Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.
Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu. 🙂
“Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”
Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.
Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!
Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät “koeajolle”.
Nyt eletään marraskuuta ja joulun fiilistely on paitsi sallittua, myös hiukan suotavaa. Meillä kynttilät palavat vuoden ympäri ja kesäinen sadepäiväkin saa tunnelmansa lepattavista liekeistä. Todellinen kynttiläsesonki alkaa tosin vasta syksyllä, kun illat alkavat hämärtyä. Näin marraskuussa kynttilänkulutus alkaa hipoa taloudessamme jo huippuaan, mutta kynttilän tunnelman lisäksi kaipaan myös hentoja tuoksuja, jotka vievät ajatukset joulun puolelle. Meillä kaikilla on oma suhtautumisensa tuoksuihin. Toinen voi olla hyvinkin herkkä tuoksuille, kun taas joku toinen elää ja kokee asiat ja hetket vahvasti tuoksujen kautta. Tänään juttua enemmänkin tuoksuista ja mielikuvista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa. Ja hei, jos tunnelmalliset tuoksut houkuttavat, kahlaa itsesi postauksen loppuun, sieltä löytyy kiva arvonta ja ohjeet osallistumiseen!
Minä itse kuulun niihin, joille tuoksuilla on vahva merkitys ja hetket ikuistuvat kuva- ja tunnemuistojen lisäksi myös hajumuistiini. Esimerkkinä tästä se, että kun oikein ajattelen joulua pystyn haistamaan lapsuuden jouluista lumihangessa pyöritellyt matot ja autotallista kaivetut joulukoristeet. Muistan sen tuoksun vahvasti ihan vain ajattelemalla, ja yhdistän sen aina jollakin tapaa jouluun. Eikä sitä samaa tuoksua tule meidän vintillä majaileviin joulukoristeisiin, tai ulkona tuuletettuihin mattoihin. Tuoksu on yksilöllinen, ja muisto vahvempi kuin moni muu muisto lapsuuden jouluista.
Koska elän vahvasti tuoksuista, ne ovat itselleni myös osa tunnelmaa. Kaupastakin saa korvapuusteja sekä omenapiirakkaa, mutta ne maistuvat huomattavasti paremmilta, kun koti on ensin täytetty noiden herkkujen tuoksuilla. Koska olen myös esteetikko, haluan nauttia omenapiirakkani tai pullani kauniissa ympäristössä ja kauniilta lautaselta. Täydelliseen nautintoon tarvitaan siis maku-, näkö- ja hajuaistia.
Olen tainnut teille ennenkin kertoa, miksi juuri jouluntuoksuiset kynttilät ovat itselleni hurjan tärkeitä. Syy löytyy esikoisen ensimmäisistä elinviikoista, jolloin masennukseni oli pahimmillaan, ja olin kadottaa sekä järkeni, että elämänhaluni. Koska tuoreena äitinä koin kuitenkin kaikkein eniten velvollisuuden tunnetta, oli kaiken väsymyksen ja masennuksen keskellä vain jaksettava ja elettävä päivä kerrallaan. Jouluihmisenä tarrasin ajatukseen joulusta (esikoinen syntyi joulukuun 7. päivänä) ja ehkä tästä syystä myös joulunodotuksella on äärimmäisen suuri merkitys itselleni jokasyksyisen alavireisyyden karkottamisessa. Joulukuussa 2008 jouluntuoksuisista tuikkukynttilöistä tuli minulle kuin jonkinlainen pelastusrengas – viimeinen oljenkorsi. Joka aamu sytytin jouluntuoksuisen kynttilän ikään kuin rutiininomaisesti ja vein ajatukseni sillä tavoin elämässä eteenpäin. Niinpä joulunodotukseni ei sen jälkeenkään ole ollut mitään ilman tuoksukynttilöitä.
Itselleni elämän ehkä suurimpia nautintoja on vasta siivottu koti, jossa on rentouttava ja tunnelmallinen tuoksu. Kynttilöiden sytyttäminen ikään kuin kruuna työn tuloksen, mutta toisaalta tuoksukynttilä myös toimii tunnelman tuojana vähän epäsiistimmässäkin tilanteessa. Kun illan hämärässä sytyttää tuoksukynttilät ja lukuvalon, on kirjan kanssa mukava käpertyä viltin alle, ja unohtaa hetkeksi kaikki muu ympärillä oleva. Kerroinkin jo viikko sitten kuinka aloitin jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamisen, ja tosiaan meillä jouluista tunnelmaa on nyt tuoneet nuo Gladen pienet punaiset kartiot, jotka melkein kuiskaavat korvaan, että kaikki on hyvin ja elämästä selviää.
Glade tuoksukynttilöiden lasipakkaukset sopivat monenlaiseen sisustukseen ja pienimmät niistä käyvät loistavasti myös kattauskoristeena. Valkoiset kartiolasit sisältävät vaniljantuoksua, joka on samaan aikaan lämmin ja pehmeä, olematta kuitenkaan imelä. Vaniljantuoksu on siinä mielessä hankala, että se menee usein yli, ja raikkaiden sijaan muuttuukin tunkkaiseksi. Näissä Gladen kynttilöissä vanilja on kuitenkin hennon luonnollinen, eikä hyppää silmille – tai tässä tapauksessa, nenälle. Tuoksuna vanilja sopiikin mielestäni ympärivuotiseen käyttöön, ja erityisesti hetkiin jolloin kaipaan lämpöä ja elämän armollisuutta. Pienet punaiset kartiot puolestaan vievät ajatukset jo vahvasti jouluun kanelin ja omenan tuoksullaan.
Gladen pyöreämmät lasiastiat on puettu tuoksuun sopivalla muovikuorella. Muovin voi helposti myös napata kynttilästä irti, mikäli se ei omaan sisustukseen sovi. Näin teen minäkin. Alla olevassa kuvassa kuitenkin kynttilät alkuperäisessä asussaan. Kirsikan ja pionin tuoksu sopii ympärivuotiseen käyttöön, ja päätyikin meillä kylpyhuoneen tunnelmantekijäksi. Valkoinen pyöreä kynttilä taasen on tuttua vaniljankukkien tuoksua, ja kynttilöistä etummainen, Warm Winter Hug -nimeltään, on sekin omenan ja kanelin jouluinen yhdistelmä.
Mutta hei, jos tosiaan kaipaat tuoksua ja tunnelmaa kotiisi näin loppuvuoden hämäriin, kerro kommenttiboksissa missä tilanteissa erityisesti kaipaat tuoksukynttilöitä. Onko se juurikin jouluun virittäytymistä vai oman kotispan viimeistelyä? Jätä kommenttisi viimeistään 12.11.2017 ja olet mukana Glade tuotepaketin arvonnassa. Kilpailuun voit osallistua myös Instagramin puolella! Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Hepskukkuu perjantaita! Niin vain sujahti lomaviikkokin ohi, että hopsis vain, mutta onhan tässä vielä viikonlopun verran aikaa nautiskella olemisen sietämättömästä keveydestä!
No ei täällä nyt ihan reporankana ole oltu, mutta ainakin otettu vähän rennommin tai opeteltu ottamaan vähän rennommin. Jälkimmäinen enemmänkin itselleni. Tänään on yritetty ottaa kaikki mahdollinen ilo irti viimeisestä vapaapäivästä, eli viettää rennoista rennointa perjantaita. Vähän ulkoilua lumisissa maisemissa, kirjastossa käyntiä ja (älkää kivittäkö) jouluntuoksuisten kynttilöiden polttamista!!! Ai että, mutta tuo lumi tuli tarpeeseen ja teki hyvää. Otan paljon mieluummin nämä valkoiset ja valoisat maisemat, kuin sen mustan ja synkän syyssateen. Tuntuu, kuin olisi saanut elämäänsä taas ihan uutta virtaa. Mikä sekin hyvä, koska se virta on tuntunut olevan viime aikoina aika pahastikin lopussa.
Ja, koska nyt tuli myönnettyä ne joulukynttilätkin, niin sanotaanpa sekin, että joulu on viimeisen vuorokauden aika sukeltanut aika vahvasti pääni sisään. Lumihan sen tietenkin tekee, mutta tuntuu myös ihanalta ajatella joulua, koska tuo talven juhla on itselleni joka vuosi se pieni valo syksyn pimeän tunnelin päässä. Sen lisäksi, että lumi kirkastaa maisemaa, se tekee samaa myös mielelle ja ajatuksille. Jopa oman kotinsa näkee aivan uudella tavalla tuossa talvisessa valossa. Tänään siis tuttujen nurkkien winter edition, vaikka ei se talven tunnelma ehkä sinne asti välitykään.
Humputettiin eilinen päivä äidin kanssa kaupoilla, ja mukaan tarttui nippu eukalyptuksen oksia. Olisin ostanut hyasinttejakin, mutta niitä ei vielä löydetty. Koska tuo lumikaan tuskin nyt pysyvästi jää meitä ilostuttamaan (en ole pessimisti, mutta realisti sitäkin enemmän) pitää heti ensi töinä lumien sulettua muistaa napata ulkoa kunnon sammalmättäät joulusomistuksiin. Ja sitä sammalta onneksi vanhassa pihassakin riittää, joten jonkinlaisen vihreän suhteen ollaan omavaraisia myös talvella. 🙂
Vielä olisi muutama sivu Flavia de Lucen seikkailuja jäljellä, joten nyt taidan ansaitusti oikaista ruhoni sohvalle ja nostaa jalat kohti kattoa. Viikonloppu saa tulla, ja mielellään myös viipyäkin vähän pidempään!
Hurrrr, mutta kylläpä muuttui kylmäksi. Ulkona tuoksuu jo talvi, vaikka täällä ei lunta olekaan vielä näkynyt muutamaa ilmassa leijailevaa hiutaletta enempää. Tuuli kuitenkin repii taloa ja levittää vastaharvoituun pihaan lehtiä.
Tämä viikko on totisesti otettu lomailun kannalta. Ohjelmassa on ollut yksinkertaisia juttuja, kuten eilen ulkoilua ja pihatöitä lasten kanssa. Ollaan piirretty, kasattu palapelejä, leikitty piilosta ja luettu kirjoja. Tajusin siinä eilen haravoidessanikin, että enhän minä suinkaan vihaa haravointia, kuten usein olen väittänyt. Oikeastaan nautin hommasta suunnattomasti, kun sen saa tehdä ilman kiirettä ja aikatauluja. Samalla muistutan itseäni siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tai voikaan jaksaa. Kyllä ne kukkamaat ehtii putsata sitten keväälläkin. Joskus parasta on ottaa vähän rennommin ja miettiä, mistä se hyvä olo ja mieli oikeastaan syntyy.
Vähemmän ruutuaikaa oli syyslomahaaveeni ja täytyy sanoa, että tämä on onnistunut meillä oikein hyvin. Mutta, sen lisäksi, että iloitsen lapsista, jotka ruudun sijaan tuojottavat ihan niitä tavallisia juttuja, iloitsen myös siitä, että olen itse pystynyt pysyttelemään poissa tietokoneelta, ja puhelimenikin olen kadottanut tänäänkin useammaksi tunniksi. Tekee välillä ihan hyvää keskittyä olennaiseen ja nauttia niistä ohikiitävistä hetkistä.
Kuumat kaakaot kiikutettiin kuistille ulkoilun päätteeksi. Nyt jännitetään alkaako lumisade, kuten on luvattu!
Takkatuli, kynttilät ja oman kodin rauha. Niistä koostuu tämän illan ihanuus! ♡
Kylläpäs se tuntuukin hassulta, että ollaan jo lokakuussa. Jotenkin tuo syyskuu mennä livahti, että hups heijaa vain! Lokakuu viimeistään tuo mukanaan sen ihan kunnon syksyn. Tässä kuussa nimittäin pimeys alkaa painaa päälle, ja luonto sekä maisemat ottavat selvän eron vihreyteen. Itselleni juuri tästä syystä loka- ja marraskuu ovat yleensä ne pahimmat, mutta vuosi vuodelta selviän niistä myös huomattavasti paremmin. Niinpä taputtelen itseäni jälleen olalle muistuttaen, että ne omat valinnat ja oma asenne kuljettavat pisimmälle syksyn pimeydessäkin.
Nykyään on valloillaan erilaisia teemakuukausia, ja vanhan tipattoman tammikuun rinnalle on tullut esimerkiksi sokeriton syyskuu ja lihaton lokakuu. Koska en vielä ole päässyt mukaan näihin kansallisiin teemakuukausiimme, ajattelin tehdä tästä lokakuusta ihan oman teemakuukauteni. Enemmän terveellisiä valintoja ja enemmän rentoutumista. Paljon unta ja ulkoilua raikkaassa syysilmassa! Ja, koska ihoni on taas alkanut oireilemaan yksittäisten finnien muodossa, ajattelin, että nyt on hyvä aika ottaa taas takaisin tuo kesäinen kauneusruokavalio. Vehnä, sokeri ja maitotuotteet minimiin, niin johan siitä kiittää ihon lisäksi myös yleinen jaksaminen. Housunkauluksesta puhumattakaan! 😀
Kuunvaihteen lisäksi nyt eletään kuitenkin ihan tavallista sunnuntaipäivää. Takana on 11 tunnin (ei niin tavalliset) yöunet, ja päivän bucket list pitää sisällään varsin tavallisia sunnuntaijuttuja. Sen lisäksi, että näin uuden viikon kynnyksellä tahdon pyykkikorien pohjat näkyviin, tänään myös syödään pitkän kaavan kautta, poltellaan kynttilöitä ja tehdään pitkä sunnuntaikävely. Haaveissa on myös liinavaatekaapin siivous. Olen nimittäin huomannut, että sunnuntainen organisointi auttaa myös jollakin hassulla tapaa oman mielen organisoinnissa. 🙂
Suloista sunnuntaita ja leppoisaa lokakuun aloitusta! ♡
PS. Hiuskriisissä ei juuri ole päästy eteenpäin… Puuuuhhh!
Lupailivat intiaanikesää, ja sitä lämpöä tosiaan tuli. Asiat voisivat olla näin syyskuun lopussa huonomminkin, joten tästä kannattaa nauttia. Tosin sitä kaminaa tulee tuskin tänäänkään käytettyä, sen verran paljon tuo aurinko lämmittää jopa sisätiloissa.
Tällaisessa vanhassa talossa syksyn tulon huomaa kuitenkin lattioista. Villasukat ovat tarpeen, mutta paras apu tulee sisäkengistä. Huomaankin viimeisten vuosien aikana tulleeni yhä enemmän ja enemmän äitiini (ja äidinäitiini), sillä en osaa enää olla ilman sisäkenkiä. Ja mitkään pehmöhöttö aamutossut eivät enää kelpaa, vaan jalassa pitää olla jotakin tukevaa. Birkenin sandaalimalli tai umpinainen huopakärki toimivat molemmat, pääasia on, että pohjasta löytyy pitoa ja lämmöneristettä. Sisäkenkiin kun vielä pukee villasukat, niin johan sitä tarkenee kylmillä lattioillakin hiippailla. Ja kiittääpä muuten selkäkin!
Syksyn kunniaksi meillä eristettiin eilen myös eteisen ja kuistin välinen ovi. Tänä syksynä pitää koittaa, josko saataisiin pidettyä tuo eteisen ja olkkarin välinen ovi auki, ja lämpö pääsisi paremmin kiertämään livahtamatta kuitenkaan kuistille. Nähtäväksi jää, miten järjestely toimii, mutta onpahan ainakin yritetty. Muita viikonlopun syysvalmisteluja olivat pihan siivoaminen ja polttopuiden sisään ajaminen. Lämpimästä kelistä huolimatta nyt syksyttää siis luonnollisesti oikein kunnolla. Vaihdoinpa rappusilta nuutuneet orvokitkin kynttilälyhtyihin, ja testasin nopeasti, että rapunpielen tuijaan jätetyt valotkin yhä toimivat. Myös viimeisetkin mårbackat muuttivat keittiön ikkunalle talvehtimaan. Näiltä osin syksy saa siis edetä tämän lämpöaallon jälkeenkin. 🙂
Muuten viikonloppuna valmistauduttiinkin sitten vain uuteen viikkoon. Maanantai nimittäin tuntuu huomattavasti mukavammalta kun koti on siisti, pyykkikorit vähintään puolityhjät ja alkuviikon ruoka löytyy valmiina jääkaapista.
Moikkelis koikkelis viikonloppua!
Ajatuksena oli käydä viikonlopun aikana kirjastossa, mutta niin vain jäi sekin. Käyn jotenkin vähän hitaalla tänään, mutta kaipa se on ihan sallittuakin näin lauantaina. Sellainen tietynlainen saamattomuus. Onneksi kaupat ovat auki hiukan pidempään, niin jos edes sinne ehtisi! 🙂
Puputossuilla on takanaan viikon sisäänajo, ja täytyy sanoa, että nämäkin kengät ovat kyllä muuttuneet entistä mukavammiksi käytön myötä.
Mutta hei, blingbling sukat! Mikä ihana pelastus vajaamittaisten housujen seuraksi. Kauniimpi ja lämpimämpi kuin valkoinen paljas nilkka tai kauhtunut sukanvarsi. Pupujen seuraksi ostin vaaleanpunaisia, mutta totaali-ihastuminen tuli tummanvihreisiin sukkiin. Näillä saa asuun juuri sopivan annoksen kimallusta!
Mutta nyt saavillinen kahvia sisuksiin, niin josko tästä saisi itsensä taas vauhtiin. Illaksi on ainakin ihan mukavaa ohjelmaa tiedossa, joten sitä kohti mennään.
Farkut vaihtuivat mukaviin kotipöksyihin ja kotona tuikkii kynttilät. Lapset on ruokittu ja kaupassakin on käyty, joten tästä on ihan hyvä laskeutua viikonlopun viettoon. Kahvikupposeni jälkeen ajattelin livahtaa sohvalle kirjan kanssa, mutta todennäköisesti päädyn leikkimään ponikampaamoa. Molemmat oikein hyviä vaihtoehtoja.
Harvemmin tulee käännettyä kamera kohti ikkunoita, mutta tänään ajattelin tehdä senkin. Vähän niin kuin viikonlopun kunniaksi pääsee tuo vanhaherrakin taas vaihteeksi kuviin. 🙂
Ulkona sataa värikkäitä lehtiä ja sää on jopa niin syksyinen, että mietin, laittaako myös kaminaan syksyn ensimmäinen tuli. Ei siis niinkään lämmön, vaan ihan tunnelman vuoksi!
Rentoa ja rentouttavaa perjantai-iltaa myös teille! ♡
Ihana auringonpaiste hiipi tänne ilostuttamaan iltapäivää vähän synkemmän aamun jälkeen. Oikein kaunista, ja houkuttaisi myös ulkoilemaan, mutta tänään ollaan kotona ja sisätiloissa pienen syysflunssapotilaan kanssa.
Potilaan nukahdettua sohvalle, havahduin tänään miettimään niitä aikoja, kun lasten unet rytmittivät päivääni. Sitä autuasta olotilaa, kun sai vauvan nukahtamaan päiväunilleen, ja pääsi itse nauttimaa rauhallisesta päiväkahvihetkestä. Joskus tuntui jopa, että se oli se koko päivän paras hetki. Toki aika oman lapsen seurassa on mittaamattoman arvokasta, mutta noiden pienten omien hetkien avulla arkea jaksoi kuitenkin eteenpäin. Samalla tajusin, kuinka paljon elämä on viime vuosina muuttunut. Kuinka nopeasti aika onkaan kulunut, ja miten moni päivä on valunut ikään kuin läpi sormien.
Kun tänään huomasin seuralaiseni nukahtaneen, oli ensimmäinen ajatukseni käyttää aika mahdollisimman hyvin hyödyksi. Sitten tuli se toinen ajatus; Nauti ja pysähdy! Keitin kahvin, otin pinon Habitaresta mukaan tarttuneita esitteitä eteeni ja leikin ajatuksella, että itkuhälytin saattaisi parkaista millä hetkellä hyvänsä. Mutta tiedättekö, en päässyt siihen fiilikseen. Ei se tunnu enää samalta! Jos jonkin, niin päiväkahvin merkitys on muuttunut viime vuosien aikana.
Ehkä sitä kahvikupposenkin ääreen pysähtymistäkin pitäisi harjoitella. Muistuttaa itseään, että ne pienet hetket ovat tärkeitä edelleen, vaikka olosuhteet erilaisia olisivatkin.
Niin tai näin, toivottelen teille kaunista iltapäivää.
Ja erityinen iltapäivätervehdys kaikille teille pienten lasten äideille, jotka olette kenties juuri saaneet nauttia siitä omasta pienestä hetkestänne. Muistin juuri, kuinka arvokkaasta ajasta siinä olikaan kyse! ♡
Niin on ollut vauhdikas viikonloppu täynnä ohjelmaa, että ihan jopa tervetullut tällainen lazy sunday. Villasukissa hipsuttelua ja pieniä kotitöitä, niistä on tämä sunnuntai tehty. Olin tosin ajatellut, että tähän päivään olisi mahtunut myös jonkinlaisia syysistutuksia, mutta niiden suhteen näyttää kyllä huonolta. Olen nimittäin kahden vaiheilla, että josko sitä pyöräyttäisi omenakaurapaistoksen. Samaisella lajilla herkuteltiin eilen illalla naisporukalla, ja nälkä kasvoi syödessä – kuten tapana yleensä on!
Inspiroiduin tänään vähän kuvailemaan noiden sinisten luumujen innoittamana. Meillä kun harvemmin on mitään värejä keittiössä, niin tuo luumukulho tuo mukanaan raikkaan värituulahduksen.
Viikonloppu mennä hurahti tällä kertaa niin nopeasti, että voisin jopa aloittaa siitä perjantaista ihan uudestaankin. Mutta nautitaan nyt tämä sunnuntai vielä sen enempää maanantaita miettimättä. Teillekin toivottelen oikein leppoisaa iltapäivää ja iltaa! ♡
