Eli aiheena clip-on hiustenpidennykset, joista aika-ajoin laitatte kysymyksiä, ja joista nyt on kovasti toivottu myös erillistä postausta.
Käytän siis Rapunzel of Swedenin aidosta hiuksesta valmistettuja klipsipidennyksiä. Pidennykset olen hankkinut yli kolme vuotta sitten, eli mistään yhden illan hiuslisäkkeestä ei todellakaan ole kyse!
Päädyin aikanaan klipseihin, koska halusin hiuksiini lisää mittaa. Pidennykset joita voi käyttää tarvittaessa, tuntuivat pysyvämpiä vaihtoehtoja paremmalta, ja olen ollut hankintaani todella tyytyväinen.
Aitoa hiusta voi muotoilla ja pestä, kuten hiuksia yleensäkin. Rapunzelin hiuslaatu on omasta mielestäni ihan älyttömän hyvä, eli se on helppo kihartaa, suoristaa jne.. Kun klipsit asettelee paikalleen, ja muotoilee hiukset sen jälkeen yhtenäiseksi joko laineille, kiharalle tai suoraksi, on jälki todella luonnollinen. Koska Rapunzelin hius muotoutuu helposti, se ei tarvitse muotoilutuotteita. Käytän siis lämpösuojaa ainostaan omassa hiuksessa. Pidennysten hius myös pitää oman tukan kuosissa, eli mitään isoa hiuslakkakerrosta ei tarvita myöskään.
Pienet klipsit kiinnitettään hiusten tyveen. Otetaan pieni hiusosio, ja tupeerataan se tyvestä. Sitten vain klips, ja pidennys on paikallaan! Pakkaus sisältää seitsemän klipsiosiota, joilla on helppo mukailla hiusten normaalia asettumista päänahkaan. Kurkkaa kuva vaikkapa tästä!

Omien pidennysteni sävy on strawberry brown mix, eli se sisältää lämpimän ruskeita sävyjä, ja on raidoitettu. Mulla on tapana kiikuttaa kampaajalle aina värimalliksi yksi klipsi, ja näin oman tukan raidoitus pystytään toteuttamaan mahdollisimman lähelle pidennysten sävyä. Tähän värimaailmaan uppoaa hyvin myös oma luonnollinen hiusvärini, jota on nytkin tukassa, paitsi juurikasvussa, myös pituuksissa. Rapunzelin nettikaupassa on kuitenkin myös hyvä asiakaspalvelu, jonne voit ladata kuvan hiuksistasi, ja saada apua sävyvalinnan tekemiseen. Pituutta näillä mun pidennyksillä on se 60 senttiä, mikä tietysti kiharrettaessa menee pikkuisen lyhemmäksi. Mikäli kaipaat vain tuuheutta tai lisäapua kampausten tekoon, lyhempikin pidennys toimii oikein hyvin!

Itse olen käyttänyt klipsipidennyksiä viimeaikoina melkein päivittäin. En todellakaan ole joka päivä asetellut hiuksiini kaikkia osioita, mutta lisännyt pari kapeaa tupsua ihan vain antamaan tuuheutta vauvavuoden ohentamille hiuksille.
Näissä kuvissa hiuksissani on koko paketti ja klipsit on kiinnitetty mahdollisimman alas,jotta päälle jäisi paksumpi osio omaa hiusta pinnejä peittämään. Ponnari ja lettikampauksissa kiinnitän klipsit takaraivoon väärin päin, eli ikään kuin ne tulisivat niskasta kohti päälaelle aseteltua ponihäntää. Klipsejä voi siis käyttää kovin monella tavalla. Hiusten tyveen kiinnittämisen sijaan, ne voi lisätä nutturakampauseenkin vasta ponnarin teon jälkeen. Eli siihen ponnarin tyveen, ja sitten tukka nutturalle! Tämä on hyvä tapa esimerkiksi niille, joilla on sen verran ohut hius, ettei se peitä nutturavalkkia!

Sain teille lukijoilleni kivan alennuskoodin, mikäli Clip-On pidennykset kiinnostavat.
Koodilla mrp548, saatte tilauksestanne -15%:n alennuksen. Koodi on voimassa 26.3. 2014 asti. Klipsipidennykset löytyvät täältä.

Kysymyksiä, toiveita…? Laittakaa ihmeessä, yritän vastailla parhaani mukaan!

Ja, nyt toivotan ihan mahtavaa uutta viikkoa teille!
Täällä on paistanut aamu aikaisesta lähtien, ja mulla on nyt sellaiset vibat, että edessä on ihan mahtava viikko! 🙂

Vichy Dermablend -kilpailu on tämän blogin osalta saatu päätökseen, ja voittaja arvottu!

Kiitän kaikkia osallistujia, harmi, etten jälleen kerran voi palkita teitä kaikkia. Kiitos myös kertomuksistanne iho-ongelmien kanssa! Vaikken tietenkään toivo kenellekään näppylöitä, tai muuta vaivaa, on silti helpottavaa kuulla, että niin moni muukin kamppailee ihonsa kanssa. Kaipa se on tässäkin se naistenlehtien luoma mielikuva, että muka kaikilla muilla olisi täysin virheetön iho, ja itse olet kummajainen….

Voittaja Katja saa minulta postia, ja sovimme sitten oikean värisävyn, jotta palkinto saadaan matkaan.

Tosi ihanaa ja aurinkoista päivää teille kaikille! Me odotamme vieraita, ja alamme kattaa mehulaseja pöytään! 🙂

Halipusimoi!

Muistuttelen teitä vielä osallistumaan Vichy Dermablend kisaan!

Osallistumisaikaa on ilta kymmeneen asti, joten ehdit vielä hyvin kurkkia Dermablend -videot!

Hurjasti kiitoksia kaikille onnitteluista! Palailen muissa aiheissa myöhemmin!

Aurinkoista kevätviikon alkua!

Vähän meikkijuttuja tähän väliin!

Yleensä skippaan kaikki ehdotetut meikkiyhteistyöt, koska en pidä itseäni kovinkaan loistavana meikkitaiteilija, enkä tästä syystä voi opettaa teillekään mitään mahtavia luomivärinlevityskikkoja.
Indiedaysin ja apteekkikosmetiikkasarja Vichy Dermablendin kampanjaan kuitenkin lähdin mukaan ihan puhtaasti siitä syystä, että peittävä meikki kiinnostaa itseäni aina.  Ihon kanssa kamppaillessa meikkejä, ja juuri niitä meikkivoiteita, on tullut kokeiltua varmasti jokaiselta kosmetiikkasarjalta.  On löytynyt peittäviä ja vähemmän peittäviä meikkivoiteita, paksuja kakkuja, jotka tekevät kasvoista päivän myötä entistä pahemmat, ja ohuita litkuja, jotka peittävät ehkä huippumallien pikkiriikkiset ihovirheet, mutta eivät auta oikeasti omassa tilanteessani mitään.

Vichy Dermablend sarjasta kerrottiin, että se on saanut alkunsa ihotautilääkärin kehittäessä vaimolleen tarpeeksi peittävää, mutta ohutta meikkivoidetta pahan pigmenttihäiriön piilottamiseen. Tavoitteena on koko ajan ollut erittäin peittävän, mutta samalla ohuen, meikkisarjan luominen. Kasvotuotteisiin on lisätty aurinkosuoja, ne ovat hajusteettomia ja parabeenittomia. Hypoallergeeniset tuoteet on myös testattu herkällä iholla.
Enemmän faktoja voitte lukaista Dermablendin sivuilta, minä keskityn nyt kertomaan enemmän omista kokemuksistani!

Sain siis käyttööni Vichy Dermablendin nestemäisen meikkivoiteen, compact-meikkivoiteen, peitevärin, irtopuuterin ja koko vartalolle tarkoitetun meikkivoiteen.
Näistä käytin nyt nestemäistä meikkivoidetta, peiteväriä ja puuteria, ja lohdin kasvoille nopean arkimeikin.
Alla olevassa kuvassa siis tilanne aamun puhdistuksen ja rasvauksen jälkeen (jees, voihan kauhistus!) sekä valmis meikkipohja, kevyet varjostukset ja korostukset, nopea silmämeikki jne… Sellainen perus 10 minuutin arkimeikki!

Compact- meikkivoide olisi ehkä vielä nopeampi ja peittävämpi vaihtoehto, mutta pidän itse näistä nestemäisistä meikeistä enemmän. Tämä Vichyn meikkivoide on niin ohutta ja juoksevaa, että suosittelen itse asiassa säilyttämään putkiloa korkki ylöspäin. (Tykkään silti, että meikki on tällaisessa tavallisessa muovituubissa lasisen pumppupullon sijaa. Nämä tuotteet voit oikeasti käyttää loppuun asti, eikä sitä mene hukkaan missään pullon pohjalla.) Ohutta ja juoksevaa nestettä tuli ensimmäisillä meikkauskerroilla annosteltua hiukan liian runsaasti, mutta nyt olen jo oppinut ottamaan putkilosta meikkivoidetta tarpeeksi vähän.

Kämmenselältä levitin meikkivoiteen nassuuni. Nopeasti sutimalla, ja ongelmapaikkoihin (kuten poskiin, suunympäristöön ja nenänpieliin) keskittyen. Pari minuuttia ja voide on kasvoilla!
Peiteväriä sudin myös puikosta pienen siveltimen avulla ongelmakohtiin. Pieni maksaläiskä poskiluun päältä, ja tuoreet arpipunoitukset suun ympäriltä, ovat nyt peitossa. Meikki on silti ohut. Lisään peiteväriä vielä silmien alle, sisä- ja ulkonurkkaan tummuutta peittämään. Kevyt painelu irtopuuterilla, ja se on siinä.

Toki ihosta näkee, että se on meikattu. Meikattu iho vaatii myös meikatut silmät, mutta silti lopputulos on luonnollinen. Itse vertaisin peittävyyttä Blascon ja Grimasin luokkaan, mutta todellakin lopputulos on höyhenen kevyt verrattuna siihen pakkelikerrokseen, jonka äärimmäisen peittävillä tuotteilla saa yleensä aikaan. Ja kuten jo kirjoitin, compact-tuotteellahan tästäkin meikistä olisi ollut mahdollisuus tehdä vielä peittävämpi. Mutta, omasta mielestäni tämä riittää tavalliseen arkimeikkiin oikein hyvin. Panostan pohjan peittävyyteen aina juhlameikissä enemmän, ja siihen varmasti otankin käyttöön compact-meikivoiteen ja peitevärin yhdistelmän.

Dermablend tuotteita on kolmea sävyä, joista sain itse käyttööni vaaleinta ja keskimmäistä. Näistä tummempi oli omaan ihooni täydellisesti sopiva. Peitepuikoista olen kuitenkin käyttänyt molempia sävyjä. Tummempaa esim. poskilla, ja vaaleampaa silmäkulmissa. Puuteri on sävytön, eli se ei muuta meikin väriä. Tarkoitus on vain kiinnittää meikki.

Suosittelenko? Kyllä!!!

Mutta, näistä omista höpinöistäni niihin meikkitaiteilijoiden ohjeisiin. Alta löydät lyhyet suomenkieliset ohjevideot Vichy Dermablend meikkien käyttöön. Videoilla on keskitytty perusmeikin sijaan juuri erilaisten iho-ongelmien peittämiseen.

Kurkkaa läpi viedot (menee aikaa ehkä 10-15 min), ja kerro, mikä niistä on se, johon itse samaistut parhaiten.
Näin osallistut Vichy Dermablend tuotepaketin arvontaan! Palkinto räätälöidään kaipaamasi avun perusteella!

Jätä vastauksesi viimeistään maanantainan 10. maaliskuuta klo 22. Ilmoitan Vichy Dermablend -tuotepaketin voittajan seuraavana päivänä!

Suosittelen kurkkimaan tarkkaan myös Vichy Dermablendin suomenkileiset sivut. Sieltä löytyy paljon tietoa meikkisarjasta ja vinkkejä meikkien valintaan!

Itse lähden nyt huoltamaan nuo maalin tahrimat kynnet kuntoon!

Aurinkoista keskiviikkoa!

Olen hävennyt, peitellyt itkenyt ja potkinut. Olen vihannut ja inhonnut ihoani – onhan se aina ollut huono.
Vai, onko sittenkään? Teini-iässä puhjennut akneni on heitellyt ihoni kuntoa jo vuosia sinne tänne. Myönnän, että väliin on mahtunut parempia aikoja, mukaan on mahtunut myös vahvoja lääkkeitä, ja pitkiä lääkärisuhteita. Korvieni väliin iskostunut “minulla on huono iho” istuu niinkin tiukasti, että rankaisen ihoani vain varmuuden vuoksi, vaikka sen kunnossa ei sillä hetkellä olisikaan sen suurempia puutteita.

“Mulla on aina ollut tosi huono iho.” Näin vastaan joka kerta kun ihostani kysytään jotakin. Näin vastasin myös kun Rosa Garf -ihonhoitosarjan maahantuoja kyseli, olisinko halukas kokeilemaan kyseisen sarjan tuotteita kosmetologin hoidossa.

Hoitokäynnilläni kauneushoitola Roosaan, koin pienen valaistumisen ihoni kunnosta ja suhtautumisestani ihonhoitoon. Kolmenkympin korvalla suhtautuminen ihooni koki  tarvittavan muutoksen. En ole enää teini, vaan aikuinen. Samoin ihoni.
Tuomio oli: entinen akneiho, erittäin kuiva, ja herkkäkin, iho. Vuosien rankominen ja ennaltaehkäiseväksi kutsumani hoito, onkin ollut lähinnä ihoani kuluttavaa, ei niinkään sen hoitamista.

Konvehtirasiaa muistuttavasta laatikosta löytyi apu. Sen sisällä ei ollut Vihreitä kuulia, joiden sisältämä sokeri on liiallisen vehnän kanssa osoittaautunut ihoni todelliseksi viholliseksi, vaan tuotteet ihoni kunon elvyttämiseen; Valkoista teetä ja lotuksenkukkaa sisältävä tuotesarja, puhdistuksineen ja kuorintoineen, tehoampulleineen, naamioineen ja hiorontavoiteineen. Puolessa tunnissa ihooni oli hierottu enemmän hoitavia ja kosteuttavia aineita, kuin mitä se on tottunut saamaan edes kuukaudessa (veikkaan useampaakin kuukautta)!
Kotiinviemisiksi mukaani pakattiin ihoa tasapaiottava, mutta samalla hoitava ja kosteuttava, tuotesarja, ja viikossa ymmärsin muutoksen. Hiki ei enää kirvellyt kasvoillani kuten ennen, kosteusvoiteen levittäminen ei saanut ihoani punoittamaan, ja silmäluomet rauhoittuivat ja lopettivat hennon hilseilynsä. Minä ja ihoni, meistä on tullut aikuisia, tavat pitää päivittää sen mukaisiksi!

Tärkeimpänä oppina otin kuitenkin mukaan kosmetologin sanat “Hoida ihoasi sen tämänhetkisen kunnon ja tarpeen mukaan”.
Akne onkin ollut tiukemmin korvieni välissä, kuin ihossani!

Vuosien varrella olen opetellut hyväksymään kehoani. Olen alkanut liikkua koska välitän itsestäni, en siksi, että rankaisen kroppaani. Saman valaistumisen koin nyt ihoni kanssa. Aknen jättämät arvet pitää hyväksyä, mutta iholleen ei voi olla vihainen koko loppu elämäänsä. Myönteisempi, ja tassä tapauksessa hoitavampi, suhtautuminen ihoon, tuo mukanaan parhaan lopputuloksen. Se auttaa lopulta parhaiten myös arpien luonnolliseen korjaantumiseen.

Tasapainottavan Aminta Med -tuotelinjan jälkeen sain käyttööni kosteuttavamman Blue Line -sarjan Gel Hydratante -geelivoiteen, sekä Creme Hydratante-kasvovoiteen. Olen hymyillyt, ja pitänyt hymystäni, siitä, että kasvojeni iho ei pingota kireänä ja kuivana, vaan kestää päivän meikkikuorman kirvelemättä – ja mikä hassuinta – nyt myös kiiltelemättä!

Mitä tulee mainitsemaani sokeriin ja vehnään, kirjoittelen niistäkin teille jossakin vaiheessa. Teoriani sai kuitenkin vahvistuksen viimeviikkoisesta pullapäivästä, joka on, sitten tammikuun alun, ensimmäinen kerta, kun ihoni pukkasi näppylöitä pintaan. Tässä siis varsin hyvä motivaattori tammikuussa startanneelle karkkilakolleni!

Rosa Graf tuotteita myyviä, ja käyttäviä, kauneushoitoloita löytyy ympäri Suomen. Hintatasoltaan voiteet ovat samaa luokkaa perus apteekikosmetiikan kanssa, eli mistään kalliista sarjasta ei ole kyse.

Suloista tiistaita!

Mä päätin eilen illalla, että tästä tulee hyvä päivä. Tähän mennessä suunta on ollut oikea!

Hampaat ovat puhuttaneet tässä blogissa viimeisen viikon aikana paljon. Niitä on myös näkynyt täällä huomattavasti totuttua enemmän. Kiitos positiivisesta palautteesta hammashymyjä kohtaan. Purukaluston esittely ei nimittäin ole koskaan ollut itselleni luontevaa, ja olen lähes koko elämäni häpeillyt hampaitani ja yrittänyt puristaa huulet visusti yhteen.
Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin tästä issuestani hampaitani kohtaan. Toisille hymyni on ollut vain luonnoton, väkinäinen tai muuten vain feikatun oloinen.

Koska koen hampaat, ja hampaiden ulkonäön, itselleni tärkeäksi, lähdin ilomielin mukaan Indiedaysin  Swiss Clinicin Teeth Whitening -kampanjaan. Kyseessä on siis hampaiden kotivalkaisuun tarkoitettu tuote. Kuten varmaan ainakin osa teistä muistaa, en ole täysin noviisi kotivalkaisujen kanssa, niitä on tullut jokunen kerta kokeiltua, joten suurimmat pelot ja skenaariot on hyllytetty jo aikoja sitten.

Swiss Whitening on itselleni uusi tuotemerkki, mutta käyttö osoittautui helpoksi ja aika vaivattomaksi. Pakkauksen mukana tuli kolme hammasmuottia, ruisku, joka sisälsi valkaisevan aineen, sekä hygieninen kotelo muottien säilytystä varten.

Käytön aloitus oli mutkatonta:
Muotti kastetaan nopeasti kuumaan veteen ja laitetaan sen jälkeen hampaille. Luonnollinen pureminen ja hetken odotus. Näin sain muotin, joka on juuri omien hampaideni mukaan muotoiltu.
Itse valkaisukin on yksinkertaista:
Laitat vain ruiskusta valkaisuainetta muottiin (tai muotteihin, riippuen käytätkö myös alahampaissa), ja mielummin tietysti siihen etuosaan, sekä asetat muotin vastapestyille hampaille.

Ennen ja jälkeen.

Käytin tuotetta 10 päivää vain ylähampaisiin, ja ruiskuun jäi mukavasti tavaraa, ns. ylläpitoa varten. Edellisestä hampaidenvalkaisustani on jo aika pitkä aika, ja hampaissani oli havaittavissa aika kellertävä vivahde (kiitos kahvin, colan ja punaviinin. :)). Valitettavasti kuvausolosuhteet eivät ole stabiilit, eli kuvien vertailussa pitää ottaa huomioon valon sävy ja määrä. Muutoksen huomaa, ja vissiin muut huomaavat vielä paremmin kuin mitä minä itse. Jälki on kuitenkin luonnollinen, eli mitään tekohammasefektiä aine ei aiheuta. Tuotteella on myös 100% tyytyväisyystakuu, mikä varmasti rohkaisee muitakin kokeilemaan.

Tämän blogiyhteistyön kautta mulla on teille mukava alennus Swiss Whitening -valkaisupakettiin. Tuotteen normaali hinta on 149 euroa, mutta sitä myydään nyt alennuksella 59 €.  Koodilla white10 saat tuotteesta kuitenkin vielä 10 euron lisäalennuksen, kun klikkaat ostoksille TÄMÄN linkin kautta. Tarjous on voimassa helmikuun loppuun, ja tuotteen toimitus on ilmainen! Nyt on siis mahdollista saada valkoiset hampaat alle viidelläkympillä!

Mitä muuta kokemusta voin käytöstä kertoa?
Missään nimessä valkaisu ei satu. Se ei itse asiassa edes vihlo! Jos ainetta joutuu huulille, tunne on lähinnä sama kuin voimakkaassa huulirasvassa. Käyttö on helppoa, muotti suussa n. 30 minuuttia (pidin välillä hiukan pidempään, kun en huomannut katsoa kelloa). Ainoa vaikeus mulla oli ajoittaa käyttö aikaan, jolloin ei tavinnut syödä, tai puhua esim. jotain kohtalaisen tärkeää puhelua. 🙂 Vaikka muotin kanssa voi puhua, lisähaastetta antoi 5-vuotiaan kyselyripuli, jonka aikana äidin pitäis vastailla kaikenlaiseen tähtitieteistä maailman syntyyn (vitsit mut toi lapsen tiedonjano on välillä kyltymätöntä!).

Valkoisesta hammasrivistä huolimatta olen yhä opetteluvaiheessa hampaitteni esittelyn kanssa. Pahoittelut siis ikävistä irvistyskuvista. Korvien väliin iskostunut rautojen piilottelu asuu päässäni tiukasti, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa saadaan sulatettua pois.

Mikäli hampaidenvalkaisu kiinnostaa klikkaa ostoksille TÄSTÄ!

Muuten toivottelen reipasta sunnuntaita teille kaikille!

Me ollaan elelty vähän kuin viikonloppua keskellä viikkoa. Mutta sitähän se on, kun työajat ovat epäsäännölliset ja viikkorytmi hiukan perinteistä kiemuraisempi.
Instan puolelta kokosin hiukan kuvasaldoa alkuviikon tapahtumista ja jutuista. Paljon on mahtunut pariin päivään. On käyty kasvohoidossa ja treenattu, laitettu kynnet kuntoon ja leivottu. Siivousta ja kauppareissua, hammastarkastusta ja pyykinpesua. Tätähän se arki on!

Mutta nyt mä lähden vähän kaupoille, eli autonnokka kohti kaupunkia! Palataan ihanat!

Eli, good hair day! Kyllä vain, nyt on tukka hyvin, ja sekös hymyilyttää.
Sain rakkaalta puolisoltani heti vuoden alkuun lahjakortteja pieniin hemmotteluhetkiin. Selitys oli jotakin siihen suuntaan, että “minulle on aivan sama, miltä näytät, mutta olet iloisempi, kun panostat itseesi hiukan”. Liekö totuus löytyvän jostakin tuolta välistä, mutta mikäs siinä, mun tukka kaipasi kyllä jo jotain käsittelyä, se oli nimittäin värjätty viimeksi elokuussa!
Ei mitään maatajärisyttävää, raitoja edelleen ja pikku pätkäisy latvoista, mutta fiilis on ihan uusi! Olo on hurjasti pirteämpi ja tuntuu, kuin koko pää olisi vaihdettu.

Muutenkin tänään on jotenkin ihan huikea perjantaifiilis. Sinänsä hassua, kun meillä arki ei kummemmin viikonlopusta erotu (lähinnä töiden vuoksi), mutta tänään mun nenässä tuoksuu perjantai! Voi toki johtua siitäkin, että paripäiväinen putkitukos on auki, ja aukaisun jälkeinen haju alkaa väistyä viimein! 🙂 No, oli miten oli, tänään mennään rennossa fiiliksessä. Olen koko viikon tehnyt aamutreenejä, ja kello on pirissyt ennen viittä. Viikonloppuna aion huilia ja antaa kropan rauhassa palautua, ja kerätä voimiaan. Itse asiassa, treenipostaus on työnalla, sitä kun kovasti olette toivoneet!

Tähän viikkoon on taas mahtunut. On oltu neuvolassa, lääkärissä ja juostu ties missä. Kylppäri-vessa -akselin tukkeutunut putkikin tietysti ihan pikkuisen asettaa arkeen rajoitteita, ja sairastavat lapset ovat oma lukunsa. Mutta nyt mä heitän vapaalla ja alan ottaa taas rennosti. Viimeiset hyasintit toin muuten vasta nyt kuistilta sisään. Ihan hyvin tuo joulukuun alussa hankittu varasto on riittänyt!

Mahtavaa perjantaimoodia ihan jokaiselle, ja tsemppiä karkkilakkolaisille! 🙂

Laitetaan vuosi pakettiin vielä muistelun ja kuvien merkeissä!

Tammikuu 2013 oli täynnä odotusta. Laskettu aikani oli 26.1 ja odottavan aika oli todella pitkää. Vauvan sukupuoli oli meillekin arvoitus, ja blogissakin mainitsin masuasukin nimeksi Koskela. Poikavauvan varalta meillä oli nimittäin valittuna nimi Vilho ( =Linna – Tunematon sotilas, Täällä Pohjantähden alla). Mutta vaikka kaikki muut veikkasivat poikavauvaa, olin itse 99,99 prosenttisen varma, että perheemme tulisi kasvamaan tyttövauvalla.
Tammikuu oli luminen, talvinen ja pakkaset paukkuivat. Valon määrä lisääntyi, ja kotia oli kiva laittaa kuntoon. Yläkerran aulaan rakensin cozy corneria, ja kukkamaljakossa nähtiin tulppaaneja. Tammikuussa inspiroiduttiin kevään muodista, sisustamisesta, kauneuden- ja hiustenhoidosta. 24. päivä pitkä odotus palkittiin, ja perheeseemme syntyi Pikku K.

Tammikuun kaikki 22 postausta voit lukea täältä.

Helmikuu 2013 oli kuukausi jonka voisi pukea yhteen sanaan: Vauva.
Yöunet jäivät lyhyiksi, vauvan uni- ja ruokarytmi jaksotti päiviä, aamut alkoivat ennen kukonlaulua ja kevät teki tuloaan. Kaikesta huolimatta meillä oli käsissämme helppo vauva, energia virtasi ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan. Toki tavalliset baby bluesit tanssittiin pois, mutta muuten tunsin olevani reipas ja pirteä. Näin jälkeenpäin ajatellen suorittamista olisi voinut jättää vähemmälle, pyhittää aikaa äitiyslomaan ja kerätä voimia loppuun palamisen sijaan. Mutta jälkiviisaus ei ole yleensä kantanut hedelmää, joten ei sorruta siihen nytkään.
Helmikuussa otin aikaa itselleni minkä pystyin, ja opettelin jakamaan huomiota kahdelle lapselle. Tuttiketjuja ja aamu viiden leivänleivontaa, ystävänpäivän kukkameri, kun mies ei ollut ihan varma, mistä pitäisin – ne ovat jääneet mieleeni varsin vahvasti. Vauvakilot karisivat ja vauvailo huumasi pään!

Helmikuun kaikki 23 postausta voit lukea täältä.

Voi noita valoisia kuvia! Tullapa taas aurinko ja pitenevät päivät!

Taisi olla kevättä kun pinnasin Pinterestissä Coco Chanelin kuuluisat sanat: “A woman who doesn’t wear perfume has no future”. Mitä ihmettä? Oliko elämästäni tipahtanut salakavalasti tulevaisuus, vai olinko vain hetkellisesti tuuliajolla, tarttunut menneisyyteen – tai kenties tähän hetkeen. Ei, nyt ei carpe diemit auta, minä haluan tulevaisuuden!

Olen nimittäin jo useamman vuoden tallustanut elämääni vailla tulevaisuutta, ainakin sikäli kuin Cocoa on uskominen. Luovuin hajuvesien käytöstä jo vuonna 2008 odottaessani ensimmäistä lastamme. Raskausaikana pahoinvointi käännytti minut tuoksuista, mutta todellinen päämäärä oli olla tuoksuton äiti, tai siis äidintuoksuinen äiti. Jostakin syystä vakuutin itselleni, että minun ja lapseni välille ei voisi mahtua mitään tuoksuja, kelpuutin vain oman luonnollisen ominaistuoksuni, mikä nyt jälkeenpäin kalskahtaa jopa hivenen itsekkäältä.
Sen sijaan, että vuodet olisivat luonnollisesti kuluneet pullantuoksuissa, myönnän, että tuoksuttomuus jäi päälle silkasta piittaamattomuudesta. Esikoisen syntymän jälkeen elämästä karsiutui pois paljon “turhaa tai tyhjänpäiväistä”, eikä parfyymin suihkuttelu tuntunut millään tavoin luonnollisesta osalta arkea. Toisinsanoen, itseensä ei jaksanut panostaa edes suihkaisun vertaa. Vuosien vieriessä myös nenäni harjaantui tarkaksi, ja niinsanotuista tuoksuttomista deodoranteistakin valitsin suosikkini miellyttävimmän nenäkokemuksen perusteella. Mistään tuoksuyliherkkyydestä ei ollut kyse, enemmänkin vain hajuaistin selkiintymisestä. Tosin maalaiselon tuoksuille, vai pitäisikö sanoa hajuille, olen kasvant melko immuuniksi.

Tämän viimeisen reilun viiden vuoden aikana olen saanut lahjaksi yhden Clean -tuoksun, joskaan sekään ei ajautunut kosmeettisiin arkirutiineihini. Puhdasta pyykkiä jäljittelevä tuoksu muistutti lähinnä pesu-tai huuhteluaineen hajua, mutta tottumattomalle sekin oli välillä liikaa. Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa mieleni alkoi tehdä hajuvettä viime syksynä. Innostuin nuuhkimaan tuoksuja toisensa jälkeen, mutta jälleen kerran olin raskaana, ja kielsin moisen hömpötyksen itseltäni. Äidin tuoksu – paras tuoksu, toistelin mielessäni.
Ihan varma en edes ole, mistä alunperin tuoksuttomuuteni idea kimposi. Olenko kenties lukenut jostain, että parfyymillä voi olla vaikutusta äidin ja lapsen varhaiseen vuorovaikutukseen, vai syntyikö ajatus ihan vain omassa mielessäni. Mene ja tiedä, niin asiat kuitenkin muuttuivat. No joo, ajatuksena ihan kiva, mutta vähempikin fanaattisuus olisi kai riittänyt. Eihän siinä vauvan synnyttyä kai kovinkaan monella ole hajuvedet mielessä. Samalla fiiliksellä elämä etenee joitakin viikkoja, tai kenties kuukausia, ja vauva kyllä oppii äitinsä tuoksun (hieman liiankin hyvin, jos minulta kysytään). Asiaa sen kummemmin kaunistelematta, hikihän se päätuoksu on, kun keho alkaa muuttua maidontuotantolaitokseksi, ja meijeritoiminnan taasaantumiseen asti äidin ominaistuoksu täyttää paitsi vauvan pikkuiset sieraimet, myös isommankin tilan.

Pitkän pohdinnan jälkeen (ja kenties jonkinlaisen muutoksen kaipuun edessä) olen jälleen ottamassa askelta parfyymien maailmaan. Laivatuliaisiksi saamani Marc Jacobsin Daisy – ja Daisy Eau So Fresh -tuoksut ovat ensimmäinen askeleeni kohti naista, jolla on tulevaisuus. En väitä, että edelleenkään suihkisin tuoksuja iholleni päivittäin, mutta kenties pari kolme kertaa viikossa kuitenkin. Vaikeinta varmasti on muistaa lisätä suihkaus tuoksua iholleen, saati saada siitä jonkinlainen rutiinitoimenpide. Harjoitus kuitenkin viitoittanee tässäkin tapauksessa tietä mestaruuteen.

Tuoksuilla vai ilman? Olisi hauska kuulla myös teidän parfyymiajatuksianne; Onko hajuvesi luonnollinen osa arkea ja totuttu aamurutiini kuten hampaiden pesu, vai onko tuoksut härskiintyneet pulloihinsa esimerkiksi työn tuomien rajoitusten vuoksi? Myös suosikkihajuvesiään saa vinkata, tiedä vaikka joskus innostuisin laajentamaan parfyymivalikoimaani.

Nyt toivottelen teille kuitenkin ihan mahtavaa perjantaita. Niilolle on luvattu illaksi leffareissu, ja itsekin sitä jo odottelen innolla. En ehkä niinkään Smurffien, vaan sen vastustamattoman popcornin tuoksun vuoksi. Tässä kohtaa tosin maku ajaa tuoksun edelle, myönnetään!