Syksy ei ole edes kunnolla alkanut, ja tiedättekö mulla on jo ensimmäinen flunssa! Ollut oikeastaan koko viikon, ja siitä syystä olen kulkenut vähän puolivaloilla. No, sen siitä saa, kun nukkuu yhä avoimen ikkunan (ja tuulettimen) vieressä, vaikka yöt ei olekaan enää trooppisen lämpimiä. Ei tosin ollut tarkoitus, mutta nukahdin viikko sitten kirjani kanssa näihin olosuhteisiin, ja tässä tulos. Pieni flunssakuume, tukkoinen nenä, käheä ääni ja huonosti nukuttuja öitä. Ei vakavaa, mutta ärsyttävän uuvuttavaa. Mutta hei, otin opikseni, enkä enää mene sänkyyn ennen kuin ikkuna on kiinni. 🙂
Iloa sunnuntaihin tuo onneksi kimppu auringonkukkia, jotka sain perjantaina. Miten tuo keltainen onkin nyt niin ihana väri. Ja koska flunssa toi väkisinkin tullessaan syksyisen fiiliksen, päätin nostaa keittiön tuoleille taas taljat ja voi että, miten ihanalle tuntuukin palauttaa koti tähän normaalitilaansa pitkän ja lämpimän kesän jälkeen. Paljon kynttilöitä ja just sopivasti sellaista kotoista tunnelmaa. Pesän rakentaminen ja kotiin kääriytyminen ovat ehkä nuhaista nenää vieläkin selvempi syksyn merkki. Samoin jatkuva traktori- ja puimuriliikenne, joka pauhaa vielä pimeän tultua. Syysfiilikseltä ei voi enää oikein välttyä, sanokaa mitä sanotte!
Jalkapallon pelaaminen täytyy tänään jättää väliin, sille ei nyt oikein voi mitään. Ajattelin nimittäin, että alkava viikko saisi olla pikkuisen parempi ja energisempi kuin tämä päättymässä oleva. Mutta kotona valssataan tänään vähän huonekaluvalssia, joten siinäkin on mukavasti puuhaa sunnuntaille. Nyt vain pitäisi saada paikat kuntoon, jotta uusi viikko saadaan aloittaa ilman sen suurempaa kaaosta. Eli nyt kirjahyllyjä järjestelemään!
Ja taas ollaan elokuussa. Kesäkuukausista viimeisessä, siinä jota pitkin lasketellaan kohti syksyä. Elokuussa ehdottomasti parasta on hämärtyvät illat ja valoisat aamut. Valoisan kesän jälkeen on nimittäin ihan kivakin kun illat hämärtyvät ja pimeys laskee yön ylle. Toisaalta se pimeyden määrän maksimi olis näin elokuun alussa just hyvä. Nimittäin elokuun jälkeen se pimeys alkaakin sitten jo tympimään. Ja valoisat aamutkin voisin kuljettaa mukanani ensi kevääseen. Sitä kun lähtee ihminenkin huomattavasti paremmin käyntiin luonnonvalossa. Ihana lisä arkiaamuihin.
Sain paisuneen silmäni jo kohtalaisen hyvin hoidettua, ja kun eilen tuli vielä oikein kunnolla vettäkin ukkosen kylkiäisenä uskaltauduin illalla Lavis-tunnille puistoon. Vaan eikös himputti soikoon seuraava riesa tullut ampiaisista! (Joita on muuten ihan älyttömästi! Ja kiukkuisia!) Itse pisto nilkkaan meni vielä siinä askelkuvioihin keskittyessä, mutta jomotus alkoi jo jumpan päätyttyä ja nyt onkin sitten vuorostaan oikea nilkka turvoksissa. Tämän päivän ohjelmassa olisi vielä paitsi lääkärikäyntiä, myös vierailu ystävien mökillä. Edellisestä toivon jotakin helpotusta jälkimmäiseen, koska vaarana on, että linnoittaudun kohta täysin sisätiloihin.
Mutta ei sillä, olen kyllä ihan viihtynytkin sisällä. Alakerta kun on mukavan viileä, tekee sisällä oleminen välillä ihan hyvääkin. Yläkerrassa on edelleen kuuma, mutta tuuletin puhaltaa raikasta yöilmaa onneksi sänkyyn. Tai raikasta ja raikasta. Meillä on sellainen hienoinen kalkkunankakan tuoksu sitten tuudittamassa uneen. Huonetuoksu in real life, totesi ystäväni. 🙂
Olen tässä viime päivinä saanut pojaltani sensei-etuliitteen tavalliseen äitiin ja se sitten taas johtuu asustani, jossa olen kotona viihtynyt. Sain nimittäin ehkä maailman mukavimman ja kauneimman kotiasun, jossa kieltämättä tunnenkin olevani jonkinlainen, ainakin oleilun, mestari. Caaria on uusi merkki, jolta löytyy pellavaisia koti- ja oloasuja. Tällaisia mukavia, mutta kuitenkin katseen kestäviä vaatteita, joilla voi viettää vapaa-aikaansa pelkäämättä, että oven takana onkin yllätysvieraita. Caaria brändin takana on suomalaissyntyinen Ria, joten design on vahvasti skandinaavista, kuten on vaatteiden värimaailmakin.
Oman pukuni lisäksi sain teille mukavan alennuskoodin, jolla tilauksesta saa jo ihan tuntuvan alennuksen. Koodilla EMILIA50 saatte -50% alennuksen Caarian verkkokaupasta (normaalihinnoista).
Elämän pieniä iloja on puhdas ja siivottu koti! Kiitos sadepäivien, sisällä on vihdoin ollut mielekästä tehdäkin jotain. Tykkään kovasti kesästä, mutta toki pienet aukot helleputkessakin sallitaan. Harmi tosin, että se aukko sattui juurikin viikonlopulle. Mutta hyödyntää se piti, siitä ei ollut epäilystäkään. Sadepäivä on siivouspäivä!
Siivouksen jälkeen koristelin kotia sateen kastelemilla kukilla. Sytytin kynttilöitä ja vedin hetken henkeä. Kahvittelin ihan yksin ja hiljaisuudesta nauttien. Sekin on välillä aika ihanaa. Sellaista arkista luksusta. Vain villasukat puuttuivat, nekun ovat lomalla ensimmäsitä kertaa vuosiin. Kesä 2018 – ei tarvittu edes villasukkia! Siinäpä muisto tuleville vuosille. 🙂
Muistatteko tämän halpismekon, jonka ostin ennen pääsiäistä Tallinnasta? Siis ajatus oli käyttää sitä ihan just vain farkkujen kanssa, mutta hitsiläinen, siinä onkin suht ok pituinen helma. No, tosin mekko on jotain koko XL. Se oli sellainen kunnon teinikauppa, jossa vaatteet oli pajunvitsoille. Tai lapsille. No anyway, oikein pirtsakka kukkamekko ihan kesäänkin. Ja punainen on kai jotenkin vähän poweri väri. Siitä tulee sellaista hauskaa energiaa. Kengät on viime kesänä hankitut Kenneth Colen kiilakorot. Edelleen mielestäni yhdet maailman kauneimmista kengistä.
Meidän matka vie tänään taas mummulaan, sillä sisko lapsineen tulee nyt ensin sinne ja sitten huomenna tänne meille. Tässä jo vähän mietin noita yöpymisjärjestelyjä, sillä meidän yläkerta alkaa olla aika lämmin, joten vieraat pitää saada majoittumaan mahdollisimman väljästi ja mieluiten alakertaan. Täytyy sanoa, että olisi eduksi jos joku alakerran komesta sohvasta olisi vuodesohva. Sitten kun joskus aikanaan tulee sohvan osto ajankohtaiseksi, pitää kyllä muistaa tämäkin!
Iski tuossa torstain ja perjantain välisenä yönä ihan hillitön kesäflunssa. Sellainen, että nousin perjantaina jo viiden aikaan, kun en jaksanut aivastaa ja niistää enää makuuasennossa. Onneksi tuo meni myös nopeasti ohi, olin nimittäin sopinut lauantaiaamuksi fillaritreffit ja iltapäiväksi oli varattuna kampaaja-aika. Jos jotakin hyvää siinä epäonnistuneessa kotivärjäyksessä oli, niin se, että väri myös lähti yllättävän nopeasti pesussa. Itse asiassa, eilen kun lähdin kampaajalle, mun hiukset oli kaukana siitä mahongista, jota ne olivat heti sen värjäyksen jälkeen. Toinen hiuskriisin hyvistä puolista oli, että tuli mentyä ihan oikeasti kampaajalle! Olen jo pitkään suunnitellut, että ylikasvanut polkka pitää taas nipsaista lyhyeksi ja kyllähän siitä mittaa lähtikin. Se, mitä parissa vuodessa oli muutamaa siistimistä lukuunottamatta tullut takaisin. Tosin itsellä oli heti kampaajalla sellainen tunne, että tämä on nyt tosi lyhyt. Vaikka eihän se nyt edes mikään lyhyt ole. No, on varaa ottaa ensi kerrallakin taas muutama sentti. 🙂 Ihan parasta kuitenkin, että hiuksissa on nyt se “oma väri”. Ei luonnollinen, mutta sellainen, joka tuntuu omalta.
Meidän sunnuntai on ollut sellainen kesäisen leppoisa. Oltu vain ilman kiirettä mihinkään suuntaan. Maisema-ajelun ja ulkona puuhailun lisäksi käytiin katsomassa naapurin lampaita ja syötiin paikallisessa ravintolassa. Vielä pikkuisen pyykkiä, siivousta ja kullan arvoista sohva-aikaa. Ensi viikolla saadaankin sisko lapsineen kyläilemään, joten ohjelmassa on vähän erilaista kesäelämää.
Mun oli tillit päässeet kasvamaan vähän turhankin pitkiksi ja leikkasin tänään niistä kukat maljakkoon. Vähän muita kukkia sekaan ja taas tuli oikein kiva kesäpuska!
En ole koskaan ollut mikään kovinkaan suuri juhannusfani. Toisaalta juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, jotka aiheuttavat aina pientä kateutta. Kun puolisolla on työ, joka vie suurimman osan juhlapyhistä ja vuoden viikonlopuista, sitä tuntee aika usein olevansa yksinäinen. Varsinkin silloin kun jokainen media on täynnä ihania juttuja siitä, miten kyseisen juhlan voisi viettää. Ja haaveilenhan minäkin sellaisesta ruotsalaisesta juhannuksesta; Pitkästä pöydästä puutarhassa, kukkaseppeleistä, sillistä ja valkoisista kesämekoista. Totuus on kuitenkin se, että istun monesti uudenvuodenaatot, vappuaatot, juhannusaatot ja joulupäivän, sekä tapaninpäivän yksin. Tai siin yksin heti sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Silloin olo on yksinäinen. Siitäkin huolimatta, että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni joitakin selviytymiskeinoja.
Tänä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä mieheni mukaan Linnanmäelle. Olla koko päivä yhdessä huvipuistossa, ja mies olisi hoitanut parin tunnin työrupeamansa siinä jossakin välissä. Idea oli hyvä niin kauan kuin juhannuksen sääennuste oli liki pelkkää aurinkoa. Kun juhannuksen sääennuste sitten lopulta näyttikin sadetta, ajattelin, että nyt on keksittävä jotakin muuta. Aluksi ihan kotiin jääminenkin oli hyvä idea, mutta torstai-iltana minuun iski pakokauhu. Halusin jotakin muuta kuin kotona kyhjötetyn juhannuksen. Niinpä varattiin kuitenkin hotelli Helsingistä ja lähdettiin aattoaamuna kohti Linnanmäkeä. Pari tuntia sateessa ja tuulessa riitti lapsillekin kieputusta, ja ravintolan metsästyksen jälkeen oltiin pikkuväen kanssa ihan valmiita hotellihuoneeseen. Mies lähti työhön ja me vedettiin pyjamat päälle jo iltapäivä viideltä ja löhöttiin hotellin sängyssä. Syötiin herkkuja ja huilattiin. Sain jopa luettua kirjanikin loppuun! Illalla kun mies palasi työstään, sää oli jo selkeä ja päätettiin lähteä vielä iltakävelylle. Juostiin eduskuntatalon rappusia ja oltiin ihan turisteina kesäyössä. Hiljaisessa Helsingissä. Ja mikä parasta, saatiin olla yhdessä. Ehkä paras juhannusaatto ikinä! Ja tulinpa ajatelleeksi, että kaupunkijuhannuksesta voisin ottaa lasten kanssa ihan tavan. Me kun asutaan täällä mökkimaisemissa vakituisesti, niin juhannuksen voisi ihan hyvin viettää kaupungissa. Pysyy Suomikin tasapainossa!
Tänään me vietetään Klaaran kanssa iltaa kaksin, ja ohjelmassa on juhannussauna! En ole mikään saunojatyyppi, mutta ajattelin, että hitsi vie, tänä vuonna vietetään juhannusta oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tosin iltakävelyn sijaan, tänään mennään ajoissa nukkumaan. Iskä saa sitten yöllä kaivautua kahden saunapuhtaan tytön väliin. 🙂
Napsin pitkästä aikaa kuvia vähän saunaltakin, kun ei ole taas aikoihin tullut kameraa sinne vietyä. Juhannukseksi otin käyttööni myös uudet saunatekstiilit, Hempealta saamani hamppupyyhkeet. Nämä ovat samaa paksua hamppua kuin meidän lakanat ja keittiön täyspitkä pöytäliina. Suomalaista käsityötä yöttömien öiden Inarista. Kangas imee vettä paremmin paksu froteepyyhe ja paranee vain pesussa. Iso Ailigas pyyhe ja pienemmät Aivi pyyhkeet on saatavilla useassa värissä ja myös siinä luonnollisessa hampun sävyssä, jota meillä on makuuhuoneessa ja keittiössä.
Tykkään edelleen meidän pihasaunasta. Sen valkoisesta ja valoisasta pukuhuoneesta, sekä mustasta löylyhuoneesta. Unelmana kaunis pihasauna -postauksesta näet miltä sauna näytti kun muutettiin tänne (pikkukuvia voi klikata suuremmaksi) ja musta pihasauna -postauksesta sitten tuon remontoidun saunan. Kaikki sauna -aiheiset postaukset löydät täältä. Sekä pukuhuoneen seinät, että katto vaatisivat vielä yhden maalipinnan, ja toivottavasti ehditään sutimaan nekin vielä tämän kesän aikana.
Aiai, taas päästään mun lempiaiheeseen, eli siivoukseen! Kuten tekin jo ehkä tiedätte, mä olen sellainen siivoushullu, joka nauttii suuresti puhtaasta ja siististä kodista. Toki myönnetään, että meidän koti ei ole aina siisti ja puhdaskaan, mutta hei, ei mulla ole aina aikaa lukeakaan, vaikka rakastan kirjoja. Ja koska siistin kodin ja kirjojen lisäksi olen hulluna moneen muuhunkin juttuun, kuten vaikkapa puutarhahommiin, tehokkuus on valttia ajankäytössä. Äänikirjat on toki hyvä pelastus, silloinhan pääsee nauttimaan kahdesta kärpäsestä yhdellä iskulla, mutta jos näin kesällä mielii pihatöihin, pitäisi ne siivoukset sisällä saada suoritettua tehokkaasti ja vikkelästi. Puutarhan huutaessa seireenin lailla puoleensa, lähdin innoissani kokeilemaan imuroinnin ja lattioiden pesun yhdistelmää kaupallisessa yhteistyössä Bissellin kanssa. Ja hei, myös yksi teistä voi voittaa itselleen Bissell Crosswave monitoimipuhdistajan! Arvonnan löydät postauksen lopusta.
Jokaisessa perheessä on omat siivousrutiinit ja siitä, mikä on oikein ja väärin ei kannata väitellä. Meillä imuroidaan ihan joka päivä, mutta ei se tarkoita sitä, että imurin kanssa kolutaan joka nurkka. Aika nopeasti sitä oppii kodistaan tietämään juurikin ne nurkat, joihin pöly kerääntyy ja sitten on lisäksi ne huoneet, joissa eniten ollaan. Liike suhauttaa aina pölyä ilmoille, ja on sanomattakin selvää, että rauhallisesti liikkuvien aikuisten taloudessa pölyä muodostuu vähemmän kuin lapsiperheessä.
Meillä yleinen ja jokapäiväinen siivousakseli on kuistilta keittiön kautta yläkerran rappuihin. Toisin sanoen alakerran puolikas. Kengissä kannetaan hiekkaa ja kuraa sisälle, ja eteisen jälkeen ollaankin työhuoneessa, jossa meillä on myös kissanastia. Koska olen tuon jälkimmäisen kanssa aika fanaattinen, laatikkoa tyhjennetään ja täytetään säännöllisesti, minkä vuoksi meidän imuri oikeastaan asuu työhuoneessa. Samalla kun lattialle joutuneet hiekanmurut tulee imuroitua pois, heiluttelen imuria muutenkin. Koska me suoraan sanottuna asutaan keittiössä, ja koska imurin johto sattuu myös ylettymään vakkaripaikaltaan ihan keittiön viimeiseenkin nurkkaan ja alimpiin rappuihin, tulee myös nuo imuroitua päivittäin. Ja toki keittiökin ihan vain nopeasti päällisin puolin. Lähinnä ne paikat, joihin villakoirilla ja muruila on tapana kerääntyä.
Vaikka valkoinen lattia ei likaannu muita värejä herkemmin, näkyy siinä tietenkin lika helposti. Koska kettiössä eletään, syödään, juodaan ja kuljetetaan tiskejä, on lattia pesun tarpeessa ihan viikottain, joskus useamminkin. Vanha lautalattia rakoineen ja kuhmuineen on kuitenkin haastava pestävä, koska perinteisellä tavalla likavesi jää helposti niihin syvempiin kohtiin. Tästä syystä meillä suositaan lattiapesuria, joka kaappaa likaveden talteen ja syöttää pesuun vain puhdasta vettä. Bissell Crosswave monitoimipuhdistajassa plussana sekin, että pesurullan harjakset ovat sen verran pitkät, että mukaan mahtuu myös pöly ja roskat. Aina ei siis tarvitse aloittaa lattioiden pesua imuroinnilla, sillä monitoimipuhdistaja kaappaa mukaansa kaiken. Jopa rusinan kokoisen roskan!
Kuten sanottu, eteinen ja kuisti joutuvat lian suhteen tietenkin kovimmille hiekan ja saven kulkeutuessa kenkien mukana sisälle. Vaikka meillä on molemmissa tiloissa helppohoitoiset bukleematot ja vielä edullisessa värissä, eli hiekan harmaana, kertyy noihinkin mattoihin ikävä kerros kuraa syksyisin ja keväisin. Matot on kohtalaisen edulliset pesettää, mutta mielestäni matonpesu useammin kuin kerran vuodessa on kohtalaisen tuhlaavaista, ja nyt päätinkin kokeilla vielä mattojenkin pesua tällä putsarilla. Nimittäin Bissellin monitoimipuhdistajassa on myös matonpesuasetus. Ei tuo tietenkään kaikille mattotyypeille sovi, ja ryijy ja villamatot on syytä jättää rauhaan, mutta koska kyseessä on amerikkalainen innovaatio on kokolattiamattojen pesu on tietenkin olennainen osa monitoimipesuria. 🙂
On se vaan jotenkin palkitsevaa aina, kun näkee tuon likaveden värin. Toisaalta kauhistuttaakin, että näinkö likaista meillä on, mutta siivous on lajina siitä juurikin niin ihana, että työnsä tuloksen näkee ihan varmasti! Kun koti on siisti, on kiva aloitella niin viikonloppua, kuin arkeakin. Pihalla voi puuhailla hyvillä mielin , ja koti saa vaipua kesäkaaokseen – aina seuraavaan siivouspuuskaan saakka !
Mutta nyt: Kerro kommenttiboksissa, miksi juuri sinä ansaitsisit monitoimipuhdistajan, eli mihin haluaisit siivoukselta säästyneen ajan käyttää? Kaikkien kommentoineiden kesken arvotaan Bissell Crosswave monitoimipuhdistaja (arvo n. 349€) Arvonna säännöt löydät täältä.
Ihan ei ole tältä päivältä tämän postuksen kuvitus, eikä muuten puhtaat lattiatkaan. Mutta loppuviikosta lupaan taas pistää tämänkin talon kuosiin! 🙂
Ihanaa ja aurinkoista päivää!
Nousin tänään tekemään huomista postausta, kun muu perhe jatkoi vielä uniaan, ja alakertaan päästyäni olisin voinut joko purskahtaa itkuun tai nauruun. Kaikessa surkuhupaisuudessa valitsin jälkimmäisen. Keittiön kokoisesta kaaoksesta selvittyäni yritin löytää kahvituopilleni tilaa työpöydältä, mutta tiukkaa teki sekin. Kesäkaaos, sitä se kai on, kun ei laiteta tikkuakaan ristiin sisällä. Eletään vaan kuin viimeistä kesäpäivää. Tänään oli siis ihan pakko raivata. Ei paljon, mutta sen verran, että saadaan sotkea taas lisää. Ja pesinpä lattiasta myös likaiset varpaanjäljetkin. Valkoisessa lattiassa nuo näkyvät onneksi hyvin, niin on helppo pestä. 😉
Jos jotain hyvää on lämpimien kelejen ja kötitöiden yhdistelmässä, niin pyykkiä tulee vähemmän! Pestäviä artikkeleita on ehkä tavallista enemmän, mutta tilavuudeltaan pyykkikasat pysyvät kesällä kohtuullisina. Ja leppeä kesätuuli myös kuivaa pyykin huomattavasti rumpua nopeammin.
Tiedän, ettei kauniita kesäiltoja pitäisi uhrata siivoukselle, mutta kyllä nyt henki kulkee kevyemmin. Ja ajatuskin. Onneksi sääennuste lupaa kesälle jatkoa, joten nautin sitten huomenna taas tämänkin päivän edestä. Vuorossa olisi pionipenkin perkaus. Moni muukin puutarhatyö on jäänyt viime päivinä vähemmälle, mutta ilmoitan, jos olemme sattuneet jalostamaan pois karkaavan voikukkalajikkeen!
Suloista kesäiltaa! ♡
Ps. Kuorin keittiön lampaantaljoista ja ajattelin seuraavassa siivouspuuskassani vaihtaa vähän kesäisempiä tekstiilejä sisustusta piristämään. Tähän puuskaan ei mahtunut yhtään enempää! 😀
Ilman tuota farkkuessuakin olisi ehkä tänään tarjentunut vatkata marenkia ja kermaa, mutta kun äitienpäiväpaketista uusi essu kuoriutui, pitihän se tietenkin heti koekäyttää. Ja kesän ensimmäinen pavlova maistui muuten liki jumalaisen hyvältä. Kymmenen valkuaisen kakusta riitti oikein hyvin mummulle ja papallekin, jotka saimme kahvipöydän ääreen äitienpäivää juhlistamaan.
Halusin viettää äitienpäivän kotona jo ennen kuin tiesin päivästä tulevan näin lämmin, ja tänään olen ollut varsin tyytyväinen valintaani. Aamukahvin sain nauttia ulkona auringossa ja aamupalaksi lapset olivat isänsä johdolla pilkkoneet hedelmiä. Just mun makuun! Aamun jälkeen auringossa ei sitten oikein jaksanutkaan olla. Mitä nyt äidin kanssa kierreltiin pihaa ja kaivettiin vähän siirrettävää mummulaankin. Ilta kuitenkin huipentui aurinkoisella jalkapallokentällä, jossa puolitoista tuntia vierähti taas kuin siivillä. Pahin hellepiikki oli onneksi jo ohi, muuten olisin varmasti tuupertunut heti. Ihan huippu hienoa tuo naisten jalkapallo. Siellä on sellainen hyvä ja kannustava fiilis ja naurulihaksetkin saavat kunnolla treeniä.
Varmasti pitäisi äitienpäivänä kirjoittaa jotakin suuria ajatuksia äitiydestä, mutta pahoittelut, aivoni ovat sulaa mössöä näillä keleillä. Siispä tyydyn vain toivottamaan hyvää äitienpäivän iltaa kaikille äideille ja äitiyttä sydämessään kantaville. ♡
Ollaan joskus täällä blogissakin mietitty, että mitä tämä mun sisustustyyli oikein on. Se taisi olla silloin, kun täällä Lifiessä mun blogi löytyi kategoriasta “romanttinen sisustus” ja itse jotenkin vieroksuin sanaa romanttinen. Tämän elämääkin suuremman termistöongelman pariin pujahdin ajatuksissani jälleen, kun sain instagramissa kuvaani kommentin “Tykkään tosi paljon sun tanskalaisesta sisustusmausta. Lämmin ja pehmeä olematta yhtään maalaisromanttinen.” Niinpä. Tykkään itsekin lämmöstä ja pehmeydestä, mutta en kuitenkaan liian romanttisesta.
Mutta noin ylipäätään meistä suomalaisista on tullut vähän Tanska-faneja, ja ilmoittaudun itsekin tähän ryhmään. On hygge ja kaikki muukin rennon ihana, mitä tanskalaisilta kadehtia. Ja mitä tulee siustukseen niin ehkä juuri eniten sitä. Tanskalaiset osaa, sitä ei mene kieltäminen. Ja vaikka kotimme sisustus ei tanskalaistyyliä olisikaan, on sisustusmakuni ehdottomasti sitäkin tanskalaisempi. Mä nimittäin en ole koskaan kokenut omakseni kovin eleetöntä mustavalkosisustamista, missä kaikki on uutta ja tosi design. Tai vastaavasti hirveän romanttista. Mä tykkään enemmän vähän sellaisesta eriparisuudesta, ja jos jotakin niin tanskalaisissa kodeissa sitä on. On antiikkia ja sitten niitä designklassikoita. Värejä, kuoseja ja ennen kaikkea puulattioita. Oli ne sitten lautaa, lankkua tai kalanruotoparkettia.
Olen tällä viikolla siirtynyt pikkuhiljaa myös tekemään jonkinlaista kevätsiivousta. Tavaraa pitäisi raivata ja lajitella, ja paljon on vielä jäljellä sivoustakin, mutta esimerkiksi ikkunoiden pesuun maanittelin itseni ajatuksella “huone kerrallaan”. Eikä muuten tunnu lainkaan niin pahalta se koko urakka, kun ei ylipäätään heti vaadi itseltään kaikkien ikkunoiden pesemistä kerralla. Eilen illalla tomutin ja pölytin ulkona tekstiilejä, tyynyjä ja taljoja. Pyyhin pölyjä ylähyllyiltä (niiltä, jotka on helppo aina jättää pyyhimättä) kun kerrankin oli ilta, jona ei tarvinnut jakaa tekemistä harrastuskuskaamisten mukaan. Ehkä se on tuo kevät, tai sitten se päänsäryn loppuminen, mutta nyt on selvästikin sellainen kodinlaittofiilis. Ja ehkä hyvä niin, sillä jossain kohtaa toukokuuta ei taas kiinnosta tämä sisällä eläminen yhtään. 😀
Mutta nyt kun paikat alkaa olla puts ja plank, on kiva aloitella myös viikonloppua. Kaikkea kivaa onkin tiedossa ja sellaista toivon myös teille! ♡
