Tässä talossa ei juurikaan olla tapetoitu. Rauhalliset yksiväriset seinät ovat miellyttäneet lukuunottamatta lastenhuoneen pilkullista seinää. Nyt on kuitenkin niin, että mä taidan ryhtyä tapetointipuuhiin!

Ei kuitenkaan mitä tahansa tapettia, vaan magneettitapettia, jossa on aivan mahtava pupukuva! Törmäsin näihin ensimmäisen kerran Instagramissa Valkoisen Lautturin kuvissa. Koska Klaara on pupufani pahimmasta päästä, tämä söpöläinen pääsee nyt ihastuttamaan lastenhuonetta.

Pikkuisen Liisa Ihmemaassa -fiilistä. On se vain niin söpö!

Lauantait!

Pakkaspäivän terkut!
Mittari näytti aamulla yli kahtakymmentä, mutta onneksi tuo elohopea on jo ehtinyt hiukan nousta. Tarkoitus oli lähteä illalla koko perhe pulkkamäkeen, mutta kun esikoisen oksentelut lisätään tähän flunssapakettiin, taitaa olla järkevämpi vain pysytella kotosalla.

Pakkanen toi tullessaan hiiret, ja täällä minä nyt kirjoittelen kyykkyistunnassa työhuoneen tuolilla. Kahtena päivänä peräkkäin olen törmännyt jo hiireen, ja tapaninpäiväaamuna mies herätti mut kotiin tullessaan keittiön sohvalta. En pystynyt nukkumaan makuuhuoneessa, koska seinästä kuului rapinaa. Jos joku ei siis vielä tiennyt, minä vihaan hiiriä, enkä vieläkään ole toipunut siitä vuoden takaisesta ihokontaktista. Ja joulupäivä iltana muuten päätin vakaasti, että meille otetaan kissa! Vaikka kuulemma kirkumiseni voi hyvinkin olla tehokkaampi hiirentappaja, kuin mikään saalistaja.

Vähän räpsyjä lastenhuoneesta. Ihan kauheasti ei yläkertaan tosiaan joulua laitettu, kun lastenhuonekin on täynnä sälää ja kaikkea värikästä ihan jo valmiiksi. Pellejuliste, tähtityyny Klaaran sängyssä ja viirinauha kulkusilla ovat kaikki Nougatista. Olen tosi iloinen, että lastenhuoneisiinkin saa nykyään Suomesta jotain kivaa ja nättiä. Nuo numero 74:n tekstiilit on niin ihania puuterisen luonnollisia sävyjä, että päätin lastenhuoneen raitaverhojen vaihtuvan johonkin kodikkaampaan kevään aikana.

Mutta nyt mä jatkan kantapäiden kopistelua ja alan kattamaan joulun rääppiäisiä pöytään. Ihanaa lomaa lomalaisille ja mukavaa tynkäviikkoa työssä käyville!

Kuukauden vaihtuessa toiseen, Instagramin puolella on tapana koota jonkinlainen kollaasi menneen kuukauden kuvista. Niin tein itsekin, mutta ajattelin samalla jakaa sen myös täällä blogissa.

Samalla tulin hiukan katselleeksi viimeisen kuukauden bloggaamista, mitä on tullut kirjoitettua, ja mitä kuvattua.
Yhteensä 46 postausta, eli noin puolitoista postausta per päivä. Lokakuu oli blogissa ehdottomasti sisustuspainotteinen, tai voisi jopa sanoa, että kotipainotteinen. Silti kuukauden luetuimmat postaukset ovat tutorial: piiloon letitetty otsis, eilisen asu, kuvia viikonlopulta sekä keittiö aamun hämärässä. Tästä ehkä bloggaaja itse voisi ottaa pienen vinkin!

Marraskuuhun siirtyminen on nyt pihatöidenkin osalta sallittua, nimittäin lehdet on nyt poissa, ja paria kukkapenkkiä lukuun ottamatta paikat on siistitty talvikuntoon. Odottamaan lumipeitettä, tietenkin. Palkkana punaiset posket ja mahtava fiilis!

Pyhäinpäivän raukea tunnelma on kuin sunnuntaita parhaimmillaan. Tykkään!

Nautitaan, pus!

Tuntuu, että joka marketti tarjoaa tällä hetkellä jos jonkin näköistä halloween-sälää. Mä en oikein tiedä… Ihan kiva, että pimeän syksyn keskelle on vaakiintunut taas yksi amerikanjuhla, mutta silti tuo kaikki sälä ja roina ahdistaa. Toinen seikka, mistä en oikein pidä, on suomalaisen pyhäinpäivän sotkeminen tähän kaikkeen sirkukseen. Olen ehkä vähän konservatiivi näissä juhlapyhissä, ja pelkään, että niinkin arvokas päivä, kuin pyhäinpäivä,  jää amerikkalaisen humputuksen jalkoihin. Kaksi eri asiaa sotketaan toisiinsa…

Niin tai näin, perheessämme asuu kohta 6-vuotias poika, ja halloween jos mikä on jännä juttu. Kurpitsalyhdyt, hämähäkit ja lepakot ovat tänä vuonna ehkä coolimpia kuin koskaan ennen. Poika on askarrellut ja värittänyt viime päivät ahkerasti halloween-aiheisia juttuja, ja niinpä meille syntyi idea kivoista kauhuvaloista, joiden tekeminen onnistuu lapselta helposti pienen avustuksen myötä. Muuta ei tarvittukaan kuin eri värisiä askartelupahveja, sakset, liimaa, muutaman euron led-valosarja ja teippiä.

Ja, kun ”All Hallows’ Eve” on juhlittu alta pois, meillä on taas tavalliset tunnelmavalot käytössä. (Tosin, idea jalostuu varmaan seuraavia juhlapyhiä ajatellen.)

Pelottavat, eikö?! Näitä ei sitten polteta yöllä…

PS.Vaikka led-valojen ei pitäisi isommin kuumentua, mä olen silti sitä mieltä, että mitään tälläisiä sähkötuunauksia ei kannata jättää valvomatta.

Onpas todellakin ollut syksyisen harmaa päivä. Oikeastaan pimeä päivä, sen verran vähän on luonnonvaloa ollut tarjolla.

Eilisen siivouspäivän luonnollinen jatkumo on armoton sisustusvimma. Tiedättehän… Sitä katselee paikkoja ja pohtii, että tuonnekin sopisi sitä ja tuonne tätä… Vaan lastenhuone on tänään aiheuttanut päänraapimista ja tuskastuneita huokaisuja. Jotenkin se ei vain näytä siltä, miltä haluaisin sen näyttävän.

Pari viikkoa sitten postasin otsikolla lasten valtakuntaa. Pieniä kuvakulmia Klaaran puolesta huonetta, ja tässä nyt lähinnä Niilon vaatekaappia päälisineen. Pitäisi kai nappasta joskus kuvia laajemmallakin objektiivilla, mutta näin pimeään aikaan jumittaudun näihin suosikkeihini. Lastenhuoneesta löytyy kuitenkin kuvia tuon lastenhuoneessa-tägin alta.

Tällä hetkellä huoneessa vahvimmin silmiini pistävät mustavalkoiset verhot. Olen ommellut piilolenkkiverhot Ikean paksusta raitakankaasta, ja ne kätkee taakseen pimennysverhot, jotka ovat lastenhuoneessa ehdottomuus. Pohdin harmaita vaihtoehtoja; Kivoja graafisia kuvioita pienemmällä kontrastilla tai kenties harmaata pellavaa..? Myös mustaksi aikanaan mattaspreijatut lelukorit alkavat olla tiensä päässä, ja niiden tilalle kaipaisin jotakin muuta. Mutta mitä…?

Niin, että eipä näitä kai murheiksi voi kutsua, mutta sellaisiksi kinkkisiksi pähkinöiksi. Ja toisaalta, lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä tosiseikkaa, että huoneen asukkaille on ihan yksi ja sama, millaiset verhot ikkunassa roikkuvat, tai millaisissa koreissa lelut lojuvat.

Niinpä mä jatkan suunnitteluani ja huokailen ihan rauhassa. Ehkä jonain ihan tavallisena päivänä lamppu syttyy, ja ahaa-oivallus pomppaa mieleeni!

Lasten vaatekaapit ovat vanhaa Ikeaa, puiset Leksvik vaatekaapit, jotka olen sutinut valkoisiksi. Peuraperhe on Ombrellinosta, koiravalaisin Egmontin, ja kori Tine K:n. Nipsuvalaisin ja London-juliste Ikeasta ja vaatekaapin kyljessä roikkuu Happy Lights -pallovalot.

Eli kuvia lastenhuoneesta.
Lasten valtakunta taasen on ehkä hiukan harhaan johtava, tuntuu kuin lasten valtakuntaa olisi koko muu talo, paitsi lastenhuone. Meillä kun on reilusti lelukorit ja satukirjat keittiössä, ja vietämme lähes kaiken ajan siellä.
Jotenkin mukavaa, kun koko perhe on samassa tilassa, ja kaikki puuhailevat juttujaa. Lastenhuone palvelee leikeissä oikeastaan silloin kun esikoisella on leikkikaveria, hän haluaa rakentaa suuren junaradan tai muun ison rakennelman, tai silloin, kun lapset tekevät majan kerrossängyn alapedille.
Kysytte usein kuvia lastenhuoneesta, mutta koska tuolla nyt ei juuri mikään ole muuttunut, en ole jaksanut kuviakaan päivitellä. Eilen, vaihtaessani Klaaran lakanoita, päätin kuitenkin nappasta jonkun kuvan. Toivottavasti näistä nyt on jotakin iloa!

Klaara nukkuu yönsä lastenhuoneessa, mutta pikkumies kömpii illalla meidän sänkyymme, josta kannamme pojan sitten jatkamaan uniaan omaan sänkyyn. Tosin yöt joina mieheni on poissa, ovat pojalle spesiaaleja. Hän tietää hyvin, että näinä öinä äidin vieressä saa nukkua vaikka aamuun.
Lastenhuoneessa nukutaan, mutta sillä on tärkeä merkitys myös säilytystilana. Molemmilla lapsilla on puinen vaatekaappi ja huoneessa säilytetään tietenkin suurin osa leluista. Lehtiä, kirjoja, värityskirjoja, pikkuautoja ja pehmoleluja. No, juttuja, mitä nyt lastenhuoneessa yleensäkin on….

Klaara nukkuu edelleen päästävedettävässä pinnasängyssään, johon hän muutti Leanderin kehtokeinun jälkeen. Vielä ei ole tullut tarvetta vaihtaa laidattomaan sänkyyn, ja toivon, ettei tulekaan, sillä pidän tuosta sängystä todella paljon.

Molemmilla lapsilla on samanlaiset vaatekaapit, ja ne on sijoitettu ikkunan molemmin puolin. Ikään kuin Klaaran puoli huonetta, ja Niilon puoli huonetta. Toistaiseksi tämä yhteismajoitus siis toimii meillä moitteetta.

Lastenhuone(kin) on yhä listaton, sillä tähän huoneeseen ei tule vielä sähköjä. Toiveissa nyt kuitenkin olisi, että tämä talvi saataisiin jo elää vähemmällä jatkojohtomäärällä, ja lastenhuokin saisi kiinteät sähkökalusteet.

Reipasta aamua ja iloista tiistaita!

PS. Laitoin eilen Instagramiin kuvan astiakaapista hyllyineen.

Räpsin aamulla, järjestelypuuhieni lomassa, joitakin kuvia lastenhuoneesta. Mitään uutta ei ole tapahtunut, mutta sormet kyllä hiukan syhyäisi maalailemaan. Enemmän väriä, ja lisää mustaa. Ehkä jotain liitutaulun tapaista, tauluja seinille, sekä joitakin uusia tekstiilejä… Täytynee haudutella!

Tällä kertaa lähinnä suunnittelin päiväpeiton ompelemista. Mulla on nimittäin tuollainen paksu Vallilan Angry Birds -kangas odottamassa jonkinlaista inspiraation purkausta. Mallailin sitä pojan sänkyyn, ja oikein hyvinhän se huoneen henkeen sopisi. Mä tykkään tuosta kuosista, jossa taitelija on ottanut hiukan vapauksia. Ihan perus “vihaiset linnut” saa mut jotenkin ärtymään, mutta tällä konstilla oon aika jees äiti!

Pienin on jälleen kuumeessa (taisi tulla rokotuksesta tällä kertaa), ja itse olen jotenkin muuten vain hitaalla (kiitos muutaman pätkissä nukutun yön). Mutta, kaipa se vain on herättävä jollakin keinolla tähänkin viikkoon. Tuntuu vain jotenkin niin hassulta katsoa ulos, kun räystäistä tippuu vesi. Eikös just ollut parikymmentä astetta pakkasta!? Ihan ihme talvi!

Mutta nyt iltapäiväkahvi. Josko se tästä tämäkin kone pikkuhiljaa käynnistyisi…

Reipasta viikon alkua!

Suokaa anteeksi Klaara aiheiset fiilistelyni, Kyllä tässä blogissa vielä muutakin sisältöä tullaan näkemään!
Pikku Koon viimeinen virallinen vauvapäivä. Huomenna mittarissa kokonainen vuosi!
Taapero? Kuulostaa niin isolta…. Äidin vauva se on vielä pitkään!

Mulla oli vakaa aikomus käyttää tämä päivä siivoamiseen. Mutta tiedättekö mitä!? Ei huvita sitten yhtään!
Oikeastaan tulin siihen tulokseen, että meillä on ihan perus siistiä nytkin, ja se mikä ei ole, siivotaan sitten aatonaattona tai ainakin hiukan lähempänä joulua. Ei ole mitään järkeä jynssätä pintoja nyt, ja itkeä maanantaina, kun koko työ on ollut turhaa. Eli se siitä joulusiivouksesta. Koitan järjestellä paikkoja jouluun asti, ja siivota normaalit siivoukset. Se saa riittää!

Lastenhuoneessa tein tänään pientä raivausta, laitoin puhtaita pyykkejä kaappeihin jne. Oli pakko hakea kamera yläkertaan, kun ihana auringonvalo valaisi huonetta. Pari kuvaa myös meidän assarista, joka laitettiin pinnasänkyyn siksi aikaa kun etsittiin palapelinpaloja maton alta.

Näihin kuviin ei nyt lastenhuoneen joulua varsinaisesti mahtunut, mutta instan puolelle lisäsin pari räpsyä huoneesta myös, ja siellä näkyy paremmin ne jouluiset jutut.

Flunssaa vähän koko porukalla (Niilo kuumeili viime yönä), mutta otetaan rennosti, niin eiköhän se tästä!
Mukavaa päivänjatkoa teillekin!

Se olisi sitten vuorossa lokakuu! Eipä ihan heti tule mieleen, kun katselee ulos aurinkoon, tästä syksystä kun ei tunnu kauneutta puuttuvan.
Hulivilin Onnenhetket kirja-arvonta on nyt suoritettu, ja arpaonni suosi tällä kertaa Annikaa, joka kertoi juhlivansa jopa lasten toisien nimien nimppareita. Voisimme kenties ottaa tästä jokainen hieman oppia, ja lisätä juhlaa arjen keskelle! Onnea Annika, ja kiitos kaikki osallistuneet!

Hulivilien jälkeen jatketaan lapsekkaalla aiheella, eli lastenhuoneella! Uuden Kuun Facebook-sivuilla jo viikonloppuna kerroinkin, että Klaara muutti sänkyineen nyt virallisesti lastenhuoneeseen, ja se tietysti laittoi käyntiin dominoefektin, sikäli kun nyt yhden viikonlopun aikana ehtii asioihin tarttua (ja tässä taloudessa se ei takuulla ole paljon!).
Lastenhuoneen pilkullisen seinän idea on vohkittu Maijulta! Kiitos ihanasta ideasta, tämä oli paitsi nopea toteuttaa, myös niin ihanan halpa, että melkein tekisi mieli vinkata Sunbergin Ovellekin! Laskin lastenhuoneen yhteen seinään menevän sen verran tapettia, että tuskin olisin raaskinnut sijoittaa niihin rulliin, joista alunperin haaveilin. Tässä huoneessa kun pitää varautua siihen, että mikään ei kestä aikaa samalla tavalla kuin muualla kodissa. Pilkut olin ajatellut jo pitkään toteuttaa palloina, ja rulla liitutaulutarraa on lojunut viime keväästä asti odottamassa leikkelyään. No, en siis koskaan saanut sitä aikaiseksi toteuttaa.

Klaaran suloinen pinnasänky on 1940-luvulta, ja se löytyi huutiksesta. Alunperin olin ajatellut maalata sen, mutta huolellisen puhdistamisen jälkeen nykyinen maalikerros näytti sen verran hyvältä, että se sai jäädä. Kyllä, oikaisin tässäkin asiassa! Sänky on venytettävää mallia, ja siihen sujahti vanha Ikeasta hankittu pinnasängyn patja. Egmontin koiravalaisin onkin vanhempi hankinta, mutta se toimii edelleen loistavasti yövalona lastenhuoneessa.

Perusväritykseltään lastenhuone jatkaa siis edelleen varsin musta-valko-harmaata linjaansa, mutta väriä tuo mukaan erilaiset käyttötavarat ja tietenkin lelut!

Sähköt tulevat edelleen aulasta jatkojohdoilla, mutta tälle asialle olisi kyllä pian tehtävä jotain. Mietinnän alla onkin lastenhuoneen valaisinratkaisut. Haluan huoneeseen oikein tehokkaan perusvalaistuksen, niin että siellä on ilo leikkiä myös hämärään aikaan. Sähköjen lisäksi jalkalistat ovat vielä laittamatta. Suunnitelmissa on aika korkea, ja perinteisen tyylinen lista.

Jotta huoneeseen saatiin tilaa toiselle sängylle, piti tavaran paljoutta paitsi karsia, myös järjestellä uudestaan. Huoneeseen kuljetaan tuollaisen komerosyvennyksen läpi, eli oviaukossa on kaksi vanhaa kiinteää komeroa vastakkain. Muuton yhteydessä niihin oli vain tungettu tavaraa, minkä mahtumaan saatiin ja lapsilta oli ehdottomasti kielletty ovien avaaminen. Nyt järjestimme lelut kaappeihin, niin että niitä on paitsi helppo laittaa sinne, saa Niilo myös tarvittavia leluja ja kirjoja itse. Toinen komeroista oli ylähyllyä lukuunottamatta tankokaappi, ja sen sisään sujautimme Ikean edullisen Hyllis -hyllyn. Hyllyyn mahtuu mukavasti erilaisia koreja pikkuautoille ja muille leluille.
Lastenhuoneen oviaukon yläpuolella on komero myöskin, ja se olisi nyt tarkoitus puhdistaa perusteellisesti, ja hyödyntää sen jälkeen varavuodevaatteille. Suureen kaappin mahtuu valtava määrä peittoja ja tyynyjä.
Nyt mietinnän alla on komeroiden ovet. Kellertävä lakattu pinta ei oikein miellytä omaa silmääni, eikä se istu muutenkaan huoneen luonteeseen. Perusteellisen hionnan lisäksi pitäisi siis keksiä myös väri oville. Tylsän valkoisen sijaan mietinkin harmaata tai liitutaulua, yläkaapin ovessa voisi vaikka revitella violetillä tai keltaisella. Värien suhteen pitää vielä hiukan mutustella. Kenties kysellä myös asukkaiden mielipiteitä.

Jeps, tälläinen kuvapläjäys tähän kuun alkuun. Pahoittelut valjuista kuvista, nappasin ne aamulla hämärässä. Idea kuitenkin taisi tulla selville.

Värikästä ja iloista lokakuun alkua jokaiselle!