Sain kunnian paljastaa teille pieniä sneak peek -paloja Lumoan uudesta mallistosta, joka virallisesti julkistetaan huomenna perjantaina Lapsimessuilla!
Viikonloppu otsiksessa -postauksessa näittekin mun päällä yhden Lumoan-suosikeistani, ja nyt tätä ihanuutta olisi jatkossa tarjolla myös lapsille! Toki huomenna esillä on myös naisten uusi mallisto, ja siitäkin laitoin teille nyt yhden huivikuvan teaseriksi!

Lainasin tuohon alapuolelle suoraan tekstin Suvin lähettämästä meilistä, sillä mitäpä tätä siirtämään toisen käden tiedoksi!

Alla luonnoskuva tuubihuivista!

Lumoan ja Mmaku Smoothiesin yhteisosasto löytyy messuilta muuten ihan me&i:n osaston takaa. Eli, useampi kärpänen yhdellä iskulla! 🙂

Mä alan nyt pakkailla laukkuja huomiseksi. Huh, stressaa melkein valmiiksi jo! 🙂

Ihanaa iltaa!!!!

Tässä siivouspäivän lomassa olen tänään pohtinut sitä, miten sisustusmakuni, ja sitä myöden kodin sisustus, on vuosien varrella muuttunut. Tai oikeastaan olen miettinyt sitä, miten luonnollista on, että maku sisustuksen suhteen muuttuu. Samoin muuttu muoti ja tyylijutut, hiustyylit jne… Ihminen menee trendien perässä, välillä jopa sitä tiedostamattaan. Ja tarkoitan, että eihän ihminen välttämättä tarkoituksella pyri sinne aallonharjalle, mutta olemme kuitenkin alttiita vaikutteille, ja ihan vain jo tämänhetkiselle tarjonnalle.

Olen välillä törmännyt ajatukseen, että bloggaajan tyylin tulisi olla jollakin tavalla stabiili. Takinkääntäjistä ja tyylipettureista ei aina pidetä. Muistan hyvin kommentin, jonka sain kun laitoin blogiin ensimmäisiä kuvia väliaikaisasunnostamme:
“Pidin enemmän vanhan kotinne värikkäistä tapeteista, kuin näistä hegettömistä valkoisista seinistä. Lopetan tämän blogin seuraamisen tähän.”
Mitäpä tuohon sanomaan, vuokralla asumisessa on aina puolensa.

Talokaupoissa tapetit tuli jättää seinään, ja vuokra-asunto tuli hyväksyä niine hyvineen. Mutta, värikkäitä tapetteja ei tullut perästäkään takaisin. Hengetön valkoinen jäi elämään, ja totesin mieleni muuttuneen. Syitä voi toki olla moni. Ehkä huomasin valkoisten seinien rauhoittavan vaikutuksen, ehkä näin silmissäni tämän kodin vaaleampana ja harmonisempana. Ehkä kahden lapsen äitinä aloin arvostamaan hillittyjä sävyjä leluvuorten alla. Tai, ehkä kirjavat tapetit tulevat vielä takaisin! Eihän sitä voi tietää! Koti on enneksi paikka, jossa mieltään saa muttaa, ja jokainen voi toteuttaa itseään omalla tavallaan.

Itse en koe olevani siellä tyylin aallonharjalla millään tavalla. Kodista on tullut paikka jossa sekoitan uutta ja vanhaa, arvokkaampaa ja edullisempaa. Mutta, aina itselleni jollakin tapaa tärkeää. Kiinnyn tavaroihin ja huonekaluihin, tai oikeastaan tarinoihin niiden takana. Muistoja. Niitä kerään ympärilleni. Melkeinpä yhtä tärkeä kuin on makuuhuoneen vanha ruusukaappi, on myös Ikean sänky. Sen noutoon kun liittyy hauska tarina, jolle jaksamme nauraa yhä.

Jos parin vuoden sijaan katson pidemmälle taakseni, voin todeta, että suurin vaikuttaja kodin tyyliin on varmasti elämäntilanne. Aloittaessani seurustelun, jouduin luopumaan viivasuorista matonvipsuista ja monesta muusta itselleni tärkeästä jutusta. Opiskelija budjetilla ei paljon sisusteta ja toteankin rehellisesti, että mikäli viime viikonlopun lottopotti olisi osunut kohdalleni, meillä näyttäisi varmasti ihan erilaiselta. Sitä tosin on turha spekuloida, kun en edes lottoa. Toisaalta, sisustukseen vaikuttaa myös lapset ja harrastukset, oikeastaan koko elämä!

Ihmiset muuttuvat, ja kodit siinä sivussa. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tähän tilanteeseen, sikäli kun laskee pois remonttia odottavat nurkat ja keskeneräisyyden. Tällä hetkellä vaihtuvat vuodenajat riittävät kodin piristykseksi. Välillä voi heittää makuuhuoneen tyynyt olkkariin ja toisinpäin. Samaa hengetöntä valkoista ja harmaata on koti täynnä.

Jees, mutta nyt mä jatkan siivoilujani. Hetken aikaa kuitenkin nautin vielä näistä Kristan ottamista kauniista kuvista. Vanha koti -postauksen kuvista näkyy, kuinka sisustus on muuttunut, mutta toisaalta huomaan, että niin moni muukin asia on mennyt eteenpäin. Ja, niin kai sen kuuluukin!

Aurinkoa torstaihinne!

Lupasin teille remppapostausta, ja kuvia, jollaisia blogissa ei yleensä näy. Eli, niitä surullisen kuuluisia ennen-kuvia. Remonttikohteena on nyt pihasauna ja sen pukuhuone, ja ajattelin, että pääsette seuraamaan projektia nyt ihan alusta asti!
Pääsin mukaan täällä blogeissa jo näkyneeseen K-Raudan ja Indiedaysin Kodin unelmia -kampanjaan. Sain esittää oman remonttihaaveeni ja K-Rauta tuli avukseni sen toteuttamiseen.Myönnän rehellisesti, että hakiessani mukaan tähän kampanjaan, sauna ei juuri käynyt mielessäni. Kuten tiedätte, meillä riittää sitä remontoitavaa täällä sisätiloissakin vaikka kuinka. Ei oikeastaan ole huonetta jonne apu ei kelpaisi!
Siitä, miten kuitenkin päädyin saunan pieneen pintaremonttiin, ajattelin kertoa teille hiukan enemmän!

Kuten blogiani pidempään seuranneet hyvin tietävät, vanha talo oli pitkään unelmani, ja perheemme on tietoisesti kulkenut kohti tätä unelmaa. Oli väliaikaisasumista, etsintää, pettymistä, ja lopulta se haaveen toteutuminen; Oma punainen tupa!
Muistan kuin eilisen päivän, sen kesäillan kun saavuimme katsomaan taloa ensimmäistä kertaa. Oli sattumien summa, että koskaan pääsimme tälle näytölle, siitäkin kirjoitin teille aikanaan kaikki on mahdollista -postauksessa.
Mutta, kun silloin aikanaan saavuimme taloa katsomaan, ei asia ollut heti täysin selvä. Kierrettyämme sisätilat luin mieheni kasvoilta sanan EI. Pitkän yhteiselon jälkeen olen oppinut, että tuota ei-reaktiota on aika vaikea mennä muuttamaan. Mieheni on, no sellainen perus periaatteen mies. Kun asia on päätetty, se on päätetty.
Sirryimme kuitenkin  vielä katselemaan talon ulkorakennuksia, joissa tämä saunakin sijaitsee. Siellä se sitten iski. Nimittäin ne sanat “Tämä on meidän koti, me otetaan tää!” Ja, ne sanat tulivat mieheltäni!

En ole koskaan itse ollut saunojaluonne. Tai ehkä en vain ollut koskaan nauttinut tavallisen sisäsaunan tukahduttavasta kuumuudesta, joka tuli sähkökiukaasta. Mene ja tiedä, kai saunamakujakin voi olla monia. Nyt täytyy myöntää, että tämä sauna on herättänyt sisäisen saunatonttuni henkiin, ja tämän oman saunan löylyistä nautin ihan uudenlaisella tavalla. Sauna ei kuitenkaan ole itselleni se tärkein juttu, mutta se on sitäkin tärkeämpi miehelleni. Jo pelkkä saunan lämmittäminen tuntuu olevan retriitti, jonka veroista on vaikea löytää. Miksi siis en unelmoisi saunatilojen remontoinnista, kun tiedän, miten tärkeät ne on miehelleni!

Nappasin joitakin kuvia saunasta ja sen pukutilasta, ja sovimme ajan Porin K-Rautaan, joka luonnollisesti on meitä lähinnä. Aika nopeasti puhuimme samaa kieltä myyjän kanssa, joka kertoi myös itse kunnostavansa vanhaa taloa. Myyjän vaivihkainen kysymys, “mitä olin ajatellut vanhoille oville”, paljasti samanhenkisyytemme. Ovia ei tietenkään mennä pilaamaan, vaan mielummin korostetaan!

Edellinen asukas on vaihtanut saunaan lauteet, jotka ovatkin rakenteellisesti oikein hyvässä kunnossa. Saunaa on kauttaaltaan myös käsitelty tummanruskealla värillä, mutta muuten kaikki onkin useiden vuosikymmenten takaa. Kuten esimerkiksi ehtakeltaisenvihriäiseksi kuvailemani betonimuuri kiukaan takana, ja 1970-lukua henkivät verhot pukutilassa. Joo, en jaksanut viime kesänä nähdä vaivaa edes niistä. Työnsin koko saunan ajatuksistani.
Mutta nyt mun päässä on selvä suunnitelma! Värimaailmassa mennään hillitympään, ja sauna raikastetaan vanhaa kunnioittaen valkoisen, harmaan ja hiilenmustan sävyissä! Sauna tulee saamaan uuden elämän ja raikkaan ulkonäön. Olkoon se vaikka pieni kiitos miehelleni tästä kodista, ja kaikista niistä tunneista, jotka hän on kuluttanut melko itsekäitäkin unelmiani toteuttaessa!

Alapuolelta voitte aukaista lisää näitä karuja todellisuuskuvia saunan tämänhetkisestä tilanteesta.

 Tätä pintaremppa ja sisustusprojektia pääsette nyt seurailemaan täällä blogissa.
Mutta, koska uskon, että aika monella muullakin on pieni unelma kodin laittamisesta, pienestä remontista tai sisustamisesta, pyydän teitä jakamaan omat haaveenne ja unelmanne!
K-Raudan Facebook-sivuilla on nimittäin käynnissä Mistä unelmoit kotonasi -kilpailu. Kilpailu on voimassa 16.4. 2014 asti, ja jaossa on viisi kappaletta 100 euron lahjakortteja K-Rautaan! Kannattaa siis osallistua!

K-Raudan kilpailusivulle pääset tästä ja ylläolevan kuvan kautta.

Toki minäkin kuulen mielelläni unelmistanne ja haaveistanne! 🙂

Pommitin teitä eilen instan puolella kunnon selfie-otoksilla. Eli mallailin asuja viikonlopun rientoihin.
Täytyy todeta, että tuntuu jopa vähän omituiselta ajatella itseään hameessa ja korkkareissa, sillä viime aikoina elämä on pyörinyt aika hyvin mukavien ja käytännöllisten vaatteiden ympärillä. Vaikka eipä siinä mitään, taidan tosiaan olla enemmän farkku-/tennarityttö, kuin paljettimekkoilija. Kunnon kotihiirulainen!

 Lupasin myös instan puolella, että laitan Pernillen Corydonin korujen mallailua tänne blogiin. Ja todellakin, hame ja paljetit on mulle jo siinä määrin ihan liikaa, että mitään statement-koruja en enää kaulaani kaipaa. Pernillen korut ovat olleet mulla jo pitkään käytössä, olen löytänyt niistä sen tapani käyttää koruja asusteina ja asun kruununa. Ennen kun olin sitä mieltä, että jopa korutta oli parempi kuin tuntea itsensä joulukuuseksi.
Sain siis blogin kautta joitakin Pernille Corydon -koruja, ja ajattelin niillä kruunata juhlavan viikonloppuni. Aika nopeasti päätinkin, mitkä koruista yhdistän mihinkin asuun, osa kun on klassisempaa mallia, ja osa menee enemmän uuden laukkuni ja hameeni seuraksi.

Behind the Ear -korvikset, Alliance Bracelet -rannerengas, Brick -rannekoru ja Oval twisted -sormus.

+ Circle Ring -sormus, Twin twisted Open coin -korvikset ja Double Plain -kaulakoru.

Ja, sitten jo vanhemmat, ehdottomat arkisuosikkini, jotka on vähän jopa jämähtäneet korviini, eli Small Rivet earstick korvikset. Näistä tulee aina mieleen mummulan paneloidut seinät ja kuparinaulat! Mutta korvikset ovat mallinsa vuoksi myös ehdottomasti käytännöllisimmät. Pidän näitä jatkuvasti, sillä korvikset ovat huomaamattomat ja niihin ei pääse edes hiukset takertumaan.

Hauska muuten huomata, kuinka uusi hiusmallikin vaikuttaa koruvalintoihin. Nyt nuo korvien päälle jäävät hipsukat piilottavat huomaamattomat korvikset täysin alleen, ja nuo isommat korut tuntuvat jopa enemmän omalta jutulta! Voihan olla, että se mun harakkageeni (joka siis on luontaisesti siskollani ja äidilläni) tarvitsi sen 30 vuotta kypsyäkseen! 🙂

Mitenkäs te? Onko harakkageeniä, vai kenties ihan korutonta tyyliä? Tai ehkä jotain tämänkaltaista, vähän kuin siltä väliltä?

Pernille Corydon -korujen suomalaisia jälleenmyyjiä löydät täältä.

PS. Jotta tässä nyt ei ihan vieraannuttaisi arkitodelisuudesta muodin maailmaan, mä ajattelin laittaa teille tulemaan hiukan sitä oikeaa realityä!
Tulossa siis remppahaaveiluja, ja vähemmän kauniita ennen-kuvia!
Olkaahan siis valmiina ja laittakaa jo valmiiksi mietintämyssyt päähän. Aion nimittäin kalastella myös teidän remppahaaveita!
Toki ihan kivalla verukkeella! 😉

korut|Pernille Corydon|saatu

Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Sanotaan, että sininen on järjen väri. Sen pitäisi huokua luottamusta, rehellisyyttä, rauhaa ja järjestystä. Tumman laivastonsinisen pitäisi olla jopa auktoriteettinen, onhan se useiden uniformujenkin väri. Tiedä näistä, mutta mulle sininen on ollut jo vuosia sellainen turvaväri. Samaan tapaan, kuin aika monelle on musta. Sehän mätsää kaiken kanssa, ja toimii vuodesta toiseen.

Löysin Hesarin sivuilta hauskan värioppaan, ja täytyy sanoa, että vaikka tämä sinisen merkitys on aika tuttu jo, en esimerkiksi tiennyt että paljon suosimani beige, on ystävällinen ja helposti lähestyttävä! Oikeastaan en ole koskaan miettnyt värien merkitystä sen suuremmin. Mä en muuten edes tiedä, mikä mä olen vuodenajaltani, tai mitkä värit mulle sopii. Jotenkin pelkään, että jos joku pukeutumisneuvoja joskus ottais mut käsittelyynsä, menisi koko vaatekaappi uusiksi! Siksi skippaan aina nämä jutut naistenlehdistäkin.

Itse ajattelen sinisen ja beigen liittoa lähinnä helpoksi ja käteväksi. Se on myös arkinen ja neutraali, sellainen, joka sopii äidille; Arkeen, ja lasten kanssa liikkumiseen. Ihan kuten tässä tänään. Samaan aikaan huomaan, että esimerkiksi juhlavaatteissa sininen ei ole koskaan ollut suosikkini, enkä todellakaan edes tiedä miksi.

Musta olis kiva kuulla, miten te päädytte väreihin, joihin pukeudutte. Onko se vain fiilis, ja kenties vuodenaika ja trendit, vai onko takana tarkempi analyysi? Ja, mikäli joukossamme on joku enemmän aiheeseen perehtynyt, niin nyt saisi valistaa myös meitä muita, tai antaa yleistä analyysia suomalaistn värienkäytöstä! Ja toki mua ja sinistäkin saa analysoida, mutta mitään muutosta en lupaa! 🙂

Toisaalta olis tosi hieno kuulla, jos joku kokee esimerkiksi keltaisen, oranssin tai pinkin turvavärikseen! Nämä kun on niitä sävyjä, joilla itse korkeintaan asusteissa ja pieninä hippuina piristän vaatetustani.

Jees, mutta tässä tavisasussa tosi tavispäivää eletään. Viikon taukoilun jälkeen tänään alkaa harrastukset ja muu viikko-ohjema pyöriä taas normaalisti. Ja, jos ihan totta puhutaan, mä kaipaan jo sitä tavallista arkea ja kellottamista!

Seuraavaksi vuorossa tiskikoneen tyhjennys, ja kasa silitettävää.
Kivaa ja värikästä arkipäivää myös teille!

housut|Please
takki|H&M
neule|Mads Nørgaard
huivi|Becksöndergaard|saatu
kengät|Converse
rillit|Lexington|saatu/Instrumentarium
laukku|Longchamp

Aamupäivällä jo teille kerroinkin, että meillä on uusi tulostin, jonka saimme blogin kautta Canonilta. Kyseessä on Canon Pixma MG3550 mustesuihkutulostin/monitoimilaite, joka tuli kieltämättä tarpeeseen, koska meillä ei tällä hetkellä ollut minkäänlaista tulostinta.
Paitsi, että tulostinta tarvitaan ihan “oikeidenkin juttujen” tulostamiseen, mun sormet on jo pitkään syhynneet tulostamaan kaikkea kivaa, niin valokuvista voimalauseisiin. Tämä Canon Pixma on edullinen kotikäyttöön tarkoitettu malli, ja ainakin musta tuntuu, että juuri sopiva meidän tarpeisiin. Ulos saa työjuttuja ja lippulappusia, mutta tehoa riittää hupiinkin. Bonuksena jälleen ihana Canonin valkoinen väri, joka istuu sisustukseen ja antaa pienen pölyn anteeksi, sekä langattomuus. Kone nimittäin toimii Wi-Fi -liitännällä, ja helpottaa näin esimerkiksi säilytystä ja siivoamista.
Laitoinkin tänään Instagramiin kuvan, jossa tulostelin hauskoja pääsiäisetikettejä, joilla ajattelin koristella kuppikakkuja ja muuta juhlakattausta. Sellaista lasten mieleen, ja sopivan iloista. Ajattelin laittaa nämä nyt tänne blogiinkin, jos joku muukin haluaa kopioida samaiset labelit.

Yläpuolella valmiita arkkeja, ja alapuolelta avautuu yksittäisiä kuvia pikkuisen suurempana.

Näitähän voi tietty jokainen suunnitella itsekin, nämä nyt oli tälläiset pikaväsäykset. Myös Canonilla on muuten oma Creative Park, josta löytyy kaikkea kivaa (ja moniulotteista!) tulosteltavaa esim. lapsille ja lahjaksi! Itse lupasin pojalle, että heti kun huone on siivottu, voidaan tulostella joitakin kivoja koristeita lastenhuoneen piristykseksi!

Loppu päivästä meneekin nyt mukavasti pylpyröitä leikellessä ja hammastikkuja liimaillessa. Paitsi, että menin lupaamaan ne sämpylät!!! 🙂

Leppoisaa iltaa teillekin!

Ps. Toiveena tietty, että näitä ei sitten kopioida omiin blogeihin, kuten ei muitakaan kuvia! 🙂

Pps. Tää WordPress ei nyt oikein suostu tähän kuvien asetteluun ja yhteistyöhön, mutta menkööt tämä postaus nyt näillä asetuksilla. Palataan seuraavassa sitten vanhaan linjaan…

Sateista ja harmaata. Eipä kovin piristävä tuo sää tänään. Mutta, ei anneta sen haitata menoa!
Tänään leikitään sisäleikkejä, askarrellaan pääsiäisjuttuja -ja melko varmasti myös leivotaan.

Klaara sai viikonloppuna mummulasta mun vanhat nukenvaunut, ja nyt on sitten kärrytelty uuden nuken kanssa oikein kunnolla. Vähän on kärrypelit huonossa kunnossa, ja jotain niiden elvyttämiseksi kai pitäisi keksiä. Tekisi mieli vaihtaa tekstiiliosat vallan. Hakea vaikka Ikeasta edullista pellavaa. No, katsotaan jaksanko vaivautua…

Niilolle tulostin tekemistä Pinterestistä. Kaikenlaista pääsiäisjuttua pinnasin tuonne DIY-kansiooni. Kiitos Canonin, meillä on nykyään mahtava väritulostin, jolla saadaan tehtyä vaikka mitä kivaa. Laitan teillekin joitakin kivoja tulostusjuttuja tässä vielä ennen pääsiäistä!

Mutta näistä lapsellisista kuvioista aasinsillan kautta Lapsimessuihin!
Meandin lipuilla messuille lähtee nimimerkki Ärrä, sekä Sanna T. Laitan molemmille meiliä tulemaan!

Kivaa viikon alkua teille kaikille!!!

Vähän sellainen totutteluviikonloppu.
Nyt koko pää tuntuu istuvan paremmin, kun pesin suoristukset pois, ja annoin hiusten taipua omaan malliinsa. Tosin, nyt huomaan, että otsis saa kyllä kasvaa ihan rauhassa hetken aikaa. Suoristus veti sitä luotisuoraan ja alemmaksi, mutta oma hius nousee luonnollisesti tyvestä mieluummin hieman koholle, ja se tietenkin nappaa pituutta pois. Pehmeämpi malli on ehkä muutenkin enemmän se mun juttu, kuin täysin suora. Minä kun en ole mikään hiusten laittaja. Mitä helpompi sen parempi, ja mitä vähemmän muotoilutuotteita ja työkaluja, se paremmin viihdyn
Väri pidettiin hiuksissa entisellään, eli paria eri vaaleaa, ja hiukan tummempaa raitaa, iloisesti sekaisin. Mätsää näin Rapunzel of Sweden klipsipidennyksiini.

Joka tapauksessa, olen tyytyväinen otsisratkaisuuni, ja pohdinkin lähinnä, että miksi en leikkauttanut sitä jo aiemmin! Tai no, se rasvoittuva iho….

Viikonloppu on nyt serkuteltu (ja herkuteltu), sisko on palannut pesueensa kanssa kotiin, ja mieli vaeltaa uuteen viikkoon.  Sunnuntait on mulle yleensä sellainen puhtaaseen pöytään valmistautuminen. Koitan siivoilla paikat kuntoon ja laittaa illalla kodin nätiksi. Näin maanantaiaamu on miellyttävä, ja utteen viikkoon on ilo herätä.
Viikko sitten sunnuntaina tämä kaikki jäi oksutaudin varjoon, mutta nyt koitan ottaa takaisin menetetyn. Oikeesti, tuntuu, etten vieläkää ole ihan täysin toipunut! Salille ei todellakaan ole vielä ollut asiaa. Hikoilen ja väsyn muutenkin, ja lähestulkoon ei mistään. No, saatiin juuri isiltä viestiä, että tauti taitaa iskeä sinnekin. Toivottavasti ei, tämä riittäisi mun mielestä jo…

Summa summarum: Takana on mukava viikonloppu, ja uutta viikkoa kohti mennään hyvissä fiiliksissä. Ja otsiksessa!!! Seuraavaksi taidan tehdä pannaritaikinan ja heittää pyjaman päälleni. Lapset ajoissa nukkumaan, ja sitten kommentteihinne vastailemaan! Niin, ja eilinen Midsomerin murhat, se pitää myös nautiskella sunnuntai-illan ratoksi!

Leppoisaa viikon viimeisen iltaa teillekin!

Niin ja hei, mikäli et ole vielä antanut ääntäsi blogilleni Indiedays blog awards -äänestyksessä, tee se nyt! Tulen jokaisesta äänestä ihan hurjan iloiseksi! Blogini on ehdolla fotogeneettisin -kategoriassa, ja äänestämään pääset tästä.

Ajattelin huikkailla teillekin sunnuntain ratoksi kivan askarteluvinkin.
Tämä pyörikin jo eilen ihan kivasti Instan puolella, mutta laitetaan nyt tännekin.

Eli, yksinkertaiset ja simppelit pääsiäismunat, jotka koristelin Tine K:n lotus-kuviolla:

Ostin ihan sellaisia riemunkirjavia pahvimunia, joita on tarjolla nyt melkein joka kaupassa. Pintaan sivelin pari kerrosta valkoista puolihimeää kalustemaalia (Helmi), kun sitä nyt sattui olemaan käsillä. Toki muutkin maalit varmasti sopivat hyvin tähän.
Leikkasin Tine K homen lautasliinasta lotus -kuvion ja sivelin sen kuivuneen munan pintaan käyttämällä vedellä laimennettua Eri keeperiä.

Niistä tuli kyllä oikein kivat! Tai itse ainakin pidän, ja nyt mulla on sitten pääsiäiskoristeita , jotka miellyttää silmää!

Mutta nyt ei muuta. Toivottelen leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Muistakaahan myös tuo Lapsimessujen lippuarvonta. Vielä ehtii!