Hiphei ja hauskaa torstaita!
Asioiden hoitoa tämä päivä, kaikenlaista rästijuttua pois jaloista, ja mieltä stressaamasta. Silti ihanaa kun on syy välillä laittaa hiukset ja meikatakin, sillä pari päivää olen hipsinyt menemään aika rähjäisen näköisenä.

Tarkoituksella jätin mustat vaatteet kaappiin ja päätin synkistelyn sijaan vetäistä ylleni vaaleaa sinistä. Kiva välillä näinkin, ja mukavan rentoa! Mustat laukut ja kengätkin vaihdoin välillä ruskeisiin, josko ne keventäisivät oloa ja mieltä.

Mulla on tänään pitkästä aikaa vapaailta. Anoppi tulee lasten seuraksi ja pääsen vähän ulos nollailemaan. Tuntuu superhienolta ja tekee varmasti hyvää.

Kaulassa uusi By Pia’s cashmereshaali, jonka sain blogin kautta. Aivan ihana ja laadukkaan oloinen huivi, ja värikin oli jopa parempi, mitä osasin odottaa. Tämä huiviaddikti sai taas yhden uuden suosikin.

Kivaa torstaita kaikille!

Instagramin seuraajille laitoinkin kuvia heti tuoreeltaan Bloggers’ Inspiration Day -päivätapahtumasta, jossa osallistuin Hobby Hallin stailaushaasteeseen. Indiedays ja Hobby Hall olivat järjestäneet tapahtumaan “riisutun” makuuhuoneen, jossa bloggaajat pääsivät koettamaan stailaustaitojaan kellon tikittäessä. Aikaa oli nimittäin vain 10 minuuttia!

Minut, Rilla ja Minttu oli kutsuttu aloittamaan haaste, ja tietysti näin rohkaisemaan myös muita ottamaan osaa stailausprojektiin. Samalla me kolme bloggaajaa olemme nyt mukana Hobby Hallin ja Indiedaysin kampiksessa, jossa teillä on mahdollisuus päättää, kuka onnistui tehtävässään parhaiten!

Heti pelipaikalle saavuttuani loin tietysti pikaisen vilkaisun tuotteisiin, joita meillä oli käytettävänämme. Pieni tutkiminen oli sallittuakin, sillä itse pääsin stailaajaksi heti ensimmäisenä, ja päivän mittään stailausta seurasi useampi silmäpari, joka samalla sai tietenkin tutkia Hobby Hallin mallistoa ja valmistautua omaan vuoroonsa. Siitä huolimatta, aika äkkiä oli selvillä, minkä värimaailman valitsin omaan makuuhuoneeseeni. Punavalkoiset sekä luonnonsävyt saivat jäädä hyllyyn, tartuin nopeasti turvaväriini, eli harmaaseen!

Hobby Hallin harmaat pellavalakanat löytyvät meiltä kotoakin, ja niiden sävyyn sekä laatuun olen ollut todella tyytyväinen. Niinpä oli helppoa valita lakanat, joiden ympärille makuuhuone alkoi rakentua. Sivupöydäksi ja sängynpäädyksi valitsin valkoiseksi maalattua rautaa, ilmavia kalusteita. Sellaisena pidän myös Yki Nummen pöytävalaisinta, vaikka tyylillisesti se onkin täysin eri aikakaudelta.

Erilaisten taljojen ja harmaiden mattojen lisäksi, tekstiilihyllyssä nimeäni huusi kauniit sametit, metallikuidut, sekä strassi- ja paljettimaiset tähtikoristeet. Näistä tuli heti jotenkin joulunjuhlava tunnelma, vaikka perinteiset punaiset jäivätkin hyllyyn. Metallinhohtoa löytyi myös Iittalan tarjouluvadista ja tuiketta erilaisista tuikkukipoista.

Kahvikuppien skippaaminen, ja korvaaminen yhdellä viinilasilla, herätti tietenkin vihjailut yhden hengen viiniaamupalasta, mutta kielsin moiset puheet heti ja jyrkästi. 🙂 Mä nimittäin en ollut stailatessani miettinyt tätä makuuhuonetta lainkaan huoneena, josta heräisin. Kuvittelin sen enemmänkin tilana, jonne itse pakenisin mielelläni raskaan päivän jälkeen. Ja vaikka ihan vain yksin, viinilasi seurassani!

Ja sitten valmis lopputulos. 10 minuuttia on lopulta ihan hyvä aika, enkä missään nimessä olisi halunnutkaan enempää. Siinä kun on aina riskinsä, että ei osaa lopettaa! 🙂

Mutta sitten kampanja, johon pääsette mukaan:

Nimittäin kampanjasivulla on kuvia valmiista stailauksista, ja teillä arvoisa yleisö, on valta päättää, mikä niistä on paras!

Kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan jouluinen palkinto: Koodin flanelliruutupussilakanasetti + flanellialuslakana kahdelle, sekä kaksi Iittalan Taika-mukia. Palkinnon arvo on 117,70 euroa, eli ihan mukava summa, ja palkinnon voi kääriä joko oman kuusen alle, tai riittäähän siitä myös jaettavaksi!
Eli, kipinkapin osallistumaan. Kisa löytyy täältä.

Kivaa iltaa!

No nyt on kyllä ihan todellinen maanantaifiilis. Lattea latten perään, ja silti moottori yskii, eikä tahdo käynnistyä, kuten pitäisi.
Lapset vetelivät molemmat 14 tunnin yöunet, ja väkisinkin pohdin, että oma kahdeksantuntinen olisi ollut syytä venyttää edes pari tuntia pidemmäksi. No, asialle ei nyt enä mahda mitään, mutta lupaan ja vannon (lähinnä itselleni), että tänään kellahdan pahnoile viimeistään puoli kymmeneltä!

Koska lumet olivat ja menivät, eikä talvesta ole taas tietoakaan, aloin pohtia muutenkin tätä pimeän vuodenajan jaksamista. Toki niillä yöunilla on merkityksensä, mutta niin on monella muullakin jutulla. Liikunta, ulkoilu ja oikea ruokavalio, auttavat nekin aika pitkälle. Niinpä ajattelin pyhittää tämän alkaneen viikon hyvinvoinnilleni ja syynätä yksityiskohdat kuntoon. Tänään kauppalistaan voisi esimerkiksi tuplata vihannesten osuuden, ja raapustaa vihersmoothien raaka-aineet.
Olen vähän sitä mieltä, että parempi tehdä itse niitä pieniä positiivisia muutoksia, kuin pärrätä päivät pitkät, kuinka ottaa päähän ja väsyttää.

Mitenkäs te? Onko niitä käynnistymisvaikeuksia aina välillä, ja miten niistä selviää? Mitkä ovat parhaita lääkkeitä väsymykseen ja vetämättömään oloon?  Nyt hyvät vinkit jakoon, jotta ollaan kaikki pirteämpiä ja virkeämpiä – pimeydestä huolimatta!

Eli, tsemppiä maanantaiaamupäivään ja koko alkaneeseen viikkoon!

Välillä tulen pohtineeksi, mitä elämä oli tasan vuosi sitten, 10 vuotta sitten tai 15 vuotta sitten. Niinhän me moni, katsellaan ja kelataan, että mitä on tapahtunut, mikä on muuttunut ja millaista elämästä on tullut. Äidilläni on tapana koota kalenteriinsa pieniä muistoja kustakin päivästä. Lyhyesti ja ytimekkäästi päiväkirjatyyliin. Olenkin nauranut, että vauvakirjat voi täyttää sitten jälkikäteen, kun mummulla on kaikki ylhäällä. Itse olen huono tämänkaltaisen kirjanpidon kanssa. Esimerkkinä vaikka ne lasten vauvakirjat. Pysähdyn enemmänkin miettimään aikaa noin sinnepäin. Syksyä vuonna 1999 tai 2004.

Viisitoista vuotta sitten, elämä oli sekaisin kuin sillisalaati. Tuosta syksystä mulla on kuitenkin aika tarkkojakin päivämäärämuistoja, kun taas 10 vuotta takaperin elämä soljui jo rauhallisemmin eteenpäin. Päivämäärien ei ollut niin väljä. Ajattelen, että kaikki se mitä mulla on nyt ja tässä, oli tuolloin hyvää vauhtia rakentumassa. Arki oli kahden opiskelijan jakamaa, aika huoletonta ja hyvin erilaista. Mutta suunta oli se, mikä kuljetti tähän. Tosin eihän sitä silloin voinut aavistaa.

Elämä kuljettaa omia polkujaan, eikä kukaan voi kuitenkaan ennustaa, missä mennään ja miten ollaan seuraavan kymmenen vuoden kuluttua. Jotenkin ne polut kuitenkin syntyvät – joskus omista valinnoista, ja välillä myös kohtalo ottaa osaa matkan kulkuun.
Eteenpäin en oikeastaan edes halua katsoa, siis sen enempää kuin tarvitseekaan. Taaksepäin voi katsoa monestakin syystä. Aika ja ikä ovat kuitenkin opettaneet, että on turhaa miettiä, miten huonosti asiat ovat joskus olleet. Turha soimata itseään tai lopulta ketään muutakaan. Sen sijaan, yritän katsoa niitä huonoja aikoja ajatuksella “miten pitkälle olen päässyt”. Ja, vaikka joku siellä nyt saattaakin tokaista, ettei se nyt kovin pitkälle ole pötkinyt, niin joskus jo pelkästään se että on hengissä, tuntuu aikamoiselta matkalta. Saavutukselta, joka ei ole aina ollut itsestäänselvyys.

Ollaan sitten vuodessa 1999 tai 2004, kumpanakaan en osannut aavistaa että elämäni olisi tänään tämänkaltaista. Että olisin muuttanut vielä pienempään naapurikaupunkiini, olisin kahden lapsen äiti, ja lopulta kiitollinen siitä kaikesta mitä olen kokenut. Ei, en olisi uskonut, vaikka joku olisi asiat mulle ennustanutkin! Mutta tässä mä seison ja mietin, että miltä näyttäisin jos musta ottaisi nyt melkein puolet pois. Pistäisi kahtia, ja yrittäisi väittää, että siinä on kokonainen ihminen.

Seisoa omilla jaloillaan,  jalat tukevasti maassa. Kulkea omia polkujaan, uskaltaen katsoa taakseen. Nähdä hyvää tässä ja menneessä, uskoen että jalat kantavat tulevaisuudessakin. Tuntea olevansa kokonainen.
Ehdottomasti matka joka kannatti kulkea – kaikista kivikoistaan huolimatta!

Mä olen tänään nauttinut selkeämmästä säästä. Juoksutossukin kulki mukavasti, auringon välillä pilkahdellessa pilvien lomasta. Nyt keittiössä on vuorossa kokeileva pitsakokki, ja olen luvannut uhrata itseni koemaistajan rooliin. Ei siis lainkaan huono ilta tiedossa! 🙂

Nautitaan!

Hitto vie tätä pimeyttä! Saisi tulla lunta ja jäätä, jos nyt ei tupaan ja porstuaan asti, niin ainakin maahan! Missä se talvi taas viipyykään!?
Nämä pimeän nuhruiset päivät vaativat aikamoista tsemppausta käynnistyäkseen. Kirkasvalolamppua ja paljon kahvia. Silti ottaa koville, kroppa kaipaa valoa ihan vain jo hormonitoiminnan säätelemiseen. Niinä päivinä kun jalat tuntuvat lyijyltä ja päivä ei valkene ollenkaan, aamutoimia helpottaa kummasti kun kiskaisee ylleen lempivaatteensa. Enkä tarkoita nyt sitä parasta iltapukua (joka tosin voisi tuoda pimeään arkeen iltajuhlan tuntua!), vaan vaatteita joissa on mahdollisimman mukava olla ja olo tuntuu kotoisalle.

Koska mulla ei ole pukukoodeja riesanani, on lempiasuni niin casual kuin vain olla saataa. Please jeans -farkuista on tullut kuin toinen iho. Kahdet farkut kiertävät pyykki- ja käyttöväliä koko ajan, ja housut ovat pehmeät kuin pyjama. Ei kiristä eikä purista. Mutta ehdoton lempparini on Odd Mollyn Tenfold knit vuosien takaa. Se kaikesta nyppyisyydestään huolimatta on yhä lempparineuleeni, ja vedänkin sen päälleni vähintään kerran viikossa. Niinä päivinä kun ei tule mitään muutakaan mieleen, tai ei vain ole aikaa miettiä, että mitä sitä päälleen pukisi.

Ja, heti kun lempparit on heittänyt niskaansa, päiväkin tuntuu käynnistyvän ihan helposti. Olo on kotoisa ja mukava! Niinpä tnään mennään näissä. Lempivaatteissa, joissa arkikin tuntuu huomattavasti paremmalta!

Nyt on karjalanpaistilounaan vuoro! Voikaa hyvin ja ajatelkaa valoisia ajatukisa!

Kuukauden vaihtuessa toiseen, Instagramin puolella on tapana koota jonkinlainen kollaasi menneen kuukauden kuvista. Niin tein itsekin, mutta ajattelin samalla jakaa sen myös täällä blogissa.

Samalla tulin hiukan katselleeksi viimeisen kuukauden bloggaamista, mitä on tullut kirjoitettua, ja mitä kuvattua.
Yhteensä 46 postausta, eli noin puolitoista postausta per päivä. Lokakuu oli blogissa ehdottomasti sisustuspainotteinen, tai voisi jopa sanoa, että kotipainotteinen. Silti kuukauden luetuimmat postaukset ovat tutorial: piiloon letitetty otsis, eilisen asu, kuvia viikonlopulta sekä keittiö aamun hämärässä. Tästä ehkä bloggaaja itse voisi ottaa pienen vinkin! 🙂

Marraskuuhun siirtyminen on nyt pihatöidenkin osalta sallittua, nimittäin lehdet on nyt poissa, ja paria kukkapenkkiä lukuun ottamatta paikat on siistitty talvikuntoon. Odottamaan lumipeitettä, tietenkin. Palkkana punaiset posket ja mahtava fiilis!

Pyhäinpäivän raukea tunnelma on kuin sunnuntaita parhaimmillaan. Tykkään!

Nautitaan, pus!

Jestas, mikä ihana auringonpaiste! Tätä lisää, eikä ollenkaan sellaisia eilisen kaltaisia sumppupäiviä.

Toisin kuin viikko sitten, nyt tarkenee myös ilman untuvatakkia, joten talvivarusteista saa taas hetkeksi siirtyä syysvetimiin. Sopii kyllä mulle. Vaihteeksi asukuvia, mustanpuhuvaa syystyyliä, joka on nyt tarttunut muhun aika tiukasti.

Kaulassa uusi huivi, Becksöndergaardin ihana Longboard -villahuivi, jossa silkin sijaan onkin lisänä kashmiria. Tämä huivi on myös malliltaan neliskanttinen, eli poikkeaa siinäkin mielessä totutuista Becksun villa/silkkihuiveista.

Candy olkalaukku (joka siis tässä mulla hihnatta) on sekin Becksöndergaardin. Tämä on samaa ankeriaanahkaa, kuin pienempikin clutch-laukkuni, mutta siis kooltaan jonkin verran isompi. Tämä käy samalla laukusta ja lompakosta, mukaan mahtuu puhelin ja vähän meikkejäkin.

huivi ja laukku|Becksöndergaard*
paita|H&M
takki|Ellos
housut Filippa K
kengät|Sixtyseven

*saatu

Hiphei!

Laitoinkin jo Instagramiin jonkun seinäkuvan lauantain päivätapahtumasta ja illalta myös, mutta tässä nyt muutama iltaposeeraus

vielä tännekin muistoksi. Seurana upeat Rilla ja Sanni, vielä kiitos molemmille tytöille, ja ryhmän miespuoliselle osiolle tietenkin myös!

Kuvia tapahtumista löydät Indiedaysin Facebook-sivulta.

Photos by: Pauli Siuruainen

Mä olen tässä lahjonut lapsia olemaan kiltisti pannarin avulla. Pitää ottaa seuraavaksi mummun mansikkahillo sulamaan!

Ihanaa iltaa!

Eilisen asusta vielä kuva kokonaisuudessaan. Pahemmin ei kameraan mitään laatuotoksia tallentunut, olkoon vika sitten valossa, kuvausolosuhteissa tai kuvaajien kädenvakaudessa.

Hauskaa oli, kiitos Rillan ja Sannin, ja tietty poikien myös. Kurkku on käheänä, ja flunssa palkkana paljain jaloin kulkemisesta. Mutta kaipa tuo oli kaiken sen arvoista!

Tällä kertaa jatkot olivat mäkkärin sijaan burger kingissä, ja untakin tuli nukuttua kymmenen tuntia, joten aika pirteä olo kaikesta juhlimisesta huolimatta.

Palaan viikonloppuun vielä myöhemmin. Nyt joitakin ostoksia ja sitten kotimatkalle. Kieltämättä jo pikkuisen ikäväkin ihan tavalliseen arkeen!

Kepeää sunnuntaita!

Poks, sanoi Fresita-pullon korkki. Tänään juhlitaan!

Olin jo torstaina ihan innoissani uusista bilekynsistäni, ja rakas kynsiteknikkonikin nauroi, että nyt on vähän totuttua räväkämpi sävy. Mätsää kivasti yhteen Alexander McQueenin pääkallolaukkun kanssa, jonka lainasin Designistolta. Pikkumustaksi valikoitui Day Birger et Mikkelsenin trikoinen versio, josta kirjoitinkin jo kesällä trikoomekossa -postauksessa.

Laukku on kuin koru, joten se ei ihmeitä seurakseen kaipaa.

Näillä mennään, ja toivotaan tietenkin, että edessä on hauska ilta.

Ihanaa lauantaita!

PUS!