Olen mukana Indiedaysin ja Kodin ykkösen Elämäni Koti -yhteistyössä. En tiedä oletteko sivustoon aikaisemmin jo tutustuneet, mutta nyt kannattaa klikkailla tuonne sivuille, mikäli et ole niin jo tehnyt. Kyseessähän on siis varsinainen ideapankki kaikille sisustuksesta ja somistamisesta kiinnostuneille. Mukana sivustolla on suomalaisia sisustusbloggaajia, ja tarkoitus on siis jakaa inspiraatiota ihan kaikille.

Tämän mun osuuden myötä, multa kysyttiin, onko mielessäni joitakin juhlia, jotka olen ajatellut kotonani järjestää, tai haaveilenko sellaisista. No, onhan meillä ollut mielessä ne “rästibileet”.
Rästibileet pitävät sisällään kaikki pitämättä jääneet tuparit, niin ikään pitämättä jääneet kolmekymppiset (sekä minun, että mieheni), pitämättä jääneet häät ja kaiken muunkin mahdollisen, mitä ei vaan ole tullut juhlittua. (Voi kauhea, sainpas meidät kuulostamaan tylsiltä!) Ajatuksena on viettää aikaa rennosti ystävien kanssa, puutarhajuhlatunnelmissa, kera hyvän ruuan ja juoman.

Tehtäväkseni sain poimia Kodin ykkösen valikoimista tuotteita, joilla itse taikoisin suunnittelemieni juhlien tunnelman kasaan. Alla siis joitakin omia poimintojani kodin ykkösen valikoimista ja lähinnä juuri näitä juhlia ajatellen!

Koska tarkoitus on todellakin juhlia kesäaikaan, puutarhan puolelle onkin ollut suunnitelmissa erilaisten istumapaikkojen lisääminen. Suuren pöydän tekemistä itse, olemme mittineet jo pitkään, malliltaan Shabbby Chic mäntypöytä on hyvin paljon sitä, mitä olemme ajatelleet. Yksinkertaiset ja edulliset Anno korituolit olisivat pinnottavuutensa vuoksi helppo säilyttää, ja ne saisivat ulkona varmasti kauniin sävyn itseensä. Meillä on aikoinaan ollutkin hyvin samankaltaisia tuoleja puutarhassa.

Nyt mennään osastolle öky ja kylpy. En tiedä onko musta tullut vanha vai mitä, mutta ollaan aina välillä miehen kanssa heitelty ilmoille ajatusta kylpytynyristä. Olemme tosin tulleet siihen tulokseen, että ehkä moisen paikka olisi siinä kohtaa, kun lapset ovat jo jonkin verran omatoimisempia, ja sitä aikaa kylpemiseen ihan oikeasti jäisi. Mutta kun nyt pyydettiin miettimään asioita, jotka tekisivät juhlastamme vielä enemmän juhlan, listaan Kirami Kylpytynnyrin ihan kunkuksi! Ystävät hyvät, tynnyriä ei kuitenkaan meidän pihasta taida löytyä, joten allasbileet voidaan unohtaa!
Tunnelmaa puutarhaan ja pimeneviin kesäiltoihin loisin mielelläni suurilla mustilla Liege -lyhdyillä. Näissä on tosi kaunis malli, ja kelpuuttaisin samaisia lyhtyjä talviaikaan ihan sisällekin!
Mutta, koska kynttilä ei paljoa lämmitä, pitäisi iltaa istuvien ystävien harteille heittää myös jotakin lämmikettä. Erilaisilla huovilla ja peitoilla voisi verhota itsensä kesäyöhön, ja Anno Huili -torkkupeite on kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin klassisen oloinen valinta.

Astia ja tarjoilupuolelle valitsisin muutaman yksinkertaisen jutun. Olen jo pitkään miettinyt hankkivani yksinkertaisia Arabian 24h -lautasia. Meillä on oikeastaan ihan pula kunnon ruokalautasista, ja kun miettii isompaa väkimäärää, tavallinen valkoinen lautanen olisi helppo yhdistää jo olemassa oleviin astioihin. Lasipuolelta silmäni osuivat Royal Leerdam viinilasisettiin. Näyttivät olevan melko paksua lasia, joten ei sitten ainakaan juhliessa tarvisi varoa ohuita ja kalliita lasisarjoja. Nämä olisivat puutarhajuhliin kuin tehdyt!
Koska tarjoilut taasen ovat mielessäni helppoina sormisyötävinä ja tapastyylisinä pikkupaloina, salaatteina ja grilliherkkuina, suuret Emile & Henry Lasagnevuuat olisivat loistava tapa laittaa ruokaa tarjolle. Yksinkertaiseen valkoiseen astiaan kasaa niin näyttävän saalaatin, kuin pinon grillipihvejä. Muutama vuoka pitäisi ainakin olla pöytää kiertämässä!
Jonkinmoinen nesteytys on oltava jokaisissa juhlissa, ja tässä kohtaa astiapuolen ehdottomaksi ykköseksi nousi kuusi litrainen lasikanisteri! En voi olla miettimättä, miten upea tuo olisi, jos siihen tekisi itse vaikka sangriaa,hedelmälohkoineen kaikkineen. Hurjan kaunis varmasti!

Mutta käykäähän kurkkimassa tuo Elämäni koti -sivusto! Sieltä löytää tosi kivoja kuvia ja kuvakollaaseja joista varmasti saa inspistä niin kotiin, mökille, kuin puutarhaankin. Esimerkiksi tästä löytyy kivoja ideoita muuten vain puutarhan piristykseksi, mikäli sen isompaa juhlasumaa ei ole jäänyt rästiin! 🙂

Aurinkoinen, mutta himputin kylmä! Siinäpä tämän päivän sää, noin niin kuin tiivistettynä.
Kaivoin viikonloppuna viime keväänä hankkimani nahkatakin taas käyttöön. Sillä kun saa jotenkin niin nopeasti luonnetta ihan tavallisiin mukaviin vaatteisiin. Eli, ei se sittenkään ollut vikahankinta, vaikka niin viime keväänä pelkäsin!

Mutta hei, asiasta perunoihin, tai paremminkin blogiin!
Vastailin tänään kommentteihinne, olin nimittäin pahasti jäljessä tuosta hommasta. Tulikuitenkin mieleen, että kun aika ajoin laitatte kyssäreitä noihin vanhempiin postauksiin, niin mikäli nyt jonkun kommentti ei ole saanut vastausta, tai se on suodattunut roskaposteihin, niin kyselkää ihmeessä uudelleen. Ja, siis tarkoitan nyt lähinnä noita “minkä merkkinen teidän kamina on?”  tmv. Koitan toki olla skarppina ja vastailla viesteihinne, mutta joskus niitä menee ohi, tai jostain syystä viestit eivät saavukaan perille!

Rästihommia osunut muutenkin tälle päivälle. Kotitöitä, kauppareissua ja ruokapreppausta. Toisin sanoen, viime päivien jälkien siivousta, ja tulevien päivien helpottamista!

Taustalla viimepäivien savotaa. Puita, puita ja puita… Kivasti kuitenkin alkaa luonto vihertää, ja aurinkokin tuntuu taas mukavammalta. Ehkä se kevätväsymys tosiaan kaipasi vain pientä käsittelyä ja hetkellistä itseensä uppoutumista!

Mutta nyt ruokaa rasioihin ja salikamat valmiiksi. Illalla sitten lattioiden siivoilua, kun pikkuväki on saatu rauhoittumaan sänkyihinsä!

Aurinkoista iltaa, ja kivaa vappuaattoon valmistautumista! Meillä ei tosin kyllä ole simaa eikä munkkeja, mutta kaipa tuo tulee juhlittua ilmankin!

Koska viime viikkoon tuli kuusi salikertaa, ja reilu kymmenen tuntia aerobista, olin ajatellut pyhittää tämän maanantain levolle ja herkuttelulle.
Päivän urheilusuoritukset piti olla Fitnesstukun paketin haku postista, ja uusien salihanskojen ostaminen paikallisesta urheiluliikkeestä.
No, toisin kävin! Tänään treenattiin todellista crossfittiä!

Musta on hauska lukea blogeista bloggaajien erilaisia treenivinkkejä, ohjeita beban pyöristämiseen ja sixpäkin takomiseen. Niinpä laitan teillekin kuvasarjan tälläisestä kokokehon supertreenistä! 🙂
Ei tarvita saleja ja kalliita jäsenyyksiä, vain maasto, ja kunnolla puutavaraa!

Nosta, kanna, rämmi ja heitä! Jos ei tällä saa kroppaa kesäkuntoon, niin ei sitten millään! 🙂

Ja, nyt maistuu kuulkaas pitsa!

PS. Kun nyt on niin in julkaista kaikenmaailman arkikuvia, niin nämä täysin käsittelemättömät realitykuvat vois ajaa täällä bolgissa nyt senkin asian! Tätä se on. Nimittäin todellisuus! 🙂

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä kevätväsymys -juttua. Mun mielestä on ihan normaalia olla väsynyt ja veto pois syksyllä, kun pimeys ottaa vallan ja kylmyys puskee luihin ja ytimiin, mutta keväällähän kaikki menee toisin, aurinko antaa valoa ja lämpöä, olon kuuluisi olla energinen.

Mutta;
Tänään kärrylenkillä aloin oikein todenteolla pohtia viime päivien vetämätöntä oloa. Voiko olla mahdollista, että kevättä rakastava “kevään lapsi” väsyykin kaikkeen valoon ja vehreyteen? Olen viimeisen viikon ollut kuin junan alle jäänyt, laiska ja mukavuudenhaluinen. Vai voiko syy löytyä siitepölystä, joka vuosi vuodelta tuntuu rasittavan enemmän ja enemmän?

Tällä viikolla kaikki luonnon herääminen ja vehreys on lähinnä suututtanut. Ikään kuin luonto ottaisi varaslähdön, enkä ehtisi hypätä mukaan. Toisaalta, ulkoillessa silmät ja nenä vuotavat kuin seula, ja nenänpielet kuivuvat niistämisestä.
Ehkä syy on hiukan molemmissa! Ehkä varsinaisen talven puuttuminen sotki kehoni luonnollisen vuosirytmin, ehkä pitäisi kokeilla allergialääkettä?

Olin eilen salilla harvinaisen myöhään, lähdin kotiin vasta kymmenen jälkeen. Jotain outoa kuitenkin tapahtui, mikä laittoi mut miettimään tätä valoasiaa. Nimittäin, mä nautin siitä illan pimeydestä ja kylmyydestä! Tuntui ihanalta, ja jotenkin vapauttavalta, olla pimeässä, ja ajaa pitkillä ajovaloilla!

Onko siellä ehkä muita kevätväsymyksestä kärsiviä? Musta olis kiva kuulla, tunnistaako joku ajatuksiani, ja miten kevätväsymys selätetään. Onko se jokavuotinen riesa, vai ehkä vain satunnaisesti iskevä olotila?

Oli miten oli, toivotan kaikille kuitenkin aurinkoista ja keväistä perjantaita! Yritetään ainakin nauttia siitä!!!

Törmään aika usein kysymykseen “miten sä ehdit?”. Paitsi, että siihen törmää täällä blogissa, kuulee kysymyksen silloin tällöin ihan oikeassakin elämässä. Yleensä vastaus on hyvinkin yksinkertainen; En mitenkään!

Pari viikkoa sitten, ajankäytöstä tuli juteltua enemmänkin blogisiskojen kanssa. Jokainen oli törmännyt samaan ihmettelyyn; Miten aikaa voi riittää kaikkeen. Työt, siisti koti ja lapsiperheen arki vielä jotenkin on ymmärrettävissä, mutta että aikaa on vielä niin paljon blogille tai harrastuksille! Tässä kohtaa moni alkaa jo epäröidä.
En voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani, mutta ajattelin hiukan tarttua asiaan ajankäyttö.
Kuten olen ennenkin kirjoittanut, ei ole olemassa supernaisia tai -äitejä. Elämä voi joskus olla epäoikeudenmukainen, mutta aikaa ajatellen, se kohtelee meitä kaikkia täysin tasapuolisesti. Meille jokaiselle annetaan tasan se 24 tuntia per vuorokausi. On sanomattakin selvää, että kukaan ei voi tuossa ajassa hallita täydellisesti kaikkea. On nukuttava, huolehdittava perushygieniasta, ja mahdollisesti töistä ja lapsista, syötävä jne… Mutta se, mikä jää jäljelle, on kaikki jokaisen oman harkinnan alla.

Löysin tutkimustiedon, joka kertoo suomalaisten katsovan keskimäärin liki 21 tuntuia televisiota viikossa. Päivää kohti telkkarin töllötystä kertyy keskiverto suomalaiselle 2 tuntia ja 58 minuuttia. Pelkästään jo tässä kohtaa voin todeta säästäväni useampana päivänä viikossa liki kolme tuntia johonkin muuhun. Omalla kohdallani tuo aika valuu varmasti liikunnan ja blogin sekaan, joskaan ei sekään ihan joka päivä edes riitä.

Mutta mistä se aika sitten otetaan? Että, miten ihmeessä jollakulla voi olla aina siisti koti, aikaa liikunalle, blogille, harrastuksille ja ystäville!? Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei mitenkään!
Jokainen pienten (ja vähän suurempienkin) lasten äiti, tietää, että käsite siisti koti on hetkellinen olotila. Se on ohikiitävä hetki, joskus vain silmänräpäys. Itse olen ainakin sitä mieltä, että mikäli haluiaisin kotini olevan tiptop kunnossa jatkuvasti, en voisi tehdä juuri muuta kuin siivota. Mutta kuka jaksaa siivota koko ajan!? En minä ainakaan. Niinpä koti näyttää kodilta. Joskus tavarat on hetken omilla paikoillaan, joskus villakoirat ja likatahrat poissa simistä. Näiden molempien yhdistelmä on sitten jo aika harvinainen.

Meillä on vaatekasoja leväällään pitkin kotia. Ruokapöytä pitää silloin tällöin sananmukaisesti raivata, että pinta-alaa saadaan lautasille. Viime viikolla unohdin pyykit koneeseen kolmeksi päiväksi. Sänkyjä en ole taas jaksanut pedata liki viikkoon ja eteinen on täynnä kenkiä, hanskoja, huiveja jne. Ai miksi? No, koska ulkona on ollut niin hieno sää, että olen mielummin nauttinut lasten kanssa siitä, kuin oikonut paikkoja sisällä. Olen käynyt mielummin salilla ja lenkillä, kuin silittänyt, pyykännyt tai pessyt ikkunoita. Sitä se on, ainaisia valintoja arki täynnä! Väliin mahtuu toki päiviä, jolloin pitää vain myöntää villakoirien määrä, pyykkikasojen suuruus ja paikkojen sotkuisuus. Silloin jätetään omat harrastukset vähemmälle ja hoidetaan ne ikävät velvollisuudet.

Muiden bloggaavien äitien kanssa jutellessani, minut teki surulliseksi lähinnä se, että jokainen meistä oli jollakin tapaa törmännyt äitiytensä arvosteluun juuri ajankäytön nimissä. Toisaalta, mietin kenen tulee edes mieleen ajatella, että blogin kirjoittaminen, tai vaikka itsestään huolehtiminen, otettaisiin ensimmäisena pois ajasta, jonka äiti viettää lastensa kanssa!

Jos saisin vuorokauteeni lisää tunteja, käyttäisin ne mitä todennäköisemmin nukkumiseen, lehtien ja kirjojen lukemiseen, sohvalla löhöilyyn, käsitöihin ja puutarhaan. Näistä kaikista kun olen joutunut nipistämään kysyessäni itseltäni, miten mieluiten käytän sen jäljelle jäävän oman aikani. Tällä hetkellä tulen kuitenkin paljon iloisemmaksi blogista ja liikunnasta. Mutta, mikäli jonain päivänä huomaan, että kutominen, telkkarin katsominen ja lukeminen ovat parempaa ajanvietettä, on mulla vapaus tehdä asiat toisin.

Aika on todellakin muovailuvahaa. Jokainen pyörittelee sitä haluammallaan tavalla, ja niissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Usein tuloksena on jono pieniä palloja, määrä josta koostu yksi kokonainen vuorokausi. Mutta se vahan määrä, se on meille kaikille sama!

Tuoksuherneet ja mårbackat ovat odottaneet istuttamista jo jonkin aikaa. Eikä kyse ole siitä, ettenkö ole ehtinyt iskeä niitä multaan, vaan siitä, että olen vain valinnut tehdä jotakin muuta. Aika kun ei millään riitä kaikkeen!

pusero ja huivi : Lumoan : blogin kautta saatuja

Musta tuntuu, että mä oon hiukan hitaalla. Tiedättekö, ajatus ei kulje ja pää lyö vain tyhjää.  Unohdin ne orvokitkin, kun käytiin asioilla. No, mutta ehkä tää on vielä sitä lomavaihdetta, tai olen vain yksinkertaisesti huono vaihtamaan moodia toiseen. 🙂

Mä olen tänään istua tapittanut tuossa lastauslaiturilla. Miettinyt mitä kaikkea pihalla pitäisi tehdä, ja mitä kaikkea olisi kiva tehdä. Jossain kohti listat myös sivuavat toisiaan.
Ja, jos oikein tiivistää, niin tossa mun tuijottelussa tämä päivä aika pitkälti olikin. Josko huomenna jo pää lähtisi käyntiin! 🙂

Mutta mikäs tuossa istuskellessa. Ihan paras paikka nauttia orastavasta kesästä!

Palailen kommentteihinne myöhemmin, nyt mä pakkaan repun ja fillaroin salille.

Suloista iltaa!

Sen verran tuulinen päivä, että mikäli ilmassa ei tuoksuisi kevät, ja maa ei puskisi vihreää, voisi kuvitella elettävän syksyä. Myönnän, pihassa pyörivät lehdet eivät helpota tätä tilannetta. Haravoitavaa olisi moneksi vuodeksi! Koska aurinko kuitenkin välillä pilkistelee aika kirkkaastikin pilvien lomasta, me ollaan tänään nautittu ulkoilusta ja pihajutuista. Jonkinlainen pääsiäsieen valmistautuminenkin on käynnissä, tarkoittaen lähinnä aamun kauppareissukierrosta ja illalle tähtäämääni siivousoperaatiota.

Meille ei juuri ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia pääsiäsiperinteitä. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi pääsiäsitä, päinvastoin. Tavallaan pääsiäinen vetää jopa joulun ohi, sillä minkäänlaista stressiä nämä pyhät eivät minulle aiheuta. Tänä vuonna nautitaan lähinnä vapaista ja yhdessäolosta. Siitä, että on aikaa tehdä juttuja myös kotona. Kuten esimerkiksi saunaremppaa ja pihatöitä. Mukavia juttuja, joihin usein vaan ei arjen keskellä ole aikaa. Kahden lapsen kanssa hääräillessä kun on hyvä olla mukana myös kaksi aikuista!

Myöskään mitään sen suurempia pääsiäsperinteitä meillä ei ole ruuankaan suhteen. Hyvää kotitekoista ruokaa, kiireettä ja yhdessä. Katetaan pöytää vähän paremmin ja laitetaan ehkä vähemmän arkista ruokaa, siinäpä ne. Mennään muuten parsa-teemalla, sitä kun on nyt tarjolla lähes joka kaupassa. Ja, lampaan sijasta kalaa. Ihan vain kun tekee kalaa mieli. Mämmiä ostin sellaisen pienen purkillisen lähinnä itseäni ajatellen. Pojille mämmi on ehdoton ei, mutta veikkaan Klaaran kyllä tykkäävän, tyttö kun on aika kaikkiruokainen. Ei mämmi mullekaan mikään herkku ylitse muiden ole, mutta oma perinteeni on syödä mämmiä kerran vuodessa. Vähän kuin yksi joulutorttukin kuuluu jouluperinteisiini, muttei herkkuihini. Hassu juttu tuokin!

Lähinnä lapsia ajatellen pääsiäiseen kuuluu myös koristeet. Ja kyllä, myös värikkäät sellaiset, kuten ne hauskat pienet tipuset, joita muistan itsekin lapsena tökkineeni rairuohot täyteen. Ja toki suklaamunat yllätyksineen ovat tärkeitä, joskin nekin on kokeneet pienen inflaation omasta lapsuudestani. Mitä taas tulee itseeni koristeiden suhteen, olen aika nirso. Tine K tyylisten DIY munien lisäksi en oikeastaan kauheasti muita koristeita kaipaisi. Narsissit ja pajunkissat, sitä vastoin, kuuluvat pääsiäiseen, kuten kuusi jouluun. Vaikka kissat kai virallisesti liitetään palmusunnuntaihin, mulle ne on se viralinen pääsiäiskoriste! Aika pitkälle saatiinkin tänään lasten kanssa köpötellä, että löydettiin vielä kunnollisia oksia. Täälläpäin kun varhainen kevät on saanut pajut paikoitellen jo täyteen kukkaan.

Siinäpä se, meidän pääsiäinen tiivistettynä. Jotain herkkua ajattelin vielä leipoa, jälkkäri kun kruunaa aterian. Sen enempää en kuitenkaan jaksa miettiä pääsiäisen perinneleivonnaisia. Brita kakkua sensijaan tekisi oikein mieli! 🙂

Mukavaa kiirastorstaita teille. Ja, leppoisaa pääsiäiseen virittäytymistä!

Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Eletään sitä aikaa vuodesta, kun puutarha ja pihatyöt ovat aiheellisia kaikille, joilla niitä on. Kruopsutetaan, tasataan, siivotaan ja korjataan. Eniten ehkä kuitenkin suunnitellaan ja haaveillaan. Mietitään viime kesää, ja muistellaan, mitä ajatuksia puutarha silloin herätti. Missä on parannettavaa ja mihin kohtaan halutaan uutta. Mikä toimi, mikä ei…

Helppohoitoisuus on nykyään myyntivaltti, sana joka halutaan rinnastaa lähes kaikkeen. Mutta millainen on helppohoitoinen puutarha?
Opiskellessani puutarhuriksi yksi opettajani sanoi, että sellaista ei ole olemassakaan. Puutarhasta on aina työtä ja sitä pitää hoitaa. Olen aika lailla samoilla linjoilla. Toki puiden ja perrennojen valinnalla voi vaikuttaa paljonkin työn määrään, mutta jossain kohtaa menee raja. Puutarha on puutarha, ja piha on piha!
On sitten taas makuasia, haluaako rönsyilevän englantilaistyylisen puutarhan, jossa perennapenkit loistavat tuhansissa sävyissä, ja hiekkapolut jakavat hyvin kantattua nurmialuetta. Vai tykkääkö enemmän matalista havuista, vihreistä maanpeittokasveista ja kivellä katetuista alueista. Itse kallistun edellä mainittuun, mutta kuten sanoin; Makuasia!

Oli se sitten piha tai puutarha, rehevä keidas tai minimalistinen kivikkopuutarha, pääasia on, että siitä saa iloa. Aivan kuten parvekekin. Toiset haluavat enemmän hoidettavaa, toiset nauttivat siitä, että työtä ei ole, ja aikaa jaa vain oleilulle.

Mulle puutarha on sellainen “sijoitus” tulevaisuuden varalle. Nyt kun laspet ovat pieniä, menee ulkona oleminen enemmän lasten leikkien valvomiseen, ja hoidettua tulee pakolliset pahat. Mutta, jossain kohtaa tulee eteen sekin aika, kun äitiä ei enää tarvita jatkuvasti, ja riittää, että on silmät yhdellä puolella päätä. Silloin mulla on sitten tekemistä!

Olishan sitä hommaa nytkin vaikka kuinka. Mutta tehdään se, mikä pystytään, ja nautitaankin vähän välillä. Kyllä sitä sitten aikanaan ehtii!
Hyvänä esimerkkinä pidän omia vanhempiani. Pihaa ja puutarhaa on aina arvostettu ja hoidettu, mutta ihmeesti se on lähtenyt kaunistumaan ja muotoutumaan meidän siskosten kasvettua. Siinä, missä ennen oli hiekkalaatikko pitää perennapenkki nyt sijaa. Kukkamaat kasvavat ja lisääntyvät melkein vuosittain. Nyt on kasvihuonetta, ja kaikenlaista istutusta.

Myrsky vei talvella puolet suuresta vanhasta vaahterasta. Sen alla oleva perennapenkki joutuu siis tulevana kesänä uusien haasteiden eteen, kun suojaa paahteelta ei ennää ole vanhaan tapaan. Mutta, eiköhän me selvitä!

Mulla on iso multakuorma pihassa, joten nyt lähden lykkimään sitä! Nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista. Pihassa, puutarhassa, puistossa, tai missä sitten tykkäättekin. Pääasia, että nautitte! 🙂

Itse ajattelin niittää ensi kesänä kukkia maljakkoon. Tarkemmin sanottuna pioniunikkoa, tuoksuhernettä, laventelia, auringonkukkaa jne.
Saas nähdä, kuinka käy!

Kuistilla alkaa jo aurinkolämpö tehota, ja mietinkin, että pitää ehkä pohtia jotakin toimivaa kalustetta tuonne. Olisihan se kiva juoda päiväkahvit (ja syödä nutturapullat) välillä kuistillakin!

No, mutta nyt on kukkapuoli kylvetty, ja vielä olisi sama setti yrttien kanssa. Taidan jättää huomiselle. Nyt mä laitan ison pyörän pyörimään, ja huhkin rästiin jääneet kotityöt alta pois. Tänään mä haluan istua maata sohvalla, ja nauttia lauantai-illasta mahdollisimman rennosti! Olisin ehkä ansainnut jopa vähän karkkia! 🙂

Kivaa kevätviikonloppua ihanat!