Kesäikävästä kevään fiilistelyyn. Näin se menee. Totesin nimittäin eilen, että välikerrastosta voi jo luopua. Hittolainen, olen jatkanut tuota napajäätikkölle pukeutumistani, vaikka elohopea on noussut jopa 20°C viimeviikkoisesta. Kaiken palelemisen jälkeen löysin itseni valittamasta kuumuutta, ja sitä en todellakaan vielä viime maanantaina olisi uskonut joskus tekeväni. Jossain kohtaa ajattelin jo, että en ikinä voisi muuta kuin palella.
Nyt kun pääsin tuosta syväjäästä eroon, huomaan paljon kevään merkkejä ympärilläni. Naapurin suulin katolta juoksee lumi alas, ja “räystäät tippuu”, kun aurinko lämmittää mustaa peltikattoa. Pajunkissoja ei kai kannata mainita, kun niitä oli saatavilla jo jouluna, mutta nyt nuokin näyttävät silmään huomattavasti kauniimmalta. Josko viikonloppuna tehtäisiin kävelylenkki niin, että saadaan kissoja ihan maljakkoon asti. Pääsiäinen on loppukuusta, ja kuten jouluakin, tätäkin juhlaa tykkään fiilistellä kunnolla etukäteen. Nostin juuri olohuoneen pöydälle kasan pahvimunia ja ajattelinkin viritellä kotia hieman keväisempään fiilikseen.
Mitä enemmän aurinko paistaa ja pakkasasteet väistyvät, huomaan kaipaavani jo pukeutumiseenkin keväisempiä sävyjä. Sininen ja punainen alkavat viedä sijaa harmaalta, ja tummanvihreäkin tulee pian vaihtumaan heleämpiin sävyihin. En tiedä johtuiko se eilisestä hikoilusta vai ihan vain jonkinlaisesta heräämisesta auringon keväisempiin säteisiin, mutta nyt on sitä paljon puhuttua kevättä rinnassa. Ja tuntuu muuten hyvältä! Pitkä ja pimeä talvi on voitettu, ja ihminen on taas oma itsensä!
Nimittäin kesää! Sitä että mennään ja tullaan, ollaan ulkona ja myllätään mullassa. Ikävä rikkaruohoja ja jopa sitä hiivatun nokkostakin, joka tosin joka vuosi vähenee ja vähenee. On ikävä kesäsateen tuoksua, fillaria, kukista kirjavia tienposkia, viileneviä kesäiltoja, aamukahvia puutarhassa ja kaikkea siltä väliltä.
En ole koskaan ollut mikään auringonottaja, en kestä paahtaa itseäni, enkä siedä moista paikallaanoloa. Mutta vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että ei minun tarvitsekaan palvoa kesää samaan tapaan muiden kanssa. Oikeastaan minusta tuli kesäihminen vasta kun löysin oman tapani nauttia kesästä. Tai oikeastaan vasta kun lopetin pakottamasta itseni jonkinlaiseen muuhun kesänpalvontaan. Nimittäin nautin kesästä nykyisin aivan samaan tapaan kuin lapsenakin. Viihdyn oikein hyvin puolivarjossa lueskellen tai kädet kyynärpäitä myöden mullassa. Ei sitä lapsenakaan lekoteltu paahtavassa auringossa, vaan koko ajan tehtiin jotakin. Ja vaikka iso piha on kuin jokapäiväinen työleiri, tykkään että se on juuri sitä. Ystävän kanssa nauretiinkin, että sitten kun on valmista, me ollaan vanhoja mummoja ja lipitetään vain luumuviiniä olkihatut päässä. Sitten vain ollaan ja ihaillaan. Vaikka eihän se niin mene. Koskaan ei tule valmista, ja siinäpä se jutun viehätys onkin.
Tänään kun ajeltiin Klaaran kanssa jumppaan, ja pimeyden sijaan meitä hellikin vielä auringonpaiste, tunsin pienen hetken nenässäni kesän tuoksun. Ihan pikkuruiseksi hetkeksi pääsin polkypyörän selkään ja olin keskellä kesää.
Mutta ensi kuun jälkeen on jo toukokuu! Ja kohta jo pääsen haravoimaan (mitä muuten oikeasti inhoan syksyllä, mutta keväällä se on ihan eri juttu). Kyllä se sieltä tulee, yhtä nopeasti kuin aina ennenkin. Nautitaan toki talvesta, ihanaa aikaa sekin, mutta ei kai pieni haaveilu pahaa tee? En ainakaan usko!
Makoisaa maanantaita!
Kun ulkona on kylmää, kuuma keitto lämmittää ihanasti. Meillä lasten on edelleen vaikea ymmärtää, että keitossa myös se liemiosa on sitä ruokaa, joten olen todennut sosekeittojen olevan helpommin selitettävissä. Ja pidänpä niistä itsekin! Sosekeittoja ei myöskään lasketa meillä kategoriaan keitot, joten samalla viikolla voi tarjoilla sekä tavallista keittoa, että sosekeittoa, ja lapset pysyvät tyytyväisinä.
Niin helppoja kuin erilaiset sosekeitot ovatkin, kaipaa suuni usein myös jotakin pureksittavaa, ja tänään vuorossa kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa toteutettu keittolautanen, joka tyydyttää niin nälkäisen vatsan, kuin viluisen syöjänkin. Lisäksi punajuurikeitto antaa värillään piristystä päivään ja Silmusalaatti sekä makua, että rakennetta annokseen.
Vain luomusiemeniä, vettä ja valoa. Niisttä syntyy Silmusalaatti, eli ehkä maailman helpoin tapa lisätä lautaselle tuoretta vihreää. Ja tietenkin näiden edellä mainittujen lisäksi tarvitaan myös iso annos osaamista, sillä iman virtaus ja oikea lämpötila sekä kosteus ovat avaimia Silmusalaatin syntymiseen. Tuotteissa ei käytetä lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita, eli silmusalaatit ovat paitsi energiatehokkaasti kasvatettuja, myös luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja.
Silmusalaatti jopa kasvatetaan valmiiksi annosrasioissaan, joille pakkausvaiheessa asetetaan vain kansi päälle. Jokainen tietää, että salaatti kärsii aina kun sen pinta vaurioituu, ja tästä syystä valmiiksi pakatun salaatin säilyvyyskin usein heikkenee. Koska Silmusalaatin tuotannossa kaikki mekaaninen kopelointi on jätetty pois, rasiassa on tuoretta ja erittäin hyvin säilyvää salaattia.
Silmut ovat kasvun alkuvaiheessa olevia kasvin versoja. Silmusalaatti taasen on sekoitus erilaisia versoja. Silmusalaatin maku määräytyykin sen mukaan, mitä erilaisia siemeniä keskenään on kasvatettu, ja variaatioita löytyykin neljä: Silmusalaatti Alfalfa: Puna-apilan ja sinimailasen versoja Silmusalaatti Tulinen: Retikan, puna-apilan ja sinimailasen versoja Silmusalaatti Rouskuva: Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja Silmusalaatti Parsakaali: Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja
Värikäs sosekeitto
2-4 annosta
n. 1kg punajuuria
ripaus suolaa
oksa timjamia
muutama mustapippuri
1-2 valkosipulin kynttä
2dl ruokakermaa
1rkl smetanaa / annos
1 rasia Parsakaali Silmusalaattia
Parsakaali on yksi suosikeistani kasvissosekkeitoissa, mutta tällä kertaa korvasin perinteisen kasviksen sen Silmusalaattiversiolla, jossa makua on antamassa puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Punajuurien makea maku vahvistuu, kun keittovaiheessa kattilaan laittaa muutaman pippurin, oksan esimerkiksi tuoretta timjamia, ja valkosipulin kynnen. Ennen keiton soseuttamista, mausteet on hyvä noukkia ylös, toki valkosipulin voi myös jättää mukaan. Soseutusvaiheessa lisäsin joukkoon myös tuoretta Silmusalaattia, mikä nostatti keiton makua ihan uudelle tasolle. Silmusalaatti sellaisenaan keiton päällä antaa mukavasti myös hampaille työtä.
Arvonta:
Silmusalaatti toimii milestäni minkä tahansa ruuan kaverina ja arjen kiireisessä aikataulussa se korvaa vihersalaatin, jonka pilkkomiseen ei aina tunnu löytyvän aikaa. Kerro kuitenkin kommentissasi, mihin itse käyttäisivät Silmusalaattia.
Vastanneiden kesken arvotaan 20 euron arvoinen S-ryhmän lahjakortti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 11.3. ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.
Terveisiä Köyliönjärven jääradalta! Punattiin tänään poskia huimaavan kauniissa talvisäässä, eikä suinkaan oltu ainoita, moni muukin oli lähtenyt ulkoilemaan kelkkaillen ja luistellen.
Jäärata on loistava esimerkki siitä, miten ihmisiä aktivoidaan ulkoilemaan ja liikkumaan luonnossa. Sen kun menet ja pukeudut keliin sopivasti. Potkukelkkoja saa lainata ja halukas ottaa mukaan retkiluistimet tai tavalliset luistimet. Hiihtoladutkin kulkevat jäärataa mukaillen. Kiitos pienen kunnan, sen kyläyhdistysten, mukaan lähteneiden yritysten ja lukuisten talkoolaisten, Köyliönjärvi liikuttaa ihmisiä läheltä ja kaukaa.
Me kierrettiin koko lenkki, ja vähän päälle, kun palattiin vielä lopuksi kivalle nuotiopaikalle makkaranpaistoon. Välillä lapset istuivat kelkan kyydissä, ja välillä me aikuiset saimme nauttia vauhdin hurmasta. Parasta kuitenkin se, ettei ole kiire, vaan välillä voi ihan vain pysähtyä maisemia ihailemaan.
Tuntuu olevan harvassa nämä koko perheen yhteiset päivät meidän perheessä, mutta tänään nautitaan sitten muidenkin päivien edestä. Nyt hyvää ruokaa ja rehellistä löhöilyä.
Leppoisaa sunnuntaita!
Pahoittelut, tänään vain puhelinkuvia. Lisää tietoa jääradasta löydät esimerkiksi täältä.
Siitäkin huolimatta, että viikonloppuun piti herätä herätyskellon kanssa ja ohjelmaa oli heti lääkärikäynnistä viulutuntiin, lauantai on kokonaisuudessaan lempeän rauhallinen. Höyläpenkin päällä, keittiön ikkunan edessä, tekeytyy tällä hetkellä sämpylätaikina ja vielä vuoassa kohoava foccacia. Toinen lapsista lähti pulkkamäkeen ja toisen kanssa olemme kuunnelleet äänikirjoja ja nyt vuorossa on vanha kunnon Vaahteranmäen Eemeli telkkarista. Sujahdan kohta itsekin sohvalle kirjani kanssa ja sämpylät saadaan pyöritellä sitten yhdessä vasta ennen iltapala-aikaa. Sanoisin, että lauantain palaset ovat jotakuinkin kohdillaan.
Meidän ruokakauppa on remontin alla, ja vaikka uudistus näyttää tekevän kaupalle ihmeitä, kaikkein eniten viime päivinä iloa on tuottanut kaupan piristynyt kukkavalikoima. Nippu edullisia papukaijatulppaaneja veti tietenkin huiput, mutta ilostuinpa myös noista eukalyptuksen oksista. Tässähän tuntee itsensä liki kaupunkilaiseksi!
Mutta nyt sinne sohvalle ruokalevolle. Olohuoneessa kohtaavat seuraavaksi kaksi suurta ruotsalaista, Astrid Lindgren ja Maria Lang!
Maaliskuu, ja kevättä kohti mennään – pakkasesta huolimatta! Ja siitäkin huolimatta, että toukokuu on kuukausista se suosikkini, on maaliskuu kuitenkin jollakin tapaa se minun kuukauteni. En tiedä johtuuko se siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että olen syntynyt maaliskuussa, vai mistä, mutta tähän aikaan vuodesta koen ehdottomasti olevani parhaimmillani. Ikään kuin heräisin joka vuosi henkiin maaliskuussa. Ajatus kulkee ja kaikki näyttää helpommalta. Luin jostain joulun jälkeen, että suomalaisten ei pitäisi tehdä mitään isoja uudenvuodenlupauksia, koska pimeään vuodenaikaan emme ole parhaimmillamme, ja esimerkiksi isot elämänmuutokset ovat liian raskaita talven pimeydessä. En nyt muista, oliko tekstissä jotakin vaihtoehtoista aikaa noille elämänmuutoksien aloittamisille, mutta sanoisin itse, että maaliskuu on varmasti paras mahdollinen aika! Ollaan tiukasti kiinni arjessa ja rutiineissa, eikä kevätkään vielä viettele. Valoa kuitenkin riittää myös aamuihin ja iltoihin, mikä tekee päivistä huomattavasti pidemmän tuntuisia.
Maaliskuulle on tiedossa paljon mukavaa ohjelmaa ja tosi kivoja juttuja, mikä tietenkin sekin puolestaan nostattaa tämän alkaneen kuukauden pisteitä. Niistä jutuista kuitenkin vasta myöhemmin. Olen myös viime aikoina monta kertaa kuitannut lasten leivontatoiveet jollakin epämääräisellä “katsotaan joku päivä” -fraasilla, että päätin tässä kuussa kyllästyttää jälkikasvuni leipomisella. Kakkua, pullaa, sämpylää… Kaivan lehmänhermoni sieltä jostakin kaamosvarastosta ja annan lasteni toteuttaa itseään. Joten kun esikoinen eilen kysyi, voidaanko viikonloppuna leipoa sämpylöitä, vastasin, että tietenkin voidaan! Tänään postilaatikkoon ilmestyi yksi ilmaisjulkaisu, joka piti sisällään vinon pinon erilaisia reseptejä. Ja kas, olen tässä kirjoittessani luvannut sämpylöiden lisäksi myös suklaapannukakkuja ja paria muuta herkkua.
Siitäkin huolimatta, että nyt olisi hyvä aika tehdä niitä isompia lupauksia, ajattelin kuitenkin pysyä näissä mukavissa jutuissa. Toki voihan se olla, että maaliskuinen energia johtuukin ihan siitä yksinkertaisesta asiasta, että olen ottanut aika kirjaimellisesti lupaukseni panostaa pidempiin yöuniin. Sänkyyn olen nimittäin viimeisen viikon ajan mennyt jo yhdeksän jälkeen ja eilen otin lapset viereeni jo ilta kahdeksalta! Jos maaliskuu ei siis vielä tunnu ihan omaltasi, suosittelen kokeilemaan nukkumisen taianomaista vaikutusta!
Hurrrr!
Tänään on oikeastaan ensimmäisen kerran tuntunut siltä, että pakkaset saisivat riittää. Tähän asti olen nauttinut kylmästä talvisäästä ja aurinkoisen kirkkaasta kelistä, mutta aamulla kun mittari näytti taas yli 25 astetta pakkasta, ja nenä meinasi jäätyä sijoilleen, jouduin toteamaan, että talven ihanuudellakin on rajansa. Pohdin muuten siinä samalla, että kun meitä suomalaisia usein moititaan tyylittömiksi ihmisiksi, niin ei ainakaan tuo oma viime aikainen näpäjäätikkölookkini ole väitettä päässyt kumoamaan. Pukiessa kun ei tule katsottua enää, että mitkä housut on kivat tai muodikkaat. Ratkaisevinta on se, minkä alle mahtuu vähintäänkin yksi alukerros, ja mieluiten kaksi tai kolme. Villasukat tietenkin reilusti sääriä suojaamaan ja jalassa vaelluskengät. Myönnetään, että tyyli ja tyylikkyys eivät ole aamuisin ihan ensimmäisenä mielessäni. Ja pakkasta saa ja kuuluu toki olla helmikuussa ja maaliskuussakin, mutta se 10 astetta tuntuisi nyt oikein mukavalta!
Pysytään siis sisätiloissa kuvienkin suhteen. Ei mitään uutta, saati ihmeelistä. Mutta jos jotakin niin edelleen rakastan tätä valon paluuta! Jokainen päivä on edellistä pidempi, ja jopa aamuisin saa lähteä liikkeelle auringonnousua ihaillen. Jos siis suomalaisia moititaan myös synkkyydestä, niin kyllä tämä lisääntyvä valo sitä ainakin sulattaa!
Suloista iltaa myös teille. Omaani kuuluu paljon kuumaa juotavaa, parit villasukat, aikainen sänky ja tietenkin hyvä kirja. ♡
Tiistaita!
En otsikoinut postausta kliseellä “voiko kenkiin rakastua?”, sillä tiedän vallan hyvin, että voi. Jo pikkutyttönä nukuin kenkäpari sänkyni vieressä, ja ihan vain siksi, että äiti kielsi ottamasta uusia jalkineita sänkyyn. Eli tiedän vallan hyvin, että rakkaus kenkiin on mahdollista! Kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa tänään yksi kenkäpari, joka aiheutti syvää rakkautta heti ensi silmäyksellä. Sänkyyn en tosin tätäkään paria ole ottanut, sillä veikkaan, että siihen löytyy vastustusta myös nykyisestä elämäntilanteestani.
Ellos on juuri lanseerannut uuden naisten kenkämerkin. Agnes Cecilia -kengät tulivat itse asiassa vasta tänään myyntiin. Mallisto on suunnattu naisille, jotka pitävät moderneista ja käytännöllisistä kengistä, mutta joissa kuitenkin on se ripaus persoonallista tyyliä. Tässä ensimmäisessä Agnes Cecilia -mallistossa on kaikkea nahkasandaaleista, tupsullisiin “slip-in” -kenkiin, lenkkareihin, loafereihin ja korkkareihin. Värimaailmassa näkyy vahvasti puuterin pinkki, valkoinen, beige, sekä raikkaat navyn sininen ja punainen. Kengät valmistetaan Euroopassa ja niihin käytetään korkealaatuisia materiaaleja, mutta kengät ovat kuitenkin laatuunsa nähden edullisissa hinnoissa.
Kuluneen vuoden aikana olen selkeästi ottanut harppauksen värien käytössä, ja jos syksy sai aikaan hullaantumisen vihreään, nyt kevättä odotellessa tunnen erityistä vetoa punaiseen. Tähän kuuluu sekä perinteinen kirkas punainen, mutta myös nämä utuisen roosat sävyt, josta tämä Agnes Cecilia Lindy Slip In -pistokkaat kenkäpari on loistoesimerkki. Pehmeä mokka ja suloinen rusettikoriste, lisäävät fiilistä. Kantapäästä avoin pistokasmalli keventää kenkien tossufiiliksen naisellisemmaksi ja saa sääret näyttämään pidemmiltä. Korkea pohja myös antaa hieman lisäsenttejä, mikä puolestaan lisää sekin vaikutelmaa pitkistä sääristä. Koska kyseessä on kevätkengät, joiden käyttöönottoa saa vielä pikkuisen odottella, voi jalkineita ihan kaikessa rauhassa sisäänajaa ja ihailla nyt sisätiloissa. Ja mitä tulee noihin väreihin, must have -listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada!
Jossakin tuon lapsuuden kenkärakkauden ja nykyisen kenkärakkauden välissä on ollut myös ajanjakso, jona olen rakastanut niitäkin kenkäpareja, joiden mukavuus on ollut lähinnä kyseenalaista. Nykyisinkin näitä hullantumisia sattuu, mutta ostopäätös syntyy kuitenkin mukavuudentunteesta. Oli kyse sitten lenkkarista tai korkkarista, kengän pitää istua ja tuntua jalassa mukavalta. Niinpä nykyään moni hullaantuminen jää usein ainostaan hullaantumiseksi, ja tunne hiipuu nopeasti ohi. Jotta kenkiin voi todella rakastua, niiden pitää tuntua hyvältä jalassa. Nuo Agnes Cecilia Lindy -pistokkaat ovat kelpo yhdistelmä kauneutta ja mukavuutta. Ja sanoisin myös helppoutta ja naisellisuutta. Ehdottomasti kevään lempparikengät!
Taas yksi hyvä syy odottaa kevättä! Ja must have listallani keikkuu myös punaiset korkkarit. Sellaiset on likipitäen pakko saada.
Maanantaita!
Arki on palannut, ja toisin kuin ehkä olisi voinut kuvitella, maanantai tuntuu oikeastaan ihan kivalta.
Eilen juhlittiin tosiaan kaverisynttäreitä, jotka siirtyivät tammikuun lopusta näinkin pitkälle. Sen sijaan, että meillä olisi ollut pinkkiä lattiasta kattoon ja vaivoin valittu kattaus samassa sävyssä, päädyinkin laittamaan pöytään valkoiset lautaset, “jotkin kirjavat lautasliinat” (mitkä meiltä sattui löytymään) ja värikkäät paperipillit eivät käyneet edes mielessä, kun ajattelin pillimehujen olevan se helpoin vaihtoehto. Täytyy sanoa, että aika pitkälle on tultu niistä esikoisen ensimmäisistä kaverisynttäreistä, joihin tilasin lautasliinat ranskasta ja koti täytettiin heliumpalloilla. Hei oikeasti, miksi ihmeessä olen koskaan vaatinut itseltäni tuollaisia, ja tehnyt noinkin yksinkertaisesta asiasta niin mahdottoman hankalan! Ja kun tuolloin mies yritti hienovaraisesti vihjata, että vähempikin riittää, pidin häntä likipitäen hulluna. Vaikka myönnetään nyt sekin, että eilen vaaleanpunaisten pompomien ja sävysävyyn mietityn kattauksen puuttumiseen vaikutti myös se, että suurin osa juhlavieraista oli näissäkin kemuissa poikia. Ja vaikka päivänsankari osaa ihan suvereeni prinsessa ollakin, ei hän niin kauheasti niiden koristeiden perään sitten lopulta ole. Kuten ei varmasti se esikoinenkaan aikoinaan, mutta kesti jokusen vuoden ymmärtää tämäkin tosiasia. Että lastenjuhlissa pääasia on se, että lapsilla on hauskaa. Piste. Ja hauskaahan oli, varsinkin kun pikkupojat löysivät heti Niilon vanhat Nerf-pyssyt. Olin ehkä jopa helpottunut, koska en olisi tainnut selvitä mistään prinsessasynttäreistä.
Kuvissa meidän eteinen. Ei lankaan niin käytännöllinen kuin nykyiset suuret eteiset lämpimine klinkkerilattioineen ja tilavine säilytysjärjestelmineen. Puhumattakaan taloista, joissa on omalle väelle sisäänkäynti kodinhoitotilojen kautta. Mutta kaikkea ei kai voi saada. Siis sekä uutta, että vanhaa taloa yhtäaikaa. Ja onhan tämä sentään parempi, kuin vanha kunnon suomalainen tuulikaappi. Sellainen meillä nimittäin on toisella ovella, ja se onkin syy siihen, että meillä kaikki kulkee tätä kautta. Niin vieraat, kuin omakin väki. Kenkähylly ja seinänaulakko ovat Ikean vanhaa Leksvik -sarjaa, ja olen perinyt ne aikoinaan siskoltani. Valkoinen maali tosin on sudittu niihin jälkikäteen. Lipasto on sekin saman valmistajan, kuten myös pystynaulakko, jonka yksi sarvi kurkkaa kuudennen kuvan peilistä. Lipasto nielee kohtuullisen määrän lasten ulkovaatteita ja asusteita, ja omat kaulahuivini pidän korikassissa lipaston päällä. Pystynaulakko taasen toimii oman väen naulakkona. Koska huoneessa on näiden lisäksi kolme oviaukkoa, ei tilaan paljon muuta pysty laittamaankaan. Ja samasta syystä eteinen tuntuu ihan avaraltakin, koska kaksi ovista pidetään auki ja kolmannessa on iso ikkuna valoisalle kuistille. Mutta se lämmin klinkkerilattia olisi kyllä ylellisyys, jonka toivoisin joskus saavani.
Jos tuossa vuoden vaihduttua kerroinkin, että sisustuskärpänen nukkuu makoisaa talviunta, on viime päivät kyllä herättäneet sen ihan kunnolla eloon. Tekisi mieli pitää ihan kunnon siivouspäivä ja rymsteerata paikat uuteen uskoon muutenkin. Mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten aloitan nyt ensin sillä ideoinnilla!
Oikein ihanaa uutta viikkoa ja suloista lomaa kaikille lomalaisille!
Siitä on jo kokonainen vuosi kun kirjoitin teille otsikolla “Koko vuosi terveyttä”. No vuosi meni ja terveyttä tuli, mutta ei siinä suinkaan kaikki! Nimittäin Life ambassador -yhteistyö jatkuu myös tänä vuonna, ja samoin tietysti hyvinvointi ja hyvinvointiteema täällä blogissa! Tänään vähän pohjustusta aiheeseen, ja postauksen lopusta löydät paitsi Life alennuskoodin koko vuodelle, myös linkin jonka kautta voit hakea Life -testiryhmään! Mutta nyt aloitetaan! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa
Kun probiootit, D-vitamiini, sinkki, rasvahapot ja monivitamiinit jo kuuluvat koko perheen päivittäiseen hyvinvoinnin vaalimiseen, lähdetään tänä vuonna tietenkin liikkeelle jo ihan eri pisteestä kuin vuosi sitten. Edelleen pörrätään siellä perusasioissa, mutta tarkastellaan asioita myös uudella tavalla ja mennään toki myös sinne hyvinvoinnin henkisellekin puolelle, eli jaksamiseen ja elämänhallintaan.
Sanotaan, että todellista onnea ei tunnista, jos ei ole käynyt pohjalla. Että terveyttä arvostaa vasta sairastuttuaan ja että kaivata osaa vasta menetettyään. Voi olla, että se on juurikin näin, mutta tässä kun kirjoittaessani pohdin, että miten minulla nyt sitten menee, totesin voivani hyvin. Nyt on hyvä olla, ja koen olevani onnellinen. Viihdyn nahassani ja elämässäni. Olen onnellinen parisuhteessa, onnellinen työssä ja onnellinen lasten kanssa. Olen myös onnellinen ystävien seurassa sekä harrastuksissa, ja minulla riittää energiaa näihin kaikkiin. Jossain määrin elämään on löytynyt seesteinen vaihe, jossa asiat ovat loksahdelleet paikoilleen, enkä koe tarvetta suuriin muutoksiin.
Tapasin jälleen omaa Life -konsulttiani, Porin Life -myymälöiden yrittäjää Tiinaa, ja tällä kertaa käyntini tarkoituksena oli käydä läpi tälle vuodelle asettamiani tavoitteita, sekä tietenkin sitä tämänhetkistä tilannetta. Koska perus ravintolisät jäivät viime vuoden aikana osaksi päivittäistä elämää ja esimerkiksi vastustuskyvyn kanssa otettiin jo isoja harppauksia eteenpäin, päätin nostaa tämän vuoden tavoitteiksi enemmänkin omaa elämänlaatuani ja elämän mielekkyyttä korostavia juttuja. Mutta samalla juteltiin Tiinan kanssa siitä, että tänäkään vuonna juttuja ei tehdä hampaat irvessä tai ajatellen liian mustavalkoisesti. On ja Off -asetusten välissä pitää olla se kultainen keskitie, eikä elämä saa olla orjallista suorittamista. Tämä elämisen lempeys ja armollisuus itseäni kohtaan ovat äärimmäisen tärkeitä, ja Tiinan kanssa ollaan tässä kohtaa samalla aaltopituudella.
Näiden ajatusten siivittämänä tehtiin listaa tavoitteista, joita itselleni tälle vuodelle otan. Ei mitään isoja juttuja, mutta kuitenkin sellaisia, joilla elämänlaatua ja terveyttä edistetään tai ylläpidetään.
Hyvinvointitavoitteet vuodelle 2018
1. Yleinen jaksaminen sekä onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään
Tämä nousi koko keskustelumme kattoteemaksi
En tiedä kuinka mitattavissa yleinen jaksamisen tai onnellisuus vuoden jälkeen on, mutta koska tämä tavoite koostuu niin monista työkaluista, edistystä voi varmasti mitata pienemmissä erissä.
Kuten kirjoitin, koen olevani onnellinen ja tyytyväinen elämääni juuri nyt. Mutta käsillä on ruuhkavuodet. Arki joka repii sinne ja tänne, aikataulut ja jatkuva kiire. Tuossa oravanpyörässä pitäisi kuitenkin jaksaa, ja kaiken lisäksi olla onnellinen! Se, miten kiire tai toimettomuus meihin kaikkiin vaikuttaa, on jokseenkin henkilökohtaista. Itse olen oppinut, että täysi kalenteri ja aikataulutetut päivät tekevät lopulta itseni onnelliseksi. Välillä toki mietin, että pitääkö ihan kaikkeen aina lähteä mukaan, mutta itselleni elämän mielekkyys on sitä, että elämässäni on paljon sisältöä. Uskon, että harrastukset ja erilainen yhdistystoiminta antavat loppupeleissä huomattavasti enemmän, kuin ottavat. Ja toisaalta uskon, että mikäli iltani olisivat täynnä toimettomuutta, laiskistuisin myös helposti. Aktiivisuus siis enemmänkin pitää energiatasojani yllä.
Mutta kaiken tekemisen keskellä pitää kuitenkin muistaa kohtuus. Että sitten kun ei ihan oikeasti jaksa, pitää osata hiljentää. Vaikka jaksamistaan voi monin tavoin edistää ja pitää yllä, tärkeintä on kuitenkin oppia tuntemaan ne omat rajansa.
Olen myös huomannut, että kun oma mieli on hyvin hallinnassa, on helpompi myös tehdä vaikeitakin päätöksiä ja sanoa “ei”. Tämän vuoden tavoitteeni onkin ihan oikeasti puntaroida sitä, mikä tuo energiaa ja mikä puolestaan syö sitä. Ja tietenkin opetella sanomaan ei juuri niille energiasyöpöille, jotka roikkuvat mukana elämässä lähinnä vain tottumuksesta. Juttelimmekin Tiinan kanssa esimerkiksi ihmissuhteiden merkityksestä hyvinvointiimme ja jaksamiseen. On nimittäin olemassa ihmissuhteita, jotka antavat ja kantavat, mutta myös niitä, jotka enemmänkin syövät jaksamistamme. Olen onneksi ymmärtänyt poistaa elämästäni jotkin näistä pahimmista onnellisuuden nakertajista, ja vuonna 2018 aion tehdä asian kanssa yhä enemmän töitä.
Konkreettisia päivittäisen hyvän olon avaimia ovat nämä osatavoitteet, jotka tälle vuodelle asetin:
Vähintään 7 tunnin yöunet. Huomaan nimittäin, että mitä enemmän tulee ikää, sen enemmän riittävä lepo saa merkitystä. Olen tehokkaammillani aamulla, ja tästä syystä järkevintä on painua sänkyyn illalla ajoissa, ja jättää suurempaa aivotoimintaa vaativat hommat yöunien jälkeisille tunneille.
Liikuntaa jokaiseen päivään. Olkoon se sitten miten matalatempoista tai lyhytkestoista, mutta keho kiittää, kun sille antaa päivittäin aikaa. Liputan pienillekin happihyppelyille, jotka keskellä päivää lataavat energiaa ja sekä fyysisiä, että henkisiä akkujamme.
Veden juonti. Huomaan nykyisin juovani aika vähän vettä, tai jos juonkin tarpeeksi, en kovin tasaisesti päivän mittaan. Olenkin nyt ryhtynyt ihan laskemaan, että ne tarvittavat litrat tulevat päivässä täyteen niin, ettei illalla viimeiseksi ole janontunnetta.
2. Terveelliset herkut
Pääsin tässä jo pitkälle viime vuonna, mutta nyt aion jatkaa entistä enemmän tsempaten. Eli valkoinen sokeri on tästä lähinkin vain viikonloppuja ja erityishetkiä varten. Mielellään tietysti ne viikonloputkin voisi herkutella terveellisemmin, mutta en aio vaatia itseltäni sellaista, mikä veisi elämältäni mielekkyyttä. Menen eteenpäin jatkossakin itseäni kuunnellen. Viikottainen “hyvän herkun päivä” kuitenkin hillitsee sitä tavallisen sokerin himoa, ja tästä aion pitää kiinni.
3. Painonhallinta
Tätä jouduin Tiinalle vähän avaamaan, joten avaan sitä teillekin. Tarkoitukseni ei ole sen enempää laihtua, mutta olen nyt kohtalaisen sinut itseni kanssa ja tahtoisin niin olevan myös vuoden jälleen vaihtuessa. Siihen, että painoasioita ei tarvitse kauheasti miettiä, auttaa ainakin omalla kohdallani se, että paino pysyy vuodesta toiseen samana ja vanhat vaatteet mahtuvat päälle sen enempää hampaita kiristelemättä. Painonhallinta on itselleni oikeastaan sitä, että ei laihduta, ja että ei myöskään keksi itselleen syitä siihen, miksi niin pitäisi ylipäätään tehdä.
4. Luonnollisen värikosmetiikan käyttö
Olen nyt 90% siirtynyt käyttämään luonnonkosmetiikkaa ihoni hoidossa, mutta koska värikosmetiikan puolella olen vielä täysi noviisi, aion tämän vuoden aikana perehdyttää itseni luonnonkosmetiikkaan siinä määrin, että omannäköinen päivittäinen meikki syntyy luonnollisilla tuotteilla.
5. Vatsan hyvinvointi
Tämän olisi kai voinut laittaa tuonne terveellisten herkkujen joukkoon, mutta asetan sille nyt ihan oman tavoitteensa, mikä kai johtuu siitä, että söin muutama päivä sitten tavallista (ihanaa ja pehmeää) lakritsaa. Koska en halua tuntea itseäni ilmapalloksi enää koskaan, opettelen tämän vuoden aikana ihan oikeasti katsomaan, mitä suuhuni laitan ja karsin ruokavaliostani suolistoa ärsyttävät tuotteet. Aion myös oppia asiasta enemmän, koska ajattelen, että kaiken muutoksen takana pitää olla myös riittävästi tietoa. Hyvinvoiva vatsa säteilee hyvää oloa ihan korvien väliin asti, mutta valitettavasti se säteilee samaan paikkaan myös sitä pahaa oloa.
6. Mukavuusalueen ulkopuolelle
Viimeisenä kohtana itselleni tavoitetta, jolla toivon myös saavani jonkinlaista muutosta pääni sisään. Nimittäin olen luvannut ääneen, että vuoden 2018 aikana käyn 5 kertaa julkisesti uimassa/saunassa. Tämä tarkoittanee sitä, että ylitän joko omani ja uimahallin kynnyksen tai menen kaveriporukassa saunaan sen sijaan, että jäisin odottamaan muiden saunasta paluuta. Pieniä juttuja ehkä jollekulle, mutta ihan tootalisen iso juttu itselleni. Ja hei, olen jo aloittanut, sillä tällä viikolla käytiin lasten kanssa kylpylässä! Neljä jäljellä!
Tässä omat kuusi tavoitettani tälle vuodelle, ja näihin asioihin tulen palamaan vuoden aikana teksteissäni tasaisin väliajoin!
Koska jaksaminen nyt nostettiin kuitenkin jonkinlaiseksi kattoteemaksi vuodelle 2018, sain myös käyttööni muutaman tuotteen, jolla sitä jaksamista ja hyvää oloa pystyy hiukan avittamaan. Ihan ensimmäisenä tietenkin rautakuuri, joka tulee taas itselleni ihan tarpeeseen, sillä hemoglobiinitasoni on aika alhainen. Raudan puute aiheuttaa väsymystä ja uupumusta, ja tästä syystä rautakuuri on luonnollisesti nyt se ykkösjuttu. Sain käyttööni Life Iron+C -valmisteen, joka on kapselimuodossa. Minulle kun tuli “vähän ongelmia” nestemäisen raudan nauttimisessa.
Toinen uusista testiin ottamistani tuotteista on Wonder Legs. Tämä lähti jatkuvasta viluisuudestani ja kylmistä käsistäni, sekä jääkalikoita muistuttavista varpaistani. Vinkin tuotteesta sain opiskelukaverilta, joka tunnisti kertomukseni ikijäisistä jaloista ja valkoisista sormista, joille pakkasessa oleskelu aiheuttaa ikävää särkyä. Vaikka meillä muut perheenjäsenet pärjäävät sisällä ohuemmissa vaatteissa ja sisälämpötilakin on mukavasti 20 asteen yläpuolella, minä olen aina ihan umpijäässä. Kolmen päivän jälkeen huomasin jo istuvani työhuoneessa ilman sisäkenkiä, siitäkin huolimatta, että pidän huonetta kotimme kylmimpänä. Ensimmäistä kertaa koko talven aikana olen myös ollut lämmittämättä heti aamusta alkaen. Rannikkomännyn kuoriuute myös lisää jalkojen verenkiertoa siinä määrin, että jatkuvan istumisen tai paikallaan seisomisen aiheuttama puutuminen vähenee. Suosittelen vilukissoille, jotka kaipaavat sisäistä termostaattia!
Toinen testituotteista on Life Ruusujuuri, jota testaan nyt kuuriluontoisesti energiatasoja nostattamaan. Ruusujuurelle on lueteltu valtavasti positiivisia vaikutuksia, ja sen luvataan auttavan keskittymiskyvyn lisäämisessä ja antavan kestävyyttä, elinvoimaa ja energiaa. Ruusujuuren kerrotaan myös vähentävän stressiä ja parantavan unenlaatua.
Ruusujuuresta löytyi valtavasti positiivisia kokemuksia ja itsekin yllätyin sen tehosta. Tosin tein pienen virheen tablettien nauttimisessa, ja otin ne aluksi illalla. Vasta muutamia kertomuksia luettuani tajusin varsin mukaansatempaavien unieni johtuvan juurikin tästä aineesta. Nyt viisastuneena otan tabletin saamani ohjeen mukaan aamulla ja yöunenikin ovat rauhoittuneet. Tässä kohtaa kuitenkin Tiina painotti sitä, että vaikka ruusujuuri antaa energiaa ja lisää tehokkuuttamme, sen ei ole tarkoitus korjata elämää. Jos arjessa on liikaa kuormittavia tekijöitä, pitää muistaa aloittaa siitä, että elämästä karsii kaiken ylimääräisen ja hyvää oloa syövän pois. Lisäravinne tulee vasta toisena! Suosittelen kokeilemaan, mikäli elämäntilanteestasi löytyy muutoksia tai muita stressitekijöitä, tai olet muuten vain tilanteessa, jossa kaipaat itseltäsi erityisen hyvää suoritusta!
Tuon tuotelinkin takaa löydät myös muiden tuotetta käyttäneiden kokemuksia.
Sitten se lupaamani alennuskoodi!
Koodilla uusikuu, saat vuoden 2018 loppuun asti -20% alennusta kaikista normaalihintaista Lifen oman tuotesarjan tuotteista!
Alennuskoodi on voimassa sekä verkossa, että kivijalkaliikkeissä, joten alennuksen voi lunastaa myymälän kassallakin vain sanomalla, että haluaa hyödyntää uusikuu -koodin. Alennus koskee siis esimerkiksi juurikin tuota Iron+C -tuotetta ja Life Ruusujurta. Lifen omasta tuotesarjasta löytyy myös kattava valikoima ihan perus lisäravinteita (vitamiinit ja hivenaineet, probiootit ja rasvahapot), sekä tietysti kosmetiikkaa! Kannattaa siis vaikka kirjoittaa koodi itselleen ylös (tosin se on aika helppo muistaakin :D), ja hyödyntää se joka ostoksen yhteydessä!
Ja muistakaa toki, että siellä myymälässä kannattaa kysyä neuvoa! Itse ei aina ehkä tiedä, löytyykö siihen omaan ongelmaan apua, ja minkälaista apua. Asiantuntijoiden tietoa kannattaa siis hyödyntää!
Lisäksi teillä on nyt mahdollisuus päästä Life -testiryhmään!
Täyttämällä tämän lomakkeen voit ilmoittaa kiinnostuksesi
osallistua tuotetestiryhmään. Lomakkeen kysymysten perusteella kullekin testiryhmäläiselle laaditaan räätälöity tuotetestipaketti. Testiryhmään valitaan 50 osallistujaa, jotka sitoutuvat testijakson päätteeksi täyttämään touko-kesäkuun aikana testijaksokyselyn. Lisäksi kaikkien testiryhmään osallistuneiden kesken arvotaan 100€ lahjakortti Lifeen, joten jo senkin vuoksi kannattaa hakea mukaan! Voittaja arvotaan testiryhmäjakson päättymisen jälkeen.
Kauheasti paljon tuli taas asiaa yhteen postaukseen, mutta tiiviimmin en osannut asiaani esittää. Nyt olisi kuitenkin kiva tietää, että minkälaisia terveys- ja hyvinvointitavoitteita teillä on tälle vuodelle, tai saitko kenties tekstistäni itsellesikin jotakin ajattelemisen aihetta? Mikäli meillä on samojakin tavoitteita, on tietysti kiva seurata omaa kehitystään, kun linjoilla on sparrausapua!
Oikein ihanaa ja levollista sunnuntaita teillekin!
