Hejjj, ihanat! Olen tuossa jo useamman päivän miettinyt, että pitäisi kuvata teille noita maantienpientareita, kun ne loistavat keltaisen, punaisen, violetin ja sinisen eri sävyissä. Aina kotiin ajellessa katselen sitä värien vierustamaa tietä, ja mietin, että tästä kaikesta kauniista ne kaupunkilaiset jäävät paitsi. No hitsi, tänään se niittokone sitten ajeli tienpientareet sileäksi, enkä saanut teille sitä väri-iloa tänäkään vuonna kuvatuksi. Tuo tienvierustoiden niittäminen kertoo muuten joka vuosi uhkaavasti koulujen alkamisesta. Veikkaan nimittäin, että niitto tehdään juurikin siksi, että maantie olisi koululaisille turvallisempi. Tai no, jotta kaupunki saisi ainakin vedota siihen, että tie ei ole liian vaarallinen. Mutta se kyläpolitiikasta, ei mennä siihen sen enempää… 😀
Onneksi niitto koskee vain tuota isoa maantietä, ja nämä pienemmät soratiet saavat vielä olla rauhassa. Puna-apilaa rypsipellon edessä, aika idyllistä, eikö?
Ja hei, nyt punaisessa paholaisessakin on kori! Selailin nettikauppoja ja yritin etsiä mahdollisimman suurta koria. Pelkäsin jo, josko tämä olisi liiankin suuri, mutta hyvinhän se tuohon sopii. Ja sisäänsä se nielee vaikka mitä. Sen käsilaukun ja viinipullonkin. 🙂
Arvatkaapa vain, pääsinkö tänäänkään sinne kirjastoon asti? No en tietenkään. Tosin puolustuksena se, että kirjasto meni jo kolmelta kiinni. Onneksi hyllystä löytyy vielä jotakin luettavaa tälle illalle. Ensi kerralla sitten taas parempaa onnea. 🙂
Kesä palasi eilen, ja me vietettiinkin lasten kanssa jotakuinkin koko päivän ulkona. Kitkettiin vähän siellä sun täällä, ja laitettiin muutenkin pihaa taas parempaan kuntoon. Tänään on vuorossa nurmikonleikkausta, joka tietenkin viimeistelee sitten koko lystin.
Mutta ihan koko päivää ei tietenkään tehty hommia, vaan iltapäivällä otimme fillarit allemme ja poljimme kesäkahvilaan.
Kesäkahvila Kaneli toimii tuossa ihan meidän nurkilla, mikä jo sinänsä on melkoinen juttu. Se että kahvila sattuu vielä olemaan erittäin tunnelmallinen ja pysäyttäväkin, on tietenkin silkkaa plussaa. Pappi Jaakobin talossa on katseltavaa ja kahvila ilahduttaa kotitekoisella pullalla, sekä esimerkiksi raparperipiirakallaan. Loisto paikka, suosittelen käymään!
Ihan kahvilan vieressä onkin sitten koulutilan lampaat, joita lapset tykkäävät käydä katsomassa pitkin kesää. En toki vastustele, sillä haaveilen edelleen omista lampaista. Mutta se asia on siellä ehkä sitten joskus -listalla. 🙂
Sellaista meidän hoodeilla. Ja tänään mitä todennäköisemmin sama kierros uudelleen! 🙂
Huomenta, kaikki karvaiset kaverini! Ja huomenta myös kaikille vähemmän karvaisille yksilöille! 🙂 Tänään mennään kuitenkin nämä karvaiset kaverit edellä, nimittäin yhteistyössä Best Friendin Insect Shield -tuoteperheen kanssa pureudutaan karvakamujen hyönteissuojaan! Meillä ulkoillaan monen mittapuulla mökkiolosuhteissa ympäri vuoden, ja varsinkin kesällä heinikossa viilettäessä punkit käyvät jatkuvasti mielessä. Markkinoilta löytyy nyt onneksi myös katseenkestäviä suojia punkkeja, hyttysiä ja kirppuja vastaan, ja niiden pariin sukelletaan tässä postauksessa vähän myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin hiukan yleistä juttua Almasta.
Siitä on hyvin tarkalleen seitsemän vuotta, kun saimme Alman perheemme vahvistukseksi. Coton de tulear oli meille rotuna tuttu vain sen perusteella, mitä olimme lukeneet, mutta valintana pumpuli osoittautui nopeasti vielä paremmaksi kuin olimme koskaan osanneet kuvitella. Alma ei kisko hihnassa, ei hauku tai ärhentele. Paitsi joka toinen viikko käyvälle roskakuskille se haukkuu ikkunan takaa, ja aloittaa jo heti kuullessaan roska-auton peruutusäänen. Juttu joka tuntuu oikeasti kummalliselta, kun tuohon naapurin pihaan kuitenkin kaartaa traktoria ja rekkaa ihan päivittäin. Mutta ehkä ero on tosiaan siinä, että ne menevät naapuriin, eivätkä tule meille. Fiksu koira! 🙂
Meille oli myös alun alkaen selvää, että Almalla ei tulisi olemaan pitkää turkkia, vaan se pidettäisiin lyhyenä ja helppohoitoisena. Ammattilainen avaa turkista takut, pesee, trimmaa turkin ja hoitaa sekä korvat, että kynnet. Kurakeleillä koiraa on toki pakko pestä enemmän, mutta hyvällä säällä pelkkä tassujen pyyhkiminen kyllä riittää. Koiravalintaamme kuului tietenkin se sama ihmettely, kuin aikanaan valkoisiin sohviin tai lattiaan. Saimme aika monta kertaa vastata tutuille, ettei valkoinen väri suinkaan likaannu muita värejä herkemmin. Siinä tosin saattaa näkyä lika jonkin verran paremmin.
Tässä jokin aika sitten kyselin koiranhoitopaikkaa ja yritin tietenkin listata kaikki yltiöpositiiviset asiat lemmikistämme. Mukaan jouduin kuitenkin laittamaan, ettei Almasta valitettavasti saa juoksukaveria. Se ei nimittäin ole lainkaan innokas hihnassa juoksija, mutta nauttii kyllä sitäkin enemmän, kun saa kulkea verkkaiseen tahtiin metsäautoteillä, pienillä poluilla ja pellonlaidassa. Täytyy sanoa, että koira on opettanut myös itseäni nauttimaan ulkoilusta vähemmällä huhkimisella. Joskus on ihan paikallaan vain katsella ja nuuhkia ilmaa.
Vaikka kuiva kesäsää tuokin helpotusta koiran turkinhoitoon, on kesäkelit kuitenkin sitä hyttysten, punkkien ja kirppujen aikaa. Pellonpientareella kulkeva koira onkin mitä mainioin tartuntapinta esimerkiksi juuri niille pelottaville punkeille. Insect Shield on kuitenkin kehittänyt loistavat ja pehmeät apulaiset koiraperheen avuksi. Nimittäin hyönteiskarkote on yhdistetty tekstiileihin! Insect Shield -tuotteissa aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on sidottu kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös pesun jälkeen. Tuotteet suojaavat hyttysiä, punkkeja ja kirppuja vastaan. Permetriini ei kuitenkaan imeydy elimistöön, kuten jotkut hyönteismyrkyt, ja siksi se on turvallinen käyttää myös perheessä, jossa on kissoja ja lapsia. Kyseessä ei siis ole vain koirille tarkoitettu hyönteissuoja, vaan teknologia jota käytetään niin vaatteissa kuin esimerkiksi retkeilytarvikkeissa.
Best Friendin Insect Shield -tuoteperheeseen kuuluu auton takapenkinsuoja, S/L-kokoiset viltit, koiran peti ja huivi. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee esimerkiksi petiinsä makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Kätevää eikö vain!? Kesällä koiralle on helppo heittää viltti alustaksi, ja nurmikolla loikoilukin on huomattavasti turvallisempaa. Best Friend Insect Shield -tuotteita myydään esimerkiksi Citymarketeissa, joten saatavuuskaan ei jää pelkästään eläintarvikeliikkeiden varaan.
Vaikka Alman turkki lyhyt onkin, on Coton de tulearilla kuitenkin sen verran muhkea tuo karvapeite, että sen tarkistamisessa punkeista vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Ja ehkä juuri näistä ulkoilumaastoistammekin johtuen, innostuin itse aika paljon tuosta huivista, joka suojaa koiraa jo itse ulkoilun aikana. Vaikka kesäheinä ei vielä tuulessa huojukaan, ollaan koekäytetty huivia ja tehty sitä tutuksi. Koska Alma ei ole tottunut käyttämään pantaa kummempia asusteita katsoi se hiukan anovasti kun ensimmäisen kerran sidoin huivin sen kaulaan. Ulkona koko huivi kuitenkin unohtui, eikä se häirinnyt koiraa millään muotoa.
55cm x 55cm -koko sopii isommankin koiran kaulaan, ja puuvilla/polyesteri -kangas (50%/50%) on helppo pestä koneessa 30 asteessa.
Lukijakilpailu:
Mutta mitenkäs teillä? Onko koiralle jo kesäksi suunniteltu hyönteiskarkotusta, vai onko tilanne vielä auki? Mikäli koet, että punkkeja ja muita ikäviä kavereita karkottava huivi sekä viltti tulisivat hyötykäyttöön teilläkin, osallistu arvontaan ja jätä vastauksesi tähän postaukseen 3. 5. 2017 mennessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.
Suosittelen myöskin katsomaan tämän Insect Shield -videon. Siitä löytyy paljon faktaa ja nippelitietoa kyseisestä menetelmästä ja sen käytöstä.
Joulu on ehdottomasti perinteitä. Tapoja ja tekoja, jotka toistuvat turvallisesti vuosi toisensa jälkeen ja siirtyvät kenties jopa sukupolvilta seuraaville. Osa niistä onkin jo lapsuudesta opittuja, mutta uusia perinteitäkin syntyy kaiken aikaa. Näemme tai kuulemme jotakin, mitä haluamme sisällyttää omiin jouluperinteisiimme.
Kun kymmenen vuotta sitten löysin blogimaailman, tuntui kuin eteeni olisi avautunut ääretön joululehti täynnä ideoita ja tunnelmia. Yksi blogimaailmasta tarttuneista jouluperinteistä on Toivontuottajien Jouluradio, joka onkin sittemmin kuulunut vahvasti jouluuni ja joulun tunnelmaani. Niinpä tunnenkin jonkinlaisen ympyrän sulkeutuvan, kun pääsin tänä vuonna tekemään blogiyhteistyötä Jouluradion kanssa.
Musiikki on yksi osa joulua. Pakettiin kuuluu kevyt joulupoppi, joka soi kaupoissa, ja lasten esittämät veikeät tonttupolkat, jotka ehkä muuten jättäisin kuuntelematta. Jouluinen mieleni nauttii yhtä paljon Katri Helenan Joulumaasta, John Lennonin Happy Xmas -klassikosta kuin Chris Rean Driving home for christmas -kappaleestakin. Silti itselleni ne rakkaimmat ja tärkeimmät joululaulut ovat ne joululauluista kauneimmat. Tänäkin vuonna jouluni alkoi virallisesti lasten adventtikirkosta ja Hoosiannasta, ja jokavuotinen joululaulujen tähtihetki syntyy kun Enkeli taivaan etenee kirkossa viimeiseen säkeistöönsä.
Itselläni on aina ollut vahva tarve liikuttua ja itkeä. Aika usein nämä reaktiot syntyvät luonnostaan, ja saatan pillitellä joidenkin mielestä aivan mitättömille asioille. Mutta tarve herkistelyyn myös kasvaa aika ajoin, ja joulunalusaika on yksi esimerkki tästä. Silloin yksi suurimmista nautinnoistani on olla yksin ja laittaa Jouluradion Kauneimmat joululaulut -kanava soimaan. Heittäytyä täysillä jouluaamun ja varpusen tarinaan – ja antaa itkun tulla. Siinä liikutuksen tuomassa itkussa on jotakin äärettömän puhdistavaa, ja samaan aikaan myös rauhoittavaa. Kenties loppuvuoden kiireinen elämä kaipaa tätä tasapainokseen. Eikä aina tietenkään tarvitse edes itkeä. Joulukiireen keskellä, ja aikataulujen kaatuessa niskaan, auttaa suuresti kun laittaa rauhoittavan joulumusiikin korvilleen ja lähtee ulos vetämään keuhkot täyteen raitista ilmaa. Välillä kun on hyvä muistuttaa itseään, ettei joulun tärkeimmät asiat ole viimeisen päälle sisustettu ja puunattu koti, tai ylipäätään muutkaan kovin ulkoiset tekijät.
Jos joku ei vielä tiennyt, Jouluradio.fi on nettiradio, joka soittaa joulumusiikkia aina ensimmäisestä adventista loppiaiseen asti. Jouluradion pääkanava laulaa joululaulut perinteisillä radiotaajuuksilla pääkaupunkiseudulta Rovaniemelle, ja Turusta Joensuuhun. Itselleni Jouluradio on silti aina ollut helppo nettiradio, josta pääkanavan lisäksi löytyy nykyisin jo yhdeksän erilaista jouluradiokanavaa. Mieheni esimerkiksi viihtyy parhaiten Jazz Joulun sekä Indie Joulun parissa, ja yhdessä kuuntelemme paljon Xmas by Jouluradio -kanavaa joka soittaa englanninkielisiä joululauluklassikoita. Perinteinen Jouluradion pääkanava on turvallinen valinta, kun vain kaipaa joululauluja tunnelman luontiin, ja Kauneimmat joululaulut kuuluvat sitten niihin erityisiin hetkiin, jotka lisääntyvät joulun lähestyessä.
Tänä vuonna pääsin kuratoimaan oman soittolistani Jouluradion Kauneimmat joululaulut kanavalle. Mukaan listalleni pääsi tietenkin tutut klassikot, kuten Varpunen jouluaamuna, Ave Maria, Sylvian joululaulu ja Heinillä härkien kaukalon. Listalta löytyy myös lapsuuteni suosikki, tuolloin melko uusi kappale, Tulkoon joulu, joka kuului olennaisesti koulun joulujuhliin. Vastaavasti valitsin listaan myös kappaleen Pieni liekki, joka tuntuu olevan nyt pojalleni vastaavassa asemassa. Tämä kappale oli se ensimmäinen, joka laulettiin tänäkin vuonna koulun adventtikirkossa.
Soittolistallani suosikkejani tulkitsevat esimerkiksi Juha Tapio, Jari Sillanpää, Lauluyhtye Rajaton, Suvi Teräsniska ja Johanna Kurkela. Suosikkini soivat Kauneimmat joululaulut -kanavalla.
Jouluradiolta löytyy myös oma kanava lapsille tai vaikkapa rouheamman musiikin ystäville. Joululaulut voi kuunnelle myös ruotsiksi tai eestiksi. Nautitaan joulunajan tunnelmasta ja lauletaan mukana. Jouluradio #kuulujouluun !
Ihana ilta-aurinko hellii ainakin täällä, ja saa vadelmat maistumaan entistä paremmilta!
Vein lapset eilen vanhemmilleni jo pitkään puhutulle “kesälomalle”. Jo kotimatkalla autossa iski omituinen tunne, kun en oikein osannut keksiä mitä ihmettä itse tekisin. Lapset kyllä kyläilevät ja yökyläilevät vanhemmillani usein, mutta yleensä silloin minulla itselläni on jotakin sovittua menoa. Nyt ei suunnitelmissa ollut mitään, vain tyhjä koti ja joutilaisuus. Tai no, olenhan lukuisia kertoja päättänyt siivota jos jonkin kaapin tai lipaston laatikot, kun saan hetken rauhaa, mutta että heinäkuun helteisenä päivänä siivoamaan… No ei oikein innostanut, joten nappasin kirjani ja vietin koko iltapäivän ulkona lukiessa.
Koska miehelläni oli tänään vapaata, muodostuikin tästä päivästä jonkinlainen parisuhdepäivä. Totesimme nimittäin aamulla, että yhteinen aika aikuisten kesken on sekin jotenkin liian arvokasta kotitöille uhrattavaksi. Laskeskelin, että kaksin olimme viimeksi juhannuksena, joten ehkä oli jo aikakin saada olla hetki myös ihan aikuisten kesken. Tiedättehän, käydä rauhassa syömässä, ajella sinne tänne ja tehdä juttuja spontaanisti kyselemättä jatkuvasti jonkun pissalla käynnin tarvetta.
Käväisimme Parolan Rottingin myymälässä, Tiirinkosken Tehtaalla, ajelimme katselemaan ystävien uutta taloa. Kävimme Tampereella syömässä, ja ihastelemassa Hatanpään ruusuja. Ei sen kummempaa, aikaa olla kaksin, jutella niitä näitä ja haistella, missä mennään.
Ilta kuluikin sitten ihan kotimaisemissa kävelen, niitä vadelmia syöden ja maisemista nauttien. Tämä oli ehdottomasti hyvä päivä!
Ihanaa iltaa ystävät!
PS. Dermosilin Living arvonta on nyt suoritettu, ja onni oli myöden tällä kertaa Lauralle. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)
Ihana ilma, vaikkei läheskään niin aurinkoinen taaskaan, mitä jo odottaisin.
Mulla on tapana kuvailla kännykällä vähän kaikenlaista. Yleensä maisemia ja kasveja, mutta toki käytän puhelimen kameraa nopeana skannerina ja tietysti lasten kuviakin päätyy puhelimen muistiin valtavasti. Aika ajoin pitää siis tuokin kapistus tyhjentää, ja parhaat kuvat arkistoida jatkokäyttöä varten. Tänään puhelimeen tallentui talvisia maisemia lenkkipolun varrelta. Alman kanssa haisteltiin raikasta aamuilmaa ja tutkittiin kevään etenemistä, joka on vielä aika pientä täällä päin.
No mutta, välillä puhelinkuvia blogiinkin. Tässäpä meidän hoodit tänä aamuna!
Ja pakollinen selfie tietysti myös. Minä ja Alma. Toinen puhtaampi – ja toinen vähemmän puhdas.
Voi että kun on kaunista! Nyt aurinko paistaa jo ihan täysillä, mutta nappasin pari kuvaa makuuhuoneen ikkunasta ennen kuin se ehti kokonaan nousta horisontin yläpuolelle. Tuossa kuuraisessa hämärässä, ja vedestä nousevassa usvassa, on ihan satumainen fiilis.
Nämä on mun päivittäiset maisemat. Voisikin kuvailla itselleen joka kuukausi samat näkymät, ja seurata siten vuoden kulkua.
Kävin aamulla vähän nollailemassa päätäni tuolla sumuisessa syysaamussa. Jotenkin tosi rauhoittava fiilis, ja varsinkin, kun autojakin oli vielä melko vähän liikenteessä (taisin nähdä kokonaista kolme). Kaivoin puhelimen taskustani ja pysähdyin välillä kuvaamaan myös maisemia. Kaikki näyttää jotenkin niin älyttömän kauniilta sumua vasten. Lampaat, kypsän viljan värit ja vanhat rakennukset.
Täällä on ollut tänään todella sateinen ja tuulinen päivä, mutta iltaa kohti sää kirkastui ihmeellisesti. Lähdin Klaaran kanssa nauttimaan aurinkoisesta illasta ja tuli pakottava tarve räpsiä puhelimella kuvia matkanvarrelta.
Kesäillassa, ja sateen jälkeisessä raikkaudessa, on jotain todella ihmeellistä. Ihan kuin koko luonto olisi pesty ja siivottu.
Tältä näyttää meidän kulmilla tähän aikaan vuodesta. Suomalainen luonto on kaunista katseltavaa.
Arvaatteko mikä laulu soi päässä kävellessä? Itse asiassa lauloinkin, kun ei ollut muita kuuntelemassa. 😉