Joulu on täällä. Toivotan kaikille teille rauhallista ja kaunista joulun aikaa. Eikä mulla oikeastaan muuta ollutkaan. Halauksia jokaiselle!

✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭

✭✭✭✭✭✭✭✭✭✭

✭✭✭✭✭✭

✭✭✭

✭

Tarkoitus oli tehdä loput lahjapaketit valmiiksi eilen illalla, mutta uni tulikin niin aikaisin, että homma jäi hoitamatta. Tässä kohtaa kiitos aikaisille heräämisille (jälleen jo ennen aamu kuutta), sain aamun tehotunnit hyödynnettyä lahjojen käärimiseen.
Aika simppeleitä tuli viimeisistäkin paketeista: Ruskeaa käärepaperia ja marketin mustaa nauhaa. Pienimmät lahjukset, lähinnä kosmetiikkapaketit, sulloin Tiimarin mustiin paperipussukoihin ja koristelin samalla mustalla nauhalla, ja Ikean harmaalla paperinarulla.

Yksinkertaiset pakettikortit syntyivät valkoisista kartonkitähdistä ja mustasta softislevystä kuvioleikkurilla leikatuista pikkutähdistä. Pikkuisen liimapuikkoa, saajan nimi taakse ja reikä isolla parsinneulalla. Sillä selvä.

Johan tässä alkaa joulufiiliskin kunnolla heräilemään. Ja niin myös muu talon väki, eli aamupalan laittoon mars! Oikein tunnelmallista aatonaattoa!

 

Joku on kuulkaas ollut tosi ahkera, ja se joku olen minä! Jee, aika huippis fiilis!
Alkoi eilen (muka) siivoillessa niin paljon ketuttamaan pari juttua, että illalla kun pikkumies painui pahnoille, tartuin minä maalipensseliin. Ja aamulla jatkoinkin heti siihen, mihin illalla jäin. Nyt on yksi seinän pätkä saanut pohjamaalia pari kerrosta, ja heti tuntuu paremmalta!
Olin varmaan eilen yleisestikin paremmalla tuulella, sillä Niilo sanoi mulle illalla tosi lohduttavaan sävyyn, että “Kyllä äiti sunkin tontun taskuun varmasti huomenna tulee joku yllätys. Joku tyttöjen juttu.” (Meillähän on molemmilla ne Mailegin kalenteritontut, ja mun tontun taskuihin ei tänäkään vuonna ole mitään ilmestynyt.) No, eihän siellä mitään aamullakaan tietenkään ollut, joten sain ohjeen olla vielä hiukan kiltimpi tämän päivän. Yritän yritän!

Pojatkin on ollut tosi ahkeria. Isompi varmaan senkin vuoksi, että tuottaa jonkin asteista omantunnontuskaa, kun raskaana oleva vaimo alkaa ottamaan työkaluja ja pensseleitä esiin. Tulivat juuri “kuusimetsästä” (kuusi on tänä vuonna omalta maalta), ja nyt äänestä päätellen laittavat ruokaa. Tuoksusta päätellen jotain makaronimössöä, mutta se on varmasti superhyvää!

Kotoilua tänään, pakollinen kauppareissu, ja pikkuisia tontuntehtäviä. Joulukuusen koristelua ja yleistä joulun laittamista. Ihan kiva lauantai! Sellaista teillekin!

Olkkarista edelleen. Tai olkkarista ja työhuoneesta paremminkin. Eilisessä postauksessa eivät nuo huoneiden uudet matot juuri näkyneetkään, mutta tässä pari kuvaa nyt niistä.
Olohuone ja työhuone ovat aika avointa tilaa keskenään, ja huoneisiin piti tietysti hankkia samanlaiset matot. Ikean Tårnby-matoista olen täällä blogissakin haaveillut, ja ne kävimme tässä parisen viikoa sitten hakemassa hyödyntäen Ikea Family alennuksen, joka oli tuolloin -20% kaikista matoista. 20 pinnaa on muuten jo maton hinnassa tosi hyvä alennus, varsinkin, jos tarkoituksena on ostaa useampi matto, ja niinhän meillä oli. Muttamutta; Harmiksemme, juuri tuolloin Tårnby mattojen pienempi koko oli joka paikasta loppu. Näihin kahteen huoneeseen 2X3 metrinen matto oli oikein hyvä, mutta eteisen ja (vielä kylmän) välihuoneen lattioihin olisi tarvittu juuri se pikkuisen pienempi koko. Tällä hetkellä mattoa näyttäisikin taas olevan saatavilla, eli matonhakureissua olisi tiedossa. Sen verran kuitenkin tuota matkaa, että taitaa jäädä ensi vuoteen.

Mattojen hankinta ei noin sisustuksellisessa mielessä ollut mietenkään niin kiireinen asia, mutta vetoisien lattioiden peittäminen paksuilla matoilla on jo ihan energiatehokkuudenkin kannalta välttämätöntä näin talviaikaan. Vaikutuksen huomasikin heti; Kaminan lämpö ei enää karkaa ja huoneet muuttuivat mukavan lämpimiksi. Ja sitten siinä sisustuksellisessa mielessä: Nämä lämmittävät muuten aika viileän värisiä huoneita. Istuvat hyvin yhteen puun ja koritavaran kanssa. Tykkään tykkään.

Polttopuiden roskaa, piparinmuruja ja yhdet koiran oksennukset. Paljon ovat kestäneet ja saavat kestää jatkossakin. Kiitollinen väri ja helposti imuroitava ja puhdistettava pinta. Näitä  hankitaan siis ehdottomasti lisää!

Mutta nyt sitä siivousta aloittelemaan. Pientä lepokitkaa ilmassa, mutta eiköhän se tästä! Kivaa perjantaita teillekin!

 

Mä muuten pelkäsin suuresti, että saan jonkun mahdottoman pöpöfobian lukiessani noita arvontapostaukseen jättämiänne vastauksia, mutta huomasinkin olevani melko etuoikeutettu! Ei tarvi kuulkaa olla huolissaan metrossa, ratikassa tai junassa. Ei pelätä liukuportaita tai hissin nappia! Ei ainakaan kovin usein. 🙂
Se olisi sitten loma. Joululoma ja äitiysloma. Mitään järin suurta lomafiilistä ei nyt ole, kun arki jatkuu samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta onhan se hienoa ihan vain sanoa, että on lomalla! Tänään vielä muskarin joulujuhlaan vetistelemään, ja sitten virittäytymistä joulutunnelmaan. Aloitinkin jo aamulla autossa huudattamalla joululauluja ja laulamalla itse mukana. Yksin…
Jotain pientä joulusiivousta pitäisi kai suunnitella. Näissä olosuhteissa sekin vaan tuntuu lähinnä turhalta. Mutta ainakin nyt isommat rojut aion raahata tuonne edelleen kylmiin huoneisiin, ja hakea muutaman hyasintin vielä tunnelmaa tuomaan. Lopun edestä sitten kynttilöitä ja sopivasti hämärää tunnelmaa. Niin ja se kuusi! Ja kuusen oksia rapun eteen ja lyhde pikkulinnuille. Kovin pienillä valmisteluilla siis tänä vuonna.
Viime joulu jo meni hiukan pienemmällä joulufiiliksellä, kun edellistä kotia ei enää jaksanut oikein laittaa. Ruuat ym. sentään tein, mutta nyt en laita edes niitä. Olenkin varannut ensi vuodelle kaikkien aikojen joulun. Panostan siihen sitten kolmen vuoden edestä!

Muutamia lahjoja on yhä käärimättä pakettiin, pari pientä muistamista vielä hankkimatta, mutta siinä se sitten muuten alkaakin olla. Rauha maahan ja ihmisille hyvä tahto.

Muutama räpsy olkkarista. Pikkuisen vaiheessa edelleen ( =yhtä paljon kuin viimeksikin). Tuo eteisen naulakkokaappi tuossa divaanin takana elääkin muuten jotain omaa elämäänsä. Välillä kaappi narahtaa aika kovaakin ihan ilman mitään sen erityisempää syytä. On ollut pari kertaa tulla melkein pissa housuun, kun on samalla katsonut jotain jännää leffaa. Hui! Kummituskaappi!?

Mutta nyt ei muuta. Paitsi joulutunnelmaa!

En ehkä kategorioisi itseäni pöpökammoisimpiin ihmisiin. Bakteereja on joka puolella, ja suurella osalla niistä on myös tärkeä ja hyödyllinen tehtävä. Puhtaus on puoli ruokkaa, opetti jo äitikin aikoinaan, ja tuosta viisaudesta ammennan ohjeita omalle lapselle.
Yleiset vessat, odotustilat ja pikaruokaravintolan siivoton pöytä. Onhan niitä paikkoja, jotka tuottavat äidille, jos ei nyt harmaita hiuksia, niin ainakin pikkuisen päänvaivaa. Ruuan puolikkaasta on näissä yhteyksissä turha edes mainita.
Inhottavat käsidesit kuivattavat herkkää ihoa, kirvelevät, aiheuttavat nyppyjä ja jättävät käsiin ikävän geelimäisen kalvon. Pakollisia pahoja paikotellen, mutta ikävän tuntuisia ja hajuisia silti.
Yhteistyössä Pikkukengurun kanssa pääsin testaamaan Suomessa vielä melko uutukaista Aquaint puhdistusnestettä. Myrkytön ja hellävarainen puhdistusvesi on paitsi lapsiperheiden, myös herkkähipiäisten pelastus. Ympäristöystävällisyydestään se saa ainakin minulta lisäpisteitä. On nimittäin niin luonnontuote, että sopii jopa tuttejen, ja tuttipullojen puhdistukseen. Ja, jos joku sopii vauvan suuhun, käy se varmasti moneen muuhunkin paikkaan!

Suuremmasta suihkupullosta ruiskaisee nopeasti puhdistuksen käsiinsä ennen kuin alkaa käsitellä vasta steriloituja tuttipulloja. Pullosta täyttää myös kätevästi pienemmän matkakokoisen pakkauksen, joka mahtuu pieneenkin käsilaukkuun, tai vaikka takin tai vaunujen taskuun. Nopea apu vessojen istuinrenkaisiin tai lounasruuhkaisen ravintolan pöydän pintaan. Tätä uskaltaa myös suihkia pikkuisiin käsiin pissataukojen jälkeen.

Käsilaukkuun, hoitolaukkuun, autoon, matkalle jne. Kerro paikka joka saa piilevänkin pöpökammosi heräämään ja osallistu arvontaan! Palkintona on kolme Aquaint-tuotepakettia:
1. palkinto: 1x 500ml ja 1x 50ml Aquaint puhdistusvettä
2. ja 3. palkinto: 2 x 50ml Aquaint puhdistusvettä
Arvonta-aikaa on aina tämän vuoden loppuun asti!

Arpaonnea kaikille tasapuolisesti!

Aquaint löytyy hyvin varustelluista apteekeista, Helsingin Stockalta ja maahantuoja Pikkukengurun omasta verkkokaupasta.

 

Me odotellaan. Odotellaan joulua, odotellaan vauvaa, valon lisääntymistä, päivän pitenemistä. Pohditaan koska remontti etenee, koskakohan se aikoinaan valmistuu. Onko äidin masussa tyttö vai poika, pikkusisko vai pikkuveli, tuoko pukki varmasti Tuomakselle matkustajavaunut. Odotellaan sähkömiestä ja muskarin joulujuhlaa. Mietitään, ehtiikö isi tällä kertaa synnytykseen, ja onko joulupukki varmasti saanut tiedon, että osa lahjatoiveista toteutuikin jo syntymäpäivänä.
Odottavan aika on pitkää. Epätietoisuus stressaa – isoja ja pieniä. Mutta ei auta kuin odottaa. Ei vaikka olisi kuinka täynnä tätä kaikkea; vauvaa (noin niin kuin ihan konkreettisesti kylkikaaresta syvälle lantioon asti), remonttia, hössötystä ja kaikkea keskeneräisyyttä.
Päivien valuttelua. Sitä tämä on. Yritän nauttia kaikista niistä hetkistä, jolloin perheemme on velä tämän kokoinen. Painaa mieleeni nämä ajat, nauttia arjesta – nyt juuri aika helposta sellaisesta. Yritän antaa jakamatonta huomiotani, ja valmistaudun huomion jakamiseen.



Jälleen kerran pieni pettymys: Missä hitossa on se hehku, jota luvataan raskausajalle!?! Miten kukaan voi hehkua samaan aikaan tuntien itsensä elefantiksi? Tekisi mieli polttaa se kaikki aiheesta painettu sana. Heittää koko typerä propaganda tuleen, ja vaatia jonkinlaista korvausta.
Mutta hei, jossain lehtisessä käskettiin nauttia näistä viimeisistä raskausviikoista: “Lepää, kun siltä tuntuu, vaadi huomiota ja hemmottelua, käy kampaajalla ja tapaa ystäviä.”
Selkis:
Tämä äiti lähtee nyt kampaajan tuoliin rentoutumaan (=valittamaan, sorry), ja illalla joku saa hieroa jalkojani!!! Huomenna sitten uuden frisyyrin ja keveiden jalkojen voimalla 😉

Ihanaakin ihanammat villasukat ovat Sailan tekosia. Näkyivätkin jo eilisessä postauksessa, samoin kuin vanttuut, jotka ovat nekin peräisin samoilta puikoilta. Kiitos Saila!

 

Onpas kylmää. Viima menee läpi vaatteiden, ja kylmä änkee väkisinkin vanhaan taloon. Tässä kaminan kyljessä viihtyy vallan mainiosti kuuma glögi seuranaan.
Polttopuita on saanut viime päivinä kantaa ihan kiitettävästi, me kun sillä puulla vallan lämmitellään. Kuumat suihkut on saanut unohtaa, lämpimät patterit ovat tässä kohtaa tärkeämmät. Puiden kantaminen on kuitenkin ihan hyvää liikuntaa, päätin nimittäin viikonloppuna, että mitään sen raskaampaa en enää raahaa minnekään. Viime viikolla nousi vielä sängyt ja kaapit, mutta nyt on sanottava stop, ja koitettava vain olla. Hurjan vaikeaa!
Puhdetta riittää myös ulkona, sillä pihaan tuiskaa lunta ihan joka puolelta. Alla olevassa kuvassa näkyy (juuri ja juuri) vatsani takaa joki, ja tuosta suunnasta tuiskuaakin nopeasti mukavan lastin suoraan ulko-ovelle.

Katselin muuten eilen Jamie Oliverin jouluohjelmaa, ja teidättekö, mikä iski? Siis hirmuisen nälän lisäksi. No ihan hirveä puutarhakuume tietenkin! Suunniteltiin jo puulaitaisia kasvimaita, kaalilajikkeita ja kaikkea yrteistä juurikkaisiin. Niilo on kesästä saakka höpöttänyt kasvimaataan; Porkkanaa ja perunaa. Niitä siis ainakin. Itse olen puhunut muutaman onnellisen kanan puolesta, mutta asia on jäänyt hautumisasteelle. Jossain kohtaa taisi eilen karata niinsanotusti mopo käsistä, sillä mies mietti jo sian hankkimista! Mutta talvella on kiva sunnitella pihajuttuja ja haaveilla kesästä. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, mutta pelkät ajatuksetkin jo lämmittävät.

No, mutta nyt kenenkään ei ainakaan tarvitse haaveilla valkoisesta joulusta; Mitä todennäköisemmin sellainen kuitenkin tulee. Hyvä niin! Kylmyydestä ja lumitöistä huolimatta pidän kuitenkin talvesta. Mikä tahansa voittaa syksyn koleuden ja kosteuden – ja sen pimeyden. Kohtahan tässä mennään jo valoa kohti!


Viikko jouluun, ja limput on yhä tekemättä, lahjat paketoimatta ja kuusi kaatamatta. Ei kuitenkaan stressiä. Sitä on ollut jo ihan tarpeeksi. Päivä kerrallaan, se on nyt mun mottoni.

Stressittömiä joulunaluspäiviä teillekin!

 

 

No kirjoja tietenkin. Kaikenlaista sotahistoriaa sivuavaa asialukemista. Entä mitä muuta?
Erehdyin kerran ostamaan miehelleni yli parin sadan euron arvoisen hierontalahjakortin. Kovasti kuulemma oli selkä kipeä ja hartiat jumissa. Vaan lahjakortti jäi käyttämättä! Ei ollut muka aikaa…. Jaksan kaivaa tapauksen joka vuosi joulun alla esiin. Eipä ole kuitenkaan selkä tai hartiasäryistä muutamaan vuoteen valittanut, eli joku hyöty tuostakin lahjasta oli 🙂
Mieheni on enemmän hifistelijä kuin minä. Useimmiten en osaa ostaa elektroniikkaa, mutta kaikki sen suojaukseen liittyvä on enemmän minun heiniäni. Tänä vuonna harkinnan alla oli juurikin jotkin nahkaiset coverit.
Viime vuonna ostetut tohvelit ovat yhä hyvässä kunnossa, ja pyjama löytyi isänpäiväpaketista. Varsin helppoja “miesten lahjoja” molemmat.
Kokosin alle muutaman miehisen lahjaidean. Kuvat on lainattu, ja linkit löytyvät alta. Itse asiassa tuossa on myös se lahja, johon tänä vuonna päädyttiin.

tohvelit, pyjama, suoja iPhonelle, ja iPadille, kuulokkeet, käsineet
Yksi juttu, minkä unohdin täysin kollaasia kootessani, oli keittiövälineet! Oikein hyvä veitsisetti, lihankäsittelyyn tarkoitetut työkalut, tai huippu magee pippurimylly. Siinäpä myös muutama idea tulevien vuosien varrelle!

Muita hyviä ideoita?

 

Jahas, viikko meni. Meni muuten aika nopeasti. Rempparintamalla ei juuri mitään uutta. Lähinnä LVI-puolta, joka nyt ei sinänsä ole niin kovin mediaseksikästä. Tosin taitaa se mediaseksikkyys olla muutenkin tämän blogin osalta kadonnut jo aikoja sitten (josko sitä koskaan on ollutkaan).
Viime viikonlopun juhlinnat, ja kaikki niihin liittyvä, on kostautunut tällä viikolla supistusten ja totaaliväsymyksen muodossa. Koitahan huilta, sitä tulee nyt joka tuutista – ja ihan kyllästymiseen asti. Säädylliset yöunet ovat historiaa ja päivällä tuntuu olevan tuhat ja yksi hommaa, jotka yksinkertaisesti vain pitää tehdä. Jos ei muuta, niin lunta saa lykkiä oven edestä jatkuvasti ja auton kaivaa useampaan kertaan päivässä epämääräisen valkoisen kasan keskeltä. Riittäisi toistaiseksi!
Viikonlopulle olisi taas muutakin ohjelmaa kuin kotihommia. Remontti saa siis jatkossakin seistä etenemättä. Tänään hiukan pikkujoulun tynkää ja huomenna sukujuhlintoja. Sinänsä, enää ennen joulua ei olekaan tarkoitus mitään sen suurempaa urakoida. Koitetaan keskittyä nyt muihin juttuihin – ja levätä!




Mutta tälläisiä hämytunnelmia (ja hämykuvia) perjantai iltaan. Ostin muuten tuon ison mustan betoniruukun syksyllä pilkkahintaan puutarhamyymälän alesta. Ajatuksena jo silloin hyasintit ja muut kivat sipulikasvit. Toimii. Ehkä keväällä siihen voisi änkeä muutaman orkidean. Maksaa vitosen hintansa kyllä takaisin!