Tänään on se päivä, jona sade piiskaa ikkunoihin, ja ulkona on keskipäivälläkin pimeämpi kuin kesäöinä konsanaan. Pistää miettimään, että miksiköhän tämäkin maailmankolkka on aikanaan tarvinnut asuttaa.

Mutta hei, hyggeily, olkoon se tämänkin päivän sana. Vaikkakin omalla kohdallani ollaan nyt sen verran pimeän puolella, että tunnelmaan tarvitaan jo musiikkia avuksi. Koska joululaulut raikaavat meillä vasta ensimmäisestä adventista lähtien, tänään on hyvä päivä kuunnella kaikki Guns N’ Roses -hitit, ja varsinkin se November Rain. Ja koska mulla on lupa laulaa yksin (ja vain yksin) kovaa ja korkealta, siinä ilmakitarasoolojen yhteydessä syntyy muutamat joulumuistamiset. Tänään työn alla on sinappi, sekä kakkuja jouluaamun varpusille. Molemmista laitan ohjetta myös teille, mikäli omatekoiset joululahjat kiinnostavat!

Ostin viime viikolla kauniin valkoisen kerrotun amarylliksen, joka päätti piristää tätä sateisen pimeää maanantaita aukaisemalla ensimmäisen kukkansa. Uskomattoman kaunis kukka, joka tosin hipoo täydellisyydellään jo tekokukkaa. Mutta aito se on, vakuutan!

Facebook muistutteli tänä aamuna, että meillä on parinakin vuonna leivottu ensimmäiset piparkakut juuri 21. marraskuuta. Tänään ei ehkä piparipuuhiin ehditä, mutta mikäli kelit suinkaan jatkavat tätä rataa, leipominen ei ole lainkaan hullumpi idea viikon ohjelmanumeroihin. Saisipa taas jouluvalmistelut yhden pykälän valmiimmaksi.

Tänään on kaikki pimeänselätyskeinot sallittuja, mutta jos tuntuu, että mikään ei tunnu auttavan, näistä viisaista sanoista voi olla hyötyä:

So never mind the darkness
We still can find a way
‘Cause nothin’ lasts forever
Even cold November rain…

Kaikkea hyvää maanantaihinne ja uuteen viikkoon!

Tallenna

Tallenna

Huomenta ihanat!

Palataan vielä hetkeksi parin viikon takaiseen Helsinki-viikonloppuumme. Tällä kertaa Restelin yhteistyön merkeissä, ja viikonlopun muihin ihanuuksiin keskittyen. Nautimme nimittäin samalla pienen romanttisen irtioton luksushotelli Crowne Plazassa ja ohjelmaamme kuuluin muun muassa Kansallisbaletin Lumikuningatar.

Ylellinen Crowne Plaza Helsinki on palkittu useana vuonna myös kansainvälisesti, ja se houkuttelee vieraikseen niin kulttuurin harrastajia, kuin bisnesväkeäkin. Mannerheimintiellä, aivan Hesperian puistoa vastapäätä, sijaintikin on otollinen. Hotellissa Helsingin melu ei pääse häiritsemään, mutta kulkuyhteydet ovat mitä parhaimmat (lähellä Olympiastadion, Finlandia-talo, Kansallisooppera ja Eduskuntatalo. Hotellin takana on myös Finnairin lentokenttäbussin pysäkki. Ovelta voi ottaa taksin, ja ratikkapysäkkikin on aivan hotellin edessä).

Meille viikonloppu oli erityisesti sitä aikuisten laatuaikaa, pieni loma arjesta, pyhitettynä parisuhteelle ja yhdessäololle.

Itse arvostan hotellissa hyvää ja monipuolista palvelua, sekä ehdottomasti helppoutta. Mielestäni Crowne Plaza tarjoaa näitä molempia, ja plussaksi lasken hotellin laadukkaan Macu -ravintolan, sekä Forever Kuntoklubin ja Day Span palvelut. Käytännössä hotellista saa kaikenkattavan palvelun myös silloin, kun haluaa vain viettää aikaa rentoutuen ja nautiskellen.

Tällä kertaa pelkän hotelliin käpertymisen sijaan pääsimme kuitenkin nauttimaan myös Kansallisbaletin uskomattoman upeasta Lumikuningatar -esityksestä, mikä tietysti kruunasi koko viikonlopun. Esitys oli aivan mieletön, ja ihan kyynelehtimäänkin loppupuolella liikutuin. Mitään bilehirmuja kun emme ole, tämänkaltainen treffailu sopii meille mainiosti, ja sovimmekin jo, että konsepti pitää toteuttaa mahdollisimman pian uudelleen.

Lumikuningatar on koko perheen baletti, mutta klassikkona se miellyttää aikuista vähintään siinä missä lastakin. Miten kukin tarinan kokee, riippuu tietenkin jokaisen omasta tavasta katsella ja tuntea asioita.  Itse koen baletin nostattamat fiilikset ja rentoutumisen varsin puhdistavana kiireisen viikon päätteeksi. Ikään kuin tyhjentäisi päänsä, ja antaisi kaikkien tuntemusten syntyä uudelleen.

Crowne Plaza ja Kansallisooppera tarjoavat edullisia oopperapaketteja, ja suosittelen tätä lämpimästi kaikille teille, jotka haluatte arjen keskelle pienen loman sekä rentoutumisen, että elämysten muodossa. Ooppera ja baletti sopivat niin romanttiseen iltaan, kuin rentoon yhdessäoloon ystävien kanssa. Näytöksen jälkeen jaksaa vielä istahtaa viinilasillisen äärelle hotellin ravintolaan ja käsitellä pintaan nousseet tunteet. Tämän jälkeen onkin ihana painaa päänsä hotellin ylelliseen vuoteeseen ja herätä aamulla valmiiseen ja monipuoliseen aamupalapöytään.

Lisää esimerkiksi hotellin ylellisestä Club-kerroksesta ja Sleep Advantage -ohjelmasta löydät Crowne Plazan sivuilta. Mikäli kiinnostuit Oopperasta tai baletista, niistä löydät lisää tietoa täältä ja edulliset oopperapaketit löydät tämän linkin takaa.

Crowne Plaza Helsingillä on menossa myös huippu arvonta, johon kannattaa osallistua, jos tuntee olevansa loman tarpeessa. Arvonnan löydät täältä.

Tänään olen menossa katsomaan Viulunsoittaja katolla -musikaalia, joten nyt  kipin kapin suihkuun, ruokaa laittamaan  ja iltapäivään valmistautumaan. Ihanaa ja leppoisaa sunnuntaita teille kaikille!

Yhteistyössä Restel

Tallenna

Ihanaa viikonloppua!

Sade on vihdoin loppunut, ja hyvä niin, sillä pelkäsin jo vedenpaisumusta. Eilinen shoppailureissu venyi puolille öin, ja teki kyllä kaikessa arjesta irtautumisessaan äärettömän hyvää. Istuttiin vielä kotimatkalla huoltoaseman pöydässä, ja puitiin asioita niin laidasta laitaan, että meinasimme jäädä suljetuksi lukittujen ovien taakse. Onni on ystävät, joiden kanssa juttu jatkuu kuin eilisestä, vaikka todellisuudessa väliin mahtuu joskus kokonainen vuosi. Vaikeaa tosin selittää miehelle, miten Ikeasta voi palata kotiin vasta yöllä, kun kuitenkin matkaan lähdettiin jo iltapäivällä, ja autoilukin ottaa vain sen 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta näköjään se on aivan täysin mahdollista! 🙂

Tänään onkin sitten rento kotilauantai lasten kanssa. Pitäen toki sisällään kaupassa käynnit ja muut viikonlopun perusrituaalit. Silti viikonloppu on nyt enemmän kuin tervetullut tähän väliin. Ei kiirettä, eikä sen suurempia velvoitteita. Sateen jälkeen auringonsäteetkin tuntuvat taas ihmeellisen voimaannuttavilta.

Rennon päivän rento asu syntyy farkuista ja neuleesta. Molemmat mukavuusvaatteita parhaasta päästä. Vaatteita, joissa tuntee olevansa kuin kotonaan.

Farkut Capri Collection ja neule Nü. Molemmat saatu blogin kautta Lifestyle La Luna -nettikaupasta. Kengät on vanhat (Casual Attitude).

Mutta nyt murua rinnan alle ja kynttilät palamaan. Lauantain rentoudesta otetaan tänään kaikki ilo irti!

Tallenna

Perjantaita!

Muistanette, kun hankin viime vuonna itselleni “joulunodotuskuusen“. Noh, tuo karahka (Mr Plant feikkikuusi) on itse asiassa ollut koko vuoden olohuoneen nurkassa jonkinlaista viherkasvin virkaa ajamassa, mutta kuten Instagramissa ja Facebookissa olettekin jo nähneet, olohuone sai jouluisemman lookinsa, ja kuusi oksilleen hiukan koristeita. Samalla sen tarkoitus vaihtui takaisin alkuperäiseen; Ennen varsinaista joulukuusta se toimittaa meillä joulupuun virkaa, ja täytyy sanoa, että tykkään puusta (jos mahdollista) nyt vielä enemmän kuin vuosi sitten! (Tuo kellertävä kori vain pitää päivittää johonkin muuhun ratkaisuun.)

Nyt kun ikkunoissa on tähdet, ja olkkarin pöydällä amaryllis (kuva), meillä alkaa näyttää ehdottomasti jo vähän jouluisemmalta. Ei silti liian, sehän olisi vähän aikaista kun ollaan vasta marraskuussa. 🙂

Tänään onkin luvassa äidin vapaailta ja todellinen nollaus. Lähden nimittäin joulufiilisostoksille (sisältää esimerkiksi ylenpalttista joulukoristeiden hypistelyä) varsin jouluorientoituneen ystäväni kanssa. Mutta sitä ennen pitää hoitaa vielä pari juttua alta, joten toivottelen mukavat ja leppoisat perjantait teille kaikille. Ei anneta vesisateen masentaa mieltä!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hei ihanat!

Palataan vielä hetkeksi viime sunnuntaihin, ja tarkemmin isänpäivän aamuun Nespresson yhteistyön merkeissä. Sain nimittäin tehtäväkseni kertoa, millaista osaa kahvi näyttelee meille näinkin spesiaalissa tilanteessa.

Meidän perheeseen on jotenkin juurtunut sellainen tapa, että isänpäivänä (ja vastaavasti äitienpäivänä) aamupala on se juttu. Mielestäni on myös kiva opettaa lapsille, ettei kaikkien lahjojen tarvitse olla pakettiin käärittyjä, vaan toista voi muistaa myös hemmottelulla. Toisen huomioiminen kun ei ole kiinni lahjojen määrästä tai suuruudesta, vaan rakkauttaan voi osoittaa myös muilla keinoin – pienillä teoilla. Niinpä tänäkin vuonna kysyimme isältä itseltään jo ennakkoon, mitä hän haluaisi juhlapäivänään syödä aamupalaksi.

Jostain syystä miehelleni ei tuota minkäänlaista ongelmaa syödä herkkuja heti aamulla, ja niinpä kaikkien pannukakku- ja vohvelivuosien jälkeen tällä kertaa toiveissa oli pavlova, joka on mieheni lempikakku. Täytyy kyllä itsekin myöntää, että onhan se aika ylellistä aloittaa aamunsa hyvällä kahvilla ja marenkikakulla, vaikka omat aamupalatoiveeni ovatkin melko perinteisiä tähän verrattuna.

Arkiaamuisin me aikuiset juomme kahvimme omalla aikataululla, eikä kahvitteluun sinänsä liity minkäänlaista sosiaalista kanssakäymistä. Itse asiassa, me molemmat juomme kahvimme yleensä yksin. Juhlapäivinä toimitaan sitten täysin arjenvastaisesti ja istutaan koko perhe samaan pöytään kuin kahvikutsuille konsanaan. Kahvin äärellä on mukava päivänsankarinkin heräillä ja rauhassa tutkiskella lasten tekemiä lahjoja.

Tänä vuonna herätimme isän laululla ja viulumusiikilla. Lahjat annettiin tuttuun tapaan sänkyyn, mutta samalla esitettiin kutsu kahvipöytään käymisestä, jossa paketteja on kiva availla samalla kun seuraa lasten odottavia ilmeitä. Isänpäivän se ehkä intiimein ja lämpöisin hetki syntyy juurikin tästä totutusta juhlarituaalista.

Nespresso-kahvin keittäminen on melko helppoa puuhaa, ja meillä lapset osallistuvat mielellään kahvin valmistukseen. Maidot vaahdotin minä, mutta lapsille on tärkeää saada painaa nappia, eli “keittää kahvia”. Ja tosiaan, eipä siihen kahvin valmistamiseen juuri muuta tarvita, kun kapseli oikaisee muiden työvaiheiden yli.

Meillä isänpäivä myös päätettiin vastaavaan kahvihetkeen, kun mieheni isovanhemmat pistäytyivät iltakahville. Päivä sai siis vähintään yhtä juhlavan lopetuksen. 🙂

Herkkuhetkien korostamiseeen, Nespressolta löytyy nyt myös uudet Variations-kahvit Sachertorte, Linzertorte ja Apple strudel. Eli Sacherkakun, Linzertortun ja Omenastruudelin makuinen espresso, joilla saisi muuten varmasti juhlan tuntua myös niihin aamuihin (ja iltoihin), kun kukaan ei ole yllättämässä leivoksilla. 🙂

Mutta siinäpä se meidän isänpäiväperinne lyhykäisyydessään. Tämä olikin jo seitsemäs kerta, kun mieheni sai juhlia kyseistä päivää, eikä näiden päivien merkitys varmasti hupene vuosienkaan saatossa.

Isänpäiväsuunnitelmamme muuten muuttuivat hieman aikaisemmin kertomastani, sillä päivään mahtui lounas mieheni isän kanssa, sekä vierailu minun vanhempieni luona. Mukavaa yhdessäoloa tärkeiden ihmisten seurassa. ♡

Yhteistyössä Nespresso &

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Olen viime päivinä kieputtanut pääni sisällä vahvana olemista. Sitä, että nyt täytyy olla vahva, ja on suorastaan minun vuoroni olla vahva. Mutta kuten aina, tunteet tuovat mukanaan oivalluksia, ja oivallukset taasen opetuksia.
Vielä muutama päivä sitten ajattelin vahvuuden olevan jonkinlaista itsensä jäädyttämistä ja selkä suorana seisomista vaikka vastatuuli kuinka yrittäisi taivuttaa. Että vahva ihminen puree hammasta, ja kestää myrskyt lähestulkoon ilmekään värähtämättä. Mutta olin väärässä; Vahvuus ei suinkaan ole asioiden kestämistä yksin, ja tunteiden nielemistä naama peruslukemilla, vaan jotakin täysin päinvastaista.
Viime päivinä olen kokenut äärimmäisen suurta kiitollisuutta siitä, että vierelläni on ihminen, jonka olkapäähän itkeä ja turvautua juuri silloin, kun tuntuu, että asiat ovat liian suuria kestettäväksi yksin. Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minulla on ollut oikeus horjua ja taipua, tuntea pelkoa ja ahdistusta. Sillä vahvuus ei ole ainoastaan heikkouden puutetta, vaan enemmänkin rohkeutta olla myös heikko, tuntea kaikki ne inhimilliset tunteet, tunnistaa ne, ja myöntää ne myös itselleen. Vahvuus on rohkeutta turvautua toiseen ja näyttää myös omat heikot kohtansa. Vahvuus on avun pyytämistä ja toiseen turvautumista, ei oman rajallisuutensa kieltämistä.

Tuuletin eilen päätäni mopinvarressa ja levitin pianohuoneen ja olkkarin lattioille uudet matot. Nyt pohdin pitääkö, vai palauttaako ne. Ovat nimittäin kooltaan isommat kuin vanhat matot, mutta silti näyttävät samaan aikaan paljon pienemmiltä. Tai sitten silmän pitää vain tottua muutokseen. 🙂

Niin tai näin, mukavaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!

PS. Glade arvonta on suoritettu ja tällä kertaa onnekkain oli Anne H. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Tallenna

Uusi viikko ja uudet kujeet!

Täällä vietettiin niinkin mukava isänpäiväviikonloppu, että tänään liki tunsin arjen sivaltavan kasvoilleni. Tai ei se edes ollut arki, vaan herätyskello, joka keskeytti makoisat uneni aivan liian aikaisin. Mutta sitähän ne maanantait ovat, ja puoleen päivään mennessä sitä yleensä viimeistään toipuu tuostakin järkytyksestä. 🙂

Satuin kuitenkin lukemaan hauskan artikkelin hyggeilystä, ja siitä, miten meidän kannattaisi Suomessakin kokeilla tuota Tanskalaista oleilun muotoa, jolla esimerkiksi pimeä aika vuodesta selätetään fiilistellen ja tunnelmoiden. Olen itse hyggeilyn kannattaja, ja oikeastaan ainoa keinoni selvitä syksystä on hiljentyminen, rauhoittuminen ja rentoutuminen. Oikeastaan siis ongelman kääntäminen voitoksi, sillä hämärä jos mikä lisää aina tunnelmaa. Suomessa kuitenkin tuntuu olevan vallalla äärimmäiseen tehokkuuteen puskeva ajattelutapa, ja aika moni ajattelee hoitavansa terveyttään paremmin lounastuntitreenaamisella, kuin sillä, että työpäivän väliin ottaisi tauon, jonka aikana nostaa jalat ylös, ja sulkee pois ulkopuolisen hälyn ja kiireen esimerkiksi korvatulppien ja hyvän kirjan avulla. Veikkaisin, että myös rauhallinen kävelylenkki maisemia ihaillen tasaa stressihormonejamme paremmin kuin jatkuva tehokkuuden vaatiminen itseltämme.

Meistä jokainen stressaa asioista ihan eri tavalla. Toisille stressi on puhtaasti työelämään perustuvaa kiirettä, toisille se on jatkuvaa huolta ja murehtimista. Tuskin voidaan väittää, että kenenkään stressi on toisen stressiä vähäpätöisempää tai hyväksyttävämpää, mutta jos ihmistyyppinä sattuu olemaan sitä lajia, jonka päässä pörrää jatkuvasti niin ihmissuhteet, huoli lähimmäisistä ja vielä kenties se työtaakka, kannattaa stressilleen tietoisesti etsiä helpotuskeinoja. Usein kun kova stressi johtaa lopulta ahdistukseen ja tilanteeseen, jossa ollaan paniikinomaisesti täysin lukossa.

En väitä hetkeäkään, että äiti, joka valvoo yönsä miettien kiusattua lastaan, saisi ololleen ihmeparannuksen niinkin trendikkäästä jutusta, kuin hyggeily, mutta väitän, että meillä on jokaisella elämässämme tilanteita, joissa hedelmällisintä on pysähtyä ja rentouta. Olkoon se sitten kynttilänvaloa ja villasukkia, tai erilaisten hengitysharjoitusten tekemistä. Itse olen muuten viimeisen vuoden aikana opetellut noita hengitysharjoituksia, ja todennut ne älyttömän hyviksi. Oli kyse sitten pelosta tai stressistä, omaan hengittämiseen keskittyminen on tehokkuudeltaan verrattavissa rauhoittavaan lääkkeeseen. Ja ihan totta, sain ennen miltei ihottumaa sanoista meditointi ja mindfulness, mutta nykyisin ymmärrän, ettei minun tarvitse poltella suitsukkeita ja  istua lootusasennossa hare krishnaa toistellen. Yhtä hyvin toimii yksinkertainen syvähengittäminen, meditoimista sekin!

Eikä siihen hyggeilyyn aina tarvita sitä pimeää ja hämärääkään. Tänään olen tietoisesti nautiskellut minua ympäröivästä tunnelmasta, poltellut kynttilöitä ja hengitellyt syvään hätistellen negatiivisia ajatuksia mielestäni. Bonuksena ajattelin ripustella hieman noita äidin virkkaamia ja sokerilla kovettamia lumihiutaleita ja palloja. Ei liian jouluisia vielä, mutta talvisia sitäkin enemmän!

Ihanaa uutta viikkoa ja rentoa fiilistä kaikille!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hiphei, ja kivaa viikonloppua!

Täällä on aloitettu päivä mukavasti ja kiireettömästi. Me leivottiin lasten kanssa mutakakkua sillä aikaa kun mies puuhasi puutöissään, ja nyt onkin jo ruuanlaiton vuoro.

Vaikka meillä mennään vuoden ympäri melko neutraalilla värimaailmalla, huomaan, että kodin tunnelma muuttuu kuitenkin automaattisesti vuodenaikojen mukaan. Suurimpia tekijöitä on tietenkin valo ja lämpö, sekä ikkunoista avautuvat maisemat, jotka käyvät värin ja tunnelman tuojina ikään kuin suuret taulut.
En tiedä johtuuko se eilisestä siivouspäivästä vai kenties tuosta pienestä lumihunnusta, mutta mieli alkaa väkisinkin jo hahmottelemaan hiukan joulua kotiin. Kenties muutaman hyasintin löytäminen helpottaisi tätä olotilaa kummasti, mutta niitä ei taida täällä päin olla tarjolla vielä pitkään aikaan. Täytynee siis keksiä jotain muuta. Kenties paperi- ja risutähdet voisivat olla jo paikallaan!?! Ehkä ensi viikolla olisi jo aika ainakin kurkistaa vintin joulukoristeisiin ja mallailla jotakin pientä paikalleen.

Kello on kohta yksi ja mulla on edelleen pyjama päällä! Nyt siis nopeat “moit”, sillä lähden kirimään itseäni tähän päivään! Oikein ihanaa ja talvista isänpäiväviikonloppua!

Tallenna

Voihan ihanuus! Eilisen illan ja viime yön aikana saatiin tännekin pari senttiä lunta, ja tänään onkin aivan uskomattoman kaunis pakkaspäivä! Näitä lisää, niin ei ole väljä vaikka marraskuu kestäisi vähän pidempään.

Mutta hei muutama kuva viime lauantailta Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumasta ja illan Inspiration Blog Awards -juhlasta tulisi tässä. Mulla oli kyllä omakin kamera päivällä mukana, mutta kuvaaminen jäi jotenkin niin vähälle, että mennään nyt suuremmaksi osaksi muiden ottamilla pönötyskuvilla. 🙂

Marian ja Mintun kanssa Instrun pisteellä rillejä testaamassa. Kuva: Sanni Riihimäki

Löysin kahdet aika täydelliset silmälasit… Sinänsä hyvä, koska olen menossa rillikaupoille, ja nyt tiedän, mitä haluan!

Sally meikattavana. 🙂

Päivätapahtumassa ensin samalla porukalla, kuin rillejä sovittamassa, ja myöhemmin mun ja Marian seurassa Frida & Tiina
Kuvat: Emma Tähkäpää

Mansikan makua talven keskelle…

Iltajuhlassa mukana oli myös ranskanpastillit, sekä Hanna ja Tiina.
Kuvat: Henri Ilanen

Päivä oli todella hauska, eikä se ainakaan huonontunut iltaa kohden. Mukava oli myös, kun välissä ehti vaihtaa pyjamaan ja villasukkiin, ja sujahtaa hotellin peiton alle. Tosin nautiskelin vähän liikaakin, ja iltajuhlaan piti sännätä kiireellä, pikkuisen vain meikkiä korjaten.Bloggaaminen on useimmiten sitä, että ajatuksia vaihdellaan viestitellen, mutta silloin kun on mahdollisuus päästä ihan kasvotusten vaihtamaan ne kuulumiset ja mielen päällä olevat, se mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Kiitokset tästä tilaisuudesta taasen järjestäjille, ja kiitos seurasta näille upeille naisille. ♡

Täällä olisi tänään siivouspäivä. Tekstiilit tuulettuu jo ulkona ja aurinko aika raadollisesti huomauttaa, että muutakin siivottavaa löytyisi. 🙂

Ihanaa perjantaipäivää!

Jos eilen herkisteltiin ja tunteiltiin, niin pysytään tänään ihan neutraaleissa jutuissa, eli sisustamisessa!

Koska olen aamuihminen, parhaat ideat (ja ideat ylipäätään) iskevät päähäni heti aamulla muutaman kahvihörpyn jälkeen. Niin kävi myös tänään, kun sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa toisen Love Warriors -julisteen seinälle. Tämä on siis saman valmistajan kuin makuuhuoneenkin juliste, mutta se on jumittanut pahviputkilossaan jo pidemmän aikaa, koska en vain ole saanut aikaiseksi ripustaa sitä, enkä oikein ole ollut paikastakaan selvillä.

Käytin samaa tekniikkaa kuin makkarissa, eli pienet naulat seinään ja pari paperiliitintä niihin. Juliste roikkuu paikallaan, eikä erillisiä kehyksiä tarvita. Tuskan hiki tuli tosin siinäkin, kun en meinannut löytää vasaraa sitten mistään. En yksinkertaisesti ymmärrä, miten me voidaankin asua ja elää niin leväperäisesti, että aivan kaikki tuntuu olevan koko ajan hukassa!

Tarkoitus oli kuvailla teille koko yläkerran aulatilaa nyt kun se on maalattu paneeliseinää ja rappujen kattoa myöden (jopa vähän fiksasin paikkojakin siinä aamun ahkeruudessa), mutta kuvista tuli niin kamalia, että jätän ne nyt julkaisematta. Tuo tila on luonnonvalon osalta pimeä kuin mikä, ja makuuhuoneiden kautta tuleva valo tekee sinne tällaisella säällä erittäin julmia varjoja. Joten aurinkoisempaa päivää odotellessa!

Jotenkin tuo seinänpätkä on tuntunut kovin tyhjältä kun sitä katsoo alakerrasta käsin, mutta nyt juliste ryhdistää vaikutelmaa kivasti. Nuo pikkuraputhan siis vievät meidän makuuhuoneeseen, ja julisteen toisella puolella on toisen vintin ovi. Eikä tuossa aulassa muuten juuri muuta olekaan kuin ovia (joiden painikkeet pitäisi myös vaihtaa asap).

Hetken aikaa jo eilen luulin, että tänne meillekin saadaan talvi, mutta lumisade loppui yhtä nopeasti, kuin sakenikin. Onhan täälläkin pikkuisen puuteria maassa, mutta mistään talvisesta maisemasta ei voi vielä puhua.

Tajusin juuri, että tänään on JO torstai! Viikko on mennyt ihan superpikavauhtia. Edellisyönä, kun toisaalla laskettiin ääniä, meillä kypsyi uunissa iso kaalipata (mies nimesi sen kulinaarisesti trumppipadaksi), josta kiskaisen seuraavaksi myöhäisen lounaan kitaani. Sitten alkaakin jo iltapäivän kuljetusrumba, joten pikapuoliin on tämä torstaikin taputeltu.

Toivoa täynnä tai ei, mukavaa päivänjatkoa kullekin!

Tallenna