Jees, voinhan sen nyt teillekin paljastaa; Mikä niin on jännittänyt ja vienyt sisustus inspiraation. Miksi blogissa on koko ajan vähemmän kotia ja sisustusta. Yksinkertaisesti siksi, että tämä alkaa nyt olla meidän entinen koti!

Eilen teimme viralliset kaupat. Siis myytiin tämä. Kuukausi aikaa muutta, mutta minne? Jutun toinen puoli kun on se, että sitä meidän unelmakotia ei ole vielä löytynytkään. Mikä vaan ei enää kelpaa, talon pitää tuntua kodilta. Nyt siis etsitään sitä meidän loppusijoituskohdetta. Edessä väliaikaisasumista ja etsintöjä. Olen kuitenkin positiivinen. Olo on oikeastaan älyttömän vapaa. Tämä on ehkä nykyisen elämäni hurjin seikkailu, hypätä pois turvallisesta ja tutusta, mennä kohti tuntematonta päämäärää ja unelmaa. Rehellisyyden nimissä kauhistuttaakin; Miten selvitä muutosta, miten säilöä omaisuutensa, mitä tarvitaan, ja minkä voi varastoida? Kuinka pitkä on väliaikainen? Sanotaan, että pisin mahdollinen, mutta haraan tässä kohtaa vastaan. No, aika näyttää.

Tästä alkaa siis matka. Elämän mittainen kotia kohti kulkeminen. Saattaa olla pitkä ja kivinenkin tie, mutta onpahan otettu ensimmäinen askel. Ehkä hiukan eri tavalla, kuin olimme suunnitelleet, mutta askel se on silti. Tätä matkaa saatte siis halutessanne kulkea kanssani.
Juhlan kunniaksi piti hiukan herkutella Ja mikäs sen parempaa, kuin kuuma kaakao kera vaahtokarkkejen. Nam!

Eteinnen, ulkoeteinen, pikkueteinen…. Ei kai tälle tilalle edes ole virallista nimeä. Ajaa tuulikaapin virkaa, kooltaan reilut 7 neliötä. Neljä ovea: Ulko-ovi, väliovi, pesutilojen ovi ja suuri rautainen pannuhuoneen ovi. Hankala, mutta samalla näppärä tila.

Vanha puinen penkki on maalattu ylijääneellä kynnysmaalilla. Himmeä siniharmaa sävy. Lattiassa harmaa graniitti ja seinillä hailakka kitin sävy.
Penkki helpottaa kenkien pukemista, ja siihen tulee laskettua myös käsilaukku. Ikean lampaantalja lojuu ehdottomasti myös eteisessä. Erilaiset kassit säilövät sisällään pieniä pyyhkeitä koiran tassuille, heijastinliivejä ja muuta ei niin järin kaunista. Sinkkisoiko toimii sadonkorjuuastiana, kukkaistutuksissa ja muuten vain lojuu lattialla. Tunnelma tulee kynttilälyhdyistä ja kynttilöistä , paljon muuten ei tilaa tule sisustettua.
Saappaat kuivuvat lämpimällä lattialla, joka on myös helppo pyyhiä puhtaaksi kiiltävän pintansa ansiosta. Kivi on kätevä, vaikkei ehkä täysin hivele ulkonäöllään silmääni. 

Isosta metalliovesta saisi hyödyllisen ilmoitustaulun mustalla liitutaulumaalilla. Magneetitkin pysyisi helposti kiinni. Kauan on maalaus ollutkin jo harkinnassa, maali kaapissa jne., mutta enpä ole toimertunut. Tai uskaltanut. Mitä jos tulee hutikuti?

Hassu tämä syksy; Sitä alkaa taas vimmattu sisustusinnostus!

Mukavaa maanantai iltaa kaikille!

Huh, kaksi päivää siivousta takana. Eihän sitä nyt tosin ihan kahta päivää ole putkeen siivonnut, kun väliin on pitänyt mahduttaa ulkoilut, leikit kauppareissut ja muut jutut, mutta noin niin kuin yleisesti päivät on kuluneet siivoillessa. Kahden päivän aikana koti on imuroitu neljästi ja lattiat pesty kahdesti. Ihan vain, jos joku ihmettelee, miten reilun sadan neliön siivoukseen saa kulumaan kaksi päivää 🙂

Mä olen niitä ihmisiä, jotka saa suuren nautinnon, kun hellannupit ja jalkalistat on käyty hammasharjan kanssa läpi.

No, mutta joka tapauksessa viikonloppu on kiva aloittaa siistissä kodissa. Kukat vielä maljakkoon ja sitten voi vain nauttia.

Tuossa kahvitauollani kuvailin hiukan keittiössä. Ei mitään uutta. Samana on pysynyt, vaikka ideoita tietysti olisi vaikka miten. Mutta kaikkeahan ei voi saada, ja oikeastaan ne ideat ja unelmat on kivoja; niillähän se mielenkiinto yleensä elämään säilytetään.

Pieni ja ahdashan tämä köökki on, mutta sille nyt ei voi mitään. Kuvaaminenkin on aika hankalaa, kun etäisyyttä ei kovin helposti saa, joten fiiliskuvia tällä kertaa.

Väsyttää, eikä jaksa edelleenkään kirjoittaa mitään järkevää. Arki lähestyy uhkaavasti, huomenna viimeinen lomapäivä! Tänään kierreltiin Tamperetta, otettiin välimatkaa kotiseiniin ja vain hengailtiin yhdessä. Ei mikään ihan kesäinen sääkään enää, ilmassa on jo jotain syksyistä.

Ei taaskaan mitään muuta. Tai järkevää ylipäätään.

Laitan nyt kuvia kun niitä tuli räpsittyä…
Kuten on ennenkin ollut puhetta, niin meillä on kaksi eteistä; Sisäeteinen ja ulkoeteinen. Ulkoeteisestä on käynti pesutiloihin ja pannuhuoneeseen, (sekä tietenkin ulos ja sisään) ja sisempi on sitten enemmän vain läpikulkutila. Voisihan tätä kutsua aulaksi tai halliksi, mutta mielestäni noi ovat hiukan liian mahtipontisia ja hienoja sanoja tälle pienelle tilalle.

Kumpaakaan eteistä ei nyt ehditty rempata tai “sisustaa”. Molemmat siis odottavat uutta listoitusta (talossa on alkuperäisenä vain tuollaiset rivat katonrajassa) ja uusia seinäpintoja. Tähän sisäeteiseen tulee jatkossakin joku tosi vaalea tapetti (pimeä tila) ja ulkoeteiseen maali, koska se on helppo pitää puhtaana (Alma puristelee kurakelillä turkkinsa heti sisälle päästyään). 

Tässä huoneessa rikkinäinen ja likainen tapetti peitettiin ylijääneillä kuvilla, ja pääsipä sarvetkin vihdoin seinälle. Väliaikaisratkaisu kunnes taas toimerrutaan tapetointipuuhiin. Aikaisintaan kuitenkin syksyllä tai talvella, koska kesäkelejä on ihan turha hukata tapettihomiin.

Valkoinen kaappi toimittaa naulakon virkaa ja musta (tähän tilaan liian iso) Ikean lipasto helpottaa säilytysongelmissa. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy oviaukko ulkoeteiseen ja oikealla näkyy Niilon huoneen aukinainen ovi. Kuva on otettu olohuoneesta, eli olkkarin oviaukko on senkin oikealla puolella.

Ja toiselta puolelta lipastoa onkin taas jo kulku makuuhuoneeseen…

Lupasin laittaa kuvia muistakin huoneista nyt kun on saatu paikat kuntoon.

Muutenkaan en just nyt jaksa tänne mitään syvällisä lätistä, joten latailen vain kuvia höpöttelen niitä samoja turhanpäiväisiä. Tuntuu että kesä on sulattanut aivot, siis sen vähän, mitä niistä nyt muutenkaan oli enää jäljellä.

Tässä olis nyt makuuhuonetta uudessa tapetissaan. En ole tapetista oikein varma. Tämä on ainoa, johon silmä ei vain tunnu tottuvan. Liian hempeä, liian jotain. En tiedä, saa nyt toistaiseksi ainakin olla, koska ei ole varaa ihan koko ajan tapetoidakaan 🙂

 Ikea on taas ottanut perinteisen rautasänkymallin tuotantoon, ja sitä hiukan haaveilen. Mutta en ole sängystäkään varma. Musta toisi ryhtiä, mutta tuleeko lopputuloksesta entistä romanttisempi, muuttuuko huone ahtaan näköiseksi jne… Eli ei kiirettä, sulattelen sitäkin sitten kun taas jaksan.

Huh, mikä päivä takana!

Aivan ihanat naiset, toimittaja Jonna Kivilahti ja valokuvaaja Krista Keltanen “piipahtivat” kahvilla. Toivomuksena oli kesäkoti -juttu, ja tunnelmaa yritettiin repiä vielä elokuusta huolimatta. Herneet, mansikat ja raparperit kuitenkin saatiin vielä kasaan, ja kukkiakin löytyi nipinnapin kimpun verran.

Kuvausten piti olla remppamotivaattorina, mutta aika on rajallinen oli deadline tai ei. Kesä kului hiukan varkain vain pelkästään sisätöitä tehdessä, mutta saatiinpa ainakin sisäpinnat valmiiksi. Tuleehan niitä uusia kesiä, ja kohta sitä taas tuijotellaankin sisäseiniä ulkoseinien sijaan 🙂

Kaikin puolin aivan mahtava päivä. Tällä kertaa en stressannutkaan ihan niin pahasti (vaikka ihan tarpeeksi silti) ja pölytkin jäi ihan suosiolla pyyhimättä. Vieraiden ihmisten visiittiäkin jännitin aivan turhaan, ei olisi lainkaan tarvinnut 🙂 Niilo rakastui Kristaan ihan täysin, ja höpöttää, että täti tulee taas huomenna kuvamaan häntä. Heh, eläköön nyt toivossa. 😀

Hiukan helpottunutta olotilaa juhlistettiin ajelemalla kaupunkiin syömään. Illalla korkataan pullo hyvää viiniä ja totaalirentoudutaan. Niin, ja postista haettiin just olohuoneen uudet matot, jotka eivät sitten ihan ehtineet ajoissa…

Ja, jos ihan rehellisiä ollaan niin, nyt odotan jo hiukan syksyäkin. Viileneviä kelejä ja arkisia rutiineja. Kotiin ja blogeihin käpertymistä.
 Mutta en valita, mikäli kesä päättää jatkua. Sopii sekin, syksy kun tulee ihan varmasti – ennemmin tai myöhemmin.

Aurinkoista elokuuta jokatapauksessa!


Ps. Palailen tunnustuksiin myöhemmin.


**

Iloitaan elämän pienistä riemuista; Tällä kertaa listoista. Niistä ihanista ja kamalista (=ihania paikallaan, kamalia kun puuttuvat). Ne joista aina jokainen remppa jää hiukan roikkumaan keskeneräiseksi. Siis ainakin meillä.

Meillä on nimittäin kohta listat seinillä. Katonrajassa jo melkein kaikki paikallaan, jalkalistat seuraavaksi vuorossa.
Jihuuu, pelkäsin, että taas menee reilu vuosi – tai enemmän.

T tuolla paukuttaa ja pätkii veljensä T:n kanssa (joo, ja näitä on kolmaskin :D) listaa siihen malliin, että korvissa soi. Mutta mun korville se ainakin on nyt ihan silkkaa musiikkia. 

Koittakaa ihmeessä
1-2-3-HYPPY!

Mikä ihme saa aikuiset naiset pukeutumaan lapselliseen leikkipukuun (playsuit, shortsihaalari, tai mikä ikinä onkaan)?

Itse ajattelin kokeilla, ja ihastuin heti. Puku löytyi JC:n alerekistä yhdeksällä eurolla. Hyvä hinta hiekkalaatikkovaatteelle. Faktahan on se, että kokopuku tuskin imartelee kenenkään vartaloa, mutta hitsi se on kätevä ja mukava. 🙂

Ollaan hääritty Niilon kanssa pihalla. Kitketty rikkaruohoja ja tehty hiekkakakkuja. Sää on siirtynyt taas asteen verran kesäisemmäksi. Kasvimaalla auringonkukat on hyvässä kasvussa. Salaatti rehottaa, kesäkurpitsat kasvavat silmissä ja sipulisatoa on jo käytettykin. Porkkanoiden annetaan vielä hetki turvota. Tekisi kovasti mieli ensi keväänä laajentaa viljelyksiä. Mahduttaa mukaan perunat ja herneet. Ehkä laajentaa mansikkamaata. Naapurin tyrnit houkuttavat. Pari puskaa olisi kiva saada omaankin pihaan. Mutta ne sitten ensi vuonna. Ei ainakaan aikaisemin.

 Illalla alkaa sitten se L-O-M-A! Kun vain jaksaisi paistaa ja olla kaunista. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen nautin kesästä. Omasta pihasta ja omasta rauhasta. Työtä on ollut paljon, mutta pikkuhiljaa piha on muotoutunut enemmän meidän näköiseksi. Sellaiseksi jossa viihtyy, ja nauttii olostaan.

Ensimmäistä kertaa olen todennut, että täällä on hyvä olla. Tänä kesänä olen tainnut päästä kotiin!