Hassua, että vielä viisi vuotta sitten ajattelin, ettei meille koskaan tule mitään vaaleanpunaista. Ja että Posti Pate ja Tuomas Veturi ovat ne ainoat oikeat lastenohjelmat. Sitten tuli tyllit, ja pinkit, My Little Ponyt sekä Anna ja Elsa. Tuli joka-aamuiset palmikkohetket, pienet kynnet, jotka kaipaavat aika ajoin lakkausta ja ne lukuisat tanssiesitykset, joista saamme nauttia lähes päivittäin. Viidessä vuodessa meidän pienestä vauvasta on kasvanut päättäväinen ja hyväsydäminen tyttö. Lapsi, joka vaihtaa lennossa prinsessaleikit pyssyleikkeihin tai pikkuautoihin – ja toisinpäin. Se tärkeä palanen, joka teki perheestämme kokonaisen. ♡
Syntymäpäivä on mennyt arjen pyörteissä, mutta viikonloppuna juhlitaan sitten senkin edestä. Ja pinkisti tietenkin!
Tiedän, on vasta torstai! Mutta meillä alkaa viikonloppu jo tänään, kun lomareissulainen tulee kotiin ja samalla saamme siskoni lapsineen meille viikonlopun viettoon. Sitten maanantaina koittaakin arki, joten nyt nautitaan joululoman viimeistä huipennusta. Ihan pikkuisen jo keräsin aamulla keittiöstä joulua pois, ja lähinnä leikkoamaryllisten poisheittäminen teki keittiöstä heti vähemmän jouluisen. Mutta näinkin on hyvä. Talven tunnelmasta nautitaan kuitenkin edelleen ja kynttilät kuuluvat tietenkin siihen. Ja onneksi joulun sipulikukkiakin on edelleen jäljellä, jottei ihan liian korkealta tiputtaisi loppiaisen koittaessa.
Jalassa tänään erityisen mukaviksi pehmenneet nilkkurit, jotka ostin muutama vuosi sitten raskaana ollessani. Nuo on muotoutunut jalkaani niin hyvin, etten paljon parempia kenkiä tiedä. Ja päällä ylisuuri pehmeä neuletakki. Mukavaa ja omannäköistä.
Mutta nyt valmiina ottamaan reissulaiset tervetulleeksi. Pehmeän rentoa torstai-iltapäivää ja iltaa myös teille! ♡
Sunnuntaihuomenet! Lauantaisauna taitaa kuulua useammankin suomalaisperheen viikonloppuun. Meillä saunapäivä osuu harvemmin lauantaille, mutta eihän se niin päivän päälle olekaan. Suomalaisessa saunakulttuurissa on jotakin, jonka viehätyksen olen itse oppinut vasta ihan parin viime vuoden aikana, joten siinäkään mielessä ei meillä olla saunapäivän kanssa niin turhan tarkkoja. Siinä missä saunominen oli ennen puhtaasti puhdistautumista, on löylyttely nykyisin enemmänkin nautiskelua, jonka sivutuotteena toki saunoja myös puhdistuu. Keittiön altaasta saunan lauteille on pitkä matka, mutta sopiipa siihen väliin montaa muutakin tapaa kylvettää vauvoja tai lapsia. Siitä lisää tässä tässä postauksessa, joka on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä yhdessä XZ Muumin kanssa.
Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2012, lompsin ison vatsani kanssa kumisaappaat jalassa purujen seassa kohteenani kylpyhuone. Muistan sillä hetkellä kysyneeni itseltäni, että miksi ihmeessä?! Että eikö kerta olisi riittänyt!
Jälkimmäisellä en suinkaan viitannut pyöreään olotilaani, vaan niihin olosuhteisiin, joihin olin taas yhdistämässä pientä ihmisen alkua. Nimittäin esikoinen kylpi aikoinaan keittiön altaassa, kun edellisen kodin kylppäriremontti viivästyi ja viivästyi. Ja vaikka eteiseen saatiinkin lattialaudat ennen Klaaran syntymää, voinen kuitenkin sanoa, että molempien lasten ensimmäiset elinvuodet on vietetty jokseenkin poikkeuksellisissa oloissa niin vedentulon, pyykinpesun kuin itse peseytymisenkin osalta. Jos saunapäivä ei siis osukaan joka viikko samaan viikonpäivään, koen kuitenkin, että nykyinen elämämme edustaa arjen rutiineja ja pysyvyyttä.
Kahden pellavapään äitinä ne suihku- ja saunahetket eivät toki aina ole olleet niitä helpoimpia mahdollisia. Koska esikoisella pidettiin mahdollisimman pitkään paksuja enkelinkiharoita, ja kuopuksen kultakutrit kasvavat ja vahvistuvat edelleen, myös hiustenpesu on aiheuttanut niitä vähemmän mukavia pesuhetkiä. Vaikka toinen lapsista jo peseytyykin itsenäisesti, nuoremman peseytyminen on yhä meidän aikuisten vastuulla. Juuri nyt ollaan kuitenkin pääsemässä pahimman vesikammon yli, ja hiusten pesu on saatu jokseenkin sujumaan miellyttävimmissä merkeissä. Sen lisäksi, että ennen hiusten pesua käydään läpi ne vinkit, joilla vesi valuisi kasvojen sijaan kohti selkää, on nuoremman kanssa pitänyt käydä myös keskustelua hiusten pituudesta. Nimittäin jos pitkät ja paksut hiukset haluaa pitää, niitä on toki myös pestävä – ja hiustenpesu täytyy vain sietää yhtenä peseytymisen osana. Se, miten lapsi asiat kokee, on kuitenkin pitkälti meidän aikuisten suunnittelusta ja valmisteluista kiinni. Kun peseytymiseen liitetään hyviä asioita, kuten vaikka saunan jälkeinen vähän parempi iltapala, ja lapsen ottaminen mukaan shampookaupoille, ollaan jo pitkällä valmisteluiden osalta.
Meillä on aina käytetty XZ Muumi -tuotteita. Ennen nämä klassikot pakattiin vaaleansinisiin ja vaaleanpunaisiin pakkauksiin, joista lapsille on valikoitunut omat suosikkinsa (ainakin meillä) varsin perinteisellä jaottelulla. Nyt uudistuneet pakkaukset paitsi jättävät perinteisen värierottelun taakseen, miellyttävät myös äidin silmää edemmän. Onpa pakkausten uusi ulkonäkö myös piristävää vaihtelua shampoohyllyllä suurta valintaa tehdessä. Ja hei, muumit ovat muumeja väreistä ja hahmoista välittämättä. Meillä nimittäin myös esikoisen korkkiruuveja selvitettiin Niiskuneidin selvityssuihkeella, eikä tuotteen mahdollista tyttömäisyyttä tullut koskaan sen enempää mietittyä.
Kun mietitään kosmetiikkatuotteita, joita käytetään erityisesti lapsille, ainakin omassa mielessäni korostuu tuotteen turvallisuus ja hellävaraisuus. Mitä vähemmän kemikaaleja tuotteet sisältävät sen parempi. Kun puhutaan tuotteen luottavuudesta, kotimaisuus nousee myös listallani kärkeen. Suomessa valmistettu tuote herättää luottamusta ja myöskin arvostusta. Avainlippu kun itselleni paitsi puhtauden, myöskin työllisyyden symboli. Itse Muumit taasen koen suomalaisena kansallisaarteena, jonka merkityksen muistaa viimeistään kun katselee turistien intoa hamstrata Muumituotteita tuliaiskasseihinsa. Nimittäin meille varsin arkinen kolmen euron shampoopullo on melkoinen luksustuote maailmalla!
Pelkästään kotimaisuus ei tietenkään ole oman valintani ainoa peruste, vaan arvostan myös silikoonittomuutta ja väriaineiden puuttumista. Ja vaikka meillä ollaankin nyt siinä iässä, että vadelman ja banaanin tuoksut koetaan puhtaasti plussana, nostan hattua tuotesarjan täysin hajusteettomalle suihkushampoolle, joka toimii vaikka ihan sen pienimmän perheenjäsenen pesunesteenä.
Lapsen pitkien ja paksujen hiusten pesussa 2in1 tuote on aina pelkkää plussaa. Kun hiukset selvittelee takuista ennen pesua ja vaahdotuksen hoitaa hellävaraisesti, vain yhdellä tuotteella ja yhdellä huuhtelukerralla nopeuttaa suihkussa käyntiä ja hiustenpesua. Meillä Klaaran pitkät ja paksut kutrit suihkutellaan pyyhekuivauksen jälkeen Muumi selvityssuihkeella, jonka jälkeen hiuksia kuivataan föönaamalla. Klaaran hiukset ovat nimittäin niin paksut, että illan pesun jäljiltä ne ovat märät vielä aamullakin, mikäli kuivumista ei pikkuisen aviteta. Hieman kostean hiukset palmikoidaan illalla ja aamulla tuloksena on silkin pehmoiset kiharat. Meillä erilaiset palmikkokampaukset ovat myös osa arkiaamujen rutiinia, sillä kampaus myös pitää hiukset puhtaana päivän leikkien aikana.
Meillä on perinteisesti sujautettu kalenteritontun taskuihin joulukuun aamujen iloksi myös hyötytuotteita, ja Muumituotteet hammastahnasta shampoisiin kuuluvat juurikin näihin. Nyt myös kolmella teistä on mahdollisuus voittaa XZ Muumi -tuotepaketti joko pikkuiseksi lahjaksi, joulukalenterin täytteeksi tai ihan vain arkea ilostuttamaan ja helpottamaan.
Kerro kommenttiboksissa oma XZ Muumi -suosikkisi tai jaa mieleenpainuvin muistosi lasten kylpy- tai pesuhetkistä. Jättämällä kommentin viimeistään sunnuntaina 5.11. ja olet mukana n. 15 euron arvoisen tuotepaketin arvonnassa. Tuotepaketteja arvotaan yhteensä kolme kappaletta. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Ihan mielettömän kaunis päivä! Näitä kun jaksaisi pidellä koko tulevan syyskuun, niin johan tässä saisi nauttia. Mutta nautitaan ainakin silloin kun siihen on mahdollisuus!
Tehtiin Klaaran ja Alman kanssa vielä jumpan päälle pieni happihyppely. Harvemmin tulee kuljettu kamera kaulassa noitakaan reittejä, mutta tänään tuntui siltä, että illasta on pakko ikuistaa joku muisto tulevaisuuden varalle.
Siellä me siristeltiin silmiä ilta-auringossa, heiteltiin kiviä jokeen, bongattiin sieniä ja maahan pudonneita lehtiä ja ihasteltiin viljapeltojen hehkuvia sävyjä. Juteltiin asioita laidasta laitaan ja laulettiin hämä-hämähäkkiä. Mukava tapa päättää päivän kiireet ja rauhoittua iltatoimiin. Jää tästä maanantaista oikein hyvä fiilis!
Säätiedotus lupailee kauniita kelejä tuleville päiville, joten muistakaahan ulkoilla! Vielä ehtii valoisaan aikaan jopa iltalenkille!
Aurinkoista sunnuntaita!
Uusi viikko on taas huomenna alkamassa ja moneen reppuun pujahtaa kännykkä, jonka ajatellaan lisäävän lapsen turvallisuutta. Näin ainakin meillä. Tuntuu turvallisemmalta, kun lapsella on puhelin, ja yhteyden saa molemmin puolin. Tässä kohtaa vuotta moni lapsi vasta opettelee kännykän käyttöä ja helposti meiltä aikuisiltakin unohtuu se tosia asia, että puhelin ei enää ole vain puhelin, kuten meidän aikanamme, vaan oikeastaan lasten taskuihin pujahtaa minitietokone kameralla varustettuna. Ihan ensimmäinen juttu on tietenkin puhua lapsen kanssa puhelimenkäytöstä, yksityisyydestä ja esimerkiksi kuvien jakamisesta. Ja kyllä, jossain kohtaa lapselle pitää tosiaankin selittää myös se ikävä tosiasia, ettei kaikki ihmiset ole sitä, miltä vaikuttavat, ja jokaiseen vieraaseen ei voi elämässä luottaa. Keskustelun ja ohjeistuksen lisäksi lapsen puhelimenkäyttöä voi onneksi myös suojata ja peliaikaa rajata. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä F-Securen kanssa ja keskittyy nyt eritoten lasten puhelimenkäytön turvallisuuteen.
Runsas vuosi sitten kirjoittelinkin teille siitä, miten itse opin tietoturva-asioiden tärkeyden ihan kantapään kautta ja tajusin, etteivät suojausta vaadi pelkästään valtionsalaisuudet, vaan ihan oikeasti koko se elämä, jota netissä elämme. Ja se on muuten lopulta todella yksityistä! Moni tulee säästäneeksi oikeastaan siinä ihan kaikkein tärkeimmässä asiassa eli tietoturvassaan, vaikka oikeasti tuohon nimenomaiseen asiaan kannattaisi se muutama kymppi vuoden aikana jokaisessa taloudessa uhrata. F-Securen tietoturvapaketteihin on nyt tullut uusi ominaisuus Family Rules, joka täydentää turvallisuusasioita vielä enemmän lasten käyttäessä laitteita.
F–Secure SAFE Family Rules -perhesäännöt toimivat hyvin yksinkertaisesti, eli tietoturvapaketin käyttöönoton yhteydessä määritetään laitteen käyttäjäksi joko aikuinen tai lapsi.
Lapsen puhelimenkäyttöön voi tehdä erilaisia rajauksia, kuten esimerkiksi määrittää mihin sisältöön lapsi pääsee käsiksi, ja kuinka paljon ruutuaikaa lapsella on päivittäiseen käyttöön.
Lapsen puhelimeen voi myös asettaa nukkumaanmenoajan. Nukkumaanmenoaika onkin todella näppärä keksintö, eli puhelimen erilaiset sovellukset voi lukita ikään kuin yöunille, ja säätää toimimaan taas seuraavana päivänä. Lapsen puhelin toimii kuitenkin läpi vuorokauden puhelimena, eli sillä voi täysin normaalisti soittaa tai lähettää viestin. Ruutuaika taasen mahdollistaa vaikkapa juuri sen peliajan rajaamisen. Esimerkiksi lapselle voi tehdä rajoituksen joka sallii arkipäivänä yhteensä tunnin ruutuaikaa ja viikonloppuna tuplasti. Näitä aikarajoituksia pääsee toki myös säätämään, eli jos vaikka pelaaminen vihelletään hetkeksi hyllylle, ruutuajan voi poistaa täysin tai sen voi vapauttaa erityistilanteissa. Näitä erityistilanteita on meillä esimerkiksi kaupunkimatkalla, kun poika haluaa pyydystää Pokemoneja ja saada peliin käveltyjä kilometrejä. Näillä kulmin kun ei Pokemonit asusta, on mielestäni ihan kohtuullista, että peliä voi käyttää kun satumme olemaan sille suotuisammissa olosuhteissa. Vastaavasti ruutuaikaa laitteella voi lisätä vaikka automatkan ajaksi ja vähentää, jos oman huoneen siivoaminen tai läksyjenteko ei tunnu nappaavaan.
Maailma on muuttunut paljon omasta lapsuudestani ja täytyy myöntää, että välillä kehityksen vauhti jopa vähän hirvittää. Nykyisin kuitenkin esimerkiksi digitaalinen oppimisympäristö on ihan perusjuttu alakoululaiselle lapselle, ja tabletit ja tietokoneet ovat käytössä myös koulussa. Kaikkea kasvatusta ja valistusta ei kuitenkaan voi nakata koulun harteille, vaan meillä vanhemmilla on myös oma vastuumme. Jokaisessa perheessä tehdään ne omat rajoitukset lasten netinkäytölle ja viestittelylle, ja mielestäni esimerkiksi kiusaamisen monimuotoisuus kannattaa huomioida lasten puhelimen käytössä. Tehdä selväksi, ettei ketään kuvailla, ja että omia tai toisten kuvia ei lähetellä eteenpäin. Että WhatsApp -ryhmät eivät ole tarkoitettu kenenkään selän takana nauramiseksi, eikä kenenkään yksityisyyttä saa loukata.
Netissä on paljon hyvää, mutta valitettavasti myös iso annos tavaraa, joka ei ole tarkoitettu lapsen silmille tai korville, osa ei edes aikuisille. Tuon Family Rules -toiminnon avulla lapselle voi luoda myös oman Safe -selaimen, joka karsii automaattisesti netin sisältöä tehden siitä lapselle turvallisen. Sisältörajoitukset mahdollistavat aikuisten sisällön, uhkapelien, päihteiden, maksullisen tai pelottavan sisällön sekä yhteisöpalveluiden karsimisen lapsen selaimesta. Asetettavia sisältörajoituksia löytyy pitkä lista ja aikuinen voi valita niistä ne, jotka kokee tarpeelliseksi. My F-secure -sivujen kautta puhelimen (tai lapsen) voi myös paikantaa.
Meillä alkaa poika olla siinä iässä, että monen laitteen suhteen hän on jo huomattavasti äitiään nokkelampi. Minä en esimerkiksi osaa käyttää pleikkaria, joten DVD-levyjen pyöritys pelikonsolilla jää pojan harteille. Myöskin netin suhteen ollaan koko ajan varpaillamme, sillä kolmasluokkalainen tietää jo tubettajat ja haluaa seurata jalkapallouutisia netistä. Oma puhelinkin on jo välttämätön, ihan vain omankin mielenrauhani vuoksi. Oikeilla säädöillä laitteista voi kuitenkin tehdä lapselle turvallisia, mutta sitä turvallisuutta pitää samaan aikaan opettaa ja opetella. Pojan puhelimen lisäksi lapset ovat perineet vanhan läppärin, joka on myös tehty molemmille lapsille turvalliseksi. Siitä kuunnellaan äänikirjoja, pelataan Bingeliä ja katsotaan Pikku Kakkosta. Ohjeita etsitään piirustuksiin, Lego-rakennelmiin ja Hama-helmitöihin. Kun koneella ei pääse käsiksi haitalliseen sisältöön, se voi rauhassa olla lastenhuoneessa ja lasten käytettävissä. Muu sisältö etsitään sitten netistä yhdessä koneella, joka on avonaisessa tilassa ja aikuisen vastuulla.
Family Rules -toiminnosta jokaisella lapselle voi säätää omanlaisensa rajoitukset, lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Perheen aikuiset pystyvät muuttamaan säätöjä ja rajoituksia vaikka etänä.
LUKIJAKILPAILU:
Meillä on käytössä F–Secure TOTAL, johon siis sisältyy myös tuo F–Secure SAFE. Tolat sisältää tietoturvan lisäksi myös VPN:n edut, ja nyt siis uutena asiana F-Securen -paketeissa on tämä Family Rules -ominaisuus.
Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa F-secure TOTAL -paketti vuodeksi käyttöön (arvo 79.99€). Kerro kommenttiboksissa, mikä Family Rules -ominaisuus kiinnostaa itseäsi eniten / mikä teillä ehdottomasti tulisi tarpeeseen.
Jätä kommenttisi viimeistään sunnuntaina 27.8.2017 ja olet mukana kilpailussa. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Kinastelu. Siinä asia, joka erottaa tämän kesän edellisistä. Lapset ovat oppineet kinastelemaan keskenään, ja kyllä, välillä se ärsyttää ihan valtavasti. Välillä pinnani on muuten vain kireällä, ja välillä jonkun toisen pinna. Meillä itketään, huudetaan, halataan ja pussataan. Riidellään ja sovitaan, riidellään uudestaan ja sovitaan vielä sittenkin. Halataan ja pyydetään anteeksi. Niin aikuiset kuin lapsetkin. Ollaan ihmisiä, erehtyväisiä, ja joskus väärässäkin – vaikka se ei aina siltä itsestä tunnukaan.
Mietin näitä menneitä vuosia. Omia kasvukipuja, lasten kasvamista, parisuhdetta ja perhettä. Kuinka tärkeää onkaan, että jokaisella on myös ne omat jutut. Että meillä aikuisilla on omat työmme ja menomme, ystävämme ja harrastuksemme. Että meillä kaikilla on jotain perheen ja kodin ulkopuoleltakin. Jotain esimerkiksi sen kinastelun vastapainoksi, tiedättehän?
Ja silti. Koko maailma mahtuu kuitenkin niihin kaikkein rakkaimpiin. Niihin, joiden kanssa riidellään ja sovitaan, halataan ja pussataan. Niihin, joiden kanssa saa olla täysin oma itsensä – puutteineen ja heikkouksineen.
Onhan se hienoa ja tärkeää, että on sitä muutakin, mutta nämä kaikkein rakkaimmat ovat kuitenkin mulle se koko maailma!
Hei ihanat! Tänään vähän juttua ystävyydestä ja ystävällisuudestä!
Äitiys on toki muuttanut ajatus- ja arvomaailmaa paljon, mutta sitä, miten tärkeä asia ystävyydestä onkaan tullut viimeisten vuosien aikana, en ennakolta osannut edes aavistaa. Vaikka ystävät ja ystävyys ovat hurjan tärkeitä meille aikuisille, pelko oman lapsen yksinäisyydestä tai syrjään jäämisestä on aivan valtava. Lapsuusaikaiset kokemukset ystävyydestä kun ovat niitä, jotka vahvistavat itsetuntoa ja joukkoon kuulumisen tunnetta vielä vahvasti aikuisenakin. Hasbron My Little Ponyt julistavat ystävyyden päivää jokaiselle päivälle, ja tämän kaupallisen yhteistyön myötä sukelletaankin yhden maailman tärkeimmän asian syövereihin. Ystävyys kun on paitsi niitä äärimmäisen tärkeitä kaverisuhteita, myös ystävyyttä omaa itseä, luontoa ja eläimiä kohtaan.
Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, ja allekirjoitan väittämän täysin. Leikki opettaa lapselle paitsi mielikuvitusta ja sanallista ilmaisua, myöskin niitä tärkeitä ihmissuhdetaitoja. Leikkiessä opetellaan jakamaan, odottamaan omaa vuoroa, huomioimaan toinen ja tekemään myös kompromisseja. On ihana seurata kuinka neljävuotiaan leikkimaailma kuin itsestään elää tilanteista ja seurasta riippuen. Poikaseurassa leikit ovat selkeästi erilaisia kuin tyttökaverin kanssa, ja isommalla porukalla vauhti ja pelaaminen astuvat kuvioihin. Isompia lapsia seuraamalla ja matkimalla oppii uusia taitoja ja temppuja. Leikin varjolla lapsi oppii myös sen hyvin tärkeän seikan, ettei ystävyys ole vain niiden omien lempileikkien leikkimistä, vaan joskus pitää soveltaa leikki kahden erilaisen ihmisen toiveita vastaamaan.
Meille on onni ja siunaus, että naapurista löytyy kaksi poikaa, joista on molemmille lapsille leikkiseuraa. Isompien pelaillessa ja harrastaessa myös pienemälle on kaveri. Olen silti hurjan onnellinen, että kotona myös me vanhemmat voimme olla lapselle niitä ystäviä. “Äiti, tehdäänkö yhdessä tyttöjen juttuja?” sulattaa sydämeni, ja kaikista ennakkopeloistani huolimatta osaan kuin osaankin uppoutua myös näiden leikkien lumoon. Hirmuisen tärkeää on sekin, että isä taipuu joskus lattialle poneja kampaamaan, puhumattakaan sisarusten välisestä ystävyydestä.
Ystävyys omaan lapseen ei tietenkään tarkoita vanhemmuuden roolista poistumista. Uskon nimittäin, että rakkaudelle ja rajoillekin voi löytää tasapainon. Me aikuiset luomme säännöt, mutta selittämällä lapselle myöskin niitä syitä pelkän kieltämisen sijaan vahvistamme lapsen uskoa siitä, ettemme me kiellä asioita vain huviksemme. Samaan tapaan yritän äitinä kuulla myöskin sen lapsen perustelun asioille, tai ainakin lukea sen sieltä jostakin rivien välistä. Arki-iltana ei välttämättä tarvita tyllihametta, mutta joskus se voi ollakin lapselle hurjan tärkeä minäkuvan määrittäjä poikaporukassa vietetyn päivän jälkeen.
Nykypäivänä raastaa sydämestä joka kerta kun lukee tarinan lapsesta, joka joutuu sinnittelemään elämässään ilman ystäviä. Ei sillä, että asia olisi vain nykypäivän vitsaus, vaan ihan siksi, että asia on nyt onneksi nostettu myös tapetille. Kuinka voikin olla niin, että maailman yhä kehittyessä ihminen unohtaakin ne kaikkein arvokkaimmat ja tärkeimmät osat elämästä. Ystävällisyyden, anteliaisuuden ja iloisuuden kun kuvittelisi olevan niin vanhoja perusarvoja. Voisi jopa luulla, että ne olisivat juurtuneet jonnekin ihmisyyden vankkoihin perusteisiin. Karu fakta on kuitenkin se, että niin kauan kuin me aikuiset viljelemme ilkeyksiä ja loukkauksia ympärillemme, tulee maailmassa olemaan lapsia vailla ystäviä. Parempaan huomiseen kun voimme vaikuttaa vain omalla esimerkillämme – ystävyyden ja ystävällisyyden mallin antamisella. Sitä millaisen maailman me aikuiset haluamme lapsillemme jättää, tulee todellakin jokaisen omalla kohdallaan miettiä. Ystävyys on perusoikeus, josta yhdenkään lapsen ei tulisi jäädä paitsi!
Yhtä paljon, kuin toivon lasteni välisen ystävyyden olevan kantava voima vielä aikuisenakin, toivon todella, että myös äitinä voin olla ystävä lapsilleni elämän eri vaiheissa. Olkoon se nyt leikkiä ja lohduttavaa syliä, mutta toivottavasti myös tulevaisuudessa olkapäätä johon uskaltaa itkeä kaiken senkin, mitä ei ehkä missään muualla uskalla sisältään paljastaa.
My Little Ponyt olivat jo aikoinaan minun ja siskoni leikkikavereita, mutta niiden suosio ei ole vuosien saatossa ainakaan heikentynyt. Ja ovatpa ponit kokeneet myös melkoisen muodonmuutoksen. Itseasiassa nyt myytävät ponit ovat jo neljättä sukupolvea, mikä tarkoittaa sitä, että vuoden 1983 ilmestymisensä jälkeen Hasbron My little Ponyt ovat muuttaneet ulkonäköään jo neljästi. Meillä leikeissä on yhä oma vanha ponini, joka pyörittää häntäänsä kaulan kukkanappia kääntämällä, vaikkakin mekanismi ponista on jo hajonnut.
Luulen, että Netflixistä löytyvä My Little Pony -sarja (Ystävyyden taika) oli se, mikä meillä todella hullaannutti ponileikkeihin. Hyvän lastenohjelman tapaan se on yhtä aikaa hauska ja mukaansa tempaava, mutta samalla opettavainen. Ponimania oli selkeästi esillä myös tammikuun syntymäpäivillä, ja 4-vuotiaan ponikakku olikin kahvipöydän ehdoton kaunistus.
Ehkä kuitenkin paras muisto noihin syntymäpäiväjuhliin, tai ylipäätään My Little Ponyihin liittyen, on se, kun esikoinen pyysi päästä kauppaan, ja totesi parkkipaikalla menevänsä ostoksille yksin. Hetken epäröin kun shoppailuun tottumaton poika pujahti myymälän ovista kukkaronsa kanssa, mutta onnenkyyneleethän siitä vierähtivät, kun kaupasta asteli isoveli, joka oli omilla rahoillaan käynyt ostamassa pikkusiskolleen uuden My Little Ponyn. Tapahtuma, joka on talletettu syvälle äidin sydämeen, ja poni, jolla on aivan erityinen arvo tyttärelleni. ♡
Surffailin itse tuolla My Little Pony -sivustolla ja katselin, olisiko siellä jotain hauskoja puuhia sadepäivien varalle. Ja löytyihän sieltä hauska Ystävyyden päivä -sivu, jolla poneihin on rinnastettu jokin ystävällinen luonteenpiirre. Fluttershy esimerkiksi edustaa lempeyttä, Applejack on rehellinen, Rainbow Dash uskollinen sekä luotettava jne. Lisäksi jokaisen ponin alta löytyy vinkkejä, miten kutakin ystävyyden osa-aluetta voi harjoittaa, tai käydä lapsen kanssa läpi. Rarityn anteliaisuuden alle on esimerkiksi listattu rahan laittaminen lippaaseen, mutta myös kodittomuuden käsitteleminen lapsen kanssa.
Kesä on hyvää aikaa ystävyydelle, mutta myös loistava mahdollisuus opetella ystävyyttä ja ystävällisyyttä. Jatkuvasti tietenkin toivoen, että koulujen ja päivähoitojen taas jatkuessa, jokaisella lapsella olisi ystäviä ympärillään, eikä kukaan jäisi yksin. Me aikuiset toimimme suunnannäyttäjinä siinä, miten muut otetaan huomioon, mutta samalla opetamme lapsillemme myös tärkeän taidon olla ystäviä itselleen! ♡
Pullantuoksuinen keskiviikkotervehdys! Ei muuten ole kovin montaa tuoksua, joka vetäisi tälle vertoja, eikä yksikään tuoksukynttilä tai huonetuoksu saa taiottua sitä fiilistäkään, joka leipomisesta tulee ihan sivutuotteena. Ja niin paljon kuin leipomisesta pidänkin, on yhdessä tekeminen tietenkin se ihan paras juttu! Tein jo aamulla kuuden aikaan taikinan kohoamaan, ja puolilta päivin meillä olikin valmiina perinteiset korvapuustit ja herkulliset vaniljapullat.
Siitä on jo tovi, kun huomasin kaupan leivontatarvikehyllyssä paistonkestävän vaniljakreemijauheen (dr Oetker), ja nappasin sen ostosteni sekaan sillä ajatuksella, että tuollaisiakin voisi joskus kokeilla. Meillä kun tuppaa pullanleipominen pysyä siinä voisilmäpulla-korvapuusti-mustikkapulla -akselilla, joten vaihtelu on ihan tervetulluttakin.
Vaniljapullat osoittautuivat älyttömän helpoiksi ja erittäin herkullisiksi. Kaulittiin näihin taikina levyksi samaan tapaan kuin nutturapulliinkin, mutta väliin ei laitettukaan kanelia, vaan voin ja sokerin seuraksi ripoteltiin vielä vaniljasokeria. Kaksinkerroin käännetystä taikinalevystä leikkasin 3-4 sentin levyisiä suikaleita, joista kieputeltiin jonkinnäköiset pesät. Vielä kohotus, ja sitten vain valmis vaniljakreemi pullan sisään, voitelu munalla ja ripaus sokeria pintaan. Helppoa siis kuin heinän teko, ja valmiit pullat maistuvat syntisen hyviltä!
Pelattiin kuitenkin varmanpäälle ja tehtiin myös perinteiset korvapuustit kaiken varalta. Tämä pienempikin apulaiseni kieputtaa jo nätit pullat, voitelee ne munalla ja koristelee sokerilla. Väistämättä tulee kai joskus sekin vaihe, kun apuani ei enää näihin juttuihin kaivata. Siihen saakka aion kuitenkin pitää pullantuoksuisesta äitiroolistani tiukasti kiinni.
Näiden herkkujen kanssa kelpaa odotella isoveljeä koulusta kotiin. Mutta nyt keittiötä siivoamaan. Siihen hommaan ei muuten ole apulaisten suhteen lainkaan tunkua.
Hih, meinasin toivotella teille maanantait, mutta enpäs toivottelekaan! Pääsiäinen on vietetty ja arki jatkuu tiistaista. Me tosiaan Klaaran kanssa lomailemme vielä tämän viikon loppuun, joten arkea elellään vähän rennommalla otteella.
Tänään saatiin herätä ihanaan auringonpaisteeseen, ja aamupäivä menikin ulkoillessa naapurin vapaapäiväläisten kanssa. Kaikkien lumisateiden jälkeen tuli ulkonakin pitkästä aikaa keväinen fiilis. Ja vaikka sitä lunta tulikin viikon aikana enemmän kuin talvella, nurmialueet alkavat kaikesta huolimatta kuivua nyt siihen malliin, että haravoinnitkin pääsee jo aloittamaan oikein kunnolla. Lisäämme siis pihatyöt lomaviikon puuhalistaamme.
Tässä näitä päivän räpsyjä katsellessani mietin, että taitaa noille vähille pääsiäiskoristeille käydä samoin kuin niille joulukoristeille. Ainakaan ihan heti ei tunnu siltä, että niitä haluaisi laittaa taas vuodeksi piiloon. Tässä oman pihan kukkakautta odotellessa saavat ilostuttaa ja somistaa kotia. Eiköhän ne munat ja pajunkissat sitten jouda piiloon, kun saadaan nyt vaikka ne ensimmäiset valkovuokot maljakkoon.
Ballerinatarroja ja kynsien lakkaamista. Tällä viikolla vietetään laadukasta tyttöjenaikaa ja nautitaan kevätauringosta. Blogi tulee sitten perässä sillä omalla painollaan.
Noin muuten meillä ei olekaan mitään kummoisia suunnitelmia viikon varalle. Pikkuisen kuitenkin sellainen fiilis, että huominen kääntyy leipomisen puolelle, mutta haistellaan sekin into aamulla vielä uudestaan. Oikeastaan tosia ihanaa, että kalenterissa on pitkästä aikaa niitä tyhjiä päiviä, jolloin saa tehdä sitä, mikä tuntuu mukavalta.
Isoveikka halusi tänä vuonna lähteä virpomaan ystäviensä kanssa, mutta onneksi tälle pikkunoidalle kelpasi vielä isän ja äidin seura. Käytiin tyhjentämässä herkkuvarastot hoitotädiltä, hoitotädin vanhemmilta, isomummolasta ja naapurinpojilta. Vielä olisi tarkoitus huispata myös vanhemmilleni, joskin sinne taidetaan ottaa myös velipoika mukaan, kunhan reissuiltaan vaan kotiutuisi.
Vaikka täällä meillä päin kiertää joulun jälkeen myös nuutipukit, (ja nykyään on tietty myös halloween), olen itse enemmän tykästynyt tähän palmusunnuntain virpomisperinteeseen. Ehkä se on tuo kevät. Se, etteivät lapset kierrä pimeässä ja kylmässä, vaan keskellä päivää, ja ainakin tänään, aurinkoisen keväisessä säässä.
