Hiphei ja ihanaa uutta viikkoa! Eilen jalkapallossa nilkkaan tullut tälli osoittautuikin vähän pahemmaksi. Jo illalla jalka alkoi turvota ja tänään turvotus on jo aikamoinen. Samoin mustelma. Päätin siis verhota jalkani pitkän pellavamekon helman alle. Huomattavasti farkkuja keveämpi ratkaisu.
Muistatte ehkä kun kirjoitin noista Nikkotakkolta saamistani vihreistä korvakoruista? Sain tuolloin korvakoruille myös kaverin, nimittäin ihanat mala-helmet. Ja tupsu tietenkin tässäkin, kuinkas muutenkaan! Mala-korut ovat jonkinlaisia rukousnauhoja, ja ne kuuluvat hindulaisuuden, buddhalaisuuden, meditaation ja joogan perinteisiin. Kuten perinteisissä mala-koruissa, myös Nikkotakko mala-koruissa on 108 puuvillalangalla yhteen solmittua helmeä ja erillinen “guruhelmi”. Luku 108 tulee mantrojen toistamisesta sarjoina. 108 helmeä, 108 toistoa. Korun materiaali, eli helmet valitaan sen mukaan, mikä kullekin on tärkeää tai elämässä korostettavaa.
Omat helmeni ovat sammalakaattia, jonka uskotaan auttavan luontoyhteyden muodostumisessa. Sammalakaatti on uudistava ja parantava kivi, joka vahvistaa ihmisen sisäistä kauneutta. Mutta lisäksi se on myös puutarhurin kivi, eräänlainen neuvonantaja, ja tämä kaikki sopii itselleni juuri nyt paremmin kuin koskaan. Täällä on nimittäin pieni puutarhakriisi, kun tuntuu, että aika ei riitä vauhdilla edenneen kesän hallitsemiseen. Ruoho kasvaa silmissä ja voikukat ovat vallanneet koko pihan. Samaan aikaan harmittaa, että juuri silloin kun puutarha puhkeaa kukkaan, sille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Aikaa rikkaruohoille, mutta ennen kaikkea aikaa nauttia kaikesta kukkivasta. Ja näillä keleillä kun nuo kukinta-ajatkin jäävät kovin lyhyiksi. Tänään päätin kuitenkin nakata ihan kaiken muun pois mielestäni ja vietin illan ulkona nyppimässää ja kitkemässä. Ja samalla tajusin, että jos jokin vähentää stressiä ja huonoa mieltä, niin juurikin tuo ulkona puuhailu. Jatkossa sille on raivattava yhä enemmän aikaa. Eikä suinkaan rikkaruohojen vuoksi, vaan ennen kaikkea oman mielen ja elämän mielekkyyden vuoksi. ♡ Nimittäin kun tekee sitä, mistä ihan oikeasti tykkää, moni muukin asia loksahtaa kyllä paikalleen.
Molemmat kuuluvat kesään. Niin röyhelöt kuin pionitkin. Todellista onnea on oman pihan pionit ja kelit, jotka mahdollistavat tämän tyttömäisen röyhelömuodin.
Tuo kuolanpioni on toki paljon vaatimattomampi kuin Sarah Bernhardtit, Festiva Maximat tai muut jalopionit, mutta tämä ilahduttaa juurikin aikaisella kukinnallaan. Jos siis pihassasi on pionin mentävä vapaa paikka ja mielit saada kukkia jo touko-kesäkuun vaihteessa, suosittelen hankkimaan kuolanpionin!
Mitä röyhelöihin tulee, ostin pari tällaista valkoista toppia H&M:ltä. Kaipasin jotakin helppoa ja simppeliä yläosaa hameiden ja shortsien kaveriksi, ja ajattelin, että näin kesällä röyhelöt tuovat ihan kivaa lisää asuun. Samasta paikasta on myös hame.
Iltani on tännä vierähtänyt kameran kanssa, mutta koska viime yön pitkät unet tekivät vähintäänkin ihmeitä, päätin uusia aikaisen nukkumaan menon tänäänkin. Joten mukavaa iltaa ja kauniita unia! ♡
Aivan ihanaa, kun ulkoa alkaa saada koko ajan enemmän maljakontäytettä. Eilen nostin marjaomenapensaan oksia kuumaan veteen makuuhuonetta kaunistuttamaan. Keittiö taasen puhkesi kukkaan syreeninoksien muodossa. Myös purppuraomenapuu on täydessä kukassa, joskin sen näkeminen näin värisokeana ottaa aikaa ja siksi jätän puun leikkelemättä. Toki kukat ehkä olisi helpompi nähdä juurikin sisällä. Pitääkin koittaa! Just nyt kukkia ja kukkivia oksia ei vain voi olla liikaa! Ja jos kaikki sisustaminen sun muu sisällä elettävä on jäänyt hetkeksi paitsioon, tuo kukkivat maljakot ajatukset taas kivasti sisällekin. Sellaiseen kesäkodin sisustamiseen. Mutta pakkohan se on myöntää, että ihan ykkösjuttuna odottelen niitä pionin kukkia, kuten varmaan moni muukin. Ja hei, ihan kohta aloittavat nuo maatiaislajikkeet jo kukintansa!
Pari tässä on ollut kohta kaksi viikkoa jos jonkinmoista kiirettä ja tavallaan jopa vähän harmittanut, että luonto on edennyt kesää kohti niin suurin harppauksin, että osa on jäänyt vallan rekisteröimättä. Ensimmäinen raparperipiirakkakin on vielä tekemättä, tosin äidin tekemää sain maistaa viikonloppuna. No, onneksi on vielä koko kesä aikaa nauttia raparperista ja muista kesäihanuukista
Kun puhutaan vihreistä arvoista, valitettavan usein ajatukset kääntyvät niihin totaaliääripäihin. Itse uskon, että ekologisempia valintoja voi tehdä ilman sen suurempaa haloota, ja juurikin ne pienet teot joita jokainen arjessaan toteuttaa, luovat sen isomman virran, joista on pitkällä tähtäimellä jo merkittävästi hyötyä. Ihan parhaita ovat tietenkin ne valinnat, jotka tulevat automaattisesti edes ajattelematta. Ja itseäänhän voi opettaa ja totuttaa vaikka mihin, kun vain muistaa toistojen määrän. Meille valtaosalle esimerkiksi paperin ja pullojen kierrätys on todella luontevaa, sillä niitä kierrätettiin ja lapsuudessamme.
Vihreyttä ja vehreyttä tänään kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa.
Meillä ei ole koneellista ilmanvaihtoa, vaan talo tuuletetaan ihan perinteisesti ikkunoita aukaisemalla. Jo useamman kesän ajan ollaan puhuttu, että meidän makuuhuoneeseen pitäisi hommata joku viilennin, koska ikkunaa ei voi pitää auki öisin maantienmelun vuoksi, ja matala huone kuumenee kuin pätsi. Kun sitten helteet tulivat tänä vuonna jo aikaisin, päätettiin tuo kone hankkia nyt kun siitä on oikeasti hyötyä. Siinä samalla päästiin sitten aiheeseen sähkön kulutus, ja kun pallottelimme ajatuksella “kuinka kompensoida viilentimen sähkönkulutus”, keksimme lopulta taas vaikka kuinka monta pientä yksityiskohtaa, jossa voisimme sparrata. Isoimmaksi tavoitteeksi pääsi pyykkihuollon miettiminen. Nimittäin nyt kesällä kuivausrummun johdon voisi irrottaa seinästä!
Kun me kohta kuusi vuotta sitten muutettiin tänne, meillä ei juuri ollut kokemusta vanhan talon lämmittämisestä. Saati talon ja veden lämmittämisestä pelkästään puilla. Tiedettiin ainoastaan, että se tulee sitomaan meitä paljon ja asia pitää ottaa jonkinlaisena elämäntapana. Vaikka meillä onkin sähkövastus lämmityksen turvana, tehtiin heti alkuun periaatepäätös, että sitä ei käytetä ja tässä on pysytty. Ei sillä, että puulla lämmittäminen olisi ylevän ekologista, vaan siksi, että esimerkiksi vedenkulutusta tulee mietittyä huomattavasti enemmän, kun vesi ei lämpene “itsestään” tai edes nappia painamalla. Hyvästi on jäänyt pitkille kuumille suihkuille, mutta sitävastoin olen vuosien saatossa ottanut jokusenkin jääkylmänkin pikasuihkun. Viimeksi tänä aamuna, sillä näillä kuumilla keleillä on tullut lämmitettyä vähän laiskasti. Jonkun mielestä meillä eletään kuin selviytymisleirissä, mutta olen iloinen, että lapseni ovat saaneet kasvaa ajatellen, ettei lämpö tai lämmin vesi ole itsestäänselvyys.
Pieniä vihreitä tekoja on myös kasvisruuan suosiminen. Ja ei, se ei tarkoita, että jokaisen pitäisi muuttua ituhipiksi, vaan sitä, että jos me kaikki pidettäisiin edes se 1-2 kasvisruokapäivää viikossa, hyöty olis jo merkittävä. Kasvisruoka on edullista ja helppoa. Vastaavasti niin keho kuin luontokin hyötyy siitä, että joka ruokailulla lisätään sitä kasvisten määrää. Kun vielä suosii lähellä tuotettua ja mahdollisimman luomua voi hyvän maksimoida. Meillä mies piti aluksi luomua vähän hömppänä, kunnes totesi eron maussa. Koska satumme asumaan maakunnassa, jota nimitetään Suomen ruoka-aitaksi, lähiruokaa on ihan joka lähtöön.
Olen itse viinin ystävä, mutta valkoviinien makuun olen opetellut vasta viime vuosina. Itselleni on tärkeää, että valkkari on kuivaa ja kylmää, ja Evergreen Sauvignon Blanc (Chile) on juurikin sellainen pirteän keskihapokas viini, joka sopii kesäisten saalattien ja kalaruokien kaveriksi. Viini on pakattu muovipulloon (1 litra) joten se on turvallinen valinta myös polkupyöränkoriin ja piknikille. Nämä kuumat päivät ovat saaneet ruokavalion kevenemään kuin itsestään ja viini pääsikin superherkkuni vesimeloni-katkarapusalaatin kaveriksi.
Evergreen-luomuviinit ovat viininystävälle helppo, vähän vihreämpi valinta. Laadukkaat ja maukkaat viinit, joiden koko tuotanto on luomusertifioitu. Evergreeniltä löytyy tämän Sauvignon Blancin lisäksi myös Monastrell ja Merlot -punaviinit, sekä Organic Seco -kuohuviini ja Organic Dry ja Organic Medium Dry siideri. Kaikki luomua!
Ekotekoja voi tehdä vuoden ympäri, mutta näin kesällä meillä suomalaisillakin on huomattavasti paremmat mahdollisuudet vähentää energiankulutustamme. Ja yksi ihan ehdoton kesäparannus olisi, jos muistaisimme, että luonto ei ole roskis. Maisema nimittäin näyttää vielä vuosien päästäkin kauniimmalta, kun muistetaan, että roskat laitetaan roskikseen, eikä heitellä auton ikkunasta luontoon!
Eilen illalla se tuli, ihan ensimmäinen kesäsade, joka pyyhkäisi kaiken raikkaudellaan. Vedin villasukat jalkaan ja annoin ilman kiertää ikkunoiden ja ovien kautta. Tänään keli on jatkui samanlaisena. Kevyttä kesäsadetta, sellaista, joka ei hakkaa kaikkea alleen, vaan enemmänkin raikastaa, virkistää ja kastelee. Sillä tottahan se on, että niille kaikille oli jo tarvetta! Ja yläkerran lämpötilakin on laskenut varmaan kymmenellä asteella. Tarvetta oli nimittäin sillekin. 🙂
Olo oli jotenkin lapsellisen iloinen tuosta sateesta. Enimmäkseen tietysti siitä tuoksusta Ja odotin minä salamointiakin, jota oli tälle päivälle luvattu. Melkein harmitti ajatella, että istun illan koulussa ja se ilo jää vallan välistä, mutta salamoiden sijaan ilta kirkastuikin oikein kauniiksi.
Mårbackat ovat edelleen kuistilla ja olen tässä pohtinut, josko ne olisivat tässä koko kesän. Liiassa paahteessa kun ne helposti menettävät terhakkuuttaan ja väriään, ja varjoon niitä ei raski vallan sijoittaa. Kuisti saattaa olla kaikin puolin loistava vaihtoehto. Pienimmät ruukut mahtuvat ikkunalaudoille ja nämä vähän isommat saavat olla tuossa istutuspöydällä. Kesä tekee selkeästi mielestäni aina pikkuisen romanttisemman ja kuisti on oikein loistava paikka toteuttaa tätä maalaisromantiikkaa. Sopiva annos rajatussa tilassa! 😉
Lauantai-illan moikat pihakuvien muodossa. Tänään on ollut jopa niin lämmin, että yläpihan puolella ei enää iltapäivällä jaksanut tehdä mitään. Ja vaikka päivän tekemiset jäivät muutenkin pieneksi, nyt on puhti ihan totaalisesti poissa. Lämpö väsyttää, taas tuli sekin todistettua. Mutta en laita yhtään pahakseni, vaan oikein ilolla nuupahdan kirjani kanssa makuuasentoon, kun miesväki katselee jääkiekkoa. Huomenna en kuitenkaan kuulemma saa herätä liian aikaisin. 🙂
Paljon on ulkona tapahtunut, mutta onhan tuo silti jotenkin hassua, että keli on näin lämmin, ja puissa ei vielä juuri ole lehtiä. Varjopaikan hakeminenkin on aivan erilaista, kuin myöhemmin kesällä. Kuolanpioni on kasvanut terhakaksi puskaksi ja ilostuttaa kukillaan jo loppukuusta. Niinhän se aina tekee, vaikka kylmempinäkin aikoina usko monesti meinaa loppua kesken. Paljon on myös kitkettävää, mutta nurmikko on nyt kuitenkin saanut ensimmäisen leikkauksensa, ja piha näyttää varsin alkukesäiseltä. Tästä on hyvä jatkaa!
Olin ajatellut vatkata vielä illalla marenkia ja avata rosekuohuvan, mutta molemmat saavat nyt jäädä. Kakku valmistuu huomennakin, ja kuohuvalle löytyy muitakin hetkiä. Nyt kuitenkin jalat hetkeksi ylös ja pää tyynyyn. Kaunista iltaa! ♡
Heipsun!
Olen kuulkaas päivistä niin sekaisin, että ehdin jo hetken elää mielessäni sunnuntaita, kunnes tajusin, että tänään on vasta perjantai! Teki tuo keskiviikkoinen irrottelu niin hyvää, että olin kai mielessäni jo elänyt viikonlopun ylikin. Mutta se oli kuin olikin torstaiaamu, kun sain herätä ihan yksin ja juoda aamukahvit auringossa. Harvinaista herkkua molemmat!
Eilen hain lapset kotiin mummulasta ja saatiin iskäkin työreissulta takaisin vahvuuteen. Esikoisella oli tänään koulua, mutta Klaaran kanssa pidettiin sitten ihan vapaapäivää. Tosin oli meillä aamulle yksi työtapaaminen, mutta muuten ollaan oltu ihan lomalla. Käytiin lounaallakin ihan paikallisessa ravintolassa, kun en jaksanut ryhtyä kokkailemaan. 🙂 Päivä on kulunut likipitäen kokonaan ulkona ja kesän tuloa ihaillen. Sellaista kesäeloa, jota toivottavasti saadaan vielä seuraavien kuukausienkin aikana elellä.
Mittari näytti iltapäivällä +24°C ja siinä lintujen laulaessa kun sain hetkeksi uppoutua kirjaani, mietin, että tällä tavalla ihminen on kyllä onnellisimmillaan. Kesä, lämpö ja valo. Siinä kolmikossa on ihmeellisesti voimaa. Maasta puskee vaikka mitä, ja eniten tänään ilahdutti, kun huomasin viime kesänä maahan lykkäämäni puolikuolleen hortensian tekevän uusia lehtiä. Laitan kyllä jatkossakin parhaat päivänsä nähneet ruukkuhortensiat maahan.
Kaivoin talvikätköstään muuten myös tämän vanhan Banana Republicin kesämekon, joka on edelleen kesämekkojen ehdoton suosikkini. Päätin, että näistä lämpimistä pitää nyt nauttia, koska Suomen kesästä ei koskaan tiedä. Mutta ei olla pessimistejä!
Täällä ilta jatkuu seuraavaksi saunalla. Edessä helteinen viikonloppu ja koko perhe kasassa. Huonomminkin voisi olla!
Superviikonloppua kaikille! ♡
Ps. Tykkäättekö katsoa Instagram stooreja? Yritän sinne aina välillä jotain laittaa (kuten tänään), mutta olen varmaan vaan jotenkin kauhean vanhanaikainen, kun sen käyttö on mulle yhä jotenkin ihan kauhean uutta ja ihmeellistä. Toisaalta se konseptina kiehtoo, kun kuvien ei tarvitse olla puhelinräpsyjä ihmeellisempiä.
Hyvin nopeat pikamoikat ennen kuin hyppään ratsuni selkään ja lähden viettämään iltaa. Punainen paholainen on taas kaivettu talviteloilta ja yhteinen taipaleemme jatkuu. Tämä on ehdottomasti sellainen fiilisfillari. Jos mielii päästä kovaa tai ajaa pitkiä lenkkejä, ei paholainen ole ehkä paras kaveri, mutta näin kakkospyöränä tämä on kyllä ihan ehdoton ykkönen.
Koko ajan pukkaa lisää vihreää maasta ja pihakin on kevätsiivottu ainakin puoliksi. Vielä näyttää kuitenkin liian karulta ja avaralta minun makuuni, mutta ei siinä kauaa mene, kun kaikkialla on vehreää ja vihreää. Mutta parasta nyt onkin juuri se, kun saa päivä päivältä seurata luonnon heräämistä. Kuunnella lintujen laulua ja odotella runkosyreenin silmujen avautumista. Viimevuotinen äitienpäivälahjani selvisi nimittäin talvesta kaikin puolin oikein mallikkaasti. Eilen katselin hiukan ennen nukkumaanmenoani ohikulkenutta lintubongaria, joka pysäytti pyöränsä meidän tienpäähän ja tarttui kiikareihinsa. Jotain se kovasti tuolta meidän puiden latvoista tarkkaili, ja teki mieli mennä kysymään, että mitä siellä on. No, nautin silti siitä lintujen laulustakin, vaikka en aina ihan tiedäkään, että mitä lajia laulajat ovat.
Mutta nyt matkaan. Mukaan lämmintä vaatetta, villasukat, pikkuisen viiniä ja sitäkin enemmän iloista mieltä. Niin ja tietenkin kypärä!
Sitäpä juuri. Ajatukset ovat jokseenkin ihan noissa pihajutuissa ja päässä pyörii miljoonia ideoita. Ja ihan koko ajan silmä löytää tekemistä, jopa niin hyvin, että edellistä ei tahdo saada valmiiksi. Se on sellainen hurmoksellinen olo, joka tulee ihan joka vuosi.
Meillä kaikilla on niitä sellaisia omia kesän ja kevään merkkejä, jotka ikään kuin aloittavat sen tietyn luvun tai uuden ajan. Tajusin tänään, että mulle ehkä varmin sellainen kesän virstanpylväs on laiduntavat lehmät! Siis siitäkin huolimatta, että meillä itsellä ei sellaisia ole. Laitumelle kirmaavat lehmät vain on jotenkin yhtä kova juttu kuin Suvivirsi. Ja tietty sitten on tuo lietteen tuoksu, joka täällä myös kielii kasvukaudesta. 😀
Huomenna onkin jo helatorstain aatto, mikä puolestaan tarkoittaa, että pääsen perinteisesti vähän irrottelemaan. Laatuseurassa tietenkin, eli ihan naisten kesken. Loppuviikko meneekin sitten kuin tanssien, mikä on muuten melkoinen toteamus näin tiistai-iltana. Ja hei, se lupaa yhä vain lämmintä ja aurinkoista! Kyllä taas kannatti palella ja kärvistellä pitkä ja pimeä talvi. Eihän tätä osaisi arvostaa ollenkaan, jos välillä ei olisi vähän huonommin! 😀
Voi mikä ihana sunnuntai! Päätin heti aamulla toteuttaa ne kaikki viikon aikana uneksimani kevätjutut, ja koska sininen nyt jostakin syystä vain liimautui tajuntaani, aloitin hakemalla lisää sinisiä orvokkeja. Kuistilla on jo hetken ollut sellainen kukkakaupan tuoksu, mutta nämä olkoot nyt ne ensimmäiset ulos jäävät kesäkukat. Itse asiassa tässä rappusilla orvokit menestyvät läpi kesän, koska paikka on suojassa päivän pahimmalta paahteelta.
Tänään on heiluteltu myös haravaa, ja usko kesäntuloon on vahvempi kuin pitkään aikaan. Mutta ihan koko sunnuntain kohokohta oli illan urheilusuoritus. Nimittäin elämäni ensimmäiset jalkapallotreenit!!!! Niin oli hauskaa ja kivaa, että olisi voinut olla pidempäänkin. Mutta ei hätää, tätä sunnuntaiherkkua on tiedossa taas viikon päästä lisää!
Mutta nyt kotia raivaamaan. On nimittäin sen näköistä, että meillä on oltu ihan pihalla tämä päivä. 🙂
