Aurinko! Melkein viikon se pysyikin pilvien takana piilosilla, mutta nyt paistaa ja kauniisti! Hyvä niin, sillä kuten kerroin, me pidetään Klaaran kanssa viikko lomaa, ja tarkoitus on tietysti olla paljon ulkona ja laittaa pihaa vähän syyskuntoon.
Mulla on ruukuissa vielä (kuolleet tai melkein kuollee) kesäkukat, koska en ole toimertunut tekemään asialle mitään. Tosin kelloköynnökseni ovat vasta nupuillaan, joten ne saavat jäädä paikalleen vielä joksikin aikaa. Sää on ollut niin lämmin, että callunat ovat tuntuneet kaukaisilta, ja koristekaalien suhteen olen luovuttanut jo aikoja sitten. Niiden elinkaari kun on niin kovin lyhyt, että en jaksa nähdä vaivaa ja uhrata roposiani johonkin, mikä ei kuitenkaan kestä kuin hetken ennen pakkasten tuloa. Siitäkin huolimatta, että ne ovat kauniita, ja äärettömän syksyisiä.
Niinpä tämän viikon to do -listalla on nakata callunat murattien sekaan ja nostella muutama lyhty ulkovarastosta rappusille. Oliivipuu ja hortensia pääsivätkin jo viime viikolla sisälle, tosin kuistille asti vasta. Jotenkin huomattavasti mukavampaa tehdä tuota kaikkea auringonpaisteessa, kuin vesisateessa!
Jaahas, uusi viikko ja uudet kujeet! Ihana arki ja aivan tavallinen elämä. Fiilikset ovat väkisinkin vähän syksyiset, mutta ihmekös se, kun katsoo maisemia. Tänä aamuna havahduin myös siihen tosiasiaan, että aamuisin ei enää saa herätä valoisaan. Huh, kirkasvalolampun viritteleminen käyttöön taitaa olla ajankohtaista!
Täällä on herkuteltu viime päivinä luumuilla, ja sato sen kun paranee. Tuntui aikoinaan hassulta, ettei tällaisessa vanhassa pihassa ollut yhtään omenapuuta, mutta onneksi luumupuut tasoittivat peliä. Niitä sentään on, ja pieniä luumupuun taimia vaikka kuinka paljon. Ja vaikka luumuistakin leipoisi vaikka mitä, meillä tykätään syödä hedelmät ihan sellaisenaan. Tosin Foylen sodassa ja Agatha Christien kirjoissa juodaan itsetehtyä luumuviiniä, ja sellaisen kokeileminen vähän kiehtoisi. Ei ehkä niinkään se maku, vaan se vanhahtava perinne. Mutta taidan kuitenkin pitää hedelmät hedelminä ja tyydyn perinteisempiin viineihin. 🙂
Näiden luumuisten kuvien myötä toivottelen oikein ihanaa uuden viikon alkua!
Täällä pitäisi kai pikkuhiljaa aloitella pakkaamiset huomiselle. Olin vähän ajatellut kohdata Tukholman neuleissa, mutta henkilökohtainen sääreportterimme, Minttu, muistutti, että Tukholmassa on kesäisen lämmintä, kuten muuten on nyt täälläkin! Hienoa, mutta ehkä vähän tämän aamuista kevyempää vaatetta matkalaukkuun. 🙂
Käyn tässä samalla tiukkaa kamppailua syysflunssan kanssa, sillä taisi tuo laivan tehokas ilmastointi tehdä tepposensa, ja pieni nuha muuttui nopeasti kunnon flunssaksi. Kuumaa inkiväärijuomaa ja tyrnejä kaksin käsin. Niin ja lepoa! Siinäpä nyt taisteluaseeni, jotta loppuviikko menisi siedettävällä olotilalla. Kävinpä hakemassa myös apteekista nenäsuihketta matkalaukkuuni. Tänään jätetään urheilut ja liikunnat pois ohjelmasta, ja keskitytään sen pakkaamisen lisäksi lepoon, jotta huomenna olisin sitten varmassa iskussa.
Ulkona alkaa näyttää parin viikon sadejakson jälkeen jo melko syksyiseltä. Syysleimut ovat parhaan loistonsa jo nähneet ja kultapallot nuokkuvat surullisesti sateiden jälkeen. Kohta pitää oikeasti totutella ajatukseen kukkakaupoilla käymisestä, jos mielii maljakkoon piristystä.
Nuo valkoiset tennarit ovat muuten osoittautuneet älyttömän mukaviksi, joskaan ei ihan yhtä mukaviksi, kuin ilmavat Niken tossut, joissa jalka ei juuri pääse hikoamaan. Mutta molemmat lähtevät kanssani reissuun, sillä huomaan mukavuudenhaluni kasvavan vuosi vuodelta.
Vielä ennen matkaa pitäisi tuo hiuspehkokin kesyttää uuteen loistoonsa, joten ainakin jossain määrin hiusjuttuja tulossa. Nyt kuitenkin niinkin arkista, kuin ruokahuoltoa. 🙂
Muutama kuva perjantai-illalta. Ja näissä on muuten kesäinen fiilis, vaikka ilta olikin kolea. Kiva aloitus viikonlopulle ja arjelle. Tulin miettineeksi, että elämässä pitäisi ehkä enemmänkin keksiä syitä kakun leipomiseen. 😉
Nyt on se ihana aika vuodesta, kun maljakkoon saa ottaa pallohortensian oksia. Tykkään niistä aivan mielettömästi, mutta viime keväänä ehdin jo pelästyä hortensiani kohtalosta, kun tuntui, että se heräsi talvilevoltaan niin kovin myöhään. Eihän se ihme olisi ollut, jos hortensia olisi ollut yksi niistä kasveista, joille lumeton maa ja kovat pakkaset olivat liikaa.
Käytiin vielä ennen iltapaa koko perheen voimin kävelyllä, ja vaatetta sai kyllä pukea ihan kunnolla ylleen ilta-auringosta huolimatta. Tänään herättiinkin sitten kunnon vesisateeseen. Mutta ei anneta sen häiritä, vaan nautitaan viikonlopusta. Jos jostain syystä kynttiläsi ovat vielä kesälomalla, ne on syytä kaivaa esiin viimeistään tänään! 🙂
Tiedän. Olen vuosia kirjoittanut teille siitä kuinka rakastan ruutineja, arkea ja sitä, että elämä kulkee tasaista rytmiään. Nyt käännän takkini. Arki, se kuulostaakin jo niin tylsältä!
Täällä koulut starttaavat torstaina. Koko pitkän kesän jälkeen perheeseemme astuu arki. Arki siitäkin huolimatta, että kesälomaa on tahdittanut säännölliset harrastukset ja me aikuiset olemme tehneet töitä. Mutta koulun ja päivähoidon alkaminen tarkoittaa sitoutumista vielä muihinkin aikatauluihin. Se kutistaa olemattomaan spontaanit ideat pyöräillä jäätelölle tai lukea satua. Se jakaa perheemme elämän viikkoon ja viikonloppuun täysin toisella tavalla. Niin, lukuisissa perheissä aikuiset tekevät töitä myös viikonloppuisin.
En usko suinkaan olevani ainoa, joka näin elokuussa uhraa ajatuksen arjelle. Samat asiat pyörivät mielessä monessa suomalaiskodissa. Mutta miksi arki ei enää kulostakaan niin juhlavalta ja seesteiseltä? Miksi en enää yhtä kipeästi kaipaa elämääni säännöllisyyttä ja rutiineja? Viime päivät olen miettinyt kovastikin vastausta kysymykseeni, mutten ole sitä keksinyt. Olenko muuttunut laiskaksi? Ahdistaako kiireiset aamut tai täyteen ahdetut illat? Tavallaan totta kai, mutta jokainen aamu on tasan niin kiireinen kun siitä tehdään, ja illat juuri niin täynnä kun niihin tahtoo ahtaa menoja. Ei, en luopuisi niistä. Kaikki se puuduttavakin arkinen aherrus on mielestäni yhä oleellinen osa elämää.
Pitkän arkipohdintani jälkeen havahduin oivaltamaan muutoksen itsessäni. Tämä kesä on ollut hyvä ja kohdellut lempeästi, mutta se on myös opettanut. Olen nimittäin oppinut olemaan, ja tarkoitan vain olemaan. Olen oppinut nauttimaan päivistä joiden agenda ei ole suunniteltu viikkoa etukäteen. Olen oppinut jättämään asioita tuonnemmaksi ilman huonoa omaatuntoa ja oppinut nauttimaan rutiinittomasta elämästä. Kyllä, olen oppinut ottamaan Rennosti isolla ärrällä!
Tämä viikko pitää sisällään monenlaista palaveria, suunnittelua tulevan syksyn varalle. Ja vaikka en edelleenkään täysin ymmärrä muuttunutta näkemystäni arjesta, lohduttaudun sillä, että arkisen aherruksenkin keskellä voi ottaa rennosti. Suorittamisen sijaan voi vain elää.
Jos arki on ollut ennenkin hyvää, kuinka hyvää siitä saakaan kun osaa myös vain olla! Niin, pitääkö arjen olla lempeä, vai pitääkö meidän olla lempeitä arjelle?
Suloista maanantai-iltaa arkensa jo aloittaneille, ja kaikille niille, joilla se vielä on edessä!
Viime aikoina on ollut niin paljon kaikenlaista, että pihatyöt ovat jääneet vähän taka-alalle. Eilen illalla kuitenkin tuli sellainen tunne, että asioihin on pakko tarttua ja heti. Pari kottikärryllistä tulikin kitkettyä Niilon avustuksella, ja tänään jatkettiin heti aamupalan jälkeen.
Pidän vanhoista näyttävistä perennoista, mutta osa kasvaa sellaisella voimalla, että isompia on pakko välillä poistaa maasta. Sormustinkukkaa (ihan ehdoton lempparini) leviää joka paikkaan ja tänään yritin enempiä siirrellä takaisin kukkamaihin, vaikka pidän kyllä sellaisesta rennosta otteesta, että kukkia saa kasvaa myös vapaasti siellä täällä.
Pilvimassa alkaa sirtyä pois taivaalta, ja iltapäiväksi onkin luvattu melkoista paistetta. Hommat on tehty, joten nyt on aika nauttia!
Täydellinen kesäpäivä ollakseen maanantai. Onneksi mieheni kesäloma loppuu vasta tähän päivään, ja näin ensimmäinen viikko arkisempaan rytmiin lähtee pehmeästi laskien vasta tiistaista. Mutta tänään on siis virallisesti se viimeinen koko perheen yhteinen päivä. Kolme viikkoa mennä suhahti melkoisen nopeasti. Sanoisin jopa että ennätyksellisen nopeaan!
Sainpas muuten tänään ensimmäisen kunnon kesäsateen niskaani. Tiedättekö ne hauskat sadekuurot, jotka osuvat suoraan päällesi, vaikka tien toisella puolella paistaakin aurinko. Samalla kun suuret ja raskaat sadepisarat hakkaavat päälle ja rummuttavat auton kattoa, joka puolella tuoksuu kesäsade. Siinä on muuten ihan oma tuoksunsa! Hameenhelmat hulmuten juoksin sateessa herneämpärini kanssa autoon, ja kohta taas paistoikin kauniisti. Ihania nämä kesäkuurot, jotka menevät ja tulevat.
Tämä kesä on pitänyt sisällään täydellisiä päiviä. Vaikka yhteiset päivät jäävät nyt vähemmälle, kivat muistot säilyvät vielä pitkään. Tämä kesä on ehdottomasti se kesä, jona olen tuntenut olevani onnellinen!
Minä olen olosuhteiden pakosta ollut melkein koko päivän sisätiloissa, mutta ainakin ikkunan kautta on tullut ihailtua auringonpaistetta. Ja muuten aika virkistävää merituultakin on tullut haisteltua pikkuisen. 😉
Mutta asiaan: Tulin nimittäin muistuttamaan teitä Kirami -arvonnasta, jossa tosiaan on jaossa yhdelle onnelliselle voittajalle Freedome -ulkotakka ja yhdelle onnekkaalle Triholdy sisustuselementit. Jos et siis ole vielä osallistunut arvontaan, tee se nyt. Ja jos ei omaa pihaa ole, tai sinne ei jostain syystä voi tuotteita sijoitaa, on aina toki luvallista laittaa palkinto eteenpäin vaikka lahjan muodossa. 🙂
Hei ihanat! Toivottavasti juhannuksenne on ollut aurinkoinen ja rentouttava?
Kenties muistattekin vielä, kun Marian kanssa vietimme huhtikuussa päivän kevätmessuilla? Postauksen kevätmessuista voitte lukaista täältä. Tuolloin messuttelimme Kiramin kutsumina, ja tämä postaus on jatkoa Indiedaysin ja Kiramin yhteistyölle. Yhteistyön myötä saimme Marian kanssa sisustaa pihaamme Outstanding -tuoteperheellä, eli Freedom-ulkotulella ja Triholdy-sisustuselementeillä. Kiramin Outstanding -tuotteet ovat myös tämän postauksen arvontapalkintoina!
Nämä kuvat eivät ole juhannusaatolta, vaan jo torstailta, jolloin sää selkeni sateisen päivän jälkeen iltaa kohti. Alunperin olin ajatellut Freedom-ulkotulen ja Triholdy-elementit alapihalle, mutta kostea sää aktivoi runsasta hyttyspopulaatiota, ja olenkin nyt pyrkinyt viettämään aikaani aukeammille ja aurinkoisemmille paikoilla. Niinpä sekä tuli, että kaunis polttopuumuodostelmani pääsivät keskelle pihaa, ja oikeastaan paikka on mitä parhain, sillä tähän osaan puutarhaa paistaa myös ilta-aurinko.
Kuten tiedätte, kohta neljän tässä asutun vuoden ajan, olemme eläneet enemmän tai vähemmin keskeneräisyyden seassa. Pikkuhiljaa sisällä on alkanut tulla valmista, mutta paljon on vielä tekemättä ja jokaisesta nurkasta löytyy aina jotakin, mikä muistuttaa työn loppumattomuudesta. Samaan aikaan remontin kanssa olemme pyhittäneet kesät puutarhan pelastamiselle. Ensimmäinen kesä meni pihan muotoja etsiessä. Missä on kukkamaat ja mistä voi leikata nurmen. Piha oli puskittunut, ja umpeen kasvanut, mutta siinä oli samaan aikaan potentiaalia vaikka mihin. Koska kesä on kuitenkin lyhyt, puutarhan suhteen oli tehtävä järkevä päätös: Kesä kerrallaan ja neliö kerrallaan. Meillä on nimittäin koko loppuelämä aikaa.
Kuten ymmärrätte, keittiöremontti tai puuttuva lattia ovat asioita, joilla on aina jonkinlainen kiire valmistua. Puutarhaan voi suhtautua toisella tavalla. Kun suurimmat pelastustyöt ja elvytykset on tehty, se kyllä odottaa isompia muokkauksia ja palkitsee hitaammallakin edistymisellä. Niinpä puutarhasta tuli meille rentoutumisen tyyssija. Paikka, jossa jokainen tekemätön työ ei iske silmille, vaan muistuttaa enemmänkin elämän jatkumisesta ja tulevista kesistä. Olen kertonut kesäisestä puutarhahaahuilusta, kesäiltojen puutarhakävelystä, jossa annetaan silmän ja sielun levätä, ja haaveillaan tulevasta. Tätä harrastamme yhä mieheni kanssa. Mietimme ensi kesää, muutaman vuoden päähän, kymmenen vuoden päähän – ja jopa eläkepäiviä. Puutarha on siis jonkinlainen tulevaisuuden henkireikä, paikka joka saa uskomaan pitkään elämään. Se saa uskomaan myös yhteiseen elämään niinäkin päivinä, kun tuntuu, että mielipiteet ja asenteet eivät muuten kohtaa. Parisuhde kun on monella tapaa kuin omenan taimi: Se pitää istuttaa huolella ja kastella. Taivutustakin tarvitaan ja monenlaista suojaamista. Se ilahduttaa kasvullaan ja kukillaan, mutta opettaa myös kärsivällisyyteen. Omenapuuta kun ei istuteta ensi kesää, eikä sitä seuraavaakaan ajatellen, vaan enemmänkin loppuelämää varten.
Torstai-ilta oli kostea ja viileä, ehkä juuri sellainen, joka ei muuten olisi saanut meitä istumaan ulkosalla. Tulen ääressä tilanne on kuitenkin toinen. Liekkien katseleminen ja tulen rätinän kuunteleminen rauhoittavat, ja kaikenlainen kiire ja suorittamisentarve unohtuvat tyystin.
Koska meillä kulutetaan puuta aika kovallakin tahdilla, puiden pinoamiseen ei normaalisti käytetä aikaa. Ehkä juuri tästä syystä silmääni hivelee kauniisti pinotut polttopuut ja Triholdy-elementteihin kasatut puut myös rauhoittavat järjestyksellään. Kyseessä on siis kolmion malliset sisustuselementit joista voi kasata niin penkkiä, kuin tilanjakajaakin, tai niitä voi myös käyttää istutuslaatikon tapaan. Oma kolmioni muodostuu neljästä pienestä kolmiosta, jotka on kasattu limittäin ja päällekkäin.
Freedom-ulkotuli on kevyestä ulkonäöstään huolimatta jykevä, mutta kuitenkin kahden aikuisen siirrettävissä, mikäli paikkaa pitää vaihtaa. Tulisijan korkeutta voi säätää jättämällä alimmat elementit pois. Näin tulen paikka on alempana, ja sopii esimerkiksi paremmin nuotiopaikaksi. Itse halusin kuitenkin korkean tulisijan, joka saa näkyä ja hallitaa tilaa. Koska tulisijaan kuuluu myös kätevä grilliritilä puisilla kädesijoilla, Freedom toimii hyvin myös grillinä. Puuhiillos onkin mitä parhain tapa kypsytellä niin tavallisia makkaroita, kuin parempiakin grilliruokia.
Noiden tuotteiden ronski ulkonäkö sopii hyvin yhteen luonnonsävyjen kanssa. Villan harmaat sävyt, vanha kaapelikela ja pienet pölkkyjakkarat viimeistelevät tunnelmaa. Yhtä hyvin tilaan sopisi myös puiset puutarhakalusteet. Kesäillat kruunataan kynttilöillä. Enemmän tietoa Kiramin Outstanding -tuotteista löydät kampanjasivulta. Ja mikäli kiinnostuit Kiramin tuotteista, hyödynnä myös alennuskoodi!
Koodilla UUSIKUU, Kirami tarjoaa teille lukijoille kivan 10% alennuksen kertaostoksen loppusummasta verkkokaupassaan. Alennuskoodi on voimassa 15.7.2016 asti.
Mutta sitten se lukijakilpailu:
Miten sinä käyttäisit Outstanding-tuotteita pihallasi/mökilläsi?
Vastaa kysymykseen kommentoimalla tätä postausta ja olet mukana arvonnassa, jossa yksi onnekas voittaa Freedom-ulkotulen (arvo 349€) ja yksi onnekas 2 Triholdy-sisustuselementtiä (arvo yhteensä 130€). Arvonta-aika alkaa nyt ja päättyy ensilauantaina eli 2.7.2016. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
Aurinko lämmitti jo mukavasti, vaikka enpä pitäisi pahana vielä muutaman asteen lämpenemistä. Tosin näillä keleillä saa myös jotakin aikaiseksi! Tänään lähti yksi seppelvarpu ja pöytäkuusi huitsin nevadaan ja pihan ilme muuttui taas kertaheitolla. Hassua, että se kuusi oli ärsyttänyt yhtälailla niin mieheni kuin minunkin silmiäni, mutta että kumpikin sanoo ääneen toiveensa… No nyt se on poissa! Nämä muutokset tosin tarkoittavat aina tyhjiä rumia läikkiä nurmikossa. Ensi kesänä kuitenkin kiitämme itseämme, että kuusi otettiin pois tänä kesänä.
Sillä välin kun meillä aikuisilla on ollut jos jotakin nyppimistä ja kaivamista, lapset ovat sentään osanneet ottaa rennommin. Pienen hetken jopa keskenään ihan sovussa värittelivät kirjojaan tuolla alapihalla, ja sen kunniaksihan pitää jo tarjota mehut!
Ja hei, arvatkaas mitä: Tummanpunainen jalopionini on avannut ensimmäisen nuppunsa! Voi onni ja autuus! Kuinka sitä taas lainkaan pärjäsi melkein vuoden verran ilman näitä puutarhan suomia ilontunteita!? 🙂
Mutta nyt koiran kanssa kävelylle. Kaunista kesäiltaa teillekin!
