No niin, kuvapläjäys viikonlopulta. Vähän kuten jo ennakkoon lupailinkin kamerani tänne tyhjentää.

En muuten ole koskaan ottanut noin paljon kuvia noissa blogipäivissä, koska kameran kanssa suhiminen ihmispaljoudessa on vähän niin ja näin. Me kuitenkin menimme sovitusti kollegani Marian kanssa pelipaikalle jo hiukan aikaisemmin, joten oli hyvää aikaa räpsiä (ja kuolata) esimerkiksi noita syötäviä. No, kyllähän me niitä ihan kiitettävästi myös syötiinkin varsinaisen tapahtuman alettua. Meillä oli siis Marian kanssa yksi prokkis, johon olimme lupautuneet heti tapahtuman alkuun, mutta sen jälkeen se syöminen taisikin olla se meidän juttu. Tilan toisesta päästä välillä toiseen kuppikakuille ja takaisin suolaisten pariin.

Iltajuhlaan en sitten kameraa enää kuskannutkaan, joten tässä siis kuvia vain päivän osalta.

Nyt minä (ja kamerani) olemme taas pari päivää Helsingissä, joten toivottelen teillekin ihanaiset puoletviikot, ja aurinkoiset päivänjatkot.

Puspus ja moi!

Tiistaita!

Ja heti kärkeen hurjasti kiitoksia tuosta eilisen postauksen vastaanotosta. Olin ehkä varautunut hiukan toisenlaiseen kommentointiin, mutta olikin tosi lohduttavaa kuulla, että ajatukseni ja tuntemukseni jakaa joku toinenkin. Ja, kuten eilen jo jossain välissä totesin, on se onni, että meitä on niin erilaisia, eikä kaikilla ole pakottavaa tarvetta asua ydinkeskustoissa, saati ruuhka-Suomessa. Erilaisuus nostattaa väillä karvoja pystyyn, mutta harva lopulta olisi valmis prässättäväksi yhteen muottiin. Niin, että täällä on nyt hyvällä omallatunnolla nautittu rauhasta ja rauhallisuudesta, kunnes taas kohdataan hälinä ja vilinä. Ehkä sitä tosiaan osaa jatkossa olla armollisempi itselleen, ja tunnistaa myös paremmin omat rajansa.

Mutta asiasta perunoihin. Tai oikeammin jouluun! Nimittäin mun Facebook ilmoitti mulle eilen vuodentakaisen muiston, jossa olin hehkuttanut ripustaneeni jo paperitähdet Vanhan Herran oviin. Joo, ihan oikeesti meillä näytti vuosi sitten 2.11. tältä! Tosin marraskuun alussa ei ollut vielä tietoakaan, saadaanko keittiöön allasta, saati tasoa, jouluksi. Eli, siinä mielessä elettiin jänniä aikoja, ja varmaan paperitähdillä oli hurjan iso henkinen vaikutus keskeneräisyyden sietoon. Oli miten oli, ja keskeneräisyyttä tai ei, mä taidan tänään kaivaa jokusen joululehden esiin ja vähän fiilistellä joululla. Siitäkin huolimatta, että ulkona on melko “ei jouluinen” keli, ja lämpöasteetkin muistuttavat viime kesästä

Mutta voihan viitta! Samaan aikaan hurjan kätevä ja helppo lämmike, mutta silti aina jotenkin tiellä. Käyttö vaatisi ehkä hiukan opettelua ja totuttelemista, sillä näilläkin keleillä viitta olisi älyttömän hyvän esimerkiksi autolla matkatessa: Ei liian lämmin, eikä liian kylmä. Lisään siis kyseisen vaatekappaleen käytön listaani, johon kirjaan asioita, joita naisen tulisi kai keski-ikään saavuttaessa osata tehdä luontevasti. No ei vaiskaan! Haaveilen vain yhden viitan hankinnasta, mutta koska multa löytyy tämä aikoja sitten ostettu kauhatana, jossa on yhä laput paikoillaan, kyseenalaistan hiukan sitä varsinaista viitan tarvettani. Toisin sanoen, yritän nyt tehdä itselleni jonkinlaisen viittariippuvuuden oikeuttaakseni uuden hankinnan!

Arskaa, arskaa! Nautitaan siitä!

housut|Day Birger et Mikkelsen
neule|By Pia’s
viitta|Lindex
kengät|Zign
koru|Pernille Corydon

Maanantaita ja marraskuuta!

Viikonloppu vierähti tosiaan Helsingissä, ja mukaan mahtui blogipäivää ja -juhlia, leffareissua ja vaikka mitä. Mulla on joitakin kuviakin lauantailta, mutta just nyt ihan pienetkin jutut kotona näyttävät niin kauniilta, että halusin kuvailla niitä. Suokaa siis anteeksi, laitan niitä muita kuvia myöhemmin!

Älkää ymmärtäkö väärin, musta on kiva käydä jossain, ja olen kiitollinen kun arkeen mahtuu myös irtiottoja, mutta juuri nyt oma koti tuntuu taas maailman parhaalta paikalta, ja ruokaakin laitan taas ilolla! Niin kiva kuin välillä onkin syödä ulkona, ei yhteiset ateriat keittiön pöydän vieressä ole hassumpia nekään.

Vuosi vuodelta tulen herkemmäksi kaupungin hälinälle, ihmisvilinälle, melulle ja likaisuudelle. Ja, niin tylsää kuin elämä täällä välillä onkin, huomaan, että ei mua ole tarkoitettu kaupunkien vilinään. Kaipaan rauhaa, hiljaisuutta, ja ihan oikeasti myös yksin olemista. Lauantaina mieheni olisi kovasti halunnut lähteä syömään ennen iltajuhlia, mutta blogipäivän jälkeen kaipasin itse rauhallista hetkeä hotellihuoneessa. Sitä, että kaikki ylimääräinen melu oli hetkeksi suljettu ulkopuolelle, ja verenpaineeni sai laskea. Olen ehkä vähän herkkä, mutta kun aamupalasta lähtien korviin soitetaan jonkinlaista taustamusiikkia, ja ympärillä pyörii jatkuvasti ihmisiä saman verran kuin näen täällä koko viikon aikana, huomaan kaipaavani myös hiljaisuutta.

Tämä kuulostaa ehkä vähän ristiriitaiselta, mutta viikonlopun ehdottomasti paras puoli oli tavata bloggaaja kollegoita, ja saada jälleen kasvoja nimimerkeille. Itselleni ei ole niinkään tärkeintä nuo juhlat ja juhlimiset, vaan se, että saa ihan oikeasti vaihtaa sanan oikeiden ihmisten kanssa, sen sijaan, että aina ajatuksia vaihdetaan blogien ja muun sosiaalisen median välityksellä. Siitä kiitos jälleen toimiston väelle, että jaksavat tällaisia tilaisuuksia järjestää. Mikään some-kanava ei nimittäin korvaa kahden (tai useamman) ihmisen aitoa kohtaamista, ja se kannattaakin muistaa ihan ystävyyssuhteissakin; Vaikka ystävälle voi lähettää ääni- ja kuvaviestejä, kannattaa silti koittaa raivata tilaa myös niille kasvotusten käytäville keskusteluille. Istua hetkeksi yhdessä alas ja nauttia keskustelusta kaikilla aisteilla. Kirjoitettu viesti, nauhoitettu puhe, tai videonpätkäkään ei korvaa välitöntä läsnäoloa ja yhdessä vietettyä aikaa.

Olen koko ikäni ajatellut olevani epäsosiaalinen ja jollakin tapaa myös itseäni siitä sättinyt. Alan kuitenkin vihdoin oppia, ettei kyse ole sosiaalisuudesta tai sen puutteesta, vaan jostakin ihan muusta. Nautin seurasta ja haluan tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vain ole luotu jatkuvan hälinän keskelle. Kenties asian oivaltaminen, ja itsensä tunteminen, myös auttavat tulevaisuudessa: Kun tietää heikkoutensa, on niiden kanssa eläminen varmasti paljon helpompaa.

Me jätimme lauantaina iltajuhlat taaksemme jo yhdeksän aikaan, mutta emme “hälinäherkkyyteni” vuoksi, vaan ihan siitä syystä, että vuodet ovat vieneet suurimman yöelämisen innon meiltä molemmilta. (Vuosi vuodelta sitä on oppinut arvostamaan myös yöuniaan ihan uudella tavalla.) Ravintolan kautta (vatsa täysinäisenä) nukkumaan ja sunnuntaina olikin jo aivan kauhea koti-ikävä. Ja, niin hyvä kuin vanhempien onkin välillä ottaa sitä lapsivapaata ja viettää aikaa yhdessä, lasten luokse on aina ihana palata. Halaavat kädet, rutistukset ja pusut. Ne elämän arvokkaimmat asiat.

Eilinen menikin pyykkikonetta pyöritellessä, laukkuja purkaessa ja kotia lämmittäessä. Ilta vietettiin jalkapallokauden päätöstilaisuudessa ja palkintojenjaossa, joten se kunnon “kotoilu” jäi vielä kokematta. Tänään on kuitenkin aikaa sytytellä kynttilät ja istua kaikessa rauhassa yhteiseen ruokapöytään. Nauttia siitä, että ollaan yhdessä ja maailman parhaassa paikassa, eli kotona.

Tuntuu muuten tuon lauantaisen nukkemeikin jälkeen tällainen kevyt arkiehostuskin ihanan hengittävältä! Ja Vitalis huulissa ihan älyttömän mukavalta!

Älyttömän hyvää maanantaita ja marraskuun alkua.
Vuoden pimein pätkä olisi edessä, mutta koitetaan taistella sen läpi mukavalla tunnelmalla ja oikealla asenteella!
PUS!

Perjantaita ystävät, ja terveisiä Helsingistä!

Tämän päivän ohjelmassa on ollut hyvää ruokaa, shoppailua ja ihan lepäämistäkin. Illalla vielä leffaan Jamesia moikkaamaan.

Nougatissa käväisin myös, ja terveisinä sieltä pientä alennuskoodia teille. Joku sellaista jo lastenhuonepostausten yhteydessä kyselikin, ja nyt mulla olisi teille alennuskoodi viikonlopuksi! Koodi on voimassa lauantain ja sunnuntain, eli ei ihan vielä tänään, mutta huikkaan sen tähän kuitenkin valmiiksi. Siispä:

Koodilla
nougathalloween15
saat -15% alennusta tilauksestasi Nougatin nettikaupassa 31.10-1.11. 2015 välisen ajan.

Itse kävin hakemassa lisää kalkkiamaalia Nougatilta, sillä se lastenhuone jäi “vähän” vaiheeseen. Mutta nyt mä nautin pienestä irtiotosta, ja jätän remontit ja kotityöt pois mielestä.

Toivottelen teillekin oikein mukavaa viikonloppua. Niin, ja pyhäinpäivää ja halloweenia, jotka osuivatkin tänä vuonna samalle päivälle.

Ihan pakko hehkuttaa tätä pipokauden ihanuutta. Olen ollut vähän laiska hiusteni suhteen viimeisen viikon ajan, enkä ole jaksanut tehdä kuontalolle muuta kuin pakolliset pesut. Kotona hiukset on näppärä nostaa päälaelle ison klipsin avulla, ja kotoa poistuessa pipo pelastaa tilanteen. Vähän öljyä latvoihin ja myssy korville. Talviajan helpoin kampaus! Siis jos ei tarvitse ottaa sitä pipoa pois!!! Pari kertaa olen nimittäin joutunut tilanteeseen, jossa onkin pitänyt riisua ulkovaatteet naulakkoon. Pipon alle lässähtänyt tukka on muuten vähintään yhtä nolo kaivaa esiin, kuin kokatessa tahriintunut pusero, jota ei viitsinyt vaihtaa, kun kukaan ei kuitenkaan näe sitä takin alta, tai pohjasta puhki kuluneet villasukat, joita ei vaan raaski heittää menemään. Siinä kun sitten jättää takin päältään, kengät jalastaan ja pipon päästään, onkin kaikkea muuta kuin huoliteltu olo!

Mutta, tänään on kuitenkin se ihana päivä, kun saa istahtaa kampaajantuoliin. Tosin, jos se talvi nyt tosissaan tekee tuloaan, taitaa tämä pipokauden ihanuus jatkua taas jollakin muotoa keväälle asti.

Kiitoksia muuten kaikille Nova Melina -arvontaan osallistuneille!
Arpakone suosi tällä kertaa nimerkkiä Helinä, kommentilla:
Värikylläisyyttä syksyyn..
Golden pussukka oli mun suurin suosikki! :)/12.10.2015 klo 19:54

Aurinkoista pakkaspäivää!

Joka vuosi jossain käydään keskustelua ja kiistelyä erilaisista “lisävalosarjoista”. Että onko ne jouluvaloja, vai tunnelmavaloja, missä kohtaa vuotta on soveliasta viritellä valoja kotiin, saati ulos, missä ne näkyvät kaikille.

Mulle itselleni tunnelmavalojen ja jouluvalojen raja on melko selkeä. Jouluvaloiksi miellän sähkökyntteliköt, ikkunatähdet, ulos kuuseen viritetyt valot ja tietysti kaikki jouluiset valohahmot lumiukosta porovaljakkoon. Tunnelmavaloja taasen ovat erilaiset pallovalot ja pallovalosarjat, kesällä puunoksille viritetyt tunnelman lisääjät ja sitten nämä ihan tavalliset valosarjat kun ne eivät ole yhdistettynä mihinkään muuten jouluiseen, kuten vaikka havupalloon.

Musta se on aika hassua, että juuri täällä meillä Suomessa, kaikki valosarjat jakavat niin jyrkästi mielipiteitä jouluisuutensa vuoksi. Kun jos nyt mietitään vaikkapa hiukan eteläisempiä kohteita, joissa illat pimenevät kesälläkin aikaisin, on erilaiset koristevalot ihan arkipäiväinen juttu. Niillä luodaan tunnelmaa liikkeiden, ravintoloiden ja koko kaupunkien ilmeeseen. Kuinka ihanalle oikeasti näyttää huvipuistot ja tivolit pimeässä! Harmi, että meillä se tarkoittaa yleensä joko koleaa syyssäätä tai myöhäistä iltaa. Tai no, harmi ja harmi. Olen toki iloinen, että talven lyhyet päivät kompensoituvat kesäpuoliskon pitkillä valoisilla päivillä. Mistä päästäänkin kysymykseen, eikö pimeää vuodenaikaa juuri kannattaisi koristaa erilaisilla valoilla? Ottaa kaikki ilo irti asiasta, johon täällä pohjoisessa ei kuitenkaan voida vaikuttaa. Annan täydet pisteet erilaisille valoviikoille ja muille tapahtumille, joilla kaupungit koristellaan taistelemaan pimeyttä vastaan. Enkä tarkoita, että pitäisi kilpailla Las Vegasin kanssa, mutta kuitenkin hyödyntää se pimeyden ja valon kaunis kontrasti.

Näin täysikuun aikaan, meilläkin näkee suunnistaa pimeässä, mutta muuten, täällä katuvalojen ulottumattomissa, yöllinen vessareissu vaatii jonkinlaisen keinovalaistuksen. Niinpä viritin vanhaan lasipurkkiin tunnelmavalot ja nostin sen vanhan kaapin päälle. Piristää kummasti myös muuten harmaata ja synkkää päivää.

Mulle tunnelmavalot, jollekulle jouluvalot.

Kivaa tiistaita!

En tiedä mikä ihmeen raivausinnostus eilen illalla iski, mutta jostain kumman syystä istuttiin sunnuntai-iltaa lattialla ja lajiteltiin vaatteita jääviin ja lähteviin. Tänään kierrätyskeskukselle meni lasti lastenvaatteita, sukasta sydvestiin. Kurahousuja, saappaita toppavaatteita jne. Jollain tapaa innostus kai lähti siitä tosiseikasta, että eteinen on jälleen joutunut ns. kahden kauden väliin, ja pursuaa kengistä, takeista, haalareista ja rukkasista.

Ei varmaankaan olla ainoa lapsiperhe, jossa toimiva eteinen tuottaa välillä päänvaivaa. Vaatteille ja kengille pitäisi olla tilaa, säilytyskalusteiden sellaisia, että isommat lapset voivat itse niitä käyttää, ja kiva tietenkin olisi, että tilaa olisi myös pienempien lasten pukemiseen. Kaiken tämän mahduttaminen kohtalaisen pieneen tilaan, ja siten, että vieraita tervehtisi siisti ja viihtyisä eteinen? Jep, onhan siinä haasteensa.

Meillä arkieteinen, eli tila johon tullaan heti kuistin jälkeen, ei ole välttämättä pienimmästä päästä, mutta 2mx3m kokoisessa huoneessa ongelmaksi tulee kolmella seinällä komeileva oviaukko. Vielä kun kaksi ovista aukeaa eteiseen, ehjää seinätilaa säilytyskalusteille on äärimmäisen vähän. Toki jonkinlaisten (mittatilauksena teetettyjen) liukuovikaapistojen avulla säilytysmahdollisuudet paranisivat, mutta samaan aikaan tahtoisin säilyttää sisustuksen linjan ja “talon hengen” eteistä myöden. Niinpä eteisessä on päädytty avonaulakko/hattuhylly ratkaisuun, korkeaan senkkiin, pystynaulakkoon ja kenkäpenkkiin, joka tarjoaa myös istumatilaa.

Vaikka kalusteet ovatkin “vain” Ikeaa, pidän niistä kovasti, enkä tahtoisi niistä aivan heti luopua. Silti kaikenlaiset avoratkaisut ovat vähän riskialttiita, sillä helposti eteinen päätyy näyttämään täyteen lastatulta ja sekaiselta. Vain neljänkin ihmisen takit ja ulkoilukamat muodostavat aikamoiset röykkiöt. Niinpä ongelmalle piti tehdä jotakin, ja vaatesäilytys järjestää niin, että itse eteisessä on vain kulloinkin päivittäisessä käytössä olevia vaatteita ja kaikki muu, kengistä takkeihin, säilytetään lähellä, mutta siististi ovien takana piilossa.

Kotimme toinen eteinen toimii lähinnä läpikulkutilana, mutta valkoinen antiikkikaappi on aikoinaan hankittu juuri ulkovaatteiden säilytykseen. Koska se ei enää toimi varsinaisesti eteisen kaappina, on sen uumeniin tullut jemmattua kaikkea mahdollista koiranhihnoista, monoihin, kypäriin  ja pieniin nappiksiin. Nyt kuitenkin kävin säilytystilojen kimppuun yläkerrasta asti siten, että valkoinen kaappi sulkee sisäänsä takkiarsenaalin, jota ei tarvita ihan päivittäin, ja työhuoneen (tila kahden eteisen välissä) komeroon sain mahdutettua kenkävalikoiman, josta voi tarpeen tullen vaihtaa popoja eteisen kenkäpenkkiin.

Raivaamisen ja järjestelyn tuloksena sain arkieteisen mielestäni viihtyisään ja rauhalliseen kuntoon. Senkin vetolaatikoihin jäi mukavasti tilaa, ja lasten on helppo ottaa niistä vaatteitaan, ja toivottavasti myös helppo laittaa tavaroitaan niihin takaisin. Koska avonaulakossa säilytetään vain takkeja, sen päälle ja hyllyille sain säilytykseen lasten kenkiä ja yhdet omat nilkkurini. Omat huivini säilytän korikasseissa, jotka samalla pehmittävät eteisen tunnelmaa. Tilaa jäi hyvin myös kynttilöille, ja lopputulokseen olen todella tyytyväinen.

Nyt kun makuuhuoneen komeroista on poistettu vauvahaalarit ja toppatöppöset, yläkertaan muodostui hyvä säilytystila kausivaatteille, joita ei alakerrassa tarvita ollenkaan. Aikamoinen homma, mutta kylläpä teki hyvää! Tuntuu melkein, kuin olisi saanut kotiinsa lisää neliöitä!

Juuri nyt eteinen onkin varmaan talomme siistein huone. Pikkuisen vaiheessa tuo karsinta ja lajittelu vielä, mutta eiköhän se tuosta illan aikana oikene.

Toivottelen oikein mukavaa uutta viikkoa!

Tallenna

Tallenna

Se olisi sitten talviaika. Yhden tunnin verran saatiin lisää tähän sunnuntaihin, ja ihan kiva, koska tuli nukuttua melko pitkään. Onhan tämä kellojen siirtely vähän hassua, mutta toisaalta eipä tuo nyt maailmaa niin kauheasti horjuta. Tunti sinne, tunti tänne…

Mutta, talviajasta sähkönkulutukseen! Yhteistyössä Indiedaysin ja Ilovirran kanssa lupasin kertoa teille hiukan uudesta, vasta lokakuun alussa aloittaneesta, sähköyhtiöstä. Jos nyt heti tuli mieleen niinkin tylsä asia kuin sähkölasku ja sähkösopimus, niin annapa minä kerron, miksi halusin kirjoittaa juuri tästä sähköyhtiöstä!

Ilovirta on nimittäin sähköyhtiö, joka haluaa tehdä hyvää niinkin arkisella asialla kuin sähkölaskulla. Sähköyhtiön idea on, että jokaisen sähkölaskun yhteydessä asiakas lahjoittaa 1, 3 tai 5 euroa kuukaudessa valitsemaansa hyväntekeväisyyskohteeseen. Käytännössä kyseessä on siis yhden kahvin, tai suklaapatukan, suuruinen summa, joka sen enempää lahjoittamista miettimättä, napsahtaa joka kuukausi lyhentämättömänä Ilovirran asiakkaan valitsemalle kohteelle. Mikäli siis valitset lahjoittaa kuukaudessa vain euronkin haluamallesi kohteelle, se euro menee hyväntekeväisyyteen yhtenä eurona. Täysin lyhentämättömänä ja kokonaisuudessaan. Lahjoitettavat summat ovat pieniä, ja euron tai muutaman heitto sähkölaskussa tuskin ajaa ketään konkurssiin. Silti pienistä puroista kasvaa suuria virtoja, ja mikäli jokainen meistä maksaisi sähkölaskunsa yhteydessä sen ylimääräisen euron, olisi hyväntekeväisyyteen menevät summat huomattavia.

Suomessa sähkön hinnoissa ei juuri ole eroa. Hinnat ilmoitetaan sentti/kilowattitunteina, ja kalleimman ja halvimmankin sähköyhtiönkin ero vuositasolla on n. 10€. Ilovirta ei lupaakaan olla jatkuvasti se halvin yhtiö, mutta tarjoaa sähköä edulliseen hintaan, joka mahtuu varmasti Suomen hintahaitariin. Ja, koska sähköyhtiö tekee yhteistyötä suurimpien hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa, sen toiminta halutaan pitää puhtaana ja eettisenä. Niinpä Ilovirran sähköstä 100% on uusiutuvaa.

Vesivoimalaitoksen valli on meidän tavallinen ulkoilupaikka.

Ilovirta haluaa olla kiltein sähköyhtiö, ja tähän kiltteyteen kuuluu uusiutuvan sähkön ja hyväntekeväisyyden lisäksi asiakasystävällisyys; Sähköyhtiö haluaa nimittäin tehdä sähkösopimuksen tekemisestä helppoa ja vaivatonta puhumalla samaa kieltä kuluttajan kanssa. Niinpä sähkösopimusta tehdessäsi sinun ei tarvitse tietää sulakekokoja ja muita ihmeellisyyksiä, vaan riittää, että kerrot millaisessa, ja minkä kokoisessa, talossa asut, ja kuinka monta henkeä talouteen kuuluu.

Ilovirran kanssa yhteityötä tekevät suuret ja tunnetut järjestöt: Roosa Nauha / Syöpäsäätiö,  Suomen Punainen Risti, Unicef, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto.

Miettiessäni itse lahjoituskohdetta, päädyin kahteen järjestöön, joita en ehkä vielä ole tukenut sillä tavoin, kuin olisin halunnut; Suomen luonnonsuojeluliiton, joka valtakunnallisena järjestönä vaalii luonnon monimuotoisuutta, kestävää elämäntapaa, ympäristönsuojelua ja kulttuuriperintöä. SLL on itselleni järjestö, joka pitää huolta siitä, että luonto säilyy monimuotoisena ja kauniina myös lastenlapsilleni. Valitsin myös Suomen Punaisen Ristin, joka rientää apuun katastrofien ja onnettomuuksien sattuessa ja kouluttaa kansalaisia varautumaan niihin. SPR myös kannustaa meitä hoitamaan terveyttämme ja pitämään huolta toisistamme. Koska itse en voi luovuttaa verta, koen, että voin auttaa tällä tavoin.

Mutta hei, nyt olisi luvassa koko blogihistoriani kiltein arvonta!

Nimittäin Ilovirta kysyy teiltä kolmea tärkeintä sähköä kuluttavaa laitetta, joista ette haluaisi luopua? Kertokaa myös mikä mukana olevista organisaatioista ansaitsisi mielestänne 50€:n lahjoituksen.

Kaikkien vastausten joukosta arvotaan yksi, ja 50 euroa siirtyy lyhentämättömänä siinä esitetylle järjestölle. Ollaan siis kilttejä ja laitetaan hyvää eteenpäin! Jättäkää vastauksenne kuitenkin viimeistään tiistaina 27.10. 2015.

Rauhallista sunnuntaita.

Lauantai-iltapäivää!

Sitä alkaa syysloma olla takana päin, ja viikonlopun jälkeen alkaa taas tavallinen arki. Meillä pikkuisen uudenlainen, ja tavallaan myös odotettu.

Syyslomaviikolle ei alunperinkään oltu ajateltu mitään ihmeellistä, ohjelmaa, mutta toki on kiva, kun välillä on ajanjakso, jolloin ehtii tehdä niitä juttuja, joihin arkena ei muka tunnit riitä. Tällä viikolla onkin tullut tehtyä monia hommia, jotka ovat jääneet roikkumaan ja odottamaan “parempia aikoja”, ja esimerkiksi eilen ehdin viettää aikaa kummityttöni kanssa. Esikoinen on edelleen reissussa vanhempieni kanssa, ja palailee lomaltaan huomenna. Jopa oikein odotan sitä tavallista sunnuntai-illan tunnelmaa ja koko perheen yhteistä aikaa.

Tänään päivä vierähti melko pitkälti Turussa. Asiana oli hankkia jonkinlaista naamiaisvarustusta Indiedaysin tuleviin Blog Awards -juhliin, joihin pitäisi kai pukeutua tänä vuonna halloween-henkisesti. Mitään kokopuku costyymia ei oltu hakemassa, vaan lähinnä asusteita, joilla juhlavaatteet voi muuttaa teemaan sopivaksi. Miehelle löytyikin nopeasti se, mitä oltiin ajateltu, mutta itse palasin kotiin tyhjin käsin. Tai no, ostin peikonlehden, mutta en taida se kainalossa kuitenkaan juhlia.

En edes muista, koska olisin viimeksi ollut jossain naamiaisissatai temajuhlissa, ja täytyy sanoa, että teemasonnustautuminen on mulle jotenkin äärimmäisen vaikeaa. Ajatuksena olisi juhlia tuossa samaisessa tyllihameasussa, mitä käytin ystäviemme häissä, ja asustaa sitä teemanmukaisesti hounted circus tyyliin. Tarjonta tuntui kuitenkin kattavan halloweenin osalta kaiken muun, paitsi sen, mitä itse etsin. (Sikäli kun edes tiesin, mitä etsiä.) Kasvovärit ja maskeerauskin ovat niin osaamiseni ulkopuolella, että nyt lyö pää vain ihan tyhjää. No, mutta onneksi on vielä melkein viikko aikaa. Eikös ne kuningasideat yleensä tule sillä lailla ihan tyhjästä ja yllättäin!?

Koska päivä kaupungilla tuntuu tällaiselle maalaiselle varsin raskaalta, loppu lauantai kuluu kotona rentoillen ja pyjamahousuissa. Taidan siis keittää kahvit ja nostaa puolukkapiirakan pöytään sillä välin, kun mies sytyttelee saunan pesää.

Rentoa lauantaita ja mukavaa viikonlopun jatkoa!

Hello kaverit!

Täällä lomaviikko lähenee loppuaan ja sää vain muuttuu syksyisemmäksi. Pikkumies läksi tänään vanhempieni kanssa loppuviikoksi reissuun, ja me tytöt ollaan nautiskeltu rauhallista kotipäivää. Lastenhuoneen muutostyöt ovat nyt olleet pari päivää katkolla, kun on ollut vähän muuta puuhaa, mutta eteenpäin mennään ja siihen tuli tsemppiä uusien hankintojen myötä. Nimittäin tilasin Nougatila vähän piristystä lastenhuoneen uuteen ilmeeseen. Noita numero 74:n ja Tellkiddon tuotteita laitoinkin jo aikaisemmin tuohon inspispostaukseeni, ja ne istuvat kalkkimaalattujen seinien kanssa yhteen kuin nenä päähän! Eilen piipahdettiin myös nopeasti Ikeassa,ja onnistuin löytämään vielä yhden tuollaisen korin, johon sai upotettua mukavasti kasan pehmoleluja.

Vielä on paikat levällään ja tavarat hujan hajan, mutta eiköhän tuo huone tuosta ojennukseen saada. Laitan sitten niitä laajempia kuvakulmiakin teille.

Just nyt on vähän sellainen fiilis, ettei tee mieli tehdä oikein mitään, mutta kaipa sekin on välillä sallittua. Eli mahdollisimman rennon illan pariin mars. Teille toivottelen samanlaista!