Huomenna juhlitaan, nimittäin ihanien ystävien häitä!

Tämä ilta hurhati juhlavalmistelujen parissa, askarrellen ja juhlapaikkaa koristellen. Hyvässä seurassa ja uskomattoman hyvässä tunnelmassa.

Vaatteet on katsottu koko perheelle valmiiksi. Pari paitaa kaipaa vielä huomenna silitysrautaa, ja lasten jatkokamppeet pakkaamista. Lämpörullaa ja puuteria, niitä mahtuu varmasti myös huomiseen ennen hoohetkeä.

Rakkauden (ja naurun) täyteinen viikonloppu edessä. Voi että tätä on odotettu!

Mahtavaa viikonloppua myös teille!

Nyt on tiedättekös jotenkin ihan tosi syksyinen fiilis. Täällä sää on ollut sumuinen aamusta alkaen, eikä päivä tunnu valkenevan sitten ollenkaan. Eilen oli jopa pakko laittaa pattereihin muutamaksi tunniksi kierto päälle, kun kosteus ja koleus puskee sisään, vaikka ulkona suhteellisen lämmintä onkin.

Ostin kolme koristekaalia maljakkoon ja syksyisen lehden fiilistelyyn. Tähän aikaan vuodesta jopa oranssi näyttää hyvältä!

Syksyn tunnistaa täällä myös ikävästä hajusta, joka valtaa koko kylän. Hassua, että sitä kestää minkä tahansa lannantuoksun, mutta niinkin puhdas tuote kuin peruna, tekee kuvottavan olon joka syksy. Vuodenajasta kertoo myös se, että jouduin taas vuoden ensimmäiseen liikenneruuhkaan tiistaiaamuna. Kun kotipihasta piti kääntyä vasemmalle, jouduinkin odottamaan ainakin kymmenen ajoneuvon ohiajon, ennen kuin pääsin maantielle. Täkäläisittäin siinä on jo varsinaiset ruuhkanainekset.

Lehden viimeisillä sivuilla mainostettiin jo seuraavaa numeroa. Joulunumeroa! Kaupastakin bongasin jo joulusuklaalevyt, joten eipä kai tässä mene kauaa, kun saa lämmitellä glögimuki kädessään!

Varsin syksyistä, mutta kaunista torstaita!

Yhteistyössä Indiedaysin ja Garnierin kanssa

Puhutaanpa hetki hiuksista! Nimittäin Garnier Nutrissen Truly Blond -hiusvärit haastoivat minut pohtimaan omaa hiusidentiteettiäni ja omaa matkaani luonnollisesta hiusväristäni tähän nykyiseen lookiin.
Omat hiukseni ovat viimeisten parinkymmenen vuoden aikana nähneet väriä mustasta lähes paperinvalkoiseen, mutta iän karttuessa olen tainnut oppia, ettei tätäkään asiaa kannata ottaa liian mustavalkoisesti.
Ennen blondi tarkoitti vaaleaa ihan koko rahalla, ja kun mentiin tummaan, mentiin sitten ääripäähän siinäkin. Nykyinen hiusvärini tuntuu niin omalta ja luonnollisesta, että  on melkeinpä vaikeaa edes kuvitella itselleen hurjan radikaaleja värjäyksiä. Tämä, viimeisen raskauden aikana löytynyt puolivaalea ja vaalein raidoin höystetty kokonaisuus, istuu mielestäni paisti hiuksiini myös luonteeseeni.
Vei noin 30 vuotta löytää sisäinen kukkaistyttöni, luonnonlapsi jonka hiuksilla keikkuu aina kesä. Viihdyn kuitenkin auringon suutelemassa puolivaaleassa lookissani, enkä tunne minkäänlaista tarvetta siirtyä sen tummempaan tai vaaleampaa. Mulle Truly Blond on ennen kaikkea luonnollisuus ja helppous. 

Koen hiusvärin yhdeksi vaatteeksi, asusteeksi, jonka tulisi sopia jokaiseen asuusi. Samoin kuin hiusväri, myös tyylini on vuosien saatossa vakiintunut. Kuulen usein, että pukeudun kotini sisustukseen sopivasti, ja kaipa nuo molemmat filosofiat kumpuavatkin jostakin kukkaistytön sielunsyövereistä. Luonnollinen värimaailma on aina turvallinen, oli kyse sitten hiuksista, vaatteista tai sisustuksesta.

Oma luonnollinen hiusvärini on äärimmäisen “suomalainen”. Kahden pellavapäisen lapsen äitinä miellän itseni luonnollisesti Truly Blondiksi, vaikka oma hiukseni aikanaan muttuikin maantienväriseksi. Mustanruskeat ja ääripään brunettekokeilut ovat aina kaatuneet siihen, että näytän valjulta tummissa hiuksissa. Tumma hiusväri vaatii mielestäni tummat ja selkeät piirteet, tai ainakin huolitellun meikin, jolla niitä luonnollisia piirteitä on korostettu. Omat piirteeni ovat kovin vaaleat ja valjut, kulmat hennot ja huomaamattomat, ja ilman meikkiä niin vahva vaalea, kuin kovin tummakin sävy, näyttää kasvoillani luonnottomalta. Itselleni paras mittari oman hiusvärin löytämiseen onkin ollut se, miten luonnolliselta näytän ilman meikkiä ja ehostusta. Kun heti aamulla herätessä tuntuu, että hiukset, ja muu osa päätä, ovat samaa sarjaa, ollaan melko täydellisessä tilanteessa.

Nykyisestä hiusväristäni löytyy luonnollisia sävyjä laidasta laitaan. On viileämpää tummanvaaleaa, hehkuvaa lämmintä ruskeaa, kullanvaaleaa ja kirkkaampaa vaaleaa. Yhdessä ne antavat fiiliksen auringon vaalentamista hiuksista, vähän kuin oma luonnollinen värini, mutta kuitenkin paranneltu versio. Kevyt vaalennus antaa aina jonkinlaisen fiiliksen auringon hehkusta ja kesän vaalentamista kutreista, ja niinpä poimin Garnier Nutrissen Truly Blond -hiusväreistä tuotteen, joka paitsi vaalentaa luonnollsesti ja hellävaraisesti, myös näyttää luonnolliselta ja värjäämättömältä. Luonnonvaalea Natural blonde -tyyli syntyy vaalentavalla suihkeella, joka on helppo ja huoleton suihkia hiuksiin, ja joka vaalentaa hiuksen sävyä luonnollisella asteikolla. Tuote jätetään hiuksiin, ja sen tehoa voi säädellä auringon tai hiustenkuivaajan avulla. Mikäli siis etsit tuotetta, jolla voisit kotikonstein helposti vaalentaa kutrisi tällaiseen puolivaaleaan ja luonnolliseen sävyyn, Lightening Spray lupaa olla apusi.

Truly Blond tarkoittaa meille kaikille kuitenkin jotakin erilaista, ja koemme vaaleat hiukset kukin tavallamme. Se, mikä toiselle on vaaleaa, on toiselle vielä brunettea – ja sama käänteisenä. Oman sisäisen blondisi voit kuitenkin testata Garnierin sivuilla, jossa testitulos kertoo paitsi Truly Blonde -tyylisi, myös vinkit siihen, miten kyseinen look syntyy kotona. Blondaus ja kotivaalennus eivät nimittäin enää tarkoita äärimmäisen vaaleaa värikypärää, vaan Truly Blond voi olla mitä erilaisemmilla ja luonnollisemmilla tavoilla.

Testaa millanen truly blond sinä olet ja osallistu arvontaan!
Jaa suosikki Blond Lookisi Instagramissa hashtagein #gotrulyblonde sekä tuloksestasi riippuen joko #trendyplatinum #classichighlights #naturalblond tai #beachblond
Kilpailukuvassa voit olla sinä itse, kaverisi tai vaikka joku julkkis!
Palkintona on 150 euron lahjakortin nelly.com -verkkokauppaan sekä vuoden Truly Blonde -tuotteet haluamassi sävyssä.

Kilpailun löydät täältä, ja ohjeet sekä säännöt täältä.

Muutama räpsy eteisestä. Siis siitä, jota ei kyllä eteisenä käytetä, kun kuljemme toisesta ovesta, mutta tämä on sellainen läpikulkutila, jonka funktiota pohdinkin jo keväällä Risteyskohta -postauksessa. Listojen myötä päästiin taas tässäkin huoneessa eteenpäin. Vielä tosin puuttuu työhuoneen oven karmilistat, sähkökalusteiden vaihto, sekä pienen tuulikaapin laitto, mutta muuten alkaa olla aika valmista. Facebookista löytyy kansio, jossa on enemmän vaiheita eteisen rempasta, mikäli ne jotakuta kiinnostaa.

Loppuun vielä ennen ja jälkeen -kuva. Punaisempi on räpsäisty ennen kuin muutimme taloon, ja valkoisempi tänä aamuna.

Uusi viikko, uudet kujeet! Mahtavaa maanantaita!

Vaikka perjantaina maalit ja työkalut hetkeksi roudattiinkin pois jaloista, ei tässä mitään sen pidempää taukoa otettu lista-asioista. Eilen paukkui taas listaa paikalleen, ja sunnuntai menee maalauspuuhissa. Vaan ihan mielelläänhän tätä tekee, kun palkka on mitä parhain!

Maalina käytetään tällä kertaa meille ihan uutta merkkiä; Blogikollegani Marian perheyritys piffasi meille Colorian puolihimmeän Design Kalustemaalin, jolla saadaan yhtenäinen kulutusta ja puhdistusta kestävä maalipinta niin jalkalistoihin, karmeihin kuin oviinkin. Ja noi listathan on maalattuna niin ihanat, että huokailen yhä niitä katsellessani. Ja hehkutan yhä sitäkin, että huoneista tulee vaan niin paljon siistimmän näköisiä, kun ne listat vihdoin on paikallaan!

Mutta nyt mä painun välillä syömään jotain pikaista (ja todennäköisesti epäterveellistä), jotta pääsen taas jatkamaan puuhiani. Laitan teille sitten kuvaa tästäkin eteisestä, kun saan valmista!

Leppoisaa sunnuntaita!

Taas perjantai!?!

Jos pääsiäistä edeltää hiljainen viikko, niin tätä viikonloppua on kyllä edeltänyt kiireinen viikko. Hitsi, mutta on taas yhteen viikkoon mahtunut! Eilen jopa löysin itseni tilanteesta, jossa istuin vessassa ja söin samalla protskupatukkaani, joilla jouduin korvaamaan kaikki kunnon ateriat. Ihan jo pelkästään harrastukset ja siihen liittyvä logistiikka kuljetuksineen pitää kiireisenä, mutta tällä viikolla siihen on saatu ynnätä vielä edestakaista mummula-ajoa, ja kampaamo, sekä parturikäyntejä. No, muta nyt on koko porukalla frisyyritkin kunnossa ensi viikonlopun juhlallisuuksiin.

Täällä on maalipytyt ja työkalut siivottu hetkellisesti pois jaloista ja viikonlopun vieraita ajatellen koitettu laittaa vähän paikkoja kuntoon. Vielä iltapäivällä tulee puuseppä laittamaan keittiön kaapistojen alle sokkelin, mutta sitten saa taas tämä säätö olla hetkellisesti tauolla. Mutta, kuten kuvista näkyy, niin kyllä noi listat vaan niin ihmeitä tekee. En voi olla ihastelematta niitä!

Ulkoa olen vielä pelastellut viimeisiä hortensian oksia kaatosateelta turvaan. Ai että mä niin tykkään noista, ne on niin yksinkertaisen kauniita ja näyttäviä.

Oma kuontaloni jatkaa tätä puolivaaleaa eloaan ja tutut raidat laitettiin taas eilen. Pikkuisen tosin kirkastettiin vaaleimpia kohtia entiseen verrattuna, mutta eipä tuo muutos nyt kuvissa varmaan näy. Mutta omaan silmään kokonaisuus on kyllä uskomattoman freesi jos vertaa siihen peilikuvaan, jota vilkaisin vielä keskiviikkona.

Löysin vaatehuoneesta unohtumaan päässeet 2nd Day:n farkut ja valkoisen (by pias) puseron kanssa niistä on nyt muodostunut mun lemppariasu. Valkoiset conssit olivat jo kaikkea muuta kuin valkoiset, mutta pari settiä pesukonetta, ja uudet nauhat, tekivät ihmeitä niillekin. Pakko on varmaan hyvästellä kesäkengät kevättä odottelemaan.

Ei mulla varmaan mitään oikeaa asiaa ollut, mutta tässäpä nyt viime päivien kuulumiset noin niin kuin pähkinänkuoressa.

Toivottavasti sää viikonlopuksi vähän paranee, mulla on nimittäin kova hinku päästä vähän luontoretkeilemään. Kepeää perjantaita ja sulavaa laskeutumista viikonlopun viettoon!

Niinhän se yleensä menee, että silloin kun olis hyvä draivi päällä ja maalit sun muut työkalut leviteltynä pitkin lattioita, tuleekin jotain muuta. Tällä kertaa tuli oksennustauti, ja vaikka omalta osaltani yökötys loppuikin, niin olo on kyllä hutera kuin mikä. No, onneksi nämä taudit ovat pikaisia vieraita, ja kohta ei edes muista, että tässä on jotain pientä maalaustaukoa pidetty.

No mutta ykästä mukavampiin juttuihin ja tällä kertaa projektiin makuuhuone. Tämä prokkis ei tosin ole vielä alkanut, eikä alakaan ennen kuin nämä nyt työn alla olevat jutut saadaan valmiiksi, mutta hyvin suunniteltuhan on ihan jo puoliksi tehty, joten aikani kuluksi olen vähän haaveillut tulevan makuuhuoneen lookista. Myöskin usko tämän projektin ajankohtaisuuteen lähitulevaisuudessa kasvoi noiden listojen myötä. Kyllä ne kaikki tästä – pikkuhiljaa!

Jossain kohtaa vieraannuin ihan täysin Pinterestistä, mutta nyt kun pää on täynnä suunnitelmia, huomasin sen jälleen palvelevan paremmin kuin hyvin. Onhan Instagram myös täynnä inspiroivia kuvia, mutta pinnaamalla ne just itseä puhuttelevat, saa talteen parhaat inspikset. Niinpä olen viime päivinä taas kunnostautunut Pinterestin käytössä. Pinterest-tauluni löytyvät täältä, ja makuuhuonetaulu, josta kaappasin nyt muutaman screenshotin, löytyy täältä.

Nappasin kuvia katsellessani muutaman jutun, johon oma silmä tällä hetkellä tarttuu. Alla pieni lista, jonka kanssa aion siis tulevaisuudessa ryhtyä makuuhuonetta sisustelemaan.

Luonnolliset värit: Valkoisen, beigen ja harmaan sävyt…
Luonnolliset materiaalit: Puu, pellava, puuvilla, lampaantaljat, juutti…
Kalkkimaalatut seinät.
Matala vuode / tai ei ainakaan alhaalta avoin vuode.
Erilaiset vuodekatokset (pölyongelma?), korit, bambuhuonekalut, cotton lamp, valkoinen lattia…

Jeps, mutta nyt takaisin tähän päivään, ja jos vaikka vähän saisi maalattuakin.

Kivaa keskiviikkoa!

En tiedä, kuinka tarpeellinen höyläpenkki lopulta keittiössä on, mutta siinä se nyt tosiaan seistä tönöttää ja tuntuu, että se olisi ollut siinä aina! Eilen jo blogin Facebook-seinälle laitoinkin kuvan mun uudesta keittiöapulaisesta, joka tosiaan kannettiin ulkovaraston vintiltä nyt suoraan keittiöön. Idea tuli jo viime talvena/aikaisin keväällä, yhdestä sisustuslehdestä, jossa oli (tosin sellainen kaunis täysin entisöity ja sileäpintainen) höyläpenkki olkkarin sivutasona. Käytiin katsomassa tätä tuolla varastossa silloin, mutta pimeässä oli mahdoton hahmottaa penkin kuntoa, ja se tuntui jotenkin vielä paljon enemmän elämää nähneeltä. Taisi äiti ja isä taas hetken mielessään eilen huokaista, kun illan päätteeksi tarvittiin kantoapua, jotta höyläpenkki saadaan keittiöön.

Penkin iästä kertoo jo ihan sen korkeuskin, tämä on nimittäin matala kuin mikä (puoleen reiteen), vaikka aikuisten käyttöön tehty onkin. Ergonomisesti tästä ei siis ole keittiöön työtasoksi, mutta korkeus on täydellinen ikkunan eteen, ja siinä se saa nyt olla möllöttää yrttiruukkujen alla. Jalassa on vielä tuollainen näppärä hyllytaso, johon mahtuu sisustuslehdet sievään nippuun.

Voihan tälle tietty joskus keksiä jotain ihan oikeaa työtäkin, mutta onpa se ihan kiva vain pöytänäkin. Nyt tuntuisi hassulta vaihtaa postimerkin kokoinen pikkupöytä takaisin ikkunan eteen. Tämä massiivinen ratkaisu miellyttää omaa silmääni ihan valtavasti. Ja tukeva se on ainakin kuin mikä!

Ei lainkaan hassumpi tämä apulainen!

Huisia uutta viikoa!

Voi jestas! Ehdin jo luulla, etten näkisi tätä päivää ikinä! Siis listoja paikallaan. No, nyt niitä voisi tuijotella vaikka lopun iltaa. Just täydelliset, eikä purut ja villatkaan enää pynkää esiin seinän ja lattian välistä. Tämä tietää myös hurjasti siistimpää kotia ja tietty ihan hitosti siistimpää fiilistä!

Ilman vanhempieni apua ei kyllä olisi tästäkään selvitty. Kahden pienen lapsen kanssa joka hemputin kulman miettiminen ja listojen paikalleen passaaminen kun on jonnin verran työlästä. Varsinkin kun ei ole mikään alan ammattilainen. Vielä maalia pintaan, ja ne on ihan täydelliset.

Joitakin paikkoja pitää nyt lattiasta vielä maalata, kun en ole aikoinaan sutinut ihan nurkkiin asti, ja myös kynnyslistat saavat vielä lattiamaalin ylleen. Kattolistat suditaan samalla maalilla, kuin katot on maalattu, ja oviin ja karmeihin käytetään sitten eri sorttia. Maalaamisen jälkeen myös nuo listojen koristukset tulevat paremmin esiin, mutta jalkalistan kauneus nyt näkyy aika hyvin tuossa muurin ympärillä.

Turha varmaan sanoa, että olen aika huikean onnellinen tämän sunnuntain jäljiltä.

Mutta nyt iltapuuhailuja, ja sitten pensseli käteen kun talo vähän hiljenee. Suloista sunnuntai-iltaa myös teille!

Pöh, minä tänne eilen ehtinytkään. Asioilla juoksemiseen meni koko ilta, ja melkein voisi sanoa, että ihan sen vuoksi, että taas lähdettiin merta edemmäs kalaan. Se oikea karmi-/peitelista löytyi nimittäin sieltä samasta aarreaitasta kuin the jalkalistakin. Mahtava paikka perinnerakentajalle tai -remontoijalle. Palvelun henki on, “sitä, mitä ei ole, sitä tehdään”.

Että onhan tossa nyt puhdetta seuraaviksi viikoiksi. Ei pitäisi käydä aika pitkäksi.

Alla kuva siitä unelmieni jalkalistasta. Siellä se oli vanhassa aitassa satojen serkkujensa kanssa, mutta haravoiva silmäni osui juuri siihen oikeaan. Rakkautta ensi silmäyksellä! Etsimiseen ei mennyt kuin 20 sekuntia, kun päästiin oikeaan paikkaan. Se vähän kuin huusi nimeäni!

Tänään nautiskellaan kuitenkin myös jalkapallosta; Äidit vastaan pojat tempaus. Kunpa kunto kestäisi!

Ihanaa viikonloppua!