Täällä alkoi tosiaankin syysloma ja olen tässä viikonlopun ajan koittanut saada flunssa taittumaan, jotta lomaohjelmaan saadaan muutakin kuin pyjamassa haahuilua. Ei sillä, etteikö sekin olisi mukavaa, mutta sormet syhyävät jo syyspuuhiin ulos. Mutta tänään nyt ainakin otetaan vielä suhteellisen rauhallisesti. Huomenna onkin jo pakko päästä ulos!
Kun tuo Morris & Co X HM mallisto ilmestyi, mulla olis siitä heti selvä suosikki. Koska asutaan aika kaukana vaatekaupoista, yritin toki heti saada tuon mekon itselleni netin kautta. No niin yritti vissiin aika moni muukin. Harmitti joka kerta kun näin mekon jossakin kuvassa. Se oli se vaatehalutus joka mulla tälle syksylle oli. Vielä useaan kertaan yritin nettikaupasta mekkoa saada ja välillä näyttikin, että sitä on jäljellä muutama kappale, mutta sitten kyseistä tuotetta ei voinutkaan lisätä ostoskoriin. Luovutin.
Mutta sitten seuraavan äivänä oli työnreissussa Tamperella, ja kipitin ystävälle mekkoa H&M:n sovituskoppiin. Siinä pari myyjää järjesteli juuri rekille sovituskopeista siivottuja vaatteita ja iskin silmäni tietenkin heti tähän kuosiin. Kysyin, että onko tuo ainoa kappale ja selvisi, että se tosiaan on se viimeinen jäljelle jäänyt. Javielä mun kokoa! Siis mikä tuuri! Pikainen sovitus, ja kun myymälässä vielä kuulutettiin 20% alennuksesta, koin sen olevan viesti jostakin korkeammalta. Hintaa mekolle jäi pikkuisen yli 30 euroa ja voi että kun tulin iloiseksi! Välillä on pakko uskoa kohtaloon! 😀
Toistaiseksi mekko saa ilahduttaa ihan vain läsnäolollaan, mutta kun tästä saadaan flunssa voitettua, alan hulmutella noita helmoja oikein urakalla. Ja hei, tapettikuume on sekin hetkeksi ratkaistu. Ja tuli muuten halvaksi. 🙂
Mutta nyt on vuorossa lomalaisten ruokinta. Luvassa on tosin jonkinlainen nyhjäise tyhjästä -menu, koska kukaan ei ole käynyt kaupassa.
Sain viikonlopun päätteeksi kuin tyhjästä korkean kuumeen, joka kaatoi äkkiä ja aika totaalisesti. Kävin jo eilen antamassa pissanäytteenkin, kun kuumeen lisäksi ei tullut minkäänlaisia flunssaoireita, vain kova selkäkipu. No näyte oli puhdas, mutta jos on joskus sairastanut pahan munuaisallastulehduksen, tuon mahdollisuuden haluaa kyllä sulkea heti pois laskuista. Tänään oli aamulla vielä pikkuisen kuumeinen olo ja edelleen vähän huterakin, mutta ykskaks kuume on nyt poissa! Hassu juttu, vaikka tosin meillä tuo vanhempi lapsista on varsinainen salamasairastaja ja sairastaa ne harvat sairastumisensa juurikin näin – jotakuinkin vuorokaudessa.
En edes muista, millainen sää täällä oli eilen, mutta tänään on ollut oikein sellainen synkän samea päivä. Ei missään kohtaa valoisaa. Ja kun yksi lamppu paloi loppuun, oli aivan pakko hakea kaupasta heti uusi tilalle. Ei auta vaikka kuinka tihrustaisi tietokoneen näyttöä, keskellä päivääkin on piemää. Mutta onneksi koneella on nyt melkein kolmesataa aurinkoista kuvaa loppuviikolta, joiden kimppuun on ihan miellyttäväkin käydä.
En ole koskaan harrastanut koristekaaleja syysistutuksissa, ne kun ovat aina pakkasyön jäljiltä ihan kamalan näköisiä. (Enkä muuten hoksannut laittaa niitä edes kasvihuoneeseen, syynä ehkä tämä lämmin syksy johon ei oikein ole osannut edes suhtautua.) Mutta leikkona nuo kaalit ovat juurikin tämän vuodenajan ihanuuksia. Vaikka aika pian saisi kyllä tulla tarjolle jo hyasintit ja amarylliksetkin. Tai en ainakaan laittaisi pahakseni.
Jumppa täytynee vielä tänään jättää välistä, ja yrittää palauttaa keho sellaiseen normaaliolotilaan. Täällä koulujen syyslomat ovat vasta ensi viikolla, joten onneksi tässä ehtii vielä toipua oikein hienosti.
Niin se vain vaihtui kirpeän aurinkoinen pakkasaamu tihkusateeseen. Ikään kuin ketään olisi tarvinnut muistuttaa siitä, että viikonloppu on ohi ja eletään maanantaita. Mutta tiedättekö mitä! Tänään en pitkästä aikaa ollut aamulla väsynyt, äitiäni lainatakseni, “kuin kuraan kuollut kuttu”. Ja mikäkö syy? No se, että menin eilen seitsemän jälkeen nukkumaan! 😀 Tai ainakin sänkyyn lukemaan ja yhdeksältä olin jo höyhensaarilla. Teki hyvää, mutta joo, ei ole mahdollista ihan joka päivä – eikä edes joka viikko.
Mutta hei, ihan tavallinen arki ja maanantai. Tai no, astetta parempi, kun olo on virkeä, mutta tavallinen silti. Eikä siinä tavallisessa mitään vikaa ole, jopa ihan tykkään tavallisista asioista. Adjektiivina tuo on vain helposti sellainen negatiiviselta kalskahtava. “No tää on tällainen ihan tavallinen” tai “No se on ihan tavis“. Vähättelevä ainakin. Sellainen suomalaiseen suuhun sopiva. Eikös jossain mainoksessakin sanottu, että suomalaiset on maailman tavallisinta kansaa. Ja joskus tuntuu jopa että maailman negatiivisinta. Ei pahalla, mutta ollaanhan me aika jöröjä. Noin karkeasti yleistäen. Ja sitten kuitenkin kun elämä yleensä on ihan tavallista, sitä tavallisuutta ei saisi vähätellä. Aika usein juuri sellaista tavallista elämää itketään takaisin siinä kohtaa kun elämä ajautuu kriisiin. Minä ainakin olen itkenyt. Vuolaasti ja äänekkäästi.
Joten tänään olen ihan iloinen siitä, että on tavallinen maanantai. Että saa laittaa ruokaa neljälle hengelle ja pestä ehkä neljän hengen pyykkejä. Että on lapset, jotka haluavat harrastaa ja jotka viihtyvät harrastuksissaan. Ollaan kaikki terveitä tai ainakin pystytään elämään täysipainoista elämää sairaudesta huolimatta. Siinä on jo aika paljon tavallisia juttuja, joista iloita ja olla jopa onnellinen.
Viime viikon maanantailistasta tuli “suoritettua” ihan jokainen kohta joten jatkan hyväksi valitulla polulla.
Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut aurinkoinen ja rentouttava! Itse olen herännyt molempina päivinä (vastoin kaikkia oletuksiani) aikaisin ja ehtinyt nauttia ihan jokaisesta viikonlopun tunnista. Koska silmäpotilaan vuoksi tuli karsittua ohjelmasta kaikki ylimääräinen, aikaa on jäänyt sellaiseen ihanaan joutilaisuuteen. Tänään kuitenkin ripaus punaista menneeltä viikolta. Todellista voimaväriä, joka muuten piristää jopa ankeaa syyspäivää!
Ihastuin vuosi sitten kesällä punaiseen huulipunaan ja totesin, että vaati kenties 33 vuotta jotta osaan nähdä itseni huulipunatyttönä. Jos ennen käytinkin vain huulirasvaa ja satunnaisesti jotakin hentoa persikkaista pinkkiä, nykyisin punainen huulipuna on tärkeä kapistus käsilaukussani. Vielä muutama vuosi sitten kuljetin mukanani täydellistä asevarastoa näppyjen ja arpien peittämiseen, mutta nyt, 34-vuotiaana, olen huomannut, että punainen huulipuna on helpoin ja nopein tapa sipaista kasvoille lisää energiaa ja tervettä hehkua.
Menneen kevään ja kesän oivallus oli punaisten vaatteiden tuoma piristys! Näin, mustiin farkkuihin ja nilkkureihin yhdistettynä, punaiset röyhelöt toimivat oikein kivasti vaikka kesä onkin vahvasti takana ja syksyn pimeys edessä. Nimittäin nyt jos koskaan näitä voimavärejä tarvitaankin! Tämä Neo Noirin punainen mekko on muuten tosi ihana myös leveälahkeisten farkkujen kanssa!
Jos viikko sitten hehkutin pienten irtiottojen tärkeyttä, niin täytyy sanoa, että tällainen totaalisen joutilaskin viikonloppu on aika ajoin paikallaan. Ei stressiä eikä kiirettä. Ja jollain hassulla tavalla jopa lapset ovat pysyneet sovussa ja nauttivat kiireettömyydestä. Kai se on näissäkin asioissa tuo kohtuus kaiken A ja O. Välillä pitää olla enemmän menoa ja välillä sitten pitää saada vain olla. Tasapainoa!
Vielä viimeinen pykkikoneellinen ja sitten laukut ja reput valmiiksi maanantaiaamuun. Tänään aion varastaa itselleni vielä pienen iltahetken. Teekuppi, kirja, villasukat ja kynttilöitä. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Tulkoon maanantai ja uusi viikko, minä olen valmis!
Oikein ihanaa torstaita ja kansainvälistä kanelipullapäivää. Tai korvapuustipäivää, kuten meillä täällä Suomessa kai kuuluisi asia muotoilla. Kyllä niitä pullia sen verran sitten kuitenkin jäi, että saadaan tänäänkin vielä herkutella. Ja mitä tulee tällaiseen pullan omaan päivään, tykkään ihan hirmuisesti kun perinteisiä ja yksinkertaisia asioita nostetaan ja pidetään ylhäällä. Tänään on ollut kiva seurata Instagramista kaikkia niitä herkullisia pullakuvia ja tietysti myös erilaisia variaatioita perinteisestä pullasta. Olen ehdottomasti pullatyttö!
Mutta hei, kiitos kovasti tuosta eilisen postauksen vastaanotosta. Sain sen myötä muutaman tosi ihanan viestin, ja tänään sai aloittaa uuden päivän hyvällä mielellä. Tykkään kovasti siitäkin, että täällä blogissa voi käsitellä ja puhua aika perinteisistä jutuista, ettekä te odota multa mitään hirveän suurta, uutta tai yllättävän ihmeellistä. Koska elämä aika harvoin on mitään noista. Se on tavallista ja joskus vähän harmaatakin, mutta sitten pitää vain osata nähdä ne kultareunukset sen tavallisen elämän ympärillä. Tai pitää osata pomia ne rusinat sieltä pullasta, kuten ehkä tällaisena pullapäivänä pitäisi asia ilmaista. 🙂
Tämä meidän nykyinen elämänmeno on pitkälti sitä, että verkkokalvojamme tykitetään aamusta iltaan täydellisyydellä. On täydellisiä koteja,sisustuksia, vartaloita, vaimoja, aviomiehiä… Ylipäätään täydellistä elämää. Vaikka eihän se niin mene. Kukaan ei ole huolten ja murheiden yläpuolella, ja kaikilla meillä (tai ainakin valtaosalla meistä) on kuitenkin ihan tavallinen ja epätäydellinen elämä. Mutta elämä sinänsä ei vaadi ihmeellisyyksiä ollakseen arvokasta. Oikea asenne ja nöyrä kiitollisuus pienemmistäkin iloista vievät kyllä pitkälle.
Mutta hei, pullasta pukeutumiseen, en edes yritä rakentaa tähän väliin mitään aasinsiltaa!
Nimittäin loppuviikoksi olisi kiva alennuskoodi Lifestyle La Lunan nettikauppaan. Koodilla Emilia saatte -25% alennusta nettikaupan normaalihintaisista tuotteista viikon loppuun asti (to 4.10. – su 7.10.).
Muistatte ehkä mun viime talven luottoneuletakit, tämän vaaleanpunaisen ja harmaan. Molempia tuli käytettyä niin farkkujen kuin mekkojenkin kanssa, ja parina kesäiltanakin neuletakki kulki mukanani, vaikka ei sitten juuri käyttöön päässytkään, kiitos lämpimän kesän. Lifestyle La Lunan Tiinalla on näitä samoja neuleita jälleen myynnissä ja esimerkiksi tämä beige väri löytyy nyt nettikaupasta ja kivijalasta. Neuleet on nyt liikkeen uudistumisen kunniaksi alennuksessa (50€/kpl).
Mutta hei, nyt pesemään kahvakuulahiet pois ja sitten sohvalle katsomaan yksi Maria Wern. Kivaa iltaa ja kauniita unia!
Ai että, mutta tuntuu taas arki ihanalle, kun on päässyt viikonloppuna humputtamaan. Niin paljon kuin pidänkin ihan vain kotona olemisesta, itseensä käpertymiselläkin on rajansa. Koko viime viikon podin mielialaa joka olisi liputtanut kotiin jäämisen puolesta, mutta onneksi en antanut sille sisäiselle äänelle liikaa valtaa. Miksi piehtaroida arjen ankeudessa ja elämän kurjuudessa, kun asialle voi oikeasti tehdä jotain. Ja pyykkivuorten yli ja lasikattojen läpi pääsee kyllä juurikin heittämällä korkkarit välillä kattoon. Siitäkin huolmatta, ettei jaksaisi ihan aamuun asti tanssia. Pääasia on, että tekee tässäkin ihan vain parhaansa.
Muistatte ehkä kun kerroin viime syksynä, miten ystäväni tsemppasi minua tämän pimeän vuodenajan läpi hyvin suunnittelemallamme “irrotteluaikataululla”. Joka kuulle oli jotain kivaa ja extraa, jokin valopilkku jonka odottaminen lennätti yli arjen. Kuin itsestään sellainen toimintasuunnitelma on tekeytynyt myös tälle syksylle ja talvelle. Joka kuulle jotakin, ettei syksyn pimeys vie voittoa myös aurinkoisesta mielestä. Ja noiden pienten irtiottojen ansiosta on sitten myös ihana käpertyä siinä välissä kotiin ja arjen tasaisuuteen. Sellaiseen turvallisuuteen. Koska olen kuitenkin pohjimmiltani ihminen joka nauttii myös siitä. Kotiin käpertymisestä ja hiljaisesta rauhallisuudesta, villasukista ja kynttilöistä.
Syyskuu ei mennyt omalta osaltani ihan nappiin. Hirveästi kaikkea, sitten oksennustaudit ja muut pöpöt siihen päälle. Ja vaikka nautinkin suuresti lämpimästä syyskuun alusta, viikonlopun pakkasen puraisu jollakin tapaa puhdisti fiilistä. Nyt on ihan reilusti syksy ja ensikuun jälkeen jo joulukuukin. 🙂 Lokakuun ihan ehdoton teema olkoon kuitenkin oman hyvän olon edistäminen, sillä nyt kun arjen aikataulut jo alkavat toimia ja muuten täyteen tupatut illat ovat (toivottavasti) takana päin, aion ottaa enemmän aikaa myös itselleni.
Sain perjantaipuskaksi corokian, eli kummituspuun. Edesmennyt corokiani taisi hiipua avustetusti pois jo pari vuotta sitten, joten tämä tuntuu taas oikein kivalta kaikessa vähäeleisyydessään ja karussa fiiliksessään. Sellainen juurikin lokakuulle sopiva kasvi!
Lokakuun ensimmäisellä viikolla aion:
Lukea loppuun Håkan Nesserin Barbarotti-kvintetin viimeisen osan (pakko kai se on päätökseen saattaa, vaikka olen yrittänyt asiaa lykätä)
Noutaa kirjastosta uusimman Alan Bradleyn, (saapumisilmoitus kilahti juuri puhelimeeni) ja ahmia sen kaikella asiaan kuuluvalla paatoksella.
Nauttia kynttilöistä sekä villasukista ja (edellisiin viitaten) hetkittäin sulkea todellisuuden arkeni ulkopuolelle.
Leipoa pullaa ja nauttia sekä itse leipomisesta, että pullan syömisestä.
Tehdä syysistutuksia ja vaihtaa kuolleet kesäkukat callunoihin
Käydä jumpassa ja lenkkeillä syysmaisemista nautiskellen.
Kömpiä joka ilta ajoissa nukkumaan.
Halata, pussata ja tulla halatuksi sekä pussatuksi.
Että oikein on kiva viikko ja kuukausi tässä alkamassa. Kivoja juttuja tulossa ja silti aika ihana arkikin siinä samalla elettävänä. ♡
Unohdin vallan, että olisin voinut laittaa niistä eukalyptuskransseista kuvaa ihan paikallaan kaapinovissa, joten tänään niitä. Vähän ovat näköjään kuivuessaan muuttaneet muotoaan, mutta noita on aika helppo kyllä pyöristellä jälkeenkin päin. Joka tapauksessa ne sopivat mun mielestä tuohon keittiön astiakaappiin ja se on jopa vähän alaston ilman kransseja.
Täällä on jo parina aamuna saanut herätä pakkaslukemaan, joten syksyn tulo on harpannut ihan uudelle levelille. Paljon olisi kaikkea pihatyötä tehtävänä, nurmikkokin pitäisi surkeasti ajaa ja muutenkin putsata paikkoja. Juuri kävin valitsemassa kasvihuoneen muurille tulevan värin, joten kasvarijutut on toki nekin paljon mielessä. Tosin en ollut jotenkin tajunnut sen värin valitsemisen olevan niin vaikeaa. Luulin, että siihen sutaistaan joku millä on oma ominainen vaalea värinsä, mutta paikallisessa rautakaupassa sainkin ihan kahden naismyyjän apua, ja sävyjä vertailtiin sisällä ja ulkona auringonpaisteessa. Ymmärsin siis tässä kohtaa, miksi minut lähetettiin sinne. 🙂
Ystävä jo kävikin viikonloppuna jo koeistumassa tuon meidän tulevan kesän viinittelypaikan. Siellä kasvarissa oli aika hauska katsella puiden latvoja, jotka taittuivat kovassa tuulessa. Vähän jopa pelotti, että jotain kaatuu päälle!
Tämän illan ohjelmassa olisi yhden mekon pienennys. Pari senttiä molemmin puolin pitäisi saada viikonlopuksi pois, mutta kun mekko on pelkkää paljettia ja helmeä on siinäkin jonkin verran hommaa. Voi siis olla, että paljetit ja helyt pyörivät mielessä vielä yölläkin!
Mutta nyt nakkisoppa tulille, jotta ehditään taas harrastamaan. Kivaa tiistaita teillekin! ♡
Ensimmäinen flunssa-aalto on ainakin täällä jo pyyhkäissyt yli ja tuntuu sitkeästi kaatavan yhä niin isompaa kuin pienempääkin väkeä. Aina flunssalta ei tietenkään voi suojautua, mutta vastustuskyvystä on syytä pitää huolta ja sitä voi myös vahvistaa. Ja jos nyt se flunssa vaikka iskisikin, niin silloin kaikki mahdolliset aseet pitää tietenkin valjastaa käyttöön, jotta sairastelu ei liiaksi lannistaisi elämäniloa. Tänään siis flunssasta, sen torjunnasta ja tietenkin taudin selätyksestä. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Life:n kanssa.
Näin aikuisena flunssa jää useimmiten sellaiseksi puolihuonoksi olotilaksi. Kuume ei jaksa nousta, mutta olo on vetämätön ja sitten saa niistää ihan jatkuvasti. Jälkimmäisestä seuraa punaiseksi muuttuva nenä, jonka kuivuutta tulee hoidettua sitten taas paksuilla rasvoilla. Ehkä kaikista inhottavinta on, kun tuohon tukkoisen nenän ja uuvuttavan yskän päälle tulee vielä se finni sinne nenän sisään. Ai että, mutta se on viimeinen piikki!
Se, miten me jokainen flunssan koemme ja sairastamme on aika yksilöllinen juttu. Itselläni ei esimerkiksi ole koskaan ollut poskiontelotulehdusta, kun taas toiset kärsivät siitä aina jokaisen flunssan yhteydessä ja pahimmissa tapauksissa niissä väleissäkin. Noin ylipäätään voisin sanoa, että meillä on päästy näissä flunssajutuissa vähällä, ne menevät aina ohi aikojaan, mutta toki se on inhottavaa, kun arki katkeaa tai joku kärsii huonosta olosta. Vaikka se olisikin “vain flunssa”, voi huonosti nukutut yöt tai vetämätön olotila silti syödä turhan paljon energiaa ihan tavallisesta arjen jaksamisesta.
Flunssan hoitoon ja ehkäisyyn löytyy moniakin täsmätuotteita, mutta ne peruspalikat on tälläkin terveyden saralla ihan samat. Riittävä lepo, monipuolinen ravinto ja liikunta. Tosin liikunnan suhteen pitää muistaa, että liian kova rasitus monesti laskee vastustuskykyä. Jos siis treenaa kovaa, keho ei välttämättä jaksa taistella flunssapöpöjä vastaan. Toinen hyvä esimerkki on se, että tauon jälkeen aloitetaan liikunta kaikki tai ei mitään -ajatuksella. Tämä on syksyn ja vuodenvaihteen aikaan aika tuttu ilmiö.
Ylipäätään kehon stressitasoilla on merkitystä vastustuskykyyn. Kun elämä heittelee tai tuntuu, että oravanpyörä pyörii aivan liian kovaa, flunssaan sairastuminen on huomattavasti helpompaa.
Inkivääri ja kurkuma:
Inkiväärillä sanotaan olevan paljon hyviä vaikutuksia. Pahoinvointi, nivelkivut, tulehdukset… Inkivääriä kannattaa kuitenkin nauttia myös vastustuskykyä ajatellen. Ginger People luomu inkiväärimehu on inkivääriä erittäin helposti käytettävässä muodossa. Smoothie, tai mikä tahansa ruoka maustuu nestemäisellä inkiväärillä helposti. Näin flunssakaudella aamuinen inkiväärishotti boostaa jaksamista ja vastustuskykyä.
Rakastan itse inkiväärin makua ja sen lämmittävää fiilistä. Flunssassa on kiva saada se “kipeänmaku” pois suusta ja Ginger Peoplen Spicy Apple inkiväärimakeiset on tähän ihan loistava keino. Tiina laittoi mukaani pussillisen noita omenan makuisia ja ai että, mutta ne on hyviä! Vähän ehkä piparkakkumainen maku, mutta kuitenkin sellainen kiva lämmin polte. Mukava pitää käsilaukun pohjalla, ja napata silloin tällöin herkuksi ihan muutenkin vain.
Kurkumasta juteltiinkin Porin Lifen Tiinan kanssa pitkään. Kurkuma on tällä hetkellä kuuma ja trendikäs juttu ja siihen törmäilee siellä täällä. Tiina kertoi, että kurkuma on tällä hetkellä myös yksi tutkituimmista luonnontuotteista. Ayurveda-lääkintäperinteessä kurkumaa on käytetty tuhansia vuosia jos jonkinlaisen vaivan hoitamiseen. Matala-asteinen hiljainen tulehdus voi helposti aiheuttaa paljonkin terveyshaittoja, mutta kuluttaa myös vastustuskykyä. Kurkuma vahvistaa kehon puolustusmekanismia ja paitsi ehkäisee flunssaa, myös hoitaa ikävää oloa taudin voittaessa.
Flunssan ehkäisyn lisäksi kurkumalle on lueteltu paljon erilaisia hyötyjä. Tiinan kanssa jutellessa pintaan nousi kurkuman kipua lievittävä vaikutus. PhenoCur on tuote, jota suositellaan nivelkipuihin ja esimerkiksi migreeni luonteiseen päänsärkyyn. Koska kärsin molemmista, päätin testata tämän luonnon oman ibuprofeiinin.
Täsmätuotteita:
Echinaforce on yksi tunnetuimmista täsmätuotteista flunssan hoidossa ja ehkäisyssä. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, vanhempani ovat aina luottaneet Vogelin Echinaforce-tippohin. Koska itselleni on jäänyt noita tippoja kohtaan jokin negaatio, päätin kokeilla purutabletin muotoon pakattua Echinaforcea. Menee muuten huomattavasti helpommin alas! Echinaforce on tuote jota kannattaa nauttia ennaltaehkäisevästi kun flunssaa on lähipiirissä tai viimeistään niihin ihan ensimmäisiin flunssantuntemuksiin.
A. Vogelin Echinacea-Salvia -kurkkusuihke on tarkoitettu karhealle ja kipeälle kurkulle. Se lievittää nopeasti kurkkukipua ja desinfioi nielua. Miellyttävä mintunmaku raikastaa samalla hengityksen.
Pakuri, eli koivun lahottajasienestä saatava superantioksidantti vahvistaa immuunijärjestelmää. Mustikkaa pidetään antioksidanttien helmenä, mutta pakuri lyö mustikankin mennen tullen. Antioksidantteja vertaillaan ORAC-larvolla ja jos mustikan ORAC-arvo on 2400, niin pakuri pääsee jopa lukuun 52452! Meillä mies juo kuumaan veteen sekoitettua puhdistamon Mustikkapakuria, mutta minä päätin testata tällä kertaa Puhdistamon Pakurikääpäuutetta. Se on helppo sekoittaa oikeastaan mihin juomaan tai smoothieen tahansa.
SOS Health sinkki+C-vitamiinisuihke on helppo tapa nauttia päivittäinen sinkki- ja C-vitamiiniannos. Limakalvoilta tuote imeytyy nopeasti kehoon ja yhdistelmä boostaa paitsi vastustuskykyä, helpottaa se myös uupumusta.
Flunssakauden muistilista:
Lepää riittävästi. Muista huolehtia yöunista, sillä väsynyt keho on alttiimpi sairastumisille.
Syö monipuolisesti ja terveellisesti. Mikään ravintolisä ei korvaa monipuolista ja terveellistä ravintoa.
Liiku monipuolisesti ja muista ulkoilla. Kovaakin treenaavan pitää muistaa lepopäivät ja palauttava rauhallisempi liikunta. Muista myös nauttia liikunnasta. Verenmaku suussa ei kannata rehkiä. Ylirasittunut keho on erittäin altis pöpöille.
Huolehdi henkisestä jaksamisesta. Ota rennosti ja rentoudu. Keho ja mieli ovat yhtä kokonaisuutta ja mielen hoitaminen hoitaa myös kehoa
Muista hyvä käsihygienia. Käsien säännöllisellä pesulla voi välttää monet pöpöt ja taudit.
Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista
Hoida vatsaa ja suolistoa maitohappobakteereilla
Muista antioksidantit ja superfoodit. Pakuri, inkivääri ja kurkuma ovat luonnon omia vastustuskyvyn boostaajia
Ensimmäisten flunssaoireiden iskiessä lisää sinkin ja C- ja D-vitamiinin tasoa kehossasi
Taudin iskiessä muista pysähtyä ja levätä. Lepo on yleensä ihan paras lääke ja kehoaan kannattaa kuunnella. Lyhyt treenitauko on parempi vaihtoehto kuin pitkittynyt flunssa mahdollisilla jälkitaudeilla
Kokeile avantouintia. Talviuinnin hyödyistä puhutaan paljon ja hyvässä seurassa avantokäynneistä hyötyy varmasti myös mieli.
Löydät kaikki Lifen flunssakauden tuotteet täältä.
Kurkumalatte
Kurkumalatte on trendikäs juoma, ja ehdottomasti yksi must-juomista. Lämmittävä juoma hellii kehoa, mutta iloisella värillään myös mieltä.
Valmistus:
Lämmitä maito, mutta älä päästä sitä kiehumaan. Sekoita maidon joukkoon kardemumma, kurkuma ja kaneli. Lisää agavesiirappia haluamasi määrä. Itse tykkään lisätä ihan hitusen myös mustapippuria juoman joukkoon.
Niin juu; Muistattehan, että koodilla “uusikuu” saatte -20% alennusta Lifen oman tuotesarjan tuotteista. Koodi on voimassa vuoden loppuun ja sen voi hyödyntää niin verkkokaupassa kuin myymälöissäkin!
Kivaa iltaa ja koitetaanhan pysyä terveenä! ♡ Me tehdään tässä juuri Klaaran kanssa teeleipiä iltapalaksi. 🙂
Tänään jatketaan taas kasvarin parissa, mutta ajattelin kuitenkin jakaa teille vähän sisustusjuttuja. Tämän postauksen voi toki ottaa myös joulun kannalta, sillä onhan kaikki kranssit ja seppeleet liitetty vahvasti jouluun. Meidän edelliset eukalyptuskranssit roikkuivat kuitenkin keittiön astiakaapinovissa puolitoista vuotta, joten tykkään niistä ihan ympäri vuoden. Helppo ja halpa koriste, jonka jokainen pystyy tekemään!
Meidän K-kauppaan oli taas tullut eukalyptusnippuja ja minä kehräsin onnesta. Mukaan tarttuikin kolme punttia, koska kranssien tekeminen on ollut mielessä heti ensimmäisestä syyspäivästä. Jäihän niitä toki maljakkoonkin, mutta kranssia varten kannattaa varata useampikin oksa riippuen siitä minkä kokoista kehää haluaa oksilla kiertää. Iso astia on hyvä mittari jos valmista pohjaa ei ole saatavilla. Sen avulla on helppo hahmottaa kranssin koko ja myös helpompi saada aikaan tasaisen pyöreä kehä.
Nämä minun seppeleeni syntyvät nyt sellaisilla aineksilla, joita on saatavilla pienemmästäkin kyläpahasesta. Hienoja metallivanteita myydään kransseihin valmiinakin, mutta itse käytin tällä kertaa, kuten muuten viimeksikin, tinahopeajuotetta eli kolvauslankaa.
Lieriön/astian, jonka avulla saat tehtyä itse tasaisen pyöreän vanteen
Kukkalankaa (tinahopeajuotteen seurana menee tällainen vähän paksumpikin)
Sivuleikkurit
Eukalyptuksen oksia
Tuo kolvauslanka on todella pehmeää ja taipuisaa. Toisaalta sillä ei saa napakkaa rengasta aikaiseksi, mutta toisaalta langan luonne on luonnollisen rento. Paksumpi kukkalanka (0,6mm) sidonnassa tukee kehää juurikin sopivasti ja lopputulos on tukeva.
Tein ensin kehikon mittaamalla haluamani kokoisen kehän ja kiertämällä siihen vielä pari kierrosta tinahopeajuotetta. Sitten vain eukalyptuksen oksia kehän ympärille kukkalangalla. Edellinen kannattaa aina jättää latvastaan auki, jotta samaan sidokseen saa kiinnitettyä seuraavan oksan tyven. Oksat kannattaa leikata siten, että niihin ei jää turhaa tyhjää vartta alimpien lehtien alle.
Haaraiset eukalyptuksen oksat kannattaa hyödyntää valmiin kranssin viimeistelyyn. Lyhyet ja hennot oksat on helppo kiinnittää lopuksi väleihin, joissa tuntuu olevan väljyyttä.
Jos haluat sidonnasta huomaamattoman, hanki valmis ohut metallivanne ja kierrä oksat sen ympärille ohuealla metallilangalla (esim. 0,3mm)
Nämä kranssit tosiaan säilyvät vaikka kuinka pitkään. Eukalyptus on valmiiksi sellainen utuisen värinen, joten vaikka se menettää väriään, se pysyy silti kauniina. Ja meillä tosiaan kranssit ovat roikkuneet keittiön astikaapin ovissa, ja niitä ovia auotaan muuten useaan kertaan päivän mittaa. Joten kuivuttuaankin lehdet kyllä pysyvät hienosti paikallaan.
Oma koti on ehdottomasti maailman paras paikka, sellainen perusyksikön kokoava itseisarvo. Koska koti on myös rauhan ja turvallisuuden tyyssija, on se paikka jonka viihtyvyyteen panostaa mielellään niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Itse huomaan miettiväni sisustusjuttuja ihan päivittäin, vaikkei se ehkä konkreettisesti toimintaani vaikutakaan. Sitä näkee muualla jotakin josta inspiroituu, tai sitten näkee kotonaan jotakin joka ei tunnu olevan “kohdallaan”. Tänään vastaan Ikean heittämään haasteeseen ja pohdin omaa suhtautumistani sisustamiseen – varsinkin bloggaajan näkökulmasta. Tänään pohditaankin sitä, miten blogi mahdollisesti vaikuttaa tyyliini ja ostotottumuksiini. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä IKEAn kanssa.
Meidän kodin tyylistähän on joskus ihan keskusteltukin täällä blogissa. Juttu lähti siitä, että blogini oli joskus laitettu “romanttinen sisustus” kategorian taakse, mikä ei jotenkin tuntunut itsestäni osuvalta. Mietittiin, että tuleeko tuo romanttisuus enemmänkin sisustuksesta itsestään, vai sittenkin vain vanhan talon fiiliksestä. Tai ylipäätään mikä on romanttista! Lopputulema taisi olla, että kaikkea ei voi eikä kuulukkaan määritellä liian tarkkaan. Mutta hei, aloitetaan!
IKEA kysyy, minä vastaan:
Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta?
Kaipa tuo kertoo jostakin harmoniantarpeesta. Meillä on sisustuksessa aika yksinkertainen ja luonnollinen väripaletti ja koen sen sekä rauhoittavana, että turvallisena. Mielestäni siinä tulee omakin persoonani aika vahvasti esiin. Luonto, rauhallisuus, harmonia, muuttumattomuus. Ne on kai jonkinlaisia itseisarvoja mulle.
Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine?
En tiedä, tarkoitetaanko tällä puhtaasti sisustusesinettä vai voiko mukaan laskea huonekalut. Vastaan kuitenkin, että vanha höyläpenkki keittiössä ja kassakaappi olkkarissa. Molemmat ovat sekä kivoja yksityiskohtia, mutta niillä on kuitenkin ihan käyttötarkoitus.
Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi?
Aivan varmasti. Ensimmäisenä tulee mieleen lasten tekemä taide. Se on useimmiten liian henkilökohtaista päätyäkseen blogiin. Toisaalta on varmasti myös paljon esineitä, joilla on tunnearvoa, mutta jotka joko ovat päätyneet blogin kuviin, tai jääneet niistä pois, asiaa sen enempää harkitsematta.
Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi?
Varmasti ainakin todella paljon. Onhan selvää, että inspiraatio tulee kaikesta näkemästämme ja kokemastamme. Silti en koe olevani trendien perässä marssija, vaan pikemminkin pysyvyyden kannattaja. Pohdin aika usein mielitekojeni kanssa sitä, kuinka nopeasti ne menevät ohi. Tästä syystä meillä näyttää vuoden ympäri ja vuodesta toiseen jotakuinkin ihan samalta. En ole kovinkaan spontaani näissä jutuissa ja toisaalta myös vastustan nopeita trendejä, jotka eivät tue kestävää kehitystä.
Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi?
En. Kuvistahan voi rajata pois ihan mitä tahansa, joten tylsät ja puhtaasti käytännölliset tavarat säilytetään kaapeissa ja laatikoissa. Jokaisen vatkauskulhon tai keittiön pienkoneen ei tarvitse olla viimeistä huutoa. Toisaalta kotimme sisustus ei ole niin kauhean tarkka ja suoraviivainen, joten tänne sopii kaikki se, mikä vain miellyttää omaa silmääni.
Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita?
En. Kyllä ihan ykkösenä kaikissa hankinnoissa pitää olla se, että ne miellyttävät itseäni tai palvelevat puhdasta tarvetta. “Imago” rakentuu mielestäni juurikin siitä, että blogissani näkyy oma tyylini ja se, mikä miellyttää omaa silmääni.
Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia?
En varsinaista painetta. Mutta kyllä myönnän joskus esimerkiksi kukkaostoksilla pohtivani, että näistä saakin kivan lisän postauksen kuviin. Toisaalta rakastan kukkia ja aivan varmasti ostaisin kimpun jos toisenkin ilman blogia. Ostin tässä taannoin kesällä myös hauskat pienet yrttisakset joiden leikkaavuudesta en ollut niinkään varma. Mutta hieno koriste ne ovat kasvihuoneeseen ja aivan varmasti hauska lisä kaikenlaiseen kukkakuvailuun. Samalla kertaa ostin hauskan puisen sitruspuristimen, joka on mielestäni vain kauhean nätti ja sopisi kivasti johonkin kuvaan. Lemon curd on kuitenkin yhä tekemättä ja saksetkin ovat jääneet kuvaamatta. Nautin silti molempien ostosteni ulkonäöstä itse. Lähtökohaisesti olenkin sitä mieltä, että hankintojeni pitää ihan ensimmäisenä miellyttää minua ja sitten vasta kakkosena teitä muita.
Kampanjapostauksiin ja kaupallisiin yhteistöihin pitää sitten joskus ostaa erikseen jotakin rekvisiitta eli vaikkapa päivänkakkara krysanteemeja ja ulkomaisia mansikoita kesäisiä juttuja keskellä talvea kuvatessa tai punaisia ruusuja kun kuvataan roseeviiniä. Nämä on sitten kuitenkin puhtaasti työjuttuja.
Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?
Keskeneräisiä nurkkia. Puuttuvia listoja, sähköjohtoja, likaisia astioita ja kuivumassa roikkuvia pyykkejä. Useimmiten myös imuria pitää siirtää, koska se lojuu jossakin keskellä lattiaa. Keittiössä on korit paperinkeräykseen ja palautettaville pulloille, ja niitä pitää välillä tyhjentää kuvaan. Kaikenlaisia kasoja ja pinoja syntyy kun kokoan lasten tavaroita sieltä täältä kotia Myös ne pääsevät harvemmin blogin kuviin. Musiikkijuttuja ja instrumenttilaukkuja näkyy myös harvemmin blogissa, vaikka niiden yli pitää välillä tarpoa polviaan nostellen. Meillä vallitsee siis ihan normaali lapsiperheen sotku, mutta en koe, että sen kuvaaminen välttämättä inspiroisi yhtään ketään.
Me ei myöskään uusittu keittiörempan yhteydessä kymäkalusteita koska ne olivat suhteellisen uusia. Nämä jäävät useinkin keittiökuvien ulkopuolle, vaikkakin ovat kyllä blogin kuvissa useamman kerran näkyneet ja jopa aika monessa sisustuslehdessäkin. Yläkerran retrovessa ja alakerran kylppäri (jonka edellinen asukas on remontoinut) sitävastoin ovat tietoisesti blogin ulkopuolella.
Itse koen, että meillä on ihan persoonallinen koti. Se on sekoitus uutta ja vanhaa, ja tykkään juurikin siitä että lopputulos on omannäköisensä. Mitä tulee IKEAN-huonekaluihin niitä löytyy joka huoneesta. Näkyvin on kuitenkin IKEA-keittiö, jo toinen suunnittelemamme sellainen, ja siitä tykkään ihan valtavasti. MALM-lipastot työhuoneen arkistokaappina ja vaatehuoneen runkona ilahduttavat toiminnallisuudellaan. HEMNES-lipastot eteisessä ja pojan huoneessa imevät nekin valtavasti tavaraa sisäänsä. Itse tuunatut HEKTAR-valaisimet ruokapöydän päällä, LOHALS-matot, URBAN-juniortuoli, ihanat FINNVARD-pukkijalat työhuoneessa ja STORSELE-korituoli kamiinan edessä. Paljon valaisimia, seinähyllyjä, peili, kello ja kylppärikalusteita. Meiltä löytyy myös Ikean silityslauta, sänky ja erilaisia piensäilytykseen tarvittavia koreja ja laatikoita, naulakoita, tekstiilejä ja lampaantaljoja. Sekä tietenkin iso kasa henkareita. Niin ja keittiötarvikkeita ja astioita tottakai.
Meillä on kuitenkin myös paljon “second hand Ikeaa”. Esikoiselle ostettiin aikoinaan LEKSVIK-vaatekaappi ja samanlaisen ostin siskoltani aikoinaan myös Klaaralle. Meillä on kolme EKTORP-sohvaa ja saman sarjan divaani. Kaksi sohvista on niin ikään ostettu käytettynä siskoltani, samoin keittiön STORNÄS-ruokapöytä. Siskolta on kierrätetty myös LEKSVIK-eteiskalusteet.
Kaikki nämä puiset huonekalut ovat saaneet meillä valkoisen maalipinnan ja ne ovat jatkaneet elämäänsä toisenlaisessa ympäristössä. Kalusteiden pitkä käyttöikä ja ajattomuus ovat mieleeni. Huonekalujen pitää kestää aikaa ja käyttöä, kierrättämällä säästää sekä luontoa, että rahaa.
Aika harvoin sitä tulee yhdessä blogipostauksessa mietittyä ihan koko kodin sisustusta, mutta hauskaa välillä näinkin. Haastan vastaavaan hommaan myös Tiinan, Sallyn, Idan, Marjan ja Hannan.
Haasteen kysymykset voi kopioida tuosta alta, ja niihin saa toki tarttua muutkin:
Mitä kotisi tyyli kertoo sinusta? Mikä on kotisi persoonallisin sisustusesine? Onko kotonasi jokin sinulle tärkeä esine, jota et ole esitellyt julkisesti? Miksi? Miten sisustustrendit tai muiden mielipiteet vaikuttavat sisustusvalintoihisi? Oletko jättänyt jotain ostamatta, koska se ei ole vallitsevien trendien mukainen tai ei sovi Insta-feediisi? Oletko hankkinut jotain kotiisi vain siksi, että koet sen sopivan imagoosi tai miellyttävän muita? Koetko paineita ostaa pieniä tai isoja kodinsisustusta päivittäviä tuotteita – olipa ne sitten tuoreita kukkia tai samettisohva, jotta saisit kauniita kuvia? Mitä asioita kotisi sisustuksessa rajaat pois kuvista?
Voita 300 euron IKEA-lahjakortti:
Nyt on menossa myös hauska #olensisustaja -kilpailu. Jaa omat sisustuskuvasi Instagramissa merkitsemällä niihin #olensisustaja. Kilpailun voittajille on luvassa 300€ lahjakortteja IKEA-tavarataloihin (palkintoja jaetaan 20kpl). Kilpailun säännöt löydät täältä.
Täsmätuotteita:
