Myönnetään, että tämä ristiäisten jälkeinen viikko on mennyt melko laiskasti. Ajattelin, että hyvin siivottu koti olisi vielä pääsiäisenäkin siisti ja “edustava”, mutta viikon löhöilyjen jälkeen näin ei todellakaan ole! Laiskuus paitsi tunttuu, myös näkyy.
Tänään oli tarkoitus pitää supertehokas siivouspäivä, ja aloitinkin heti aamulle lakanapyykillä ja tuulettamisilla. Olohuonekin freesaantui, kun heittopeittomytyt viikkasi kauniisti koreihinsa, ja ristiäiskimpuista karsi ylikukkineet kukat pois (paljon ei jäänyt jäljelle). Vielä kun jaksaisi kiivetä koristeet pois katosta ja hakea kimpun pajunoksia, olisi koti lähestulkoon valmis pääsiäisen viettoon.
Tällä kertaa kuvia ennen siivousta. Joskus näinkin.
Pieni Lintu antoi loistavan Netflix-vinkin: tanskalais-ruotsalainen Silta (Bron / Broen) oli pakko katsoa tällä viikolla loppuun hurjalla vauhdilla, oli nimittäin sen verran mukaansatempaava sarja! Sohvalla on siis tullut löhöttyä hieman liiankin ahkerasti….

Kuvissa olkkarin uusi pöytä. Tine K:n tarjotinpöytä harmailla jaloilla. Ihana! Ehdottomasti kauneimpia huonekaluja, joita tiedän. Olen haaveillut siitä pitkään, ja näin sen heti mielessäni tämän kodin olohuoneeseen. Aiheuttaa vain pientä rug issueta, nimittäin tuo Ikean luonnonkuitumatto tuossa alla näyttää nyt jotenkin kovin tylsältä. Mutta nämä on juttuja, joita en nyt ihan vähään aikaan ajatellut uskaltaa lausua ääneen. Siis menkööt toistaiseksi näin!

Tehtiin muuten kauppareissukin heti aamupäivällä, jotta välttyisimme pahimmilta pääsiäisruuhkilta. Eipä paljoa auttanut, voisi nimittäin luulla, että väki hamstraa jonkin luonnonkatastrofin varalle, tai on ainakin päättänyt olla käymättä kaupassa ennen kesää. Haloo, kukaan ei ehdi kuolla kolmessa päivässä nälkään!

Rentoa laskeutumista pääsiäisen viettoon. Tsemppiä niille, joiden pitää vielä pujotella kaupan maitokaapille!

Olen siis varautunut hyvin mahdollisiin kevättulviin ja yleiseen vehreyteen. Itseasiassa suuressa selviytymisen puuskassani varmistin myös jälkikasvuni turvallisuuden, ja ostin koko porukalle maastonvihreät maiharit! Sen verran muotijuttu, että takit ostettiin edullisesti ketjuliikkeiden valikoimista. Voihan olla, että ensi keväänä olo on jo turvallisempi!

Käytiin eilen Turussa shoppailemassa. Lähinnä nyt ihan pakollisia perusvaatteita kuten verkkareita, mutta kun näin suloisen pienen maastonvihreän tyttöjen parkatakin, en voinut vastustaa kiusausta. Ostin kuitenkin kerän vaaleanliilaa villalankaa siinä toivossa, että mummu neuloisi Klaaralle myös myssyn! Ei ihan niin angsti…

Mutta äiti on angsti ihan koko rahalla. Tosin kepeät laineet laitoin taas tukkaan kokonaisuutta pehmentämään. Uudet hiukset on kyllä hurjan ihanat, ja pidän niistä päivä päivältä vain enemmän. Ja kevättakkiakin olen muuten jo muutaman kerran käyttänyt! Automatkoilla tarkenee kyllä, aurinko onneksi lämmittää sen verran, että lämpömittarikin näyttää päivän puolella plus yhdeksäätoista!

Keväinen survivor-asu:
takki⎜lindex
farkut⎜lee
pusero⎜filippa k
kengät⎜converse
huivi⎜becksöndergaard
laukku⎜mulberry

PS. Studio Eva W:n alekoodi on voimassa huhtikuun loppuun asti. Voit napata sen täältä.

Arskaa kaikille!

Ainakin ilmatieteenlaitoksen sää-apsi lupaa plusasteita koko viikolle. Ihan kiva, noin niin kuin lämmittämisenkin kannalta, mutta myös yleisen kevääntulon vuoksi. Vuosi sitten nimittäin tienpientareet oli jo keltaisenaan leskenlehdistä, ja tämä mamma paineli ballerinat jalassa! Niin se vain on, että nyt on kevään aika, ja talvi saisi painua mailleen!

Klaffipöytä, joka ensin maijoittui kuistille, ja maalauksen jälkeen olohuoneeseen, toimi ristiäisten aikana lastenpöytänä. Laiskuudessani en jaksanut enää kiikuttaa pöytää takaisin olkkariin, vaan jätin sen tähän keittiön ikkunnan alle. Tarkoitus on kotiuttaa vuoden verran äidilläni hoidossa olleet mårbackani, ja pöytä on niille oikein oiva paikka nyt vielä kesää tai kunnon kevättä odotellessa

Olin päättänyt, että keittiön ruma tumma laminaatti ei koskaan näy tässä blogissa, mutta never say never; Siinä se nyt kuitenkin on. Inhokkini, joka toivottavasti lähtee pian matkoihinsa! Hassua, miten moni pitää valkoista puulattiaa työläänä. Jos joku nimittäin on työläs, niin ainakin huonolaatuinen tumma laminaatti! Lattian pinnassa näkyy kaikki – siis ihan kaikki! Sitä on mahdoton saada puhtaaksi, ja imuroida ja pestä saa ihan päivittäin.

Se olisi sitten pääsiäisviikko. Ohrat on yhä kylvämättä, ja muutenkaan kyseisen juhlan eteen ei oikeastaan olla tehty yhtään mitään. Mutta menee tuo kai omalla painollaan sen suurempia stressailematta.Ohran siementen lisäksi kirjoitan kauppalappuun taimimullan ja turveruukut. Keittiön ikkunan alla on maata näkyvissä ja nyt on aika suunnata katsekin kevääseen ja kesään. Kyllä se sieltä tulee – keikkuen välillä suuntaan ja toiseenkin.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!

Ja sitten vielä tarjoilupuoli, niin johan on yhdet juhlat käsitelty! Kaikkea ei tullut kuvattua, mutta jotain nyt kuitenkin. Olkaapa hyvät.

Savulohirullat on meillä vakkaritarjottavia. Ohjeen olen soveltanut Hellapoliisin tonnikala-rieskarullista. Voileipäkakkuja en ole koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta nyt tuli sekin kokemus hankittua, kiitos ystäväni, joka tsemppasi ja rohkaisi koittamaan. Reseptin kehitti samainen ystävä ja kakut tehtiin rullamuotoon.

Suklaalla koristellut vaahtokarkit maistuvat pienimmille, mutta myös hiukan isommillekin, vieraille. Ja paitsi että ne ovat hyviä, saa tikuilla myös väriä pöytään.

Koo-juoma on Laitilan limonaditehtaan Herra hakkaraista. Etiketti pois, ja masking/washi tape koristelut pintaan. Käytin leveää tapettiteippiä, ja raidallista kapeaa teippiä.
Teipillä voi muuten helposti koristella myös tarjoiluastiat, kuten vaahtokarkkitikkujen kipolle olinkin tehnyt!

Koktailtikut koristelin nekin washiteipillä, sekä sillä kutsukorteissa näkyneellä Tiimarin kangasteipillä.

En juuri ole itse kermakakkujen ystävä, joten sellaisia meillä harvoin on tarjolla. Äitini tekikin ristiäisiin valkosuklaakakkuja, jotka koristeltiin tietysti nekin juhlien väreissä.

Kaikkineen pöytä oli katettu näillä:

savulohirullat
palvikinkku-voileipäkakut
vaahtokarkkitikut
valkosuklaakakut⎜äiti
mokkapalat⎜anoppi
kuivakakku⎜anoppi
haarukkaleivät⎜Niilo
kaneli koot⎜isoanoppi

Juhlat oli oikein juhlittavan näköiset. Ei siis paistanut ainakaan koristeluista läpi, että mies täytti samana päivänä pyöreitä Hommaa oli paljon, mutta onneksi sain apuja, yksin en kyllä olisi selvinnyt millään!
Ja syötävää tietysti jäi niin, että voisi vaikka parit ristiäiset vielä juhliakin. Mutta hyvä niin, eiköhän ne sieltä hupene. Ja olkoon tämä aihe nyt sitten toistaiseksi tässä!

Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!

Juhlakoristeluista pyysitte postausta, joten sitä tulee tässä!

Väriteema oli violetti/lila, joten sitä noudatettiin sekä koristeluissa, että tajoiluissa. Pikkuisen vaaleanpunaista ja paljon suklaata, se taisi olla näiden juhlien punainen lanka.

Sillkipaperi pompomit on tosi helppo tehdä itse, mutta säästin omaa aikaani tilaamalla ne täältä. Jo pelkkiin pompomien avaamiseen meni pari tuntia (ja osa jäi avaamatta), joten ajan säästäminen oli jokaisen euron arvoista.
Vaahtokarkit antoivat pienen ripauksen vaaleanpunaista, ja maistuivat lapsille.

Kutsut askartelin Tiimarin tarvikkeista: Valmiit korttipohjat ja violetti kangasteippi. Tekstiosuus tulostettiin vaalealle paperille teippiin mätsäävällä sävyllä.

Olohuoneeseen laitettiin pompomeja vaalean ja tummemman violetin sävyissä.

Kukat oli pettymys. Kimput näyttivät enemmän talvisilta surukukilta, kuin ristiäiskukilta. Pyysin pajunkissaa, rosmariinia, valkoista anemonea ja ranunculusta, sekä liloja tulpaaneja.
Ulkolaiset  punavihreät “pajunkissat” revin heti kimpuista pois, ja korvasin ihan kotimaisilla. Rosmariinina olisi toiminut paremmin uudet ja nuoret vehreät versot kuin lähinnä havuja muistuttavat paksut oksat…. Kimppujen muotokin kieli lähinnä surukukista, eikä niissä ollut mitään söpöä tai tyttömäistä. Ryhmittely tasaista ja muutenkin jäykkää. En tilannut tumman violetteja kukkia, koska pelkäsin kimpuista tulevan liian kovia. No, tummat kukat olisi kyllä olleet pienempi paha… Jäi kyllä harmittamaan!

Meillä on lapset kastettu mieheni suvussa pyörivässä kastemekossa, kun taas kastemalja on minun sukuni “kalleuksia”. Perinteitäkin pitää vaalia.
Kastepöydäksi ehti juuri ja juuri eräs pitkään haluamani ihanuus!

Lilat paperiliinat löytyivät nekin täpärästi. Tilasin ne täältä.
Keittiössä koristeltiin vaaleanliloilla ja norsunluun sävyisillä pompomeilla.

Meidän 50 neliön keittiö muistutti lähinnä ravintolasalia, mutta saatiinpa lapsille oma pöytä, ja istumapaikkoja juhlaväelle.

Alla näkyy juuri ja juuri nuo kimppujen alkuperäiset kissat. Kuva tekee niille kyllä oikeutta…

Klaaran mekko on Noa Noan, ja lila body löytyi Lindeksiltä. Pääkoristeen tein itse aikuisten hiuspannasta (trikookudetta) ja virkkaamastani lilasta kukasta (Novitan Bambu).

Sellaiset kemuthan ne. Laitan tarjoiluosuudesta erillisen postauksen, jottei tule liikaa asiaa yhteen postaukseen

Ja kommentteihin vastailen kyllä, kunhan joudan!

Ristiäispostaus on tässä koko ajan työn alla. Voipi olla, että niitä tulee vielä kaksikin, sen verran on ainakin kuvamateriaalia. Tälle päivälle on myös jonkin verran hommaa juhlien pois siivoilemisesta. Suurin kiitos kuvien nelikolle.
Takana on kuitenkin hyvät yöunet, ulkona paistaa aurinko ja jääkaappi on täynnä herkkuja. Ei valittamista!

 

Mukavaa päivää kaikille!

Tyttärellämme on vihdoin ihan oikea nimi! Klaara-neidin ristiäiset on nyt juhlittu, ja elämä saa taas palata raiteilleen. Enpä olisi uskonut, mikä työ on taikoa juhlat keskelle remonttia! Kolme päivää on painettu pää kolmantena jalkana, ja nyt kaikki väsymys ja stressi alkaa purkautua ja itku tulla kurkkuun.
Mutta onnistuneet ja kauniit juhlat saimme, ja sehän se on pääasia!
Laitan teille huomenna kaikenkattavaa ristiäispostausta koristeineen ja tarjottavineen!

Pari tilannekuvaa kuitenkin tältä päivältä jo tässä.
Sähköpostilaatikossani on 78 lukematonta meiliä. Mainokset jo karsin pois, mutta muihin palaan vasta huomenna. Pahoittelut siis yhteisesti kaikille vastausta odottaville!

PS. Koko nimen voitte bongata facebookista

Täällä ollaan! Suitsait sukkelaan meni viikonloppu, ja maanantai siinä kyljessä. Lyhyeen tiivistettynä; Meillä sairastetaan, taistellaan flunssaa vastaan ja valmistaudutaan lauantain ristiäisiin. Oikeastaan ihme, että ollaan oltu kaikki näinkin terveinä talven ajan, sillä tuntuu, että koko ajan on jos jotakin pöpöä liikkeellä. Ikävästi tulee mieleeen Niilon kastejuhla reilut neljä vuotta sitten. Samassa tilaisuudessa menimme mieheni kanssa naimisiin, ja vielä edellisenä yönä mulla oli yli 39 kuumetta. Parempaa onnea tällä kertaa!

Ristiäisten suhteen hommat on aika leväällään. Vielä pitäisi pestä ikkunoita ja siivoilla muutenkin. Samaan aikaan tehdään kuitenkin remppaa, joten siivoaminen tuntuu älyttömän turhalta. Menu on sekin hiukan auki, eikä ajatus todellakaan juokse vielä tarjoiluissa asti. Kukat on sentään tilattu, mutta muun koristelun suhteen olen tehnyt vain pieniä valmisteluja. Juhlat juhlitaan lila-violetti -väriteemalla, ihan puhtaasti siitä syystä, että mulla ja vaaleanpunaisella on yhä kana kynimättä.

Pöpöistä ja valvotuista öistä huolimatta arkea pitää vain pyörittää, ruokaa laittaa ja pyykkiä pestä. Onneksi on ilonkin aiheita, nimittäin keittiön uusi seinä! Muutaman kuukauden olen saanut päänsärkyä katsoessani keittiön päätyseinän tehostetapettia. Mattamustalla pohjalla helmiäisiä hopearuusuja… Vakavaksi asian teki se, että silmä alkoi jo tottua! Mutta nyt tapetti on poissa, ja valkoinen raakalauta tilalla. Voi onnea ja autuutta, vielä kun päästäisiin eroon tummasta laminaattilattiasta!

Koitan palailla blogin pariin ja vastailla kommenteihinne ja posteihin. Eiköhän se tästä taas ala arkikin rullaamaan!

Mukavaa tiistaita meille kaikille!

Ei tullut otsista ei! Kiitos taas rasvoittuvalle nassulleni ja ohenevalle tukalle. Eilisellä  kampaamo käynnilläni tukka kuitenkin sai uuden raikkaamman värityksen, ja inan lyhyemmät latvat. Koska otsis suunnitelma jouduttiin hautaamaan, on suurin muutos, ainakin itselleni, tuo keskijakaus. Se on nimittäin nyt keikkunut tuo jakaus tuossa oikealla otsalohkolla jo reilut kymmen vuotta, eli ihan tarpeeksi!

Juureen tummaa, ja latvoihin vaaleaa raitaa. Siinäpä tuo yksinkertaistettuna. Heitin alkavan viikonlopun kunniaksi tukkaan myös kevyet laineet viime keväänä hankkimallani jumboraudalla. Ehkä hiuksia tulee taas laitettuakin päivitetyn värin myötä enemmän!

Oho, näyttipäs mun nenä leveältä! No, mutta ei voi mitään.
Nyt naisporukalla jumpaan ja syömään (balanssi on kaiken A ja O), siinä on mun perjantai illan suunnitelmat. Lasi punkkuakin menis, mutta enpä taida uskaltaa.
Meidän Niilo muuten sai juuri silmälasit! Hurmaava pieni neropatti, ei voi muuta sanoa. No, tästä alkaa kai jonkinlainen uuden opettelu ja totuttelu.

Ihanaa perjantai iltaa kaikille!

Alennuskoodin Studio Eva W:lle löydätte edellisestä postauksesta!

No ei ehkä ihan oikea vapaapäivä, mutta pientä luksusta arjen keskelle kuitenkin! Onhan, näissä vallitsevissa olosuhteissa, reilut pari tuntia kampaajan tuolissa laskettavissa melkein minilomaksi!
Sain kutsun Turkulaisen Studio Eva W:n tuoliin, ja rähjääntynyt (synnytyksen, vauvaviikot ja kotivärjäyksenkin kestänyt) frisyyrini laitettiin totaalisesti uuteen uskoon, ja takaisin 2000-luvulle. Johan lähti elottomuus. Siis ainakin tukasta!

Tuliaisena Turusta toin paitis uuden, ihanan Evan loihtiman, tukan ja palelevat varpaat (hui miten siellä puhalsikin tänään kylmä viima) myös kivan edun teille blogini lukijoille:

Vapaapäivä teemalla jatketaan iltaan asti, sillä keittiöstä kuuluu kivaa pitsantekoon viittaavaa ääntä. Aion siis nauttia pientä hemmottelua vielä kotisohvalla kera Criminal Mindsin.

Niin, ja millainen tuli tukasta!? Sen te näette huomenna!

Nyt:
Leppoisaa iltaa murut!