenkin määrää pienillä taimilla. Valkoiset tikut ovat myös hurjan kestäviä, ja ne ovat edelleen kiinni myös daalioitteni juurakoissa. Käytä merkitsemiseen esimerkiksi samaa vedenpitävää tussia, jolla merkkaat lasten vaatteet. Mikäli haluat ensi keväänä tikkuun uuden nimen, poista vanha kynsilakanpoistoaineella.

Plantagenista löydät valtavan valikoiman erilaisia siemeniä oman brändin pusseissa, sekä
Weibulls ja Nelson Garden -merkiltä. Tutki siis rauhassa lajikkeiden eroja ja päätä itse, mikä sopii parhaiten omaan makuusi. Aina voit toki kysyä vinkkejä myös henkilökunnalta.

Kun innostut kasvattamaan syötäviä kasveja, nappaa mukaan myös ainakin yhtä lajia syötäviä kukkia! Kun kasvatat kukat itse, tiedät varmasti, että niiden lannoitukseen tai torjuntaan ei ole käytetty terveydelle haitallisia kemikaaleja! Itse tykkään krasseista ja orvokeista, joilla kesäiset salaatit ja kakut saa kaunistettua!

Oletko hieronut käsiisi tomaatinlehtien tuoksua? Entä tuoreiden yrttien? Vaikka siemenestä kasvattaminen ei innostakaan, kokeile parvekkeella tai terassilla omaa yrttiviljelmää ja omaa kirsikkatomaattia ja samalla teet palveluksen luonnolle! Tiesithän nimittäin, että yrteistäkin esimerkiksi timjami, rosmariini ja salvia ovat myös mehiläisten mieleen. Samoin moni yrtti toimii luontaisena hyttyskarkotteena. Plantagenista löytyy myös erilaisia pieniä kasvihuoneita, jotka sopivat vaikka parvekkeelle. Yhtälailla yrttejä voi kasvattaa myös kasvimaalla salaatin ja ruohosipulin kaverina.

Kevään tuleminen on tuntunut tänä vuonna kovin kankealta, mutta eipä siihen enää kauaa mene, kun ulos pääsee kuokkimaan ja lapioimaan ihan kunnolla. Olemme pitkään suunnitelleet hyötypuutarhan perustamista tuonne meidän piharakennuksen taakse, alueelle joka tällä hetkellä on pelkkää joutomaata. Nyt tuon pihan osan raivaus on tehty ja vaikka mitään kummoistakaan hyötypuutarhaa sinne ei tähän hätään pystytäkään perustamaan, on tiedossa ainakin uudet kasvimaat kesäkurpitsoille ja sipulille. Kenties sitten tulevina vuosina vielä jollekin muullekin. Sitä odotellessa aion kokeilla pienimuotoista perunoiden kasvatusta kasvihuoneessa. Tuo Plantagenin perunaruukku on mielestäni myös loistava lahjaidea. Laita siemenperunat valmiiksi multaan ja ilahduta vaikka äitiä toukokuussa. Parhaassa tapauksessa saat kutsun uusille perunoille!

Ennen kaikkea muista, että puutarhanhoito ja kasvien kasvatus on hauskaa! Kukaan ei kuole nälkään, vaikka hyvästä yrityksestä huolimatta jokin menisikin vikaan. Itselläni on tapana ajatella niin, että näistä ympärilläni olevista ihmisistä ja eläimistä mun täytyy pitää huolta. Kasveista huolehtiminen on sitten sitä ylimääräisä extraa, ja ehkä juuri siitä syystä se onkin niin hauskaa ja rentouttavaa. 😀

Kaupallinen yhteistyö Substral & Indieplace

---

Ei ole kukkakimpun voittanutta. Ainakaan tässä kohtaa vuotta, kun kevät vielä keikkuu kainosti edes ja taakse, ja antaa yhä odottaa todellista puhkeamistaan. Viikonloppukimppu on meille kaikille tuttu käsite, mutta onko se kimppu oikeasti vain viikonlopun ilo, vai voiko kukkakimpun saada pysymään kauniina jopa kaksi viikonloppua? Tänään vinkkejä leikkokukkien ylläpitoon kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Joskus kukkakaupasta saa jonkin leikkokukkaravinteen ostosten mukana, mutta samalla annetaan yleensä myös ohje puhtaan veden vaihtamiseen. Toisin sanoen, jos neuvoa veden vaihtamiseksi noudattaa, pieni ravinnepakkaus on mennyttä jo seuraavana päivänä. Vaikka puhdas vesi ja tuoreet imupinnat ovatkin varsin tärkeä tekijä kukkien säilymistä ajatellen, pitää muistaa, että esimerkiksi erilaisissa asetelmissa tämä voi joskus osoittautua hyvinkin hankalaksi. Lisäksi tarvitaan oikeasti myös hiukan enemmän apua, mikäli mielii kukkien säilyvän muutamaa päivää pidempään. Parhaassa tapauksessa ja hyvällä tuotteella veden vaihtamista ei välttämättä tarvita ollenkaan, joskin kannattaa pysyä tarkkana, että jokainen kukkavarsi saa vettä juodakseen.

 

Maljakkolevä on meille kaikille aika tuttu juttu. Eli se limainen vesi, joka maljakosta usein löytyy, ja se ikävä likakrantu maljakon kyljissä, joka ei tahdo irrota edes tiskatessa. Varsinkin neilikat tai nuo nyt tosi suositut ranunculukset muuttavat veden nopeasti sameaksi ja likaisen oloiseksi. On selvää, että moisissa olosuhteissa kukat eivät kovinkaan kauaa jaksa sinnitellä. Onneksi tähänkin ongelmaan on ratkaisu!

Substralin uusi leikkokukkaravinne on kätevässä pumppupullossa, josta annostelet muutamalla painalluksella ravinteet kimpullesi (kolme painallusta per 0,5 litraa vettä) ja varmistat, että kukat kestävät maljakossa vielä seuraavallekin viikonlopulle. Substralin leikkokukkaravinne pidentää kimppusi kukintaa ja tuoreena pysymistä (jopa +60 %). Tuote antaa kukille niiden tarvitsemia, nopeasti saatavilla olevia ravinteita, ja se liukenee helposti veteen. Substralin leikkokukkaravinne on myös hajuton ja väritön.

Vinkkit virkeälle kukkakimpulle:

🌸 Käytä puhdasta maljakkoa
🌸  Leikkaa leikkokukille uusi imupinta terävällä veitsellä (leikkaa vinottain, jotta imupinnasta tulee mahdollisimman pitkä).
🌸  Lisää maljakkoon oikean lämpöinen vesi: Puuvartiset kukat (esim. ruusut) nauttivat lämpimästä vedestä ja pehmeävartiset kasvit viihtyvät viileässä vedessä.
🌸 Lisää maljakkoon oikea määrä Substral leikkokukkaravinnetta
🌸  Mikäli vesi pääsee loppumaan, huuhtele maljakko, leikkaa uudet imupinnat ja lisää puhdas vesi (muista lämpötila).
Lisää uusi annos ravinnetta!
🌸  Jos mahdollista, nosta kukat viileään esimerkiksi yöksi tai siksi aikaa, kun et ole nauttimassa kimpustasi!

 

Itse odottelen jo innolla kesää ja oman pihan leikkokukkia. Näillä ohjeilla myös ne pysyvät virkeänä ja ilahduttavat pidempään.

Kukikasta kevätviikkoa!

 

Tuossa kun lapseni kanssa keskustelin uuden huonekalun tuoksusta, tulin miettineeksi, miten vähän meillä on tähän kotiin ostettu uusia huonekaluja. Oikeastaan lähes kaikki on vanhasta kodista ja suuri osa tietenkin myös vanhoja huonekaluja. Sänkyä, bambupöytää, työpöytää ja joitakin tuoleja lukuunottamatta ollaan menty vanhoilla. Ja niistä mä tykkäänkin. Joskus mietin, että uudenaikaiset liukuovikaapit kai nielisivät enemmän tavaraa sisuksiinsa, mutta kyllä nuo vanhat kaapit on huomattavasti kauniimpia. Ja samoin toki tykkään meidän kirjakaapeista, vaikka ne ei mitään antiikkia olekaan. Mutta ajattomat omalla tavallaan. Ja onhan ne toki aikanaan ollut meidän häälahja itsellemme, joten kiva ihan siinäkin mielessä, että kestävät aikaa. 😀

Mun pääsiäsineule, tai tipuneule, valmistui viimein. Kerran jo nakkasin sen seinään, kun onnistuin epähuomiossa neulomaan helman aika pitkäksi, mutta kierteelle. Itse asiassa kahdesti! Mutta sitten kaivoin sisuni ja neuleen esiin, ja lopulta siitä tuli tosi ihana! Mä ehdin vuosia ajatella, että neulominen ei vain yksinkertaisesti ole mun juttu. Äitini on superkäsityöihminen, joka pitää villasukissa ties millaisen määrän ihmisiä ja neuloo lähinnä vain palmikko-, pitsi- tai kirjoneulesukkia, virkaa parisängyn peitteitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Äiti on myös pitänyt kohta puolen sukua islantilaisneuleissa ja neuloo välillä parisataa pipoa ja junasukkia sairaalaan. Ihan vain välityönä. Samoin siskoni innostui käsitöistä ja islantilaisneuleita ja kirjoneulesukkia tulee melkoisella vauhdilla. Molempien tuotoksia olette nähneet paljon täällä blogissa, joten voitte ehkä uskoa, mistä puhun. No, joka tapauksessa mä ajattelin aina, että musta ei yksinkertaisesti ole tuohon. Mutta en tiedä, onko se tämä korona-aika vai mikä, mutta loppuvuodesta sain päähäni, että neulon villapaidan. Ja neuloin. Sellaisen tasona tehdyn ainaoikein neuleen, joka oli niin tylsän värinen, että tein sen lopulta ihan kiukulla loppuun ja päätin, että panostan sen jälkeen väreihin. Ja tämä on toiminut. Onneksi mulla on tosin kaksi ihanaa opettajaa. Ja tuntuuhan se nyt aikuisenakin aika hyvälle, kun oma äiti sanoo olevansa minusta ylpeä. 😀 Tosin olen kyllä todennut, että äiti saa yhä pitää meidän perheen villasukissa.
Mutta tämä siis sinulle, joka ajattelit, ettei käsityöt ole sua varten tai että et osaisi. Jos minä pystyn, niin voisin vaikka vannoa, että kaikki joilla on kaksi toimivaa kättä pystyvät! Tärkeää on muistaa vain, ettei tarvitse olla yhtä hyvä kuin joku muu. Ei mulla ole mitään saumaa kilpailla äitini tai siskoni kanssa, mutta sen mä olen myös hyväksynyt. Olen ehkä sitten jossakin muussa jutussa parempi.

Täällä on muuten lumet kadonneet ja katujen harjaus on jo hyvässä vauhdissa. Jälleen kerran mulla jäi istuttamatta iso kasa kukkasipuleita syksyllä ja ajattelin, että ne olisi kiva kaivaa maahan vaikka viikonloppuna. Kevättä kohti mennään, ja se tuntuu jotenkin todella ihanalta!

 

Huh, mikä viikonloppu! Tosiaan viikko sitten lauantaina meidän siivouspäivä kääntyi siihen, että mieheni ilmoitti haluavansa uudet sohvat ja niinpä me laitettiin vanhat sohvat myyntiin ja tilattiin uudet, joita oltiin toki suunniteltu jo pidemmän aikaa. Tai no, minä olin suunnitellut Ikean Stocksund -sohvia jo useamman vuoden, ja viime aikoina lähinnä odottelin, josko vaaleat päälliset tulisivat taas myyntiin. Sohvan kokoinen asia oli kuitenkin sellainen juttu, josta väännettiin useampaan otteeseen, ja lopulta tilanne oli vähintäänkin “patissa”. Ehkä tuo huomasi väsymykseni valkoisten päällisten pesemiseen tai jotain, mutta ajankohta oli otollinen ja puolisoni sai tahtonsa läpi. Eli tilattiin Soderhamnit, jotka taitaa olla nykyään yhtä suositut kuin nuo Ektorpit olivat aikoinaan.  Tosin asetin ehdoksi taas valkoiset päälliset ja kompromissi syntyi näillä ehdoilla.

Ehkä se väsymykseni valkoisiin sohviin oli myös jossain määrin totta, sillä seuraavana päivänä päätin itse, että miehen ehdottama beige olisi sittenkin parempi. No, ei sitä tilausta voinut enää muuttaa, joten nyt meillä on kahdet sohvanpäälliset, joista toiset pitäisi palauttaa takaisin. Ja kyllä mä nyt olen ihan tyytyväinen. Noissa inan tummemmissa kun ei ihan jokainen kissankarva pistä silmään. Ja olen toki tyytyväinen koko kokonaisuuteen. Meillä kun on siinä suhteessa kasvava perhe, että lapset venyvät ja sohvalla on useimmiten enemmän kuin ahdasta. Tästä syystä päätettiin myös vaihtaa erillinen sohvapöytä kunnon rahiin, jolla saa mukavasti lisätilaa löhöilyyn. Nyt kun lapset vielä jaksavat meidän kanssa löhöillä, pitää tietenkin panostaa puitteisiin.

No, uudet sohvat tulivat keskiviikkona ja vanhat jatkoivat matkaansa torstaina. Perjantaina aloitimme heti työpäivän päätteeksi olohuoneen raivauksen ja kokosimme tapetointipöydän valmiiksi. Noutopitsan jälkjeen päätettiin ryhtyä heti hommiin, jotta päästäisiin lauantaina vähemmällä. Lopulta ihan hyvä veto, koska muuten ei olisi viikonloppu riittänyt. Tapetointi nappaa ihmeen paljon aikaa. Ja sitten on kaikki se sähköjen ja listojen irrottaminen ja uudelleen laittaminen, maalaus ym. Kello taisi olla yli kymmenen kun lauantai-iltana saatiin sohvat kasaan. Sunnuntaina jatkettiin vähän kevyemmin ja vieläkin olisi tekemistä, mutta ehkä niitä paikkoja saa kuntoon vähän kerrallaan tällä viikolla. Suurin työ oli kassakaapin siirtämisessä. Se kun siirtyy pari senttiä kerrallaan kolmen ihmisen voimin. Eikä se muuten ole edelleenkään omalla uudella paikallaan, sillä puhti loppui vähän kesken. Saimme sen kuitenkin sen verran liikkumaan, että mahduimme kasaamaan sohvat. Jos omistaisi jotakin kovin arvokasta, tuolla se olisi hyvässä jemmassa. Tai ainakin kaappi itse on hyvässä jemmassa. Sitä kun ei kukaan kanna ääneti mihinkään.

Olohuoneen uusi vihreä ilme näyttää omaan silmääni aika täydelliseltä. Ja jos kohta 13-vuotias teini sanoo, että näyttää kodikkaalta, en mene asiaa kiistämään. Sillä onhan se nyt kodikas. Ja sanonta nälkä kasvaa syödessä piti taas kutinsa. Nyt nimittäin haluan tapetteja yhä enemmän joka huoneeseen. Ja tuo toinen haluaa isomman telkkarin. Joten onpahan kinasteltavaa myös tulevaisuuteen, eikä tarvitse tylsyyteen asti sohvalla löhötä.

Sen verran oltiin kuitenkin sunnuntaina jo voiton puolella, että pastan kanssa korkattiin oikein viinipullo. No, ehkä oltiin se myös ansaittu!

Huhhuh! En se ole ainoastaan minä, joka maaliskuun lapsena herään eloon talvihorroksesta, vaan meillä asuu onneksi toinen kaltaiseni. Lauantain siivouspäivä sai uuden käänteen, kun mies totesi, että haluaa uudet sohvat. No ideasta toteutukseen ja nyt odotellaan uusia sohvia saapuviksi. Samalla kun sitten rymsteerataan, pohdimme, että se iänikuinen tapettipuhekin voisi muuttua teoiksi. Ja niin on ensimmäinen erä tapettia sekin olohuoneessa odottamassa jatkotoimenpiteitä. Listojakin on pitänyt uusia, ja kuulemma laitetaan nyt sitten kerralla nekin kaikki kun aloitetaan. Eikä väljä, kunhan sitten laitetaan. Eilen listakasa nimittäin muutti olohuoneen lattialle. Ja jännitän tässä myös tätä kahdeksan vuoden taukoani tapetoinnissa. Toivottavasti homma yhä sujuu. 🙂

Täällä talvi katosi kolmessa päivässä, joten sukset saa kai pakata odottamaan seuraavaa talvea. Lunta on nimittäin enää pahimmissa varjopaikoissa ja auratuissa kinoksissa. Ehkä on aika nostaa narsissit rappusille ja toivottaa kevät tervetulleeksi. 💛

Olen huomannut, että viimeisen viikon aikana moni on repinyt hiuksiaan talven uuden tulemisen kanssa. Tuntuu, että lumen tulo maaliskuussa koetaan jo hiukan lannistavana. Pakko olla vähän vastarannan kiiski, sillä mulle luminen maaliskuu sopii oikein hyvin. Varsinkin kun sitä lunta ehdittiin odottaa pari vuotta, antaa talven nyt kestää sen kun kestää. Toki huhtikuun lopulla voin olla eri mieltä. Olen syntynyt naistenpäivänä ja äiti aina muistelee, kuinka silloin, maaliskuun 8. lunta oli niin paljon, että pihan lumivallit olivat korkeampia kuin äidin mintunvihreä Morris Mini. Ja kyllä mä omasta lapsuudestani muistan, että syntymäpäivieni aikaan oli aina talvi. Tai ainakin jossain määrin vielä lunta.

Mutta lumitilannettakin tärkeämpää maaliskuussa on mielestäni tuo valon lisääntyminen. Käyn aurinkoenergialla ja vasta nyt tuntuu, että marras-joulukuun aiheuttama talvihorros alkaa pikkuhiljaa hellittää. Kroppa saa uusia kierroksia ja energiatasot palautuvat vähitellen normaalimpaan suuntaan. Jos en pitäisi talvilajeista, eläminen Muumitalossa voisi olla mun juttu. Pitkät unet läpi pimeimmän vuodenajan kuulostaa houkuttelevalta, mutta tämän talven pelastus on ehdottomasti ollut hiihtäminen. Tosin lähtihän se Muumipeikkokin välillä ulkoilemaan. No anyway, niin kauan kuin talviunimahdollisuus on poissuljettu, otan talven mieluummin lumella kuin ilman. Ja vaikka maaliskuun loppuun asti. Optimaalisin yhtälö olisi tietenkin se, että pyöräilykausi voisi startata heti hiihtokauden perään, mutta ehkä tässä joudutaan vielä tovi odottelemaan, että hiekoitussorat väistyvät tieltä.

Viikonlopun to do -listalla on siivoamista. Ei mitenkään kovin houkutteleva ajatus kun aamulla kahdeksan aikaan tätä pohdin, mutta ajattelin että siivoan sitä henkistä talviväsymystä samalla kun plankkaan kotia kuntoon. Ja hei, ei aikaakaan, kun ollaan taas jo pihapuuhissa. Silloin ei kiinnosta sisällä siivoaminen sitäkään vähää!

Superia viikonloppua myös sulle!

 

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Substral & Indieplace

---

Moikka! Joko multasormet kaipaavat tekemistä? Omani ovat vaatineet sitä jo tovin, ja into lisääntyy sitä myöden kun lumet sulavat ja talvi taittuu. Helmi-maaliskuun tärkeimpiä hommia on tietenkin uuden kylväminen, mutta yhtä lailla vanhoista kasveista huolehtiminen. Nyt on nimittäin se aika vuodesta kun kannattaa viimeistään alkaa elvyttämään niin niitä talvehtineita pelargoneja kuin pikkuisen nuupahtaneita viherkasvejakin. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Olen itse ollut todella laiska mullanvaihtaja ja osa yli 10 vuotta vanhoista Mårbackoista onkin selvästi kärsinyt mullan ja juuriston maatumisesta. Kova turvepaakku kun ei anna kasville oikein minkäänlaisia edellytyksiä jatkaa elämäänsä, joten nyt oli korkea aika pelastaa kasvit. Valitsin näihin kuviin nyt ne vähemmän lepotilassa olevat kasvit, mutta rehellisyyden nimissä, osa pelargoneista on enemmän ruskeita kuin vihreitä. Mutta tätä ei suinkaan kannata liiaksi pelästyä. Omat kasvini joudun talvettamaan keittiön ikkunalla ja siinä ne myös joka kevät virkoavat ja lähtevät uuteen kasvuun. Tänä vuonna taas entistä ehompana, kun juuret saivat ympärilleen uuden mullan.

Nyt kun viherkasvit ovat taas supersuosittuja, muistutankin että yhtäläisesti myös sisäkasvit kaipaavat juurilleen uutta ja kuohkeaa multaa, joten aihe ei kosketa vain kotipuutarhureita. Kannattaa myös huomioida, että mikäli huonekasvien juuret ovat vallanneet ruukun, se kannattaa samalla vaihtaa suurempaan. Samalla myös esimerkiksi peikonlehden ilmajuuria saa upotettua multaan.

Kaupasta löytyy jos jonkinlaista multapussia, mutta on hyvä huomioida, ettei multa sellaisenaan riitä ravitsemaan kasveja kovinkaan pitkään. Itse asiassa kyse on ihan parista kolmesta viikosta! Lisäksi tarvitaankin siis ravinteita, eli lannoitusta. Niin puutarhassa kuin ruukkukasveillakin tärkeimmät ravinteet ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Näiden lisäksi kasvit tarvitsevat myös erilaisia hivenravinteita aivan kuten me ihmisetkin.  On siis syytä huomioida myös  kasvin kalsiumin, magnesiumin, rikin, boorin, kuparin, raudan, molybdeenin ja sinkin saanti. Kuulostaa kemialta, mutta onneksi kasvien lannoittaminen on tehty niin helpoksi, että jokainen onnistuu varmasti!

Substralin kasviravinteet muistan ihan lapsuudestani asti. Äidilläni oli nimittäin tapana aina viitata mainokseen “rakkautta ja substraalia” ja sama metodihan toimii edelleen. Substralin kasviravinteita löytyi myös ensimmäisestä omasta kodistani ja löytyy edelleen. Tuotteisiin on toki tullut muutoksia vuosien varrella, mutta tänään esittelyssä niistä kolme ajankohtaisinta.

Lannoitekävyt:

Osmocote käpy ravitsee huone ja parvekekasveja jopa 6 kk:den ajan. Lannoitekävyt on helppo painaa multaan tai sitten ne voidaan lisätä multaan esimerkiksi mullanvaihdon yhteydessä. Hartsikuorinen käpy säännöstelee ravinteiden luovutusta kasville niiden tarpeiden mukaan. Kastelun ja lämmön vaikutuksesta ravinteita vapautuu kävystä kasvin käyttöön tasaisesti, ilman että juuret vaurioituvat liiallisesta lannoittamisesta. Nämä ovat todella hyvä lannoite esimerkiksi juuri noille pelargoneille. Äärimmäisen helppoa, jos koet lannoittamisen hankalana, etkä millään jaksa muistella, koska ja miten lannoitit kasveja viimeksi! Lannoitekäpy on myös äärimmäisen näppärä tuote kesäkukille kunhan pääsemme siihen asti vuotta. Tänä vuonna helpotan omaa kesääni käpyjen avulla!

Ravinnepuikko viherkasveille:

Näitä olen käyttänyt aina! Helppokäyttöiset puikot ravitsevat viherkasveja kahden kuukauden ajan ja olen käyttänyt niitä jotakuinkin kevättalvesta aina syksyyn asti. Puikon voi työntää multaan kokonaan (se maatuu) tai sitten tuikata purkkiin siten, että puikot muistuttavat olemassaolostaan hieman näkyvissä. (Näkyville jätetty puikko muistuttaa lannoitustarpeesta kastelun lomassa!)

Käyttövalmis kasviravinne:

Se minkälaisen tuotteen kukin valitsee, riippuu pitkälti totutuista tavoista. Mikäli suosit mieluummin nestemäistä ravinnetta, hyvä vaihtoehto on Substralin uusi käyttövalmis kasviravinne. Tätä ei tarvitse annostella valmiiksi kastelukannuun, vaan voit kaataa ravinnetta suoraan ruukkuun. Ravinne imeytyy parhaiten kosteaan multaan, joten jos multa on kuivaa, kannattaa ensin kastella kasvi. Nestemäinen seos imeytyy tasaisesti kosteuden mukana ja antaa kasveille kaikki tarvittavat rakennusaineet. Nestemäinen kasviravinne sopii myös syötäville kasveille!

Tee viimeistään nyt maaliskuussa:

Vaihda kasveille uusi multa: Vanha kovettunut multa surkastuttaa kasvien juuriston, eikä kasvilla ole mahdollisuuksia kasvaa. Vaihda mullat viimeistään nyt maaliskuussa, jotta kasvi ehtii toipua toimenpiteestä!
Huomioi istuttaessa ruukun salaojitus, ja mahdollisesti suuremman ruukun tarve, jotta kaikki juuret mahtuvat ruukkuun.
Aloita kasvien lannoittaminen: Talvella kasvit ovat lepotilassa, mutta heti keväällä ne hyötyvät ravinteista ja lannoittamisesta.
Lisää kastelua kevään edetessä: Varmin tapa tappaa huonekasvit tai talvehtivat ruukkukasvit on ylikastella niitä lepokaudella. Lepotilassa harva kasvi haihduttaa kovinkaan paljoa, mutta kevään, valon ja lämmön lisääntyessä kasveille tulee myös jano. Huomioi kuitenkin kastelussa myös lehdistön määrä. Jos pelargonit ovat vielä enimmäkseen runkoa ilman lehtiä, ei kasvi myöskään haihduta samaan tapaan kuin tuuheimmillaan. Maltti on kastelussa paras valtti!
Älä luovuta: Suurin osa minunkin pelargonioistani näyttää vielä tässä kohtaa vuottaa siltä, että niiden paras paikka olisi biojäteastia. Ei kannata kuitenkaan lannistua, vaan muistaa, että luonto ja kasvit toimivat omalla tavallaan ja nyt ollaan vasta kasvukauden starttiviivalla!
Lisää kasveja: Mullanvaihdon yhteydessä on hyvä napsia kasveja myös juurtumaan. Leikkaamalla pelargoneista pistokkaita, voit helposti lisätä kasvien määrää.
Malta lukea ohjeet: Mielin määrin ei kasvejakaan kannata lannoittaa! Lue siis aina ensin annosteluohjeet. Substralin pakkauksissa ohjeet ovat helposti ymmärrettävissä ja niitä noudattamalla vältät ylilannoittamisen!

Vaikka mårbackat ei just nyt näytäkkään tältä, tätä kohti ollaan kuitenkin menossa!

Eikö vain olekin ihanaa! Kevät on jo tulossa!