No rain, no flowers. Vielä eilen aamupäivällä marjaomenapensas piti nuppunsa supussa. Tänään kuitenkin, virkistävän saateen jälkeen ja auringon lämmittäessä, pensas heräsi loistoonsa. Luonto on siinä mielessä hassu, että se muistuttaa paljon myös meitä ihmisiä. Pitää olla sadepäivät, syksyt ja pimeät, jotta voi taas paistaa, hymyillä ja puhjeta kukkaan. Se on tavallaan aika lohduttavaa. Tieto siitä, että sateen jälkeen tulee aina poutaa.
Ihan koko lauantaita en malttanut kotona hyggeillä, vaan käytiin nauttimassa myös paikallisista palveluista. Ihana pieni Lifestyle Sandras avasi taas ovensa hurmaavassa asemakylässä ja miltei naapuriimme aukesi kesäkahvila. Kahvila on juuri sellaisen sopivan pyöräilymatkan päässä, että päästään Klaaran kanssa herkuttelemaan kun siltä tuntuu.
Kesäkuun alku ei juuri tuonut muutosta omaan elämääni. Tämä viikonlopun kahvilakäynti oli ensimmäinen sitten alkuvuoden (tajusin just nyt), mutta enpä minä juuri muutenkaan kahviloissa notku. En liiemmin ravintoloissakaan, joten sellainen on vielä koronan jälkeen kokematta. Selasimme juuri oman maakunnan tarjontaa kesäkahviloiden ja ravintoloiden osalta ja päätimme, että niitä pitää tänä vuonna yrittää kiertää. Tukea paikallista. Ei mulla oikeastaan koskaan ole kesäisin tarvetta päästä pois kotiseuduilta, ja nyt tänä vuonna ehkä vielä vähemmän. Koska se korona. Mutta onhan se aika ihanaa, kun pitkän pyöräreissun välissä pääsee herkuttelemaan muutenkin kuin kaupan parkkipaikalle ja ehkä jopa vessaankin.
Me käytiin isommassa kaupungissa koulun päätöstä edeltävänä päivänä, koska esikoinen oli kevään aikana venähtänyt ulos ihan kaikista vaatteista. Tuntui oudolta, kun joka paikassa oli niin hiljaista, sovituskopit suljettu ja ostoskeskuksen liikkeet sulkeutuivat kuudelta. Täällä meillä koko koronaa ei oikein edes muista, kun elämä on jatkunut niin kovin tavallisena. Olen miltei unohtanut, miksi meitä aikuisia on nykyään liki aina läsnä kaksin kappalein, sulkenut huolet ja murheet jonnekin taka-alalle. Ja lopulta olen tajunnut, että elämä on aika hyvää just nyt.
Ensi viikolla kokoonnutaan isolla porukalla sitten maaliskuun alun. Tuntuu ihanalta nähdä joukko ystäviä kasassa muutenkin kuin etäyhteyksien kautta. Ehkä se on sitten se viimeinen erä tämän erikoisen kevään ja tummien pilvien siirtämiselle syrjään.
Onpas ollut viikko. Vähän vähälle jäi tuo helteistä nauttiminen ja pyöräilemäänkään en ole päässyt, mutta hei, kesäkuu on vasta alussa ja samoin koko kesä. Vihdoin myös kuolanpionit tajusivat ryhtyä kukkimaan, samoin purppuraomena. Syreeni on siinä hilkulla, ja marjaomena on avannut jo ensimmäiset nuppunsa.
Meidän läpikulkueteiseen on muodostunut mun vaatevarasto ja kaappi on mekkojen kätkemä. Nopea pesu ja kuivaus henkarissa, ja taas mekko vuoroaan odottamaan. Toukokuun lopussa annoin piut ja paut koronalle siinäkin mielessä, että pujotin taas sormukset sormeen. Tuli heti paljon fiinimpi olo. Samaa hienostelua yritän toteuttaa korvakorujen avulla. Pienet kullansävyiset korvikset on H&M:lta, suuret sinivalkoiset Nikkotakko, makramee korvakorut Valonlilja ja vaneriset korvikset Yo Zen (saatu). Kesällä huuliakaan ei tarvitse rasvata ihan niin ahkerasti, joten huulipunaakin kuluu ihan arkimeikissä.
Huomiseksi luvataan tännekin vesisadetta. En oikeastaan ole yhtään pahoillani. Mulle sopii tähän valiin oikein hyvin sellainen kukin koristeltu nätti koti ja päivä ihan vain mitään ihmeellistä tekemättä. Myös puutarha huutaa kastelua. Vielä kun jokin taikasauva siivoaisi, niin voisin ilomielin viettää koko lauantain vain hyggeillen kotona. Mutta ajattelin aloittaa jo tänään. Jotain herkkuja kaupasta, saunaan ja sitten pyjama päälle. Mahdollisimman aikaisin nukkumaan ja sitten pitkät ja totaalisen rentouttavat yöunet.
Toukokuu ei pettänyt tänäkään vuonna. Kesä tuli ja kaikki muuttui muutamassa viikossa niin totaalisen kauniiksi. Ehdottomasti paras osa vuodesta! Eilen kun vietiin lapset aamulla koululle (päätöstilaisuus järjestettiin luokissa) ihasteltiin kevätkirmaukselle päässeitä lehmiä. Pyörälenkillä kesätuuli ja aurinko hyväilivät poskia ja tuntui, että koko elämä hymyilee. Kaikesta poikkeuksellisesta ja kurjasta huolimatta.
Koulut on tältä keväältä taputeltu, itkut tihrustettu ja äitinä on taas saanut elää niin niitä ylpeyden hetkiä, kuin tietty sitä vuosien pakenemisesta johtuvaa tunnemylläkkää. Erikoinen kevät, jonka kesäkuun saapuminen myös monin tavoin päättää. Tai ainakin palataan lähemmäs sitä vanhaa normaalia.
Eilen illalla juotiin pullo kuohuvaa kasvarissa ja nautittiin ihan ensimmäisestä kesäillasta ulkosalla. Harmi vain, että oltiin niin väsyneitä, ettei valoisasta illasta jaksanut kovin myöhään nauttia. Ehkä joku toinen kerta. Puutarhassa ja kasvihuoneessa jokainen päivä on vähän vihreämpi ja vähän värikkäämpi. Vertailukohtana alla toukokuun 31. päivä vuonna 2019. Jos kevät onkin vähän jäljessä, niin muussa ollaan mukavasti jo edellä! 🙂
Pahoittelut taas tuhannesta kuvasta, mutta hei, ei voi mitään!
Kevät on tänä vuonna vähän jäljessä, ja kuolanpionin kukinnasta toukokuussa ei ehkä ole enää toivoa. Myös syreeni ja marjaomena antavat odottaa, mutta onneksi on kaikkea muuta. Ja seuraavan viikon sisällä luonto ja puutarha todennäköisesti räjähtävät loistoonsa!
Tuntuu ihan hassulta, että tuo uusi kukkapenkki tehtiin oikeasti vuosi sitten. Miten ihanaa, että tänä vuonna saa oikeastaan vain kruopsuttaa valmista. Tai saisi, jos olisi sen tyylinen ihminen. Tuntuu, että minä haalin itselleni jatkuvasti vain lisää tekemistä. Mutta toisaalta, jos tuosta tekemisestä nauttii, niin mikäs siinä.
Kasvihuone on täynnä esikasvatettuja daalioita, joten tänään iskin kylmästi kasan mukuloita suoraan maahan. Siitäkin huolimatta, että pidän oikeasti sitä kesäkuun kymmenettä varminpana ajankohtana. Lycka till! Ja vedettiin kyllä juuri harso niiden päälle. Lavakaulukset kaivoin eilen ympäri ja putsasin ruohosipulit ja muut talvehtineet. Oreganoa, timjamia, persiljaa ja laventelia. Tilaa olisi paljon muullekin, mutta kasvarista on tosin tulossa vielä lisää timjamia ja tilliä.
Tämänhetkinen lempparikampaukseni on tuo etuhiusten kiinnittäminen. Puoliponnarille tai sitten kivalla rusetilla. Tilasin tämän ison rusetin Gipsy Parrotilta, koska ajattelin, että se mätsää ihanasti mun punaruskeaan kesämekkoon. Mutta piristää se aika ihanasti myös farkkulookkia.
Mutta nyt on taas multaa hiuksissa ja kynsien alla sen verran, että suihkuun mars! Ihanaa iltaa ja kauniita unia! 💚
Ihanan aurinkoista torstaita! Meille on kehkeytynyt jonkinlainen pizzaperjantaiperinne ja tämäkään viikko tuskin on poikkeus. Suunnitelmissa on pizzauunin muuraus ulos, ja harjoitella tietenkin täytyy, kuinkas muutenkaan. Perinteisten tomaattikastikepohjaisten pizzojen lisäksi viime aikoina meillä on tehty paljon myös erilaisia kasvispizzoja hyödyntäen jääkaapin vihanneslokeroa. Yksi ehdoton lempparini on perunapizza, jonka resepti on muovautunut ajan saatossa juuri oikeanlaiseksi. Ja hei, nyt kaupallisessa yhteistyössä Valion kanssa, se muokkautui myös täysin vegaaniseksi sellaiseksi!
Olen todella innoissani Valion uusista kotimaisista Oddlygood Veggie -tuotteista, sillä nyt moni tuttu juustoa sisältävä resepti on helposti muokattavissa täysin vegaaniseksi. Olette ehkä törmänneet samaan dilemmaan kuin minäkin: Löydät hyvän kasvisruokareseptin, joka on ehkä valmistettavissa vielä gluteenittomanakin, mutta juuston kohdalla tökkii ja pahasti. On toki reseptejä, joissa homma aloitetaan juurikin vegaanisen juuston valmistuksesta, mutta kaltaiselleni helppojen reseptien ystävälle tuo on yleensä valtavan suuri stop-merkki. Kasviperäinen vaihtoehto juustolle on siis odotettu ja ilolla vastaan otettu! Tuotteisiin on lisätty B2-, B12- ja D-vitamiinia sekä jodia ja kalsiumia, joten ne tukevat myös vegaanista ruokavaliota.
Oli kyseessä sitten piirakka, pizza tai mikä tahansa arkiruoka, kasvipohjainen veggie helpottaa taas ottamaan askeleen vegaanisempaan suuntaan. Vegaaniset, Suomessa valmistetut, Veggie cheddarin makuiset viipaleet ovat toukokuun uutuus kauppojen hyllyllä, ja samasta sarjasta löytyy myös natural-, gouda- ja savuviipaleet. Sarjan Veggie-raaste on jokaisen arkiruokakokin pelastus. Mainittakoon heti tässä ja nyt, miten yllättynyt olin tuotteiden mausta. Tässä reseptissä käytin Valio Oddlygood Veggie cheddarin makuisia viipaleita, joiden kermainen maku ja koostumus ovat mitä täydellisin kaveri myös kesän grilliherkuille.
Meidän pizzauuni on vasta suunniteltu, joten tämä herkku valmistui uunissa. Mikäli omistat pizzauunin tai -grillin hyödynnä ehdottomasti sitä!
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kylmä vesi ja öljy.
Vaivaa taikina tasaisen pehmeäksi ja jaa se neljään yhtä suureen osaan. Pyöritä osista pallot ja laita kukin pallo omaan astiaansa kohoamaan.
Peitä astiat kelmulla tai kannella ja anna taikinan kohota yön yli.
Nosta taikinat huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen täyttämistä.
Lämmitä uuni 250°C. Laita uuniin myös pitsakivi tai uunipelti.
Pese perunat ja siivuta ne. Kuori ja pilko valkosipulinkynnet.
Kumoa pöydälle jauhoja ja venytä taikinasta pyöreä pizzapohja. Älä kauli, jotta ilmakuplat eivät mene rikki. Laita pizzapohja leivinpaperin päälle.
Levitä pizzapohjan päälle cheddarin makuisia veggie viipaleita. Levitä myös perunaviipaleet tasaisesti pizzan päälle.
Pirskota päälle oliiviöljyä, lisää valkosipuli ja kaprikset. Mausta vielä rosmariinilla, suolalla ja pippurilla.
Vedä leivinpaperi varovasti kuuman uunipellin päälle ja paista pizzaa n. 10 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kunnolla väriä.
Meillä vieraat ovat tottuneet kaurajuomaan tehtyyn kahviin, mutta pääsin ilahduttamaan ystäväperhettä myös kivalla Valio Oddlygood -tuotepakkauksella josta löytyy Oddlygood Barista kaurajuoma, sekä pari erilaista kauragurttimakua. Niin ja tietenkin myös nuo Veggie cheddarin makuiset viipaleet ja perunapizzan resepti. Ihana tapa tutustua kasvipohjaisiin tuotteisiin!
Ihanan aurinkoista iltaa sinne! Niin, ja jos huomenna haluat viettää pizzaperjantaita, niin nyt on hyvä aika aloittaa jauhojen pöllyttäminen! 😀
Ööö, kuinka monta kuvaa postaukseen saa laittaa? Mutta siis sitä tulin vain kysymään, että josko joku voisi ensi talvena muistuttaa mua siitä, että vähempikin riittää. Voi aloittaa jo tammi-helmikuussa kun kerron laittavani chilit itämään, ja uudestaan sitten kun on tomaatin aika. Sitten tasaiseen tahtiin jatkaa muistuttelua pitkin kevättä aina juhannukseen saakka.
Huhhuh, koko päivä on mennyt enemmän tai vähemmän istutusjutuissa ja kuten kuvista näkyy, ei olla edes puolivälissä vielä. Puhumattakaan noista pöydillä olevista ruukuista, mulla olisi vielä kolme terassihortensiaa istuttamatta ja parikymmentä daalian mukulaa yhä pussissa. Viime kesänä laitoin noihin isoihin koreihin hortensiat ja ne olikin aika nätit kasvarin ovien molemmin puolin. Nyt laitoin niihinkin daalioita. Josko sitten syksyllä nostaisi ne sisään ja saisi pitkitettyä kukintaa jokusen päivän. Niin ja on mulla myös monta Impectan siemenpussia erilaisia tuoksuherneitä. Ja krassia! Nekin oli tarkoitus laittaa jonnekin. Mutta mihin?
Projekti viidakko on vienyt mennessään, mutta mikäs tässä toisaalta näillä keleillä on puuhatessa. Kun sain kasvarissa ilman kiertämään ja lämmöt hiukan laskemaan nautiskelin lounaanikin auringossa. Sandaalit ja kesämekko. Ja mun rakas kasvihuone. Ihan parasta!
kaupallinen yhteistyö ⎮ Haugen-Gruppen Gaea & Indieplace
Ystävien kylään kutsuminen on yksi parhaista tavoista katkaista arkea. Mitä pienemmällä varoitusajalla kokoonnutaan, sen hauskempaa yleensä on. Ei stressiä kodin siisteydestä, ei parin päivän puunaamista ja mikä parasta, ei armotonta leipomista ja tarjoilujen miettimistä. Uskon, että tämä mennyt kevät on lisännyt juurikin näiden hetkien arvostusta ja illat ystävien seurassa ovat tulevan kesän odotetuimpia hetkiä. Kun vieraiden saapumiseen suhtautuu rennosti, pystyy aivan varmasti itsekin nauttimaan enemmän tunnelmasta. Nämä illat ovat ehdottomasti pitkän ja pimeän talvikauden pelastus, mutta kuten kaikki muukin, tämäkin ajanvietto helpottuu huomattavasti kesällä iltojen pidentyessä ja elämän siirtyessä rennommalle vaihteelle. Kynnys kutsua vieraita alenee entisestään kesän mittaan ihan joka vuosi ja sosiaalista aikaa tulee vietettyä kaksinverroin.
Siinä missä ennen suoritin leipomista tai kokkaamista hiki hatussa ja stressasin tarjoiluista, menen nykyään liki aina sieltä, mistä aita on matalimmillaan. Saatan lähteä kauppaan puoli tuntia ennen vieraiden saapumista ja tässä kohtaa minulla ei ole vielä minkäänlaista suunnitelmaa tarjoilujen suhteen. Tätä postausta varten leivoin itse ciabattaa, mutta suhteutettuna näkemääni vaivaan ja kahden ja puolen vuorokauden odotukseen, totesin, että ostan jatkossakin ciabattan kaupasta. Mikäli en sitten vaihda hieman rennompaan reseptiin ja vähempään taikinan venytykseen ja taitteluun. Koska ihan oikeasti olen sitä mieltä, että ystäviä voi ja kuuluukin kutsua kylään ilman hirvittävän suuria esivalmisteluja!
Välillä ei välttämättä ole aikaa edes kunnolliseen kaupassa käyntiin ennen vieraiden saapumista ja silloin ideat etsitään keittiön ruokakomerosta. Ainaisten keksipakettien sijaan meidän kaapista löytyy vähän erilaisia hätävaroja, ja yksi loistava tällainen tuote on ehdottomasti oliivit! Niin monikäyttöisiä, mutta maistuvat kuitenkin myös ihan sellaisenaan. Tänään ihanan yksinkertaiset lämpimät oliivi-feta bruschetat kaupallisessa yhteistyössä Haugen-Gruppen Gaean kanssa.
Oliiviöljyä kuluu meillä todella paljon. Toki ruoanlaitossa, mutta paljon myös ihan sellaisenaan. Sitruunamehun sekä suolan ja pippurin kanssa oliiviöljystä saa maailman nopeimman ja helpoimman salaatinkastikkeen. Loraus leipälautaselle korvaa levitteen ja yön yli nukkunut leipä muuttuu herkulliseksi lisukkeeksi ja uunissa paahdetut kasvikset vaativat tietenkin oliiviöljyä seurakseen. Rasvakammoisten vuosien jälkeen olen oppinut kiinnittämään huomiota rasvojen laatuun ja päivittäiseen ruokavaliooni kuuluukin ehdottomasti hyvät rasvat, joita saa juurikin oliiviöljystä sekä pähkinöistä ja siemenistä. Hyvän ja laadukkaan oliiviöljyn tunnistaa mausta ja tuoksusta. Makuun kuuluu sekä pieni karvaus, että tietynlainen polte, joten laadukas oliiviöljy ei missään nimessä ole mauton tai vetisen makuinen.
Suurena plussana mainittakoon tuo kaatonokka Gaean oliiviöljypulloissa. Ihanaa, kun ei tarvitse käyttää sitä erillistä valutuskorkkia, vaan jokaisessa pullossa on heti omansa!
Olen oliivien suhteen vähän kronkeli, sillä moni oliivipurkki on tuottanut pettymyksen. Meidän kaapista löytyykin yleensä vain ja ainoastaan kalamataoliiveja. Tämän yhteistyön myötä pääsin kuitenkin testaamaan Gaean kreikkalaisia oliiveja, jotka eivät sisällä keinotekoisia väri-, lisä- tai säilöntäaineita eivätkä myöskään aromivahventeita. Ja miten hyviä nuo onkaan! Aitoa ja oikeaa oliivia ei oikein voita mikään.
Gaean oliiveja löytyy toki perinteiseen liemeen ja lasipurkkiin pakattuna, mutta itse ihastuin erityisesti pussioliiveihin. Miten herkullisia ja ihanasti heti käytettävässä muodossa! Mehukkaat käsin poimitut oliivit on marinoitu ja pakattu heti sadonkorjuun jälkeen uudelleen suljettaviin pusseihin täysin ilman ylimääräistä nestettä. Oliivit säilötään ilman lisä- ja säilöntäaineita ja jopa sitruunahappo on korvattu sitruunamehulla luonnollisuuden takaamiseksi! Nesteetön pakkaus on paitsi mukava käsitellä, se sopii loistavasti myös retkievääksi ja suolaiseksi välipalaksi rannalle. Lähetyksen tultua avasimme miehen kanssa yhden pussin Gaean oliiveja ja hups vain, pussi olikin hetkessä tyhjä. Oliivipussin tarrasuljenta mahdollistaa kuitenkin oliivien käyttämisen myös pienemmissä erissä, sillä avattu pussi säilyy jääkaapissa kolme vuorokautta.
Leikkaa leipä siivuiksi ja siivut vielä kahtia. Valuta uunivuokaan pieni määrä oliiviöljyä ja levitä tasaisesti vuoan pohjalle. Nosta leivät vuokaan ja valuta niiden päälle vielä lisää oliiviöljyä. Kytke uunin grillivastus ja lämmitä uuni 300 asteeseen.
Paloittele feta ja siivuta valkosipulinkynsi. Sekoita uuninkestävään astiaan oliivisekoitus ja feta, sekä loput aineet.
Paista leipiä uunin yläosassa grillivastuksen alla muutama minuutti. Ole tarkkana, sillä uuneissa on eroja, ja leivät voivat paahtua hyvinkin nopeasti. Kun leivissä on kaunis paahtunut väri ja pinta, nosta leivät alemmalle tasolle ja laske uunin lämpötila 175 asteeseen. Nosta myös oliivi-fetakulho uuniin ja paista vielä muutama minuuti.
Nostele leipäpalat tarjoiluastialle ja laita jokaisen päälle oliivi-fetasekoitusta. Valuta vielä kulhon pohjalle jäänyt maustunut öljy leiville.
Nosta heti tarjolle.
Kesäiltojen tarjoiluissa oliivit toimivat vähintään yhtä hyvin kuin kylminä talvi-iltoina. Suolainen syötävä on kuuman päivän pelastus ja bruchetat vievät kivasti myös nälän mennessään. Tarjolle voi nostaa lisää oliiveja ja tapastyylistä pientä purtavaa. Myös salaatti sitruunamehulla kevennetyllä oliiviöljykastikkeella sopii loistavasti leipien seuraksi. Mikäli grilli on kuumana, leivät voi valmistaa myös siinä.
Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, jotta kesäkuu tuo tullessa myös lämpimät kasvihuoneessa vietettävät illat!
Ei puutarhatöitä, eikä pyöräilyä, vaan enemmänkin lepoa ja rentoutumista.
Olen nauttinut lämpimästä ja aurinkoisesta loppuviikosta niin täysin, että blogikin on jäänyt vallan päivittämättä. Pyöräilyn lisäksi löysin itseni lapion varresta, vaikka mitään projekteja ei tälle keväälle pitänytkään ottaa. Mutta kun luonne on sellainen, että pitää saada aikaiseksi. Ja toisaalta, tuo toinen tontti on vienyt kaiken huomion kasvihuoneen vuoksi jo pari kesää, joten ehkä on ihan aikakin taas jatkaa tällä toisella puolella. Paljon on vielä tekemättä ja monet neliöt pelastamatta, mutta nyt päästään taas jo hieman pidemmälle. Monta kesää murhetta tuottanut kivikkoinen alue (jossa joskus on kai ollut perennapenkki) on nyt vihdoin raivattu ja tasoitettu. Läjä kiviä kaivettu ylös ja viimeisetkin perennat siirretty pois. Tarkoitus oli istuttaa paikalle pensasmustikkaa, mutta lopulta päädyimme siirtämään myös osan raparperista tähän aurinkoisempaan paikkaan. Kirsikan ja kriikunoiden kaveriksi istutettiin myös pari päärynäpuuta ja kun vielä edettiin yksi kymmenen metriä lähemmäs tontin rajoja, löydettiin myös loistava paikka muutamalle puutarhavadelman taimelle. Ja vaikka olo on ollut iltaisin aika totaalisen väsynyt, niin kyllähän se vain kivalta tuntuu, kun näkee kättensä jäljen. Metri metriltä päästään aina pidemmälle.
Kasvihuone on jo tovin ollut täynnä harsoa ja kieltämättä eläisin jo oikein mielelläni sitä vaihetta, kun daaliat on maassa ja kasvari kepeässä huvimajatunnelmassaan, mutta vielä pari viikkoa pitää jaksaa näin. Ja onhan se aika kiva joka päivä käydä kurkkaamassa tuonne harson alle. Puolet puutarhajutuista onkin aina sitä ihailua ja ihmettelyä. Edistymisen ja kasvun seuraamista ja luonnon ihmeellisyyden ihmettelyä. Sadepäivänäkin voi siis ihan vain käydä kasvarissa ja ihailla.
Perjantaina tuntui kuin kesä olisi vihdoin saapunut. Pihatöitä tehtiin teepaidoissa ja illalla istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja suunniteltiin heidän kasvihuoneprojektia. Miehet grillasivat iltapalaa ja lapset puuhasivat ulkona. Eilen tehtiin pyörälenkki ja ai että, mutta harmitti, etten laittanut aamulla lyhythihaista paitaa ja luottanut shortseihin. Ehdin jo toukokuun puolivälissä pelätä, että koko kesä menee satulassa palelemiseen, mutta kyllä se kesä sieltä sitten kuitenkin saapuu. Ja mikäli säätiedotuksia on uskominen, shortseissa pääsee ajelemaan ensi viikolla useampana päivänä.
Mutta tiedättekö, mikä on ollut ihan parasta näissä viime päivissä? No se, että en ole kuunnellut tai lukenut uutisia sitäkään vähää mitä muuten olen suodattimeni läpi päästänyt. Tämän kevään suurin oivallus on ollut ehdottomasti se, että itseään ei pidä liikaa stressata maailman menolla. Pitää muistaa elää ja nauttia, vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka.
Tänään virittäydytään vielä viimeiseen kouluviikkoon. Toisella on edessä alakoulun ensimmäisen kevään päätös ja toisella viimeisen. Erilaisuudessaan jää varmasti mieleen.
Huolimatta varsin viileästä keväästä perinteinen nimpparikimppu syntyi tänäkin vuonna omasta pihasta. Ihan ei vielä jaksaneet lemmikit aukaista nuppujaan, mutta onneksi on tulppaanit, narsissit ja kiurunkannukset. Suurin osa kevätsipuleista on yhä aukeamatta, joten värikästä kukkailoa on tiedossa vaikka kuinka.
Vaikka joka syksy olen äärettömän laiska iskemään sipuleita maahan, ja niiden istutus jää usein seuraavalle keväälle (tai tammikuulle kuten tänä vuonna), päätin jälleen kerran, että ensi keväänä haluan saada vieläkin enemmän sipulikukkia. Vaikka tulppaaneja ja narsisseja jo puskee joka puolelta puutarhaa, ei niitä kai voi koskaan olla liikaa. Lisäksi mulla on tämä cutting garden -idea. Eli leikkokukkapuutarhaa ajatellen haluan, että maljakkoon on mahdollisimman paljon erilaisia vaihtoehtoja.
Samainen cutting garden -idea toimii innoituksena myös daalioiden suhteen. Vaikka vietän mielelläni aikaa kukkivassa puutarhassa, siitä pitää riittää myös maljakkoon.
Olen ostanut nuo kolme puristekristallimaljakkoa kirppikseltä ihan tätä nimenomaista tarkoitusta ajatellen: Jotta saan oman pihan kukkia maljakkoon. Myös vanhat kannut toimivat kauniisti maljakkoina.
Nykyään on saatavilla erilaisia kehikkoja ja kukkatukia maljakkoon (jopa Aalto-vaasiin!), mutta tuo omani on mummun vanha Riihimäen Lasin kukkatuki (näitä on muuten aika hyvin myynnissä nettikirppiksillä nyt kun selaisin) ja hurmaa kivalla vintagelookillaan. Siihen kun laittaa ensin muutaman kukan tukevasti, loput pystyy asettelemaan jo helpommin. Näin välttyy siltä ikävältä ongelmalta, kun sitomaton kimppu valahtaa maljakon reunoille. Oman pihan kukista ja luonnonkista saa myös näyttäviä asetelmia ruukkuihin ihan vaikka vain kanaverkkoa hyödyntämällä.
Pienen cutting gardenin voi perustaa myös parvekkeelle. Daaliat menestyvät oikein hyvin myös ruukuissa.
Kun viime syksynä puutarha näytti taas kuolevan pystyyn, tuntui oman pihan kimppujen aika äärettömän kaukaiselta ajatukselta. Vaan tässä sitä taas ollaan! Kenties kaupan leikkokukien äärellä seuraavan kerran vasta syksyllä. Toivon todella!
Jaoin eilen instan stooreissa kuvan sämpylöistä, joita tein lohisopan jatkoksi. Kerroin myös, että paras sämpylä on rapea kuoreltaan ja sisältä täynnä isoja kuplia. Moni muukin oli samaa mieltä, ja sämpyläohjetta kysyttiin paljon. Joten sämpyläresepti tulee täältä!
Olen vähän sellainen näppituntumaleipuri, mutta näiden kanssa suosittelen, että ihan oikeasti mittaat ainekset huolella. Ei ole iso homma kuitenkaan, eikä ole silti gramman päälle. Tuossa ohjeessa käsken peittämään taikinan kannella ja tosiaan suosittelen myös kohottamaan taikinan kannen, lautasen tai vaikka tarjottimen alla perinteisen liinan sijaan. Tällöin taikinaan ei muodostu ikävää kuorta kohotessa. Nämä onkin muuten ihan älyttömän helppoja tehdä kun ei tarvitse varsinaisesti leipoa ja pyörittää. Meillä lapset on aina halunneet pyöritellä sämpylät, mutta tykkäävät näistä niin paljon, että saan ihan rauhassa tehdä. Kivaa välillä sekin. Tätä reseptiä vähän muuttamalla saa tehtyä muuten ihan kivat ciabattat!
Rapeakuoriset sämpylät:
5 dl kädenlämpöistä vettä
1dl maitoa
1/2 pakettia hiivaa (eli 25g)
1rkl juoksevaa hunajaa (tai sokeria)
2-3 tl suolaa
12 – 12 1/2 dl vehnäjauhoja
Mittaa lämmin vesi ja maito. Murenna hiiva taikinakulhoon ja lisää joukkoon hunaja ja suola. Kaada hiivan päälle hieman vesi-maitoseosta ja sekoita puuhaarukalla. Lisää joukkoon loputkin nesteestä ja sekoita joukkoon jauhot pienissä erissä
Vaivaa taikina löysäksi, juuri ja juuri kulhon reunoista irtoavaksi. Ripottele valmiin taikinan päälle vehnäjauhoja. Peitä taikinakulho kannella, lautasella tai muulla vastaavalla ja anna taikinan kohota 1-1 1/2 tuntia.
Kuumenna uuni 250 asteeseen ja levitä leivinpaperi kahdelle uunipellille.
Laita leivinlaudalle tai leivontapöydälle kunnon kerros vehnäjauhoja ja kumoa taikina varovasti jauhojen päälle. Älä missään nimessä vaivaa tai painele taikinaa, jotta ilmakuplat eivät katoa!
Ripottele vielä jauhoja taikinan päälle ja leikkaa taikina metallilastalla tai muulla terävällä työkalulla viideksi pötköksi. Leikkaa osat vielä pienemmiksi paloiksi (itse jaan kuuteen osaan, josta syntyy 30 pientä sämpylää). Taikinapalat saavat olla ihan eri muotoisia, mutta koeta mahduttaa samalle pelille keskenään saman kokoisia paloja.
Paista sämpylöitä yksi pelti kerrallaan noin 10-15 minuuttia (jos teet isoja sämpylöitä n. 20min) tai kunnes pinta on kauniin ruskea.
Älä peitä valmiita sämpylöitä liinalla, jotta kuoren rapeus ei katoa.
Täällä oli aamulla ihan samanlainen säpinä kuin elokuun ensimmäisenä kouluaamuna. Jännitystä, odotusta, iloa ja riemua. Odotettu päivä kaikin puolin. Ja ilo oli huomata, että molemmat myös palasivat koulusta pirteinä ja reippaina. Ystävät tekevät ihmeitä, niin se vain menee lapsillakin. Tuntuu muutenkin, että palaset loksahtavat paikalleen kun saadaan edes pari viikkoa elää kohtalaisen tavallista arkea.
Pyörin aamulla kaupassa ja mietin, että mitä ihmettä sitä sitten syötäisiin lohisopan jälkeen. Löi tyhjää ja nappasin varmuuden vuoksi pakasteista pinaattikeittoja mukaani. En ehtinyt olla kovin pitkään kotona, kun mieheni veli soitti ja kysyi, josko hän voisi tuoda kirjolohen. Eilen kalastettu, valmiiksi perattu. No mikä jottei, ei mun oikein pinaattikeittoa tehnytkään mieli.
Juttelin aamulla kaupassa yhden äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että täällä meillä koko koronaa ei edes huomaa. Olen kuullut isojen markettien tyhjistä parkkialueista, mutta en ole kertaakaan ollut todistamassa sellaista. Kylä on ihan yhtä hiljainen tai ruuhkainen (riippuen näkökulmasta) kuin ennenkin. Ehkä silloin aluksi kaupassa oli vähemmän ihmisiä, mutta tilanne on tasoittunut. On turvavälit ja käsidesit ja muut, mutta muuten elämä rullaa aika entiseen tapaan. Erona lähinnä enää nuo suljetut ravintolat. Ja tietenkin seura- ja yhdistystoiminnan hiljaiselo. Mutta siihenkin kaiketi on tulossa muutosta. Arki palailee raiteilleen. Jos ei samoille vanhoille, niin uusille ja vähän herkemmille.
Erikoinen kevät ja erikoisena se tietenkin jatkuu vielä kesään ja kenties syksyynkin. Mutta kuten olen ennenkin todennut, näillä mennään ja kultareunuksia pitää vain etsiä erilaisestakin arjesta.
Ps. Muistakaa osallistua tuohon edellisen postauksen arvontaan! 200 euron lahjakortti on kuitenkin aika hyvä palkinto!
