Heipsan tyypit, ja oikein hauskaa vappuaattoa!

Me mennään illaksi ystäville grillailemaan ja juhlistamaan vappu. Sitä ennen pitäisi vielä käydä kaupassa, ja tehdä valkosipulimajoneesi bataattiranskisten kaveriksi. Laskin, että mikäli miehet hoitavat grillauksen, ja me naisväki saadaan pysyä sisällä, vappua voi juhlistaa hameessa. En nimittäin tahdo tulla kipeäksi, kun tuo viheliäs flunssa on kiertänyt meillä itseäni lukuunottamatta jo kaikki. Klaara kaivoi jo aamulla tyllihameen ja yksisarvisnaamionsa esiin, joten vappuasu on siltäkin osin päätetty.

Täällä koululaisilla oli ihan tavallinen koulupäivä, tai ei tavallinen, mutta koulua kuitenkin. Klaaran kanssa pidettiin kuitenkin vapaapäivä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä idea. Lauantaipäivästä tuli melkoisen pitkä, kun kävimme onnittelemassa 10-vuotiasta siskontyttöä, ja eilinen päivä vierähti jumppaesityksissa ja niiden harjoituksissa. Tänään on sitten tehty vähän kotitöitä ja yritetty ladata akkuja, jotta jaksettaisiin illalla valvoa perus kahdeksaa tai yhdeksää pidempään. Ja tietysti lapsi joka nukkuu tavallisesti päikkäreitä, ei tahdo nyt millään ummistaa silmiään.

Kuvissa myös eilen Lidlistä matkaan napattu jättimarketta, jollaisen ostin myös vuosi sitten. Vaikka silloinkin pidin kukkaa ruukussa kuistilla hyvän tovin ennen ulos istuttamista, tuo oli ehdottomasti meidän pihan komein kesäkukka ja jaksoi kukkia ihan pakkasiin asti. Ja siitäkin huolimatta, että se oli koko kesän ihan taivasalla. Toki joitakin nuppuja välillä kuivui, mutta poistin ne ja kaikki kuoleet kukat ahkerasti, ja se maksoi vaivan. Nyt tietenkin kun tässä kehun, saan varmaan tapettua tuon kukan ennen ulos siirtämistä! Tästä postauksesta näette, miten suuri tuo marketta oli syksyllä. Se oli oikeasti tosi jätti!

 

Mutta nyt sinne kauppaan! Iloista ja hauskaa vappua. ♡♡♡

No tämä pelargonia ei kyllä ole mummon akkunalla vaan ihan tuossa meidän keittiön ikkunalla sukulaistensa seurassa. Eikä se kovin vanhakaan ole, vaan vasta yhden kesän ulkoillut mårbackan alku, joka selvisi sisällä vietetystä talvesta jokseenkin hyvin. Kuten nuo ovat tuossa keittiön höyläpenkillä ihan yleisestikin selvinneet. Jo useammasta talvesta. Sitkeitä sissejä. Ja ajatella, että nämä ovat edelleen sitä samaa mårbackaa, jonka ostin joskus 8-9 vuotta sitten. Ne on selvinneet muutosta (kiitos äidin) ja lisääntyneetkin evakkovuosinaan (jälleen äidille kiitos) niin että mårbackoja on sekä meidän ikkunalla, että siellä mummon akkunalla.

Kuten olen kertonutkin, mulla on ollut tässä kevään aikana ihan jäätävää päänsärkyä. Tai oikeastaan se alkoi siitä, että talvella päätäni alkoi särkeä jo öisin, ja nyt kevään tullen inhottava kipu toi tutut ja tunnusomaisemmat migreenioireensa mukanaan. Välillä silmissä on vilkkunut sahalaitaa ja välillä olen oksentanut tuon kivun vuoksi, mutta sitten on onneksi niitäkin päiviä, jolloin migreeni pysyy poissa. Ajatus kulkee nopeammi ja tulee myös kauhea into kiriä takaisin sitä mitä muina päivinä jää tekemättä. Kuten vaikka lukea tai muuten tehdä niitä itselle tärkeitä juttuja. Hassua on kuitenkin se, että keho ikään kuin tottuu johonkin vikakoodiin ja niinpä tajusin vasta tänään, että edellisestä päänsärystä on jo viikko! Kas kummaa kun onkin taas riittänyt ajatuksia kaikkeen muuhunkin!

Ja niitä muita juttuja on tietysti ne pihajutut. Ja eilen olen innosta hihkuen lakaissut kasaan hiirenkakkaa ja -pesiä. Raivannut itselleni työtilaa, ja järjestellyt varastoa piharakennuksessa. Ja vaikka päivä pitenee hurjaa vauhtia, tuntuu ilta tulevan silti ihan liian aikaisin! Aika loppuu kesken ja tunnit ei tahdo riittää.

Jollakin karulla tavalla niin kaunis tuo vanha ja röpelöiseksi muuttunnut saviruukku aluslautasineen. Ja pelargonia myös. Jotenkin niin arkinen, mutta samaan aikaan hennon herkkä tuossa raffin höyläpenkin päällä.

Jep, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista torstain aloitusta!

Ai jestas, mutta olipa noita puutarhahommia jo ikävä! Ja nyt on paikatkin ihan hellänä pihalla vietetyn ajan jäljiltä.  Vähän jo puskee uutta vihreää maasta, mutta kuitenkin tuo kevään tulo on vielä vaiheessa. Ulos ei rohkene kalusteita viedä, mutta onneksi kevääntulosta, ja niistä kalusteistakin, voi nauttia tässä vilpolassa. Ja tänään juurikin tätä, kaupallisessa yhteistyössä Ellos:n kanssa

Olen itse vähän sellainen sisustajatyyppi, että mun kesäfiilistelykään ei rajoitu pelkästään puutarhakalusteisiin, vaan tykkään viedä sisustamista ulkonakin pidemmälle. Ja se kai on se nouseva trendikin, johon me suomalaiset ollaan koko ajan menossa enemmän mukaan. Että tehdään itsellemme pieniä tai suuria keitaita, ja otetaan ilo irti vuodenajasta, jolloin ei tarvitse käpertyä neljän seinän sisään. Mulle se on juurikin sitä, että kannetaan vähän tuoleja puutarhaan ja viimeistellään homma mukavilla tekstiileillä ja tietenkin ruukkuistutuksilla. Siinä voi sitten nautiskella joko kirjan parissa tai ystävän kanssa roseeta siemaillen. Nuo Elloksen Tobago-nojatuolit sopii oikeastaan juurikin tuohon tarkoitukseen ja niihin on mukava käpertyä myös isomman peiton kanssa. Sinisessä Maida-tyynynpäälisessä on sellainen mun näköinen kukkakuosi ja vihreä Mutiara ruukku on kaunis jo ihan sellaisenaan, mutta kukkaruukkuna erityisen boho!

 Viime kesänä jo joku keskustelu saatiinkin aikaiseksi puutarhakalusteista ja siitä, mikä on kullekin se oma juttu. Aika monelle ne oikeat kalusteet oli ehdottomasti se yhtenäinen ruokailu- tai oleskeluryhmä ja mieluummin katetun terassin alla. Mutta oli siellä joukossa meitä Hulda Huolettomia, jotka tykkäämme ripotella tuoleja ja penkkejä vähän sinne tänne pitkin puutarhaa, eikä kaiken tarvitse olla just niin samaa paria. Toiset haluavat lämmittää terassinsa moderneilla lämmittimillä ja toiset tykkäävät sitten istua viltin alla kylki kyljessä rakkaan kanssa ja lämmitellä nuotion liekeillä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa nauttia kesästä, kesäpihasta tai parvekkeesta, ja kun tuossa katselin vielä läpi Elloksen puutarhakalusteiden valikoimaa, totesin, että vaihtoehtoja on ihan varmasti jokaiseen makuun! Tykkäsi sitten bambusta, rottingista, puusta tai polyrottingista.

Meidän pihasta on nyt viimesyksyn ja tämän kevään aikana kaadettu puita, ja vaikka suurin osa on sieltä tontin rajalta, vaikuttaa tuo suurien puiden lähteminen ihan jo siihenkin, miten pihaa tulee valoa ja aurinkoa. Nyt vähän jännityksellä odotankin, että miten tuo muutos vaikuttaa niihin mun lempispotteihin. Johonkin tykkäisin laittaa myös sellaisen vähän romanttisen kahvilakaluston, mutta ihaninhan se olisi jossain syreenin katveessa. Kenties tässä vielä päädytään myös syreenin istutukseen, sitä kun pitäisi muutenkin hiukan harventaa. Ja toinen haaveeni on riippukeinu! En vain vielä ole keksinyt, mitkä olisi ne kaksi puuta, joiden väliin sen pingottaisin. Alapihan tammet olisivat kivoja, mutta paikka on sitten muuten turhan varjoinen. Kenties tässä tulee vieläkin joku puunkaato eteen.

Isossa puutarhassa on onneksi se etu, että niitä kivoja tunnelmallisia sopukoita löytyy melkein kuin yllättäin lisää. Sitten pitää vain viimeistellä tunnelma kalusteilla, tekstiileillä ja muilla ihanilla jutuilla. Mutta näistä haaveillen ja uutta kesää odotellen päiväkahvit kuistillakin on jo melkoisen ihana juttu!

*kuviollisen tyynyt ja torkkupeitto Elloksen viime kesän mallistosta.

Kevään ensimmäiset orvokit, vai pitäisikö sanoa kesän ensimmäiset orvokit? No, siinä ne nyt kuitenkin ovat neilikoiden kanssa ja odottavat, josko tämä harmaus jo huomenna vaihtuisi aurinkoon. Ollaan pienemmän kanssa edelleen kotona, koska paranemisen vaihtuikin uuteen kuumeeseen, ja korvatulehdushan se sitten oli. No, mutta nyt on lääke, joten eiköhän se tästä. Koska potilas oli tänään jo enemmänkin toipilas, päädyttiin paitsi täyttämään jääkaappia, myös nopeasti kukkaostoksille. Otettiin multasäkki keskelle keittiön lattiaa ja lyötiin orvokit ruukkuihinsa. Oikein mukavaa puuhaa ja ajanvietettä. Kuulemma olisi kiva jos hakisin vielä vähän enemmänkin kukkia. Mutta taitaa ne seuraavat olla kyllä sitten niitä, jotka istutetaan ulkona.

Piha on vielä vetisen ruskea, joten puutarhatyöt saavat edelleen odotella. Tänään meillä tosin kaadettiin puita, ja jälkipuintia käytiin sitten siihen päälle. Meillä on vissiin mieheni kanssa erilainen käsitys siitä, mikä näyttää hyvälle ja mikä ei. No joo, tiedän, että kuivat ja huonot puut on ihan turvallisuusriskikin, mutta silti on mun silmään vähän turhankin avaraa. Mutta kaipa se siitä, kun puihin tulee lehdet ja maisema rehevöityy!

Kuisti on ollut jo tovin ihan hirveässä kunnossa ja lattia kuran peitossa (matosta huolimatta), joten tänään aloittelin jo senkin siivoamista. Ja samalla pesin alakerran lattiat muutenkin. Ja kuulkaa ihan perinteisesti mäntysuovalla! Meillä on yli vuosi pesty lattiat pesurilla, mutta koska pesuaine oli loppu, enkä tähän hätään saanut mistään lisää (ja lattiathan on pestävä just silloin kun se inspis iskee), turvauduin perinteiseen tapaan. Ihana mäntysuovan tuoksu on vaihteeksi ihan kivakin!
Vielä ei ole niin lämmin, että kuistilla olisi tullut kahviteltua, mutta jos ennusteet lainkaan pitävät kutinsa, huomenna on viimeistään laitettava tuokin tila kahvittelukuntoon!

 

Ihan ensimmäiseksi haluan rikkoa sen väärinkäsityksen, että kevätmessut olisivat vain niille, joilla on oma piha tai oma mökki. Noup noup, ei tarvita edes parveketta, sillä messuilta löytyy paljon kivaa ideaa ihan vain vaikka sisustuksen kevätpäivitykseen. Lisäksi tapahtuma on kuin kukkakauppa in heaven, ja jos määränpääni olisi ollut hotellin sijaan koti, mukaani olisi lähtenyt aika monta kukkapukettia. Tästä syystä pitää varmaankin kiepata vielä sunnuntaina messujen kautta. Kevätmessut Helsingin Messukeskuksessa ovat käynnissä siis juurikin nyt, ja jatkuvat vielä perjantaista sunnuntaihin. Tarkemmat aukioloajat löydät linkin takaa.

Mutta toki messuilta löytyy kotipuutarhureille ja mökkeilijöillekin paljon kaikkea. Messukeskus on jaettu erilaisiin alueisiin, ja mikäli olet kiinnostunut ruohonleikkureista tai klapi- ja halkaisukoneista, löytyy tarjonta näppärästi samalta puolelta messuhallia. Samoin on kylpytynnyreiden, laitureiden, grillikotien ja piharakennusten suhteen. Kaikki on keskitetty siten, että vertailu on helppoa. Itse viihdyin aika pitkän tovin alueella jossa oli kasvihuoneita. Niitä olen kevätmessuilla ihastellut joka kerta. Ja onhan niitä kiva ihan vain katsellakin, mutta toki jos hankinnassa olisi vierastalo, laituri, kylpytynnyri tai terrassi, paikanpäällä nähtynä monet asiat on helpompi havaita. Kuten esimerkiksi, että kuinka suuri jokin kasvihuonemalli ihan oikeasti on! Paljon on tietysti myös mökkiasumiseen liittyviä juttuja. Messuilla voi vertailla tuotteita kuivakäymälöistä grilleihin ja laitureihin.

Itse nautiskelin tunnelmasta ideapuutarhassa. Kesämökkeilijälle suosittelen mökkipiha-aluetta. Kukista voi inspiroitua ihan joka puolella, mutta messuilla on myös  kukkasidontanäytöksiä. Rakentajan ja remontoijan poluilta saa vinkkejä, mutta voi myös ostaa tuotteita messuhinnoin.
Myös sisustustuotteita sekä lähi- ja luomuruokaherkkuja löytyy kattava valikoima kevätmessuilta. Samalla on mahdollisuus päästä maistelemaan näytöskeittiön herkkuja sekä koittaa onneaan messuhuutokaupassa. Oma Skidi -lastenalueella on virikettä lapsille, joten tapahtumaan voi oikein hyvin lähteä myös koko perheen voimin. Näin keskellä arkipäivää huomasinkin messujen vetävän puoleensä pienten lasten äitejä.

Itse hain tosiaan enemmänkin vinkkejä kesäpihan ja kesän fiilikseen. Ihailin puutarhakalusteita ja erilaisia tunnelmallisia nurkkauksia. Kesäisiä kattauksia ja tuoreita yrttejä. Istutuksia ja ruukkuja. Mietin puutarhavaloja puiden oksille ja tietenkin niitä kasveja. Mukulatarjonta kun on noilla messuilla ihan huikea! Ja vaikka tähän tuli nyt miljoona kuvaa, mä uskon, että nämä on niitä juttuja, joista tekin tykkäätte.

Kevätmessut Helsingin Messukeskuksessa:
to–pe 12.–13.4. klo 10–18
la 14.4. klo 10–18
su 15.4. klo 10–17

 

Täällä jatkuu edelleen pienen flunssapotilaan parantelu. Kevättä ei siis ole ihan kauheasti päästy ihailemaan kuin ikkunan takaa, muta onhan sitä toki siinäkin ollut. Koko totuus kuitenkin paljastui vasta, kun lähdin tänään käymään kaupassa. Nimittäin se lämpö! Hitsi, mutta siellä on tullut kevät ihan parissa päivässä!
Olen lähdössä loppuviikoksi Helsinkiin, ja neljän päivän haastavia asuratkaisuja olen hauduttanut takaraivossani jo jokusen päivän. Ehdinpä jo aloittaakin pakkaamisen, mutta nyt totesin, että laukun sisältö pitää sittenkin miettiä uudestaan.  Untuvatakin nyt ainakin voi jättää kotiin!

Huomenna on vuorossa Kevätmessut, ja siellä jos missä tulee kunnon kevätfiilis. Siis sellainen puutarhakevätfiilis. Tähän asti olen vielä saanut työnnettyä mielestäni kesäkukat ja pihakalusteet, mutta pakkohan niitä on tällaisella säällä jo pohtia. Ensi viikolla voi nimittäin päästä jo haravoimaan! Ainakin niitä aurinkoisempia paikkoja, mutta kuitenkin! Jätin kuitenkin vielä orvokit kauppaan, ja kotiutan ne vasta ensi viikolla hellään hoitooni.

Aurinkoista keskiviikon jatkoa!

 

On se vain uskottava, että harmaatkin päivät ovat näin huhtikuussa siedettävämpiä kuin lokakuussa. Ja ainakin kahdesta syystä. Nimittäin valoa on huomattavasti enemmän, ja huhtikuun harmaus tietää kuitenkin myös kevään tuloa. Lokakuussa se tietää ainoastaan pitkää ja synkkää pimeyttä. Näin on parempi, ja lumetkin sulavat ihan silmissä! Mutta kaipa sitä tarvitaan niitä syksyjäkin, jotta osaa nauttia keväästä. Sellaista se elämässä on. Että pitää olla niitä vähemmän hyviä aikoja, jotta osaa arvostaa pieniäkin iloja.

Nätti pulla nätillä lautasella, ja miten se nyt voikin taas olla jotenkin niin kamalan hirveä asia. Syöminen ja sen kanssa tuskastelu. Se, että iskisi vain hampaansa kiinni ja keskittäisi ajatuksensa kanelin, sokerin, voin ja kardemumman makuun, sen sijaan, että antaa päänsä täyttyä kaikella vähemmän mukavalla. Ja välillä tuntuu niin hemmetin väärältä sekin, että näitä samoja juttuja joutuu miettimään enemmän tai vähemmän joka päivä. Jo hitto soikoon yli 20 vuoden ajan! Että eikö niin tavallinen asia kuin syöminen (jota kuitenkin jossakin määrin harrastaa päivittäin yli 7 miljardia ihmistä) voisi jossakin kohtaa elämää muuttua tavalliseksi automaattisesti toistuvaksi asiaksi. Tai vaikka nautinnoksi. Tai että kaiken sen energian jonka tähän asiaan päivittäin tuhlaa, voisi vaikka käyttää kaikkeen mukavaan ja iloiseen. Mutta eipä kai. Kaikkien harteille heitetään elämässä jotakin, ja minulle valikoitui soppakauhaa heiluttava piru – ja onneksi myös samaan taikasauvaan turvautuva enkeli. Kyse on lähinnä siitä kumpi heiluttaa tahtipuikkoaan nopeammin.

Harmaan päivän pieniä iloja on onneksi kynttilät! Poltatteko te muuten kynttilöitä ympäri vuoden? Itse tykkään polttaa jopa kesällä, mutta huomaan, etteivät kynttilät syty enää yhtä ahkerasti näin keväällä. Ehkä se johtuu siitä kun illat ovat jo valoisia. Toisaalta taas kesäinen ukkospuuska tekee nopeasti maisemasta synkän ja sitten ensimmäiseksi kaipaakin jo kynttilöitä. Itse hamstraan aina joulun jälkeen kynttilät alennusmyynneistä ja tajouksista. Niillä päästään sitten melkein vuoden ympäri. Ja aina muuten tylsän valkoisia kynttilöitä. Ehkä seuraavaksi jotakin iloista ja piristävää?

Meidän pääsiäinen. Se oli ennen kaikkea rento ja rentouttava. Pitkiä yöunia ja auringonpaistetta. Paitsi eilen ei ollut auringonpaistetta. Tosin täällä satoi räntää juuri sen verran, että keli oli kurja. Mitään kinoksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Kevät etenee siis ihan hyvään tahtiin, ja lumet saavat kyytiä. (Jihaa!!!) Pääsiäisenä myös syötiin hyvin, herkuteltiin ja juotiin pari lasia punaviiniä ystävien kanssa. Aikaa jäi kuitenkin myös lukemiselle ja pullan leipomiselle. Eilen nimittäin tehtiin iso litran taikina heti aamulla turpoamaan. Neljä päivää yhteistä aikaa perheen kesken teki hyvää, ja oikeastaan tuntuu kuin pääsiäinen olisi ollut paljon pidempikin. Sen verran harvoin näitä yhteisiä vapaita on viime aikoina ollut. Ja paljon mahtui neljään päivään tekemistäkin, vaikka ei tosin mitään maata mullistavaa.
Pieni blogitaukokin tuli kuin itsestään, ja tarkoitukseni kyllä oli päivittää blogia myös pääsiäisenä. Ihan kiva välillä ottaa nenä irti näytöstä ja käyttää aikaa siihen “oikeaan elämään”.
Meidän pääsiäistunnelmaan ei kuulunut kovinkaan paljon koristeita, kukkia lähinnä ja ne saavat nyt ilostuttaa uutta viikkoa. Lyhyttä viikkoa!  Juhlan tuntua tuo myös täyspitkä Hempean pöytäliina (saatu). Olen jotenkin kyllästynyt valkoiseen pöydänpintaan, mutta liina lämmittää mukavasti keittiön tunnelmaa. Puukantinen pöytä onkin ollut haaveissa jo pitkään.

Pääsiäisen asut vaihtelivat kokomustasta värikkäämpiin variaatioihin. Punainen mekkokin pääsi käyttöön. Huomenna onneksi myös hiukset saavat vähän väriä. Ai että kun tunnen oloni harmaaksi!

Vähän kuin krapulana kivasta lomasta, tänään kylään tuli vanha ystäväni migreeni. Kunnon särky, huimaus, pahoinvointi ja sahalaidat. Tässä juuri arvonkin, uskaltaako sitä nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vai ei. Yhden tanssitunnin aikana kuin ehtisi itsekin ihan kivasti virkistäytymään. No, voihan sitä ainakin yrittää!

 

Korvakorut Nikkotakko / saatu

 

Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti!

Huhhuh! Tuollaisen nauruviikonlopun jälkeen kai mikä tahansa viikko tuntuisi hiljaiselta, mutta tällä kertaa se on sitä ihan oikeasti. Kohti pääsiäistä mennään, ja kesäajassakin vielä.

Viikonloppu oli enemmän kuin onnistunut, ja elämä piteni taas vuosikymmeniä, mikäli nauramisen väitettyihin vaikutuksiin on uskominen. Väsynyt, mutta onnellinen oli eilisillan mielentila, kun tulin kotiin. Vaikka pitkien yöunien nimeen vannonkin, on virkistäytymistä kuitenkin muunkinlaista ja nyt tuli aimo annos juurikin sitä toista laatua!
Nappasin energiareissulta itselleni tuliaisiksi kukkamekon ja tupsutyynyn. Ajattelin, että ei tarvitse kuin sujauttaa mekko päälleen tai painaa pää tyynyyn, ja heti pääsee mielessään takaisin tähän nauruntäyteiseen viikonloppuun. Tosin vielä hetken aikaa taidan lejua niihin tunnelmiin ihan ilman apuvälineitäkin!

Täällä oli kuulemma myös eilen ollut tosi keväinen päivä, vaikka illalla tupruttikin lunta taas oikein kunnolla. Muta uskon sanontaan “uusi lumi on vanhan surma”, ja sitä myötä myös kevään koittoon. Tällä viikolla koristellaan koti vastaanottamaan pääsiäistä. Tosin meillä ei ole edes pajunkissoja, kun tuntuu, että kaikki ojat putsattiin viime vuonna niin tarkkaan, että pajunkissa-apajani ovat vähän huonossa jamassa. Pitänee vissiin jalkautua etsintämatkalle jonnekin vähän kauemmaksi.