Tiedättekö sen iltapäivän hiipivän pikkunälän, tunteen joka ilmenee väsymyksenä ja keskittymisen herpaantumisena. Oma elimistöni huutaa ainakin ravintoa aika tasaisin väliajoin. Aamupuuro seiskan jälkeen, lounasta ennen puoltapäivää, ja sitten jotain pientä jonka avulla jaksaa päivälliseen asti. Tutkimusten mukaan iltapäivä on monelle se sudenkuoppa, jossa tulee tartuttua suklaapatukkaan tai leivonnaiseen. Verensokeri kaipaa piristystä, mutta suuhun tulisi laittaa jotakin, minkä avulla energia virtaa kroppaan tasaisemmin, eikä seurauksena ole kahta kauheampi väsy.

Indiedaysin ja Elovenan yhteistyön myötä pääsin kokeilemaan Elovenan kauraisia välipalapatukoita, ja käsilaukun lisäksi ne löysivät tiensä aika nopeasti myös iltapäiväkahvin kaveriksi.

Olen ollut pitkään sellainen patukkatyttö. Jonkinlainen välipala pitää kulkea laukussa miltei aina, ja autossakin on yleensä todisteita patukkariippuvuudestani käärepapereiden muodossa. Kun kroppa ei jostain syystä saakaan energiaa tasaisin väliajoin, patukat pelastavat pinnankiristymiseltä, ja isommalta suklaanhimolta. Alunperin tarrasin aina erilaisiin proteiinipatukoihin, mutta jossain kohtaa älysin yhdistää vatsavaivat kiireellä napattuihin välipaloihin, ja proteiinipatukat ovat jääneet siitä saakka kaupan hyllylle.

Elovenan hedelmäisen kauraisia välipalapatukoita on kahta erilaista; Mansikka-Vadelma ja Kaakao. Molemmat ovat koostumukseltaan raakapatukkamaisia, hedelmistä, kaurasta, marjoista/kaakaosta puristettuja, ilman mitään lisättyä. Näistä ei siis löydy lisättyä sokeria eikä lisäaineita, vaan rehellistä aitoa tavaraa.

Hedelmien, marjojen ja kaakaon lisäksi patukoista löytyy tietysti kauraa, joka on ravintoarvoltaan monipuolinen vilja. Kaura sisältää tasapainoisessa suhteessa hiilihydraatteja,
proteiinia ja rasvaa, sekä runsaasti ravintokuitua. Kauran kuidusta iso osa on liukenevaa kuitua eli beetaglukaania, joka hellii vatsaa ja
auttaa hallitsemaan myös kolesteroliarvoja. Kuitu tasaa verensokerin vaihtelua ja pitää nälän loitolla
pidempään. Kaura sopii myös gluteenittomaan ruokavalioon, jos se on tuotettu erillään muista viljoista eli
se on niin sanottua “puhdasta kauraa”.

Itse tykästyin varsinkin tuohon Mansikka-Vadelma -patukkaan, koska siinä on marjojen tuoma raikkaus. Koemaistatus lapsilla meni tasaisesti, toinen piti enemmän marjoista, toinen kaakaosta. Proteiinipatukoita en ole koskaan halunnut lapsille antaa, mutta näissä kyllä plussana on juuri se, että luonnolliset raaka-aineet sopivat myös pienemmille. Toinen plussa tulee saatavuudesta, sillä Elovenan tuotteita löytyy niistäkin kaupoista, joissa ei ole protskupatukoita tai urheiluravinteita.

Vaikka patukkavälipalat on ollut mulle ennen sellainen reissussa napattava energianlähde, nämä ovat maistuneet myös ihan kotona. Aamukahvin haluan juoda tuntia ennen aamupalaa, mutta iltapäiväkahvin kanssa kaipaan usein jotakin “kastettavaa”. Jotain pientä, mikä nostaa verensokeria, ja estää iltapäivän nuupahtamista. Pienet patukanpalat tuntuvat joulun suklaakonvehtien jälkeen loistavalta valinnalta kahvin kylkeen. Hedelmien luonnollinen makeus taltuttaa makeannälkää, mutta ei nosta verensokeria piikiksi asti. Pieniksi paloiksi leikattuna patukasta tulee myös nautittua eri tavalla. Vähän kuin nappaisi sen muutaman palan suklaata kahvin kaveriksi.

Lukijakilpailu:

Kerro komenttiboksissa, missä tilanteessa Elovena pelastaa sinun päiväsi? Yksi onnellinen voittaa palkinnoksi Elovenan tuotepaketin. 🙂

Jätä kommenttisi viimeistään huomenna maanantaina (18.1.2016), ja olet mukana arvonnassa.

Kivaa sunnuntaita! Elättelen toiveita, että ehtisin tänään taloprojektissani jo maalausjuttuihin. 🙂

Lauantai-iltaa!

Täällä on vietetty viikonloppua talvisessa säässä ja siitä nauttien. Yhteistä aikaa, hyvää ruokaa ja mukavaa tekemistä. Perusjuttuja, joista tulee hyvä mieli ja hyvä olo. On tehty pitsaa, syöty yhdessä aamupalaa, vierailtu mummulassa isäni syntymäpäivillä ja hankittu yksi pieni remonttiprojekti lisää.

Kaksikerroksinen talo 50-luvulta kaipaa kipeästi remonttia, mutta onneksi tämä mummulatuliainen on talo pienessä koossa. Olen niin innoissani, etten tahdo nahoissani pysyä. Tästä projektista tulette kuulemaan lisää! 🙂

Nyt kuitenkin lauantai-illan viettoon, ja rentoutumaan. Mukavaa iltaa!

Tallenna

Tallenna

Teen aina vuoden vaihtuessa itseni kanssa jonkinlaisen diilin. Teemana on “pidän itsestäni parempaa huolta”, mutta se ei tarkoita laihtumista tai jonkinlaisia liikuntatavoitteita, vaan sellaista kokonaisvaltaista itsestään huolehtimista. Sitä että samaan aikaan kun miettii kehon terveyttä, jaksaa ajatella kauneutta, rentoutumista jne. Ne voi olla ihan pieniä juttuja, kuten venyttelen lihaksiani enemmän, menen aikaisemmin nukkumaan, otan itselleni aikaa lukeakseni kirjoja, tai hoidan ihoani ja hiuksiani paremmin ja otan aikaa itseni “hemmotteluun”.

Monet pienten lasten äidit on jossain kohtaa ehkä elänyt vaiheen, kun ei jaksa tai ehdi edes suihkuun, saati että hiustenpesu kiinnostaisi. Nuo ovat yleensä niitä vauvavuoden sudenkuoppia, mutta kyllähän me myöhemminkin luistetaan itsemme hoidosta vedoten äitiyteen tai kiireeseen. Kuivat kantapäät pitäisi hio, säärikarvat poistaa, ja hiukset kaipaisivat tehohoitoa. Ostetaan ehkä naamioita, jotka jäävät käyttämättä, ja seerumeita, joita ei sitten jaksetakaan litkiä naamaamme joka ainoa ilta. Täysin inhimillistä, mutta itseään on välillä ihan hyvä herätellä.

Ajattelin näin alkuvuoden kunniaksi, kun oma diilikin kolkuttelee vielä mukavasti takaraivoa, keskittyä hiukan kosmetiikkajuttuihin ja postata tuotteista, jotka ovat osoittautuneet itselleni toimiviksi ja jääneet käyttöön. Bloggaajat testaavat vuosittain jos jonkinlaista kosmetiikka, mutta aika moni tuote päätyy ainakin itselläni kategoriaan “ihan hyvä, tulipa testattua”. Vain pieni osa tuotteista tekee vähän isomman vaikutuksen ja jää jopa vakkarikäyttöön. Viime vuodelta on muutama hyvä löytö, niin tuotteista, joita on tullut testattavaksi blogin kautta, kuin tuotteista joita on löytynyt sitä oikeaa juttua metsästäessä.

Ajattelin aloittaa hiuksista ja niiden hoidosta. Näin pakkaskeleillä kun hiusten karheus ja sähköisyys koettelee monia naisia, ja miksei miehiäkin. Haussa on silottavat ja ravitsevat tuotteet, joilla saadaan kuontalo kiiltämään ja hehkumaan vaikka pipon alla. Tuote joka on samaan aikaan tarpeeksi hoitava, mutta ei kuitenkaan latista hentoa suomalaista hiusta.

Viime vuoden hiustenhoitolöytö oli Orofluidon Asia -sarja. Orofluidon tuotteisiin tutustuin joskus 2011-2012 hiusöljyn muodossa, ja öljy on säilynyt suosikkinani, vaikkakin sitä piti tilailla aina ulkomailta asti. Viime vuoden yksi ilouutinen oli, että Orofluidon tuotteet rantautuivat suomalaisten kampaamojen hyllyille. Kiva juttu siitäkin syystä, että sarja haastaa jo hinnoillaan monet kalliit kampaamomerkit. Tuotteiden hinnat on n. 16-24 euron välillä, eli niitä saa Suomesta yhtä edullisesti kuin aikoinaan ulkomailta.

Sain loppusyksystä kokeiluun Orofluidon Asia -sarjan ja ihastuin tuotteisiin oikeesti tosi paljon. Kuten Asia -sanasta voi päätellä, tässä tuotesarjassa on vahva kaukomaiden tuoksu, mutta nimi viittaa varmasti myös siihen, että Aasiassa hiukset ovat yksi terveyden ja hyvinvoinnin mittari. Kaukomaita löytyy myös tuotteiden ainesosista. Tsubakiöljyn luvataan estävän hiusten pörröisyyttä ja
bambu-uutteen ravitsevan, sekä lisäävän hiusten vastustuskykyä. Samalla bambu-uute suojaa ympäristön haittavaikutuksilta.
Riisiöljy vahvistaa hiuskuitua ja auttaa estämään haaroittumista, sen luvataan myös lisäävän sitä kiiltoa.

Tuoksultaan nämä tuotteet eroavat hyvin paljon totutuista hiustenhoitotuotteiden tuoksuista. Ei vahva, eikä pistävä, ei missään nimessä purkkamaisen makea tai halpa, vaan mieluummin täyteläinen ja lämmittävä. Niitä harvoja kertoja kun mieheni huomauttaa hiusteni tuoksusta koin silloin kun ensimmäisiä kertoja käytin tuotteita. Olen jopa vähän pettynyt siihen, että nenä on niin tottunut tuoksuun, ettei suihkussa enää saa sitä samanlaista itämaista mielikuvamatkaa, joka aikoinaan tuli.

Mutta on näissä tuotteissa toki tuoksun lisäksi niitä tärkeämpiäkin ominaisuuksia, joiden vuoksi jäin koukkuun. Yksi on shampoon riittoisuus ja ihana vaahtoaminen. Itse vaahdotan hiukset pariin kertaan (varsinkin jos niissä on paljon muotoilutuotteita), ja vaikka olen kyllä ihan mahdoton läträäjä, olen koko ajan oppimassa paremmin, ettei hiuksiin tarvitse plutata yhdellä pesukerralla koko pulloa pesuainetta. Orofluidon Asia -shampoo vaahtoutuu melkein kermavaahdoksi, vai pitäisikö sanoa, että vaahto muistuttaa kuohkeudeltaan vanhaa kunnon muotovaahtoa. Pienelläkin määrällä saa siis paksunkin hiuskypärän puhtaaksi.

Sarjan hoitoaine tekee lyhykäisyydessään juuri sen, minkä lupaakin. Silottaa, poistaa karheutta ja minimoi pörröisyyttä. Se lupaa myös korjata hiusta. Ei latista, vaan tekee hiuksesta vahvan mutta kiiltävän – ja helposti harjattavan, joka ainakin itselläni on yksi tärkeimmistä kriteereistä hiustenhoitotuotteita valitessa.

Tämän sarjan tähti on kuitenkin Zen Control Mask! Hiusnaamio, joka tekee ihmeitä. Tämä on oikeesti niin ihana, että suosittelen kokeilemaan, vaikka et muuten sarjasta innostuisikaan. Naamio on juuri sellainen saunaankin sopiva (laita hiukset toki pyyhkeen sisään), tai jos et omista saunaa, tai muuten vaan et ole aktiivisesti saunova ihminen (kuten minä), voit lämmittää purkkia ihan pikkuisen mikrossa ja hieroa lämpimän tuotteen pyyhekuiviin hiuksiin. Tämän pitäisi tehota jo muutamassa minuutissa, mutta ei ole tehnyt vahinkoa vaikka on ollut päässäni välillä melkein 20 minuuttia. Eli löylyissäkin ehtii olla. Vaikutusajan jälkeen hiukset huudellaan, ja hiussuomut vielä suljetaan tavallisella hoitoaineella, jolloin kaikki mahdollinen hyöty jää sinne hiuksen sisään.

Sarjaan kuuluu myös eliksiiri, mutta se on itselläni jäänyt vähemmälle käytölle. Kevyt öljy, jota voit vielä sivellä kosteaan hiukseen viimeistä silausta antamaan. Sama kukkaistuoksu, ja hoitavat aineet ovat myös tässä purnukassa. Eliksiiri toimii myös tehohoitona, eli sitä voi laittaa illalla hiuksiin oikein tuhdisti ja pestä aamulla sitten pois.

Itse tykkään kovasti myös Orofluidon pakkauksista. Ne on jotenkin tosi ylellisen oloiset. Se perussarja, johon tutustuin aikoinaan, on pakattu kultaisiin pakkauksiin, mutta tässä Asia -sarjassa purnukat on herkullisen punaisia. Ja vaikkei sillä pakkauksella olisikaan mitään tekemistä tuotteen laadun kanssa, niin itse arvostan kyllä, että pakkaus on kaunis, ja purnukat rohkenee pitää esillä.

Orofluidoja ei löydy marketista, eli ovat tosiaan vain ja ainoastaan kampaamoista saatavia. Mitään jälleenmyyjä listaa mulla ei ole, mutta jos sarja ei kuulu oman kampaajasi valikoimiin, kysy josko hän voisi sitä tilata (omani nimittäin otti sarjan itselleen myös myyntiin). Tuote- ja jälleenmyyjäkyselyt kannattaa laittaa facebookin kautta https://www.facebook.com/ourpassionyourstyle. Sieltä löytyy myös muita vinkkejä hiustenhoitoon ja muotoiluun, minä kun en ole alan ammattilainen.

Orofluido Asia -sarjan tuotteet sain siis kokeiluun blogin kautta.

Kivaa torstaita!

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. 

Tänään on kulunut 20 päivää jouluaatosta, ja toisin kuin yleensä ajatellaan, jouluhan ei varsinaisesti pääty loppiaiseen, vaan Nuutinpäivään. Nuutin nimipäivää, eli nuutinpäivää, tosin vietettiin ennen heti loppiaisen jälkeen tammikuun 7. päivänä, mutta juhlapäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen (13.1.) jo vuonna 1708. Näin ollen joulurauha kestää kokonaista 20 päivää ja päättyy vasta tänään!

Nuutipukit taitavat olla enemmän Länsisuomalainen tapa, vaikka Itä-Suomesta pääsiäisen virvonta onkin jo levinnyt tänne meillekin asti. Kyseessä on siis vähän samantapainen kuvio; Lapset pukeutuvat hauskasti, kiertävät ovelta ovelle ja saavat “palkkaa”. Ystävämme Wikipedia kertoo perinteestä näin:

Nuuttipukkiperinne on tullut Suomeen Ruotsista. Alun perin nuutipukkina kiertäminen oli nuorten miesten perinne. He pukeutuivat esimerkiksi vanhaan käännettyyn turkkiin sekä pitivät päässän sarvia ja tuohista tai nahkaista naamaria. Nuuttipukit mekastivat ja kiersivät talosta toiseen joulunpyhistä jäänyttä olutta vaatien. Vaikka nuuttipukkeja pelättiin, heidät kuitenkin päästettiin sisään. Mikäli nuuttipukeille ei annettu olutta, he saattoivat tehdä jotakin vahinkoa.

Sotien jälkeen nuuttipukkiperinne muuttui ja nykyään sitä jatkavat lapset. He pukeutuvat naamiais- tai fantasia-asuun ja kiertävät ovelta ovelle kysymässä “saavatko nuuttipukit laulaa?”. Tämän jälkeen he esittävät jokin laulun tai lorun. Palkkioksi nuuttipukeille on tapana antaa makeisia.

Koska itse muistan lapsuudestani puheet vanhasta ja uudesta nuutista, tarkistin (kaskas Wikipediasta) asian, ja siellä kerrottiin näin:
(Nuutinpäivän) Ajankohdan siirtämisestä huolimatta nuuttipukit kulkivat 7. päivänä aina vuoteen 1972 saakka, jolloin loppiaisen muuttaminen kiertäväksi juhlapyhäksi muutti myös nuutipäivän perinnettä. Nuuttipukkien uudeksi päiväksi tuli sen virallinen ajankohta eli 13. tammikuuta. Vaikka loppiainen muuttui Suomessa jälleen kiinteäksi vuonna 1992, ei nuuttipukkiperinne enää siirtynyt takaisin vanhaan ajankohtaan.

En tiedä joulurauhasta, tai onko moni vielä muutenkaan kovasti jouluisella mielellä, mutta tänään joulu loppuu ikään kuin virallisesti, ja ainakin minä käännän katseeni seuraavaan odotuksen aiheeseen eli kevääseen. Ja sehän ei missään nimessä tarkoita sitä, että odottelisi jo lumien sulavan, vaan enemmänkin sitä, että katse on tulevaisuudessa, pitenevissä päivissä, ehkä vähän puutarhasuunnitelmissa, siemenluetteloissa ja kaikessa muussa kivassa, mikä talven kevätpuoliskoon kuuluu.

Vaikka joulu on lusittu, meillä jatkuu ainakin kynttiläkausi. Tulppaanit ovat myös alkuvuoden ihanuuksia ja lisääntyvästä valosta nautitaan tietysti. Lujasti uskon, että lumentulokin jossain kohtaa laantuu ja päästään nauttimaan taas ihanasta auringonpaisteesta ja kimmeltävistä hangista.

***

Loppuun vielä Pernille Corydon – Zodiac Signs -korukisan voittaja. Pyydän anteeksi, etten ole voittajaa täällä aikaisemmin julkaissut, ja pahoittelen siitä aiheutunutta mielipahaa. Onnekkain oli Kaisa P. kommentillaan:

“Rakastan Pernille Corydonin koruja, ja löysinkin ne aikanaan blogisi kautta. 🙂
Täytän pian 40, ja sen myötä toivon, että oppisin luottamaan kykyihini, että osaan ja pystyn. Mutta samalla myös hyväksymään sen, että aina ei tarvitse olla täydellinen – hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen, ja olemaan armollisempi itselleni. Siksi valitsisin itselleni horoskooppini mukaisen härkä-laatan, ja harmaan kuukiven, kuvaamaan uuden (vuosikymmenen) alkua, mielenrauhaa ja tasapainoa. Nämä ottaisin mielelläni hopeisena, ja pitkällä ketjulla.”

***

Mahtavaa ja lumista nuutinpäivää kaikille. Meillä ainakin on tänään soviteltu naamiaisasua toppavaatteiden päälle. 🙂

Tallenna

Pyry pakkasen perästä, sanoo vanha kansa, ja onhan siinä jälleen kutinsa. Tosin on sitä pakkastakin edelleen, mutta ihanaa, kun viimein saadaan kunnolla lunta!

Nyt olisi kuvia makuuhuoneesta. Sähköjuttuja on vielä tekemättä, pitäisi miettiä valaistusta ja mahdollista sängyn vaihtoa. Säilytyskalusteita, patterinsuojusta… No, onhan noita! Pinnat ovat kuitenkin siistit ja puhtaat, huone on lämmin ja miellyttää jo silmäänikin. Kalusteiden ja sisustuksen kanssa en halua vielä liikaa hötkyillä, pitää ensin saada haistella ja maistella, mutustella ja ideoida.

Lattioiden uudelleen maalaus jätettiin suosiolla kevääseen, homman ehtii kyllä myöhemminkin. Seinillä on Kalklitir kalkkimaalia, ja tällä kertaa sävy concrete. Tähän päädyin Nougatin Sannan suosituksesta, ja sävy on kyllä ihana. Selkeästi harmaa, mutta ei missään nimessä synkkä. Meidän makkari on talon matalin huone, enkä halunnut missään nimessä tästä pimeää koppia. Katto on maalattu Colorian PaneeliPro Kattomaalilla, jonka blogikollegani Maria meille tarjosi. Maali oli muuten tosi ihana maalata. Kyllä sen huomaa, että maali on suunniteltu kattoon, sillä se ei roiskunut lainkaan siihen malliin, kuin tavallinen himmeä maali, jota ollaan myös käytetty katoissa. Tällä olisi tarkoitus vedellä vielä yläkerran aulan katto, kunhan keksin, miten saisin itseni turvallisesti rappusten ylle. Ovet ja listat on maalattu nekin Colorian maalilla, eli samalla kalustemaalilla, jolla listat maalattiin alakerrassakin.

Nougatista ostamani “kuusenkoristeet” päätyivät koristamaan makuuhuonetta hauskana ketjuna. Näissä on ehkä vähän sitä kevyttä tyyliä, jota makkariin haluaisin enemmänkin. Elloksen pellavaverhojen taakse piilotettiin pimentävä rullaverho, ja samalla saatiin huijattua ikkunaa vähän korkeamman näköiseksi. Ne kun olivat jotenkin niin epäsuhtaisen matalat, ja muistuttivat lähinnä postimerkkiä.

Tästä on hyvä jatkaa! 🙂

Lumista tiistaita!!!

Tallenna

Ensimmäinen kerhopäivä. Kauhean iso juttu, ja ainakin taas iso juttu äidille. Mulla on ollut perhosia vatsassa koko viikonlopun, olen jännittänyt ja vetistellyt. Ihan turhaan tietysti, mutta kun luonne vain on sellainen.

Meillä esikoisella on vain ja ainoastaan hyviä muistoja seurakunnan kerhosta. Ja, vaikka poika koulussa viihtyykin, ehdittiin viikonlopun aikana käymään läpi ne syyt, miksi hän ei enää voi käydä päiväkerhossa. Niin kivaa siellä aikanaan oli. Askartelua, retkiä, ja ah, ne eväät!
Samat tutut kerhon tädit, ja sama turvallinen tunnelma olivat vastassa tänäänkin. Vaistoamatta naulakkopaikkakin valikoitui tutusta kohtaa.

Vaaleanpunainen reppu hankittiin aikoinaan hoitolaukuksi, mutta tänään sinne pakattiin kerhotossut ja eväsrasia. Samaan aikaan havahduin siihen tosiasiaan, että mun lapset kasvaa ihan liian nopeaan. Toki ihan samaa vauhtia, kuin muidenkin lapset, mutta mulle tuo ajankulku tuntuu nyt vain jotenkin liian nopealta. Tekisi jopa mieli painaa jarrua!

Myönnän, että haaveilen ääneenkin niistä ajoista, kun lapset pärjäävät hetken keskenään kotona, voin lähteä lenkille tai kauppaan vain huikkaamalla, että äiti tulee kohta takaisin. Mutta samaan aikaan musta tuntuu ihan kamalalta ajatella sitä aikaa, kun talossamme ei ole pientä lasta! Seitsemässä vuodessa sitä kuitenkin on tottunut elämään juuri näin. Voinen vain kuvitella miltä se tuntuisi, jos vuosia olisi takana viisitoista.

Liekö itsekkyyttä, tai vain jonkinlaisen tarpeellisuuden tarvetta. Ehkä ikäkriisiä siitä, että kun lapset kasvavat, vanhenen minä itsekin. Joku typerä ajatus siitä, että olisin ikäistäni vanhempi vain koska mulla ei ole enää pieniä lapsia. Kun on useamman vuoden kerännyt dubloja keittiön lattialta päivittäin, pohtii väkisinkin, että mitäs sitä sitten tehdään kun niitä ei lojukaan enää joka paikassa?

Onneksi kolmevuotias on edelleen pieni, ja mulla on aikaa tottua niin dublottomuuteen, kuin siihen, että mua ei ehkä tarvita jatkuvasti. Tai tarvita ainakaan samalla tavalla. Siihen saakka otan kuitenkin kaiken irti tästä elämänvaiheesta. 

Ja, jossain kohtaa laitan ne palikat sitten vintille ja jään odottamaan sitä päivää, kun saan ehkä olla mummu – ja siivota jälleen lattioita leluista.

Bataattivuoka uuniin ja dublot pois lattialta. Mukavaa maanantaita!

Tallenna

Vaikka kaikki se juhlallisuus, mikä loppuvuoteen kuuluu, toki piristää ja tuntuu hauskalta, on tämä ihan tavallinen viikonloppukin silti melkoisen mukavaa aikaa. Aikaa on enimmäkseen vietetty kotona, ja ehkä se juuri on sitä parasta. Kun ei tarvitse mennä minnekään, ei ole kiire eikä hoppu.

Lapset lähtivät ruokailun jälkeen isänsä kanssa luistelemaan, ja minä jäin tekemään hommaa, jonka deadline on tänään. Viime tipassa, mutta kuitenkin aikataulussa. Niin mulla on tapana ajatella.

Koska munia sattui kaapista löytymään vielä kaksi, päätin tehdä pannarin pienille punaposkille iltapalaksi. En edes muista koska meillä on viimeksi syöty pannaria, siitä on aikaa vaikka miten. Ohje on sama vanha, maailman paras pannukakku. Tämä maistuu aina – itse tehdyn mansikkahillon kanssa, tai ilman.

Vielä hiukan pyykkikoneen pyöritystä ja iltatoimet, sitten ollaankin valmiina uuteen viikkoon ja uusiin kujeisiin.

Suloista sunnuntai-iltaa!

Tallenna

Aika ihanaa tämä päivän piteneminen! Tuntuu ihan hassulta, kun ulkona ei vieläkään ole aivan säkkipimeää.

Täällä vietetään tuiki tavallista lauantaita, eli arki on koittanut siinäkin mielessä. Käytiin kaupassa ja syömässä, ja seuraavaksi teen ison kattilallisen popcornia ja painun lasten kanssa sohvan nurkkaan katselemaan elokuvaa. Sytytellään kynttilöitä, lämmitetään ja ollaan vain ihan rennosti. Ihan kuten viikonloppuna kuuluukin.

Torstain siivoilin joulua pois, mutta kaikki mahdolliset lisävalot saivat silti yhä jäädä kotia piristämään. Kalenteritontut painuivat vintille, mutta kuisti on täynnä tonttuja ja possuja. Hyasinttejakin on edelleen ja niistä nautitaan kunnes taas on tarjolla kevään hyasintit. Mutta sen suuremmin en kevättä vielä odottele, sillä tämä sydäntalvi on yksi kauneimmista vuodenajoista ja valkoiseen maahan iskevä auringonpaiste älyttömän kaunista pitkän ja mustan syksyn jälkeen.

Ihana tuo pakkasillan sininen hetki, joka alkaa kun aurinko on juuri ja juuri laskenut mailleen. Samaan aikaan niin kylmä, mutta silti tunnelmallinen.

Tunnelmallista lauantai-iltaa.

Tallenna

Muistan tässä taannoin nähneeni telkkarista mainoksen, jossa puhuttiin suomalaisista. Mainos taisi kertoa suomalaisten mausta, mutta siinä mainittiin myös, että tämä on kansa joka “haaveilee viettävänsä lottovoiton jälkeen ihan tavallista elämää“. En järin paljoa katsoa teeveetä, mutta tuo mainos oli mielestäni hauska, ja jäi mieleeni. Kenties juuri siitä syystä, etten juuri näitä kaupallisia pätkiä nykyisin katsele.

Nähtyäni tuon mainoksen, olen sittemmin ajautunut muutamankin kerran lottovoittoaiheeseen keskusteluun. Tiedättehän, niitä kun kukin kohdallaan miettii, mitä tekisit, jos pankkitilille ropsahtaisi ylimääräiset muutama kymmenenmiljoonaa. Esille on noussut haaveita ja unelmia, mutta samalla roima annos sijoituspohdintaa ja viisautta siitä, miten raha laitetaan poikimaan.

Samaan aikaan eletään maailmassa, jossa naistenlehdet rohkaisevat “seuraamaan unelmia” ja “toteuttamaan haaveita”. Meille kerrotaan ihmisistä, jotka muuttavat elämänsä suuntaa, vaihtavat ammattia ja opiskelevat eläkepäivillään. Rohkaisevia tarinoita, jotka väkisinkin saavat jokaisen pohtimaan omaa elämäntilannettaan ja onnellisuuttaan.

Kaikista näistä edellä mainituista ärsykkeistä johtuen, tai sitten vaan (aika ajoin) vilkkaan ajatusmaailmani seurauksena, istahdin tässä joku päivä alas ja jäin pohtimaan, mikä merkitys rahalla oikeasti on unelmiimme, rohkeuteemme, tai siihen, miten otamme elämässä riskejä. Että onko oikeasti jokaisen täysin mahdollista samaistu naistenlehdessä esiteltyyn suunnanvaihtajaan, vai tarvitaanko siihen se lottovoitto ja aimo annos löysää pankkitilillä?

Jos nyt ajatellaan sellainen hypoteettinen tilanne, että pankkitililläsi (tai hyvin sijoitettuna) lepäisi huomenna sellainen rahamäärä, että tietäisit eleleväsi sillä huoletta lopun elämääsi, ja jälkikasvunkin tulevaisuus olisi turvattu, mitä oikeasti tekisit? Enkä nyt siis tarkoita niitä nopeita unelmien toteutuksia, kuten uutta kotia, autoa tai lomamatkaa, vaan ihan sitä koko elämääsi? Menisitkö nykyiseen työhösi silti täynnä intoa, vai haaveilisitko jostain vallan muusta? Nostaisit niin sanotusti kytkintä tämänhetkisestä elämästäsi ja antaisit palaa aivan täysin erilaiseen suuntaan?

Jos taloudellinen elämäsi olisi täysin turvattu, jättäisitkö nykyisen palkkatyösi ja istuisit koulun penkille itseäsi sivistämään? Laittaisit pystyyn unelmiesi yrityksen, koska mahdollinen tappio ei ajaisi sinua vararikkoon? Jättäisitkö hyväpalkkaisen työsi ja siirtyisit johonkin, kenties huomattavasti alhaisemmin palkattuun toimeen, jossa kuitenkin saisit toteuttaa enemmän itseäsi? Vapaaehtoistyötä, jotakin humanitaarista avunantoa ja erilaiseen maailmaan tutustumista, muuttaisitko harrastuksesi työksi tai ryhtyisit vaikkapa kirjailijaksi tai maanviljelijäksi? Vai löytyisikö takataskustasi nippu menolippuja ja silmien edestä valloittamaton maailma? Soittelisit loppuelämäsi lempi instrumenttiasi vain omaksi iloksesi, tai kiertäisit maailmaa lintuja bongaillen?

Lyhykäisyydessään kysymykseni kai on se, mitä sinä tahtoisit oikeasti tehdä, ja kuinka paljon se olisi erilaista verrattuna nykyiseen elämääsi? Vai onko se unelmien elämä juuri tässä ja nyt? Olisitko kansaa, joka haluaa jatkaa ihan tavallista elämää, vai olisitko jotakin aivan muuta?

Pallottelin itse näillä ajatuksilla parikin päivää, ja tajusin, että lopulta omat unelmani olisivat melko tavallisia, ja olisin jotakuinkin sellainen keskiverto suomalainen. Haluaisin käydä töissä ja elää jonkinlaista tasaista arkea. Olisin varmasti yrittäjä, ja käyttäisin palkkatyövoimaa sen verran, että ehtisin myös harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Järjestötoimintaa ja vapaaehtoistyötä, siinäpä ne.
Niin, ehkä haaveilen siis aika tavallisesta arjesta, josta mulla olisi vain varaa pitää vapaapäiviä tarpeen tai toiveiden mukaan.

Ja, tultuani näinkin “tylsään” johtopäätökseen, jäin pohtimaan, mikä merkitys sillä rahalla oikeasti on rohkeutemme ja unelmiemme suhteen? Onko unelmien tiellä oikeasti vain se, että lottovoitto ei osunutkaan kohdalle, vai kenties enemmän se, että pelkäämme yksinkertaisesti epäonnistuvamme? Onko onni kiinni rahasta, tai tuoko raha automaattisesti onnen?

Tänään onni löytyy tuuletetuista vuodevaatteista, perjantai-illasta, tuoreista tulppaaneista, kynttilöistä,  lapsen riemusta ja ilosta sekä eilisen nakkisopan jämistä. Onni on palavan puun rätinä ja pakkasen pauke nurkissa. Se on villasukissa, suklaassa ja siinä, että mikään ei oikeasti ole huonosti.

Ps. Voitin muuten joulun alla 9,60 euroa. Aloittelijan tuuria, kuulemma, joten jätin harrastuksen vielä kun olin voitolla! 🙂

Tallenna

Ja arkea! Tänään se nimittäin alkoi tuo jälkimmäinenkin, ja joululomat on nyt lusittu ja löhötty. Poikaa tosin aamulla lohduttelin, että kohta on jo hiihtoloma. Taisi tuo aikainen aamuherääminen tuntua myös lapsissa kaikkien noiden pitkään nukuttujen aamujen jälkeen.

Me saimme mieheni kanssa vielä mahtavan lopetuksen joulunpyhille, kun juhlimme tiistaina eräänlaisia syntymäpäiviä. Vaikka osa minussa arkea on jo hetken kaipaillutkin, niin juhlallisuuksien jälkeen tuli sellainen hieno olo ja tunne siitä, että tähän lomaan mahtui paljon, ja akut on nyt perusteellisesti ladattu.

Arjessahan ei ole oikeasti mitään pahaa. Sehän on sellaista tasaisen elämän raamia, jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Silti lomat, juhlat ja viikonloput kuuluvat siihen sekaan ikään kuin kontrastia antamaan.

Auton mittari näytti aamulla pyöreät -30°C. Kotona palaa ikuinen tuli, ja vaikka patterit posotavat kuumana, nenänpää hohkaa kylmää ja varpaat ovat aivan jäässä. Nämä ovat ne päivät vuodessa, kun pohdin laminaattien, kokolattiamattojen ja lattialämmitysten mukavuutta.

Pitäkäähän itsenne lämpiminä! 🙂

Tallenna