Hupsista vain, ja taas suhahti yksi arkiviikko ohi kuin huomaamatta!

Kesälomilla olleet harrastukset on startattu taas käyntiin, ja arki on lähtenyt rullaamaan. Ei valittamista, sujuu paremmin kuin olisin uskonut. Mutta hei, perjantai on kuitenkin aika luksusta. Sauna, jotain hyvää syötävää, kenties lasi viiniä ja sohvannurkka kynttilöiden valossa. Ja valvoakin uskaltaa vähän kymmentä pidempään! 🙂

Suu napsaa kiinalaiselle, mutta koska sitä ei ole täältä saatavilla, pitänee keksiä jotakin muuta herkkua. Ehkä klassinen pizzaperjantai voisi jopa toimia tässä kohtaa. Pitää nähkääs olla porkkana, jotta jaksaa ensin siivota. Joku muukin, kuin vastapestyt matot, joka sekin toki antaa toki vähän lisäpotkua perjantaisiivoukselle.

Herkullista, rauhallista ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta! ♡

Save

Hip ja hei!

Aika aikaansa kutakin, totesin aamulla kun etsin lapsille sormikkaita. Kyllä se nyt niin vain on, että vaikka elokuuta vielä elelläänkin, on ilmassa selvät syksyn enteet. Mutta hei, syksy on “state of mind”, se tulee jokaiselle erilaisena ja eri aikaan, ja vippaskonstit syksyn mielekkääseen viettoon on ihan yhtä moninaiset kuin kesänkin suhteen; Jokainen taplaa tyylillään.

Syksy on monelle välillä kuin kirosana, olen huomannut sen varsinkin blogin kautta. Syksystä ei saa puhua liian aikaisin, ei toki keväästäkään. Mutta kevät koetaan silti positiivisena, kun taas syksyn ääneen lausuminen on kuin maalailisi piruja seinään. Myönnettäköön, etten itsekään lukeudu varsinaisesti syysihmisiin, mutta pitkälle on tultu siitä ajasta kun suoraan sanottuna vihasin syksyä. Eikä siitäkään niin kauhean kauaa ole aikaa, muistan syysvihani vielä sieltä esikoisen ensimmäisiltä vuosilta, vaikka tuolloin jo aktiivisesti teinkin töitä asenteeni muuttamiseksi.

Näin kesän tehdessä vääjäämätöntä loppuaan, itselläni on aina tapana listata syksyn hyviä puolia. Joskus tein tätä ihan kynällä ja paperilla, mutta nykyään sellaisen syysmantran lausuminen jo mielessä auttaa asiaan. Kynttilänvalo, aamu-usva, lämpimät neuleet, villasukat, punaviini, palavan puun rätinä jne. Syksyn mukanaan tuomat asiat eivät siis ole kaikki välttämättä pahasta!
Tänä vuonna kuitenkin yllätin itsenikin, kun lähdin listaamaan myös asioita, joita jään kesästä kaipaamaan. Ajatukseni oli lähinnä kartoittaa, että missä kaikessa roikun kiinni, ja mitkä asiat syövät syystunnelmaani. Ja toisaalta, mitä voisin niiden eteen tehdä.

Voitteko kuvitella, että ensimmäinen mieleeni tullut asia oli farkkujen lahkeet! Juujuu, ihan oikeasti suren syksyisin aina sitä hetkeä, kun paljaat sääret ja nilkat eivät enää toimi, ja kaapista pitää kaivaa ne muutamat täyspitkät housut. Samalla pitää toki haudata kevättä odottamaan ne kaikki lempifarkut, jotka juuri ja juuri peittävät pohkeen, eivätkä riitä edes nilkkureiden kanssa peittämään säärtä. Onneksi tähän kyseiseen hetkeen on vielä tovi aikaa, joten avokkaat ja liian lyhyet farkut toimivat toistaiseksi!

Luonnollisesti kesästä jään kaipaamaan myös puutarhaa. Kukkia, vehreyttä ja omaa pihaa, jonka kylmyys ja pimeys sulkevat. Sitä, että maljakon sisällön vuoksi pitää oikeasti käydä kukkakaupassa, eikä materiaalia voikaan vain ammentaa omasta pihasta loputtomasti. Oikeastaan lakastuva puutarha ja kynnetyt pellot ovatkin sitä surullisinta koko syksyssä.

Järjestyksestä viis, ehkä suurin asia syksyssä on kuitenkin pimeys! Joo, kirkasvalolamppu auttaa, mutta kyse on siitä muusta pimeydestä. Kesällä maailma ja päivä tuntuvat loputtomilta, mutta syksyn tullen silmä ei kannakaan kaukaisuuteen, eikä ainakaan koko päivän ajan. Elämä kutistuu pieneksi, kun iltalenkillä juuri ja juuri erottaa valkoisen koiran tummasta maasta. Kun ei ole katuvaloja, elämä kutistuu vielä enemmän. Välillä koen tuon pimeyden miltei puristavana. Ei vehreitä maisemia eikä kirjavia tienpientareita. Ei maisemaa ollenkaan, vaan pelkkä pimeys. Lisäksi koen jotakin hyvin vahvaa, ja varmaankin hyvin atavistista pimeänpelkoa. Pelolle ei varsinaisesi ole mitään selitystä, mutta se vaikuttaa vaistoihini alkukantaisen voimakkaasti. En siis pelkää mitään konkreettista, oikeastaan vain sitä itse pimeää.  Pimeys myös katkaisee päivän ja kutistaa ilta-aikaan kodin ulkopuolisen elämän. Ikään kuin ihminen käpertyisi itseensä.

Älkää ymmärtäkö väärin, listani tarkoitus ei ollut masentaa teitä, tai itseänikään, vaan oikeastaan nostaa syksyn kissa pöydälle, ja pohtia, että mitkä ne omat kipupisteet vuodenajan suhteen ovat. Ja kuten arvelinkin, nuo kaikki ovat asioita, joita en pysty muuttamaan, mutta joihin suhtautumistani voisin kuitenkin korjata. Niinhän se nimittäin menee, että siihen, mitä emme voi muuttaa, voimme kuitenkin suhtautua eri tavalla. Tämä viisaus pätee oikeastaan kaikkeen elämässä, ei vain syksyyn, tai mihinkään muuhunkaan vuodenaikaan. Ikuinen negatiivisuus ja valittaminen kun eivät ihan oikeasti johda juuri mihinkään. Järkevään ainakaan.

Ihan kaikkiin ongelmakohtiin en vielä keksinyt ratkaisua, tai oikeaa suhtautumistapaakaan, mutta sen päätin, että tänä vuonna teen puutarhan syystöistä itselleni mielekkäitä. Kuumaa kaakaota termariin ja haravoinnin ajaksi sauna lämpiämään. Ja mitä tulee tuohon itseensä käpertymiseen, nyt jos koskaan on hyvä aika ottaa kalenteri käteensä ja sopia syksyksi treffit jos toisetkin. Kun asiat on valmiiksi kalenterissa, syksyn tuoma saamattomuus ei koidu sosiaalisen elämän kohtaloksi! 🙂

 

Kaunista jatkoa päivällenne!

Save

Save

Hellohello!

Lupailin eilen työhuonekuvia, joten täältä pesee! Ei tullut vihreää seinää, tai mitään muutakaan kovin radikaalia, mutta hei, aika pienillä jutuilla saa lopulta piristettyä vaikka mitä!

Meillä työhuoneen ehdottomasti suurin haaste on se, että huone toimii läpikulkutilana ja vieraat näkevät juuri tämän huoneen eteisen jälkeen (koska sitä olohuoneen ovea pidetään kuitenkin pääsääntöisesti kiinni). Samoin toki kuljemme myös itse tätä kautta, ja juuri siitä syystä sekainen työhuone aiheuttaa itselleni päänsärkyä. Kun pöydällä lojuu välillä kahden ihmisen paperityöt, ja hyvässä lykyssä pino puhdasta pyykkiä (vaatehuone on työhuoneen yhteydessä), ei yleisilme voi ollakaan kovin viimeisen päälle. Mutta se on sitä elämistä, ja elämisen jälkien täytyykin voida näkyä. Tärkeintä on kuitenkin, että työhuoneen saa nopeasti myös järjestykseen, eli tavaroille on omat paikkansa, ja yleisilme on paitsi kutsuva, myös käytännöllinen.

Noita työhuoneaiheisia postauksia kun selailee, niin huomaa tämän huoneen muuttaneen ulkoasuaan aika ahkerastikin parina viime vuotena. Kuitenkin itselläni on vielä melko tuoreessa muistissa sekin aika, kun huone oli pelkkä kylmä varasto (jonka läpi silti kuljimme), ja lattia täyttyi kaikesta siitä remonttirojusta ja muuttosälästä, jota ei saatu järkevämmin sijoitettua. Sillä sitähän tuo huone oli aluksi kokonaisen vuoden verran.

Pääosin työhuone on ollut jo tovin haluamassani kunnossa, mutta sen käytännöllisyydessä on kaksi heikkoa lenkkiä. Ensimmäinen on pursuileva työpöytä, ja toinen on samaa tekevä lattia. Nimittäin tässä huoneessa säilytetään joitakin soittimia, jumppakasseja, kuvausvälineitäni ja montaa muuta juttua, jotka eivät mahdu kaappeihin tai lipastonlaatikoihin. Niinpä nuo tavarat ovat useimmiten lojuneet vain tyhjän seinänpätkän edessä, nojaten ikkunan vieressä olevan kiinteän komeron oveen. Koska tuo komero nyt vielä sattuu olemaan kenkäkaappimme, on käytännöllisyyden kanssa ollut vähän niin ja näin.

Kun viimeiset viisi vuotta on kohta enemmän tai vähemmän remontoitu, tuntuu aika kivalta, että huoneiden ilmettä voi nykyisin muuttaa ilman sen suurempia remonttioperaatioita. Ja mikä parasta, muutoksen aikaansaamiseksi ei kulu montaakaan kymppiä. 🙂 Tällä kertaa selvittiin muutamalla säilytyslaatikolla, joihin erilaiset piuhat, johdot ja laturit, sekä kuitit, laskut ja lomakkeet sai nätisti järjestykseen. Lisäksi tarvittiin pieni hylly, joka nostaa ylimääräiset tavarat pois työpöydältä, sekä naulakko, joka nostaa lattialla lojuvat kamat ylemmäs ja helpottaa esimerkiksi siivousta. Tarpeeksi alas asennettu naulakko pitää pystyssä myös helposti kaatuilevat asiat, kuten vaikkapa kamerajalustan.

Isommat säilytyslaatikot (sini-musta-vihreä), sekä naulakko, ja hylly kannattimineen, löytyivät Ikeasta. Kirjavat säilytysrasiat ostin Indiskasta. Aikaisemmin hankittu, tasan ikkunan levyinen, Ikean Malm -lipasto hoitaa sen suurimman säilyttämisen vaivan ja työpöydän pukkijalkojen avulla esimerkiksi tulostin on saatu pois työpöydältä.

Parasta on kuitenkin se, että työhuoneen uusi ilme myös motivoi pitämään paikat järjestyksessä! 😀

Kivaa päivää, toivotaan, että aurinko jaksaisi tänäänkin paistaa!

Tallenna

Hei se on perjantai! Monessa perheessä ensimmäinen arkiviikko on kohta taputeltu ja viikonloppua jaksaa tuskin odottaa. Perjantain kunniaksi pujahdetaan hiukan sisustamisen syövereihin ja nimenomaan menneiden vuosikymmenten rentoon plagiointiin. Kromi ja messinkiputki ovat olleet jo pitkään suomalaistenkin suosiossa, mutta myös 1950-luvun “konttorityyli” tekee vahvasti tuloaan. Uusvanha retro on yksi tämän syksyn sisustustrendi myös Elloksen valikoimissa ja tämän kaupallisen yhteistyön myötä sukelletaan nyt sinne retroilun syövereihin.

Moderni pohjoismainen retrotyyli vahvoine väreineen on yksi sisustuksen trendiaalloista. Funkkista tai retroa, ei ole niinkään tärkeää, mitä termiä käytetään tai miltä vuosikymmeneltä vaikutteet otetaan, vaan lähinnä ideana onkin sekoittaa sisustukseen muotoja ja trendejä menneiltä vuosikymmeniltä. Menneiden vuosikymmenten rento plagiointi tarkoittaa myös sitä, ettei sisustusta tarvitse kopioida suoraan ja liian yksityiskohtaisesti. On siis täysin sallittua yhdistää vanhoja muotoja uudempaan muotoiluun, tai turvautua uusvanhaan.

Vaikka kodin sävymaailma olisikin neutraali (kuten meillä), materiaalit ja muodot, sekä struktuurit fiilistelevät mennyttä. Vaikutteita voi myös ottaa leikiten. Esimerkiksi tuo Valentin-pöytävalaisin saa todella retron ilmeen kun siihen yhdistää tummanvihreän samettivarjostimen. Pelkällä valonlähteellä leikittely taasen tekee valaisimesta hauskasti erilaisen. 

Tekstiilejä modernissa retrotyylissä on laidasta laitaan. Verhoissa, sisustustyynyissä ja verhoilukankaissa näkyy paksua samettia, ja jopa matoissa on samettinen efekti. Toisaalta tekstiileissä on sitä samaa karheutta kuin 1950- ja  1960 -lukujen verhoilukankaissa. Paksua kudontaa ja näyttävää struktuuria. Menneiden vuosikymmenten karheuden voi kuitenkin korvata vain karhealla lookilla, ja valita iholle oikeasti pehmeän pestyn pellavan. Valitsin itse tekstiiliesimerkiksi tuon Hannelin-torkkupeiton, jossa juju on juurikin elävässä pinnassa.

Tiimalasit ovat sisustuksessa iso juttu, ja vuosi sitten niitä katselinkin Tukholmassa eri muodoissa ja eri kokoisina. Hiekkakello nyt jo pelkästään käyttötarkoituksensakin vuoksi huokuu mennyttä, mutta kaunis muotoilu tekee esineestä yksinkertaisen koriste-esineen. Kaksi rinnakkain aseteltua Monza-tiimalasia käyvät kuin taide-esineistä, vaikka kyseessä edullinen sisustustuote onkin.

Tuntuu aika hauskalta päästä kokeilemaan miten joku “tyylisuuntaus” solahtaa omaan kotiin. Retro kun voi olla niin monella tapaa, ja sisustusjutuissa lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin yhtä tuotetta enemmän se kokonaisuus. Mutta vaikka tässä nyt mentiinkin melko neutraalilla paletilla, on mieleni syövereissä raksuttanut kyllä yksi hyvinkin trendikäs väri, joka voisi piristää kotiamme tänä syksynä. Nimittäin sellainen sahraminkeltainen tai sinapinkeltainen. Pari tyynynpäällistä voisi piristää kummasti, ja toimisi kaverina viherkasveille!

Elloksesta on viime vuosina tullut itselleni yksi vakio-ostospaikka näissä sisustusjutuissa (samoin kyllä muodinkin puolelta). Tykkään siitä että, Ellos vastaa vallallaan oleviin sisustustrendeihin nopeasti ja tuotteita löytyy valikoimista edullisesti. Pidän myös kuvien stailauksista, ja pinnailempa Pinterestiinkin usein Elloksen sisustuskuvia. Vähän kuin nettikauppa ja sisustuslehti samassa paketissa. Ja vaikka valikoimissa paljon merkkituotteita onkin, olen löytänyt monet suosikkini ihan sieltä Elloksen omista tuotemerkeistä.

Kokosin tuolta Elloksen Uusvanha Retro -sivustolta muutaman ohjenuoran, jonka avulla sisustukseen saa lisättyä pohjoismaista vintagetyyliä (joko vähän enemmän tai sitten varovaisesti asioita lisäillen):

messinki ja kromi
1950-luvun verhoilukankaiden struktuuri
taulut seinillä tai tasojen päällä asetelmina
pyöreiden ja kulmikkaiden muotojen korostaminen
taidelasi ja -keramiikka
graafiset kuviot
syvä sininen, tumma vihreä, oranssi ja sahraminkeltainen
ruskeat puukalusteet
pastellisävyt ja lämmin beige
viherkasvit

Monza-tiimalasit, Valentin-pöytävalaisin ja Hannelin-torkkupeitto löytyvät kaikki Elloksen valikoimista.

Näissä tunnelmissa toivottelen teille oikein ihanaa viikonloppua!

Save

Tallenna

Hejsan!

Voi jukra tätä viherkasvi-innostustani joka ei sitten millään ota laantuakseen, vaikka luulin lapsuudessani jo saaneeni yliannostuksen viherkasveista ja etenkin amppeleista! Mutta niinhän se menee, että koskaan ei pitäisi sanoa “ei koskaan”.

Kilpipiilea oli yksi viime vuoden ehdottomista viherkasvitrendeistä ja löysipä sellainen tiensä myös meille. Mutta mikä tekee tuon kasvin erityisen hauskaksi (muotonsa ja kasvutapansa lisäksi) on sen lisääntymisinto, eli yhden kilpipiilean hankittuasi omistat ykskaks useamman yksilön. Tuo kasvi nimittäin kasvattaa pieniä alkuja ahkerasti ja on muutenkin aika nopeakasvuista lajia. Nuo pienet alut on helppo irrotella äitinsä juuripaakusta, ja joko laittaa suoraan multaan juurtumaan tai juurruttaa vesilasissa. Hauskat lehdet tekevät jo pienistä kasvinaluista näyttäviä ja kiinnostavia.

Jos Kiinasta kotoisin oleva kilpipiilea on ollut hittikasvi 1970-luvulla, niin melkoisen retro on myös simpukka-amppeli! Näitä oli meillä kotona aikoinaan paljon, kuten myös juoruja. Eri lajikkeita ja aina keittiön ikkunalla uusia juurtumassa. Juorut olivat kultaköynnöksen ja rönsyliljan kanssa ne perusviherkasvit, joita löytyi vielä 90-luvulla monestakin kodista.

Meidän viherjuorusta käytetään kuitenkin nimeä eskarijuoru, sillä kasvin alku tuli esikoisen mukana esikoulusta. Keväällä koulua tyhjennettiin (täällä eskari käydään koulussa) saneerauksen tieltä ja sekä elokuussa palaavat lapset, että koulun irtaimisto siirrettiin väistötiloihin.. Ehkä juuri siitä syystä koulun viherkasvit napsittiinkin pistokkaiksi ja jokainen lapsi sai istuttaa oman kasvinsa alun. Pari vuotta kasvi olikin meillä aika pienessä ruukussa, kunnes viime keväänä se pääsi taas vähän suurempaan ruukkun ja otti aika harppauksen rehevyytensä ja vihreytensä suhteen. Nyt kolmannen luokan alettuakin tuosta kasvista on mukava seurailla kouluvuosien etenemistä. Se on vähän kuin sellainen lapsen mukana kasvava kasvi, joka kertoo samalla ajan kulusta.

Vaikka marketista löytynyt parin euron simpukka-amppeli tuntuikin aluksi hyvältä idealta (onhan simpukat jo materiaalina melko boho juttu), jotenkin nuo retrot vibat oikein korostuvat saviruukun seurassa. Niinpä en nyt ole vielä päättänyt, että tykkäänkö amppelista vai en. Siihen pitää kai vähän totutella! Voi kuitenkin olla niin, että eskarijuoru saa suojakseen astetta kliinisemmän ruukun sekä simppelimmän amppelin ja päätyy työhuoneenn koristukseksi. Ja simpukka-amppeli taasen joutuu hetkeksi lipastonlaatikkoon odottamaan tuomiotaan. 🙂

Vihreän energistä torstaita!

Tallenna

Hiphei ja lauantaita! Taidetaan täällä Lounais-Suomessa jäädä Klaara-myrskyn ulkopuolelle, mutta hei, voihan sitä nyt kuitenkin odotella jonkinlaista ukonilmaa ja vähän lauantaimyyssiä täälläkin. Jos nyt edes se sade osuu kohdille, niin nappasinpa ainakin nuo jo auenneet pallohortensiat maljakkoon, jotteivät ihan sateen piiskaamiksi joutuisi. Ovat muuten tässä kohtaa kesää se oma lempparini maljakossa.

Vaikka myrskyn silmään ei tänään jouduttaisikaan, niin onpa meillä kuitenkin tuo oma pikkupuhurimme, jonka ainoa toive tälle päivälle oli saada mansikkakakku. Helppo homma, ehdin jo tuumata, mutta ei se sitten ihan niin kivottamasti käynytkään. Kylille saakka ehdittyäni mansikat olivat jo myyty, ja hetken aikaa puski jo huono äiti -fiilis hikenä pintaan. Nopea puhelinkierros paikallisille mansikanviljelijöille oli ainoa oljenkorsi, johon tarttua. Tämän päivän pelastus oli mieheni kollegan puoliso, jonka vanhemmat lupasivat meille mansikat. “Pellot on jo noukittu tyhjäksi, mutta hakekaa sieltä savusaunan takaa.” Sanonpa vaan, että olikin sitten paras mansikkakakku ikinä, eikä välttämättä makunsa, mutta hyvän mielen vuoksi! Ja päivänsankari pääsi itse vielä mansikkansakin noukkimaan, mikä olikin ihan kiva elämys! 🙂

Myrskyä tai ei, viettäkää mukava lauantai! ♡

Iltaa ihanaiset! Tämän päivän aikana on ehditty elää äärimmäisestä jännityksestä totaaliseen rentoutumiseen, ja koska järjestys on juurikin tuo edellä mainittu, sänkyyn saa kömpiä tänään levollisen rauhallisissa tunnelmissa.

Kävin tänään kuulemassa “kaulakyhmyni” tulokset, ja kuten odotinkin (mutta toki sitä aina myös pelkää), kyse on ihan hyvänlaatuisesta kilpirauhasen kasvaimesta, joka nyt kuitenkin poistetaan kokonsa vuoksi, ja samalla lähtee tietenkin myös toinen puolikas kilpirauhasta. Uutiset olivat siis hyviä ja olokin huojentui aamun jännityksestä muutamassa sekunnissa.

Mutta tiedättekö, vaikka tästä bloggaamisesta voidaan ajatella mitä tahansa, (ja uskokaa pois, tämän kesän aikana olen itsekin ajatellut ihan kaikkea mahdollista tämän blogin tulevaisuutta ajatellen) niin olen kyllä äärimmäisen kiitollinen niistä kaikista kultaisista ihmisistä, joita blogivuodet ovat elämääni tuoneet. Aitoja ihania ihmisiä, suuria sydämiä ja ystävyyttä. Ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman blogia, ja ihmisiä, joista on tullut myös läheisiä kaikkien välissä olevien kilometrienkin uhalla. Tämän aamun ehkä ihanin juttu oli viesti blogikollega Hannalta. Hanna nimittäin muisti, että elokuun kahdeksas on itselleni erityisen jännä päivä, ja kilautti tsempit ja sydämet puhelimeeni. Tuntui niin kivalta vielä odotusaulastakin “höpistä” Hannan kanssa, ja toki ne hyvät uutisetkin on aina mukava jakaa.

Ihana päivä! Ystäviä puhelimen välityksellä ja kasvotusten, sekä saunan rentouttavaa lämpöä. Ja sopivasti viilentynyt yläkertakin takaa mukavat yöunet. 🙂

Ihanaa iltaa ja kauniita unia!

Save

Sunnuntaita!

Täällä ollaan aikalailla naamatusten sen asian kanssa, että ensi viikolla alkaa arki. Huh, en siltikään tahdo uskoa, että koulujen kesälomat on jo ohi. Juurihan ne vasta alkoivat! Koska totuus on nyt vain nieltävä, taihtoi tai ei, olemme käyttäneet lasten kanssa sunnuntaipäivän hyödyllisesti arkeen valmistautuen. Vaate- ja kenkävarastot on käännetty ylösalaisin, samoin muutama lelusäkki (joista löytyi muuten kaikki ne kadoksissa olleet miljoona hiuslenkkiä ja pinniä). Imuri ja lattiapesuri ovat hurisseet, ja kuin palkinnoksi, puhdas koti kukitettiin elokuun väreillä.

Vaikka ajan kulkua kauhistelenkin, niin täytyy myöntää, että arjen alkaminen kyllä kutkuttaa mukavasti myös vatsanpohjasta. Pidätän kuitenkin oikeuden muuttaa mieltäni kun arki vyöryy päälle ja herätyskello ei tahdo jättää rauhaan edes viikonloppuisin. Mutta jos asiat aloittaa positiivisella asenteella, kenties se tekemisen mielekkyys säilyy pidempään.  Näin ainakin haluan uskoa, ja siksipä meillä puhutaan arjesta ja arjen alkamisesta vain ja ainoastaan positiiviseen sävyyn!

Tänään pestään vielä pyykkiä ja poltellaan kynttilöitä. Seuraavat kolme päivää univarastoja täytetäänkin sitten oikein kunnolla ja vuorokausirytmi hiotaan vimpan päälle arkiseen vetoon.

Ja on se muuten niinkin, että kun maljakossa on keltaisia kukkia ja sisällä niin pimeää, ettei ilman sähkövaloa pärjää, tulee väkisinkin vähän syksyinen fiilis!

Kaunista sunnuntain jatkoa!

Hellou! Järjestelin tuossa tavaroita paikoilleen ja suoritin pikasiivousta hyvin itsekkäästäkin syystä. Olen nimittäin anonut itselleni huomiseksi “minäaikaa”. Yksi päivä jonka saan viettää kotona ihan vain haahuilleen tai vaikka kirjaan tarttuen. Vähän sellainen lomapäivä äitiydestä, tiedätte varmaan! 🙂 Mutta se ei nyt ollut asiani, vaan pikemminkin se, miksi siivoiluni keskeytyi. Katselin nimittäin tuota meidän olohuonetta tästä eteisen oviaukosta, ja tajusin, että olen koko kesän nauttinut näkemästäni. Tuo ovi kun nimittäin pidetään suljettuna muun osan vuotta, mutta avataan näin kesäisin jotta (viileä) ilma kiertäisi paremmin.

Jos joku ei nyt heti hahmota, mistä päin taloa tämä näkymä aukeaa, niin tuosta alakerran pohjapiirroksesta tosiaan näkee, kuinka kuistin jälkeisestä arkieteisestä on kulku olohuoneeseen. Koska tuo ovi rajoittaa aika pahasti lapsiperheen eteisen toimivuutta, se pidetään yleensä suljettuna ja varsinkin talvella, kun eteinen tursuaa kengistä, suljettu ovi antaa eteiseen kaivatut lisäneliöt. Tänään tulin tosin ajatelleeksi, josko sekin tila uhrattaisiin estetiikan alttarilla ja ovi pidettäisiin ainakin raollaan vuoden ympäri. Tosin, kuten ymmärrätte, ongelmaksi voi koitua se vähemmän esteettinen näkymä toiseen suuntaan! 😀

Nuo viime talvena Ellokselta hankitut sohvanpääliset ovat muuten olleet todellinen kesäpelastus! Äärettömän näppärät varpaissa kulkevan hiekan ja muun kesäihanan torjunnassa. Kankaat on helppo pudistella puhtaaksi ja hätätapauksessa vaikka kääntää pesujen välissä. Ennen sohvia sai imuroida lähes päivittäin, mutta nyt siivous hoituu melkeinpä oikaisemalla. Lampaantaljat sohvan selkänojalla ovat nekin ihan käytännön valinta. Ikkunapaikat kun ovat noiden karvaisten perheenjäseniemme suosiossa.

Vaikka näkymä eteisestä olohuoneeseen nyt olikin se syy pysähtymiseeni ja siivouksen siirtämiseen tuonnemmaksi, ei tuo näkymä olohuoneen ikkunasta uloskaan mikään ihan hirveän huono ole. Ja tätäkin herkkua on tosiaan tarjolla ainoastaan kesäisin!

Joskus on ihan hyvä katsella kotiaan uudesta perspektiivistä ja ihastua tuttuihin näkymiin uudelleen. Kaipa meillä jokaisella on kodissamme se punaisen maton paikka, ja tänä kesänä omani on ollut juurikin tässä. Kenties sitten syksyllä matto muuttaa taas jonnekin muualle.

Kesäistä keskiviikkoiltaa!

Save

Olenkohan se vain minä, vai tuntuuko jostakusta muustakin, että elokuu tuli vähän kuin puskista?! Tälle kuun ensimmäiselle päivälle on ollut sovittuna kolmekin erilaista (melkolailla arkeen liittyvää) menoa, ja ikään kuin havahduin asiaan vasta eilen. Niin tosiaan, olin merkinnyt kalenteriini asioita, jotka ovat ajankohtaisia silloin joskus elokuussa. Sitten joskus aikojen päästä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Elokuun ensimmäisessä!

Palailimme eilen illalla reissusta, ja nukkumaanmenoni viivästyi tämän päivän puolelle. Niinpä tänä aamuna, kun kello pirisi vaativaan sävyyn seitsemältä (ei siis edes kovin aikaisin!), olisin voinut tehdä kauppaa vaikka raajoistani, jos olisin saanut vain painaa pääni takaisin tyynyyn ja olla autuaan tietämätön koko elokuusta. Mutta kuten itku markkinoilla, myös raihnaiset raajat ovat tässä talossa kesäloma-aamuna melko arvotonta valuuttaa. Ja kenties olisin ensimmäisen toisen kahvisaavillisen jälkeen jo tullut katumapäällekin. Mutta sen verran koville otti, että nyt on motivaatio kohdillaan tuon vuorokausirytmin korjaamisen kanssa. Jos nimittäin nyt alkaa painaa päänsä tyynyyn ilta kymmeneltä, saa vajaassa parissa viikossa melkoisen talletuksen unipankkiinsa!

Keskimmäinen tämän päiväisistä sovituista tapaamisista oli päiväkodilla. Meillä nimittäin koittaa uusi aika, kuopuksen aloittaessa päiväkotihoidon. Melkoinen muutos tutun ja turvallisen perhepäivähoidon jälkeen, ja asia, joka keväällä lomille jäätäessä vielä haudattiin sinne jonnekin mielen perukoille. Sinne elokuulokeroon. Toistaiseksi vielä päiväkoti tuntuu vähän kolkolta ja laitosmaiselta verrattuna maailman parhaaseen hoitotätiin ja kodinomaiseen hoitoon, mutta eiköhän me totuta!

Elokuu tuo aina mukanaan uutta, oli se sitten koulujen alkua tai kesälomien päättymisiä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, itselleni tämä on jopa vuoden vaihdetta suurempi puhtaalta pöydältä aloittaminen ja jollakin tapaa sellainen taitekohta, mitä elämässä vähän tarvitaankin; aloitetaan uutta ja uudella innolla! Ja vaikka moni nauraakin niille syksyn ja uuden vuoden ryhtiliikkeille, niin johan se olisi elämä tuomittua, jos välillä ei itse kukin hiukan puntaroisi esimerkiksi elämänsä terveellisyyttä. Minä ainakin myönnän, että juuri tuon nukkumisen suhteen on hyvä tehdä itselleen diiliä niin elokuussa kuin tammikuussakin! 🙂

Kuunliljoja pidetään vähän vaatimattomina kukkijoina, mutta oikeastaan nuo kukkavarret on aika hauskoja. Toki muutama lehti maljakossa antaa jo mukavasti vihreää sisustukseen, mutta kukkien kanssa noista saa jo ihan näyttävän kimpun olohuoneen pöydälle.

Mutta nyt viimeisiä lakanapyykkejä ripustelemaan. Ihanaa elokuun iltaa!