Hellohello!

Hassu fiilis tästä loppaisesta, tuntuu että sitä jouluakin touhuttiin juuri, ja nyt se sitten on ohi. Tai no, voihan sen katsoa päättyväksi vasta Nuutin päivään, mutta minulle itselleni loppiainen on nimenomaan joulun päättymistä. Eikä kyse ole niinkään koristeista tai mistään muustakaan ulkoisesta. Lähinnä siitä tunteesta, että joulu on nyt yksinkertaisesti ohi

Loppiainen on myös eräänlainen virstanpylväs päivän pitenemisessä. Johtunee varmaan murteellisista ja alueellisista eroista, puhutaanko kukon- vain kananaskelista, ja missä kohtaa hullu huomaa eron päivän pitenemisessä, mutta minä olen kasvanut juurikin sen sananparren mukaan, että tapanina päivä on kukonaskelta pidempi, ja loppiaisena sen hullukin jo huomaa. Ja huomaahan sen. Paitsi että päivät ovat kirkkaita auringonpaisteesta ja lumisesta maisemasta johtuen, tulee pimeäkin jo huomattavasti myöhemmin.

Ehkä kuitenkin suurin loppiaisen tuoma muutos on se, että tämän viikonlopun jälkeen jatkuu arki. Niin tervetullutta kuin tavallinen elämä jälleen onkin, samalla se hiukan hirvittää. Viime vuonna arki näytti sen kiireisimmän puolensa, ja meitä aikuisia vaivasi loputon riittämättömyydentunne. Tälle vuodelle hankimme perhekalenterin, jonka toivomme tuovan jonkinlaista helpotusta arkiseen organisointiin. Eihän sekään ihmeisiin pysty, ja elämä on yllätyksiä täynnä, mutta ajattelen, että niistä yllätyksistäkin selvitään paremmin, kun puitteet noin muuten ovat kunnossa.

Vaikka mieli vaeltaakin jo tulevassa arjessa, tämä viikonloppu kuitenkin yritetään pyhittää vielä rennolle olemiselle. Pikkuhiljaa siirrytään aikaisempaan iltaan ja varhaisempaan heräämiseen, mutta muuten ollaan lomatunnelmissa. Ladataan akkuja ja otetaan aurinkoisista keleistä ilo irti.

Leppoisaa loppiaista ja suloista viikonlopun aloitusta.

Tallenna

Voittajafiilis!
Viritin nimittäin eilen illalla vekkarin soimaan ja nousin tänään täynnä tarmoa! Lunta ja pakkasta on taas hetki odoteltu, ja nyt kun ne molemmat suvaitsivat saapua, piti tilannetta tietenkin juhlistaa siivouspäivällä.
Lakanapyykkiä koneeseen ja peitot, tyynyt sekä petarit päiväksi ulkoilemaan. Joulua en kuitenkaan tohtinut vielä laittaa pakettiin. Ehkä nisset ja possut päätyvät viikonloppuna vintille, mutta esimerkiksi ikkunatähdet ja äidin virkkaamat lumihiutaleet saavat olla loppiaisesta eteenpäin talvikoristeita. Pari amaryllistä ja muutama hyasintti ovat vielä kuistilla jemmassa, joten joulu jatkuu myös kukkien myötä.

Ikkunoiden takaa pilkistävä luminen maisema on älyttömän kaunis sisustustehoste. Koko koti näyttää nyt aivan erilaiselta, kuin esimerkiksi jouluna, vaikka mitään sen suurempaa muutosta en olekaan tehnyt. Valkoinen ja harmaa saavat kuitenkin mukavasti eloa lumisesta maisemasta.

Tässä pari päivää sitten eteeni tuli Facebookissa “siivouskalenteri”. Sellainen yläasteen kotitalouskirjan sivua muistuttava taulukko siitä, mitä pitää siivota ja miten usein. Meinasin lentää selälleni, kun luin taulukosta, että esimerkiksi imurointi kuuluu kerran viikossa suoritettaviin kotitöihin!?! Pyhä jysäys, meillä pyörii jo huomenna villakoirat lattioilla, ja tästä syystä en jaksa nähdä edes vaivaa imurin sullomisesta siivouskaappiin.

Mutta nyt kahvia koneeseen ja hommia jatkamaan. Kenties se vaatehuonekin selätetään vielä tällä viikolla! 🙂

Tallenna

Tallenna

Aikaa saattaa päätökseen yksi vuosi, aloittaa uusi luku elämässä. Ei sillä, että uskoisin keskiyön muuttavan automaattisesti kenenkään elämää tai tuovan siihen varsinaisesti sen erikoisempaa sisältöä. Mutta uusi alku, tai puhdas pöytä, ovat usein hyviä vedenjakajia. Vuodenvaihde on ehdottomasti hetki, jolloin kannattaa kuitenkin tehdä jonkinlainen tilinpäätös, ja ainakin alustava suunnitelma tulevan varalle.

Itselleni vuosi 2016 jää mieleen tasaisuudestaan. Elämä on toki heitellyt laidasta laitaan, kuten sillä on tapanakin, mutta verrattuna edellisiin vuosiin, olo on pysynyt hurjassakin kyydissä seesteisempänä ja tasaisempana. Olen siis kiitollinen, tyytyväinen ja koen myös jonkinlaista onnistumista.

Toki toivon aina parempaa – ihminen kun olen. Silti uskon, että samoin kuin edellisinä vuosina, myös tulevana vuonna oma tekeminen ja oma suhtautuminen asioihin ovat avain onneen. Ei pikavoittoja, eikä oikoteitä. Hyvät valinnat ja itsensä kuunteleminen – niistä syntyy yleensä parhaat tulokset.

Kiitän teitä kaikkia vuodesta 2016. Viime päivien lomailu on tehnyt hyvää, ja uskon, että tammikuussa virtapankit on ladattu siihen kuntoon, että vuosi 2017 saadaan bloginkin suhteen käyntiin energisissä merkeissä. Tulevasta en liiemmin tiedä itsekään, mutta ainakin alkuvuodesta on luvassa hyvää oloa. Muuten edetään kuten tähänkin asti: Elämä kuljettaa!

Nauttikaa vuoden viimeisistä tunneista ja iloitkaa uuden vuoden saapumisesta. Edessä on jälleen 365 päivää aikaa olla onnellinen ja kiitollinen!

Hyvää uutta vuotta 2017!

Tallenna

Tallenna

Vähiin käy tämäkin vuosi ennen varsinaista loppuaan. Pakko esitellä teille vielä joululahjani, ennen kuin sen kukat vallan nuupahtavat. Eightmood Flora -maljakko on ollut koko syksyn toivelistallani, mutta ennen joulua päätin, että ehkä sen voisi ujuttaa pukinkonttiin, minulta minulle -taktiikalla. Tässä tarvittiin kyllä yhtä Tampereen tonttua avuksi, mutta lopulta maljakko pääsi kuusen alle ja sieltä pöydälle.

Muistanette elokuussa, kun olin Marian ja Essin kanssa Tukholmassa ja asuimme Blog House Stockholm -asunnossa. No siellä Kungsholmenin kämpässä oli takanreunuksella juurikin tuo maljakko, ja naureskelin tytöille, että jos laukkuuni mahtuisi, pihistäisin vaasin oitis. No, rikoksen vaaraa ei ollut, itse asiassa on olemassa hyvä videonpätkä siitä, kuinka makaan matkalaukkuni päällä lähtöpäivänä, eikä se meinaa mennä millään kiinni. Joten maljakko ei todellakaan olisi mahtunut mukaan.

Lopulta kun joulun alla päätin, että maljakko voisi olla lahja minulta minulle, sitä ryökälettä ei sitten enää ollutkaan Stockan verkkokaupassa. Mutta sivu näytti, että joitakin kappaleita olisi vielä tavarataloissa, ja niinpä kysäisin Marialta, että josko millään olisi mahdollista, että hän katsastaisi Tampereen tilanteen siellä käydessään. Ja Mariahan on ihan mainio tonttu! Muutamassa päivässä paketti oli noudettavissa postista!

Jollakin hassulla tavalla tuo maljakko nyt muistuttaa Tukholman elokuisesta helteestä keskellä talvea. Ja onhan se nätti. Juuri sopiva isoille kukille, vaikkapa kesän pionisadolle.

Mutta nyt täällä varisee joulukuuset siihen malliin, että taitaa olla viisainta heittää ne tänään ulos, ja nauttia vuoden aloitus siistissä kodissa. Eli siivouspäivää pukkaa tähän väliin!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat, ja kaunista joulun jatkoa.

Tämä bloggaaja on totaalisesti solahtanut mukaan joulun viettoon, ja nauttinut tunnelmasta. Pari viimeistä päivää pöytämme on täyttynyt sukulaisista, mutta tänään menemme vuorostamme vanhempieni luo, jonne myös sisko perheineen aloitti aamulla matkansa. Tuntuu hienolta, että joulu on todellakin ollut sitä yhdessäoloa.

Tapaninpäivä on se joulun viimeinen pyhä, ja välipäivät jatkavat joulua ihan toisenlaisessa tunnelmassa. Vähän jopa haikea olo, sillä olen todellakin nauttinut joulurauhasta. Toisaalta, eilen illalla tuli jo sellainen olo, että blogiinkin olisi kiva päivittää hieman joulun kuulumisia. Eli ehkä siinä arjessa on hyvätkin puolensa. 🙂

Kirjoittelen joulustakin myöhemmin lisää, mutta nyt toivottelen teille ihanat joulun jatkot. ♡

Tallenna

Valkoinen talvimaisema on vaihtunut vesisateeseen ja pimeyteen. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole ollut joulukuusta näin aikaisin, mutta toisaalta, koskaan ennen se ei myöskään ole tuottanut näin paljon iloa. On nimittäin suuri onni, että koti henkii joulua siinä vaiheessa, kun maisemat muistuttavat marraskuun sateista.

Tämän suhjuisen päivän ilo on löytynyt kynttilöistä, joulun tuoksusta ja joululauluista. Jälkimmäisten kohdalla tein kuitenkin sen havainnon, että lumi ja valkoinen maisema kuuluvat melko olennaisesti joululaulujen lyriikkaan.

Viikon joulujuhlailta numero 2 starttaa kohta, joten jouluista tunnelmaa on luvassa lisää. Loppuvuoden väsymys tosin alkaa painaa jo harteita, ja tässä kohtaa päivää viimeistään kaipaa jo vällyjen väliin.

Tunnelmallista iltaa! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Ihanaa ja jouluista maanantaita!

Tämän viikon ohjelmassa on niin paljon joulua, että olo ei oikeastaan voi olla kuin jouluinen. Piparkakkujen lisäksi täällä on valmistunut joululimput ja perinteiset laatikotkin ovat sekoittamista vaille valmiina. Joka päivälle on jotakin jouluruokaan liittyvää puuhaa, mutta stressaamisen sijaan oikeastaan vain nautin koko puuhasta.

Eilen pyhitimme lasten kanssa illan piparkakuille. Ensin leivottiin ja sitten koristeltiin. Niin, ja toki siinä välissä syötiin niin taikinaa, kuin valmiita tuotoksiakin. Taustalla soi joululaulut, ja se hassu lapsuuden joulujen fiilis iski oikein kunnolla.

Muutama paketti pitää tällä viikolla vielä kääräistä, ja varmistaa, että vaatehuoneeseen ei unohdu yhtään lahjaa. Ohjelmassa on myös joulumuistamisten viemistä, ja seuraavat kolme iltaa onkin varattu erilaisille joulujuhlille.

Nauttikaahan joulun odotuksen tunnelmasta!

Tallenna

Perjantaita!

Olenkin kertonut teille, miten meillä on viime viikot puskettu pitkää päivää kaikkien keskeneräisten nurkkien kanssa. On maalattu, ja ahkeroitu, raivattu ja viimeistelty. Syy siihen, miksi tämä kaikki on mahdutettu väkisin tunkemalla tähän kiireiseen loppuvuoteen, on kuitenkin jäänyt kertomatta. No, kuten Instagramin seuraajat ehkä arvaavatkin, syy on tosiaan eilisissä vieraissa; Krista ja Jonna (nykyisin jo #kivilahtikeltanen -yhdistelmänäkin tunnettu parivaljakko) kävivät eilen kuvaamassa meidän kodin joulua.

Siitä on jo useampi vuosi, kun sama kaksikko ikuisti edellisen kotimme kesäistä tunnelmaa, ja oli äärettömän suuri kunnia päästä nämä taiturit kylään uudestaan. Kesällä 2011 Niilo oli pieni pellavapäinen poika, joka seurasi Kristaa kuin hai laivaa. Eilen tuo sama kuvio toistui Klaaran kanssa. Kristassa on selkeästi jotakin taikavoimaa, joka hurmaa lapsiamme! 🙂

Vaikka eilinen päivä menikin kuin hupsista vain, jäi jäljelle todella levollinen ja jouluinen mieli. Ulkona on niin uskomattoman kaunis ja talvinen maisema, ja kotona näyttää oikeasti ihan joululle. Kuusi ja kynttilät tuikkivat, ja suurin osa lahjoistakin on paketoitu joulupuun alle. Ja siitäkin huolimatta, että ne jouluherkut on yhä taikomatta, huomaan lähestyväni nyt rauhallisin mielin kohti joulua. Tänään kuoritaan lantut ja porkkanat kattilaan, ja piparinleivontaan uskon saavani ainakin kaksi innokasta kaveria.

Viime viikkoina yöunet ovat tosiaankin jääneet vähiin, ja olen kuullut jo useammastakin suusta näyttäväni ihan kaamealle, mikä todellakin on ollut vinha totuus. Simäpussit roikkuvat poskilla, ja pitkästä aikaa ihokin innostui kukkimaan. Viime yönä nukuin kuitenkin kuin tukki, ja heräsin ensimmäisen kerran vasta kun herätyskello aamulla pirisi. Kenties tuo sairastelujen aiheuttama yöelämä ja stressin valvottava vaikutus ovat nyt vihdoin takanapäin.

Nyt toivotan levollista viikonloppua teille kaikille! ♡

Tallenna

Hiphei, mussukat!

Synttäreistä päästiin, niin johan se on joulun vuoro. Ja joulu on tullutkin meille parin viime päivän aikana oikein kunnolla. Tänään hain kukkatilaukseni, ja nyt kuistilla on mukavan kukikas joulutunnelma. Ai että, kukkia ei kai koskaan voi olla liikaa!?

Tälle illalle on vielä yhtä jos toistakin puhdetta, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän talvisen kukkaloiston teidänkin kanssa.

Iloa iltaanne!

Tallenna

Mainiota maanantaita!

Täällä alkaa väsymys painaa silmiä ja turnauskunto käydä loppuun. Oma vika tietenkin, että nämä pienet remppatyöt, jotka haluttiin valmiiksi ennen joulua, piti jättää juuri joulua edeltäville viikoille. Kun niihin olisi voinut vaikka pureutua alkusyksystä. Mutta pah, kiire on kai sitten kuitenkin paras sparraaja. 🙂

Kirjoittelinkin syksyllä, että työhuoneen mustavalkoinen ilme on alkanut tuntua liian kylmältä. Koska tämä on talon ainoa huone, jossa ei ole patteria, se kylmyyden tunne voi tietenkin johtua ihan lämpötilastakin. Siitä huolimatta huoneen ilme vaati pientä pehmitystä, ja se tehtiin (yllätys yllätys) kalkkimaalilla. Myöskin mustat pöydänjalat saivat häipyä, ja tilalle hankittiin valkoiset. Näissä jaloissa onkin kaksi isoa plussaa entisiin verrattuna. Toinen on se, että tulostin mahtuu nyt lepäämään tuolla alhaalla, ja toinen se, että pöytätason korkeutta on helppo säätää. Nyt kun pöytä on himpun korkeampi, mahtuu tuolinkin sen alle paremmin.

Kiva vaaleanharmaa väri saatiin aikaiseksi sekoittamalla sävyjä Nougat ja Ivory (Kalklitir -kalkkimaali). Sopivasti kontrastia valkoiseen, mutta huone säilytti valoisan fiiliksensä. Tulisijan ympärillä oleva rapattu seinä jätettiin kuitenkin valkoiseksi.
Olen oikeastaan niin tyytyväinen, että tekisi mieli sutia vastaavalla sävyllä myös molemmat eteiset, joiden väliin työhuone jää. Ei tosin nyt, mutta ehkä inspiraatio sitten iskee joulun alla 2017. 🙂

Kuopus saatiin loppuviikolla viimeinkin terveeksi, mutta tänään oli esikoisen vuoro jäädä petipotilaaksi. Juuri nyt tämä huono tuuri ja tavaksi tullut yövalvominen alkavat pikkuisen kiristää mielialaa. Mutta eihän näille voi mitään. Jossain kohtaa ne tartunnat olisi kuitenkin tulleet, joten parempi nyt ennen joulua, kuin sitten joulunpyhinä.

Heittelin aamulla tyynyt, peitot ja petauspatjat pakkasukon pureksittavaksi. Pakastinkin kaipaisi sulatusta ja siivousta, mutta sen jätän suosiolla joulun jälkeiseen aikaan. Optimisti kun olen, jaksan uskoa, että näitä kirpakoita talvipäiviä saadaan vielä seuraavinakin talvikuukausina. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa! ♡

Tallenna

Tallenna