Ja jälleen perjantai! Tuntuu, että viikot kiitävät taas sellaista vauhtia, ettei kyydissä tahdo pysyä. Toisaalta en ole ollenkaan varma, haittaako se, että syksyn viikot vähän nopeammin tuntuvatkin menevän ohi. Tällä logiikalla oltais taas nopeasti keväässä! 🙂

Vaikka syksyn pimeys ja koleus ovatkin vielä kaukana, huomaan jonkinlaisen orastavan syysväsymyksen merkkejä. Tai oikeastaan tuntuu hiukan siltä, että kyllähän tässä nyt vielä jaksaa, mutta voi hitsi kun olisikin kiva marraskuussa muuttaa Muumilaakson ja nukkua pitkän talven yli. Mikäs siinä herätä huuliharppumusiikkiin, kun linnut taas laulavat ja puroissa solisee. No, saduista todellisuuteen, en mä oikeasti nyt niin väsynyt ole, että voisin maata aloillani pari kuukautta, mutta huomaan kyllä iltaisin, että kynttilän hämy ja villasukat tekevät olon niin raukeaksi, että sohva tuntuu jumalaiselta selän alla.

Sohvan vetovoimasta huolimatta (tai juuri siitä viisastuneen), mä olen kuitenkin aika ylppis itseeni. Ja syy on siinä, että noin niin kuin yleisesti mä olen painunut pehkuihin iltaisin jo ennen ilta kymmentä. Ja sehän on mun kaltaiselta iltojen venyttäjältä aika huikea suoritus. Ja voin kyllä sanoa käsi sydämellä, että fiilis on aamulla ihan eri riippuen, siirtyykö pahnoille kymmeneltä vai yhdeltätoista. Suosittelen siis lämpimästi juuri sitä kymmentä! 😉

Tämä perjantai alkoi täällä siivouspäivänä ja jatkuu jonkinlaisena juoksevien asioiden päivänä. Osa niistä jutuista liittyy onneksi pikkuisen remontinkin etenemiseen, joten juoksen asioiden kanssa ihan mielelläni. Kenties saatte vielä tänään pienen maistiaisen sitäkin lajia.

Mä yritän pitää vielä kynsin hampain kiinni sukattomasta elämästä ja kesäisemmistä kengistä. Ainakin tämän, niin sanotun intiaanikesän ajan, syksyn nilkkurit saa vielä odotella ihan rauhassa sesonkinsa alkamista.

Perusmukavaa perjantaita teillekin! Ei muuta kuin pöydänjalka leuan alle, ja iltapäivänokosille! 😉

Varsin vihreää ja piikikästä torstaita!

Taisin jo kertoakin, kuinka 1990-luvun viherkasviöverit alkavat kohdallani helpottaa, ja lämpenen jälleen muillekin kuin leikkokukille. Pianon päälle hankintalistalla on peikonlehti, mutta sitä odotellessani käännyin pihan antimien puoleen. Pari oksaa hevoskastanjasta maljakkoon ja ruukkuun, ja kas, viherkasvivimma on hetkeksi helpotettu!

Hevoskastanjan (tai tarkemmin balkaninhevoskastanjan) piikkipukuiset hedelmät on muuten älyttömän kauniita nekin ihan sellaisenaan. Niitäkin voisi kerätä koristeeksi johonkin vatiin tai maljakkoon. Helppo ja halpa tapa sisustaa, ja ovat taatusti maatuvaa tavaraa. Otin niistä jopa lähikuvankin, mutta hups, koneen käynnistyslevy on taas täynnä, ja kuvista siirtyi vain muutama ensimmäinen koneelle. Eli näillä mennään! 🙂

Tänään on aurinko hellinyt oikein kunnolla, ja kauniin sumuisen syysaamun jälkeen ollaan saatu nauttia kauniin aurinkoisesta syyspäivästä. Näitä kun olisi lisää tiedossa, niin eiköhän tästä loppuvuodesta kunnialla selvitäkin.

Minä lähden nyt nauttimaan illasta naisporukalla ja toivottelen teille ihan mahtavat torstain jatkot! Hip ja hei!

Elämän pienet, mutta samalla niin suuret ilot! Naurut, joilla murheetkin kaikkoaa ja hymyt, jotka tarraavat omiinkin suupieliin, vaikka ne muuten tahtoisivat kääntyä väärinpäin. Kaksi pientä ilopilleriä, maailman parasta lääkettä; Mun pingviinitiimi!

Aurinkoa päiväänne!

Puserot on me&i:n 16.9. julkaistavasta uudesta mallistosta.
Molemmat blogin kautta saatuja / sponsoroitu

Tiedättekö sen mahtavan tunteen, kun ihan ykskaks yllättäin tarjoutuu mahdollisuus viettää aikaa ihan vain itsensä kanssa? Myönnän, etten aina osaa nauttia tilaisuudesta, ihan siten kuin ehkä haaveilen, mutta tänään pääsin aika lähelle ihan täydellistä omaa aikaa.

Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään, tiedätte, että nautin suuresti hiljaisuudesta ja yksinolosta. Mulle on suurta luksusta olla yksin kotona, hipsutella hiljaa villasukissani ja nauttia omasta seurastani. Siitä, ettei kukaan pyydä, käske tai muuten vaadi huomiotani. Veikkaisin, että samasta fiiliksestä nauttii, ainakin osittain, moni muukin pienten lasten äiti. Niin paljon kuin sitä lapsiaan rakastaakin ja nauttii yhteisestä ajasta perheensä kanssa, on joskus ihan taivaallista olla vain yksin.

Koska Klaara vietti aamupäivän isänsä seurassa, otin ilon irti pienestä breikistäni. Kävin kaupassa ja tein itselleni ruokaa, josta itse pidän, ja joka korvasi taas kerran kiireeseen unohtuneen aamupalani. Ostin itselleni sisustuslehden, valmistin lasillisen kahvia ja nostin jalat pöydälle. Oih, kylläpä teki hyvää! Itse asiassa niinkin hyvää, että silmät painuivat kiinni.

Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtää, ettei maailma kaadu ja arki mene pilalle, vaikka joskus ottaisikin vähän rennommin kun siihen aukeaa tilaisuus. Ennen käytin kaikki omat hetkeni siihen, että siivosin ja pyykkäsin, kun sai kerrankin tehdä ihan rauhassa. Podin huonoa omaatuntoa, jos en ollut tehokas ja suorittanut tehtäviäni. No, oppia ikä kaikki!

Ps. Tässä sisustuslehteä selatessa pohdin samalla noita sisustuksen tyylisuuntia. Käykää ihmeessä osallistumassa keskusteluun tuolla Sisustustyyli hukassa! -postauksen kommenttiboksissa, jos ette niin ole vielä tehneet. Koitan tällä viikolla koota kommenttienne pohjalta jonkinlaisen yhteenvedon. Muistetaan kuitenkin, että siellä ei ole oikeaa tai väärää vastausta, vaan jokainen saa kokea asiat juuri siten kuin luontevimmalta tuntuu! 🙂

Loistavaa uutta viikkoa!

Tässä kohtaa viikkoa on viimeistään hyvä aika jollakin tapaa valmistautua uuteen koitokseen; uuteen viikkoon ja uuteen maanantaipäivään. Me ollaan tänään juhlistettu miehen isoisän syntymäpäiviä, ja päivä on kulunut paitsi seurustellen, myös syöden. Sunnuntaisin on kuitenkin mukava palata kotiin ajoissa, rauhoittua, ja tehdä henkistä siirtymistä uuden viikon haasteisiin. Omalla kohdallani se tarkoittaa niinkin arkipäiväisiä juttuja, kuin pyykkihuollon päivitystä ja seuraavan aamun vaatekertojen valmiiksi katsomista. Mulle on myös äärettömän tärkeää, että sunnuntai-iltana koti jää suhteellisen siistiin kuntoon. Maanantaiaamuun on huomattavasti miellyttävämpää herätä, kun koti on viihtyisä, ja tavarat omilla paikoillaan.

Omaan sunnuntai-iltaani kuuluu myös pieni rauhallinen lenkki syksyisen raikkaassa säässä, lämmin suihku ja ehkä pieni hetki sohvan uumeniin kääriytyneenä. Sunnuntaina on kuitenkin hyvä siirtyä untenmaille hyvissä ajoin, jotta maanantaiaamun 04.45 herätys ei iskisi niin julmasti päin kasvoja.

Mukavaa sunnuntai-iltaa teillekin. Ladatkaa akut täyteen ja herätkää huomiseen hyvillä mielin!

Huomenta!

Kävin aamulla vähän nollailemassa päätäni tuolla sumuisessa syysaamussa. Jotenkin tosi rauhoittava fiilis, ja varsinkin, kun autojakin oli vielä melko vähän liikenteessä (taisin nähdä kokonaista kolme). Kaivoin puhelimen taskustani ja pysähdyin välillä kuvaamaan myös maisemia. Kaikki näyttää jotenkin niin älyttömän kauniilta sumua vasten. Lampaat, kypsän viljan värit ja vanhat rakennukset.

Suloista viikonloppua!

Oletteko koskaan miettineet, mitä tyylisuuntaa kotinne, tai paremminkin sen sisustus, edustaa? Joo, mä tiedän, että minkäänlainen lokerointi ei ole tarpeen, mutta jos nyt ajatellaan, että pitäisi yhdellä sanalla kuvata sisustustyyliään, niin mikä se olisi? Vai voiko sitä kuvata yhdellä sanalla ollenkaan?

En tiedä, oletteko huomanneet, mutta Indiedaysin uudistuksen myötä jokainen blogi sai oman profiilisivun. (Uuden Kuun profiili löytyy täältä.) Tuolta profiilista löytyy paitsi lyhyt kuvaus blogista, myös jonkinmoinen yhteenveto sosiaalisen median päivityksistä. Sieltä löytyy myös lista erilaisia hakusanoja/kategorioita, johon blogi on laitettu sisältönsä perusteella. Omassa profiilissani aiheita on laidasta laitaan, mutta eilen silmiini osui sieltä kategoria, joka lähinnä ihmetytti itseäni. Yhdeksi hakusanaksi/tyylilajiksi oli nimittäin laitettu “romanttinen sisustus”. Luonnollisesti se sieltä poistettiin heti, kun kerroin, etten oikein koe olevani tätä tyylisuuntaa edustava sisustaja, mutta jäin kuitenkin miettimään, olinko sittenkin väärässä. Sinne jäi yhä “klassinen sisustus”, ja hetken mietittyäni asiaa, tajusin, etten oikein taida tajuta, mitä sekään tarkoittaa.

Jos mun nimittäin pitäisi luonnehtia kotimme sisustustyyliä yhdellä sanalla, en hitoksikaan keksisi, mikä se voisi olla. Testasin ensi hätään myös miestäni, joka vastasi heti, että valkoinen. Ok, joo meillä on paljon valkoista. Tosin olen nähnyt valkoisempaakin sisustusta, sitä, että kaikki suditaan valkoiseksi huonekaluja ja käyttöesineitä myöden. Kysyin kokeeko mieheni kotimme sisustuksen romanttiseksi, mutta sitä se ei kuulemma hänen mielestään ole. Romantiikka voisi tosin kuulemma olla jopa enemmän, mutta tässä kohtaa oltiin ehkä eksytty jo sisustuksesta ihan muihin juttuihin.

Päädyin pohdintani jälkeen alkuajatukseeni, jossa sisustuksen tyyliä ei olekaan pakko luonnehtia liian tarkoin. Minulle riittää “meidän näköinen” ja “kodikas”, jotka tarkoittavat nekin jokaiselle ihmiselle vähintäänkin täysin eri asiaa.

Romanttinen, moderni, hienostunut, etninen, hotellimainen, ylellinen, merellinen, värikäs, kodikas, leikkisä, mustavalkoinen, minimalistinen, retro…. Huh, kotiaan voisi kuvata tuhansin sanoin, mutta en vain löydä sitä yhtä oikeaa. Mutta löydättekö te? Miten te luonnehditte omaa sisustustyyliänne, ja mikä tärkeintä, miten perustelette sen? Nyt saa toki lokeroida myös meidän sisustusta. Lupaan, että “romanttinen sisustus” -tunniste palaa blogin profiiliin, mikäli perustelette mun olevan väärässä! 🙂

Hei, se on perjantai!

Tiedättekö kun välillä iskee se tunne, että olen ansainnut kukkia? On vain sellainen fiilis, että jonkinlainen materiapalkinto on ajankohtainen. Mulla oli aamulla just se fiilis. Ei mikään erityinen aamu, eikä mikään erityinen olo tai tarve itsensä piristämiseen, vaan ihan puhtaasti halu antaa vain itselleen pieni palkinto keskellä viikkoa. Viiden euron kukkakimppu, ja heti tuli ihan lahjottu olo. Siitäkin huolimatta, että joutui kaivamaan omaan kuvettaan.

Yksi syy kukkien ostoon oli toki sekin, että huomaan mielialani siirtyvän syysmoodiin. Kylmä ja kolea hiipii sisälle, ja ulkona on keskellä päivääkin jo tylsän hämärää. Vaikka toitotan täälläkin siitä, miten hieno on syksyllä käpertyä kotiin ja nauttia siitä lämmöstä ja tunnelmasta, jota kynttilöin valaistuissa illoissa on, myönnän, että syksy saa mut edelleen käpertymään vähän liikaakin itseeni. Syksyn tullen sisälläni asuva pieni erakko tahtoo ottaa vallan, ja vetää jonnekin hiljaisuuden ja epäsosiaalisuuden rajamaille. Eikä siihen tietty kukkakimppu auta (jollei nyt harrasta syvällisempää suhdetta kukkiensa kanssa), mutta jos ostaa torimyyjältä kimpun “kesäkukkia”, niin eikös se ole aika selvä merkki siitä, että syksy on vielä tulematta. Kukkakimppu keittiön pöydällä ei siis viittaa pahaan syyskäpertymiseen ja liialliseen pesänrakennukseen, vaan itse asiassa muistuttaa enemmänkin ihan vain kesästä. Niin tai näin, pystyn aina loistavasti perustelemaan kukkakimpun tarpeen! 😉

Meillä alkaa viikonloppu tänään vähän etuajassa, sillä koululainen lähtee iltapäivällä mummolareissuun. Ohjelmassa yökyläilyn lisäksi jokavuotinen sirkuskäynti. Koska meillä on tänään siis periaatteessa perjantai, laitoin myös paikkoja viikonloppukuntoon vähän normaaliaikataulua aikaisemmin.

Mutta nyt on vielä hetken ihan hiljaista, ennen kuin isompi tupsahtaa koulusta, joten siirryn nauttimaan kukistani ja kupillisesta kahvia.

Toivottelen mukavat torstait teille kaikille!

Huh, onpas harmaa päivä! Täällä on oikeasti sellainen tosi kylmän kolea ja harmaa sää. Syksyinen. Vietiin aamulla Klaaran kanssa koululaiset kouluun, ja heti kotona piti sytyttää kynttilä tunnelmaa tuomaan. Tällaisina päivinä tekee mieli vain käpertyä kotiin ja tehdä olonsa mukavaksi.
Myönnän, en ole muutenkaan mikään värejen käyttäjä, mutta kun housupinosta pilkisti tänään harmaata, tuntui se luonnolliselta valinnalta. Pienellä blingillä varustetut farkut, yhdistettynä utuisen roosaan yläosaan, eivät ole välttämättä niin ankeat kuin äkkiseltään voisi ajatella vaikkapa mustaan yhdistettynä. Moni siirtyy pukeutumisessa syksyllä tummiin väreihin, mutta mun mielestä tässä kohtaa vuotta ei kannata synkistellä turhaan. Toki musta pukee aina, ja se on monen luottoväri, mutta itse löydän sitä keveyttä juuri vaaleista väreistä.

Harmaaseen asuun sopii tietty harmaat asusteet, ja siksi mä kuljen kissa kainalossa koko päivän. No, ei vaan! Kylli on sellainen sylikissa, ja tulee jatkuvasti jalkoihin puskemaan ja kehräämään. Sitä ei voisi yksinkertaisesti rapsuttaa ja silittää liikaa. Mikä tietenkään ei haittaa mua ollenkaaan. Kyllihän saa kulkea vapaasti ulkona, mutta tänään sää ei vissiin houkuttele edes kissaa. Tosin en itsekään istuisi puunoksalla, jos voisin käpertyä lampaantaljan sisään. 😉

Sää houkuttelee ehdottomasti leipomaan, joten koululaisen kotiuduttua voisin hyvinkin siirtyä keittiöön hääräilemään.

Mukavaa syksyistä keskiviikkoa!

Farkut|Mos Mosh
Pusero|Kaffe

Siitä tulee nyt syksyllä tosiaan vasta vuosi, kun keittiön astiakaappi, a.k.a. Vanha Herra, pääsi tänne uuteen kotiin. Kaappihan oli meillä vanhassa kodissa työhuoneen (romu)kaappina, ja sen jälkeen se vietti pitkän pätkän varastoituna. Ensin vuokratussa varastossa väliaikaisasumisemme ajan, jonka jälkeen se pääsi tänne nykyiseen osoitteeseen mutta vain autotalliin asti. Projekti: astiakaappi -postauksessa kerroin, kuinka vanhasta talonpoikaisvaatekaapista tehdään hyllyjen avulla keittiömme keskipiste, ja tuolloin multa pyydeltiinkin kuvaa kaapista ihan astioineen päivineen. No, tajusin vasta, etten niitä koskaan teille laittanut. Kuvasin kyllä keittiön toista astiakaappia, mutta tämä herra jäi niine hyvineen, ja onkin esiintynyt vain ovet suljettuina.

Korjataan tilanne, eli tänään on avoimet ovet meidän astiakaappeihin!

Kun aikoinaan kerroin, että meille tulee keittiöön avohyllyt, moni päivitteli, mihin saan kaikki astiat mahtumaan. Tähän asti kaikelle on kuitenkin riittänyt tilaa niin kaapeissa kuin avohyllyilläkin. Meillä on toki käyty astiat läpi ja se osa niistä, mille ei ollut käyttöä, joutui pois pelistä. En tykkää yleensäkään säilöä mitään turhaa, haluan, että keittiössäni on astioita, joita tykkään käyttää. Oli sitten arki tai pyhä. En ole mikään erityinen Tupperwaren fani, ja se mitä nyt muovirasioita tarvitaan, saadaan yleensä ihan hyödyntämällä esimerkiksi jäätelörasioita ym. myyntipakkauksia. Mielestäni muoviastiat eivät kuulu pöytään, ja leipoessakin käytän mieluummin kunnon tukevia kulhoja muovikippojen ja kuppien sijaan. No, nämä ovat makuasioita, ja jokainen tekee tyylillään!

Kaapissa on lähinnä sellaisia joka päivä tarvittavia juttuja, ja lisäksi vateja ja muita tarjoiluastioita, jotka eivät pienempään kaappiin mahtuisi. Tällä hetkellä kaapista vie ison osan paitsi pöytähopealaatikkoni, myös viinipulloteline. Meillä ei ole mitään hienoa viinikaappia, enkä myöskään tykkää pitää pulloja näkyvillä, niinpä niitä säilytetään astiakaapissa, ja siirretään sieltä, tarpeen niin vaatiessa, jääkaappiin viilentymään. Kaapin alaosassa on hyvä säilyttää raskaammat astiat, kuten suuret uunipadat ja tietysti tilaa vievät jutut, kuten erilaiset kakkukuvut ja isot kannut sekä korkeat lasipurkit.

Astiakaappi on tosiaankin keittiön keskipiste, sillä se sijaitsee aivan huoneen keskellä kahden ikkunan välissä. Huone on kymmenen metriä pitkä, ja kaapin toisella puolella on vanha puusohva ja lasten lelukorit, ja toisella puolella ikkunan edessä on pieni pöytä, jossa viihtyy niin yrtit kuin keittiön läppärikin. Puusohvan puoli on sitä “keittiöpäätyä” ja pöydän puoli sitten keittiön “olohuonepäätyä”.

Tästä toisesta astiakaapista jo laitoinkin aikoinaan ovet auki -kuvaa, kun sen astiakaappikäyttöön täällä vihimme. Tämäkin oli jo aikoinaan vanhassa kodissa samanlaisesti senkin päälle nostettuna. Nyt kaappiyhdistelmä on keittiön “olohuonepäädyssä” vastakkaisella seinällä vanhasta herrasta katsottuna. Se mahtuu hyvin olemaan tuolla bambukalusteiden takana ja leveydeltään se sopii mahtavasti muurin ja seinän väliin. Tässä kaapissa pidetään astioita, joita tarvitaan vähemmän. Kahvikuppeja ja pikkulautasia, erilaisia laseja, sekä maljakoita, kynttilänjalkoja, kynttilöitä ja servettejä.

Kuten näette, astioiden suhteen me ollaan melko tavallinen suomalainen perhe. Löytyy Ikeaa, Arabiaa, Iittalaa jne. Lapsille on Muumi-mukeja, Angry Birds -mukeja ja Rörstrandin Peppiä ja Eemeliä. Väreissä suosin yleisesti vaalea, ja esimerkiksi joskus aikoinaan saatu/hankittu Gantin luonnonvalkoinen astiasto kahden kokoisineen ruokalautasineen ja keittolautasineen toimii niin arkena, kuin juhlassakin. Kun astiat on neutraaleja, voi kattauksessa leikkiä muuten, ja pienillä väripilkuilla saa uutta fiilistä.