Aika aikaansa kutakin, totesin aamulla kun etsin lapsille sormikkaita. Kyllä se nyt niin vain on, että vaikka elokuuta vielä elelläänkin, on ilmassa selvät syksyn enteet. Mutta hei, syksy on “state of mind”, se tulee jokaiselle erilaisena ja eri aikaan, ja vippaskonstit syksyn mielekkääseen viettoon on ihan yhtä moninaiset kuin kesänkin suhteen; Jokainen taplaa tyylillään.
Syksy on monelle välillä kuin kirosana, olen huomannut sen varsinkin blogin kautta. Syksystä ei saa puhua liian aikaisin, ei toki keväästäkään. Mutta kevät koetaan silti positiivisena, kun taas syksyn ääneen lausuminen on kuin maalailisi piruja seinään. Myönnettäköön, etten itsekään lukeudu varsinaisesti syysihmisiin, mutta pitkälle on tultu siitä ajasta kun suoraan sanottuna vihasin syksyä. Eikä siitäkään niin kauhean kauaa ole aikaa, muistan syysvihani vielä sieltä esikoisen ensimmäisiltä vuosilta, vaikka tuolloin jo aktiivisesti teinkin töitä asenteeni muuttamiseksi.
Näin kesän tehdessä vääjäämätöntä loppuaan, itselläni on aina tapana listata syksyn hyviä puolia. Joskus tein tätä ihan kynällä ja paperilla, mutta nykyään sellaisen syysmantran lausuminen jo mielessä auttaa asiaan. Kynttilänvalo, aamu-usva, lämpimät neuleet, villasukat, punaviini, palavan puun rätinä jne. Syksyn mukanaan tuomat asiat eivät siis ole kaikki välttämättä pahasta!
Tänä vuonna kuitenkin yllätin itsenikin, kun lähdin listaamaan myös asioita, joita jään kesästä kaipaamaan. Ajatukseni oli lähinnä kartoittaa, että missä kaikessa roikun kiinni, ja mitkä asiat syövät syystunnelmaani. Ja toisaalta, mitä voisin niiden eteen tehdä.
Voitteko kuvitella, että ensimmäinen mieleeni tullut asia oli farkkujen lahkeet! Juujuu, ihan oikeasti suren syksyisin aina sitä hetkeä, kun paljaat sääret ja nilkat eivät enää toimi, ja kaapista pitää kaivaa ne muutamat täyspitkät housut. Samalla pitää toki haudata kevättä odottamaan ne kaikki lempifarkut, jotka juuri ja juuri peittävät pohkeen, eivätkä riitä edes nilkkureiden kanssa peittämään säärtä. Onneksi tähän kyseiseen hetkeen on vielä tovi aikaa, joten avokkaat ja liian lyhyet farkut toimivat toistaiseksi!
Luonnollisesti kesästä jään kaipaamaan myös puutarhaa. Kukkia, vehreyttä ja omaa pihaa, jonka kylmyys ja pimeys sulkevat. Sitä, että maljakon sisällön vuoksi pitää oikeasti käydä kukkakaupassa, eikä materiaalia voikaan vain ammentaa omasta pihasta loputtomasti. Oikeastaan lakastuva puutarha ja kynnetyt pellot ovatkin sitä surullisinta koko syksyssä.
Järjestyksestä viis, ehkä suurin asia syksyssä on kuitenkin pimeys! Joo, kirkasvalolamppu auttaa, mutta kyse on siitä muusta pimeydestä. Kesällä maailma ja päivä tuntuvat loputtomilta, mutta syksyn tullen silmä ei kannakaan kaukaisuuteen, eikä ainakaan koko päivän ajan. Elämä kutistuu pieneksi, kun iltalenkillä juuri ja juuri erottaa valkoisen koiran tummasta maasta. Kun ei ole katuvaloja, elämä kutistuu vielä enemmän. Välillä koen tuon pimeyden miltei puristavana. Ei vehreitä maisemia eikä kirjavia tienpientareita. Ei maisemaa ollenkaan, vaan pelkkä pimeys. Lisäksi koen jotakin hyvin vahvaa, ja varmaankin hyvin atavistista pimeänpelkoa. Pelolle ei varsinaisesi ole mitään selitystä, mutta se vaikuttaa vaistoihini alkukantaisen voimakkaasti. En siis pelkää mitään konkreettista, oikeastaan vain sitä itse pimeää. Pimeys myös katkaisee päivän ja kutistaa ilta-aikaan kodin ulkopuolisen elämän. Ikään kuin ihminen käpertyisi itseensä.
Älkää ymmärtäkö väärin, listani tarkoitus ei ollut masentaa teitä, tai itseänikään, vaan oikeastaan nostaa syksyn kissa pöydälle, ja pohtia, että mitkä ne omat kipupisteet vuodenajan suhteen ovat. Ja kuten arvelinkin, nuo kaikki ovat asioita, joita en pysty muuttamaan, mutta joihin suhtautumistani voisin kuitenkin korjata. Niinhän se nimittäin menee, että siihen, mitä emme voi muuttaa, voimme kuitenkin suhtautua eri tavalla. Tämä viisaus pätee oikeastaan kaikkeen elämässä, ei vain syksyyn, tai mihinkään muuhunkaan vuodenaikaan. Ikuinen negatiivisuus ja valittaminen kun eivät ihan oikeasti johda juuri mihinkään. Järkevään ainakaan.
Ihan kaikkiin ongelmakohtiin en vielä keksinyt ratkaisua, tai oikeaa suhtautumistapaakaan, mutta sen päätin, että tänä vuonna teen puutarhan syystöistä itselleni mielekkäitä. Kuumaa kaakaota termariin ja haravoinnin ajaksi sauna lämpiämään. Ja mitä tulee tuohon itseensä käpertymiseen, nyt jos koskaan on hyvä aika ottaa kalenteri käteensä ja sopia syksyksi treffit jos toisetkin. Kun asiat on valmiiksi kalenterissa, syksyn tuoma saamattomuus ei koidu sosiaalisen elämän kohtaloksi!
Heipsan! Tomaattikeitto on yksi ikisuosikkini, siihen kun ei tunnu kyllästyvän koskaan. Vaikka välillä lounaskeitto tuleekin napattua valmiina kaupasta (ja joka kerta kysyn itseltäni miksi?), se ihan paras versio syntyy kotona, pienistä ja maukkaista tomaateista uunissa paahtamalla. Makua tomaattikeitto nappaa yrteistä sekä valkosipulista ja sen hapokkuutta tasaa kerma tai juusto
Ilmojen viiletessä moni kesätauolle jäänyt ruokalaji palaa ainakin meillä taas listoille, ja yksi näistä on nimenomaan keitot. Kesällä kuuman keiton syöminen puskee hien pintaan, mutta viileämmällä säällä keitto menee siinä missä muukin lämmin ruoka. Talvella keittolautanen on viluisen ihmisen parhaimpia kavereita. Höyryävä liemi nimittäin sulattaa sen luihin ja ytimiin päässeen kylmyyden. No, nyt ei olla vielä syksyssä, saati talvessa, mutta sen verran on syksyä kuitenkin ilmassa, että keitto taas maistuu. Lämmin keitto jopa täyttää vatsaa salaattilounasta paremmin, ja itse syön päivälliseksikin mieluummin kevyen keiton, kuin tuhdin pasta-aterian.
Helppo ja herkullinen
tomaattikeitto
2-3 annosta (pääruoka)
1 kg kirsikkatomaatteja, tai muita maukkaita pieniä tomaatteja
oliiviöljyä
muutama valkosipulinkynsi
tuoretta timjamia
suolaa ja mustapippuria
2dl kana- tai kasvislientä (riippuen keiton toivotusta paksuudesta)
Lisäksi makua taittamaan kermaa, ranskankermaa, vuohenjuustoa tai mozzarellaa
Laita uuni kuumenemaan n. 175 asteeseen.
Pese ja kuivaa tomaatit, huuhtele timjaminoksat. Öljyä uunivuoka kevyesti oliiviöljyllä ja kuori valkosipulinkynnet (voit halkaista valkosipulinkynnet pitkittäin kahtia tai painaa ne veitsellä littanaksi). Laita vuokaan sekä tomaatit, että valkosipuli ja timjami.
Paahda tomaatteja uunissa n. 45 minuuttia.
Nypi timjaminoksat pois tomaattien joukosta. Jos et halua lopputuloksesta voimakkaasti valkosipulista, voit myös poistaa osan valkosipulinkynsistä tai noukkia ne tässä kohtaa vallan pois. Kaada tomaatit, ja niistä irronnut neste kattilaan. Riivi mukaan myös timjamin lehtiä, mutta älä laita kattilaan niiden varsia. Lisää kattilaan myös liemi. Mikäli haluat keitosta ohuempaa, voit lisätä joukkoon myös enemmän kana- tai kasvislientä. Itse pidän paksusta keitosta. Sekoita tomaatteja kauhalla, jotta niiden rakenne menee kunnolla rikki. Keitä hiljalleen miedolla lämmöllä n. 20 minuuttia.
Soseuta, ja mausta suolalla ja pippurilla.
Kerman voi sekoittaa valmiin keiton joukkoon ja kuumentaa, mutta kerman tai juuston voi myös lisätä vasta lautasellekin, kunkin syöjän maun mukaan. Itse sekoitan kuumaan keittolautaseen lusikallisen ranskankermaa, ja kiehuva keitto muuttuu nopeasti suuhun lusikoitavaksi.
Mausteena käytän usein myös basilikanlehtiä, mutta tällä kertaa nyt vain timjamia.
Oikein maukkaan tomaattikeiton saa aikaan myös kokonaisina säilötyistä tomaateista, tai vaikka 50/50 suhteella tuoreiden kanssa!
Tänään nakkasin villatakin sijaan ihan takin päälleni. Harmaan ja kolean tuntuinen aamu tarttui näköjään myös koko päivään, tarjoten mahdollisuuden harjoitella syksyyn asennoitumista. Hyvä hetki opetella nauttimaan niistä pienistä jutuista, jotka tekevät syksystä kaunista ja kodikasta!
Lupailin eilen työhuonekuvia, joten täältä pesee! Ei tullut vihreää seinää, tai mitään muutakaan kovin radikaalia, mutta hei, aika pienillä jutuilla saa lopulta piristettyä vaikka mitä!
Meillä työhuoneen ehdottomasti suurin haaste on se, että huone toimii läpikulkutilana ja vieraat näkevät juuri tämän huoneen eteisen jälkeen (koska sitä olohuoneen ovea pidetään kuitenkin pääsääntöisesti kiinni). Samoin toki kuljemme myös itse tätä kautta, ja juuri siitä syystä sekainen työhuone aiheuttaa itselleni päänsärkyä. Kun pöydällä lojuu välillä kahden ihmisen paperityöt, ja hyvässä lykyssä pino puhdasta pyykkiä (vaatehuone on työhuoneen yhteydessä), ei yleisilme voi ollakaan kovin viimeisen päälle. Mutta se on sitä elämistä, ja elämisen jälkien täytyykin voida näkyä. Tärkeintä on kuitenkin, että työhuoneen saa nopeasti myös järjestykseen, eli tavaroille on omat paikkansa, ja yleisilme on paitsi kutsuva, myös käytännöllinen.
Noita työhuoneaiheisia postauksia kun selailee, niin huomaa tämän huoneen muuttaneen ulkoasuaan aika ahkerastikin parina viime vuotena. Kuitenkin itselläni on vielä melko tuoreessa muistissa sekin aika, kun huone oli pelkkä kylmä varasto (jonka läpi silti kuljimme), ja lattia täyttyi kaikesta siitä remonttirojusta ja muuttosälästä, jota ei saatu järkevämmin sijoitettua. Sillä sitähän tuo huone oli aluksi kokonaisen vuoden verran.
Pääosin työhuone on ollut jo tovin haluamassani kunnossa, mutta sen käytännöllisyydessä on kaksi heikkoa lenkkiä. Ensimmäinen on pursuileva työpöytä, ja toinen on samaa tekevä lattia. Nimittäin tässä huoneessa säilytetään joitakin soittimia, jumppakasseja, kuvausvälineitäni ja montaa muuta juttua, jotka eivät mahdu kaappeihin tai lipastonlaatikoihin. Niinpä nuo tavarat ovat useimmiten lojuneet vain tyhjän seinänpätkän edessä, nojaten ikkunan vieressä olevan kiinteän komeron oveen. Koska tuo komero nyt vielä sattuu olemaan kenkäkaappimme, on käytännöllisyyden kanssa ollut vähän niin ja näin.
Kun viimeiset viisi vuotta on kohta enemmän tai vähemmän remontoitu, tuntuu aika kivalta, että huoneiden ilmettä voi nykyisin muuttaa ilman sen suurempia remonttioperaatioita. Ja mikä parasta, muutoksen aikaansaamiseksi ei kulu montaakaan kymppiä. Tällä kertaa selvittiin muutamalla säilytyslaatikolla, joihin erilaiset piuhat, johdot ja laturit, sekä kuitit, laskut ja lomakkeet sai nätisti järjestykseen. Lisäksi tarvittiin pieni hylly, joka nostaa ylimääräiset tavarat pois työpöydältä, sekä naulakko, joka nostaa lattialla lojuvat kamat ylemmäs ja helpottaa esimerkiksi siivousta. Tarpeeksi alas asennettu naulakko pitää pystyssä myös helposti kaatuilevat asiat, kuten vaikkapa kamerajalustan.
Isommat säilytyslaatikot (sini-musta-vihreä), sekä naulakko, ja hylly kannattimineen, löytyivät Ikeasta. Kirjavat säilytysrasiat ostin Indiskasta. Aikaisemmin hankittu, tasan ikkunan levyinen, Ikean Malm -lipasto hoitaa sen suurimman säilyttämisen vaivan ja työpöydän pukkijalkojen avulla esimerkiksi tulostin on saatu pois työpöydältä.
Parasta on kuitenkin se, että työhuoneen uusi ilme myös motivoi pitämään paikat järjestyksessä!
Kivaa päivää, toivotaan, että aurinko jaksaisi tänäänkin paistaa!
Ajattelin laittaa teille tänään kuvia työhuoneesta, jonka viihtyisyyteen olen tässä viikonlopun aikana panostanut, mutta koska mielenpäällä on jotain suurempaa, jätetään se työhuone vaikkapa huomiselle.
Tämän viikonlopun aikana olen pohtinut enemmän tai vähemmän pelkoa ja kaikkea sitä, mitä pelkoon liittyy. Miksi, sen nyt jokainen voi kai tässä kohtaa jo arvatakin.
Koska syksy on sitä aikaa vuodesta, jolloin lapsille tarvitaan taas kasa uusia vaatteita ja välineitä harrastamiseen, päätimme perjantaina lähteä työpäivän päätteeksi ajelemaan kohti Turkua, tai varsinaisesti kohti Raisiota. Tämä ihan siitä syystä, että meillä ei ole vaatekauppoja, urheiluliikeitä tai oikeastaan mitään erikoisliikkeitä täällä, vaan moiset asiat pitää aina toimittaa “sivistyksen parissa”. Puolentoista tunnin ajomatka käytettiin sekin hyödyksi, ja rentouduttiin musiikkia kuunnelle. Ei kuitenkaan radiosta, vaan Spotifystä. Voitte siis kuvitella, että Raisioon ehdittyämme, olimme täysin uutispimennossa ja tuiki tietämättömiä perjantain tapahtumista.
Se on hassu juttu, miten pelon voi milteipä haistaa ja sen ilmapiiri herättää ihmisessä jonkinlaisen kuudennen aistin. Vaikka ei oikeastaan tiedä mitään, sitä tajuaa aika nopeasti, että jokin on kuitenkin vinossa. Toki mikään Einstein ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että kauppakeskuksen perjantai iltapäivänä suljettuihin liikkeisiin, ja paikalla parveileviin poliiseihin, liittyy jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Meille asiat kuitenkin selvisivät vasta Suomalaisen Kirjakaupan kassalla, sillä vaikka mieli ymmärtää jonkin olevan vinossa, korvienväli kehittää kyllä tarvittaessa täysin tyydyttäviä ja neutraaleja selityksiä.
Vaikka Raisio ei nyt ihan Turun keskustaa hivokaan, eikä mitään konkreettista uhkaa kauppakeskuksessa ollut, moni liikkeistä oli sulkenut ovensa. Osa varmasti pelon vuoksi, osa kadonneiden asiakkaiden vuoksi. Tyhjentynyt kauppakeskus suljettuine liikkeineen ja ravintoloineen kuitenkin laittoi ajattelemaan pelkoa. Sitä, miten pelko lamaannuttaa ja ajaa ihmiset koteihinsa. Kaupat eivät myy, eivätkä asiakkaat osta. Jokainen pälyilee olkansa yli, ja ilmassa on ikävää odotuksen tuntua. Yksi hiljainen perjantai-ilta ostoskeskuksessa on pieni asia, mutta pelon levitessä vaarana on koko yhteiskunnan romuttuminen. Jos kauppakeskuksessa nähdyn mikroesimerkin suurentaisi koskemaan pitkäjaksoisesti koko yhteiskuntaamme, tiedossa olisi katastrofi.
Pelko on oikeastaan harvinaisen tehokas tapa horjuttaa mitä tahansa. Se toimii pienessä piirissä, mutta pystyy lamaannuttamaan myös huomattavasti suurempia kokonaisuuksia, jopa yhteiskuntamme perusteita. Loppujen lopuksi halpa ase, jos sen antaa vaikuttaa, muuttua hysteriaksi tai yleiseksi ilmapiiriksi. Pelko kun asuu meissä kaikissa kuitenkin jo valmiiksi, sitä ei tarvitse luoda tyhjästä, vaan pikemminkin lietsoa henkiin.
Uskon, että on täysin luonnollista pelätä, eikä pelossa itsessään ole mitään väärää. Päinvastoin, se on inhimillistä. Pelolle, kuten muillekin negatiivisille tunteille, pitää kuitenkin asettaa rajat. Pelon ei saa antaa voittaa, vaan siitäkin on päästävä yli.
Huomaa, että ilmassa on jo syksyä. Syksyn tuoksua ja kosteutta, jopa auringonsäteissä on aavistus syksystä. Aamuisin peltojen yllä leijuu syyskesän usva ja hämärtyvä ilta laittaa kääriytymään kodin lämpöön. Huomaan pitäväni tästäkin vuodenajasta aina vain enemmän ja enemmän.
Hetken mielijohteesta olisin muuten voinut sutia koko työhuoneen tummanvihreäksi, mutta pidättäydyin kuitenkin pienissä yksityiskohdissa.
Aurinkoista sunnuntaita!
Uusi viikko on taas huomenna alkamassa ja moneen reppuun pujahtaa kännykkä, jonka ajatellaan lisäävän lapsen turvallisuutta. Näin ainakin meillä. Tuntuu turvallisemmalta, kun lapsella on puhelin, ja yhteyden saa molemmin puolin. Tässä kohtaa vuotta moni lapsi vasta opettelee kännykän käyttöä ja helposti meiltä aikuisiltakin unohtuu se tosia asia, että puhelin ei enää ole vain puhelin, kuten meidän aikanamme, vaan oikeastaan lasten taskuihin pujahtaa minitietokone kameralla varustettuna. Ihan ensimmäinen juttu on tietenkin puhua lapsen kanssa puhelimenkäytöstä, yksityisyydestä ja esimerkiksi kuvien jakamisesta. Ja kyllä, jossain kohtaa lapselle pitää tosiaankin selittää myös se ikävä tosiasia, ettei kaikki ihmiset ole sitä, miltä vaikuttavat, ja jokaiseen vieraaseen ei voi elämässä luottaa. Keskustelun ja ohjeistuksen lisäksi lapsen puhelimenkäyttöä voi onneksi myös suojata ja peliaikaa rajata. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä F-Securen kanssa ja keskittyy nyt eritoten lasten puhelimenkäytön turvallisuuteen.
Runsas vuosi sitten kirjoittelinkin teille siitä, miten itse opin tietoturva-asioiden tärkeyden ihan kantapään kautta ja tajusin, etteivät suojausta vaadi pelkästään valtionsalaisuudet, vaan ihan oikeasti koko se elämä, jota netissä elämme. Ja se on muuten lopulta todella yksityistä! Moni tulee säästäneeksi oikeastaan siinä ihan kaikkein tärkeimmässä asiassa eli tietoturvassaan, vaikka oikeasti tuohon nimenomaiseen asiaan kannattaisi se muutama kymppi vuoden aikana jokaisessa taloudessa uhrata. F-Securen tietoturvapaketteihin on nyt tullut uusi ominaisuus Family Rules, joka täydentää turvallisuusasioita vielä enemmän lasten käyttäessä laitteita.
F–Secure SAFE Family Rules -perhesäännöt toimivat hyvin yksinkertaisesti, eli tietoturvapaketin käyttöönoton yhteydessä määritetään laitteen käyttäjäksi joko aikuinen tai lapsi.
Lapsen puhelimenkäyttöön voi tehdä erilaisia rajauksia, kuten esimerkiksi määrittää mihin sisältöön lapsi pääsee käsiksi, ja kuinka paljon ruutuaikaa lapsella on päivittäiseen käyttöön.
Lapsen puhelimeen voi myös asettaa nukkumaanmenoajan. Nukkumaanmenoaika onkin todella näppärä keksintö, eli puhelimen erilaiset sovellukset voi lukita ikään kuin yöunille, ja säätää toimimaan taas seuraavana päivänä. Lapsen puhelin toimii kuitenkin läpi vuorokauden puhelimena, eli sillä voi täysin normaalisti soittaa tai lähettää viestin. Ruutuaika taasen mahdollistaa vaikkapa juuri sen peliajan rajaamisen. Esimerkiksi lapselle voi tehdä rajoituksen joka sallii arkipäivänä yhteensä tunnin ruutuaikaa ja viikonloppuna tuplasti. Näitä aikarajoituksia pääsee toki myös säätämään, eli jos vaikka pelaaminen vihelletään hetkeksi hyllylle, ruutuajan voi poistaa täysin tai sen voi vapauttaa erityistilanteissa. Näitä erityistilanteita on meillä esimerkiksi kaupunkimatkalla, kun poika haluaa pyydystää Pokemoneja ja saada peliin käveltyjä kilometrejä. Näillä kulmin kun ei Pokemonit asusta, on mielestäni ihan kohtuullista, että peliä voi käyttää kun satumme olemaan sille suotuisammissa olosuhteissa. Vastaavasti ruutuaikaa laitteella voi lisätä vaikka automatkan ajaksi ja vähentää, jos oman huoneen siivoaminen tai läksyjenteko ei tunnu nappaavaan.
Maailma on muuttunut paljon omasta lapsuudestani ja täytyy myöntää, että välillä kehityksen vauhti jopa vähän hirvittää. Nykyisin kuitenkin esimerkiksi digitaalinen oppimisympäristö on ihan perusjuttu alakoululaiselle lapselle, ja tabletit ja tietokoneet ovat käytössä myös koulussa. Kaikkea kasvatusta ja valistusta ei kuitenkaan voi nakata koulun harteille, vaan meillä vanhemmilla on myös oma vastuumme. Jokaisessa perheessä tehdään ne omat rajoitukset lasten netinkäytölle ja viestittelylle, ja mielestäni esimerkiksi kiusaamisen monimuotoisuus kannattaa huomioida lasten puhelimen käytössä. Tehdä selväksi, ettei ketään kuvailla, ja että omia tai toisten kuvia ei lähetellä eteenpäin. Että WhatsApp -ryhmät eivät ole tarkoitettu kenenkään selän takana nauramiseksi, eikä kenenkään yksityisyyttä saa loukata.
Netissä on paljon hyvää, mutta valitettavasti myös iso annos tavaraa, joka ei ole tarkoitettu lapsen silmille tai korville, osa ei edes aikuisille. Tuon Family Rules -toiminnon avulla lapselle voi luoda myös oman Safe -selaimen, joka karsii automaattisesti netin sisältöä tehden siitä lapselle turvallisen. Sisältörajoitukset mahdollistavat aikuisten sisällön, uhkapelien, päihteiden, maksullisen tai pelottavan sisällön sekä yhteisöpalveluiden karsimisen lapsen selaimesta. Asetettavia sisältörajoituksia löytyy pitkä lista ja aikuinen voi valita niistä ne, jotka kokee tarpeelliseksi. My F-secure -sivujen kautta puhelimen (tai lapsen) voi myös paikantaa.
Meillä alkaa poika olla siinä iässä, että monen laitteen suhteen hän on jo huomattavasti äitiään nokkelampi. Minä en esimerkiksi osaa käyttää pleikkaria, joten DVD-levyjen pyöritys pelikonsolilla jää pojan harteille. Myöskin netin suhteen ollaan koko ajan varpaillamme, sillä kolmasluokkalainen tietää jo tubettajat ja haluaa seurata jalkapallouutisia netistä. Oma puhelinkin on jo välttämätön, ihan vain omankin mielenrauhani vuoksi. Oikeilla säädöillä laitteista voi kuitenkin tehdä lapselle turvallisia, mutta sitä turvallisuutta pitää samaan aikaan opettaa ja opetella. Pojan puhelimen lisäksi lapset ovat perineet vanhan läppärin, joka on myös tehty molemmille lapsille turvalliseksi. Siitä kuunnellaan äänikirjoja, pelataan Bingeliä ja katsotaan Pikku Kakkosta. Ohjeita etsitään piirustuksiin, Lego-rakennelmiin ja Hama-helmitöihin. Kun koneella ei pääse käsiksi haitalliseen sisältöön, se voi rauhassa olla lastenhuoneessa ja lasten käytettävissä. Muu sisältö etsitään sitten netistä yhdessä koneella, joka on avonaisessa tilassa ja aikuisen vastuulla.
Family Rules -toiminnosta jokaisella lapselle voi säätää omanlaisensa rajoitukset, lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Perheen aikuiset pystyvät muuttamaan säätöjä ja rajoituksia vaikka etänä.
LUKIJAKILPAILU:
Meillä on käytössä F–Secure TOTAL, johon siis sisältyy myös tuo F–Secure SAFE. Tolat sisältää tietoturvan lisäksi myös VPN:n edut, ja nyt siis uutena asiana F-Securen -paketeissa on tämä Family Rules -ominaisuus.
Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa F-secure TOTAL -paketti vuodeksi käyttöön (arvo 79.99€). Kerro kommenttiboksissa, mikä Family Rules -ominaisuus kiinnostaa itseäsi eniten / mikä teillä ehdottomasti tulisi tarpeeseen.
Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 27.8.2017 ja olet mukana kilpailussa. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Hei se on perjantai! Monessa perheessä ensimmäinen arkiviikko on kohta taputeltu ja viikonloppua jaksaa tuskin odottaa. Perjantain kunniaksi pujahdetaan hiukan sisustamisen syövereihin ja nimenomaan menneiden vuosikymmenten rentoon plagiointiin. Kromi ja messinkiputki ovat olleet jo pitkään suomalaistenkin suosiossa, mutta myös 1950-luvun “konttorityyli” tekee vahvasti tuloaan. Uusvanha retro on yksi tämän syksyn sisustustrendi myös Elloksen valikoimissa ja tämän kaupallisen yhteistyön myötä sukelletaan nyt sinne retroilun syövereihin.
Moderni pohjoismainen retrotyyli vahvoine väreineen on yksi sisustuksen trendiaalloista. Funkkista tai retroa, ei ole niinkään tärkeää, mitä termiä käytetään tai miltä vuosikymmeneltä vaikutteet otetaan, vaan lähinnä ideana onkin sekoittaa sisustukseen muotoja ja trendejä menneiltä vuosikymmeniltä. Menneiden vuosikymmenten rento plagiointi tarkoittaa myös sitä, ettei sisustusta tarvitse kopioida suoraan ja liian yksityiskohtaisesti. On siis täysin sallittua yhdistää vanhoja muotoja uudempaan muotoiluun, tai turvautua uusvanhaan.
Vaikka kodin sävymaailma olisikin neutraali (kuten meillä), materiaalit ja muodot, sekä struktuurit fiilistelevät mennyttä. Vaikutteita voi myös ottaa leikiten. Esimerkiksi tuo Valentin-pöytävalaisin saa todella retron ilmeen kun siihen yhdistää tummanvihreän samettivarjostimen. Pelkällä valonlähteellä leikittely taasen tekee valaisimesta hauskasti erilaisen.
Tekstiilejä modernissa retrotyylissä on laidasta laitaan. Verhoissa, sisustustyynyissä ja verhoilukankaissa näkyy paksua samettia, ja jopa matoissa on samettinen efekti. Toisaalta tekstiileissä on sitä samaa karheutta kuin 1950- ja 1960 -lukujen verhoilukankaissa. Paksua kudontaa ja näyttävää struktuuria. Menneiden vuosikymmenten karheuden voi kuitenkin korvata vain karhealla lookilla, ja valita iholle oikeasti pehmeän pestyn pellavan. Valitsin itse tekstiiliesimerkiksi tuon Hannelin-torkkupeiton, jossa juju on juurikin elävässä pinnassa.
Tiimalasit ovat sisustuksessa iso juttu, ja vuosi sitten niitä katselinkin Tukholmassa eri muodoissa ja eri kokoisina. Hiekkakello nyt jo pelkästään käyttötarkoituksensakin vuoksi huokuu mennyttä, mutta kaunis muotoilu tekee esineestä yksinkertaisen koriste-esineen. Kaksi rinnakkain aseteltua Monza-tiimalasia käyvät kuin taide-esineistä, vaikka kyseessä edullinen sisustustuote onkin.
Tuntuu aika hauskalta päästä kokeilemaan miten joku “tyylisuuntaus” solahtaa omaan kotiin. Retro kun voi olla niin monella tapaa, ja sisustusjutuissa lopputulokseen vaikuttaa kuitenkin yhtä tuotetta enemmän se kokonaisuus. Mutta vaikka tässä nyt mentiinkin melko neutraalilla paletilla, on mieleni syövereissä raksuttanut kyllä yksi hyvinkin trendikäs väri, joka voisi piristää kotiamme tänä syksynä. Nimittäin sellainen sahraminkeltainen tai sinapinkeltainen. Pari tyynynpäällistä voisi piristää kummasti, ja toimisi kaverina viherkasveille!
Elloksesta on viime vuosina tullut itselleni yksi vakio-ostospaikka näissä sisustusjutuissa (samoin kyllä muodinkin puolelta). Tykkään siitä että, Ellos vastaa vallallaan oleviin sisustustrendeihin nopeasti ja tuotteita löytyy valikoimista edullisesti. Pidän myös kuvien stailauksista, ja pinnailempa Pinterestiinkin usein Elloksen sisustuskuvia. Vähän kuin nettikauppa ja sisustuslehti samassa paketissa. Ja vaikka valikoimissa paljon merkkituotteita onkin, olen löytänyt monet suosikkini ihan sieltä Elloksen omista tuotemerkeistä.
Kokosin tuolta Elloksen Uusvanha Retro -sivustolta muutaman ohjenuoran, jonka avulla sisustukseen saa lisättyä pohjoismaista vintagetyyliä (joko vähän enemmän tai sitten varovaisesti asioita lisäillen):
messinki ja kromi
1950-luvun verhoilukankaiden struktuuri
taulut seinillä tai tasojen päällä asetelmina
pyöreiden ja kulmikkaiden muotojen korostaminen
taidelasi ja -keramiikka
graafiset kuviot
syvä sininen, tumma vihreä, oranssi ja sahraminkeltainen
ruskeat puukalusteet
pastellisävyt ja lämmin beige
viherkasvit
Voi jukra tätä viherkasvi-innostustani joka ei sitten millään ota laantuakseen, vaikka luulin lapsuudessani jo saaneeni yliannostuksen viherkasveista ja etenkin amppeleista! Mutta niinhän se menee, että koskaan ei pitäisi sanoa “ei koskaan”.
Kilpipiilea oli yksi viime vuoden ehdottomista viherkasvitrendeistä ja löysipä sellainen tiensä myös meille. Mutta mikä tekee tuon kasvin erityisen hauskaksi (muotonsa ja kasvutapansa lisäksi) on sen lisääntymisinto, eli yhden kilpipiilean hankittuasi omistat ykskaks useamman yksilön. Tuo kasvi nimittäin kasvattaa pieniä alkuja ahkerasti ja on muutenkin aika nopeakasvuista lajia. Nuo pienet alut on helppo irrotella äitinsä juuripaakusta, ja joko laittaa suoraan multaan juurtumaan tai juurruttaa vesilasissa. Hauskat lehdet tekevät jo pienistä kasvinaluista näyttäviä ja kiinnostavia.
Jos Kiinasta kotoisin oleva kilpipiilea on ollut hittikasvi 1970-luvulla, niin melkoisen retro on myös simpukka-amppeli! Näitä oli meillä kotona aikoinaan paljon, kuten myös juoruja. Eri lajikkeita ja aina keittiön ikkunalla uusia juurtumassa. Juorut olivat kultaköynnöksen ja rönsyliljan kanssa ne perusviherkasvit, joita löytyi vielä 90-luvulla monestakin kodista.
Meidän viherjuorusta käytetään kuitenkin nimeä eskarijuoru, sillä kasvin alku tuli esikoisen mukana esikoulusta. Keväällä koulua tyhjennettiin (täällä eskari käydään koulussa) saneerauksen tieltä ja sekä elokuussa palaavat lapset, että koulun irtaimisto siirrettiin väistötiloihin.. Ehkä juuri siitä syystä koulun viherkasvit napsittiinkin pistokkaiksi ja jokainen lapsi sai istuttaa oman kasvinsa alun. Pari vuotta kasvi olikin meillä aika pienessä ruukussa, kunnes viime keväänä se pääsi taas vähän suurempaan ruukkun ja otti aika harppauksen rehevyytensä ja vihreytensä suhteen. Nyt kolmannen luokan alettuakin tuosta kasvista on mukava seurailla kouluvuosien etenemistä. Se on vähän kuin sellainen lapsen mukana kasvava kasvi, joka kertoo samalla ajan kulusta.
Vaikka marketista löytynyt parin euron simpukka-amppeli tuntuikin aluksi hyvältä idealta (onhan simpukat jo materiaalina melko boho juttu), jotenkin nuo retrot vibat oikein korostuvat saviruukun seurassa. Niinpä en nyt ole vielä päättänyt, että tykkäänkö amppelista vai en. Siihen pitää kai vähän totutella! Voi kuitenkin olla niin, että eskarijuoru saa suojakseen astetta kliinisemmän ruukun sekä simppelimmän amppelin ja päätyy työhuoneenn koristukseksi. Ja simpukka-amppeli taasen joutuu hetkeksi lipastonlaatikkoon odottamaan tuomiotaan.
Aurinkoista aamua! Jälleen olisi aika jatkaa Lifen ambassador -postaussarjaa, ja tällä kertaa mennäänkin niihin ihan perusjuttuihin, aiheena koko perheen hyvinvointi. Mistä syntyy hyvinvoinnin kivijalka ja mitä hyvinvointi ylipäätään merkitsee? Tuolta postauksen lopusta löydät myös huikean kilpailun, jossa viisi onnekasta voittaa itselleen hyvinvointikonsultaation. Mutta sitä ennen niitä ajatuksia siitä hyvinvoinnista! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.
Terveys, elinolot, toimeentulo ja onnellisuudenkokemus ovat varmaankin ne hyvinvoinnin perusmääreet, mutta koska hyvinvointi kostuu melko moninaisista palasista, on kokemus hyvinvoinnistamme täysin subjektiivinen. Toisaalta siis kroonisesti sairas ihminen voi kokea itsensä hyvinvoivaksi, kun taas terve ja energinen, mutta yksinäinen henkilö kokee hyvinkin vahvasti hyvinvointinsa heikkouden.
Vaikka kuulun itse niihin kroonisesti sairaisiin, en mittaa hyvinvointiani sairaudella tai sen puuttumisella. Toki sairaus joskus vaikuttaa hyvinvointiini enemmän, mutta en koe, ettenkö voisi voida pääasiassa hyvin sairaudesta huolimatta. Oma hyvinvoinninkokemukseni tulee enemmänkin juuri siitä onnellisuudesta ja elämänilosta. Arjessa jaksaminen ja elämisen mielekkyys menevät itse sairauden edelle. Koen myös erittäin tärkeänä osana hyvinvointia ihmissuhteet sekä elinympäristön. En kuitenkaan koe ihmissuhteita automaattisesti onnellisuuden takeena; En välttämättä muutu automaattisesti onnelliseksi rakkaan ihmisen seurassa, mutta koen tärkeänä, että ollessani onneton, voin kääntyä läheisen ihmisen puoleen ja tuntea olevani rakastettu. Kaipa se on eräänlaista turvallisuudentunnetta ja päätyy osittain tuonne elinolojen kategoriaan.
Kun henkinen ja fyysinen hyvä olo kulkevatkin käsikkäin, on täysin luonnollista, että ne myös tukevat toisiaan, mutta samaan tapaan kokonaisuus kärsii toisen osa-alueen tullessa häirityksi. Kakkupala ei siis automaattisesti edistä fyysistä hyvinvointiamme, mutta iloisessa seurassa ja erityisessä tilanteessa nautittu herkku, nostaa onnellisuudentunnettamme ja kompensoi tilanteen. Toisaalta terveelliset elämäntavat eivät takaa hyvinvointia kun kohtaamme elämässä vastoinkäymisiä.
Koska onnellisuuspilleri on edelleen keksimättä, omaa hyvää oloa pitää rakentaa pala palalta. Kaikki langat eivät tietenkään ole omissa käsissämme, mutta valta osa parempaan oloon johtavista valinnoista on kiinni itsestämme. Väitän, että hyvinvoivan kehon on helpompi tavoittaa myös hyvinvoiva mieli. Kun koemme itsemme energiseksi ja virkeäksi, myös muut hyvinvointia vahvistavat valinnat tuntuvat helpommalta toteuttaa. Kun olo on vetämätön ja jatkuvasti väsynyt, on melkoinen kynnys lähteä liikkumaan, vaikka tiedämmekin liikunnan ja ulkoilun merkityksen hyvinvoinnille ja onnellisuudelle.
Fyysinen hyvinvointi lähteekin kolmesta peruspilarista ja tärkeysjärjestyksessään ne ovat nämä:
Riittävä lepo/uni
Ravinto
(Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, jota lisäravinteet tukevat.)
Liikunta
Itseni toistamisen uhallakin muistutan, että hyvää oloa ei saa purkista, pilleristä tai kapselista. Mikään määrä vitamiinia ei korjaa unenpuutetta tai epäterveellistä ruokavaliota. Lisäravinteilla voi kuitenkin täydentää ruokavaliota ja huolehtia siitä, että keho saa varmasti tarvitsemansa rakennusaineet. Tähän postaukseen on nyt kerätty sellaiset hyvinvoinnin perustuotteet Life -myymälästä: Ne tärkeimmät vitamiinit, rasvahapot ja probiootit, jotka auttavat täydentämään ruokavaliota.
Tämän kuluneen Life-vuoden aikana ehkä suurin henkilökohtainen oivallukseni on ollut vatsan ja suoliston hyvinvointi. Hyvinvoiva vatsa toimii sekä välittömästi, että välillisesti. Kipristelevä suolisto, tai vessassa ravaaminen eivät tee ketään hyvinvoivaksi, saati onnelliseksi, mutta suoliston hyvinvointi vaikuttaa myös esimerkiksi ihoon ja yleiseen vireystilaan. Suoliston kunto vaikuttaa ravinnon ja ravinteiden imeytymiseen ja väitetäänpä, että suolistolla on myös selkeä yhteys aivojemme toimintaan. En kiellä, terve suolisto ja vatsa ovat oman kokemukseni perusteella melkoinen harppaus paremmin voivaan kehoon ja mieleen.
Meidän jääkaapista löytyy Bioteekin probiootti-perheestä kaksikin tuotetta. Bioteekin Probiootti Plus, sekä Bioteekin Probiootti Comp. Ensin mainittu on hyvä perusprobiootti joka toimii niin aikuisella kuin lapsellakin. Vaikka tuoteperheestä löytyykin versiot Baby ja Junior, meillä päädyttiin tähän, koska se käy koko perheellemme. Kapseli on helppo avata ja sen sisällön voi sekoittaa lapsille jugurtin, smoothien tai muun kylmän ruuan tai juoman joukkoon. Sisältö ei tuo ruokaan makua eikä tuoksua, joten vastustuskykyä ja suoliston limakalvoja hellivät ainesosat tulee nautittua kuin huomaamatta. Probiootti Comp taasen tomii silloin kun elimistö joutuu erityiselle koetukselle: Epäsäännöllinen päivärytmi, ärtynyt suolisto tai poikkeava bakteerikanta. Comp toimii myös kuuriluontoisena antibioottikuurin tai ulkomaanmatkan aikana, sekä yleisesti silloin kun vastustuskyky on muuten koetuksella.
Life Omega3 – 70 % huolehtii tärkeiden rasvahappojen saannista. Rasvahapot ovat nekin tärkeitä suolistolle, ja erityisesti se ärtynyt suolisto taltutetaan omega kolmosilla probioottien ohella. Rasvahapot ovat tärkeitä myös aivoille, sydämelle, verisuonille. Rasvahapot auttavat aivoja esimerkiksi muistia parantamalla, parantavat veren rasva-arvoja (kolesteroli) ja ehkäisevät 2 tyypin diabetesta. Plussana tästä tuotteesta täytyy mainita, että tämä on ensimmäinen kokeilemani tuote, joka ei tuo mukanaan pahanhajuista hengitystä tai kalanmakuista röyhtäilyä!
Koska kapselit ovat suuria ja jälkeläisemme kakovat niitä lötköjä lapsille tarkoitettuja omega 3 “hyytelökarkkeja” meille suositeltiin Lifen myymälässä tuota nestemäistä Eskimo -3 Pure -nestettä. Tämä on nimittäin tosi raikas sitruunanmakuinen kirpsakka liuos, eikä kumpikaan lapsista ole vastustellut sen käytössä. Lusikallinen iltapalan yhteydessä, ja se on siinä. Nestemäinen tuote toimii myös aikuisille, jotka eivät saa nieltyä suuria öljykapseleita.
Yhtenä uutuussuosikkinani täytyy nostaa esiin tuo Nordic Health Boost B12. Se on suun limakalvoille suihkutettava B12 -vitamiini. Koska kyseinen vitamiini menettää hieman tehoaan kulkiessaan suoliston läpi, suihke ratkaisee ongelman, ja B12 imeytyykin jo suun limakalvoilta. Erityisen tärkeä tämä vitamiini on kaikille kasvissyöjille, mutta myös meille hatarapäisille äideille ja isille. B12 -vitamiini on sekä hermoston, että aivojen kannalta erittäin tarpeellinen ja siitä on todettu löytyvän apua myös väsymykseen ja uupumukseen (tuote ei suinkaan korvaa unta). Jos siis olo on sellainen “kuraan kuollut kuttu“, eli mitä se nyt usein lapsiperheissä arjen pyörteissä on, niin silloin tämä kannattaa napata päivärutiiniin. Suihke maistuu aprikoosille ja se on makeutettu ksylitolilla. Kuin karkkia suihkuttaisi suuhunsa, paitsi että tässä vielä tuo kromi tasaa kehon normaalia verensokeripitoisuutta.
Tuon tehosuihkeen lisäksi perushyvinvointia tukee se tavallinen kattaus vitamiineja. Life Life Multivitamin -sarjassa on eri ikäryhmille ja erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia vitamiinikapseleita, mutta meillä on päädytty tuohon Life Multi Sport -tuotteeseen (huomioiden erityisesti energia-aineenvaihduntaa, hapetusstressiä ja immuunijärjestelmää). Sarjassa on kaksikin erilaista vitamiinisekoitusta nimenomaan miehille, mutta koen yksinkertaisempana, että meillä on yhteinen monivitamiini, ja tuo Sport on Life Multivitamin -sarjassa se vahvin.
D-vitamiinin käyttöä ei kai voi koskaan höpöttää liikaa, joten nostetaan sekin taas pöydälle! Jos jostakin syystä jätit kesällä D-vitamiinit napsimatta, niin nyt viimeistään on hyvä aika ottaa asian suhteen ryhtiliike! D-vitamiini on tärkeää paitsi vastustuskyvyllemme, mutta myöskin luustollemme ja lihaskunnollemme. Itse nappaan D-vitamiinia pari kolme kertaa viikossa vähän isomman annoksen, sillä rasvaliukoisena vitamiinina se varastoituu elimistöön ja keho käyttää sitä omasta varastostaan. Pienet öljyhelmet on helppo niellä, ja lapset saavat myöskin pureskeltua niitä, mikä helpottaa kapselin nieltävyyttä entisestään. Jos flunssa-aalto on pyyhkäisemässä kohti, D-vitamiinin päiväannosta voi nostaa vastustuskyvyn aktivoimiseksi. Meillä on käytössä Aurinko D 100 μg, mutta sarjasta löytyy muitakin vahvuuksia.
Life Vitamin C + Berries sisältää tuhdin annoksen C-vitamiinia (1000 mg/tabletti) ja on täysin vatsaystävällinen. C-vitamiini auttaa raudan ja kalsiumin imeytymisessä, kollageenin muodostumisessa ja on välttämätön esimerkiksi juuri tuon B12-vitamiinin imeytymiselle. Vaikka keripukki vähemmän suomalaisia nykyään vaivaa, ravintoköyhä ruokavalio saattavat johtaa C-vitamiin puutosoireisiin, eli väsymykseen, heikkouteen, haluttomuuteen tai nivelkipuihin ja hengenahdistukseen. On siis ihan yleisen vireystilan ja jaksamisenkin kannalta suositeltavaa varmistaa C-vitamiinin saantinsa!
Life Vitamin C + Berries sisältää myös marjojen flavonoideja (kirsikka, goji, acai ja mustikka), jotka edistävät C-vitamiinin imeytymistä.
Jos mietitään koko perheen fyysistä hyvinvointia (ja välillisesti myös henkistä) laitan nuo kolme listaamaani perusasiaa heti samaan järjestykseen. Lepo/uni, ruokavalio ja liikunta.
Selkeä vuorokausirytmi on tärkeä aikuisellekin, mutta riittävä uni on lapsen kohdalla ehdoton. Olen itse rutiiniriippuvainen, ja tavallaan lapset ovat tottuneet kanssani samanlaiseen rytmiin. Nukkumaan mennään aikaisin, ja meillä myös herätään aikaisin. Arki-iltana kahdeksalta on ihan hyvä nukkumaanmenoaika lapsille, ennen kymmentä aikuisille. Meillä pidetään myös kiinni kiireettömistä aamuista, eli arkena noustaan sen verran aikaisemmin, ettei kenenkään tarvitse lähteä matkaan “silmä kourassa”. Kun aamulla on vielä aikaa leppoisalla jutustelulle, ja vaikka pienelle leikille, päivä saa paljon miellyttävämmän alun, kuin kiireessä ja pinna kireällä.
Ruokailujen kannalta meillä aikuisilla on iso vastuu esimerkkimme voimalla. Lapsi omaksuu aika helposti perheen ruokailutavat, joten täysipainoiseen ateriaan satsaaminen on oman lapsen terveyteen, hyvinvointiin ja tulevaisuuteen panostamista. Terveysasioista kannattaa kuitenkin puhua lapsen vasta ymmärtäessä asioita. Liikaa ei saa lasta tietotulvalla stressata, vaan enemmänkin omalla esimerkillä ohjata niitä elintapoja.
Toisaalta tuo esimerkkinä oleminen palvelee myös itseäni. Yksin ollessa unohdan helposti syödä, mutta lasten kanssa pöytään on ikään kuin “pakko” istua, ja monipuolinen ateria tulee nautittua koska haluan olla esimerkkinä. Toisaalta terveellisyydestä, kasviksista tai hedelmistä ei kannata tehdä numeroakaan. “Superteervellinen marjasmoothie” kannattaa myydä mieluummin nimikkeellä mansikkamehu tai mansikkapirtelö. Ja, jos juoma menee mukisematta alas, kun siihen saa pillin, kannattaa pilli tosiaankin uhrata!
Mitä tulee liikuntaan, siinä ainakaan lapsia ei juuri tarvitse motivoida. Lapset liikkuvat luonnostaan ja harrastukset tuovat myöskin niitä tärkeitä ihmissuhteita ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Ehkä se lapsiperheen suurin ongelma onkin se, että myös aikuisille pitäisi löytyä aikaa liikkumiseen lasten harrastusten, harrastuskuljetusten ja kotitöiden ohessa. Selvää on kuitenkin se, että myös me vanhemmat tarvitsemme hyvinvointia ollaksemme läsnä lapsillemme ja sitä omaa hyvinvointia tulee todellakin hoitaa ja vaalia. Niin unella, ravinnolla kuin liikunnallakin.
Vaikka aiheena onkin koko perheen hyvinvointi, en siltikään kuoppaisi ajatusta “kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin”. Oli kyseessä sitten fyysinen hyvinvointi, elämänilo tai onnellisuus, kaikki se heijastuu myös lapsiin ja koko perheeseen. Positiivinen ilmapiiri, turvallisuudentunne sekä terveelliset elämäntavat peilautuvat aikuisesta lapseen, ja vanhemmuuden rooli on huomattavasti monimuotoisempi kuin kiellot, säännöt tai suulliset ohjeet. Satsaus omaan hyvään oloon ei siis ole vanhemmilta lainkaan itsekästä, päinvastoin, se on ehdottoman tärkeää!
Mutta sitten se kilpailu, jonka jo lupasin!
Eli nyt viidellä onnekkaalla olisi mahdollisuus voittaa itselleen henkilökohtainen konsultaatio Life -myymälässä!
Lifen ammattilaisten kanssa pidetyssä n. tunnin kestävässä konsultaatiossa pääset keskustelemaan kaikista omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista ja saat yksilöllisiä vinkkejä, sekä tuotesuosituksia parempaan hyvinvointiin. Voittajilla on lisäksi konsultaation yhteydessä mahdollisuus saada -10% erikoisalennus kaikista konsultaatiokerralla ostetuista tuotteista. Konsultaatio voidaan järjestää missä tahansa Life myymälässä Suomessa (löydät myymälät Life -sivustolta), ja tarkka sijainti sovitaan kunkin voittajan kanssa.
Kerro kommenttiboksissa mikä/mitkä asiat koet hyvinvointisi kannalta tärkeäksi levon, ravinnon ja liikunnan lisäksi!
Kilpailun säännöt löydät kokonaisuudessaan täältä.
Hei muruset! Aurinko paistaa, ja elokuu antaa parastaan. Loistava sää oikeastaan mille tahansa toiminnalle. Ja kauneutta on tässäkin päivässä. Monia asioita, kun vain osaa katsoa, ja ennen kaikkea haluaa löytää sitä kauneutta!
Taisin tuossa jossain postauksessa vähän sivutakin sitä, että kesän aikana on tullut mietittyä blogia ja bloggaamista moneltakin kantilta. Näitä pieniä kriisejä tulee aina, tasaisin väliajoin, ja ehkä niin on jopa hyvä. Silloin nimittäin tulee miettineeksi esimerkiksi sitä, miksi ja minkä vuoksi blogia ylipäätään on alkanut aikoinaan kirjoittaa. Jokaisella on ihan varmasti omat syynsä, ja nykyisin moni kai aloittaakin koko homman hyvin tavoitteellisesti. Itselleni kuitenkin se suurin syy, ja liikkeelle sysäävä voima, on ollut juurikin se jokapäiväisen kauneuden etsiminen. Se ajatus, että kauneutta on hyvin pienissäkin jutuissa, eikä elämän tarvitse olla luksusta ollakseen kaunista. Sen kun muistaa, osaa ehkä paremmin tehdä sitä omaa juttuaan. Koska niinhän se on, että tekemisenilo tulee parhaiten kun on oma itsensä, ja tekee asiat tavalla joka tuntuu itsestä hyvältä.
Sitä jokapäiväistä kauneutta voi siis löytää vaikka kahvikupposesta tai kimpusta oman pihan kukkia. Itse asiassa, joskus vain pelkkä valonsädekin riittää!
Nappasin tuon otsikon kosmetiikkapussini kyljestä. Nimenomaan kosmetiikkalaukun kyljessä tuon tekstin voi kai ymmärtää monellakin tavalla. Voi ajatella sitä jokapäiväistä yleistä kauneutta tai siirtää ajatuksen omaan itseensä ja pyrkiä etsimään siitä peilikuvastaankin niitä positiivisia asioita turhan negatiivisuuden sijaan. Toisaalta se kauneudenhoitokin voi olla arkista kauneutta. Hetki itselle ja omalle hyvinvoinnille.
Aina välillä kyselette kosmetiikavinkkejä, ja ajattelin nostaa nyt pari tuotetta tuolat kauneuspuoleltakin pöydälle. Olen nimittäin tämän kesän aikana hurahtanut retinolivoiteeseen! A-vitamiinin, eli retinolin sanotaan olevan yksi tehokkaimpia ihon uudistajia. Retinoli onkin yksi niistä harvoista kosmetiikan raaka-aineista, jonka vaikuttavan tehon ja ikääntymisen merkkien hidastamisen jopa lääketieteemme tunnustaa. Retinoli siloittaa juonteita ja ryppyjä tehokkaasti ja aktivoi hiussuonia. Kun iho saa enemmän happea se vastaanottaa myös muut hoitavat ainesosat paremmin, ja kuona-aineet poistuvat ihosta tehokkaammin. Retinoli vilkastuttaa hyaluronihapon ja kollageenin muodostumista ihossa, mikä taas johtaa ihon pehmeyteen ja elastisuuteen.
Ei tuo retinoli tietenkään mikään portti ikuisen nuoruuden lähteelle ole, mutta kesän käytettyäni voidetta huomaan kyllä ihon parantuneen. Jopa siinä määrin, että koen kevyemmän kerroksen meikkivoidettakin riittävän. Itselläni se on nimittäin myös tasoittanut ihon väriä. Retinolin käyttö pitää kuitenkin aloittaa pikkuhiljaa, ja teinkin niin, että käytin voidetta aluksi vain joka toinen ilta ja siirryin sitten päivittäiseen käyttöön. Yön aikana retinolivoide ikään kuin toimii tehokkaana naamiona ja aamulla iho näyttää taas kirkkaammalta.
Toisille retinoli saattaa ainakin aluksi aiheuttaa ihon kuivumista, mutta itse en tätä huomannut, vaikka ihoni erittäin herkkä ja kuiva onkin. Ehkä kevät ja kesä ovatkin parempi aika retinolin käytön aloittamiselle, kuin esimerkiksi alkuvuoden kuiva pakkasilma. Niin, ja käytän muutenkin kuivan ihon tuotteita, joten ehkä se osaltaan vaikuttaa myös. Yksi suosikkini on *Madaran SOS -voide, joka taltuttaa kiristävän ihon kasvoilta hetkessä, ja esimerkiksi saunan jälkeen ihoni oikein huutaa voisetta. Tuo BM Optiretin taasen on sellainen helposti saatavissa oleva (ja kohtuuhintainen) retinolivoide, ja tomii siitä syystä erittäin hyvin tällaiselle maalaiselle.
Tiedättekö, mä ostin juuri ihka ensimmäiset koulutarvikkeet. Vain pari kolmen euron muistikirjaa Tokmannilta, mutta kuitenkin. Tunsin itseni ehkä vähän jopa lapselliseksi, mutta oi että kun tuli hyvä fiilis! Joskus ne aika pienetkin asiat voivat tuoda paljon iloa.
Toivottavasti olette kaikki kunnossa!? Täällä päästiin Klaara-myrskyn kanssa erittäin vähällä. Illalla kyllä satoi, mutta pisarat tippuivat kauniisti pystysuorassa, ja tuntui, ettei tuulenvireestäkään ollut tietoa. Oli siis aika outoa katsella noita uutiskuvia Etelä-Suomesta. Aamulla heräsin viiden aikaan kovaan sateeseen ja ennen kuutta jysähti niin, että luulin jo salaman osuneen omaan pihaan. Huhu kuitenkin kertoo, että kyseessä olisi jonkinlaisen sähkökaapin räjähdys, ja ääni kantautui kauempaa. No, omasta pihasta en ainakaan vahinkoja löytänyt, joten jään tähän uskoon.
Tuon parin viime päivän nahkeuden jälkeen tänään on oikeastaan ihan kivan raikas ilma. Koti on viilentynyt, ja ilma vaihtuu avonaisten ikkunoiden kautta. Myönnettäköön silti, että pojan jalkapalloturnaukseen olisi mukavampi lähteä, mikäli ei sataisi. Mutta nyt on tuskin paikallaan valitella pikku sateista, kun huonomminkin voisi olla!
Koska ensi viikko on jo naputeltu melkoisen täyteen ohjelmaa, tänään pitää nauttia sellaisesta sunnuntain pehmeydestä. Olen oikeastaan aika mielissäni siitä, että arki palauttaa taas sunnuntaille sen syvimmän merkityksen, eli parhaassa tapauksessa sellaisen hitaan joutilaisuuden, jota ennen uuden viikon alkua tarvitaan. Villasukat, kuppi teetä, kynttilät ja hyvä kirja. Sunnuntai-illan rentoutumissuunnitelma on jotakuinkin valmis!
Elokuu tuo aina mukanaan sellaisen kosteuden, joka ei haihdu ulkoa, vaikka kuinka porottaisi. Pikkuhiljaa olen alkanut siirtämään kesäelämää kuistille. Jos vaikka saisi pitkitettyä sitä kesäistä fiilistä mahdollisimman pitkälle syyskuuhun asti! Toivon ainakin onnistuvani. :)Kuvien
Kuvien Bucle -neuletakki on Lifestyle La Luna -nettikaupasta (saatu bloginäkyvyyttä vastaan). Sellainen sopivan jakkumainen, että käy takistakin niin pitkälle kuin vain suinkin tarkenee. Muistattehan, että tuo 15% alennuskoodi on voimassa enää tämän sunnuntaipäivän, joten jos sen haluaa hyödyntää, kannattaa pitää jo kiirettä!
Eli koodilla laluna saat -15% alennusta kaikista Lifestyle La Luna -nettikaupan normaalihintaisista tuotteista.
Nyt kuitenkin lantsarit jalkaan ja sadetakki niskaan. Sunnuntain ulkoilut hoidetaan kentänlaidalta!
