Meillä on perinteisesti vietetty itsenäisyyspäivää syntymäpäiväjuhlien merkeissä, mutta koska tänä vuonna juhlat päätettiin viettää vasta tulevana viikonloppuna, ajattelin nautiskella tämän päivää kansallisesta juhlastamme. Kahdeksan vuotta sitten linnanjuhlat jäivät välistä, koska olo tuntui jotenkin oudolta ja keho vaati unta. Sen jälkeen itsenäisyyspäivän vastaanotot ja pukuloistot onkin jääneet juhlajärjestelyjen tai raivausten jalkoihin. Tänään tilanne korjataan, sillä illaksi olen varannut itselleni sohva-aikaa, lasin viiniä ja kosolti suklaata.
Jonkinlaista raivausta pitää kuitenkin tämäkin päivä sisällään. Nimittäin nyt juostaan kellon kanssa kilpaa, ja yritetään saada kotiin jonkinlaista järjestystä ja rauhaa. Porakoneen surina, vasaran naputus ja maalipensselin suhina ovat tämän päivän tunnusääniä. Mutta eiköhän tästä vielä kotikin saada siihen kuntoon, että viikonloppuna uskaltaa päästää vieraita sisään. 🙂
Toivottelen teille leppoisaa ja kaunista itsenäisyyspäivää!
Täällä on elelty toista adventtia vähän tahmeissa tunnelmissa. Itse en ole oikeastaan saanut juuri mitään aikaiseksi (flunssa-aalto tuntuu saavuttavan meidätkin), ja lopun päivää ajattelin jatkaa samalla linjalla. Onneksi aina ei tarvitse ollakaan niin kauhean tehokas, ja sunnuntai jos mikä on hyvä päivä pieneen lorvailuun. 🙂
Onneksi edessä on myös tynkäviikko ja itse pääsen pikkujouluttelemaan huomenna jo toistamiseen, eli nyt on hyvä tilaisuus puhallella kaikki joulu- ja synttäristressit pihalle. Makoilla sohvalla kirja kädessä, ja meditoida kuorimalla klementiinejä. Nautinnon kruuna Da Capo -boxi, jonka mies toi kaupasta tuliaisiksi. Joskus perinteinen rokulipäivä tekee ihan hyvää!
Vielä muistuttelisin Lifestyle La Luna -alennuskoodista, joka on voimassa enää tämän päivän ajan. Koodin löydät täältä.
Täällä on nukuttu tänään pitkään ja herätty kiireettä viikonloppuun. Jälleen kerran salapoliisintaitomme tuli kyseenalaistettua, ja metsään mentiin murhaajan suhteen niin, että rymisi. Mutta ihan loistava ilta, ja olisin voinut katsella toisenkin mysteerin. Jos ette ole koskaan olleet tuollaisilla murhamysteeri-illallisella, niin suosittelen kokeilemaan. Loistava aika viettää aikaa yhdessä vaikka isommallakin porukalla. Täällä Satakunnassa tapahtumia järjestää Murhamestarit -teatteriryhmä, ja eilinen illallinen oli Villilän Kartanossa, joka on muuten jo ihan paikkanakin näkemisen arvoinen.
Mutta sitten otsikkoon, eli tähtinauhaan, jonka askartelin niistä samaisista kimallearkeista, joista kirjoitin jo Joulun tunnelmaa -postauksessa. Koska paperin kullankimallus on vain yksipuolinen, homma piti aloittaa sillä, että liimasin paperit vastakkain erikeeperillä. Askartelukaupoista varmaankin saa vastaavia papereita molemmin puolin kimaltavana, mutta tämä omani on sellaista valokuvapaperia, ja liiman kuivumiseen piti varata vuorokauden verran.
Tuohon paperin pintaan oli aika vaikea saada tarttumaan minkäänlaista kynää, joten permanenttitussi oli ainoa vaihtoehto, jolla sain tähtimuotin kuvion näkymään kimalluksen joukosta. Pienemmät tähtöset painoin pienellä paperileikkurilla, jota saikin kyllä puristaa ihan voiman kanssa.
Ompelukoneeni ei jostakin syystä suostu selviämään tyhjän välipaikan ompelemisesta, joten päädyin kiinnittämään tähdet toisiinsa ihan perinteisesti käsin neulan ja langan avulla.
Kuten kuvista näkyy, tuo glitteripinta heijastaa valoa ihanasti, ja jokainen tähti tuikkii omalla tavallaan riippuen siitä, missä suhteessa se on valon kanssa. Sopivat siis hyvin joulukuusenkin oksille.
Pitkään aikaan ei ole tullut peristeisesti askarreltua mitään, joten tämä oli siinäkin mielessä mukavaa puuhaa. Jäinkin miettimään, että tässä suhteessa olen vuosien mittaan muuttunut valtavasti. Ennen kun ompelukonekin hurisi ahkerasti, ja nyt koko koje tuntui ihan oudolta käsitellä. Pitäisi ehkä alkaa verestämään vanhoja muistoja sen kanssa.
Mutta nyt pitää aloittaa joululahjojen paketointi. Saan nimittäin vaatehuoneen lahjavuoresta osan pois tänään, kun paketit lähtevät siskon mukana matkaan.
Tänään on jotenkin heti jouluisempi fiilis! Asiaa auttaa toki sekin, että keli jatkuu talvisena ja kotikin on saanut taas lisää jouluisia koristeita. Eilen ostin kaupasta jopa tarvikkeet limppuihin, josko innostuisin leipomaan vielä loppuviikolla.
Lapset pääsivät tänään tontuntaskuille (kiitos kaikista ideoistanne), ja minä kasasin olohuoneen pöydälle oman joulukalenterini. Tästä kynttiläpöydästä on muodostunut jo ikään kuin tapa ja perinne.
Jo neljättä joulua poltan tuollaista Tine K:n kalenterikynttilää, ja sen ympärille olen kasannut itselleni jonkinlaisen tradition. Nimittäin tuo kalenterikynttilä muistuttaa siitä jokapäiväisestä rauhoittumisen hetkestä, jolloin nautitaan kynttilänvalosta ja tunnelmasta. Niin kiireistä kuin joulukuu usein onkin, on äärettömän tärkeää silti pysähtyä pieniksi hetkiksi ihan vain rentoutumaan. Sanoisin, että meille aikuisille se on jopa huomattavasti tärkeämpää, kuin kalenteriyllätykset.
Tällä kertaa kalenterikynttilän seurana on perinteisesti facet-tuikut, ja saman valmistajan jouluntuoksuiset kynttilät. Tänä vuonna pöytään pääsi myös pari vanhaa hopeista kynttilänjalkaa ja erilaisia Havi’s kynttilöitä, joita sain blogin kautta. Varsinkin nuo pallo- , vekkipallokynttilät ja neulekuvioitu tuoksukynttilä ovat suosikkejani.
Kaikkia kynttilöitä ei tietenkään tarvitse polttaa samaan aikaan, mutta kalenterikynttilä muistuttaa pienestä pysähtymisestä, ja sen kylkeen voi helposti ruksia merkin sitä mukaa, kun joulukuu etenee. Vastaavan kynttilän voi tietenkin taiteilla itsekin piirtämällä vaikka tussilla tuikkupurkin kylkeen joka päivä pienen tähden.
Tänään aion ottaa kirjan käteeni ja löhötä sohvalla kynttilöistäni nauttien. Ehdottomasti joulukalentereista paras!
Suloista joulukuun ensimmäistä iltaa!
PS. Liikennevalot ovat POISSA! Voi autuutta, rauha on palannut tähänkin maankolkkaan! 🙂
Marraskuun viimeinen. Maa on valkoinen (joskaan ei kovin paksusti), ja ulkona näyttää huomattavasti talvisemmalta kuin viikko sitten. Tässä kohtaa on kai jo ihan luvallista pohtia valkoista joulua.
Marraskuu meni jotenkin hups vain ja ohi, ja jos olisi kyse mistä tahansa muusta kuukaudesta, voisin vaatia sen uudelleen elämistä. En kuitenkaan kaipaa pimeyttä ja vesisadetta, joten annetaan marraskuun huomenna levätä rauhassa. Kuukausi on ollut jonkinlainen “kodin kuukausi”, sillä muutosten pienuudesta huolimatta, viimeisen kuukauden aikana koti on kokenut taas paljon. Esimerkkinä yhdessäkin kuvassa näkyvät puunväriset karmilistat ja seinästä roikkuva sähköjohto. Työhuone koki todellisen muodonmuutoksen (Näette sitten joskus, kun sähkötarvikkeet ja maalipurkit kasataan sieltä pois, ja tietokone ym. tavarat saadaan paikalleen.), lastenhuone päivitettiin uudelle ajalle ja olkkari sekä pianohuone saivat uudet matonsa, sähköjä, sekä pientä maalikorjailua. Mattojen pyörityksellä sai toki pari muutakin huonetta uutta ilmettä, ja sähköasioiden sekä listojen kanssa jatketaan vielä. Onhan tässä ollut kaikenlaista, ja koko kuukauden tavarat ovat olleet hujan hajan (mikä korreloi stressitasoni ja ärtymykseni kanssa). Täytyy silti myöntää, että henkilökohtaisesti pidän enemmän siitä, kun puretaan ja rakennetaan, koska noissa isommissa jutuissa ne muutoksetkin ovat suurempia.
Aikaisin aloitetut jouluvalmistelut sen sijaan tyssäsivät heti lahjojen ostamisen jälkeen, ja nyt olisi järjestettävä kahdet syntymäpäivät, ja joululaatikot, limput, piparit ym. odottavat myös tekijäänsä. Tähän kun lisätään lähes joka illalle jokin joulu -alkuinen tapahtuma tai meno, saadaan seuraavasta parista viikosta kunnon puserrus aikaiseksi.
Sunnuntaina oli tarkoitus kaivaa tontut vintiltä, kuten ensimmäisenä adventtina viimeistään on ollut tapana, mutta sekin homma jäi näiden muiden juttujen alle. Aamulla poika kuitenkin tokaisi, että huomenna pääsee jo Nissen taskuille, ja katsoin viisaimmaksi hakea tonttukoplan sisälle lämmittelemään. Kalenteritontut taitavat jäädä tänäkin vuonna keittiöön, koska näin unohduksensa huomanneen tontun on helpompi korjata virheensä herättämättä lapsia kesken toimenpiteen. Täysi arvoitus alkaa olla myös taskujen sisältö, sillä luulenpa taloutemme pikkuauto- ja pinnikiintiön olevan aika lailla täynnä. Meillä käy kyllä siinä mielessä käytännöllinen tonttu, että välillä taskuista löytyy myös hammasharja tai hammastahnaa, sukkia, alusvaatteita ja muita käyttötavaroita. Kommenttiboksiin saa kuitenkin jättää loistavia ideoita kalenteriyllätyksiin!
Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuhun siirtymistä kaikille! Marraskuu on kohta takanapäin!
Nyt hiukan prinsessasängyn kuvia tännekin. Voi että, mä tykkään tuosta niin älyttömän paljon, enkä edes muista, milloin viimeksi olisin saanut sisustusjutuista tämänlaista mielihyvää. Tunnetta ei ainakaan vähennä yhtään se, että myös Klaara on todella innoissaan uudesta sängystään.
Puusohva on mieheni isomummun vanha, ja pyörittelimme samaan aikaan päässämme kahta kysymystä: Mihin sijoittaa puusohva, joka vaatii ympärilleen tilaa (ei ikkunan eteen, eikä tungettuna ahtaaseen paikkaan, jotta huonekalu pääsee oikeuksiinsa), ja millainen sänky Klaaralle hankitaan. Jossain kohtaa noista kahdesta kysymyksestä tuli kuitenkin toisilleen vastaus. Nyt sohva sai arvoisensa tilan ja onnellisen käyttäjän.
Tässäkin huonekalussa historia on vähintään puolet kauneudesta. Jokaisella kolhulla olisi varmasti tarina kerrottavanaan.
Vuodekatos on merkkiä Numero 74, eli saman valmistajan kuin esimerkiksi molempien lasten viirinauhat, tähtityynyt, Klaaran sydäntyyny, ja Niilon alapedin päiväpeite (näkyvät esim. tässä postauksessa), jotka ovat kaikki Nougatista. Tuo puuterinsävyinen vuodekatos oli vaikea löytää, ja nyt sekin brittiläinen nettikauppa, josta katoksen lopulta löysin, on myynyt ne loppuun.
Kuvittelin ehkä tuon katoksen jotenkin korkeammaksi, mutta omista ripustuslenkeistään kattokoukkuun kiinnitettynä sen helmat jäivät ikävästi ilmaan, joten lisäsin lenkkeihin vielä pätkän narua, jotta helma yltää lattiaan asti (katos on siis vain 2 metriä korkea + ripustusnarut n. 15 senttiä). Ei ehkä villakoirien kannalta kaikkein järkevin sisustusjuttu, mutta nämä on näitä valintakysymyksiä. 🙂
Kultaiset enkelinsiivet on Mailegin, villapeitto äitini tekemä ja vaatekaapi ikivanhaa Ikeaa kera valkoisen maalin. Paristokäyttöiset koristevalot löytyi Tokmannilta. 🙂
Sängyssä kuulemma oli hyvä nukkua ja siinä näki kauniita unia, eli pinnasänky on nyt hyvästelty hyvillä mielin vintille.
Iiik! Vuodekatos tosiaan tuli tänään, ja voi hitsi, mutta se on ihana! Oli aivan pakko ripustaa se tuonne yläkerran aulaan ja mallata vähän sängyn kanssa yhteen. Ovat muuten oiva pari! Hih, jos tuo sohva olisi yhtään pidempi, tässä saattaisi käydä niin, että äiti omii koko paketin. Ehkä elämä sittenkin on jättänyt jonkinmoisen trauman, kun en saanut lapsuudessani prinsessasänkyä! 🙂
Illalla rymsteerataan tavarat paikalleen, mutta nyt lähdetään välillä jumppaan. Koko viime viikko meni kotoillessa, ja tänään tuntuukin erityisen ihanalta päästä taas arkijuttuihin mukaan.
Huomaan potevani jonkinlaista luopumisen tuskaa aina uuden edessä. Tämä siitäkin huolimatta, että usein innolla odotan uutta – muutosta vanhaan.
Nyt on kuitenkin tullut aika sanoa heit ja heipat tuolle kermanväriselle pinnasängylle, johon olen ehtinyt kolmen ja puolen vuoden aikana kiintyä valtavasti. Enkä ole ollut ainoa kiintyjä! Kuten aikaisemmin kerroin, Klaara on kiintynyt sänkyynsä itsekin, ja välillä on ollut aikoja, jolloin sängyn vaihtamisesta ei ole saanut edes puhua.
Koska tyttö kuitenkin täyttää jo tammikuussa neljä, alkaa pinnasängyn aika olla armottomasti ohi. Toki jatkettavassa sängyssä on kasvunvaraa, mutta koska pinnat eivät millään tavalla ole tässä kohtaa edes tarpeellisia, on aika päivittää sänkyasiat kuntoon. Ja se aika on nyt! Tänään petasin vielä pienen sängyn ja räpsin siitä itselleni kuvat muistoksi. Ja muistutin itseäni myös siitä luopumisentuskasta, jota koin Leanderin kehdon käytyä liian heppoiseksi.
Neljä vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan puhuvani prinsessasängystä. Nyt se on kuitenkin termi, jolla muutos myytiin myös nukkujalle itselleen. Tänään olen puhdistanut ja puunannut uutta sänkyä, joka sekin on vanha ja varmasti tulee olemaan vähintään yhtä rakas kuin tämäkin. Tänään odotamme saapuvaksi myös vuodekatosta, joten huomenna huone näyttääkin sitten jo aivan erilaiselta. Ja kaikesta luopumisen tuskasta huolimatta olen äärettömän innoissani tästäkin pienestä sisustusprojektista. Eikä innoissaan ole pelkästään äiti, vaan myös tytär!
Ensimmäinen adventti! Tänään kaivetaan tontut esiin piiloistaan, ja astutaan joulun aikaan. Pöydillä on ensimmäiset hyasintit ja kaiken sunnuntaielon taustalla soi Jouluradio. Mutta ehkä kuitenkin parasta kaikessa on tuo valkoinen puuterikerros, joka maalasi yön aikana maiseman talviseksi ja jouluisemmaksi. Sisäinen lapseni fiilistelee nyt tällä kutkuttavalla odotuksen tunteella ja aikoo nauttia koko adventinajasta.
Oma joulunaikaan astumiseni lähti liikkeelle oikeastaan jo perjantaiaamuna koulun adventtikirkossa. Huomaan, että iänmyötä joidenkin asioiden merkitys korostuu entisestään. Kesän alkuun kuuluu Suvivirsi ja joulunaika starttaa parhaiten kirkosta. Ja ehdottomasti adventista, ei joulukuun ensimmäisestä päivästä, sillä mulla ei ole joulukalenteria. 🙂
Tänään testasin vanhaa perunakikkaa joulupaperin painamiseen. Painoin perunaan kuusen muotoisen piparkakkumuotin, ja leikkasin reunat puukolla. Jostakin syystä kullan kimallus on alkanut miellyttämään. Tuo Tikkurilan pieni maalipurkki on joskus tullut jonkinlaisen goodie bagin mukana, ja vihdoin keksin maalille käyttöä. Kultaisia tähtiä leikkasin Lidlistä löytämästäni kimmalepaperista, ja viirinauha sekä kimaltava lahjanauha ovat molemmat tilattu Nougatista.
Ihan niin jouluinen fiilis meillä ei kuitenkaan vallitse, kuin olin ehkä sisimmässäni toivonut. Eilen nimittäin nakutettiin listoja vielä paikalleen ja maalattiinkin vähän, mutta isoin sähläys on nyt sähköjen kanssa, sillä ennen uusia asennuksia, pitää tietenkin purkaa vanhoja. Siitä ehkä tulee tuo suurin riipinrääpin -tunne. Mutta hei, näissäkin jutuissa kohti joulua. Neljättä jo tässä talossa!
Mutta nyt niitä lupaamiani tonttuja etsimään. Lastenkin joulu potkaistaan käyntiin nyt! 🙂
Ihanaa ensimmäistä adventtia ja joulun aikaan laskeutumista! ♡
Tervehdys täältä jostain mökkihöperyyden rajamailta. Kuopus sairastaa edelleen, ja kuinka se voikin olla niin, että vaikka muuten viihtyy vallan hyvin kotosalla, niin nämä päivät tuntuvat jotenkin älyttömän pitkiltä (joskin tosin kiva olla lapsensa seurassa, mutta mieluummin soisi hänenkin olevan terve). No, pääsinpä tänään nopeasti käymään kaupassa, ja sekin teki hyvää. Nyt sormet ristissä, että huomenna päästään arjen kimppuun. Sen verran alkaa tuo toipilaskin käydä kierroksilla, että kotona löhöilyn sijaan kaipaa varmaan jonkinlaista menemistä hänkin.
Tänään pitäisi purkittaa joulusinapit, ja ajattelinpa myös juoda vuoden ensimmäisen glögin. Suurempi glöginhimo kun on tähän asti tullut taltutettua teellä. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että voisi vaikka heittää tonttulakin päähänsä ja tanssia ripaskaa pöydällä. Käy nimittäin tämä pimeys jo pikkuisen luonnon päälle. Saanpa otteen myös siitä jokavuotisesta blogikriisistäni, johon valonpuute on kai suurin vaikuttaja. Tilauksessa kirpakat pakkaspäivät ja valkoinen maa!
Glögin lipittämisen, kynttilöiden polttamisen ja sinapin purkittamisen lisäksi olen kaavaillut itselleni loppuviikoksi myös erästä muuta hommaa. Ajattelin nimittäin siivota vaatehuoneen. Uskokaa tai älkää, ongelmani ei ole vaatepaljous, vaan tällä kertaa joululahjakaaos. Lokakuu oli oiva paikka lahjojen hankintaan, mutta niiden sullominen piiloon pieneen vaatehuoneeseen, ei näytä kovin toimivalta ratkaisulta. Nyt yritänkin keksiä jonkinlaista ratkaisua tähän säilytysongelmaani. Helpoimmalla pääsisi, jos lahjat paketoisi jo valmiiksi, mutta sitten kaikki kivat nauhat olisivat jouluna ihan rytyssä. Vintillä olisi tilaa, mutta en halua sitä kylmän kosteaa tuoksua lahjoihin. Nyt kaikki hyvät ideat otetaan siis ilolla vastaan!
Kaipaan myös toista vinkkiä! Kertokaapas mikä on tämän vuoden paras joululehti? Aina on kiva hankkia joku jouluinen uutuuslehti, en vain nyt yhtään tiedä mikä, kun en ole aikoihin päässyt kunnollisia lehtihyllyjä katsastamaan. Kotimaiset löytyvät varmaan kaikki täältäkin, mutta nyt kaipaan vinkkejä niihin ulkolaisiin. Josko vaikka saisin sellaisen fiiliksenkohottajan jostakin käsiini. 🙂
