Olen tehnyt koko päivän lähtöä kirjastoon, mutta näköjään myöhästyin sieltäkin. Jotenkin ei mene nyt tuo toimintavaihde päälle sitten millään. Mutta kaipa sekin on merkki jostakin lomamoodista. Pyykkikone ja imuri sen sijaan ovat molemmat päässeet tänään ääneen, ja onpa tuolla pihallakin tapahtunut yhtä ja toista. Jos sitten huomenna pääsisi sinne kirjastoon asti. 🙂
Tuossa juuri siivoillessa huomasin, että heinäkuun lopun tuntee nahoissaan jo ihan siinäkin mielessä, että sisustusjutut alkavat kiinnostaa taas ihan eri tavalla. Koko kesän koti on ollut vähän kuin hunningolla, mutta nyt tuntuu taas ihan luontevalta miettiä asioita puutarhan sijaan myös neljän seinän sisältä. En jaksa uskoa, että kyse olisi niinkään keleistä, vaan enemmänkin siitä vuoden kierrosta, johon pää on tottunut. Ehkä sitä luonnostaan alkaa jotenkin pikkuhiljaa rakentaa myös jonkinlaista talvipesää itselleen, kun kalenteri käännetään elokuun puolelle. Tai ehkä se sitten on vain se arki, jonka koulujen alku tuo tullessaan. Niin tai näin, hauskahan vain on huomata, että ehkä tuosta ulkoelämisestä saa palautettua itsensä luontevasti takaisin ilman sen suurempia taisteluja. 🙂
Täällä on ollut koko päivän melko pilvistä, ja välillä sisällä on tuntunut lähes pimeältä (varsinkin pienen sähkökatkon ajan). Niinpä ajattelin ottaa tästäkin ilon irti ja poltella kynttilöitä päivän iloksi. Vielä löysin muutaman pioninkin maljakkoon, mutta nämä ovat kyllä nyt sitten ne ihan viimeiset laatuaan. Ensi vuonna taas tätä iloa seuraavan kerran.
Tänään ollaan ja sisustetaan extraolohuoneen puolella, eli puutarhassa.. Ulkonakin kun voi nimittäin sisustaa, ja oman kodin tyyliä voi helposti jatkaa kesäisin myös pihan puolelle. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.
Itseäni on jo pitkään miellyttänyt vähän boheemimpi tyyli sisustuksessa. Sellainen sopiva suhde itää ja länttä, sekä uutta ja vanhaa. Mutta kuten sisälläkin, myös ulkona omaa silmääni viehättää eniten neutraali värimaailma ja luonnolliset sävyt. Sillä vaikka yksityiskohtia olisikin enemmän, harmoninen värimaailma pitää kokonaisuuden rauhallisena. Ulkona toki luonto ja vehreys tuovat ihan omanlaisensa tunnelman myös niille neutraaleille väreille.
Olen aina hieman vierastanut jäykkiä kesäkalusteita sekä liian harkittua ja rajattua lopputulosta. Sain joskus lisänimen eripari, ja se kai kertoo luonteestani juurikin sisustajana. Sisäinen luonnonlapsi minussa (a.k.a. eripari-Emilia) nimittäin pitää vapaista muodoista, yllätyksellisyydestä yksityiskohdissa, ja ennen kaikkea rennosta lopputuloksesta. Kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa, eikä ulkona tarvita välttämättä varsinaista terassia, vaan tunnelmallisen oleskelutilan voi luoda myös kasvillisuuden keskelle, tai puiden katveeseen. Tekstiileillä ja kasveilla pehmittää mukavasti myös pienen parvekkeenkin.
Yhteistyössä Elloksen kanssa, sisustin omaan pihaamme oleskelualuetta, joka jatkaa kotimme tyyliä myös puutarhassa. Ellokselta onkin viime vuosina löytynyt paljon sisustustuotteita ja tekstiilejä kotiimme, ja onpa osasta Ellos -tuotteita tullut myös todellisia hittejä, joihin törmää usein oman kodin lisäksi myös Instagramia tai blogeja selaillessa. Vaikka nettikaupasta löytyykin laaja valikoima merkkituotteita, pidän itse erityisesti siitä, että Elloksen oma mallisto on ajan hermolla ja hinnat ovat edullisia. Koska Ellos ja sen kuvastot olivat iso juttu jo silloin lapsena, koen nettikaupan helppona ja luotettavana. Toimituksetkin ovat monia muita verkkokauppoja huomattavasti nopeampia ja myös tuotteen palauttaminen on tehty helpoksi.
Pohjoismaisen vaalea bohosisustus syntyy niin luonnonmateriaaleista, kuin -sävyistäkin. Kuviot ovat hillittyjä ja vievät tunnelmaa kaukomaille ilman mausteisia sävyjäkin. Hapsut, vipsut ja solmutupsut ovat olennainen osa tyyliä, eikä niitä voi olla liikaa. Sopivasti rosoa, mutta kuitenkin kutsuvaa pehmeyttä.
Jo olemassa oleva oleskeluryhmämme sai lisää istumatilaa Dream-sohvapenkkistä ja sen päällä olevasta Candice-istuintyynystä. Istumatilan lisäksi penkki toi puun katveeseen myös kivan löhöpaikan. Sohvapenkki istuintyynyineen edustaakin juuri sitä skandinaavisen boheemia tyyliä, josta niin kovasti pidän. Vaaleat puujalat yhdistettynä punottuun istuinosaan ja pellavaiseen pehmusteeseen tuovat vaihtelua perinteisiin puutarhakalusteisiin. Ulos ei myöskään tarvitse aina rakentaa kiinteitä elementtejä, vaan tilaa voi rajata kasvillisuuden lisäksi kalusteilla ja tekstiileillä. Kevyt aurinkosermi syntyi meillä Sachiko-pöytäliinasta ja parista vanhoja heinäseipäitä.
Pienillä yksityiskohdilla on suuri merkitys. Yksivärinenkin tyyny muuttaa heti fiilistään, kun sen kulmista roikkuu tupsut. Pitkissä Camelia-tyynynpäälisissä kuviointi vielä lisää fiilistä ja Noma-tyynynpäällinen onkin jo kuin taideteos. Jälkimmäistä uskon näkeväni paljon eri medioissa tulevan syksyn aikana.
Pienet yksityiskohdat myös pehmentävät kokonaisuutta. Kauniit yrtit ruukuissaan ovat ulkona kuin viherkasveja, ja palan puutarhaa voi aina napata myös maljakkoon. Rungollinen rosmariini päätyi meillä rosoiseen Benita-ruukkuun ja pyöreän pullomaiseen Similla-lasimaljakkoon löysi tiensä katkennut köynnöshortensian oksa. Kapeasuinen lasimaljakko on muuten kaunis ihan vain yhdelle kuunliljan lehdellekin. Vähäeleinen ja moneen tyyliin sopiva pikkumaljakko.
Hapsureunainen Hester-torkkupeitto lämmittää mukavasti viileässä kesäillassa. Sen kuviointi jatkaa tyyliä, mutta sävyt ovat kuitenkin pehmeän neutraalit.
Tulevien kesien projektina meillä on yhden uuden oleskelupaikan luominen, sillä kaksi vanhaa tuijaa kaipaavat kipeästi kaatamista, ja saunan kulmalle oleskelupaikka sopisikin mitä parhaiten. Olenkin tässä tämän kesän aikana inspiroitunut erilaisista pihakuvista ja pohtinut terassi- ja perkolavaihtoehtoja kuitenkaan saamatta sitä ihan täydellistä ideaa. Tällä hetkellä voitolla on luonnollinen liuskekivipatio, mutta mielihän ehtii muuttua jo vuoden aikana vaikka miten monta kertaa!
Olisi kiva kuulla myös, minkälaisia ulkosisustajia te olette? Perinteisen terassin kannattajia, vai enemmän patiolla tai puun alla istujia? Entä jatkuuko kodin sisustus ulkona, vai onko ulkona selkeästi erilainen tunnelma, kuin sisällä? Tai onko haaveissa muuttaa nykyiset ulko-oleskelutilat täysin erilaisiki tai luoda jotakin uutta?
Mutta oli ulkona sitten sisustettu miten tahansa, nyt toivotaan vain, että kesä jatkuu lämpimänä ja kauniina pitkälle elokuun loppuun asti. Aurinkoisista päivistä ja pimenevistä illoista kannattaa nimittäin ottaa nyt kaikki ilo irti!
Tänään on grillattu, käyty kesäkahvilassa ja nautittu muuten vain kesäisestä säästä. Silti pieni haikeuskin ehti jo iskeä, lähinnä ajan kulumisesta ja kesän kulumisesta. Tuntuisi nimittäin ihanalta pysäyttää kellot juuri tähän, ja jättää kalenterin lehti ikuisesti heinäkuun alkupuoliskolle, mutta eipä se kai ole mahdollista.
Olen aina ilmoittautunut kevätihmiseksi, mutta huomaan vuosi vuodelta rakastavani kesää jatkuvasti enemmän. Kenties viileämmät kesät ovat jollakin tapaa sitten olleet itselleni mieluisempia. Tai ehkä ihminen vain muuttuu? Vaikka edelleen pidän kevättä mielenkiintoisimpana vuodenaikana, antaa kesä isossa pihassakin jatkuvasti uutta ihailtavaa. Niin ihana kuin onkin nähdä nuppujen aukeavan, on asialla kuitenkin aina kääntöpuolensa.
Kesää on yhä jäljellä, ja niin on pionejakin. Silti maahan tippuvat terälehdet muistuttavat vuoden kierrosta. Aika aikaansa kutakin, ja tästä hetkestä pitää nauttia juuri nyt.
Vielä kerran pionipenkki täydessä loistossaan. Ihanaa iltaa! ♡
Huh, mikä kesä! Nyt on kelit kohdillaan, ja täällä on ainakin viimeiset pari päivää nautittu taas ulkoilmaelämästä.
Neljä vuotta sitten vietettiin ensimmäistä kesää tässä talossa ja mieheni askarteli minulle neljä kasvimaan kehikkoa, kun en onnistunut saamaan mistään lavakauluksia siihen hätään. Taisi olla heti seuraavana kesänä, kun sitten bongasin lavakaulukset eräästä pihasta ja hieroin niistä edulliset kaupat. Koska mieheni tekemät kasvimaanlaidat olivat kuitenkin ehtineet harmaantua hienosti, ajattelin, että käytän kaulukset jossain muualla, ja sijoitimme ne “ihan vain väliaikaisesti” ulkorakennuksen taakse seinän nojalle. Ja sinne ne pahukset sitten jäivätkin nokkosten piirittämiksi.
Eilisen pihapuuhastelun lomassa mieleeni kuitenkin iski, että hitto vie, omistan muuten ne kivat lavakaulukset ja jossain ne on hyvässä tallessakin. Koska edelliset kasvimaan laidat alkoivat jo neljän vuoden jälkeen nauraa nurkistaan, kiskaistiin tänään heti aamulla päivän pihatyöt käyntiin vaihtamalla ne mieheni tekemät noihin saranakulmaisiin. Ja voi että, niistä tulikin hienot! Olivatpa vielä nuo edelliset miltei samaa kokoakin kuin lavakaulukset, joten vaihto onnistui nopeasti. Vähän multaa ulkoreunoille ja nurmikonsiementä, niin kyllä ne siihen paikalleen vielä jämähtävätkin. Ja näillä mennään nyt siihen asti, kunnes suuri hyötypuutarhani joskus saa paikkansa sieltä nokkosta ja jättipalsamia puskevasta joutomaasta. Sekään ei nyt ole ihan tämän päivän asia, mutta raivaustyöt on nekin lykätty tämän päivän aikana vauhtiin, joten pikkuhiljaa mennään eteenpäin!
Uusien perunoiden ja savukalan jälkeen ajattelin palkita itseni kahvilla ja uudella Lantliv -lehdellä, sekä napsia muutaman kuvan teillekin. Teinkin itselleni oikein hienon jääkahvin uusista Nespresso On Ice -kapseleista ja levittäydyin tuonne lempipaikalleni. Sen verran oli herkullista tuo kylmä maitovaahto, että joutuikin parempiin suihin…
Tiedättekö, kun joskus tulee niitä tahmeita päiviä, kun pitäisi vain saada käpertyä kirjansa kanssa mukavaan paikkaan, ja mikään hyödyllinen tai tehokas tekeminen ei kiinnosta millään muotoa. No mulla on tänään juurikin sellainen päivä, ja se alkoi jo sillä että heräsin vasta puoli kymmeneltä. Pienenä puolustuksena sanottakoon, että vielä kaksitoista tuntia aikaisemmin naputtelin töitä sormet sauhuten, joten ehkä tämä päivä on jonkinlaista tasausta. Välillä kuuluukin olla tahmeampaa, jotta sitten jaksaa taas olla täydessä terässä. 🙂
Onni on pieniä asioita, kuten vaikkapa ennakointia ruokahuollossa. Lapsille löytyi tänään lasagnen loput jääkaapista ja itselleni nappasin pari kaalikäärylettä kaupan palvelutiskistä. Kokkaamiselta säästynyt aika pelattiin lasten kanssa Afrikan tähteä ja illaksi olen luvannut leffan ja poppareita. Tänään ollaan siis ihan totaalisesti lomalla! Rentoudutaan oikein kunnolla ja ollaan ihan reporankana!
Ikkunat ovat kuin taulut olohuoneessa ja tänään niiden takaa pilkistää kaunis kesäinen maisema. Kuitenkin, ainakin täällä meillä, lämpötilat ovat melko alhaiset ja kova tuuli saa sään tuntumaan vielä koleammalta. Tällä kertaa tartuinkin kameraan sisällä ja nappasin muutaman kuvan olohuoneesta. Maljakossa sohvapöydällä on ruohosipulinkukkia, joista tykkään ihan älyttömästi. Hauskoja pallukoita jotka sopivat yhtä hyvin salaatin koristeeksi kuin vaasiinkin.
Löhöpäivät ovat välillä enemmänkin kuin paikallaan, ja tänään nautitaan mukavasta oleilusta ihan koko rahalla. Loppu viikoksi on luvattu jo hiukan lämpimämpää säätäkin, joten tämän illan voi huoletta käyttää sitä odotellessa!
Kylläpä tuntuukin kivalta, kun kukkakimppuja saa taiottua oman pihan antimista ja koko koti on taas kukitettu uuteen viikkoon. Pionit saivat seurakseen poimulehtiä, ja olo on kuin juuri kukkakaupasta tulleella. Tämän omavaraisuuden kun saisi pidettyä ympäri vuoden! Vaikka kaipa sitä jossain kohtaa pioneihinkin turtuisi, jos niitä olisi jatkuvasti saatavilla.
Neiti Marple toimi eilen juuri kuten olin suunnitellut, ja jalkapallossakin taisi käydä niin kuin poika oli toivonut. Tänä aamuna olin kuitenkin älyttömän huojentunut siitä, ettei kello soinut kukonlaulunaikaan, ja nyt tuntuu univelatkin olevan kuitattuna. Mitä enemmän ikää karttuu, huomaan unen määrän merkityksen korostuvan. Valvominen ei ehdottomasti ole se minun juttuni, ja se tuli jälleen kerran todistettua. 🙂
Maanantai on muuten kulunut melko arkisten aktiviteettien parissa. Pyykkiä ja ruuanlaittoa, mutta mikäs siinä, oikeastaan tykkään noista molemmista. Ja kesäisen viikonlopun jälkeen tällainen vähän harmaampi päivä sopii vallan mainiosti kotitöiden tekemiseen. Päivän kohokohta on kuitenkin ehdottomasti se, että poika pääsi taas tauon jälkeen itsekin jalkapallokentälle. Kaikenlainen urheilu oli kesäkuun tauolla, mutta tänään oli ilo nähdä pienten silmien kirkastuvan, kun päälle sai taas vetää oman pelipaidan ja jalkaan tutut nappikset.
Arkiset askareet, tuoreet kukat ja lapsen ilo. Näinkin pienistä asioista on mahdollista koostaa aika täydellinen aloitus viikolle. Ja eihän se elämänilo lopulta niin isoista tekijöistä kiinni olekaan. 🙂
Sade piiskaa ikkunoita, ja juhannuspäivän parasta antia onkin ollut peiton alla värjöttely kera kirjan. Mutta eikös ne parhaat kelit ole usein vasta sitten juhannuksen jälkeen, ja se riittää mulle ihan mainiosti. Tässä villasukissa hipsutellessa mietin kyllä jo sitäkin, josko kaminaan tuikkaisi tulen ihan vain tunnelman vuoksi. 🙂
Koska torstain ja perjantain välisenä yönä kömmin sänkyyn vasta kahden aikaan, eilinen meni tottumattomalta valvojalta hiukan sumussa. Onneksi pääsimme vanhempieni valmiiseen juhannuspöytään, eikä eilen tarvinnut taipua sen kummallisempiin suorituksiin. Lasten kanssa kömmittiinkin peiton alle, kun muut vasta ihailivat kokkojaan.
Juhannuspäivä menee siis varsin rennossa tunnelmassa ihan kotosalla ja kuten muinakin vuosina, vietämme sitten keskikesän juhlaa perheen kesken vähän jälkijunassa. Nyt kuitenkin nautitaan rennosta oleilusta ja pionikimpuista. Illalla vähän herkkuja ja ehkä se perinteinen lauantain Neiti Marple.
Toivottavasti juhannuksenne on ollut mukava ja rentouttava arjesta irtautuminen. Koska säälle ei voi mitään, sitä on turha sen enempää surkutella. Jos huomenna kuitenkin on yhtään parempi keli kuin tänään, meillä on tarkoituksena mennä raveihin. Noloa myöntää, etten ole koskaan sellaisissa ollut, vaikka juhannusravit ovatkin ehdottomasti tämän kylän suurin tapahtuma. Mutta hauskaahan se on aina kokea jotakin uuttakin. 🙂
Turvallista juhannuksen jatkoa ja leppoisaa lauantai-iltaa! ♡
Eikös olekin ihan kuin perjantai? Itselläni ainakin on vahva perjantaifiilis, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että viikonloppu on päivää pidempi. En valita!
Sitä olisi juhannus alkamassa, ja jos nyt ei muuten jostain syystä sattuisi juhannuksen tuloa muistamaan, niin viimeistään kaupassa sen huomaa. Täällä meillä kun ei kaupoissa juuri ruuhkaa ole muuta kuin jouluna ja juhannuksena. Tämä juhannus taitaa vielä vetää noistakin sen pisimmän korren. 🙂
Vaikka meillä mennään juhannus vanhalla tutulla kaavalla, tekee tämä juhannusaatonaatto poikkeuksen. Odotan nimittäin illaksi vieraita. Fresitat on jäähtymässä ja skumppalasit tiskattuna. Kymmenen nauravaa naista pöydän ympärillä on jo melkoinen aloitus juhannukselle!
Muutama kuva puutarhasta vielä. Toivottavasti säätkin lämpenisivät, jotta päästään nauttimaan ulkoilmaelämästä!
Aurinkoista, rauhallista ja kaunista juhannusta teille kaikille! ♡
Pihajutuista välillä sisälle, ajattelin nimittäin vielä laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta! Ei ehkä varsinaisesti kovin kesäinen fiilis, mutta tykkään tästä tunnelmasta, enkä koe mitenkään tarpeelliseksi sen enempää kesää sisälle laittakaan. Kukat ja kasvit tekevät kyllä kesätunnelmaa harmaudenkin keskelle. Maljakossa on tänään karhunkuminaa, tuollaista koiranputken ja tillin risteytykseltä näyttävää perennaa, josta tykkään todella paljon. Se on kaikessa vihreävalkoisuudessaan yksi kesän suosikeistani. Vaatimaton, mutta kaunis!
Hain tänään vielä viimeiset kesäkukat ja sitten alkaakin olla kaikki ruukut ja korit täytettynä. Sisällä suoritin sellaisen pikatehosiivouksen, jotta viikonlopun viettoon päästäisiin astumaan ainakin pikkuisen seesteisemmissä tunnelmissa. Mies leikkasi vielä nurmikonkin, joten nyt on koti ja piha melkein kuin juhannuskunnossa. Tosin pitää varmaankin ottaa vielä uusiksi ensi viikolla. Katoavaista molempien kauneus. 🙂
Almallekin on varattu ensi viikoksi “kampaaja” joten tuo karvaturri muuttuu kyllä vielä ihan nätiksi juhannustytöksi. Ilman mustaa nenää, koiraa voisi nyt jopa luulla lampaantaljaksi. 😀
Nyt kuitenkin taco-illan viettoon ja sitten ruuan päälle pienelle puutarhakävelylle. Perjantai-illan kunniaksi voisi vaikka avata viinipullon! Ei lainkaan hassumpi idea.
Mikä ihana kesäpäivä saatiinkaan, vaikka sääennuste ei kovin suuria lupaillut. Taas hyvä esimerkki siitä, ettei niitä ennusteita kannata niin orjallisesti tuijottaa. Nyt tosin alkaa mennä jo pilveen, ja sää viilenikin kunnolla. Sisälle siirryttäessä nappasin muutaman marjaomenapensaan oksan mukaani ja laitoin maljakkoon. Hyvä tapa vaihtaa kesäpäivä kesäiltaan!
Nyt elellään niitä päiviä kun puutarhassa puhkeaa kukkaan kaikenlaista. Yksi katseenvangitsija on juurikin tuo marjaomenapensas, jonka valkoiset kukat jo päivän puolelta aukesivatkin. Kun jokainen nuppu ehtii aueta on näky todella kaunis. Joten, mikäli et omista omenapuita, tai sellaisia pihaasi jostain syystä halua, niin tässä on helppohoitoinen kaunotar! Meiltä löytyy myös purppuraomenapuu, muta oma silmäni ei juuri erota sen purppuraisia kukkia tummanpuhuvasta lehdistöstä. Niinpä tämä marjaomena vetää kisassa pidemmän korren!
Pannari a.k.a. kropsu on uunissa paistumassa, ja lapset pesulla. Viikon paras (ja ainoa) telkkaripäivä on käsillä, joten varsin mukava iltakin on tiedossa.
