Kolmas adventti

12.12.2021

Heipsan!

Jos marraskuussa olisi pitänyt veikata, olisin ehdottomasti olut sitä mieltä, että tässä kohtaa joulukuuta meillä vallitsee täysi joulu. Kera pienen pettymyksen voin nyt kuitenkin todeta, että en ole jaksanut tehdä joulujuttuja ihan samaan tahtiin kuin olisin ehkä halunnut. Toisaalta, lupasin itselleni marraskuussa, että otan rennosti ja teen siten kuin hyvältä tuntuu, ja nyt olen kuunnellut itseäni. Jos jokin juttu jää leipomatta tai koristeet askartelematta, maailma (tai edes joulu) ei kaadu siihen. Silti vähän harmittaa, kun sille kiireettömälle joulun tekemiselle ei oikein tunnu löytyvän aikaa. Tosin mukavia asioitahan tähän vuoden viimeiseen pätkään on mahtunut. Erilaisia pikkujouluja on tullut vietettyä ja esikoisen synttärit ja nimpparitkin ehdittiin juhlia.

Tänään on tarkoitus taas hiukan edistää joulua. Jos nyt ei ehditä leipomaan, niin kaivetaan ainakin esille muutama koriste lisää ja poltetaan kynttilöitä. Meille asti talvi saapui lähinnä pakkasen ja kuuran muodossa, mutta eilen illalla satoi vähän luntakin. Eihän sitä kauheasti ehtinyt kertyä, mutta kun ajeltiin Klaaran kanssa mummun luota kotiin Jouluradiota kuunnellen, tuli aika jouluinen fiilis. Nyt vain sormet ristiin, että kaikki valkoinen ei sulaisi tänään pois. On ollut jotenkin tosi ihanaa, kun loppuvuosi ei ole ollut musta ja pimeä. Ja vaikka lumi jäisi tulematta, sen jäisen kuuran toivoisin palaavan puiden oksille valoa antamaan.

Seuraavaksi ajattelin listata lahjat ja muistamiset, jotka on hankkimatta. Ehkä tässä vielä ehditään kaikki hommat hoitaa, vaikka perinteiseen tapaan pieni joulustressi tahtookin hiipiä mieleen.

Ihanaa kolmatta adventtia myös teille!

 

 


Vahinkoja sattuu!

05.12.2021

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Lotus Emilia


Mulla oli lapsena (ja oikeastaan vähän isompanakin) ikävä taipumus kaataa ruokapöydässä juomalasini. Lapsena kun juomalasissa oli maitoa, tilanne tietenkin aiheutti aina jonkinlaista isompaa siivoamista. Muistan vielä lapsuudenkodissamme, kun ruokapöydän keskellä oli sellainen näppärä rako, josta maito pääsi aina valumaan lattialle. Sittemmin ruokajuoma vaihtui vedeksi, mutta jotenkin kyynärääni onnistui aina sohaisemaan juomalasin kumoon. Jossain kohtaa pääsin eroon kiusalliseksi muuttuneesta tavastani, mutta äitiyden myötä olen toisaalta saanut kokeilla sitä vastakkaisessa joukkueessa pelaamista. Vaikka aina ei ehkä koe olevansa kummoinenkaan äiti, niin tämän asian suhteen voinen taputella itseäni olkapäälle. Minä en nimittäin ole polttanut päreitäni ja pinnaani, vaikka maidot, vedet, mehut ja kaakaot ovat valuneet iloisesti pitkin keittiön pöytiä ja lattioita useammankin kerran. Vahinkoja sattuu, ja se onkin jo meidän lapsienkin automaattinen toteamus, kun juomalasi yks kaks kaatuu kumoon.

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä @lotuspehmopaperit kanssa

Jotta voi oppia, pitää aina harjoitella ja harjoitteluun kuuluu myös epäonnistuminen. Keittiöhommissa harjoittelu tuottaa yleensä sotkua, mutta eihän ne hommat aina ihan putkeen mene meillä aikuisillakaan. Olisi siis suora vääryys olettaa, että lasten pitäisi voida kokeilla ja opetella ilman että mistään syntyy ikäviä jälkiä. Äidilläni on ollut aina tapana sanoa, että kun pöytäliinan levittää pöydälle, se on tavallaan jo menossa pyykkiin. Tämä sama ajatusmaailma toistuu hauskasti Lotus Emilian Muumi -aiheisessa talouspaperissa Niin ihanaa kuin mehun tehtailu onkin, paperin kuvio on jo valmiiksi nimetty Siivouspäiväksi. Muumimaisen rentoon ajattelutapaan kiteytyy loistavasti se, että kun tehdään, syntyy kyllä sotkua, mutta vakavaa se ei ole. Jos mehut jäisivät tekemättä ja pullottamatta pelkän sotkun pelossa, elämä olisi melkoisen mautonta tai tässä tapauksessa mehutonta. Samaa viisautta voi toki soveltaa moneen muuhunkin asiaan ja tekemiseen.

Lotus Emilia Design Muumi talouspaperin kuvitus rikkoo myös käsityksiämme siivouspäivästä. Voiko Siivouspäivä olla mukavia mehuhetkiä, vai pitääkö aina puurtaa hampaat irvessä. Myönnän, että itsekin joskus kompastun sinne raivosiivoamisen puolelle ja marttyyrin viittaani heilutellen komppaan sängynaluset ja vihon viimeisetkin nurkat. Elämä on kuitenkin opettanut, että parhaat tulokset syntyvät yleensä hyvässä hengessä, yhdessä tekemällä ja muita motivoiden. Toisin sanoen, siivouspäivän maineelle voisi ja olisi ehkä syytäkin tehdä jotakin. Onneksi Muumilaakson väen omalaatuinen tapa tarkastella maailmaa tarjoaa meille muillekin syvällisiä oivalluksia elämästä. 

Olen viime aikoina alkanut kiinnittämään huomiota myös siihen, miten puhun itse itselleni. Jos lasten kohdalla osaankin ottaa sattumukset ja sotkut vain pieninä vahinkoina, itseni kohdalla olen huomannut olevani melko lailla armottomampi. Ensin puhui vain ääni ajatuksissani, mutta jossain kohtaa havahduin siihen, että sätin itseäni jo ihan ääneen. ”Hienoa, Emilia. Sössit sitten tämänkin!” tai No niin, pieleen meni tämäkin!” Kukapa haluaisi kuulla moista epäonnistuttuaan tai vahingon sattuessa. Ei varmasti kukaan! Siitä huolimatta tämä oli äänensävy, jolla sätin itseäni välillä useammankin kerran päivässä. Turhista asioista, kuten läikkyneestä kahvista tai yli kastellusta kukkaruukusta. Myöhemmin olen tullut ajatelleeksi, että kyseisiin tilanteisiin olisi riittänyt pelkkä ”Oho!” tai ”Hups!”

Muumit ovat jo vuosia olleet osa Suomalaisten koteja. Leikeissä, saduissa, astioissa ja monessa muussa. Nykyisin myös varsin arkisissa asioissa, kuten Lotus Emilian talouspaperissa. Ei kuitenkaan ole mitään sellaista paikkaa, jossa Muumien filosofiasta ei olisi hyötyä. Vähiten turhaa se on juuri silloin kun elämässä ja arjessa tapahtuu oho ja hups!

Lotus Emilia Design Muumi on Suomessa valmistettu vahva ja imukykyinen talouspaperi. Muumikuosi on tarkoitettu kaikille meille niin onnistumisen kuin epäonnistumisenkin hetkiin. Se on talouspaperi elämisen jälkiin, siivouspäiviin ja juhlahetkiin. Muistutus niin isoille kuin pienillekin, että roiskeet ja tahrat kuuluvat elämään, eikä niiden vuoksi kannata pahoittaa omaa tai muidenkaan mieltä!