Syksy tarkoittaa värikkäitä lehtiä, kamiinassa rätisevää tulta, kuumaa teetä, villasukkia, kotiin käpertymistä ja tunnelmointia. Syksy on kiireettömiä sunnuntaiaamuja, ulkoillessa punastuneita poskia, hyviä kirjoja sekä arjen ja rentoutumisen tasapainoa. Näitä oman syksyni osasia näkyy myös tässä Iittala x Issey Miyake postauksessa, joka on toteutettu yhteistyössä Iittalan ja Indiedaysin kanssa. Tämä onkin sarjan viides, ja samalla viimeinen osuus. Yhteistyön muut neljä postausta voit lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.
Täällä satoi viime viikon aikana leiskuvan värisiä vaahteranlehtiä, ja ulkona alkaa muutenkin näkyä jo selkeästi ruskan merkkejä. Maassa lehtiä on kuitenkin sen verran vähän, että niiden värejä pysähtyy ihailemaan vielä ajattelematta sen suuremmin tulevaa haravointioperaatiota. Lapset ovatkin nyt keränneet kimppuja syksyn lehdistä kun kukkavalikoima alkaa olla hupenemaan päin. Ja mikäs siinä, kauniitahan nuo ovat sisälläkin. Jonkinlaisen kranssinkin voisi koittaa saada aikaiseksi.
Aamuisin täällä on jo kirpakat kelit, ja mieli jotenkin tyhjentyy kun tuolla auringonnousun ja sumun keskellä samoilee eteenpäin. Nyt neljän täällä asutun vuoden jälkeen, olen vasta kunnolla avannut silmäni ympäröivälle luonnolle, ja se saa miltei joka päivä huokaamaan onnesta.
Meillä poltellaan jo kynttilöitä ihan kunnolla, mutta ehkä kaikkein paras tuli on kamiinan lämmittävät liekit, joiden viereen on kiva istahtaa ulkoilun jälkeen. Kuten kaikki vanhemmissa taloissa asuvat tietävät, kylmyys hiipii sisään kosteuden muodossa, ja tuntuukin jo kolealta näin vuosin. Sanoinpa juuri yhtenä iltana miehellenikin, että nyt taas muistan, mitä on talvi tässä talossa. Mutta en valita. Pidän enemmänkin tunnelmallisena sitä, että syksyn tullen saa (ja pitääkin) kääriytyä vällyjen lämpöön ja villasukkiin. Ja siihen kun lisää kupin kuumaa teetä, niitä kynttilöitä ja rakentaa itselleen suloiset oltavat kaikkia aisteja muistaen, löytyy syksyn harmoninen tunnelma aivan varmasti.
Iitta x Issey Miyake -malliston kantava teema on Pause for Harmony, ja mulle se harmony syntyy ehkä kaikista vuodenajoista juuri parhaiten syksyllä.
Me vietämme ensi viikolla Klaaran kanssa lomaviikkoa, ja näitä arjen harmonisia hetkiä sekä ulkoilun punaamia poskia kuuluu ainakin ohjelmaamme. Pyritään nauttimaan syksystä kaikin aistein niin sisällä kuin ulkonakin.
Kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä! Olenko kertonut, että tykkään kynttilöistä! 🙂
Tänään on pötkötetty koko perhe sohvalla ja katseltu leffaa. Otettu niin rennosti kuin vain suinkin. Silti luulen, että olen ansainnut lasin hyvää punaviiniä lauantai-illan kunniaksi. Kenties lisää sohvailua, ja sitten (toivon mukaan) oikein pitkät ja hartaat yöunet.
Varsin syksyinen fiilis, eikö? Ihana poltella kynttilöitä ja fiilistellä viikonloppua.
Eilisestä tulijollakin tapaa someton päivä, kun blogiin en ehtinyt päivittämään mitään, ja illalla oikein tietoisesti pidättelin itseni lisäämästä kynttiläkuvaa instagramiin. Tuli jotenkin sellainen fiilis, että kun nyt on jo koko päivä oltu päivitysvapaalla, niin jatketaan sitten loppuun asti. Ja hei, joskus se tosiaan on ihan hyväkin, vaikka en mä kyllä myönnä olevani mikään äärimmäinen someorja. Mieluummin vietän vapaa-aikani muuten kuin tietokoneella tai puhelinta selaillen – vaikka sitäkin toki päiviin mahtuu.
No mutta se eilisestä, ja nyt tuohon otsikkoon, eli tuoksuvinkkiin, joka on ihan pakko jakaa! Muistatte ehkä, kun juuri taannoin kirjoitin Uudet löydöt ja vanhat suosikit -postaukseen, etten hetkeen tarvitse uutta kosmetiikka. No pah, eihän tuosta juuri päästy eteenpäin, kun lähdinkin jo Visit Swedenin matkalle, ja kas: Löysin itseni Taxfree-ostoksilta. Mutta jälleen kerran enimmäkseen sieltä luonnonkosmetiikkahyllyltä. Matkaani tarttui ruotsalaisen Emma S. -merkinbody mist, eli vartalotuoksu. Olen ennenkin kirjoitellut siitä, miten huono olen käyttämään hajuvesiä, ja vaikka kuinka opettelen, se tuoksu unohtuu noin viitenä päivänä seitsemästä. Siksi tykkäänkin juuri näistä body mist -tyylisistä kevyistä suihkeista, joita tulee helpommin suihkittua esimerkiksi suihkun jälkeen. Ja tässä oli niin vastustamaton tuoksu, etten voinut jättää pulloa hyllyyn. Oikeastaan tuoksu on niin hyvä, että harkitsen vakavasti saman Rue de Varenne -tuoksun hankkimista ihan eau de toilette vahvuisena, vaikka ehkä sen käyttö sitten jäisikin taas vähemmälle.
Tykkään tuoksuista, joista tulee puhdas ja kevyt fiilis, ei liian hyökkäävä, ei karkkimainen tai jäykkä. Tämä on juurikin sitä, ja jos yhtään olet kaltaiseni hajuveden skippaaja, tämä body mist on hyvä vaihtoehto. Tuote tuoksuu, mutta ei heti suihkutettaessakaan liian vahvasti. Ja onhan tuo vartalotuoksu myös parfyymia huomattavasti edullisempi (tämä taisi laivassa maksaa noin 27 euroa).
Tiedätte varmaan sanonnan “nostaa kätensä ylös”, jolla kai tarkoitetaan jonkin tasoista luovuttamista. Sitä että sillä hetkellä ei pysty muuhun, tai ei vain enää jaksa enempää. No, harvemmin tulee käsiään heiluteltua luovuttamisen merkiksi, mutta olen huomannut, että nykyään tulee nostettua hyvinkin usein jalat ylös. Kun hommat ei suju kuten olin suunnitellut, tai muuten vain ottaa joku juttu kovasti päähän, kiskaisen ketarat kohti kattoa ja tartun vaikkapa kirjaan. Sinänsä huomattavasti hyödyllisempää, kuin esimerkiksi hiustensa repiminen pätkivän nettiyhteyden vuoksi. Kun asialle ei voi mitään, on parempi puhaltaa hetkeksi paha ilma ulos, ja nollata aivot uuteen nousuun.
Jos pitäisin kirjaa näistä jalat ylös -tilanteista, ja etenkin niihin johtaneista syistä, top 10 olisi varmaan kaikki johonkin tekniseen ongelmaan liittyvää. Milloin hyytyy tietokone, milloin temppuilee kamera, tiskikone, tai ihan vaan vaikka kännykkä. Ylipäätään joku niistä aparaateista, jotka on kehitetty helpottamaan ihmisen elämää.
Näissä teknisissä ongelmissa tietysti parasta on se, että jalkojeni osoittaessa kattoa, joku muu korjaa ongelman, tai se korjaantuu itsestään. Monessa muussa tilanteessa tämä on vain tapa lykätä väistämätöntä toimintaa tuonnemmaksi. Mutta harjoitus tekee mestarin siinäkin. Koita vaikka; Mukava asento ja kirja käteen, ihan varmaan saat lykättyä kylppärin siivouksen ja imuroinnin huomiselle.
Tänään on tullut vietettyä oikein leppoisan rento kotipäivä esikoisen kanssa. Aamulla pieni operaatio, ja loppu päivästä toipumista, mikä tarkoitti pojan kohdalla nukkumista. Siinä hiljaisuudessa, jota rytmitti vain lapsen tasainen hengitys, ihastelin nukkuvaa lasta ja tuli jotenkin kauhean haikea olo. Muistelin niitä aikoja kun oltiin päivät kaksin juuri tämän pikkumiehen kanssa. Niin, ja aika paljon pienemmän “miehen” kanssa. Ja vaikka toki olen iloinen ja onnellinen nykyisestä perheestämme, tänään jotenkin konkretisoitui se, että niitä aikoja ei koskaan enää saa takaisin.
Mutta joskus on hyvä valahtaa sinne haikeuteen arjen kiireen keskellä. Herätellä itsensä muistamaan, että jokainen päivä on arvokas, ja yhteiset hetket ainutlaatuisia arkisuudestaan huolimatta. Että se mikä nyt tuntuu joskus jopa puuduttavalta, on tulevaisuudessa sitä, mitä muistellaan tippa silmäkulmassa. Haikeudella, koska menneet päivät eivät palaa.
“Sä maailmaani katsot kummallista niin. Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin. Ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnat. En tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan. Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Toiveesi kannat maailmaan, ne murtuu kun törmäät ihmisiin. Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan. Ei lapsuuttaan voi elää uudestaan Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin. Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin. Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen. Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. Lainaa vain, lainaa vain Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.” -MAARIT
Mutta vuodet vierii ja lapset kasvaa. Niin se on aina mennyt, ja samaan tapaan elämä jatkaa kulkuaan. Eli nautitaan jokaisesta hetkestä, eletään jokainen päivä täysillä. ♡
Jos aamupala näyttää jälkkäriltä ja suuhun saa sujauttaa tuoretta myslimuffinia, ei päivä yksinkertaisesti voi alkaa kauhean huonosti! Nämä kuvat eivät siis suinkaan ole tältä aamulta, vaan syyssunnuntain myöhäiseltä aamupalalta, johon panostettiinkin tällä kertaa oikein kunnolla. Yhteistyössä Fazer Alku -myslien kanssa, aamupalapöydästä tuli paitsi myslinen, myös raikas ja makoisa. Kehittelinpä myös muffinireseptin, joka antaa hyviä rasvoja heti päivän alkumetreille. Postauksen lopusta löydät myös kilpailun, jossa voit voittaa Fazer Alku -tuotepaketteja.
Kaura ja mysli ovatkin molemmat tällä hetkellä aika kuumia juttuja. Fazerin uudet kotimaiset kauramyslit löytyvät nyt kauppojen hyllyltä, ja niiden tarkoitus on tarjota kuluttajille kysyttyjä, terveellisempiä myslivaihtoehtoja. Alkumyslit eivät nimittäin sisällä vehnää, eivätkä lisättyä sokeria tai keinotekoisia lisäaineita. Tällä kertaa myslin joukosta ei muuten löydy edes niitä perinteisiä rusinoita. Pääsin testaamaan kolmea Fazer Alku –myslimakua: sadonkorjuumysliä, kotipuutarhamysliä
sekä omenaista kauragranolaa. Näiden ympärille rakentui hyvällä porukalla syöty viikonloppuaamupala.
Aika useinhan arkiaamu on kiireinen, eikä aamupalan kohdalla tule hirveästi miettineeksi sitä annosten visuaalisuutta. Itse syön kuitenkin usein jo yhdentoista aikaan uudestaan, ja aika usein lounaani on enemmänkin välipalatyylinen ratkaisu: Jogurttia, hedelmiä tai marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja mysliä. Tuolloin yritän jo mahdollisuuksien mukaan kiinnittää myös huomiota ruokailun muihin puoliin, kuten vaikkapa juuri annosten ulkonäköön. Vastaavaa välipalaa teen mielelläni myös iltapalaksi, enkä tunnu kyllästyvän koskaan. Ainahan voi vaihdella hedelmiä, marjoja, mysliä tai pähkinöitä, jotta syömisessä pysyy se ihana mielekkyys! Arkiaamun kaurapuurokin saa uutta puhtia, kun joukkoon hauduttaa vähän mysliä, ja päälle heittää kourallisen marjoja. Nyt tulinkin miettineeksi sitä, miten aika pienillä jutuilla arkiaamuunkin saisi kutsuvaa tunnelmaa. Aamupala on ehkä päivän tärkein ateria noin ravinnollisessa mielessä, mutta voisihan sitä koittaa ravita myös estetiikan nälkäänsäkin!
Kotipuutarhamyslissä maistuu pakastekuivatut marjat ja hedelmät – aidot maut ja paahdettu kaura. Se löysikin äkkiä tiensä maustamattoman jogurtin ja marjojen kaveriksi. Raikas kauramysli, jonka siemenet antavat hampaille kivasti töitä, ja kropalle hyviä rasvoja.
Omenainen kauragranola on ehdottomasti oma suosikkini. Herkkumysli pitää nimensä mukaan sisällään uunissa paahdettua kauraa ja omenaa. Makeutensa granola on saanut hunajasta. Meillä se maistui jugurtin, sekä tuoreen omenan ja luumun kaverina. Äidin tekemä omenahillo, sekä kaneli, tekivät annoksesta makean herkkupalan.
Suomalaiseen aamupalaan ei totutusti kuulu skonssit, croissantit tai churrot, joten kehittelin myslimuffinireseptin, jolla saa pikkuisen luksusta aamuun. Mehevät muffinit sopivat hyvin myös retkievääksi tai iltapäivän herkkuhetkeen. Makeutukseen käytin äidin tekemää omenahilloa, jonka palat tekivät muffinit erittäin meheviksi. Omenahillon kanssa tarjoiltuna myslimuffinit toivat pöytään hiukan tuulahdusta totutun ulkopuolelta. Jauhoina näihin voi käyttää makunsa mukaan kukin mitä tykkää, ja myslin kohdallakin kannattaa kokeilla eri variaatioita. Itse käytin muffineissa Fazer Alku -sadonkorjuumysliä.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muna, maito, hedelmähillo ja lopuksi öljy. Sekoita ja jaa taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mysliä, ja paista 200°c / n. 30min.
Taikina riittää noin kahdeksaan suuren vuokaan (Amerikkalainen muffinivuoka), mutta toki siitä voi tehdä myös pienempiä leivonnaisia. Tällöin paistoajaksi riittää varmaankin joku 15-20 minuuttia.
Ihan heti ei tule mieleen, että mysli on oikeasti todellinen ravintoainepakkaus ja laadukas osa terveellisyyteen pyrkivän ruokavaliota, kunhan myslinsä valitsee järkevästi. Fazer Alku -mysleissä proteiiniakin on enemmän kuin useimmissa maitorahkoissa. Tämän lisäksi mysli sisältää kuitua sekä hyviä rasvoja, joilla on suuri merkitys veren rasva- ja sokeriarvoille. Kuidun on todettu myös ehkäisevän suolistosyöpiä. Yhdessä kuitu, rasvat ja proteiini pitävät pitkään kylläisenä ja nälän loitolla. Mysli on siis hyvä kaveri myös painoaan tarkkailevalle.
Mutta hei, se lupaamani kilpailu!
Kerro mulle kommenttiboksissa mikä Fazer Alku -myslimaku kiinnostaa itseäsi eniten, tai vastaavasti onko niistä jo joku valikoitunut suosikiksesi. Jätä vastauksesi viimeistään 28. 9. 2016, ja olet mukana kisassa. Kaikkien postaukseen kommentin jättäneiden kesken, saan arpoa kolme Fazer Alku –tuotepakettia. Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.
Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!
Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.
Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.
Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.
Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.
Meillä on vietetty tänään varsinaisen mukavaa päivää leffareissun merkeissä. Ja oikein kun kaupunkiin lähdetään, niin pitäähän sitä viimeisen päälle laittautua, eikös vain!? Uskaltauduin ensimmäisen kerran koittamaan ghd:n muotoilurautaa hellästi Klaaran hiuksiin, ja tulihan niistä kivat!
Kuten olen tainnut joskus kertoakin, pillitän aina elokuvissa ihan äärettömän herkästi, ja tälläkään kertaa ei päästy kuin mainoksiin asti. Jouduin nimittäin kaivamaan nenäliinat esille jo asuntolainamainoksen puolivälissä. Itse Dorin etsintä sitten olikin enemmän tai vähemmän itkuista puuhaa alusta loppuun. Hauska päivä ja kiva elokuva – itkemisistä huolimatta!
Tuntuu, että viikonloppu mennä hurahti taas sellaisella vauhdilla, ettei mukaan edes kunnolla ehtinyt. Tämä siitäkin huolimatta, että pariin päivään mahtui montaa lajia aina päiväunista lähtien.
Nyt kuitenkin sunnuntai-illan puuhien pariin, ja uuteen viikkoon valmistautumaan.
Tällä kertaa Emilia ja Muumit Emilian keittiössä. Voisin leikitellä tällä kaima-aiheella vaikka kuinka pitkään. Siitäkin huolimatta, että kuulin usein lapsena olevani talouspaperi. Joidenkin mielestä se oli silkkaa onnea, koska nimeni olisi voinut komeilla myös ihan toisenlaisessa paperipakkauksessa. Niin tai näin, tällä hetkellä ajattelen, että Lotus Pehmopaperit antoi aikoinaan erittäin kauniin nimen klassikkotuotteelleen, ja jälleen kerran teen ilolla yhteistyötä kaimani kanssa!
Kuten aloitus jo antoi ymmärtää, tällä kertaa Emilia talouspyyhe on pukeutunut Muumiin. Lotus Emilia Design Fun by Muumi -paperissa seikkailee nimittäin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? –kuvakirjasta tutut hahmot. Seuraavissa kuvissa vilahtelee talouspyyhe Muumeineen meidän arjessa.
Tässä kuvia räpsiessäni jäin muuten pohtimaan keittiömme tyylisuuntaa. Romanttisen ehdotuksen aikoinaan jo torppasin, mutta mitenkään ei ulotuta sinne moderniinkaan ääripäähän. Mietin itsekseni, että mikäli omaa keittiötä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, minulle se sana olisi ehdottomasti kodikas. Mitä kodikas sitten kenellekin merkitsee, se on kai ihan makuasia. Itselleni keittiö on oikeasti se kliseinen “kodin sydän”. Tila jossa Eletään isolla eellä. Ehkä juuri siksi haluan olla liiemmin luokittelematta tilaa sen kummemmin minkään tyyliseksi. Kodin tärkein huone on itselleni kulloinkin juuri sitä, mitä tarvitsen. Esimerkiksi aamulla pötkötettiin lasten kanssa keittiön sohvilla ja luettiin ääneen juurikin tuota Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa. Se on muuten jotenkin niin ihana lepoisassa runomitassaan. Muutama pätkä olikin pakko lainata Tove Janssonilta tähän postaukseenkin.
Kuinkas sitten kävikään? on Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumi-kirja, ja sen hahmot erottuvat ulkonäöltään selkeästi esimerkiksi 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -Tv-sarjan hahmoista. En taida olla lainkaan ainoa aikuinen, jonka mielestä nämä aikaisemmat Muumi-hahmot ovat juuri niitä aitoja ja oikeita. Tästä samaisesta syystä on mielestäni pystytty luomaan myös talouspyyhe, joka ei näytä lapselliselta, vaan enemmänkin tyylikkäältä.
“Kaikk’ onkin vaarat vältetyt, he kotiin saapuneet on nyt, tää kaunis kuva näyttää sen. Keskellä ruusunkukkien näät Muumi Mamman lempeän noin marjat hattuun perkaa hän. Hei, tervetuloa! hän huus, kas, maitokin – voi ihanuus!! Nyt sisään rakkaat lapset te! Me lasit saadaan kaikille ja pullakestit pidetään! Vaan kuinkas sitten kävikään?”
“Vaan viimeinenkin aukko on nyt liian ahdas asunnon… Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy Näin käy, kun liiaks kehittyy!”
“Hui! Hattivattein siellä on, kamala lauma loputon. Ja käry ukoniskemän (se sähköä on, tiedäthän)”
Lotus Emilia Design Fun by Muumi –talouspyyhkeitä on muuten saatavilla vain rajoitetun ajan, joten kannattaa olla kärppänä, ettei muumit kulje vallan ohi. Muutenhan tämä on tuttua materiaalia, sitä joka kestää ehjänä myös kastuessaan. Niin, ja tietenkin Suomessa tehty ja Joutsenmerkillä varustettu.
Sananparsi “kylpee auringossa” on käynyt mielessäni viime päivinä useaankin otteeseen. Ihana valo saa kaiken näyttämään paremmalta ja hainpas vielä viimeiset väripilkut ulkoa maljakkoonkin. Nyt otetaan kaikki ilo irti tästä ihanuudesta. Loistavaa viikonloppua!
Täällä on tänään vietetty vapapäivää pienimmän kanssa, ja oltiinkin jo heti aamulla matkalla mummulaan leivoslaatikko kainalossa. Pikku Olof (kyllä, uudella perheenjäsenellämme on nyt nimi!) on oppinut hienosti hiekkalaatikolle, ja vauvan uskaltaa jo jättää kotiin valvomatta. No, eipä tuo nyt vielä jaksa kauheasti kuin syödä ja nukkua. Niin ja puske ja kehrätä! Ja Olof syö muuten edelleen ihan valtavasti. Vatsa paisuu vieläkin jalkapalloksi, kun raukka varmaan pelkää, että tarjoilu loppuu. No, onneksi tämä on kuulemma ihan normaalia, ja meno tasoittuu varmaan muutamassa päivässä.
Nyt haluisin kuitenkin tulla vielä kiittämään teitä ihan jokaista tästä “myötäelämisestä”. Pikkukisu on tullut meille jäädäkseen, ja näin on oikein hyvä!
Vain elämää ei vieläkään oikein kolahda mulle, mutta nappaan nyt kirjani ja sukellan sohvalle muiden seuraan. Ihanaa iltaa ja kauniita unia teille kaikkille!
