Jaahas, se olisi perjantai ja viikonlopun aloitus!
Eilisiltana alkanut sade sai jälleen fiilikset syksyisempään suuntaan, ja päätin aloittaa syyssisustamisen nakkaamalla lampaantaljat keittiön tuoleihin. Siinä ne taas ovatkin, aikanakin sinne jonnekin huhtikuun puolelle, jos eivät pidempäänkin. Heti tuli koko keittiöön pehmeämpi fiilis, ja jälleen kerran mietin, että miksi edes otan ne keväisin pois!?! No joo, keväällä olen sitten taas ehkä eri mieltä, mutta nyt näillä ajatuksilla. 🙂
Tämän viikonlopun bucket list pitää sisällään syksyistä slow foodia, mahdollisesti jonkinasteista leivontaa ja paljon kynttilöitä ja villasukkia. Se Blindspot -sarja on myös koukuttanut sen verran, että pitää päästä muutamalla jaksolla taas eteenpäin. Juoda kenties lasi punaviiniä ja syödä jotakin viikonloppuherkkua. Tietty niitä perusjuttujakin, kuten siivousta ja pyykinpesua, mutta niissä nyt ei ole mitään kovinkaan suurta hohtoa.
Nyt kun tässä on syyssisustaminen potkaistu käyntiin, pitää katsoa, mitä sillä saa muissa huoneissa aikaiseksi. Tosin meillähän on aina joulu, joten mitään suuria muutoksia tuskin pystyn keksimään. 😀
Hauskaa perjantaita ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta! ♡
On aina pieni riski puhua aamujen ihanuudesta juuri maanantaina. Viikonlopun jälkeen kun arkiaamu voi olla toisille jopa hyvinkin herkkä aihe. Riskistä huolimatta kirjoitan teille jonkinlaisen aamujen ylistyksen, sillä kaupallinen yhteistyö Nespresson kanssa haastoi minut miettimään sitä, kuinka palan kesää saisi ujutettua myös alati tummeneviin syysaamuihin!
Mitä sitten haluaisin kesäaamuista mukaani syksyyn? No tietenkin valon, lämmön ja kiireettömyyden. Näistä kolmesta kuitenkin vain yksi on käsissäni, ja niinpä tämä postaus on omistettu kiireettömille aamuille, jotka eivät lopu kesään tai lomiin, vaan jotka jatkuvat koko syksyn, ja aina vuoden ympäri!
Meitä jaetaan usein karkeasti aamu- ja iltaihmisiin, ja usein julistankin kuuluvani tuohon ensimmäiseen ihmisryhmään. Aamuihmisyyteni ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sisääni olisi rakennettu kello, joka herättää minut läpi vuoden ennen kukon laulua, saati että olisin sosiaalinen ja täynnä tarmoa heti aamuvarhaisen ensimmäisistä hetkistä asti. Uskallanpa jopa väittää, että itsensä voi muuttaa ainakin osittain aamuihmiseksi jos vain haluaa!
Usein puhumme hehkuttaen kiireettömistä kesäaamuista, viikonloppuaamuista ja lomapäivien aamuista. Siitä, miten ihanaa on herättää itsensä rauhassa ja kahvitella ajan kanssa. Kun ei ole kiire eikä liiemmin hoppukaan. Itse asiassa, kiireettömyys lasketaan aika usein onnistuneen aamun avaimeksi, vaikka kiireen syntyä kyseenalaistetaan vain harvoin. Arki saa usein syntipukin roolin ja kivitetään aamujen pahimpana vihollisena.
Varsinkin kesän jälkeen itselleni on jälleen noussut äärimmäisen tärkeäksi, että aamuissa on riittävästi sitä ylimääräistä aikaa. Tiedän, voisin vallan mainiosti vetää sikeitä tunnin parikin pidempään, ja varmasti ehtisin suorittaa ne pakolliset aamutoimet, mutta haluan silti herätä ajoissa. Vähintään tunti sitä ihan omaa aikaa on omalla kohdallani kaikkein hyödyllisin kun sen nauttii heti ensimmäiseksi aamulla. Onnistuneella aamulla on nimittäin suuri vaikutus tulevaan päivään, ja jos onnistunut aamu vaatii kiireettömyyttä, sitä todellakin kannattaa metsästää lomien jälkeen myös niistä arkiaamuista.
En ole koskaan ollut torkuttaja. Kun kello soi, nousen mekaanisesti ylös, enkä uhraa ajatusta siihen, miten mukavaa olisi jatkaa uniaan. Sille tielle ei kannata lähteä, mikäli sänkyyn ei ihan oikeasti ole mahdollista jäädä köllöttelemään aamupäiväksi. Hiivin varovasti alakertaan narisevia portaita, ja toivon, etten herättäisi sikeässä unessa olevia lapsia liian aikaisin. Kahvikone päälle ja vessaan. Villapaita tai aamutakki pyjaman päälle ja suuri lasillinen sitruunavettä sisuksiin. Pari kapselia tiukkaa kahvia mukin pohjalle ja loput makeanlämmintä kauramaitoa vaahdotettuna. Tässä vaiheessa koira nukkuu vielä yhtä sikeästi kuin lapsetkin, mutta pehmeän lämmin kissa hurisee jaloissa ja toivottaa hyvää huomenta. Ja ihana niin, sillä sen suurempaan sosiaalisuuteen en ehkä ennen kahviani olisi valmiskaan.
Tiedän että tunninmittainen aamukahviseremoniani jopa huvittaa osaa ystävistäni. Miksi nousta sängystä yhtään aikaisemmin kuin on pakko? Mutta kun en tahdo nousta ylipäätään sängystä vain siksi, että minun on pakko! Herääminen on nimittäin huomattavasti helpompaa silloin kun oikeasti haluaa herätä ja nousta ylös. Ja silloin kun aamuista luo itselleen mahdollisimman nautinnollisen kokemuksen, tulee eteen nekin aamut, kun kellon soidessa herää oikeastaan ihan mielellään viettämään sitä päivän laatuhetkeään!
Kiireettömän aamun valmistelut aloitetaan toki jo illalla. Meillä tosin herätään sen verran aikaisin, että päivän vaatteet ehditään katsoa vasta aamulla kuntoon, ja aikaa jää myös tiskikoneen tyhjennykselle, puhtaan pyykin viikkaukselle, sekä kukkien ja kasvien kastelulle. Usein vastailen joihinkin työviesteihinkin aamulla, ja ainakin merkitsen sähköposteista ne, joihin päivän aikana tulisi tarttua. Aamupalan ohella perusrutiineihin kuuluu tietenkin kasvojen puhdistus ja rasvaus, meikkaus ja hiustenlaitto. Aamulla vaihdetaan myös ajatuksia ja mietitään tulevan päivän ohjelmaa.
Illan tärkein valmistautuminen onkin nukkumaan meno riittävän ajoissa. Nimittäin myöhään valvotut illat eivät juuri sovi tähän kuvioon, ja siksipä saatan kömpiä vuoteeseen jo puoli yhdeksältä. Joskus tosin valvon kymmeneenkin ennen kuin pujahdan sänkyyn, mutta yleensä seuraavana päivänä huomaan kaipaavani unta jo reippaasti aikaisemmin. Vuorokausirytmiä ei tietenkään muuteta parissa päivässä, mutta parissa viikossakin saa jo ihmeitä aikaan, kun pysyy tavoitteessaan. Tuntia aikaisemmin nukkumaan, ja kello puoli tuntia aikaisemmin soimaan. Kun iltarytmin saa kohdilleen, pystyy aamujen heräämistä säätämään paremmin. Väsyneenä mikään elintapojen muutos ei onnistu!
Toiset aloittavat aamunsa musiikilla, radion kuuntelulla tai uutisilla. Itse olen huomannut, että uutisten nauttiminen aamulla ensimmäiseksi ei juuri kohota mielialaani. Suljen siis hyvällä omallatunnolla todellisuuden pois aamun ensimmäisestä tunnista ja luen mieluummin vaikka kirjaa tai kaunista sisustuslehteä. Aamulla on myös mukavaa venytellä keho yöunien jälkeen pystyasentoon. Syksyn tullen poltan aamuisin myös kynttilöitä. Siitäkin huolimatta, että sytytän kaikki mahdolliset valot palamaan. Kuistilla on vielä hetken aikaa mukavan valoisaa, kun valoa tulvii sisään kolmelta suunnalta. Ja vaikka kattovalon laittaa palamaan, kynttilät luovat silti kivaa tunnelmaa. Kohta tulee se aika, kun ulkona on niin pimeää, että ikkunoista ei näe kuin oman heijastuksensa, joten tästä ihanuudesta pitää nauttia juuri nyt! Viileä ilma myös herättää ja laittaa veren kiertämään.
Aamuun sopii mainiosti pitkät lungo-kahvit, mutta paras kahvi on juurikin se, josta itse ihan oikeasti pidät eniten. Itselleni se on tummapaahtoinen, vahva Dharkan. Maitona käytän tavallisen kauramaidon ja kaurakahvimaidon sekoitusta. Joskus saatan juoda vielä toisen aamukahvin ikään kuin sen toiminnallisemman aamunkin puolella, mutta se on lähinnä sitä extranautiskelua, ei niinkään kofeiinin tarvetta. 🙂
Hitaiden aamujen muistilista:
Tee osa aamun valmisteluista jo illalla. Mene ajoissa nukkumaan. Viritä kello soittamaan pikkuhiljaa aikaisemmin – 15 minuuttia tai puolituntia on hyvä aloitus, aikaa voi lisätä sitä mukaan kun nukuttuja tunteja tulee enemmän. Opettele positiivinen mantra, jota toistat mielessäsi kellon soidessa. Unohda kiroileminen ja pärrääminen. Anna itsellesi aikaa herätä rauhassa. Tee mukavia asioita ja sulje huonot uutiset, sekä maailman meno hetkeksi pois päivästäsi. Mieti mistä kiire syntyy ja pohdi, miten voit vaikuttaa kiirettä synnyttäviin asioihin.
Hemmottele itseäsi! Laadukas kahvi ja pienet kauneusrituaalit boostaavat omaa oloa, ja siihen jos mihin kannattaa aamulla panostaa!
Mutta hei, tänään jos koskaan oli helppo päästä sängystä ylös! Mutta siitä lisää toisella kertaa. Nyt toivottelen ihanaa uutta viikkoa! ♡
On muuten hurjaa kun aamulla herätessään huomaa, että kello on jo kymmenen! Huh, enpä muista, koska olisin nukkunut viimeksi noin pitkään! Mutta hyvinhän tässä silti on ehditty vaikka mitä, ja päivää on yhä jäljelläkin.
Kesän jälkeen viikonloppuihin on palannut taas se perinteinen viikonloppusisältö. Telkkaria ja herkkuja, noin niin kuin lyhyesti sanottuna. 🙂
Eilen löytyi Viaplaysta hyvä uusi sarja, Blindspot nimeltään. Vähemmän tullut näitä jenkkisarjoja katseltua, mutta kesällä tuli tuijotettua The Following (esitetty vissiin joskus Suomessa nimellä Pahan jäljillä (ja aika karmiva ihan ensialkuun)), ja huomasin, että kyllähän noitakin taas välillä katselee, vaikka enemmän silti pidänkin yhä skandi- ja brittirikossarjoista. Keväällä tuli se tunne, että Netflixistä oli jo katsottu kaikki katsomisen arvoinen, ja pitkään meninkin eteenpäin ihan vain Yle Areenan annilla. Nyt kuitenkin ajateltiin testata tuo toinenkin suoratoistopalvelu, josta siis nämä kaksi viimeistä löytöä. Koska telkkaria tulee katsottua arkena todella vähän (lähinnä oikeastaan vain viikonloppuisin), en pysty katsomaan kuin yhtä sarjaa kerrallaan. Onneksi sentään pystyn lukemaan kirjoja yhden tv-sarjan ollessa kesken. 😀
Lasten kanssa leivottiin kauralastuja (maailman helpoimmat pikkuleivät) lauantaiherkuksi ja syömisen suhteen on muutenkin otettu rennommin. Meillä yritetään arkiviikko päästä läpi parilla ruokalajilla, joten viikonloppuna on kiva heittäytyä villiksi ja syödä enemmänkin siihen senhetkiseen mielitekoon. Ja tänään se näyttää tältä!
Nyt kuitenkin hetkeksi Lars Keplerin ja Kaniininmetsästäjän seuraan! Ei lainkaan pahoja nämä viikonloput! 🙂
Tässä on nyt pari viikkoa tullut tapeltua blogin kuvien, tai itse asiassa niiden laadun kanssa. Linssit kiinni tietokoneen näytössä olen tihrustanut ja tihrustanut, mutta ei se nyt siitä parane. Jostain syystä tämä WordPress tahtoo tehdä kuvistani puuroa, enkä oikeastaan voi asialle mitään. Tänään tosin jo mietin, josko jättäisin kuvat vallan julkaisematta, mutta mennään nyt näillä, kun ei muutakaan voida! Toivotaan, että pikapuoliin kuvatkin muuttuisivat sellaisiksi, joiksi olin ne ajatellut. 🙂
Torstai tervehdys täältä flegmaatikkojen vuosikokouksesta!
Yritä nyt tässä nyt pitää itsesi energisenä, kun seura nuokkuu ja käpertyy rullalle. Ulkona on koiranilma ja sisällä kissanpäivät. Tässä tapauksessa riippumatta siitä, mitä lajia kukakin edustaa. Jatkuvasti saan vahvemman fiiliksen siitä, että edellisessä elämässäni olen ollut ihan oikea kotikissa. Se käpertymisentarve vain on jäänyt vaeltamaan tähän nykyiseenkin olemukseeni.
Eilen jo listasin syksyn hankintoihin työhuoneen lisävalaisimen. Pimeys on näin äkkiä kesän jälkeen tuntunut hyökkäävän päälle aivan liian voimakkaasti. Aurinkoisen kuulaita päiviä odotellessa ei kuitenkaan voi kuin tehdä kuin parhaansa olosuhteet huomioiden, eli polttaa kynttilöitä ja hyggeillä koko rahalla!
Nappifarkut ja Marilyn -neule | Lifestyle La Luna |saatu
Tunnelmallista torstaita. Kynttilät palamaan, ja ilo irti harmaudesta! ♡
PS. Muistattehan, että Lifestyle La Luna -alennuskoodi on voimassa tänään torstaina viimeistä päivää! Koodilla elonkorjuu saatte Lifestyle La Lunan tuotteet (myös alennetut) -10% alennuksella.
Huomenta! Tuntuu nämä viimeiset viikot ennen koulujen alkamista menevän kuin pikakelauksella. Kaikenlaista menemistä ja tulemista, mutta välillä on kyllä ihana ihan vain olla kotonakin ja tekemättä mitään erityistä. Mutta onpa kotona myös yksi homma, joka jo ihan perinteenkin vuoksi pitää nyt seuraavan, reilun viikon aikana, toteuttaa. Olen nimittäin pitänyt tapana tehdä sellaisen “suursiivouksen” aina ennen koulujen alkua. Meillä ei kauheasti “suursiivota” jouluksi tai juhannukseksikaan, mutta kesälomien loppuminen on sellainen virstanpylväs, joka aloittaa elämässä uuden lehden, ja siihen on ihana valmistautua oikein kunnolla. Ja helpottaahan se arjen alkuakin, kun koti on siivottu ja hetken aikaa pärjätään taas niillä ylläpitävillä jutuilla. Ja mitä tulee itse siivoukseen, niin ainahan se on hauskempaa, kun on kauniit, mutta myös tehokkaat välineet. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Dermoshopin kanssa, ja sen keskiössä ovat uuden Dermosil Living –tuotesarjan ekologiset kodinpuhdistusaineet.
Kesän aikana yritän käydä mahdollisimman monta kaappia ja laatikkoa läpi, ja oikoa paikkoja, sekä karsia turhaa ja ylimääräistä tavaraa. Myös lasten vaatteet käydään läpi, ja hankintatarpeet listataan ylös. Ikkunat on hyvä pestä joko tässä vaiheessa, tai sitten siinä syyskuun alussa. Joka tapauksessa niin, että alati vähenevä valo pääsee kuitenkin esteettä sisään. Mutta sitten on se ihan perussiivoaminen, imurointi, lattioiden pesu, kosketuspintojen huolellinen puhdistaminen ja pölyjen pyyhintä. Eli tavallinen viikkosiivous, mutta tässä kohtaa se tehdään oikein superhuolellisesti!
Ylipäätään tämän seremonian on tarkoitus helpottaa arkea. Kun tavaroille on omat paikkansa, ja niiden käyttö on vaivatonta, myös arki toimii helpommin. Samaan ajatukseen perustuu myös se, että haluan kodin käyttöesineiden olevan nättejä ja katseenkestäviä. Muistatte ehkä, kun esittelin viime kesänä uuden Dermosil Living -sarjan ja sen kauniit kodintuotteet? No, nyt sarja on laajentunut yleis- sekä keittiönpuhdistusaineeseen, jotka kauniine pakkauksineen toimivat myös osana sisustusta, eikä niitä tarvitse sulloa siivouskomeroon piiloon. Uskon nimittäin, että siivousvälineitä ja -aineita tulee käytettyä huomattavasti useammin, kun ne on esillä ja aina käden ulottuvilla!
Dermosilin tuotteet ovat monelle tuttuja kosmetiikkapuolelta. Ihonhoitotuotteiden lisäksi Dermoshopista löytyy myös meikit ja hiustenhoitotuotteet, ja nyt tosiaan uusimpana myös kodintuotteet. Valikoimiin kuuluu ECOCERT-sertifioitu Nature-luonnonkosmetiikkasarja ja nyt myös nämä ECOCERT -sertifioidut kodinpuhdistustuotteet. Lisäpisteet annan tuotteille siitä, että niihin (kuten myös moneen muuhunkin Dermosilin tuotteeseen) on saatavilla täyttöpakkaukset. Kauniiden pullojen hävittäminen heti tuotteen loputtua on nimittäin aika järjetöntä puuhaa.
LUKIJAKILPAILU
Valitse oma suosikkisi verkkokaupan valikoimasta ja kerro se kommentissasi. Voit myös perustella valintasi. Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan Dermosil Living-tuotepaketti, joka sisältää siivoustuotteet, huonetuoksun, tiskirätin, tarjottimen, käsisaippuan, käsi- ja vartalovoiteen sekä suihkugeelin.
Palkinnon arvo on noin 70€, ja kilpailussa arvotaan kolme voittajaa.
Jätäthän kommenttisi viimeistään 6. 8. 2017
Olen tehnyt koko päivän lähtöä kirjastoon, mutta näköjään myöhästyin sieltäkin. Jotenkin ei mene nyt tuo toimintavaihde päälle sitten millään. Mutta kaipa sekin on merkki jostakin lomamoodista. Pyykkikone ja imuri sen sijaan ovat molemmat päässeet tänään ääneen, ja onpa tuolla pihallakin tapahtunut yhtä ja toista. Jos sitten huomenna pääsisi sinne kirjastoon asti. 🙂
Tuossa juuri siivoillessa huomasin, että heinäkuun lopun tuntee nahoissaan jo ihan siinäkin mielessä, että sisustusjutut alkavat kiinnostaa taas ihan eri tavalla. Koko kesän koti on ollut vähän kuin hunningolla, mutta nyt tuntuu taas ihan luontevalta miettiä asioita puutarhan sijaan myös neljän seinän sisältä. En jaksa uskoa, että kyse olisi niinkään keleistä, vaan enemmänkin siitä vuoden kierrosta, johon pää on tottunut. Ehkä sitä luonnostaan alkaa jotenkin pikkuhiljaa rakentaa myös jonkinlaista talvipesää itselleen, kun kalenteri käännetään elokuun puolelle. Tai ehkä se sitten on vain se arki, jonka koulujen alku tuo tullessaan. Niin tai näin, hauskahan vain on huomata, että ehkä tuosta ulkoelämisestä saa palautettua itsensä luontevasti takaisin ilman sen suurempia taisteluja. 🙂
Täällä on ollut koko päivän melko pilvistä, ja välillä sisällä on tuntunut lähes pimeältä (varsinkin pienen sähkökatkon ajan). Niinpä ajattelin ottaa tästäkin ilon irti ja poltella kynttilöitä päivän iloksi. Vielä löysin muutaman pioninkin maljakkoon, mutta nämä ovat kyllä nyt sitten ne ihan viimeiset laatuaan. Ensi vuonna taas tätä iloa seuraavan kerran.
Niin vierähti viikko kesävieraamme kanssa. Onneksi mukaan mahtui myös aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, joina voitiin nauttia ulkona olemisesta ja kaikesta kesäisestä. Silti paljon jäi myös tekemättä, viikko kun on lopulta aika lyhyt aika. Sovittiinkin, että vastaavaa kyläilyä voisi miettiä vielä tämän kesän aikana uudelleenkin. Eilen siskoni saapui kahden nuoremman lapsen kanssa, ja viimeinen vuorokausi tässä talossa onkin ollut täynnä ääntä ja elämää. Jopa siinä määrin, että nyt serkkujen lähdettyä, ja omien lasten hiljentyessä lepäilemään, pelkkä sateen ropinan kuunteleminen tuntuu oudon rauhoittavalta -niin hiljaiselta. Tämä päivä sipsutellaankin villasukissa ja tehdään ihan tavallisia kotitöitä. Levätään ja ladataan taas akkuja uusiin kesäpäiviin. Oikeastaan tuo sadepäivän raukeus tuntuu juuri nyt rauhoittavan lämpimältä. Sytytin jopa pari kynttilääkin sadepäivän kunniaksi ja syreenin oksat viimeistelevät tunnelman.
Viimeisen viikon ajan kaikki kesäprojektimme ovat olleet tauolla. Kesähuone ei ole edistynyt millään muotoa, ja myös altaantäyttöprojekti sekä parin perennamaan kunnostaminen on jätetty odottamaan tavalliseen arkeen paluuta. Niissäpä siis puuhaa tuleville päiville ja jollain tapaa kai koko kesälle. Perinteisesti kesän bucket list sisältää myös erinäisten komeroiden ja kaappien läpikäyntiä, mutta ne on niitä juttuja, joita siirretään sinne vähintäänkin heinäkuun loppuun tai tehdään jopa mieluummin vähän kiireellä ennen koulujen alkua. 🙂 Onneksi se bucket list ei kuitenkaan ole pelkkä työleirin tehtävälista, vaan mukaan on mahdutettu sopivassa määrin sitä ihan tavallista nauttimistakin!
Kesäsateet ovat antaneet mukavasti vauhtia kaikelle kasvulle, ja jopa kylvämäni nurmialueet alkavat jo kivasti vihertämään. Syreenit ovat täydessä kukassa, ja äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreenikin on avannut ensimmäiset kukintonsa. Sade antaa onneksi vauhtia myös monelle muullekin asialle, kuten esimerkiksi koiran trimmausajan varaukselle.
Huomenna kuitenkin toivottavasti paistatellaan jo auringossa, ja saadaan keskenjääneet projektitkin pyöräytettyä taas käyntiin. Siihen asti otetaan kuitenkin rennosti ja huilaillaan.
Kuinka tyytyväinen olenkaan, että tajusin eilen elää hetkessä ja nauttia kesästä. Varsinkin, kun se hetkeen tarttuminen ei aina ole niitä vahvimpia taitojani! Sään vaihtumine helteisestä sateiseksi kuljetti ajatukset väkisinkin sinne lapsuuden kesiin. Nehän olivat niitä, jolloin aina paistoi aurinko. Aina oli hyvä sää, ja kesät olivat “kunnollisia”. Muistan kyllä sateen mökillä, mutta vaikka kuinka pinnistän, en tahdo muistaa sateisia kesälomapäiviä kotona tai päiviä, jolloin oli kylmä. Niitä hetkiä kun värjöteltiin sisällä ja manattiin vesisadetta. Ei, niitä en pysty muistamaan!
Mutta oliko se elämä tosiaan niin auvoista silloin lapsuudessakaan. Paistoiko kesällä aina aurinko, tai oliko aina lämmin? Totta kai tässä nyt on ollut kylmää kevättä ja lämmintä talvea, mutta pointtini on se, että oliko se sää kuitenkaan lapsuuden kesinäkään niin satumaisen kesäistä jatkuvasti. Veikkaan nimittäin että ei!
Aika kultaa muistoja, mutta luulen, että lapsuuden kesämuistoihin vaikuttaa enemmänkin se lapsuudenaikainen suhtautuminen niinkin vähäpätöiseen asiaan, kuin säähän. Lapsena nimittäin osattiin elää hetkessä!
Lapsuudessa ei tuijotettu säätiedotusta tai päivitetty puhelimen sääappia joka välissä. Vilkaisu ulos riitti, ja jos tuli kylmä, sisältä haettiin lisää vaatetta, kun taas toisena hetkenä pitkähihaiset ripustettiin puunoksalle. Ei me lapset suunniteltu elämää sääennusteiden mukaan, vaan mentiin päivä ja sadekuuron väli kerrallaan. Ja mitä sitten jos vähän kastuttiin – eihän me sokerista oltu!
Nyt kun tarkastelen säätiedotusta, voivottelen väkisinkin seuraavan viikon ennustetta. Voivottelen sitä jopa ääneen lapsilleni, ja löydän itseni miltei kertomasta kuinka kesätkin olivat sentään ennen kesiä. Mutta ilmastoakin enemmän olen muuttunut itse. Olen tullut aikuiseksi, joka suunnittelee ja aikatauluttaa. Erilaisia muuttujia laskevaksi tylsäksi ihmiseksi, ja kadottanut sen sisäisen kesänlapsen, joka vähät välitti, vaikka sade välillä piiskasikin ihon punaiseksi. Mikä pahinta, tartutan omaa ajattelutapaani myös lapsiini!
Mutta onpa maailma muuttunut myös mukanani! Jos omassa lapsuudessa sisällä oleminen oli tylsää ja tekemistä keksittiin vain ulkona, tarjoaa nykyaika lapsille kaikenlaista virikettä ja puuhaa sisätiloihin. On kanavapaketit, suoratoistopalvelut, pelit ja vehkeet! On kaikkea millä sadepäivä sisätiloissa saadaan kulumaan jouhevasti. Ja samaan aikaan nykylapsilla on ulkovaatteet, joilla pärjäisi kastumatta vaikka järvessä, saati sitten kesäsateessa leikkiessä!
Katse kiinnittyi tänään harmaaseen. Sadepäivän sämpylätaikina on kohoamassa, ja päivään on mahtunut niin peliä leikkiä kuin askarteluakin. Ja kyllä, kaikkea tätä sisätiloissa! Poika uhmaa kuitenkin parhaillaan sadetta jalkapallokentällä, ja päätinpä itsekin tehdä iltalenkkikin säästä huolimatta. Ja lupaanpa itselleni myös sen, että tänä kesänä opettelen taas pitämään kesäsateesta. Tai jos en pitämään, niin ainakin opettelen olemaan välittämättä siitä. Poistun mukavuusalueeltani ja etsin sen kesänlapsen jostakin sisältäni. Opettelen hyppimään vesilätäköissä ja tanssimaan sateessa. Opettelen elämään hetkessä!
Hups vain ja viikko meni. Aamulla piti kellon soidessa oikein miettiä, että mikäs päivä nyt on alkamassa. Tuntuu että vieläkin tuo pääsiäinen sekoittaa päätä. Toisaalta on ihana palata arkeen ja arkirytmiin, mutta onhan tässä myös oma haikeutensa. Nyt pitää kuitenkin nauttia viikonlopusta ennen kuin antaa ajatusten juosta enempää sinne ensiviikkoon. Ja onhan perjantai yksi viikon parhaista päivistä, joten siitä yritetään tänään ottaa kaikki ilo irti.
Nyt kun sateen (ja rakeiden!!!) jälkeen aurinkokin taas jaksaa pilkistellä pilvien lomasta, tekee mieli kaikkea keväistä. Koska helmililjat ja perunanarsissit ovat jo tulleet tiensä päähän, olen tällä viikolla kukittanut kotia astetta kesäisemmällä fiiliksellä. Edellispäivänä löytyi kivat ruukkukrysanteemit, ja nyt viimeisenä löytönä suuri marketta, jonka ajattelin laittaa kuistille. Josko sielläkin jo joku päivä tarkenisi istua iltapäiväkahvilla.
Tänään on siinäkin mielessä viikon paras päivä, että saadaan iskä kotiin ja päästään viettämään iltaa koko perheen kesken. Tosin näin viime yönä unta, jossa mies ilmoitti, ettei enää palaisikaan. Pieni jännitysmomentti viikon päätteeksi siis. 😀 Lasten kanssa on taas menty nakkisoppalinjalla, mutta josko tänään syötäisiin hiukan paremmin. Monta ideaa on kyllä mielessä, pitäisi vain osata päättää. Ensi viikolla on sitten jonkinlaisen ruokavalion puhdistuksen aika, sillä tämä viikko on mennyt aika herkkupainotteisesti. 🙂
Nyt kuitenkin nopea paikkojen oikominen ja koti vähän “kutsuvampaan” kuntoon. Viikonloppuun mennään iloisella ja aurinkoisella fiiliksellä!
Hih, meinasin toivotella teille maanantait, mutta enpäs toivottelekaan! Pääsiäinen on vietetty ja arki jatkuu tiistaista. Me tosiaan Klaaran kanssa lomailemme vielä tämän viikon loppuun, joten arkea elellään vähän rennommalla otteella.
Tänään saatiin herätä ihanaan auringonpaisteeseen, ja aamupäivä menikin ulkoillessa naapurin vapaapäiväläisten kanssa. Kaikkien lumisateiden jälkeen tuli ulkonakin pitkästä aikaa keväinen fiilis. Ja vaikka sitä lunta tulikin viikon aikana enemmän kuin talvella, nurmialueet alkavat kaikesta huolimatta kuivua nyt siihen malliin, että haravoinnitkin pääsee jo aloittamaan oikein kunnolla. Lisäämme siis pihatyöt lomaviikon puuhalistaamme. 🙂
Tässä näitä päivän räpsyjä katsellessani mietin, että taitaa noille vähille pääsiäiskoristeille käydä samoin kuin niille joulukoristeille. Ainakaan ihan heti ei tunnu siltä, että niitä haluaisi laittaa taas vuodeksi piiloon. Tässä oman pihan kukkakautta odotellessa saavat ilostuttaa ja somistaa kotia. Eiköhän ne munat ja pajunkissat sitten jouda piiloon, kun saadaan nyt vaikka ne ensimmäiset valkovuokot maljakkoon.
Ballerinatarroja ja kynsien lakkaamista. Tällä viikolla vietetään laadukasta tyttöjenaikaa ja nautitaan kevätauringosta. Blogi tulee sitten perässä sillä omalla painollaan.
Noin muuten meillä ei olekaan mitään kummoisia suunnitelmia viikon varalle. Pikkuisen kuitenkin sellainen fiilis, että huominen kääntyy leipomisen puolelle, mutta haistellaan sekin into aamulla vielä uudestaan. Oikeastaan tosia ihanaa, että kalenterissa on pitkästä aikaa niitä tyhjiä päiviä, jolloin saa tehdä sitä, mikä tuntuu mukavalta.
